Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Tämä aloittaja, nainen, miniä odottaa kieli pitkällä ennakoperintöä. Kyttää jo lastensa kautta, paljonko aina irtoaa. Jos olisi sivistystä, olisi kiitollinen pienestäkin, sydämestä annetusta lahjasta. Voihan sopimattoman laittaa kierrätykseen. Jos paras lahja olisi mummon kanssa pulkkamäkeen, toiveen voi liittää lahjalistaan.
Pojallani on monta kummilasta, hyvin toimeentulevana hän saa hyvissä ajoin tietää mitä nuput toivovat milloinkin lahjoiksi. Toivon, että poikani saa omia lapsia ja tämä lypsäminen jää vähemmälle.
Häsrkiys on minulle toki tuttua tänä päivänä, häissäkin lahjalista ja pankkitilin numero, jätän moiset häät aina väliin.
Haa, saatiin palstalle paskalahjojen antaja :D . Miksi lahjalista on väärin, olettaen että siellä on niitä parinkympin juttujakin? Tai pankkitili, kun ihmisillä on jo ne kattilat ja lakanat yhteen muuttaessa nykyään.
Muistan tyyliin omista häistä, sen sijaan että olisi ostanut sen kerättävän astiasarjan yhden halvan jutun, osti kaksi rumaa eriparituoppia. Samassa hintaluokassa, mutta saipa ostettua jotakin ei-mieluisaa, joka sitten lähtikin roskiin. Ja kyseli niitä vielä jälkikäteen, eli kiitollisia olisi pitänyt olla.
En myöskään ymmärrä lahjalistojen karsastusta. Paljon helpompaa ostaa lahja listan kanssa. Lasten maailmasta on vaikea pysyä perillä jos ei ole omia lapsia ja häät on ihan kauhea painajainen vähävaraisena. Kun 20e on vähän nolo summa antaa, mutta käyttötavara riski, jos ei ole ihan varma mitä tyyliä toivotaan. Lahjalistalta voi sitten katsoa mitä astiastoa vaikka on toiveena ja ostaa siihen jonkun sen sarjan astian mikä sopii omaan budjettiin.
Tämä pskanjauhaja on yhden ainoan kerran juossut määrättyyn liikkeeseen hakemaan määrättyä juttua ja sen olikin joku toinen sukulainen ostanut, listassa oli vain ne arvokkaimmat ostoaan odottamassa.
Itselläni ei ole ongelmaa nyt näissä ostoksissa, mutta täällä kaikkea lukiessani tulee suru, kun paitoja ja sukkia on liikaa ja suklaarasiatkin kyörätään avaamattomina roskiin.
Ihmiset ovat kauhean kiittämättömiä ja julmia, ei uskalleta sanoa lahjan antajalle että vie mennessäs, mä en kuulee moista roinaa vastaanota.
Meillä on sovittu, että aikuiset eivät osta lahjoja toisilleen, näin ei tule hutia eikä sutia.
Miksi ylipäätään vietetään jouluja yhdessä, ihmisten kanssa joista ei pidetä ja ajatellaan pahaa.
Olen saanut niin hyviä kuin huonojakin lahjoja. Joskus halpakin lahja on ollut hyvä, ja osunut täysin nappiin, vaikka on tullut pyytämättä sieltä alelaarista.
Kannattaa kysyä lahjatoiveita ja jos niitä ei ole niin sitten antaa rahaa, ruokatarvikkeita (joista tietää saajan pitävän), leikkokukkia, kynttilöitä tai vaikka itse tehdyn kortin. Tärkeintä on tuntea lahjan saaja.
XXL kokoinen miniä ei mahdu XS yöpaitaan, absolutisti Markku-setä ei halua viinipulloa ja Transformeireita toivonut Eino-Jooseppi ei halua Turkin matkalta tuotuja kopioleluja joissa on ties mitä myrkkyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Tämä aloittaja, nainen, miniä odottaa kieli pitkällä ennakoperintöä. Kyttää jo lastensa kautta, paljonko aina irtoaa. Jos olisi sivistystä, olisi kiitollinen pienestäkin, sydämestä annetusta lahjasta. Voihan sopimattoman laittaa kierrätykseen. Jos paras lahja olisi mummon kanssa pulkkamäkeen, toiveen voi liittää lahjalistaan.
Pojallani on monta kummilasta, hyvin toimeentulevana hän saa hyvissä ajoin tietää mitä nuput toivovat milloinkin lahjoiksi. Toivon, että poikani saa omia lapsia ja tämä lypsäminen jää vähemmälle.
Häsrkiys on minulle toki tuttua tänä päivänä, häissäkin lahjalista ja pankkitilin numero, jätän moiset häät aina väliin.
Haa, saatiin palstalle paskalahjojen antaja :D . Miksi lahjalista on väärin, olettaen että siellä on niitä parinkympin juttujakin? Tai pankkitili, kun ihmisillä on jo ne kattilat ja lakanat yhteen muuttaessa nykyään.
Muistan tyyliin omista häistä, sen sijaan että olisi ostanut sen kerättävän astiasarjan yhden halvan jutun, osti kaksi rumaa eriparituoppia. Samassa hintaluokassa, mutta saipa ostettua jotakin ei-mieluisaa, joka sitten lähtikin roskiin. Ja kyseli niitä vielä jälkikäteen, eli kiitollisia olisi pitänyt olla.
En myöskään ymmärrä lahjalistojen karsastusta. Paljon helpompaa ostaa lahja listan kanssa. Lasten maailmasta on vaikea pysyä perillä jos ei ole omia lapsia ja häät on ihan kauhea painajainen vähävaraisena. Kun 20e on vähän nolo summa antaa, mutta käyttötavara riski, jos ei ole ihan varma mitä tyyliä toivotaan. Lahjalistalta voi sitten katsoa mitä astiastoa vaikka on toiveena ja ostaa siihen jonkun sen sarjan astian mikä sopii omaan budjettiin.
Tämä pskanjauhaja on yhden ainoan kerran juossut määrättyyn liikkeeseen hakemaan määrättyä juttua ja sen olikin joku toinen sukulainen ostanut, listassa oli vain ne arvokkaimmat ostoaan odottamassa.
Itselläni ei ole ongelmaa nyt näissä ostoksissa, mutta täällä kaikkea lukiessani tulee suru, kun paitoja ja sukkia on liikaa ja suklaarasiatkin kyörätään avaamattomina roskiin.
