Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhempi käy kauppojen alelaarit läpi jo tammikuussa ja uudelleen kesäkuussa ja säilöö näitä joululahjoja kaapeissaan vuoden verran Sen takia niitä joululahoja tulee se 40 kpl/lapsi eikä toiveita voida toteuttaa / kysyä, kun kaikki on jo hankittuna ja odottaa valmiina.
Voitte vain kuvitella kuinka pyjamat, colleget, sukat ym. on jo joulukuussa aivan liian pieniä lapselle.
Ei kait se nyt ketään haittaa, että paketeista paljastuu 3 kylpypyyhettä tai 2 täysin samanlaista väärän kokoista collegepaitaa.
Eihän kukaan voi mitenkään muistaa enää joulukuussa mitä tuli ostettua. En minä ainakaan, vaikka en dementiasta kärsikään.
Ei näin :(
Ollaan pohdittu, että meillä ei oo juurikaan rahaa ja joulua varten säästetään, että saadaan ostettua se lapsen toivelahja ja toki se on meidän velvollisuus. Ei kenenkään muun, mutta lapsi hyötyisi todella paljon vaikkapa Prisman lahjakortista tai rahalahjasta.
Ahtaasti asutaan eikä ole tilaa kymmenille kylpypyyhkeille.
Todella outoa meininkiä on. Ja asiasta ei ilmeisesti sovi edes keskustella.
Juteltu on
Ei mene jakeluun.
Ihania on myös ne kirkkaan väriset vaatteet, joita mä saan lahjaksi. Nämä vaatteet on kokoa XL ja mun kokoni on S
Ei naurata
Meidänkin äiti ostaa näitä. Olen kokoa M ja äiti Xl, mutta on vakaasti päättänyt että olemme samaa kokoa. Mun mielestä tämä on suorastaan aika loukkaavaa.
Ostaa myös laihdutusjuttuja mulle joululahjaksi. Vaikka urheilen ja olen ihan normaalikokoinen ja painoinen. En oikeasti pysty ottamaan näitä lahjoja mitenkään positiivisesti vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän sitä roskaa siellä kaupassa niin kauheasti myydään ja netissä pitää olla erityisen tarkkana, koska voi tulla ihan muuta mitä kuva sanoo. Ei varmaan isovanhempien keksintöä tämä halpatuonti.
Suomalainen laadukas tuotanto ei kannata, koska siitä ei haluta maksaa.
Mutta hienoa, jos nuoret ovat toista mieltä. Suomi nousuun.Roskaa myydään siksi että sitä ostetaan. Siihen ei kuitenkaan ole kenenkään pakko lähteä mukaan, kun vaihtoehtoja onneksi on.
Eiköhän se loppupelissä kuitenkin ole niin, että nuoret sitä roskaa juuri ostavat ja he näitä roska kauppoja pitävät yllä. Vanhempi väki yleensä panostaa laatuun ja vähemmän tavaroita, vaatteita ostavatkaan. Mitä nyt ilmeisesti nämä joululahjat lapsenlapsille tämän ketjun mammoilla on mennyt pieleen. Kaupathan on yleensä nuorille suunnattua muotia täynnä. Eikä väliä, jos hajoaa ostetaan uutta. Moni ei viitsi edes pestä, vaan heitetään roskikseen kun ei paljon maksa.
Tämä nyt on ohi aiheen, enkä todellakaan tiedä esim. lasten leluista mitään koska en kuulu kohderyhmään. Yleisnäkemys vain tämä.En tunne ketään, joka raahaa kaupasta enemmän roinaa kotiinsa kuin mun anoppi. Ja mikä harmi anopille on ollutkaan, kun ei ole saanut poikansa kodista lisätilaa hamstrausharrastukselleen. Oli pakko katkaista välit, kun meidän esikoisen synnyttyä oli ihan jatkuva virta vaatteita (väärä koko, likaisia, muuten vaan epäsopivia), leluja (suurin osa rikki) ja vielä mun iloksi koriste-esineitä. Eli siis ruskeita lasimöhkäleitä, joita vihasin yli kaiken. Kun kielsin tuomasta tavaroita, niin hän alkoi käydessään piilotella niitä milloin mihinkin.
Joululahjoissa jatkui määrä korvaa laadun -ajatus. Lapsille ostetut lahjat oli kaikki heikkolaatuisuuden lisäksi mahdollisimman isoja ja äänekkäitä.
Nykyään ollaan hyvässä tilanteessa, kun anoppi on lakaistu lähes kokonaan elämästämme.
Anoppisi ei ole ihan normaali. Minä en ole onneksi hänenlaistaan mummoa tavannut.
No meillä on myös just tuommoinen ja monella muullakin tässä ketjussa.
Tunnistan erityisesti
- ruskea lasi
- jos ei ota vastaan, piilotetaan tai ne löytyy kassista ulko-oven kahvasta
- autotallia yritetään täyttää väkisin
- mahd isoa ja mahd kovaäänistäJos mun veljillä olisi puoliso/lapsia niin olisin luullut kälyn avautuneen. Meidän äitikin on tuollainen. Erikoisen hirveää on tuo jättimäisten ääntäpitävien lelujen ostelu ja pyrkimys ylettää hamstraamisensa meidänkin asuntoon. Nytkin tyrkyttää kolmea eri pari tuolia ja ruokapöytää. Meillä on jo kerrostalossa pöytä keittiössä ja toinen olohuoneessa. Mutta kyllähän se kolmaskin varmasti johonkin saataisiin.
Mitään väliaikaisesti säilytettävää tänne ei voi ottaa, koska se tavara ei ikinä poistu. Sen omiatussuhdekaan ei vaihdu. Eli lopputuloksena joka soppi olisi täynnä äidin tavaraa mitä äiti ei hae pois mutta mitä ei saa myydäkään.
Joo, tuosta omistussuhteesta en ehtinytkään avautua. Pitäisi ihan kaikki säilyttää, kun ei tiedä, koska joku muu tarvitsee. Kerran haki lapsilta yhden lelun, kun vie sen sellaiselle, joka osaa arvostaa. Oli mun lapsille ihan liian vaikea ja pieniä osia sisältävä lelu. Eipä juuri haitannut tuo nouto, kun en ollut lapsille lelua antanut. Mutta jos olisi ollut vailla jotain lapsille mieluista, en olisi antanut.
Tähän vielä, että meidän koti on anopin mielestä oman kotinsa jatke, josta voi käydä lainaamassa mitä vaan. Hän saattaa käydä hakemassa mitä tarvitsee eikä ilmoita mitään. Eikä muista palauttaakaan. Anopin kätköistä on löytynyt muun muassa meidän moottorisaha ja mun miehen työkaluja iso kasa. Joku muu voisi väittää tuollaista varkaudeksi.
Meilläkin käy välillä niin, että äiti ihan muistaa tuoneensa meille maton tai tavaran joka ollaan itse ostettu oikeasti. Sitten kauhea vääntö kunnes äiti toteaa "pidä sitten". Vaikka siis koko tavara oli mun alunperinkin.
Me saatiin lapselle villatakki. Lapsen koululla oli kirpputori jossa lapset keräsi itselleen rahaa leirikouluun. Lapsi vei sinne sen villatakkinsa koska se oli jäänyt pieneksi. Mummo tuli vihaisena hakemaan sen pois sieltä, kun ei hänen villatakkiaan saa myydä. Että en sitten tiedä saatiinko me se sittenkään.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni 2 lastenlasta 3 ja 7 vuotiaat. Olen kuunnellut toiveita ja pyrkinyt toteuttamaan niistä 2-3 välttäen muovikrääsää mikä rikkoutuu. Olivat olleet tyytyväisiä pukin lahjoihin ja mummilla hyvä mieli. Leluja nykyajan lapsilla liikaa joten paketeista löytyy Uno kortit, palapeli jne.
