Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Kiittämättömät ilkeät kirjoitti:
Tuskin ne roskia on koriste esineet kortit kirjat vihkot kynät ei ne mitään roskia ole.
On ne kun niitä on liikaa. Meillä on esimerkiksi pikkulehtiöitä monta kymmentä. Joka kerta kun tullaan meille, pitää olla tuliainen molemmille.
Olen ainoa jolla on lapsia ja tuntuu että kaikki on antaneet itselleen ihmeellisen luvan "tuoda meidän lapsille". Aivan kuin me vanhemmat emme enää asuisi täällä ollenkaan tai meillä ei olisi valtaa päättää tästä huushollista.
No, edessä on taas kuukausien raivausoperaatio kun käydään läpi taas kaikki kaapit ja laatikot ja katsotaan minne on piilotettu ja mitä. Viimeksi löysin toistakymmentä kangaskassia (liian pieniä kauppakasseiksi) ja kymmenittäin ilmeisesti lapselle ajateltuja karkkeja ja tikkareita jemmattuna piiloon eteiseen.
Viimevuonna keittiön yläkaappiin oli ilmestynyt mauttomia lautasliinoja parikymmentä paketillista. Lisäksi pari halpaa ja erittäin huonoa paistinpannua ja muita pikkujuttuja kuten jouluaiheinen kaavin, ja ihmeellisiä muovikulhoja ja lautasia. Kaikki piilossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opimme tästä. Jokainen ostakoon lapsilleen ja itselleen mitä lystää tai olkoon ostamatta. Ja valveutunut vanhempi kiertää kirpputoreilla etsimässä niitä laadukkaita joululahjoja. Isovanhemmille kielto, koska eivät kuitenkaan osaa.
Jos kuitenkin välttämättä haluavat osallistua, niin raha kelpaa.Minä en ole isovanhempi, mutta annan mielelläni rahaa lahjaksi. Varsinkin vauvoille ja teineille tuo on paras valinta. Miksi isovanhemmista on niin vastenmielistä antaa rahaa?
Missä siinä sanotaan, että on vastenmielistä antaa rahaa? Raha kelpaa = raha sopii. Miksi kelpaa sana ei sinulle kelpaa?
Luet kuin piru raamattua. Sitä paitsi käytän itse aina kaikissa lahjoissa lahjakorttia tai rahaa, koska en todellakaan osaisi ostaa mieleisiä lahjoja.
En myöskään ole isovanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä aloituksessasi oli kyllä roskan sijasta paskaa ja se on loukkaavaa. Kiittämättömiä olette.
Isovanhemmat ovat helposti materialisteja, joille tavaran ostaminen ja antaminen on arvokasta. Oma äitini ostaa pienellä eläkkeellä meille tavaraa, jota emme tarvitse. Ei millään usko, ettei meille tarvitse kantaa kaikkea mitä sattuu löytämään.
Liittyy varmaan siihen, että elivät ensin sodanjälkeisen pula-ajan ja suoraan perään 80-luvun kulutushysterian.
Mutta hieman hassua että sama mummo valittaa rahapulaa ja kuitenkin ostaa kuusenalusen täyteen kaikenlaista halpakrääsää, mikä on täysin rahan tuhlaamista. Ja tosiaan senkin jälkeen kun on sanottu ettei tarvitse missään nimessä.
Minkä sodan jälkeisenpula-ajan 60-luvulla syntynyt ihminen on kokenut?
60-luvun alkupuolella vain harvoilla suomalaisilla oli kotona turhia tavaroita. Oli käyttövaatteem, sänkyvaatteet, keittiökamat jne. Lapsilla oli sukset, luistimet, ehkä polkupyötä ja jotain leluja, joissain perheissä oli pulaa niistäkin. En nähnyt kovin suuria tavaramääriä edes varakkaampien naapureiden kotona.
Olen syntynyt 1960 ja kyllä me elettiin jo ihan pula-ajaton lapsuus.
Koulussa lapset kyselivät toisiltaan mitä oli saatu joululahjaksi. Aika moni oli saanut sukset ja suklaata. Joku toinen oli saanut luistimet ja pipon tms. En muista kenenkään saaneen tavaravuorta. Tämä oli siis 60-luvun alussa.
Mun siskon mies on arkkitehti ja kieltänyt kotoaan kaiken krääsän. Siis se koti on ihan paljas jo.