Ihmiset ovat kauhean kiittämättömiä ja julmia, ei uskalleta sanoa lahjan antajalle että vie mennessäs, mä en kuulee moista roinaa vastaanota.
Meillä on sovittu, että aikuiset eivät osta lahjoja toisilleen, näin ei tule hutia eikä sutia.
Miksi ylipäätään vietetään jouluja yhdessä, ihmisten kanssa joista ei pidetä ja ajatellaan pahaa.
Eli kerran yritit noudattaa toivetta, mutta olit myöhässä? Ja tajusitko, että jos lahjalistalla lukee 6 lautasta, sun ei tarvitse ostaa kuutta, vaan yksikin riittää? Miksi on niii-in vaikea ymmärtää, että vääränkokoiset ja vääränlaiset esineet ei ilahduta, vaan harmittavat? Aina voi antaa pelkän kortin.
Ja mitä hyvää voi ajatella ihmisestä, joka lähinnä kettuilee niillä lahjoilla? Esim. ostaa väriä josta monta vuotta on puhuttu että ihan mitä tahansa muuta kun tätä yhtä väriä, mutta juuri sitä väriä sitten pitää ostaa. Yksi osa lahjaa on miettiä sen saajan toiveita, että kannattaako viedä suklaata diabeetikolle tai kirja ihmiselle joka ei lue. Pörrösukat on lähinnä ongelmajätettä materiaalinsa vuoksi. Miksi on niin vaikea miettiä mikä oikeasti ilahduttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kerro mitä itse olet viime vuosina antanut isovanhemmille lahjaksi?
En ole ap mutta vastaan koska kärsin samasta asiasta kuin hän
Olen antanut luomukosmetiikkaa, laadukasta viiniä, suklaata, kukkakimpun, laadukasta kahvia, hunajaa yms.
Kelpaisi itselleni. Olisipa ihanaa saada tällaisia lahjoja!
Isovanhempana en ikinä haluaisi saada lahjaksi luomukosmetiikkaa (koska en käytä), viiniä (en juo), suklaasta olen erityisen vaativa, kaukaa rahdattuja leikkokukkia (ei kiitos), laadukas kahvi on hyvin epämääräinen käsite, hunajaa en käytä allergisuuden vuoksi.
Olen tämä, joka kertoi mitä annan lahjaksi isovanhemmille. Unohtui mainita, että he arvostaa näitä lahjoja ja pitää näistä. Nämä lahjat ovat sellaisia, joita he käyttää. Yhdessä nämä sovittu/puhuttu. En minä näitä muuten heille kippaisi ja kiusaisi heitä näillä.
Joku koki tarvetta käydä lyttäämässä kaikki lahjat, koska hänelle ei mikään kelpaa.
Kiva, kun sait purkaa pahaa oloasi. Tuli varmaan todella hyvä mieli nyt. :)
Tolla vastanneella isoäidillä tiivistyi hienosti koko ongelma: sun ostamat lahjat oli surkeita koska HÄN ei pitänyt niistä. Mielessäkään ei käynyt se mahdollisuus, että ne sun vanhemmat varmaan oletettavasti tykkää niistä kun kerran niitä heille viedään.
Ei mun isäpuolta kiinnosta mitä suklaata saa. Suklaa kuin suklaa kelpaa hyvin. Siksi ostankin aina isäpuolelle erilaisia suklaita. Äiti taas tykkää lakusta, niin ostan äidille lakuja. Ja ne on tykättyjä lahjoja, vaikka tällä palstalla olisi joku mummo joka ei moisia ikinä suostuisi kotiinsa ottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Tämä aloittaja, nainen, miniä odottaa kieli pitkällä ennakoperintöä. Kyttää jo lastensa kautta, paljonko aina irtoaa. Jos olisi sivistystä, olisi kiitollinen pienestäkin, sydämestä annetusta lahjasta. Voihan sopimattoman laittaa kierrätykseen. Jos paras lahja olisi mummon kanssa pulkkamäkeen, toiveen voi liittää lahjalistaan.
Pojallani on monta kummilasta, hyvin toimeentulevana hän saa hyvissä ajoin tietää mitä nuput toivovat milloinkin lahjoiksi. Toivon, että poikani saa omia lapsia ja tämä lypsäminen jää vähemmälle.
Häsrkiys on minulle toki tuttua tänä päivänä, häissäkin lahjalista ja pankkitilin numero, jätän moiset häät aina väliin.
Haa, saatiin palstalle paskalahjojen antaja :D . Miksi lahjalista on väärin, olettaen että siellä on niitä parinkympin juttujakin? Tai pankkitili, kun ihmisillä on jo ne kattilat ja lakanat yhteen muuttaessa nykyään.
Muistan tyyliin omista häistä, sen sijaan että olisi ostanut sen kerättävän astiasarjan yhden halvan jutun, osti kaksi rumaa eriparituoppia. Samassa hintaluokassa, mutta saipa ostettua jotakin ei-mieluisaa, joka sitten lähtikin roskiin. Ja kyseli niitä vielä jälkikäteen, eli kiitollisia olisi pitänyt olla.
En myöskään ymmärrä lahjalistojen karsastusta. Paljon helpompaa ostaa lahja listan kanssa. Lasten maailmasta on vaikea pysyä perillä jos ei ole omia lapsia ja häät on ihan kauhea painajainen vähävaraisena. Kun 20e on vähän nolo summa antaa, mutta käyttötavara riski, jos ei ole ihan varma mitä tyyliä toivotaan. Lahjalistalta voi sitten katsoa mitä astiastoa vaikka on toiveena ja ostaa siihen jonkun sen sarjan astian mikä sopii omaan budjettiin.
Tämä pskanjauhaja on yhden ainoan kerran juossut määrättyyn liikkeeseen hakemaan määrättyä juttua ja sen olikin joku toinen sukulainen ostanut, listassa oli vain ne arvokkaimmat ostoaan odottamassa.
Itselläni ei ole ongelmaa nyt näissä ostoksissa, mutta täällä kaikkea lukiessani tulee suru, kun paitoja ja sukkia on liikaa ja suklaarasiatkin kyörätään avaamattomina roskiin.
Ihmiset ovat kauhean kiittämättömiä ja julmia, ei uskalleta sanoa lahjan antajalle että vie mennessäs, mä en kuulee moista roinaa vastaanota.
Meillä on sovittu, että aikuiset eivät osta lahjoja toisilleen, näin ei tule hutia eikä sutia.
Miksi ylipäätään vietetään jouluja yhdessä, ihmisten kanssa joista ei pidetä ja ajatellaan pahaa.
