Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Tämä aloittaja, nainen, miniä odottaa kieli pitkällä ennakoperintöä. Kyttää jo lastensa kautta, paljonko aina irtoaa. Jos olisi sivistystä, olisi kiitollinen pienestäkin, sydämestä annetusta lahjasta. Voihan sopimattoman laittaa kierrätykseen. Jos paras lahja olisi mummon kanssa pulkkamäkeen, toiveen voi liittää lahjalistaan.
Pojallani on monta kummilasta, hyvin toimeentulevana hän saa hyvissä ajoin tietää mitä nuput toivovat milloinkin lahjoiksi. Toivon, että poikani saa omia lapsia ja tämä lypsäminen jää vähemmälle.
Häsrkiys on minulle toki tuttua tänä päivänä, häissäkin lahjalista ja pankkitilin numero, jätän moiset häät aina väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainoastaan mun kummi osui lahjan kanssa nappiin. Osti lapselle tarroja, koska niiden liimailu joka paikkaan on nyt parasta, sekä pienen legopaketin. Tadaa. Ei ollut kallis lahja ja saajalle todella mieluinen.
Roskaa mitä saatiin, lapset 3v ja 5v:
Satunaisia puupalikoita, vauvakirjoja, kahdet nukenvaunut (on jo yhdet), 6 pehmolelua, liian pieniä sukkia, liian pienet yöpuvut ja kasoittain karkkia (lapset ei juuri saa syödä karkkia). Lisäksi vielä peli, joka meillä jo on ja vauvan sänkyyn sopivat pussilakansetit kummallekkin.
Ärsyttää todella paljon.
Eihän noi tavarat nyt mitään roskaa ole! Kaikki saa varmasti myytyä, kun vähän näkee vaivaa, ja saaduilla rahoilla voi ostaa lapsille tarpeellista tai haluttua.
Ja minkä prkeleen takia ei voi ostaa kerralla sitä mitä toivotaan?
Mä olen anopilleni hyvin epämieluisa miniä. Sehän olisi kauhea paikka, jos mun lapselle annetuista lahjoista olisi mulle iloa (=lapsi tykkää). Anoppi on myös näitä ajatus on tärkein -ihmisiä. Mikähän on se tärkeä ajatus, kun ostaa vauvalakanat viisivuotiaille? Tai karkkia lapsille, joille ei sokeria anneta? Mun lapsi oli 2, kun anoppi toi hänelle puolen kilon marmeladilaatikon lapselle ihan muuten vaan karkkipäiväksi.
Sairas ajatusmaailma. Ihan kuin anopilta olisi lapsen ilo pois jos miniä ilahtuu samalla. Meillä osoitettiin kaapinpaikkaa lahjoilla myös. Miehen siskonpoika sai tabletin ja poikiensa lapset puolikkaan riisin paperia kumpikin. Anoppi ei (muka) ymmärtänyt ongelmaa
Mun anoppi ostaa lahjoja muille ilahduttaakseen itseään. Sillä, onko lahjasta saajalleen iloa tai hyötyä, on täysin toissijainen asia.
N.40 kirjoitti:
Mitenkäs ne lahjat menee sitten toisinpäin. Taitaa sieltä isovanhempien jäämistöstäkin sitten aikanaan löytyä käyttämätöntä hartiahuivia jos toistakin ja pörrösukkaa ja patalappua. Ei taideta toisinpäinkään oikein osata.
Harmi, kun täällä isovanhemmat ei mitään ketjuja kirjoittele. Olisi joskus mielenkiintoista kuulla heitäkin.
Mulla on kertomus tähän liittyen!
Mummoni joutui vanhainkotiin/laitoshoitoon ja siivosin äidin kanssa mummon kaappeja.
Siellä oli kahdenlaista tavaraa: keltaista, reikäistä, läpinäkyväksi kulunutta vuodevaatetta, yöpaitaa, pyyhettä ja täkkiä. Uudet, joita hän oli aina silloin tällöin saanut esim jouluna, olivat lähes kaikki edelleen nätisti kaupan paketeissa. Ei ollut raaskinut käyttää. "Mitäs sitä uusilla tekee".
Tunnistimme sieltä esim. 20 vuotta sitten annetun yöpaidan jossa oli vielä laput!