Siskoni kärrää niitä sitten tänne lapsille, koska "kotiin ei uskalla".
Pakko on hankkia ja minulta on viety oikeus samaan kuin miehellään on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opimme tästä. Jokainen ostakoon lapsilleen ja itselleen mitä lystää tai olkoon ostamatta. Ja valveutunut vanhempi kiertää kirpputoreilla etsimässä niitä laadukkaita joululahjoja. Isovanhemmille kielto, koska eivät kuitenkaan osaa.
Jos kuitenkin välttämättä haluavat osallistua, niin raha kelpaa.Minä en ole isovanhempi, mutta annan mielelläni rahaa lahjaksi. Varsinkin vauvoille ja teineille tuo on paras valinta. Miksi isovanhemmista on niin vastenmielistä antaa rahaa?
Missä siinä sanotaan, että on vastenmielistä antaa rahaa? Raha kelpaa = raha sopii. Miksi kelpaa sana ei sinulle kelpaa?
Luet kuin piru raamattua. Sitä paitsi käytän itse aina kaikissa lahjoissa lahjakorttia tai rahaa, koska en todellakaan osaisi ostaa mieleisiä lahjoja.
En myöskään ole isovanhempi.
Kovin tuohtuneena ja paheksuen tuota tässäkin ketjussa toistellaan, että raha kyllä kelpaa. Mikä siinä rahan antamisessa on niin vaikeaa ja miksi mielummin ostetaan tarpeetonta krääsää?
Mun lasten lapaset on nyt teini iässä. Ostin kaikki lahjat vuksenilta. Kyllä kelpasi. Suosittelen!
Meillä isovanhempi käy kauppojen alelaarit läpi jo tammikuussa ja uudelleen kesäkuussa ja säilöö näitä joululahjoja kaapeissaan vuoden verran Sen takia niitä joululahoja tulee se 40 kpl/lapsi eikä toiveita voida toteuttaa / kysyä, kun kaikki on jo hankittuna ja odottaa valmiina.
Voitte vain kuvitella kuinka pyjamat, colleget, sukat ym. on jo joulukuussa aivan liian pieniä lapselle.
Ei kait se nyt ketään haittaa, että paketeista paljastuu 3 kylpypyyhettä tai 2 täysin samanlaista väärän kokoista collegepaitaa.
Eihän kukaan voi mitenkään muistaa enää joulukuussa mitä tuli ostettua. En minä ainakaan, vaikka en dementiasta kärsikään.
Ei näin :(
Ollaan pohdittu, että meillä ei oo juurikaan rahaa ja joulua varten säästetään, että saadaan ostettua se lapsen toivelahja ja toki se on meidän velvollisuus. Ei kenenkään muun, mutta lapsi hyötyisi todella paljon vaikkapa Prisman lahjakortista tai rahalahjasta.
Ahtaasti asutaan eikä ole tilaa kymmenille kylpypyyhkeille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opimme tästä. Jokainen ostakoon lapsilleen ja itselleen mitä lystää tai olkoon ostamatta. Ja valveutunut vanhempi kiertää kirpputoreilla etsimässä niitä laadukkaita joululahjoja. Isovanhemmille kielto, koska eivät kuitenkaan osaa.
Jos kuitenkin välttämättä haluavat osallistua, niin raha kelpaa.Minä en ole isovanhempi, mutta annan mielelläni rahaa lahjaksi. Varsinkin vauvoille ja teineille tuo on paras valinta. Miksi isovanhemmista on niin vastenmielistä antaa rahaa?
Missä siinä sanotaan, että on vastenmielistä antaa rahaa? Raha kelpaa = raha sopii. Miksi kelpaa sana ei sinulle kelpaa?
Luet kuin piru raamattua. Sitä paitsi käytän itse aina kaikissa lahjoissa lahjakorttia tai rahaa, koska en todellakaan osaisi ostaa mieleisiä lahjoja.
En myöskään ole isovanhempi.Kovin tuohtuneena ja paheksuen tuota tässäkin ketjussa toistellaan, että raha kyllä kelpaa. Mikä siinä rahan antamisessa on niin vaikeaa ja miksi mielummin ostetaan tarpeetonta krääsää?