Eli kerran yritit noudattaa toivetta, mutta olit myöhässä? Ja tajusitko, että jos lahjalistalla lukee 6 lautasta, sun ei tarvitse ostaa kuutta, vaan yksikin riittää? Miksi on niii-in vaikea ymmärtää, että vääränkokoiset ja vääränlaiset esineet ei ilahduta, vaan harmittavat? Aina voi antaa pelkän kortin.
Ja mitä hyvää voi ajatella ihmisestä, joka lähinnä kettuilee niillä lahjoilla? Esim. ostaa väriä josta monta vuotta on puhuttu että ihan mitä tahansa muuta kun tätä yhtä väriä, mutta juuri sitä väriä sitten pitää ostaa. Yksi osa lahjaa on miettiä sen saajan toiveita, että kannattaako viedä suklaata diabeetikolle tai kirja ihmiselle joka ei lue. Pörrösukat on lähinnä ongelmajätettä materiaalinsa vuoksi. Miksi on niin vaikea miettiä mikä oikeasti ilahduttaa?
Kai se on jotakin kateutta, ei soisi toiselle mitään hyvää, siksi viinapullo absolustille ja halpisromua, ei ehkä oikeasti halua että se toinen saa jotakin arvokasta ja haluttua. Mulle valitti se joka toi eriparihalpistuopit häälahjaksi että ei hän nyt näin kalliita astioita ostanut, vaikka samalla summalla olisi saanut pienen palan hyvälaatuista astiastoa, jota toivottiin. Miksi sitten antaa mitään lahjoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä aloituksessasi oli kyllä roskan sijasta paskaa ja se on loukkaavaa. Kiittämättömiä olette.
Isovanhemmat ovat helposti materialisteja, joille tavaran ostaminen ja antaminen on arvokasta. Oma äitini ostaa pienellä eläkkeellä meille tavaraa, jota emme tarvitse. Ei millään usko, ettei meille tarvitse kantaa kaikkea mitä sattuu löytämään.
Liittyy varmaan siihen, että elivät ensin sodanjälkeisen pula-ajan ja suoraan perään 80-luvun kulutushysterian.
Mutta hieman hassua että sama mummo valittaa rahapulaa ja kuitenkin ostaa kuusenalusen täyteen kaikenlaista halpakrääsää, mikä on täysin rahan tuhlaamista. Ja tosiaan senkin jälkeen kun on sanottu ettei tarvitse missään nimessä.
Minkä sodan jälkeisenpula-ajan 60-luvulla syntynyt ihminen on kokenut?
60-luvun alkupuolella vain harvoilla suomalaisilla oli kotona turhia tavaroita. Oli käyttövaatteem, sänkyvaatteet, keittiökamat jne. Lapsilla oli sukset, luistimet, ehkä polkupyötä ja jotain leluja, joissain perheissä oli pulaa niistäkin. En nähnyt kovin suuria tavaramääriä edes varakkaampien naapureiden kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä aloituksessasi oli kyllä roskan sijasta paskaa ja se on loukkaavaa. Kiittämättömiä olette.
Isovanhemmat ovat helposti materialisteja, joille tavaran ostaminen ja antaminen on arvokasta. Oma äitini ostaa pienellä eläkkeellä meille tavaraa, jota emme tarvitse. Ei millään usko, ettei meille tarvitse kantaa kaikkea mitä sattuu löytämään.
Liittyy varmaan siihen, että elivät ensin sodanjälkeisen pula-ajan ja suoraan perään 80-luvun kulutushysterian.
Mutta hieman hassua että sama mummo valittaa rahapulaa ja kuitenkin ostaa kuusenalusen täyteen kaikenlaista halpakrääsää, mikä on täysin rahan tuhlaamista. Ja tosiaan senkin jälkeen kun on sanottu ettei tarvitse missään nimessä.
Minkä sodan jälkeisenpula-ajan 60-luvulla syntynyt ihminen on kokenut?
60-luvun alkupuolella vain harvoilla suomalaisilla oli kotona turhia tavaroita. Oli käyttövaatteem, sänkyvaatteet, keittiökamat jne. Lapsilla oli sukset, luistimet, ehkä polkupyötä ja jotain leluja, joissain perheissä oli pulaa niistäkin. En nähnyt kovin suuria tavaramääriä edes varakkaampien naapureiden kotona.
Olen syntynyt 1960 ja kyllä me elettiin jo ihan pula-ajaton lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Tämä aloittaja, nainen, miniä odottaa kieli pitkällä ennakoperintöä. Kyttää jo lastensa kautta, paljonko aina irtoaa. Jos olisi sivistystä, olisi kiitollinen pienestäkin, sydämestä annetusta lahjasta. Voihan sopimattoman laittaa kierrätykseen. Jos paras lahja olisi mummon kanssa pulkkamäkeen, toiveen voi liittää lahjalistaan.
Pojallani on monta kummilasta, hyvin toimeentulevana hän saa hyvissä ajoin tietää mitä nuput toivovat milloinkin lahjoiksi. Toivon, että poikani saa omia lapsia ja tämä lypsäminen jää vähemmälle.
Häsrkiys on minulle toki tuttua tänä päivänä, häissäkin lahjalista ja pankkitilin numero, jätän moiset häät aina väliin.
Haa, saatiin palstalle paskalahjojen antaja :D . Miksi lahjalista on väärin, olettaen että siellä on niitä parinkympin juttujakin? Tai pankkitili, kun ihmisillä on jo ne kattilat ja lakanat yhteen muuttaessa nykyään.
Muistan tyyliin omista häistä, sen sijaan että olisi ostanut sen kerättävän astiasarjan yhden halvan jutun, osti kaksi rumaa eriparituoppia. Samassa hintaluokassa, mutta saipa ostettua jotakin ei-mieluisaa, joka sitten lähtikin roskiin. Ja kyseli niitä vielä jälkikäteen, eli kiitollisia olisi pitänyt olla.
En myöskään ymmärrä lahjalistojen karsastusta. Paljon helpompaa ostaa lahja listan kanssa. Lasten maailmasta on vaikea pysyä perillä jos ei ole omia lapsia ja häät on ihan kauhea painajainen vähävaraisena. Kun 20e on vähän nolo summa antaa, mutta käyttötavara riski, jos ei ole ihan varma mitä tyyliä toivotaan. Lahjalistalta voi sitten katsoa mitä astiastoa vaikka on toiveena ja ostaa siihen jonkun sen sarjan astian mikä sopii omaan budjettiin.