Mummo ei ollut nirso, vain ainoastaan pihi. Säästin pienestä palkastaan 6 numeroisen summan. Lähinnä surettaa. Itse sain häneltä juurikin näitä kaikenmaailman virityksiä, arpavoittoja ja 700 erilaista meikkipussia. Mutta myös muutaman kivan lahjan, joille oli käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Tämä aloittaja, nainen, miniä odottaa kieli pitkällä ennakoperintöä. Kyttää jo lastensa kautta, paljonko aina irtoaa. Jos olisi sivistystä, olisi kiitollinen pienestäkin, sydämestä annetusta lahjasta. Voihan sopimattoman laittaa kierrätykseen. Jos paras lahja olisi mummon kanssa pulkkamäkeen, toiveen voi liittää lahjalistaan.
Pojallani on monta kummilasta, hyvin toimeentulevana hän saa hyvissä ajoin tietää mitä nuput toivovat milloinkin lahjoiksi. Toivon, että poikani saa omia lapsia ja tämä lypsäminen jää vähemmälle.
Häsrkiys on minulle toki tuttua tänä päivänä, häissäkin lahjalista ja pankkitilin numero, jätän moiset häät aina väliin.
Niin. Häissä onkin olennaistina, että sa antaa lahjaksi nuorille oman näköisen kahviastiaston eikä ostaa vahingossakaan mitään tarpeellista tai hääparia ilahduttavaa.
Vierailija kirjoitti:
N.40 kirjoitti:
Mitenkäs ne lahjat menee sitten toisinpäin. Taitaa sieltä isovanhempien jäämistöstäkin sitten aikanaan löytyä käyttämätöntä hartiahuivia jos toistakin ja pörrösukkaa ja patalappua. Ei taideta toisinpäinkään oikein osata.
Harmi, kun täällä isovanhemmat ei mitään ketjuja kirjoittele. Olisi joskus mielenkiintoista kuulla heitäkin.Hyvä pointti, montakohan kertaa nämä loukkaantuneet ovat kysyneet isovanhemmilta, mitä he todella haluaisivat lahjaksi? Aikaa, apua tms? Pata kattilaa soimaa palstalla.
Olen joskus kysynyt, mun isovanhemmat eivät halua mitään. Eivätkä myöskään vanhemmat. Yleensä en siis osta heille mitään mutta joskus annan suklaata (josta he pitävät) tai pullon viiniä (joka on heidän mieleen).
Kerran tosin olin mummoni kanssa ostoksilla ennen joulua ja hän ihastui erikoiseen puukoriin.
Hän sanoi mulle: "Muuten tossa olis semmonen kori minkä tämä mummo kyllä mielellään ottaisi joululahjaksi!". Ja sen myös ostin hänelle! :D Oli lahjasta erittäin iloinen ja niin olin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä ilmiötä, että krääsän hankkijat syyllistävät vähän ja laadukasta haluavia ahneudesta, kiittämättömyydestä ja tavaravuorista. Tai mikä siinä on, että kun taloudellinen tilanne ja tavaran määrä on vaihdellut eri vuosikymmeninä, tämä nykyinen tyyli on huono. Meidän nykyisten 3-4-kymppisten vanhemmat eivät tyypillisesti edes muista pula-aikaa, heillä on ollut lapsena ja nuorena jos jonkinlaista oman aikansa rompetta, stereoita, autoratoja jne. Onko se jollain lailla meidän nykyisten pikkulasten vanhempien syytä, että joskus materiaa on ollut enemmän ja joskus vähemmän, ja miksi meidän pitäisi antaa vanhempiemme tehdä oman elämämme valinnat sen mukaan millaista heidän omassa tai heidän vanhempiensa lapsuudessa on ollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Tämä aloittaja, nainen, miniä odottaa kieli pitkällä ennakoperintöä. Kyttää jo lastensa kautta, paljonko aina irtoaa. Jos olisi sivistystä, olisi kiitollinen pienestäkin, sydämestä annetusta lahjasta. Voihan sopimattoman laittaa kierrätykseen. Jos paras lahja olisi mummon kanssa pulkkamäkeen, toiveen voi liittää lahjalistaan.
Pojallani on monta kummilasta, hyvin toimeentulevana hän saa hyvissä ajoin tietää mitä nuput toivovat milloinkin lahjoiksi. Toivon, että poikani saa omia lapsia ja tämä lypsäminen jää vähemmälle.
Häsrkiys on minulle toki tuttua tänä päivänä, häissäkin lahjalista ja pankkitilin numero, jätän moiset häät aina väliin.