Rahassa on kaksi ongelmaa: ei kehtaa näyttää että kuinka vähän arvoinen se lahja oikeasti on, että kirppisroju on maksanut euron. Rojun kehtaa antaa, yhtä euroa ei. Ja luulee, ettei muut huomaa miten lahja on roskalavalta.
Eikä pääse itse shoppaamaan sitä roskaa, rahasta on vaikeampi luopua kun roskasta.
Siksi rahaa ei voi antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opimme tästä. Jokainen ostakoon lapsilleen ja itselleen mitä lystää tai olkoon ostamatta. Ja valveutunut vanhempi kiertää kirpputoreilla etsimässä niitä laadukkaita joululahjoja. Isovanhemmille kielto, koska eivät kuitenkaan osaa.
Jos kuitenkin välttämättä haluavat osallistua, niin raha kelpaa.Minä en ole isovanhempi, mutta annan mielelläni rahaa lahjaksi. Varsinkin vauvoille ja teineille tuo on paras valinta. Miksi isovanhemmista on niin vastenmielistä antaa rahaa?
Missä siinä sanotaan, että on vastenmielistä antaa rahaa? Raha kelpaa = raha sopii. Miksi kelpaa sana ei sinulle kelpaa?
Luet kuin piru raamattua. Sitä paitsi käytän itse aina kaikissa lahjoissa lahjakorttia tai rahaa, koska en todellakaan osaisi ostaa mieleisiä lahjoja.
En myöskään ole isovanhempi.Kovin tuohtuneena ja paheksuen tuota tässäkin ketjussa toistellaan, että raha kyllä kelpaa. Mikä siinä rahan antamisessa on niin vaikeaa ja miksi mielummin ostetaan tarpeetonta krääsää?
Hyvähän se vaan on, että raha kelpaa. Kamalaa jos rahakaan ei enää kelpaisi. Kannatan suuresti ajatustasi. Krääsät pois, ei niitä todellakaan kukaan tarvitse. Ota nyt vaan ihan iisiisti, äläkä sinäkin tuohdu. En todellakaan lukenut ketjua kuin sieltä sun täältä, että olisin huomannut ettei rahaa nimenomaan tahdota antaa = kelpaa. No, ei ole minun ongelmani, kunhan joutessani pistin lusikkani soppaan minäkin.
Itselläni 2 lastenlasta 3 ja 7 vuotiaat. Olen kuunnellut toiveita ja pyrkinyt toteuttamaan niistä 2-3 välttäen muovikrääsää mikä rikkoutuu. Olivat olleet tyytyväisiä pukin lahjoihin ja mummilla hyvä mieli. Leluja nykyajan lapsilla liikaa joten paketeista löytyy Uno kortit, palapeli jne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhempi käy kauppojen alelaarit läpi jo tammikuussa ja uudelleen kesäkuussa ja säilöö näitä joululahjoja kaapeissaan vuoden verran Sen takia niitä joululahoja tulee se 40 kpl/lapsi eikä toiveita voida toteuttaa / kysyä, kun kaikki on jo hankittuna ja odottaa valmiina.
Voitte vain kuvitella kuinka pyjamat, colleget, sukat ym. on jo joulukuussa aivan liian pieniä lapselle.
Ei kait se nyt ketään haittaa, että paketeista paljastuu 3 kylpypyyhettä tai 2 täysin samanlaista väärän kokoista collegepaitaa.
Eihän kukaan voi mitenkään muistaa enää joulukuussa mitä tuli ostettua. En minä ainakaan, vaikka en dementiasta kärsikään.
Ei näin :(
Ollaan pohdittu, että meillä ei oo juurikaan rahaa ja joulua varten säästetään, että saadaan ostettua se lapsen toivelahja ja toki se on meidän velvollisuus. Ei kenenkään muun, mutta lapsi hyötyisi todella paljon vaikkapa Prisman lahjakortista tai rahalahjasta.
Ahtaasti asutaan eikä ole tilaa kymmenille kylpypyyhkeille.
Todella outoa meininkiä on. Ja asiasta ei ilmeisesti sovi edes keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhempi käy kauppojen alelaarit läpi jo tammikuussa ja uudelleen kesäkuussa ja säilöö näitä joululahjoja kaapeissaan vuoden verran Sen takia niitä joululahoja tulee se 40 kpl/lapsi eikä toiveita voida toteuttaa / kysyä, kun kaikki on jo hankittuna ja odottaa valmiina.