Tämä pskanjauhaja on yhden ainoan kerran juossut määrättyyn liikkeeseen hakemaan määrättyä juttua ja sen olikin joku toinen sukulainen ostanut, listassa oli vain ne arvokkaimmat ostoaan odottamassa.
Itselläni ei ole ongelmaa nyt näissä ostoksissa, mutta täällä kaikkea lukiessani tulee suru, kun paitoja ja sukkia on liikaa ja suklaarasiatkin kyörätään avaamattomina roskiin.
Ihmiset ovat kauhean kiittämättömiä ja julmia, ei uskalleta sanoa lahjan antajalle että vie mennessäs, mä en kuulee moista roinaa vastaanota.
Meillä on sovittu, että aikuiset eivät osta lahjoja toisilleen, näin ei tule hutia eikä sutia.
Miksi ylipäätään vietetään jouluja yhdessä, ihmisten kanssa joista ei pidetä ja ajatellaan pahaa.
Eli kerran yritit noudattaa toivetta, mutta olit myöhässä? Ja tajusitko, että jos lahjalistalla lukee 6 lautasta, sun ei tarvitse ostaa kuutta, vaan yksikin riittää? Miksi on niii-in vaikea ymmärtää, että vääränkokoiset ja vääränlaiset esineet ei ilahduta, vaan harmittavat? Aina voi antaa pelkän kortin.
Ja mitä hyvää voi ajatella ihmisestä, joka lähinnä kettuilee niillä lahjoilla? Esim. ostaa väriä josta monta vuotta on puhuttu että ihan mitä tahansa muuta kun tätä yhtä väriä, mutta juuri sitä väriä sitten pitää ostaa. Yksi osa lahjaa on miettiä sen saajan toiveita, että kannattaako viedä suklaata diabeetikolle tai kirja ihmiselle joka ei lue. Pörrösukat on lähinnä ongelmajätettä materiaalinsa vuoksi. Miksi on niin vaikea miettiä mikä oikeasti ilahduttaa?
Kai se on jotakin kateutta, ei soisi toiselle mitään hyvää, siksi viinapullo absolustille ja halpisromua, ei ehkä oikeasti halua että se toinen saa jotakin arvokasta ja haluttua. Mulle valitti se joka toi eriparihalpistuopit häälahjaksi että ei hän nyt näin kalliita astioita ostanut, vaikka samalla summalla olisi saanut pienen palan hyvälaatuista astiastoa, jota toivottiin. Miksi sitten antaa mitään lahjoja?
Tuossa on näpäytyksen makua: kieltäytyy ostamasta laadukasta ja toivottua koska haluaa opettaa ettei se lahjansaaja nyt sellaista ansaitse. Vaan ostaa samalla hinnalla roskaa, ja sitten odottaa kiitollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Tämä aloittaja, nainen, miniä odottaa kieli pitkällä ennakoperintöä. Kyttää jo lastensa kautta, paljonko aina irtoaa. Jos olisi sivistystä, olisi kiitollinen pienestäkin, sydämestä annetusta lahjasta. Voihan sopimattoman laittaa kierrätykseen. Jos paras lahja olisi mummon kanssa pulkkamäkeen, toiveen voi liittää lahjalistaan.
Pojallani on monta kummilasta, hyvin toimeentulevana hän saa hyvissä ajoin tietää mitä nuput toivovat milloinkin lahjoiksi. Toivon, että poikani saa omia lapsia ja tämä lypsäminen jää vähemmälle.
Häsrkiys on minulle toki tuttua tänä päivänä, häissäkin lahjalista ja pankkitilin numero, jätän moiset häät aina väliin.
Haa, saatiin palstalle paskalahjojen antaja :D . Miksi lahjalista on väärin, olettaen että siellä on niitä parinkympin juttujakin? Tai pankkitili, kun ihmisillä on jo ne kattilat ja lakanat yhteen muuttaessa nykyään.
Muistan tyyliin omista häistä, sen sijaan että olisi ostanut sen kerättävän astiasarjan yhden halvan jutun, osti kaksi rumaa eriparituoppia. Samassa hintaluokassa, mutta saipa ostettua jotakin ei-mieluisaa, joka sitten lähtikin roskiin. Ja kyseli niitä vielä jälkikäteen, eli kiitollisia olisi pitänyt olla.
En myöskään ymmärrä lahjalistojen karsastusta. Paljon helpompaa ostaa lahja listan kanssa. Lasten maailmasta on vaikea pysyä perillä jos ei ole omia lapsia ja häät on ihan kauhea painajainen vähävaraisena. Kun 20e on vähän nolo summa antaa, mutta käyttötavara riski, jos ei ole ihan varma mitä tyyliä toivotaan. Lahjalistalta voi sitten katsoa mitä astiastoa vaikka on toiveena ja ostaa siihen jonkun sen sarjan astian mikä sopii omaan budjettiin.
Tämä pskanjauhaja on yhden ainoan kerran juossut määrättyyn liikkeeseen hakemaan määrättyä juttua ja sen olikin joku toinen sukulainen ostanut, listassa oli vain ne arvokkaimmat ostoaan odottamassa.
Itselläni ei ole ongelmaa nyt näissä ostoksissa, mutta täällä kaikkea lukiessani tulee suru, kun paitoja ja sukkia on liikaa ja suklaarasiatkin kyörätään avaamattomina roskiin.
Ihmiset ovat kauhean kiittämättömiä ja julmia, ei uskalleta sanoa lahjan antajalle että vie mennessäs, mä en kuulee moista roinaa vastaanota.
Meillä on sovittu, että aikuiset eivät osta lahjoja toisilleen, näin ei tule hutia eikä sutia.
Miksi ylipäätään vietetään jouluja yhdessä, ihmisten kanssa joista ei pidetä ja ajatellaan pahaa.
Eli kerran yritit noudattaa toivetta, mutta olit myöhässä? Ja tajusitko, että jos lahjalistalla lukee 6 lautasta, sun ei tarvitse ostaa kuutta, vaan yksikin riittää? Miksi on niii-in vaikea ymmärtää, että vääränkokoiset ja vääränlaiset esineet ei ilahduta, vaan harmittavat? Aina voi antaa pelkän kortin.