Voi palapelit. Mun poika oli noin 3 - 4 -vuotiaana tosi näppärä palapelien kanssa. Anoppi tästä innostuneena alkoi raahata meille palapelejä, joissa oli 200 - 1000 palaa. Sille pk-ikäiselle. Olihan se lapsi näppärä, mutta ei ihan noin näppärä sentään. Nuo sentään meni kirppiksellä, kun oli vielä muovit päällä.
Vierailija kirjoitti:
Ei v i t t u mitä noita-akka ä m m i ä tämä palsta on täynnä. Byhyybyhyy, mun pikku paskaperse Petterille pitää olla satasen kampe, tai se ihan surkee. Syökää ripulia v i t u n hiivapillut 😂
Menes poika muualle aikuisten keskustelusta.
Minun mummo harrastaa vähän samaa, ostelee kaikenlaista "kun halvalla sain" tai kun ei kehdannut kieltäytyä ja antaa näitä sitten lahjaksi. Lapsi sai esim tosi omituisia nuken vaatteita. Mutta en ole siitä pahastunut, hän on kuitenkin jo reilusti päälle 80v ja siis aivan eri sukupolvea, säästäväinen kaikessa muussakin ja nuo nuken vaatteetkin oli kuitenkin ajatuksella valittu nukkeja rakastavalle lapselle. Voisin kyllä ajatella vähemmän kauniisti jos kyseessä olisi nuorempi henkilö tai jos se tulevan tavaran määrä olisi isompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle paras lahja on aina yllätys, en halua mitään toivomaani ( en kyllä toivokkaan). Lahja on aina yllätys. Lahjalistoja en ymmärrä ollenkaan.
Jos lapsen vanhempi välittää lahjan ostajalle lapsen koon, millä lapsi leikkii, mitä vaatetta tarvitaan jne ja antaja ostaa nåiden tietojen pohjalta niin onhan se lahja sille saajalle yllätys.
Mutta tuohan on kamalaa rajoittamista ja määräilyä!
Miksi rikkaat isovanhemmat ei voisi antaa enemmän rahaa, ei joku eläkkeelle jäänyt enää rahaa tarvitse toisin kuin lapsenlapset, joilla on harrastuksia ja tarvetta laadukkaille leluille? Sen sijaan annetaan halpaa roskaa, joka tekee vain vihaiseksi.
Mä luulen, että ne sun "rikkaat isovanhemmat" tajuaa, että raha menee vanhempien käyttöön, eikä lapsi edes tajua saavansa mitään.
Me ollaan varmaankin "rikkaat isovanhemmat", lapsenlapsi on 4v. Olisi omituista antaa hänelle lahjaksi rahaa vanhempien tilille, ei muuta.
Meillä tosin eletään aika läheisissä väleissä, ja kustannamme yhtä sun toista, esim lomamatkat jos mennään yhdessä, lasten perimän mökin kaikki kustannukset ym.
Mutta se 4v saa jotain, minkä kanssa me olemme myös valmiita hänen kanssaan touhuamaan, esim 4+ legoja (tiedämme mitä heillä on), jotka voivat vaikka jäädä meille, koska haemme lapsen vähintäin kerran viikossa päiväkodista niin vanhemmat saavat tehtyä asioita omalla aikataulullaan. Varmasti ole myös joskus ostanut jonkun vaatteen, mitä vanhemmat eivät olisi hankkineet, mutta vapaasti saa jättää meille varavaatteiksi - ei kyllä pahemmin ole jäänyt, vaan nekin mitä ollaan erityisesti tänne hankittu on yleensä vähitellen siirtyneet kotikäyttöön. Mikä on toki ok ja osaisin kyllä sanoa, jossei olisi.Mutta omituinen ajatus, että me "rikkaat isovanhemmat" olisimme jotenkin velvoitettuja hankkimaan jotain extrakalliita lahjoja tai "antamaan enemmän rahaa".
Lapsenlapselle voi vanhemmat avata ihan oman tilin.
Sinne voi laittaa rahaa.
T rikas isovanhempi jonka lapsenlapsilla on ns koulutustilit.
No kiitos kun tulit opastamaan.
Meillä on lapsenlapselle avattu (äiti siis avannut) osakesäästötili, mihin sijoitamme hänelle 'koska me voimme' mutta minusta on kurjaa sanoa 4v että "joulupukki toi sin lahjan tuonne Nordean tilille säästöön"... eli kyllä mä silti pidän sen lahjan antamisen ihan erilleen.
Ja uskoakseni tullaan toimimaan niin, että kun lapsi harjoittelee rahan käyttöä, hän voi sitä 'tienata' ja sitten kun on se aika, jolloin haluaa ostaa itse jotain vaatteita tai käydä kavereiden kanssa leffassa niin silloin ei enää väkisin osteta jotain 'askarteluvälineitä' vaan esim joku kirja, suklaarasia ja rahaa. Mutta ainahan tuon näyttää.Ole hyvä.
Ihmettelen asennetta jossa vanhempiin ei luoteta ja jossaisovanhemmat jotenkin kilpailevat lapsesta.
Minä koen isovanhemman aseman niin että hän tukee vanhemmuutta, ei kahmi sitä itselleen.
Sinne tilille voi laittaa rahaa ja lahjakai sitten antaa sen mitä lapsi ja vanhemmat toivoo. Simple.
Rahan käytön opettaminenkin on muutwn asia joka kuuluu vanhemmille, ei sinulle.
Alapeukutin tuon viimeisen lauseen takia.
Lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta ja yksinoikeus, ja jopa väkisinkin "koko kylä kasvattaa". Jos vanhemmat haluavat, että isovanhemmat antavat hoitoapua ja ottavat lapsen lomalla luokseen yms jne niin silloin he kyllä myös väistämättä ulkoistavat osan kasvatusvastuusta. Samoin käy kun lapsi menee kouluun, jääkiekkoon, partioon ihan minne vain. Jokaisessa kanssakäymisessä tapahtuu myös tärkeää kasvatusta.
Ja on jopa tärkeää ja suotavaa, että lapsi näkee esim erilaisia tapoja käyttää, hankkia, säästää rahaa ja tehdä valintoja sillä perusteella, mitä MINUN kukkarooni ja arvomaailmaani sopii.
Esim se, että kun lapsi mankuu jäätelöä, koen että voin mainiosti sanoa lapselle, että "tehdäänpä tässä vielä yhdessä tämä homma X niin sen jälkeen 'ollaan ansaittu' jäätelöt" - tai vähän isommalle, joka kaipaa leffarahaa, lupaa vaikkapa muutaman kympin kun peset mun auton.
Perustelepa nyt, miksi en näin saisi toimia, koska "rahankäytön opettaminen kuuluu vanhemmille, ei minulle"??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän sitä roskaa siellä kaupassa niin kauheasti myydään ja netissä pitää olla erityisen tarkkana, koska voi tulla ihan muuta mitä kuva sanoo. Ei varmaan isovanhempien keksintöä tämä halpatuonti.
Suomalainen laadukas tuotanto ei kannata, koska siitä ei haluta maksaa.
Mutta hienoa, jos nuoret ovat toista mieltä. Suomi nousuun.Roskaa myydään siksi että sitä ostetaan. Siihen ei kuitenkaan ole kenenkään pakko lähteä mukaan, kun vaihtoehtoja onneksi on.
Eiköhän se loppupelissä kuitenkin ole niin, että nuoret sitä roskaa juuri ostavat ja he näitä roska kauppoja pitävät yllä. Vanhempi väki yleensä panostaa laatuun ja vähemmän tavaroita, vaatteita ostavatkaan. Mitä nyt ilmeisesti nämä joululahjat lapsenlapsille tämän ketjun mammoilla on mennyt pieleen. Kaupathan on yleensä nuorille suunnattua muotia täynnä. Eikä väliä, jos hajoaa ostetaan uutta. Moni ei viitsi edes pestä, vaan heitetään roskikseen kun ei paljon maksa.