Voitte vain kuvitella kuinka pyjamat, colleget, sukat ym. on jo joulukuussa aivan liian pieniä lapselle.
Ei kait se nyt ketään haittaa, että paketeista paljastuu 3 kylpypyyhettä tai 2 täysin samanlaista väärän kokoista collegepaitaa.
Eihän kukaan voi mitenkään muistaa enää joulukuussa mitä tuli ostettua. En minä ainakaan, vaikka en dementiasta kärsikään.
Ei näin :(
Ollaan pohdittu, että meillä ei oo juurikaan rahaa ja joulua varten säästetään, että saadaan ostettua se lapsen toivelahja ja toki se on meidän velvollisuus. Ei kenenkään muun, mutta lapsi hyötyisi todella paljon vaikkapa Prisman lahjakortista tai rahalahjasta.
Ahtaasti asutaan eikä ole tilaa kymmenille kylpypyyhkeille.
Me myös säästetään ja suunnitellaan huolella. Jotkut lahjat on sellaisia että ne voi ostaa jo lokakuun lopussa. Lapset kirjoittaa pukille marraskuun lopussa, niin saa hyödynnettyä Black fridayn. Meillä on tapana ostaa n. 5-6 lahjaa joista osa on yhteisiä pari omaa ja niistä osa sellaista "joka tapauksessa ostettavaa" kuten tänä vuonna harrastuksiin paremmat juomapullot.
Isän vinkki siis oli se, että 5-6 lahjaa keksii kyllä tällä tyylillä joka vuosi. Meillä oli tullut yhtenä jouluna kauhea poru kun äiti ei ollutkaan keksinyt kaikille neljälle lapselle sitä 30 pakettia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän sitä roskaa siellä kaupassa niin kauheasti myydään ja netissä pitää olla erityisen tarkkana, koska voi tulla ihan muuta mitä kuva sanoo. Ei varmaan isovanhempien keksintöä tämä halpatuonti.
Suomalainen laadukas tuotanto ei kannata, koska siitä ei haluta maksaa.
Mutta hienoa, jos nuoret ovat toista mieltä. Suomi nousuun.Roskaa myydään siksi että sitä ostetaan. Siihen ei kuitenkaan ole kenenkään pakko lähteä mukaan, kun vaihtoehtoja onneksi on.
Eiköhän se loppupelissä kuitenkin ole niin, että nuoret sitä roskaa juuri ostavat ja he näitä roska kauppoja pitävät yllä. Vanhempi väki yleensä panostaa laatuun ja vähemmän tavaroita, vaatteita ostavatkaan. Mitä nyt ilmeisesti nämä joululahjat lapsenlapsille tämän ketjun mammoilla on mennyt pieleen. Kaupathan on yleensä nuorille suunnattua muotia täynnä. Eikä väliä, jos hajoaa ostetaan uutta. Moni ei viitsi edes pestä, vaan heitetään roskikseen kun ei paljon maksa.
Tämä nyt on ohi aiheen, enkä todellakaan tiedä esim. lasten leluista mitään koska en kuulu kohderyhmään. Yleisnäkemys vain tämä.En tunne ketään, joka raahaa kaupasta enemmän roinaa kotiinsa kuin mun anoppi. Ja mikä harmi anopille on ollutkaan, kun ei ole saanut poikansa kodista lisätilaa hamstrausharrastukselleen. Oli pakko katkaista välit, kun meidän esikoisen synnyttyä oli ihan jatkuva virta vaatteita (väärä koko, likaisia, muuten vaan epäsopivia), leluja (suurin osa rikki) ja vielä mun iloksi koriste-esineitä. Eli siis ruskeita lasimöhkäleitä, joita vihasin yli kaiken. Kun kielsin tuomasta tavaroita, niin hän alkoi käydessään piilotella niitä milloin mihinkin.
Joululahjoissa jatkui määrä korvaa laadun -ajatus. Lapsille ostetut lahjat oli kaikki heikkolaatuisuuden lisäksi mahdollisimman isoja ja äänekkäitä.
Nykyään ollaan hyvässä tilanteessa, kun anoppi on lakaistu lähes kokonaan elämästämme.
Anoppisi ei ole ihan normaali. Minä en ole onneksi hänenlaistaan mummoa tavannut.