Ja mitä hyvää voi ajatella ihmisestä, joka lähinnä kettuilee niillä lahjoilla? Esim. ostaa väriä josta monta vuotta on puhuttu että ihan mitä tahansa muuta kun tätä yhtä väriä, mutta juuri sitä väriä sitten pitää ostaa. Yksi osa lahjaa on miettiä sen saajan toiveita, että kannattaako viedä suklaata diabeetikolle tai kirja ihmiselle joka ei lue. Pörrösukat on lähinnä ongelmajätettä materiaalinsa vuoksi. Miksi on niin vaikea miettiä mikä oikeasti ilahduttaa?
Ja jos oma budjetti ei anna myöten, niin ostaa sitten samaa sarjaa listan ulkopuolelta. Vaikka jos Koko-sarjaa halutaan ja listassa ei ole mainittu kermakkoa, niin ostaa silti sen kermakon ennemmin kuin hakee sitten samalla rahalla mitä tahansa tavaraa jostain alelaarista.
Silloin ilmaisee lahjan saajalle, että toive on kuultu, koettu tärkeäksi ja sitä on omien rahkeiden rajoissa pyritty noudattamaan.
Satunnaisen skeidan osto viestittää lähinnä että saaja on antajalle satunnainen skeida, jonka toiveella ei ole kakan väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainoastaan mun kummi osui lahjan kanssa nappiin. Osti lapselle tarroja, koska niiden liimailu joka paikkaan on nyt parasta, sekä pienen legopaketin. Tadaa. Ei ollut kallis lahja ja saajalle todella mieluinen.
Roskaa mitä saatiin, lapset 3v ja 5v:
Satunaisia puupalikoita, vauvakirjoja, kahdet nukenvaunut (on jo yhdet), 6 pehmolelua, liian pieniä sukkia, liian pienet yöpuvut ja kasoittain karkkia (lapset ei juuri saa syödä karkkia). Lisäksi vielä peli, joka meillä jo on ja vauvan sänkyyn sopivat pussilakansetit kummallekkin.
Ärsyttää todella paljon.
Eihän noi tavarat nyt mitään roskaa ole! Kaikki saa varmasti myytyä, kun vähän näkee vaivaa, ja saaduilla rahoilla voi ostaa lapsille tarpeellista tai haluttua.
Ja minkä prkeleen takia ei voi ostaa kerralla sitä mitä toivotaan?
Mun anoppi vastaisi, että hän ei miniän pillin mukaan tanssi. Ilmeisesti aikoinaan kyseli lasten lahjatoiveita, että tietäisi mitä ei ainakaan osta. Sitten on turpa väärinpäin, kun ostelee mitä sattuu, ja lapset eivät olekaan iloisesti yllättyneitä anopin hankinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iäkkäämmät eivät tajua välttämättä, että joku merkki on tosi tärkeä juttu. Ajatus voi olla, että onhan se kaksi yhden hinnalla tietysti parempi. Tai ei ole käsitystä, että kaupoista ei enää meinaa laatuvaatetta saada rahallakaan, saati pikkurahalla. Se voi olla nätti ostajan silmään, värikäs ja edullinen. Siis hyvä.
On se kurjaa kun on tunne, ettei toiveita kuulla, mutta kyllä se nyt vaan kuuluu ihmisyyteen ja aikuistumiseen, että jos saat lahjan, siitä edes yrittää olla kiitollinen. Yrittää edes nähdä antajan hyvän tarkoituksen. Koska ihan oikeasti, kaikensaaneet kultalusikkasuut, kyllä siellä sellainen on.
Jos se on niin tärkeää, että tulee ihan just se tietymerkkinen lelu tai vempain, niin sitten käydään ihan keskustelu lahjan ostajan kanssa etukäteen. Että tämä tuote nyt tilataan meidän Pirkolle tai Pertille, ja se on oltava juuri tämä, eikä mikään muu. Ihan sovitaan asiasta.
Vai ihanko meinaatte, että isovanhemmat ovat niin häijyjä, että ilkeyttään antavat tyhmiä lahjoja?
Tämä jokavuotinen hyvinvointimussujen tyytymättömyysvinku saa melkein menettämään uskon ihmiskunnan minkäänlaiseen tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä aloituksessasi oli kyllä roskan sijasta paskaa ja se on loukkaavaa. Kiittämättömiä olette.
Isovanhemmat ovat helposti materialisteja, joille tavaran ostaminen ja antaminen on arvokasta. Oma äitini ostaa pienellä eläkkeellä meille tavaraa, jota emme tarvitse. Ei millään usko, ettei meille tarvitse kantaa kaikkea mitä sattuu löytämään.
Liittyy varmaan siihen, että elivät ensin sodanjälkeisen pula-ajan ja suoraan perään 80-luvun kulutushysterian.
Mutta hieman hassua että sama mummo valittaa rahapulaa ja kuitenkin ostaa kuusenalusen täyteen kaikenlaista halpakrääsää, mikä on täysin rahan tuhlaamista. Ja tosiaan senkin jälkeen kun on sanottu ettei tarvitse missään nimessä.
Minkä sodan jälkeisenpula-ajan 60-luvulla syntynyt ihminen on kokenut?
60-luvun alkupuolella vain harvoilla suomalaisilla oli kotona turhia tavaroita. Oli käyttövaatteem, sänkyvaatteet, keittiökamat jne. Lapsilla oli sukset, luistimet, ehkä polkupyötä ja jotain leluja, joissain perheissä oli pulaa niistäkin. En nähnyt kovin suuria tavaramääriä edes varakkaampien naapureiden kotona.
Näin mäkin olen ymmärtänyt. Olen syntynyt 92, joten kuulopuheiden varassa mennään. Jostain syystä vain tuon ajan lapsille on kauhistus että heidän omat lapsensa haluavat elää niin, ettei tarpeetonta ja turhaa ole nurkat täynnä. Eli siis palata niihin vanhoihin aikoihin tässä asiassa. Erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Tämä aloittaja, nainen, miniä odottaa kieli pitkällä ennakoperintöä. Kyttää jo lastensa kautta, paljonko aina irtoaa. Jos olisi sivistystä, olisi kiitollinen pienestäkin, sydämestä annetusta lahjasta. Voihan sopimattoman laittaa kierrätykseen. Jos paras lahja olisi mummon kanssa pulkkamäkeen, toiveen voi liittää lahjalistaan.
Pojallani on monta kummilasta, hyvin toimeentulevana hän saa hyvissä ajoin tietää mitä nuput toivovat milloinkin lahjoiksi. Toivon, että poikani saa omia lapsia ja tämä lypsäminen jää vähemmälle.
Häsrkiys on minulle toki tuttua tänä päivänä, häissäkin lahjalista ja pankkitilin numero, jätän moiset häät aina väliin.