Tämä nyt on ohi aiheen, enkä todellakaan tiedä esim. lasten leluista mitään koska en kuulu kohderyhmään. Yleisnäkemys vain tämä.En tunne ketään, joka raahaa kaupasta enemmän roinaa kotiinsa kuin mun anoppi. Ja mikä harmi anopille on ollutkaan, kun ei ole saanut poikansa kodista lisätilaa hamstrausharrastukselleen. Oli pakko katkaista välit, kun meidän esikoisen synnyttyä oli ihan jatkuva virta vaatteita (väärä koko, likaisia, muuten vaan epäsopivia), leluja (suurin osa rikki) ja vielä mun iloksi koriste-esineitä. Eli siis ruskeita lasimöhkäleitä, joita vihasin yli kaiken. Kun kielsin tuomasta tavaroita, niin hän alkoi käydessään piilotella niitä milloin mihinkin.
Joululahjoissa jatkui määrä korvaa laadun -ajatus. Lapsille ostetut lahjat oli kaikki heikkolaatuisuuden lisäksi mahdollisimman isoja ja äänekkäitä.
Nykyään ollaan hyvässä tilanteessa, kun anoppi on lakaistu lähes kokonaan elämästämme.
Anoppisi ei ole ihan normaali. Minä en ole onneksi hänenlaistaan mummoa tavannut.
No meillä on myös just tuommoinen ja monella muullakin tässä ketjussa.
Tunnistan erityisesti
- ruskea lasi
- jos ei ota vastaan, piilotetaan tai ne löytyy kassista ulko-oven kahvasta
- autotallia yritetään täyttää väkisin
- mahd isoa ja mahd kovaäänistäJos mun veljillä olisi puoliso/lapsia niin olisin luullut kälyn avautuneen. Meidän äitikin on tuollainen. Erikoisen hirveää on tuo jättimäisten ääntäpitävien lelujen ostelu ja pyrkimys ylettää hamstraamisensa meidänkin asuntoon. Nytkin tyrkyttää kolmea eri pari tuolia ja ruokapöytää. Meillä on jo kerrostalossa pöytä keittiössä ja toinen olohuoneessa. Mutta kyllähän se kolmaskin varmasti johonkin saataisiin.
Mitään väliaikaisesti säilytettävää tänne ei voi ottaa, koska se tavara ei ikinä poistu. Sen omiatussuhdekaan ei vaihdu. Eli lopputuloksena joka soppi olisi täynnä äidin tavaraa mitä äiti ei hae pois mutta mitä ei saa myydäkään.
Joo, tuosta omistussuhteesta en ehtinytkään avautua. Pitäisi ihan kaikki säilyttää, kun ei tiedä, koska joku muu tarvitsee. Kerran haki lapsilta yhden lelun, kun vie sen sellaiselle, joka osaa arvostaa. Oli mun lapsille ihan liian vaikea ja pieniä osia sisältävä lelu. Eipä juuri haitannut tuo nouto, kun en ollut lapsille lelua antanut. Mutta jos olisi ollut vailla jotain lapsille mieluista, en olisi antanut.
Tähän vielä, että meidän koti on anopin mielestä oman kotinsa jatke, josta voi käydä lainaamassa mitä vaan. Hän saattaa käydä hakemassa mitä tarvitsee eikä ilmoita mitään. Eikä muista palauttaakaan. Anopin kätköistä on löytynyt muun muassa meidän moottorisaha ja mun miehen työkaluja iso kasa. Joku muu voisi väittää tuollaista varkaudeksi.
Meilläkin käy välillä niin, että äiti ihan muistaa tuoneensa meille maton tai tavaran joka ollaan itse ostettu oikeasti. Sitten kauhea vääntö kunnes äiti toteaa "pidä sitten". Vaikka siis koko tavara oli mun alunperinkin.
Me saatiin lapselle villatakki. Lapsen koululla oli kirpputori jossa lapset keräsi itselleen rahaa leirikouluun. Lapsi vei sinne sen villatakkinsa koska se oli jäänyt pieneksi. Mummo tuli vihaisena hakemaan sen pois sieltä, kun ei hänen villatakkiaan saa myydä. Että en sitten tiedä saatiinko me se sittenkään.
Meillä sama. MITÄÄN mummon ostamaa ei saa koskaan ikinä myydä. Myin pois äidin kirpparilta ostaman little People - talon kun lapset ei enää leikkineet sillä. Eskarissa lapset alkoivat kysellä jos saisivat nukkekodin tuunattavaksi. Kysyin sattuuko äidillä pyörimään nurkissa sopivaa niin apua mikä huuto kun kävi ilmi että tuo taaperotalo oli myyty.
Ja siis jotenkin äiti muistaa jokaikisen ostamansa ryönän. Mitään ei voi myydä vaan kaikki pitäisi säilyttää. Tuosta little People talostakin huusi että veljeni lapset olisivat voineet tarvita. Veljeni ovat 21v eikä heillä ole tyttöystäviä saati lapsia. Hyvässä lykyssä taloa olisi pitänyt hillota yli 15v ihan siksi että veljieni hypoteettiset lapset mahdollisesti olisivat siitä kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, edessä on taas kuukausien raivausoperaatio kun käydään läpi taas kaikki kaapit ja laatikot ja katsotaan minne on piilotettu ja mitä. Viimeksi löysin toistakymmentä kangaskassia (liian pieniä kauppakasseiksi) ja kymmenittäin ilmeisesti lapselle ajateltuja karkkeja ja tikkareita jemmattuna piiloon eteiseen.
Viimevuonna keittiön yläkaappiin oli ilmestynyt mauttomia lautasliinoja parikymmentä paketillista. Lisäksi pari halpaa ja erittäin huonoa paistinpannua ja muita pikkujuttuja kuten jouluaiheinen kaavin, ja ihmeellisiä muovikulhoja ja lautasia. Kaikki piilossa.
Ei ole normaalia, ei todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle paras lahja on aina yllätys, en halua mitään toivomaani ( en kyllä toivokkaan). Lahja on aina yllätys. Lahjalistoja en ymmärrä ollenkaan.
Jos lapsen vanhempi välittää lahjan ostajalle lapsen koon, millä lapsi leikkii, mitä vaatetta tarvitaan jne ja antaja ostaa nåiden tietojen pohjalta niin onhan se lahja sille saajalle yllätys.
Mutta tuohan on kamalaa rajoittamista ja määräilyä!
Miksi rikkaat isovanhemmat ei voisi antaa enemmän rahaa, ei joku eläkkeelle jäänyt enää rahaa tarvitse toisin kuin lapsenlapset, joilla on harrastuksia ja tarvetta laadukkaille leluille? Sen sijaan annetaan halpaa roskaa, joka tekee vain vihaiseksi.
Mä luulen, että ne sun "rikkaat isovanhemmat" tajuaa, että raha menee vanhempien käyttöön, eikä lapsi edes tajua saavansa mitään.
Me ollaan varmaankin "rikkaat isovanhemmat", lapsenlapsi on 4v. Olisi omituista antaa hänelle lahjaksi rahaa vanhempien tilille, ei muuta.
Meillä tosin eletään aika läheisissä väleissä, ja kustannamme yhtä sun toista, esim lomamatkat jos mennään yhdessä, lasten perimän mökin kaikki kustannukset ym.
Mutta se 4v saa jotain, minkä kanssa me olemme myös valmiita hänen kanssaan touhuamaan, esim 4+ legoja (tiedämme mitä heillä on), jotka voivat vaikka jäädä meille, koska haemme lapsen vähintäin kerran viikossa päiväkodista niin vanhemmat saavat tehtyä asioita omalla aikataulullaan. Varmasti ole myös joskus ostanut jonkun vaatteen, mitä vanhemmat eivät olisi hankkineet, mutta vapaasti saa jättää meille varavaatteiksi - ei kyllä pahemmin ole jäänyt, vaan nekin mitä ollaan erityisesti tänne hankittu on yleensä vähitellen siirtyneet kotikäyttöön. Mikä on toki ok ja osaisin kyllä sanoa, jossei olisi.Mutta omituinen ajatus, että me "rikkaat isovanhemmat" olisimme jotenkin velvoitettuja hankkimaan jotain extrakalliita lahjoja tai "antamaan enemmän rahaa".