No meillä on myös just tuommoinen ja monella muullakin tässä ketjussa.
Tunnistan erityisesti
- ruskea lasi
- jos ei ota vastaan, piilotetaan tai ne löytyy kassista ulko-oven kahvasta
- autotallia yritetään täyttää väkisin
- mahd isoa ja mahd kovaäänistäJos mun veljillä olisi puoliso/lapsia niin olisin luullut kälyn avautuneen. Meidän äitikin on tuollainen. Erikoisen hirveää on tuo jättimäisten ääntäpitävien lelujen ostelu ja pyrkimys ylettää hamstraamisensa meidänkin asuntoon. Nytkin tyrkyttää kolmea eri pari tuolia ja ruokapöytää. Meillä on jo kerrostalossa pöytä keittiössä ja toinen olohuoneessa. Mutta kyllähän se kolmaskin varmasti johonkin saataisiin.
Mitään väliaikaisesti säilytettävää tänne ei voi ottaa, koska se tavara ei ikinä poistu. Sen omiatussuhdekaan ei vaihdu. Eli lopputuloksena joka soppi olisi täynnä äidin tavaraa mitä äiti ei hae pois mutta mitä ei saa myydäkään.
Joo, tuosta omistussuhteesta en ehtinytkään avautua. Pitäisi ihan kaikki säilyttää, kun ei tiedä, koska joku muu tarvitsee. Kerran haki lapsilta yhden lelun, kun vie sen sellaiselle, joka osaa arvostaa. Oli mun lapsille ihan liian vaikea ja pieniä osia sisältävä lelu. Eipä juuri haitannut tuo nouto, kun en ollut lapsille lelua antanut. Mutta jos olisi ollut vailla jotain lapsille mieluista, en olisi antanut.
Tähän vielä, että meidän koti on anopin mielestä oman kotinsa jatke, josta voi käydä lainaamassa mitä vaan. Hän saattaa käydä hakemassa mitä tarvitsee eikä ilmoita mitään. Eikä muista palauttaakaan. Anopin kätköistä on löytynyt muun muassa meidän moottorisaha ja mun miehen työkaluja iso kasa. Joku muu voisi väittää tuollaista varkaudeksi.
Kyllä minä ymmärrän ap:ta. Meidän 6kk vauva sai eka joulunaan lahjaksi iso kassillinen vaatteita koossa 98-110, jostain Tokmannin alelaarista kaivettuja laadusta päätellen. Säilöttiin niitä sitten se 2-5 vuotta kaapin perällä (pienikokoinen lapsi, 110 koko oli sopiva 5-vuotiaana) vain todetaksemme, että ne ovat malliltaan aivan vääriä ja esim housut putosivat jalasta kunnes lahkeet oli aivan liian lyhyet. No, yhdet shortsit oli sopivat noin 6-vuotiaana ja tulivat käyttöön, muut lähti kierrätykseen. Mutta siis mitä järkeä on antaa pienelle vauvalle jotain tuommoista? Olisi oltu paljon iloisempia yhdestä bodystä tai vaikka siitä pyyhkeestä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opimme tästä. Jokainen ostakoon lapsilleen ja itselleen mitä lystää tai olkoon ostamatta. Ja valveutunut vanhempi kiertää kirpputoreilla etsimässä niitä laadukkaita joululahjoja. Isovanhemmille kielto, koska eivät kuitenkaan osaa.
Jos kuitenkin välttämättä haluavat osallistua, niin raha kelpaa.Minä en ole isovanhempi, mutta annan mielelläni rahaa lahjaksi. Varsinkin vauvoille ja teineille tuo on paras valinta. Miksi isovanhemmista on niin vastenmielistä antaa rahaa?
Missä siinä sanotaan, että on vastenmielistä antaa rahaa? Raha kelpaa = raha sopii. Miksi kelpaa sana ei sinulle kelpaa?
Luet kuin piru raamattua. Sitä paitsi käytän itse aina kaikissa lahjoissa lahjakorttia tai rahaa, koska en todellakaan osaisi ostaa mieleisiä lahjoja.
En myöskään ole isovanhempi.Kovin tuohtuneena ja paheksuen tuota tässäkin ketjussa toistellaan, että raha kyllä kelpaa. Mikä siinä rahan antamisessa on niin vaikeaa ja miksi mielummin ostetaan tarpeetonta krääsää?