Haa, saatiin palstalle paskalahjojen antaja :D . Miksi lahjalista on väärin, olettaen että siellä on niitä parinkympin juttujakin? Tai pankkitili, kun ihmisillä on jo ne kattilat ja lakanat yhteen muuttaessa nykyään.
Muistan tyyliin omista häistä, sen sijaan että olisi ostanut sen kerättävän astiasarjan yhden halvan jutun, osti kaksi rumaa eriparituoppia. Samassa hintaluokassa, mutta saipa ostettua jotakin ei-mieluisaa, joka sitten lähtikin roskiin. Ja kyseli niitä vielä jälkikäteen, eli kiitollisia olisi pitänyt olla.
En myöskään ymmärrä lahjalistojen karsastusta. Paljon helpompaa ostaa lahja listan kanssa. Lasten maailmasta on vaikea pysyä perillä jos ei ole omia lapsia ja häät on ihan kauhea painajainen vähävaraisena. Kun 20e on vähän nolo summa antaa, mutta käyttötavara riski, jos ei ole ihan varma mitä tyyliä toivotaan. Lahjalistalta voi sitten katsoa mitä astiastoa vaikka on toiveena ja ostaa siihen jonkun sen sarjan astian mikä sopii omaan budjettiin.
Tämä pskanjauhaja on yhden ainoan kerran juossut määrättyyn liikkeeseen hakemaan määrättyä juttua ja sen olikin joku toinen sukulainen ostanut, listassa oli vain ne arvokkaimmat ostoaan odottamassa.
Itselläni ei ole ongelmaa nyt näissä ostoksissa, mutta täällä kaikkea lukiessani tulee suru, kun paitoja ja sukkia on liikaa ja suklaarasiatkin kyörätään avaamattomina roskiin.
Ihmiset ovat kauhean kiittämättömiä ja julmia, ei uskalleta sanoa lahjan antajalle että vie mennessäs, mä en kuulee moista roinaa vastaanota.
Meillä on sovittu, että aikuiset eivät osta lahjoja toisilleen, näin ei tule hutia eikä sutia.
Miksi ylipäätään vietetään jouluja yhdessä, ihmisten kanssa joista ei pidetä ja ajatellaan pahaa.
Eli kerran yritit noudattaa toivetta, mutta olit myöhässä? Ja tajusitko, että jos lahjalistalla lukee 6 lautasta, sun ei tarvitse ostaa kuutta, vaan yksikin riittää? Miksi on niii-in vaikea ymmärtää, että vääränkokoiset ja vääränlaiset esineet ei ilahduta, vaan harmittavat? Aina voi antaa pelkän kortin.
Ja mitä hyvää voi ajatella ihmisestä, joka lähinnä kettuilee niillä lahjoilla? Esim. ostaa väriä josta monta vuotta on puhuttu että ihan mitä tahansa muuta kun tätä yhtä väriä, mutta juuri sitä väriä sitten pitää ostaa. Yksi osa lahjaa on miettiä sen saajan toiveita, että kannattaako viedä suklaata diabeetikolle tai kirja ihmiselle joka ei lue. Pörrösukat on lähinnä ongelmajätettä materiaalinsa vuoksi. Miksi on niin vaikea miettiä mikä oikeasti ilahduttaa?
Ei se ole vaikeaa, jos tuntee lahjansaajan ja mikä parasta rakastaa, tai edes tykkää. Silloin kaikki on tosi helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäämmät eivät tajua välttämättä, että joku merkki on tosi tärkeä juttu. Ajatus voi olla, että onhan se kaksi yhden hinnalla tietysti parempi. Tai ei ole käsitystä, että kaupoista ei enää meinaa laatuvaatetta saada rahallakaan, saati pikkurahalla. Se voi olla nätti ostajan silmään, värikäs ja edullinen. Siis hyvä.
On se kurjaa kun on tunne, ettei toiveita kuulla, mutta kyllä se nyt vaan kuuluu ihmisyyteen ja aikuistumiseen, että jos saat lahjan, siitä edes yrittää olla kiitollinen. Yrittää edes nähdä antajan hyvän tarkoituksen. Koska ihan oikeasti, kaikensaaneet kultalusikkasuut, kyllä siellä sellainen on.
Jos se on niin tärkeää, että tulee ihan just se tietymerkkinen lelu tai vempain, niin sitten käydään ihan keskustelu lahjan ostajan kanssa etukäteen. Että tämä tuote nyt tilataan meidän Pirkolle tai Pertille, ja se on oltava juuri tämä, eikä mikään muu. Ihan sovitaan asiasta.
Vai ihanko meinaatte, että isovanhemmat ovat niin häijyjä, että ilkeyttään antavat tyhmiä lahjoja?
Tämä jokavuotinen hyvinvointimussujen tyytymättömyysvinku saa melkein menettämään uskon ihmiskunnan minkäänlaiseen tulevaisuuteen.
Jep. Ostin Marimekon leopardi-kuvioiset mukit tänä syksynä. Äitini kauhisteli miksi ostin marimekkoa kun tiikerimukeja oli juuri Tokmannilla hintaan 4,90! Joo, ei tainnut olla ihan samat mukit kyseessä.... :D
(Ja ei, en ole mitenkään merkkiuskollinen, voin ostaa myös halpaa. Mutta sen pitää olla just eikä melkein vähän sinnepäin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäämmät eivät tajua välttämättä, että joku merkki on tosi tärkeä juttu. Ajatus voi olla, että onhan se kaksi yhden hinnalla tietysti parempi. Tai ei ole käsitystä, että kaupoista ei enää meinaa laatuvaatetta saada rahallakaan, saati pikkurahalla. Se voi olla nätti ostajan silmään, värikäs ja edullinen. Siis hyvä.
On se kurjaa kun on tunne, ettei toiveita kuulla, mutta kyllä se nyt vaan kuuluu ihmisyyteen ja aikuistumiseen, että jos saat lahjan, siitä edes yrittää olla kiitollinen. Yrittää edes nähdä antajan hyvän tarkoituksen. Koska ihan oikeasti, kaikensaaneet kultalusikkasuut, kyllä siellä sellainen on.
Jos se on niin tärkeää, että tulee ihan just se tietymerkkinen lelu tai vempain, niin sitten käydään ihan keskustelu lahjan ostajan kanssa etukäteen. Että tämä tuote nyt tilataan meidän Pirkolle tai Pertille, ja se on oltava juuri tämä, eikä mikään muu. Ihan sovitaan asiasta.