Lapsenlapselle voi vanhemmat avata ihan oman tilin.
Sinne voi laittaa rahaa.
T rikas isovanhempi jonka lapsenlapsilla on ns koulutustilit.
No kiitos kun tulit opastamaan.
Meillä on lapsenlapselle avattu (äiti siis avannut) osakesäästötili, mihin sijoitamme hänelle 'koska me voimme' mutta minusta on kurjaa sanoa 4v että "joulupukki toi sin lahjan tuonne Nordean tilille säästöön"... eli kyllä mä silti pidän sen lahjan antamisen ihan erilleen.
Ja uskoakseni tullaan toimimaan niin, että kun lapsi harjoittelee rahan käyttöä, hän voi sitä 'tienata' ja sitten kun on se aika, jolloin haluaa ostaa itse jotain vaatteita tai käydä kavereiden kanssa leffassa niin silloin ei enää väkisin osteta jotain 'askarteluvälineitä' vaan esim joku kirja, suklaarasia ja rahaa. Mutta ainahan tuon näyttää.Ole hyvä.
Ihmettelen asennetta jossa vanhempiin ei luoteta ja jossaisovanhemmat jotenkin kilpailevat lapsesta.
Minä koen isovanhemman aseman niin että hän tukee vanhemmuutta, ei kahmi sitä itselleen.
Sinne tilille voi laittaa rahaa ja lahjakai sitten antaa sen mitä lapsi ja vanhemmat toivoo. Simple.
Rahan käytön opettaminenkin on muutwn asia joka kuuluu vanhemmille, ei sinulle.
Alapeukutin tuon viimeisen lauseen takia.
Lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta ja yksinoikeus, ja jopa väkisinkin "koko kylä kasvattaa". Jos vanhemmat haluavat, että isovanhemmat antavat hoitoapua ja ottavat lapsen lomalla luokseen yms jne niin silloin he kyllä myös väistämättä ulkoistavat osan kasvatusvastuusta. Samoin käy kun lapsi menee kouluun, jääkiekkoon, partioon ihan minne vain. Jokaisessa kanssakäymisessä tapahtuu myös tärkeää kasvatusta.
Ja on jopa tärkeää ja suotavaa, että lapsi näkee esim erilaisia tapoja käyttää, hankkia, säästää rahaa ja tehdä valintoja sillä perusteella, mitä MINUN kukkarooni ja arvomaailmaani sopii.Esim se, että kun lapsi mankuu jäätelöä, koen että voin mainiosti sanoa lapselle, että "tehdäänpä tässä vielä yhdessä tämä homma X niin sen jälkeen 'ollaan ansaittu' jäätelöt" - tai vähän isommalle, joka kaipaa leffarahaa, lupaa vaikkapa muutaman kympin kun peset mun auton.
Perustelepa nyt, miksi en näin saisi toimia, koska "rahankäytön opettaminen kuuluu vanhemmille, ei minulle"??
Sinä et hahmota mikä olet. Ihan yksinkertaisesti.
Onko sulla vain yksi lapsi? Ura ajanut lapsesi ohi kun hän oli pieni? Vai missä mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle paras lahja on aina yllätys, en halua mitään toivomaani ( en kyllä toivokkaan). Lahja on aina yllätys. Lahjalistoja en ymmärrä ollenkaan.
Jos lapsen vanhempi välittää lahjan ostajalle lapsen koon, millä lapsi leikkii, mitä vaatetta tarvitaan jne ja antaja ostaa nåiden tietojen pohjalta niin onhan se lahja sille saajalle yllätys.
Mutta tuohan on kamalaa rajoittamista ja määräilyä!
Miksi rikkaat isovanhemmat ei voisi antaa enemmän rahaa, ei joku eläkkeelle jäänyt enää rahaa tarvitse toisin kuin lapsenlapset, joilla on harrastuksia ja tarvetta laadukkaille leluille? Sen sijaan annetaan halpaa roskaa, joka tekee vain vihaiseksi.
Mä luulen, että ne sun "rikkaat isovanhemmat" tajuaa, että raha menee vanhempien käyttöön, eikä lapsi edes tajua saavansa mitään.
Me ollaan varmaankin "rikkaat isovanhemmat", lapsenlapsi on 4v. Olisi omituista antaa hänelle lahjaksi rahaa vanhempien tilille, ei muuta.
Meillä tosin eletään aika läheisissä väleissä, ja kustannamme yhtä sun toista, esim lomamatkat jos mennään yhdessä, lasten perimän mökin kaikki kustannukset ym.
Mutta se 4v saa jotain, minkä kanssa me olemme myös valmiita hänen kanssaan touhuamaan, esim 4+ legoja (tiedämme mitä heillä on), jotka voivat vaikka jäädä meille, koska haemme lapsen vähintäin kerran viikossa päiväkodista niin vanhemmat saavat tehtyä asioita omalla aikataulullaan. Varmasti ole myös joskus ostanut jonkun vaatteen, mitä vanhemmat eivät olisi hankkineet, mutta vapaasti saa jättää meille varavaatteiksi - ei kyllä pahemmin ole jäänyt, vaan nekin mitä ollaan erityisesti tänne hankittu on yleensä vähitellen siirtyneet kotikäyttöön. Mikä on toki ok ja osaisin kyllä sanoa, jossei olisi.Mutta omituinen ajatus, että me "rikkaat isovanhemmat" olisimme jotenkin velvoitettuja hankkimaan jotain extrakalliita lahjoja tai "antamaan enemmän rahaa".
Lapsenlapselle voi vanhemmat avata ihan oman tilin.
Sinne voi laittaa rahaa.
T rikas isovanhempi jonka lapsenlapsilla on ns koulutustilit.
No kiitos kun tulit opastamaan.
Meillä on lapsenlapselle avattu (äiti siis avannut) osakesäästötili, mihin sijoitamme hänelle 'koska me voimme' mutta minusta on kurjaa sanoa 4v että "joulupukki toi sin lahjan tuonne Nordean tilille säästöön"... eli kyllä mä silti pidän sen lahjan antamisen ihan erilleen.
Ja uskoakseni tullaan toimimaan niin, että kun lapsi harjoittelee rahan käyttöä, hän voi sitä 'tienata' ja sitten kun on se aika, jolloin haluaa ostaa itse jotain vaatteita tai käydä kavereiden kanssa leffassa niin silloin ei enää väkisin osteta jotain 'askarteluvälineitä' vaan esim joku kirja, suklaarasia ja rahaa. Mutta ainahan tuon näyttää.Ole hyvä.
Ihmettelen asennetta jossa vanhempiin ei luoteta ja jossaisovanhemmat jotenkin kilpailevat lapsesta.
Minä koen isovanhemman aseman niin että hän tukee vanhemmuutta, ei kahmi sitä itselleen.
Sinne tilille voi laittaa rahaa ja lahjakai sitten antaa sen mitä lapsi ja vanhemmat toivoo. Simple.
Rahan käytön opettaminenkin on muutwn asia joka kuuluu vanhemmille, ei sinulle.
Alapeukutin tuon viimeisen lauseen takia.
Lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta ja yksinoikeus, ja jopa väkisinkin "koko kylä kasvattaa". Jos vanhemmat haluavat, että isovanhemmat antavat hoitoapua ja ottavat lapsen lomalla luokseen yms jne niin silloin he kyllä myös väistämättä ulkoistavat osan kasvatusvastuusta. Samoin käy kun lapsi menee kouluun, jääkiekkoon, partioon ihan minne vain. Jokaisessa kanssakäymisessä tapahtuu myös tärkeää kasvatusta.