Hyvähän se vaan on, että raha kelpaa. Kamalaa jos rahakaan ei enää kelpaisi. Kannatan suuresti ajatustasi. Krääsät pois, ei niitä todellakaan kukaan tarvitse. Ota nyt vaan ihan iisiisti, äläkä sinäkin tuohdu. En todellakaan lukenut ketjua kuin sieltä sun täältä, että olisin huomannut ettei rahaa nimenomaan tahdota antaa = kelpaa. No, ei ole minun ongelmani, kunhan joutessani pistin lusikkani soppaan minäkin.
En kai minä tässä ole tuohtumassa. Aidosti vain ihmettelin, miksi rahalahjan antaminen ei näille krääsän ja muun tarpeettoman tavaran ostajille käy. Kätevä lahja antajalle ja mieluinen saajalle.
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsee irti jos ei halua olla jonkun sukulaisen ostosmanian kohteena? Selväkielinen "ei" ilmeisesti ei mene perille, tavaroiden palauttaminen ei johda toivottuun tulokseen, eikä enää jaksa jatkuvasti siivota roinaa ja etsiä sille sopivaa loppusijoituspaikkaa. En halua tällaista tavarahelvettiä. Lapsi ei halua tavaroita koska ei pysy enää edes kärryillä siitä missä mikäkin on.
Lapsi haluaisi anopilta vain leikkiaikaa, ei krääsää.
Sen sijaan koko perhe saa kymmeniä kiloja krääsää vuodessa josta pitää jollakin tavalla hannkiutua eroon.
Millä tavalla tuon saa hallintaan? Emme halua olla vastaanottajana tälle "hyväntahtoisuudelle".
Tuollainen ostovimma vaikuttaa maaniselta. Dementia, psyykkinen sairaus, elämänhallinta täysin hukassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhempi käy kauppojen alelaarit läpi jo tammikuussa ja uudelleen kesäkuussa ja säilöö näitä joululahjoja kaapeissaan vuoden verran Sen takia niitä joululahoja tulee se 40 kpl/lapsi eikä toiveita voida toteuttaa / kysyä, kun kaikki on jo hankittuna ja odottaa valmiina.
Voitte vain kuvitella kuinka pyjamat, colleget, sukat ym. on jo joulukuussa aivan liian pieniä lapselle.
Ei kait se nyt ketään haittaa, että paketeista paljastuu 3 kylpypyyhettä tai 2 täysin samanlaista väärän kokoista collegepaitaa.
Eihän kukaan voi mitenkään muistaa enää joulukuussa mitä tuli ostettua. En minä ainakaan, vaikka en dementiasta kärsikään.
Ei näin :(
Ollaan pohdittu, että meillä ei oo juurikaan rahaa ja joulua varten säästetään, että saadaan ostettua se lapsen toivelahja ja toki se on meidän velvollisuus. Ei kenenkään muun, mutta lapsi hyötyisi todella paljon vaikkapa Prisman lahjakortista tai rahalahjasta.
Ahtaasti asutaan eikä ole tilaa kymmenille kylpypyyhkeille.
Todella outoa meininkiä on. Ja asiasta ei ilmeisesti sovi edes keskustella.
Juteltu on
Ei mene jakeluun.
Ihania on myös ne kirkkaan väriset vaatteet, joita mä saan lahjaksi. Nämä vaatteet on kokoa XL ja mun kokoni on S
Ei naurata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän sitä roskaa siellä kaupassa niin kauheasti myydään ja netissä pitää olla erityisen tarkkana, koska voi tulla ihan muuta mitä kuva sanoo. Ei varmaan isovanhempien keksintöä tämä halpatuonti.
Suomalainen laadukas tuotanto ei kannata, koska siitä ei haluta maksaa.
Mutta hienoa, jos nuoret ovat toista mieltä. Suomi nousuun.Roskaa myydään siksi että sitä ostetaan. Siihen ei kuitenkaan ole kenenkään pakko lähteä mukaan, kun vaihtoehtoja onneksi on.