Vai ihanko meinaatte, että isovanhemmat ovat niin häijyjä, että ilkeyttään antavat tyhmiä lahjoja?
Tämä jokavuotinen hyvinvointimussujen tyytymättömyysvinku saa melkein menettämään uskon ihmiskunnan minkäänlaiseen tulevaisuuteen.
Mutta kun kyse taitaa aika monella olla alle 70v ihmisistä, joille on sanottu että ei missään nimessä paljon heikkolaatuista. Että ei tarvitse tuoda mitään tai sitten ennemmin yksi laadukas juttu.
Ei tässä puhuta mistään ysikymppiä käyvästä isomummosta, joka höppänyyttään tuo jotain hassua tai olosuhteiden pakosta sitä mitä sattuu lähikaupasta saamaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko ainoa joka samaistuu aloittajaan. Kun olin lapsi, niin sukulaisilta sai oikeasti mitä ihmeellisempiä lahjoja. Kerran sain pölyisen rikkinäisen pöytälampun, josta piti olla kiitollinen. Ilmeisesti oli kirpputorilta hankittu.
Toisen kerran sain posliinipatsaan, joka esitti lehmää. Sanomattakin selvää ettei tuollaista voi käyttää.
Kaikki ei saa lahjoja ollenkaan, mutta olisihan se parempi antaa lahjoja jotka eivät menee varastoon pölyyntymään tai roskiin.
Muistan lapsena ajatelleeni, että ilman lahjaa olisi ollut parempi kuin saada paketillinen pikkukrääsää, varsinkin kun se yleensä oli aivan väärää ikätasoa. Tavallaan ymmärrän nyt, että se vanha lapseton täti halusi ilahduttaa kaikkia suvun lapsia, mutta ei se silti poista vahvasti mieleen painunutta pettymyksen tunnetta. Lapsi ymmärtää sen, mitä joulupukin tuomassa paketissa on, ei lahjan oikean antajan tausta-ajatusta.
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäämmät eivät tajua välttämättä, että joku merkki on tosi tärkeä juttu. Ajatus voi olla, että onhan se kaksi yhden hinnalla tietysti parempi. Tai ei ole käsitystä, että kaupoista ei enää meinaa laatuvaatetta saada rahallakaan, saati pikkurahalla. Se voi olla nätti ostajan silmään, värikäs ja edullinen. Siis hyvä.
On se kurjaa kun on tunne, ettei toiveita kuulla, mutta kyllä se nyt vaan kuuluu ihmisyyteen ja aikuistumiseen, että jos saat lahjan, siitä edes yrittää olla kiitollinen. Yrittää edes nähdä antajan hyvän tarkoituksen. Koska ihan oikeasti, kaikensaaneet kultalusikkasuut, kyllä siellä sellainen on.
Jos se on niin tärkeää, että tulee ihan just se tietymerkkinen lelu tai vempain, niin sitten käydään ihan keskustelu lahjan ostajan kanssa etukäteen. Että tämä tuote nyt tilataan meidän Pirkolle tai Pertille, ja se on oltava juuri tämä, eikä mikään muu. Ihan sovitaan asiasta.
Vai ihanko meinaatte, että isovanhemmat ovat niin häijyjä, että ilkeyttään antavat tyhmiä lahjoja?
Tämä jokavuotinen hyvinvointimussujen tyytymättömyysvinku saa melkein menettämään uskon ihmiskunnan minkäänlaiseen tulevaisuuteen.
Miten se tarkoitus on hyvä, jos se selvästi on ihan muuta kun on toivottu, tai ihan roskaa? Kyllä minä meinaan että kurjalla lahjalla ei ole tarkoitus ilahduttaa saajaa, vaan heivata vaan ehkä joku oma hutiostos lapselle luullen, ettei lapsi tajua mitään. Mitä hyvää tahtoa on ostaa ihan liian pieni vaate?
Ei puhuta nyt mistään seniileistä, vaan ihmisistä jotka ovat usein vielä työelämässäkin, ja joilta ihan hyvin onnistuisi noudattaa toivomusta, se olisi halua.
Kaverin anoppi antoi miniälleen puolikkaan vessapaperirullan paketissa, oliko varmasti tarkoitus hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Tämä aloittaja, nainen, miniä odottaa kieli pitkällä ennakoperintöä. Kyttää jo lastensa kautta, paljonko aina irtoaa. Jos olisi sivistystä, olisi kiitollinen pienestäkin, sydämestä annetusta lahjasta. Voihan sopimattoman laittaa kierrätykseen. Jos paras lahja olisi mummon kanssa pulkkamäkeen, toiveen voi liittää lahjalistaan.
Pojallani on monta kummilasta, hyvin toimeentulevana hän saa hyvissä ajoin tietää mitä nuput toivovat milloinkin lahjoiksi. Toivon, että poikani saa omia lapsia ja tämä lypsäminen jää vähemmälle.
Häsrkiys on minulle toki tuttua tänä päivänä, häissäkin lahjalista ja pankkitilin numero, jätän moiset häät aina väliin.
Haa, saatiin palstalle paskalahjojen antaja :D . Miksi lahjalista on väärin, olettaen että siellä on niitä parinkympin juttujakin? Tai pankkitili, kun ihmisillä on jo ne kattilat ja lakanat yhteen muuttaessa nykyään.
Muistan tyyliin omista häistä, sen sijaan että olisi ostanut sen kerättävän astiasarjan yhden halvan jutun, osti kaksi rumaa eriparituoppia. Samassa hintaluokassa, mutta saipa ostettua jotakin ei-mieluisaa, joka sitten lähtikin roskiin. Ja kyseli niitä vielä jälkikäteen, eli kiitollisia olisi pitänyt olla.
En myöskään ymmärrä lahjalistojen karsastusta. Paljon helpompaa ostaa lahja listan kanssa. Lasten maailmasta on vaikea pysyä perillä jos ei ole omia lapsia ja häät on ihan kauhea painajainen vähävaraisena. Kun 20e on vähän nolo summa antaa, mutta käyttötavara riski, jos ei ole ihan varma mitä tyyliä toivotaan. Lahjalistalta voi sitten katsoa mitä astiastoa vaikka on toiveena ja ostaa siihen jonkun sen sarjan astian mikä sopii omaan budjettiin.
Tämä pskanjauhaja on yhden ainoan kerran juossut määrättyyn liikkeeseen hakemaan määrättyä juttua ja sen olikin joku toinen sukulainen ostanut, listassa oli vain ne arvokkaimmat ostoaan odottamassa.