Ja on jopa tärkeää ja suotavaa, että lapsi näkee esim erilaisia tapoja käyttää, hankkia, säästää rahaa ja tehdä valintoja sillä perusteella, mitä MINUN kukkarooni ja arvomaailmaani sopii.Esim se, että kun lapsi mankuu jäätelöä, koen että voin mainiosti sanoa lapselle, että "tehdäänpä tässä vielä yhdessä tämä homma X niin sen jälkeen 'ollaan ansaittu' jäätelöt" - tai vähän isommalle, joka kaipaa leffarahaa, lupaa vaikkapa muutaman kympin kun peset mun auton.
Perustelepa nyt, miksi en näin saisi toimia, koska "rahankäytön opettaminen kuuluu vanhemmille, ei minulle"??
Kävi varmaan Freudilainen lipsahdus. Arvatenkin tarkoitit sanoa mitä HÄNEN kukkaronsa ja arvomaailmaansa sopii..
Olen antanut teineille lahjakortteja jo useana jouluna. Ostavat sitten esimerkiksi vaatteita tai urheiluvälineitä. Niitä lahjakorttejahan saa nettikauppoihinkin.
Isovanhempien kanssa sovittiin aikanaan, että eivät anna lapsille kuin yhden lahjan. Itse vinkkasin lahjatoiveista, jotka olivat sellaisia, että lahjan pystyi ostamaan ilman sen kummempia ponnisteluja sieltä Prismasta, jossa muutenkin asioivat. Toiveet eivät olleet kalliita. Esimerkiksi 5- ja 6-vuotiaille pikkupaketti legoja ja nukke.
Joskus lisänä oli jokaiselle oma suklaalevy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän sitä roskaa siellä kaupassa niin kauheasti myydään ja netissä pitää olla erityisen tarkkana, koska voi tulla ihan muuta mitä kuva sanoo. Ei varmaan isovanhempien keksintöä tämä halpatuonti.
Suomalainen laadukas tuotanto ei kannata, koska siitä ei haluta maksaa.
Mutta hienoa, jos nuoret ovat toista mieltä. Suomi nousuun.Roskaa myydään siksi että sitä ostetaan. Siihen ei kuitenkaan ole kenenkään pakko lähteä mukaan, kun vaihtoehtoja onneksi on.
Eiköhän se loppupelissä kuitenkin ole niin, että nuoret sitä roskaa juuri ostavat ja he näitä roska kauppoja pitävät yllä. Vanhempi väki yleensä panostaa laatuun ja vähemmän tavaroita, vaatteita ostavatkaan. Mitä nyt ilmeisesti nämä joululahjat lapsenlapsille tämän ketjun mammoilla on mennyt pieleen. Kaupathan on yleensä nuorille suunnattua muotia täynnä. Eikä väliä, jos hajoaa ostetaan uutta. Moni ei viitsi edes pestä, vaan heitetään roskikseen kun ei paljon maksa.
Tämä nyt on ohi aiheen, enkä todellakaan tiedä esim. lasten leluista mitään koska en kuulu kohderyhmään. Yleisnäkemys vain tämä.En tunne ketään, joka raahaa kaupasta enemmän roinaa kotiinsa kuin mun anoppi. Ja mikä harmi anopille on ollutkaan, kun ei ole saanut poikansa kodista lisätilaa hamstrausharrastukselleen. Oli pakko katkaista välit, kun meidän esikoisen synnyttyä oli ihan jatkuva virta vaatteita (väärä koko, likaisia, muuten vaan epäsopivia), leluja (suurin osa rikki) ja vielä mun iloksi koriste-esineitä. Eli siis ruskeita lasimöhkäleitä, joita vihasin yli kaiken. Kun kielsin tuomasta tavaroita, niin hän alkoi käydessään piilotella niitä milloin mihinkin.
Joululahjoissa jatkui määrä korvaa laadun -ajatus. Lapsille ostetut lahjat oli kaikki heikkolaatuisuuden lisäksi mahdollisimman isoja ja äänekkäitä.
Nykyään ollaan hyvässä tilanteessa, kun anoppi on lakaistu lähes kokonaan elämästämme.
Anoppisi ei ole ihan normaali. Minä en ole onneksi hänenlaistaan mummoa tavannut.
No meillä on myös just tuommoinen ja monella muullakin tässä ketjussa.
Tunnistan erityisesti
- ruskea lasi
- jos ei ota vastaan, piilotetaan tai ne löytyy kassista ulko-oven kahvasta
- autotallia yritetään täyttää väkisin
- mahd isoa ja mahd kovaäänistäJos mun veljillä olisi puoliso/lapsia niin olisin luullut kälyn avautuneen. Meidän äitikin on tuollainen. Erikoisen hirveää on tuo jättimäisten ääntäpitävien lelujen ostelu ja pyrkimys ylettää hamstraamisensa meidänkin asuntoon. Nytkin tyrkyttää kolmea eri pari tuolia ja ruokapöytää. Meillä on jo kerrostalossa pöytä keittiössä ja toinen olohuoneessa. Mutta kyllähän se kolmaskin varmasti johonkin saataisiin.
Mitään väliaikaisesti säilytettävää tänne ei voi ottaa, koska se tavara ei ikinä poistu. Sen omiatussuhdekaan ei vaihdu. Eli lopputuloksena joka soppi olisi täynnä äidin tavaraa mitä äiti ei hae pois mutta mitä ei saa myydäkään.
Joo, tuosta omistussuhteesta en ehtinytkään avautua. Pitäisi ihan kaikki säilyttää, kun ei tiedä, koska joku muu tarvitsee. Kerran haki lapsilta yhden lelun, kun vie sen sellaiselle, joka osaa arvostaa. Oli mun lapsille ihan liian vaikea ja pieniä osia sisältävä lelu. Eipä juuri haitannut tuo nouto, kun en ollut lapsille lelua antanut. Mutta jos olisi ollut vailla jotain lapsille mieluista, en olisi antanut.
Tähän vielä, että meidän koti on anopin mielestä oman kotinsa jatke, josta voi käydä lainaamassa mitä vaan. Hän saattaa käydä hakemassa mitä tarvitsee eikä ilmoita mitään. Eikä muista palauttaakaan. Anopin kätköistä on löytynyt muun muassa meidän moottorisaha ja mun miehen työkaluja iso kasa. Joku muu voisi väittää tuollaista varkaudeksi.
Nyt on aika vaihtaa lukot.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ostovimma vaikuttaa maaniselta. Dementia, psyykkinen sairaus, elämänhallinta täysin hukassa?
Niinhän se vaikuttaakin, mutta kysymys kuuluu miten tuota voisi jotenkin hallita niin että ei tarvitsisi kokonaan pistää porttikieltoa. Mikään järkipuhe ei auta, eikä edes se että palauttaa ryönää takaisin. Se tulee uudestaan ovesta sisään heti kun vain silmä välttää, tai sitten "kadonneista" lahjoista tulee loukkaantuminen ja itkupotkuraivari - yleensä molemmat.
Ei sillä mitään dementiaa ole kun muistaa kaikki mitä on ostanut, elmänhallinta lienee siinä mielessä ok että ei ainkaan tiettävästi ole velkaa vastaan ostelemassa mutta ilmeisesti kuitenkin säästää kotona kaikesta jos kukaan ei ole katsomassa - eikä tuon ostelun ylläpitäminen muuten olisikaan mahdollista.
Alkaa lähennellä väkivaltaa tämä.
Oma jaksaminen alkaa kyllä loppua - raivasin juuri pari jätesäkillistä rojua pois, enkä ole edes alottanut joulun rojujen siivoamista. Pitää kuitenkin odotella hetki että lapsen saa valitsemaan mitä oikeasti haluaa pitää ja mitä ei.
Kolme kaappia ja kaksi hyllyä täynnä lastenvaatteita, siis yhdelle lapselle. En kohta tiedä edes mistä pitäisi alottaa. Tuolla on kokoja varmaan viideksi vuodeksi eteenpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ostovimma vaikuttaa maaniselta. Dementia, psyykkinen sairaus, elämänhallinta täysin hukassa?