Eiköhän se loppupelissä kuitenkin ole niin, että nuoret sitä roskaa juuri ostavat ja he näitä roska kauppoja pitävät yllä. Vanhempi väki yleensä panostaa laatuun ja vähemmän tavaroita, vaatteita ostavatkaan. Mitä nyt ilmeisesti nämä joululahjat lapsenlapsille tämän ketjun mammoilla on mennyt pieleen. Kaupathan on yleensä nuorille suunnattua muotia täynnä. Eikä väliä, jos hajoaa ostetaan uutta. Moni ei viitsi edes pestä, vaan heitetään roskikseen kun ei paljon maksa.
Tämä nyt on ohi aiheen, enkä todellakaan tiedä esim. lasten leluista mitään koska en kuulu kohderyhmään. Yleisnäkemys vain tämä.En tunne ketään, joka raahaa kaupasta enemmän roinaa kotiinsa kuin mun anoppi. Ja mikä harmi anopille on ollutkaan, kun ei ole saanut poikansa kodista lisätilaa hamstrausharrastukselleen. Oli pakko katkaista välit, kun meidän esikoisen synnyttyä oli ihan jatkuva virta vaatteita (väärä koko, likaisia, muuten vaan epäsopivia), leluja (suurin osa rikki) ja vielä mun iloksi koriste-esineitä. Eli siis ruskeita lasimöhkäleitä, joita vihasin yli kaiken. Kun kielsin tuomasta tavaroita, niin hän alkoi käydessään piilotella niitä milloin mihinkin.
Joululahjoissa jatkui määrä korvaa laadun -ajatus. Lapsille ostetut lahjat oli kaikki heikkolaatuisuuden lisäksi mahdollisimman isoja ja äänekkäitä.
Nykyään ollaan hyvässä tilanteessa, kun anoppi on lakaistu lähes kokonaan elämästämme.
Anoppisi ei ole ihan normaali. Minä en ole onneksi hänenlaistaan mummoa tavannut.
No meillä on myös just tuommoinen ja monella muullakin tässä ketjussa.
Tunnistan erityisesti
- ruskea lasi
- jos ei ota vastaan, piilotetaan tai ne löytyy kassista ulko-oven kahvasta
- autotallia yritetään täyttää väkisin
- mahd isoa ja mahd kovaäänistäJos mun veljillä olisi puoliso/lapsia niin olisin luullut kälyn avautuneen. Meidän äitikin on tuollainen. Erikoisen hirveää on tuo jättimäisten ääntäpitävien lelujen ostelu ja pyrkimys ylettää hamstraamisensa meidänkin asuntoon. Nytkin tyrkyttää kolmea eri pari tuolia ja ruokapöytää. Meillä on jo kerrostalossa pöytä keittiössä ja toinen olohuoneessa. Mutta kyllähän se kolmaskin varmasti johonkin saataisiin.
Mitään väliaikaisesti säilytettävää tänne ei voi ottaa, koska se tavara ei ikinä poistu. Sen omiatussuhdekaan ei vaihdu. Eli lopputuloksena joka soppi olisi täynnä äidin tavaraa mitä äiti ei hae pois mutta mitä ei saa myydäkään.
Joo, tuosta omistussuhteesta en ehtinytkään avautua. Pitäisi ihan kaikki säilyttää, kun ei tiedä, koska joku muu tarvitsee. Kerran haki lapsilta yhden lelun, kun vie sen sellaiselle, joka osaa arvostaa. Oli mun lapsille ihan liian vaikea ja pieniä osia sisältävä lelu. Eipä juuri haitannut tuo nouto, kun en ollut lapsille lelua antanut. Mutta jos olisi ollut vailla jotain lapsille mieluista, en olisi antanut.
Tähän vielä, että meidän koti on anopin mielestä oman kotinsa jatke, josta voi käydä lainaamassa mitä vaan. Hän saattaa käydä hakemassa mitä tarvitsee eikä ilmoita mitään. Eikä muista palauttaakaan. Anopin kätköistä on löytynyt muun muassa meidän moottorisaha ja mun miehen työkaluja iso kasa. Joku muu voisi väittää tuollaista varkaudeksi.
Meilläkin käy välillä niin, että äiti ihan muistaa tuoneensa meille maton tai tavaran joka ollaan itse ostettu oikeasti. Sitten kauhea vääntö kunnes äiti toteaa "pidä sitten". Vaikka siis koko tavara oli mun alunperinkin.
Antoivat Nintendo Switchin, vaikka piti saada ps5.
-AP