Itselläni ei ole ongelmaa nyt näissä ostoksissa, mutta täällä kaikkea lukiessani tulee suru, kun paitoja ja sukkia on liikaa ja suklaarasiatkin kyörätään avaamattomina roskiin.
Ihmiset ovat kauhean kiittämättömiä ja julmia, ei uskalleta sanoa lahjan antajalle että vie mennessäs, mä en kuulee moista roinaa vastaanota.
Meillä on sovittu, että aikuiset eivät osta lahjoja toisilleen, näin ei tule hutia eikä sutia.
Miksi ylipäätään vietetään jouluja yhdessä, ihmisten kanssa joista ei pidetä ja ajatellaan pahaa.
Eli kerran yritit noudattaa toivetta, mutta olit myöhässä? Ja tajusitko, että jos lahjalistalla lukee 6 lautasta, sun ei tarvitse ostaa kuutta, vaan yksikin riittää? Miksi on niii-in vaikea ymmärtää, että vääränkokoiset ja vääränlaiset esineet ei ilahduta, vaan harmittavat? Aina voi antaa pelkän kortin.
Ja mitä hyvää voi ajatella ihmisestä, joka lähinnä kettuilee niillä lahjoilla? Esim. ostaa väriä josta monta vuotta on puhuttu että ihan mitä tahansa muuta kun tätä yhtä väriä, mutta juuri sitä väriä sitten pitää ostaa. Yksi osa lahjaa on miettiä sen saajan toiveita, että kannattaako viedä suklaata diabeetikolle tai kirja ihmiselle joka ei lue. Pörrösukat on lähinnä ongelmajätettä materiaalinsa vuoksi. Miksi on niin vaikea miettiä mikä oikeasti ilahduttaa?
Ja jos oma budjetti ei anna myöten, niin ostaa sitten samaa sarjaa listan ulkopuolelta. Vaikka jos Koko-sarjaa halutaan ja listassa ei ole mainittu kermakkoa, niin ostaa silti sen kermakon ennemmin kuin hakee sitten samalla rahalla mitä tahansa tavaraa jostain alelaarista.
Silloin ilmaisee lahjan saajalle, että toive on kuultu, koettu tärkeäksi ja sitä on omien rahkeiden rajoissa pyritty noudattamaan.
Satunnaisen skeidan osto viestittää lähinnä että saaja on antajalle satunnainen skeida, jonka toiveella ei ole kakan väliä.
Voi myös ostaa jonkun kanssa kimpassa sen toivotun lahjan tai antaa vaikka kympin kerrallaan niihin astioihin rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko ainoa joka samaistuu aloittajaan. Kun olin lapsi, niin sukulaisilta sai oikeasti mitä ihmeellisempiä lahjoja. Kerran sain pölyisen rikkinäisen pöytälampun, josta piti olla kiitollinen. Ilmeisesti oli kirpputorilta hankittu.
Toisen kerran sain posliinipatsaan, joka esitti lehmää. Sanomattakin selvää ettei tuollaista voi käyttää.
Kaikki ei saa lahjoja ollenkaan, mutta olisihan se parempi antaa lahjoja jotka eivät menee varastoon pölyyntymään tai roskiin.
Muistan lapsena ajatelleeni, että ilman lahjaa olisi ollut parempi kuin saada paketillinen pikkukrääsää, varsinkin kun se yleensä oli aivan väärää ikätasoa. Tavallaan ymmärrän nyt, että se vanha lapseton täti halusi ilahduttaa kaikkia suvun lapsia, mutta ei se silti poista vahvasti mieleen painunutta pettymyksen tunnetta. Lapsi ymmärtää sen, mitä joulupukin tuomassa paketissa on, ei lahjan oikean antajan tausta-ajatusta.
Samoin. Koin vielä valtavaa syyllisyyttä asiasta ja yritin kovasti leikkiä niillä röhnillä sitten. Ja erityisesti itseäni ärsytti kun huoneeni tursusi tavaraa jota en alunperinkään ollut halunnut sinne. Siivoaminen/huoneen siistinä pitäminen alkoi jossain vaiheessa olla ihan mahdotonta, kun vuosien röhnälelut täyttivät joka nurkan. Olisin ollut onnellisempi kun olisin saanut vähän tavaraa, mutta sellaista josta tykkään.
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäämmät eivät tajua välttämättä, että joku merkki on tosi tärkeä juttu. Ajatus voi olla, että onhan se kaksi yhden hinnalla tietysti parempi. Tai ei ole käsitystä, että kaupoista ei enää meinaa laatuvaatetta saada rahallakaan, saati pikkurahalla. Se voi olla nätti ostajan silmään, värikäs ja edullinen. Siis hyvä.
On se kurjaa kun on tunne, ettei toiveita kuulla, mutta kyllä se nyt vaan kuuluu ihmisyyteen ja aikuistumiseen, että jos saat lahjan, siitä edes yrittää olla kiitollinen. Yrittää edes nähdä antajan hyvän tarkoituksen. Koska ihan oikeasti, kaikensaaneet kultalusikkasuut, kyllä siellä sellainen on.
Jos se on niin tärkeää, että tulee ihan just se tietymerkkinen lelu tai vempain, niin sitten käydään ihan keskustelu lahjan ostajan kanssa etukäteen. Että tämä tuote nyt tilataan meidän Pirkolle tai Pertille, ja se on oltava juuri tämä, eikä mikään muu. Ihan sovitaan asiasta.
Vai ihanko meinaatte, että isovanhemmat ovat niin häijyjä, että ilkeyttään antavat tyhmiä lahjoja?
Tämä jokavuotinen hyvinvointimussujen tyytymättömyysvinku saa melkein menettämään uskon ihmiskunnan minkäänlaiseen tulevaisuuteen.
Ei se kermapersekortti auta nyt kun puhutaan siitä, että haluttaisiin päästä eroon turhasta kulutushysteriasta ja krääsästä, joka täyttää valtameret.
Kuvitellaanpa, että lapsi toivoo aitoa Barbieta ilman sen kummempia rajoituksia esim. vaatteiden suhteen. Miksi et voi ostaa sitä halvinta aitoa Barbieta, mikä maksaa alle 20e, sen sijaan että ostat mieluummin samalla rahalla kaksi p*skaa halpanukkea, mitä lapsi ei halua? Siksikö, että lapsen toiveilla ei ole niin väliä? Haluat ilahduttamisen sijaan mieluummin opettaa, että aina (=koskaan) ei saa mitä haluaa?