Niinhän se vaikuttaakin, mutta kysymys kuuluu miten tuota voisi jotenkin hallita niin että ei tarvitsisi kokonaan pistää porttikieltoa. Mikään järkipuhe ei auta, eikä edes se että palauttaa ryönää takaisin. Se tulee uudestaan ovesta sisään heti kun vain silmä välttää, tai sitten "kadonneista" lahjoista tulee loukkaantuminen ja itkupotkuraivari - yleensä molemmat.
Ei sillä mitään dementiaa ole kun muistaa kaikki mitä on ostanut, elmänhallinta lienee siinä mielessä ok että ei ainkaan tiettävästi ole velkaa vastaan ostelemassa mutta ilmeisesti kuitenkin säästää kotona kaikesta jos kukaan ei ole katsomassa - eikä tuon ostelun ylläpitäminen muuten olisikaan mahdollista.
Alkaa lähennellä väkivaltaa tämä.
Oma jaksaminen alkaa kyllä loppua - raivasin juuri pari jätesäkillistä rojua pois, enkä ole edes alottanut joulun rojujen siivoamista. Pitää kuitenkin odotella hetki että lapsen saa valitsemaan mitä oikeasti haluaa pitää ja mitä ei.
Kolme kaappia ja kaksi hyllyä täynnä lastenvaatteita, siis yhdelle lapselle. En kohta tiedä edes mistä pitäisi alottaa. Tuolla on kokoja varmaan viideksi vuodeksi eteenpäin...
Joo tuo tavaravuoren selättäminen. Huhhuh, kun uupuu pelkästä ajatuksesta.
Mulle ainakin käy niin, että alkaa vaan ärsyttää kaikki ne tavarat mitä meille on tuotu pyytämättä. Ja ne huono laatuiset lahjat, mitkä hajosivat kun otettiin paketista. Harmittaa myös viedä pois sellaisia vaatteita, jotka ei kertaakaan ehtineet päälle, koska lapsi inhosi niitä tai ne eivät olleet sopivia alunperinkään.
Lopulta suunnilleen itken väsymystä ja ärsytystä kun selvittelen sitä äidin meille raahaamaa tavaramäärää. Varsinkin kun ne kaapin perukoille hylätyt lelut alkavat aina kiinnostaa lasta kun löytyvät, eikä haluaisi antaa niitä pois. Mutta kun sinne kaapin perukoille ne taas leikin jälkeen hylätään, kunnes taas kuukausien päästä tuntuvat uusilta sen yhden leikin ajan.
Mun äiti sopii mun kanssa etukäteen lahjat, joita ostaa lapsille. Hänelle on tärkeää, että ostettu tavara tulee käyttöön, kun vihaa krääsää yhtä paljon kuin mä. Tykkään tästä! Mun äiti myös iloitsee, kun saa ostaa lapsilleni tavaroita, joista he tykkäävät.
Mutta se anoppi. Kiitos covidin, anoppi ei uskalla monisairaana kierrellä kirppiksiä eikä kauppoja, ja verkkokaupoista ei osaa/uskalla tilata. Nyt on pari joulua tullut maltillinen määrä lahjoja. Mutta laatu on edelleen mitä sattuu, ja tärkeintä on, että lahja miellyttää anoppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle paras lahja on aina yllätys, en halua mitään toivomaani ( en kyllä toivokkaan). Lahja on aina yllätys. Lahjalistoja en ymmärrä ollenkaan.
Jos lapsen vanhempi välittää lahjan ostajalle lapsen koon, millä lapsi leikkii, mitä vaatetta tarvitaan jne ja antaja ostaa nåiden tietojen pohjalta niin onhan se lahja sille saajalle yllätys.
Mutta tuohan on kamalaa rajoittamista ja määräilyä!
Miksi rikkaat isovanhemmat ei voisi antaa enemmän rahaa, ei joku eläkkeelle jäänyt enää rahaa tarvitse toisin kuin lapsenlapset, joilla on harrastuksia ja tarvetta laadukkaille leluille? Sen sijaan annetaan halpaa roskaa, joka tekee vain vihaiseksi.
Mä luulen, että ne sun "rikkaat isovanhemmat" tajuaa, että raha menee vanhempien käyttöön, eikä lapsi edes tajua saavansa mitään.
Me ollaan varmaankin "rikkaat isovanhemmat", lapsenlapsi on 4v. Olisi omituista antaa hänelle lahjaksi rahaa vanhempien tilille, ei muuta.
Meillä tosin eletään aika läheisissä väleissä, ja kustannamme yhtä sun toista, esim lomamatkat jos mennään yhdessä, lasten perimän mökin kaikki kustannukset ym.
Mutta se 4v saa jotain, minkä kanssa me olemme myös valmiita hänen kanssaan touhuamaan, esim 4+ legoja (tiedämme mitä heillä on), jotka voivat vaikka jäädä meille, koska haemme lapsen vähintäin kerran viikossa päiväkodista niin vanhemmat saavat tehtyä asioita omalla aikataulullaan. Varmasti ole myös joskus ostanut jonkun vaatteen, mitä vanhemmat eivät olisi hankkineet, mutta vapaasti saa jättää meille varavaatteiksi - ei kyllä pahemmin ole jäänyt, vaan nekin mitä ollaan erityisesti tänne hankittu on yleensä vähitellen siirtyneet kotikäyttöön. Mikä on toki ok ja osaisin kyllä sanoa, jossei olisi.Mutta omituinen ajatus, että me "rikkaat isovanhemmat" olisimme jotenkin velvoitettuja hankkimaan jotain extrakalliita lahjoja tai "antamaan enemmän rahaa".
Lapsenlapselle voi vanhemmat avata ihan oman tilin.
Sinne voi laittaa rahaa.
T rikas isovanhempi jonka lapsenlapsilla on ns koulutustilit.
No kiitos kun tulit opastamaan.
Meillä on lapsenlapselle avattu (äiti siis avannut) osakesäästötili, mihin sijoitamme hänelle 'koska me voimme' mutta minusta on kurjaa sanoa 4v että "joulupukki toi sin lahjan tuonne Nordean tilille säästöön"... eli kyllä mä silti pidän sen lahjan antamisen ihan erilleen.
Ja uskoakseni tullaan toimimaan niin, että kun lapsi harjoittelee rahan käyttöä, hän voi sitä 'tienata' ja sitten kun on se aika, jolloin haluaa ostaa itse jotain vaatteita tai käydä kavereiden kanssa leffassa niin silloin ei enää väkisin osteta jotain 'askarteluvälineitä' vaan esim joku kirja, suklaarasia ja rahaa. Mutta ainahan tuon näyttää.Ole hyvä.
Ihmettelen asennetta jossa vanhempiin ei luoteta ja jossaisovanhemmat jotenkin kilpailevat lapsesta.
Minä koen isovanhemman aseman niin että hän tukee vanhemmuutta, ei kahmi sitä itselleen.
Sinne tilille voi laittaa rahaa ja lahjakai sitten antaa sen mitä lapsi ja vanhemmat toivoo. Simple.
Rahan käytön opettaminenkin on muutwn asia joka kuuluu vanhemmille, ei sinulle.
Alapeukutin tuon viimeisen lauseen takia.
Lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta ja yksinoikeus, ja jopa väkisinkin "koko kylä kasvattaa". Jos vanhemmat haluavat, että isovanhemmat antavat hoitoapua ja ottavat lapsen lomalla luokseen yms jne niin silloin he kyllä myös väistämättä ulkoistavat osan kasvatusvastuusta. Samoin käy kun lapsi menee kouluun, jääkiekkoon, partioon ihan minne vain. Jokaisessa kanssakäymisessä tapahtuu myös tärkeää kasvatusta.
Ja on jopa tärkeää ja suotavaa, että lapsi näkee esim erilaisia tapoja käyttää, hankkia, säästää rahaa ja tehdä valintoja sillä perusteella, mitä MINUN kukkarooni ja arvomaailmaani sopii.Esim se, että kun lapsi mankuu jäätelöä, koen että voin mainiosti sanoa lapselle, että "tehdäänpä tässä vielä yhdessä tämä homma X niin sen jälkeen 'ollaan ansaittu' jäätelöt" - tai vähän isommalle, joka kaipaa leffarahaa, lupaa vaikkapa muutaman kympin kun peset mun auton.
Perustelepa nyt, miksi en näin saisi toimia, koska "rahankäytön opettaminen kuuluu vanhemmille, ei minulle"??
Sinä et hahmota mikä olet. Ihan yksinkertaisesti.
Onko sulla vain yksi lapsi? Ura ajanut lapsesi ohi kun hän oli pieni? Vai missä mättää?
? En kyllä nyt ihan hahmota?
Mahdatko säkään ihan sisäistää lukemaasi, kun on pakko hyökätä persoonaan (jota btw et lainkaan tunne, minähän voisin olla vaikka Pietarin trolli?)
Mutta oikeesti, 4 nuorta aikuista, joiden kaikkien kanssa ollaan hyvissä väleissä, lapsenlapsi 4v, ei hirviöminiöitä, ei vätys-vävyjä - kaikki ihan mukavia tyyppejä. Kaikki olivat täällä ('kutsumatta saati velvoittamatta') joulun vietossa, tulevat kuulemma myös uudeksi vuodeksi, lapsenlapsi saadaan loppiaisena hoitoon. Uskoakseni vähäiset joululahjat (joista osa ihan rahana) oli mieluisia ja ok, eikä noilla lapsellisilla ilmeisesti mitään suuria traumoja siitä ole, että myös me isovanhemmat sekä sisarukset +puoliskot kaikki osallistuu jopa siihen kasvattamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle paras lahja on aina yllätys, en halua mitään toivomaani ( en kyllä toivokkaan). Lahja on aina yllätys. Lahjalistoja en ymmärrä ollenkaan.
Jos lapsen vanhempi välittää lahjan ostajalle lapsen koon, millä lapsi leikkii, mitä vaatetta tarvitaan jne ja antaja ostaa nåiden tietojen pohjalta niin onhan se lahja sille saajalle yllätys.
Mutta tuohan on kamalaa rajoittamista ja määräilyä!
Miksi rikkaat isovanhemmat ei voisi antaa enemmän rahaa, ei joku eläkkeelle jäänyt enää rahaa tarvitse toisin kuin lapsenlapset, joilla on harrastuksia ja tarvetta laadukkaille leluille? Sen sijaan annetaan halpaa roskaa, joka tekee vain vihaiseksi.
Mä luulen, että ne sun "rikkaat isovanhemmat" tajuaa, että raha menee vanhempien käyttöön, eikä lapsi edes tajua saavansa mitään.
Me ollaan varmaankin "rikkaat isovanhemmat", lapsenlapsi on 4v. Olisi omituista antaa hänelle lahjaksi rahaa vanhempien tilille, ei muuta.
Meillä tosin eletään aika läheisissä väleissä, ja kustannamme yhtä sun toista, esim lomamatkat jos mennään yhdessä, lasten perimän mökin kaikki kustannukset ym.
Mutta se 4v saa jotain, minkä kanssa me olemme myös valmiita hänen kanssaan touhuamaan, esim 4+ legoja (tiedämme mitä heillä on), jotka voivat vaikka jäädä meille, koska haemme lapsen vähintäin kerran viikossa päiväkodista niin vanhemmat saavat tehtyä asioita omalla aikataulullaan. Varmasti ole myös joskus ostanut jonkun vaatteen, mitä vanhemmat eivät olisi hankkineet, mutta vapaasti saa jättää meille varavaatteiksi - ei kyllä pahemmin ole jäänyt, vaan nekin mitä ollaan erityisesti tänne hankittu on yleensä vähitellen siirtyneet kotikäyttöön. Mikä on toki ok ja osaisin kyllä sanoa, jossei olisi.Mutta omituinen ajatus, että me "rikkaat isovanhemmat" olisimme jotenkin velvoitettuja hankkimaan jotain extrakalliita lahjoja tai "antamaan enemmän rahaa".
Lapsenlapselle voi vanhemmat avata ihan oman tilin.
Sinne voi laittaa rahaa.
T rikas isovanhempi jonka lapsenlapsilla on ns koulutustilit.
No kiitos kun tulit opastamaan.
Meillä on lapsenlapselle avattu (äiti siis avannut) osakesäästötili, mihin sijoitamme hänelle 'koska me voimme' mutta minusta on kurjaa sanoa 4v että "joulupukki toi sin lahjan tuonne Nordean tilille säästöön"... eli kyllä mä silti pidän sen lahjan antamisen ihan erilleen.
Ja uskoakseni tullaan toimimaan niin, että kun lapsi harjoittelee rahan käyttöä, hän voi sitä 'tienata' ja sitten kun on se aika, jolloin haluaa ostaa itse jotain vaatteita tai käydä kavereiden kanssa leffassa niin silloin ei enää väkisin osteta jotain 'askarteluvälineitä' vaan esim joku kirja, suklaarasia ja rahaa. Mutta ainahan tuon näyttää.Ole hyvä.
Ihmettelen asennetta jossa vanhempiin ei luoteta ja jossaisovanhemmat jotenkin kilpailevat lapsesta.
Minä koen isovanhemman aseman niin että hän tukee vanhemmuutta, ei kahmi sitä itselleen.
Sinne tilille voi laittaa rahaa ja lahjakai sitten antaa sen mitä lapsi ja vanhemmat toivoo. Simple.
Rahan käytön opettaminenkin on muutwn asia joka kuuluu vanhemmille, ei sinulle.
Alapeukutin tuon viimeisen lauseen takia.
Lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta ja yksinoikeus, ja jopa väkisinkin "koko kylä kasvattaa". Jos vanhemmat haluavat, että isovanhemmat antavat hoitoapua ja ottavat lapsen lomalla luokseen yms jne niin silloin he kyllä myös väistämättä ulkoistavat osan kasvatusvastuusta. Samoin käy kun lapsi menee kouluun, jääkiekkoon, partioon ihan minne vain. Jokaisessa kanssakäymisessä tapahtuu myös tärkeää kasvatusta.
Ja on jopa tärkeää ja suotavaa, että lapsi näkee esim erilaisia tapoja käyttää, hankkia, säästää rahaa ja tehdä valintoja sillä perusteella, mitä MINUN kukkarooni ja arvomaailmaani sopii.Esim se, että kun lapsi mankuu jäätelöä, koen että voin mainiosti sanoa lapselle, että "tehdäänpä tässä vielä yhdessä tämä homma X niin sen jälkeen 'ollaan ansaittu' jäätelöt" - tai vähän isommalle, joka kaipaa leffarahaa, lupaa vaikkapa muutaman kympin kun peset mun auton.
Perustelepa nyt, miksi en näin saisi toimia, koska "rahankäytön opettaminen kuuluu vanhemmille, ei minulle"??
Sinä et hahmota mikä olet. Ihan yksinkertaisesti.
Onko sulla vain yksi lapsi? Ura ajanut lapsesi ohi kun hän oli pieni? Vai missä mättää?
? En kyllä nyt ihan hahmota?
Mahdatko säkään ihan sisäistää lukemaasi, kun on pakko hyökätä persoonaan (jota btw et lainkaan tunne, minähän voisin olla vaikka Pietarin trolli?)
Mutta oikeesti, 4 nuorta aikuista, joiden kaikkien kanssa ollaan hyvissä väleissä, lapsenlapsi 4v, ei hirviöminiöitä, ei vätys-vävyjä - kaikki ihan mukavia tyyppejä. Kaikki olivat täällä ('kutsumatta saati velvoittamatta') joulun vietossa, tulevat kuulemma myös uudeksi vuodeksi, lapsenlapsi saadaan loppiaisena hoitoon. Uskoakseni vähäiset joululahjat (joista osa ihan rahana) oli mieluisia ja ok, eikä noilla lapsellisilla ilmeisesti mitään suuria traumoja siitä ole, että myös me isovanhemmat sekä sisarukset +puoliskot kaikki osallistuu jopa siihen kasvattamiseen.
En minä hyökkää persoonaan. Totean vain että sinulla ei nyt ole hahmottunut mikä on isovanhempi ja mikä on vanhempi. Toki voit itsekin pohtia syytä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle paras lahja on aina yllätys, en halua mitään toivomaani ( en kyllä toivokkaan). Lahja on aina yllätys. Lahjalistoja en ymmärrä ollenkaan.
Jos lapsen vanhempi välittää lahjan ostajalle lapsen koon, millä lapsi leikkii, mitä vaatetta tarvitaan jne ja antaja ostaa nåiden tietojen pohjalta niin onhan se lahja sille saajalle yllätys.
Mutta tuohan on kamalaa rajoittamista ja määräilyä!
Miksi rikkaat isovanhemmat ei voisi antaa enemmän rahaa, ei joku eläkkeelle jäänyt enää rahaa tarvitse toisin kuin lapsenlapset, joilla on harrastuksia ja tarvetta laadukkaille leluille? Sen sijaan annetaan halpaa roskaa, joka tekee vain vihaiseksi.
Mä luulen, että ne sun "rikkaat isovanhemmat" tajuaa, että raha menee vanhempien käyttöön, eikä lapsi edes tajua saavansa mitään.
Me ollaan varmaankin "rikkaat isovanhemmat", lapsenlapsi on 4v. Olisi omituista antaa hänelle lahjaksi rahaa vanhempien tilille, ei muuta.
Meillä tosin eletään aika läheisissä väleissä, ja kustannamme yhtä sun toista, esim lomamatkat jos mennään yhdessä, lasten perimän mökin kaikki kustannukset ym.
Mutta se 4v saa jotain, minkä kanssa me olemme myös valmiita hänen kanssaan touhuamaan, esim 4+ legoja (tiedämme mitä heillä on), jotka voivat vaikka jäädä meille, koska haemme lapsen vähintäin kerran viikossa päiväkodista niin vanhemmat saavat tehtyä asioita omalla aikataulullaan. Varmasti ole myös joskus ostanut jonkun vaatteen, mitä vanhemmat eivät olisi hankkineet, mutta vapaasti saa jättää meille varavaatteiksi - ei kyllä pahemmin ole jäänyt, vaan nekin mitä ollaan erityisesti tänne hankittu on yleensä vähitellen siirtyneet kotikäyttöön. Mikä on toki ok ja osaisin kyllä sanoa, jossei olisi.Mutta omituinen ajatus, että me "rikkaat isovanhemmat" olisimme jotenkin velvoitettuja hankkimaan jotain extrakalliita lahjoja tai "antamaan enemmän rahaa".
Lapsenlapselle voi vanhemmat avata ihan oman tilin.
Sinne voi laittaa rahaa.
T rikas isovanhempi jonka lapsenlapsilla on ns koulutustilit.
No kiitos kun tulit opastamaan.
Meillä on lapsenlapselle avattu (äiti siis avannut) osakesäästötili, mihin sijoitamme hänelle 'koska me voimme' mutta minusta on kurjaa sanoa 4v että "joulupukki toi sin lahjan tuonne Nordean tilille säästöön"... eli kyllä mä silti pidän sen lahjan antamisen ihan erilleen.
Ja uskoakseni tullaan toimimaan niin, että kun lapsi harjoittelee rahan käyttöä, hän voi sitä 'tienata' ja sitten kun on se aika, jolloin haluaa ostaa itse jotain vaatteita tai käydä kavereiden kanssa leffassa niin silloin ei enää väkisin osteta jotain 'askarteluvälineitä' vaan esim joku kirja, suklaarasia ja rahaa. Mutta ainahan tuon näyttää.Ole hyvä.
Ihmettelen asennetta jossa vanhempiin ei luoteta ja jossaisovanhemmat jotenkin kilpailevat lapsesta.
Minä koen isovanhemman aseman niin että hän tukee vanhemmuutta, ei kahmi sitä itselleen.
Sinne tilille voi laittaa rahaa ja lahjakai sitten antaa sen mitä lapsi ja vanhemmat toivoo. Simple.
Rahan käytön opettaminenkin on muutwn asia joka kuuluu vanhemmille, ei sinulle.
Alapeukutin tuon viimeisen lauseen takia.
Lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta ja yksinoikeus, ja jopa väkisinkin "koko kylä kasvattaa". Jos vanhemmat haluavat, että isovanhemmat antavat hoitoapua ja ottavat lapsen lomalla luokseen yms jne niin silloin he kyllä myös väistämättä ulkoistavat osan kasvatusvastuusta. Samoin käy kun lapsi menee kouluun, jääkiekkoon, partioon ihan minne vain. Jokaisessa kanssakäymisessä tapahtuu myös tärkeää kasvatusta.
Ja on jopa tärkeää ja suotavaa, että lapsi näkee esim erilaisia tapoja käyttää, hankkia, säästää rahaa ja tehdä valintoja sillä perusteella, mitä MINUN kukkarooni ja arvomaailmaani sopii.Esim se, että kun lapsi mankuu jäätelöä, koen että voin mainiosti sanoa lapselle, että "tehdäänpä tässä vielä yhdessä tämä homma X niin sen jälkeen 'ollaan ansaittu' jäätelöt" - tai vähän isommalle, joka kaipaa leffarahaa, lupaa vaikkapa muutaman kympin kun peset mun auton.
Perustelepa nyt, miksi en näin saisi toimia, koska "rahankäytön opettaminen kuuluu vanhemmille, ei minulle"??
Sinä et hahmota mikä olet. Ihan yksinkertaisesti.
Onko sulla vain yksi lapsi? Ura ajanut lapsesi ohi kun hän oli pieni? Vai missä mättää?
? En kyllä nyt ihan hahmota?
Mahdatko säkään ihan sisäistää lukemaasi, kun on pakko hyökätä persoonaan (jota btw et lainkaan tunne, minähän voisin olla vaikka Pietarin trolli?)
Mutta oikeesti, 4 nuorta aikuista, joiden kaikkien kanssa ollaan hyvissä väleissä, lapsenlapsi 4v, ei hirviöminiöitä, ei vätys-vävyjä - kaikki ihan mukavia tyyppejä. Kaikki olivat täällä ('kutsumatta saati velvoittamatta') joulun vietossa, tulevat kuulemma myös uudeksi vuodeksi, lapsenlapsi saadaan loppiaisena hoitoon. Uskoakseni vähäiset joululahjat (joista osa ihan rahana) oli mieluisia ja ok, eikä noilla lapsellisilla ilmeisesti mitään suuria traumoja siitä ole, että myös me isovanhemmat sekä sisarukset +puoliskot kaikki osallistuu jopa siihen kasvattamiseen.
Normisetti siis. Asiallisia aikuisia ja yksi täysin rajaton mummo. Oikeassa ketjussa olet sitten ainakin😂
Toi on tuttua, että lahjaan ei kuitenkaan saa omistusoikeutta. Esim lapsen pyörää yritettiin hakea takaisin kun ei lapsi kuulemma sitä käyttänyt tarpeeksi. Ei annettu, mutta lapsen luottamus meni kyllä.
Siinä sitä ’hyvää tahtoa’.
No ei ole. En tiedä onko hän narsisti, psykopaatti vai molempia. Kova tarve kuitenkin sotkeutua meidän elämään, ja suuttuu kun päätetään itse. Esim tehtiin omaan taloomme hetki sitten kylppäriremppa. Eiköhän anoppi saanut asiasta vihiä, ja kävi avautumassa pojalleen ison itkun siivittämänä, miksi teemme remonttia salaa ja ilman anopin konsultointia. Oma tupa, oma lupa, paitsi meillä.