Haa, saatiin palstalle paskalahjojen antaja :D . Miksi lahjalista on väärin, olettaen että siellä on niitä parinkympin juttujakin? Tai pankkitili, kun ihmisillä on jo ne kattilat ja lakanat yhteen muuttaessa nykyään.
Muistan tyyliin omista häistä, sen sijaan että olisi ostanut sen kerättävän astiasarjan yhden halvan jutun, osti kaksi rumaa eriparituoppia. Samassa hintaluokassa, mutta saipa ostettua jotakin ei-mieluisaa, joka sitten lähtikin roskiin. Ja kyseli niitä vielä jälkikäteen, eli kiitollisia olisi pitänyt olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinin paketista paljastui aattona joulutonttu.
Kyllä luit oikein.
Mitä ihmettä teini tekee joulutontulla!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainoastaan mun kummi osui lahjan kanssa nappiin. Osti lapselle tarroja, koska niiden liimailu joka paikkaan on nyt parasta, sekä pienen legopaketin. Tadaa. Ei ollut kallis lahja ja saajalle todella mieluinen.
Roskaa mitä saatiin, lapset 3v ja 5v:
Satunaisia puupalikoita, vauvakirjoja, kahdet nukenvaunut (on jo yhdet), 6 pehmolelua, liian pieniä sukkia, liian pienet yöpuvut ja kasoittain karkkia (lapset ei juuri saa syödä karkkia). Lisäksi vielä peli, joka meillä jo on ja vauvan sänkyyn sopivat pussilakansetit kummallekkin.
Ärsyttää todella paljon.
Eihän noi tavarat nyt mitään roskaa ole! Kaikki saa varmasti myytyä, kun vähän näkee vaivaa, ja saaduilla rahoilla voi ostaa lapsille tarpeellista tai haluttua.
Ja minkä prkeleen takia ei voi ostaa kerralla sitä mitä toivotaan?
Mä olen anopilleni hyvin epämieluisa miniä. Sehän olisi kauhea paikka, jos mun lapselle annetuista lahjoista olisi mulle iloa (=lapsi tykkää). Anoppi on myös näitä ajatus on tärkein -ihmisiä. Mikähän on se tärkeä ajatus, kun ostaa vauvalakanat viisivuotiaille? Tai karkkia lapsille, joille ei sokeria anneta? Mun lapsi oli 2, kun anoppi toi hänelle puolen kilon marmeladilaatikon lapselle ihan muuten vaan karkkipäiväksi.
Sairas ajatusmaailma. Ihan kuin anopilta olisi lapsen ilo pois jos miniä ilahtuu samalla. Meillä osoitettiin kaapinpaikkaa lahjoilla myös. Miehen siskonpoika sai tabletin ja poikiensa lapset puolikkaan riisin paperia kumpikin. Anoppi ei (muka) ymmärtänyt ongelmaa
Mun anoppi ostaa lahjoja muille ilahduttaakseen itseään. Sillä, onko lahjasta saajalleen iloa tai hyötyä, on täysin toissijainen asia.
Mun anoppi antoi pojalleen, joka ei lue mitään genetiikkaa koskevia kirjoja, jouluksi kirjan jonka se oli itse ensin lukenut :).
Ymmärtäisin vielä että jos miniä ei innosta, mutta omalle lapselleen. No minä annoin sille tänä vuonna kissan matokuurin lahjaksi, tykkään sen kissasta vaikka en itse anopista. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekään ei muuten sitten riitä että kannetaan sitä ei-toivottua krääsää vaan yritetään vielä erilseen opettaa että tavaroita ei tarvitse käsitellä hyvin kun ”kaupastahan saa uusia”, sohvalla saa syödä ”koska aina voi ostaa uuden” jne.
Apua mun äiti hokee tätä. Ostaa vaatteensa jostain H&M alerekistä jossa on jäljellä enää karmeimmat akryyliviritykset hintaan 3e ja sitten kun sanon, että on vähän heikkolaatuisen näköinen niin tuhahtaa, että "miksi maksaa 50e neuleesta kun halvalla saa ja aina voi ostaa uuden?" Voi kristus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Tämä aloittaja, nainen, miniä odottaa kieli pitkällä ennakoperintöä. Kyttää jo lastensa kautta, paljonko aina irtoaa. Jos olisi sivistystä, olisi kiitollinen pienestäkin, sydämestä annetusta lahjasta. Voihan sopimattoman laittaa kierrätykseen. Jos paras lahja olisi mummon kanssa pulkkamäkeen, toiveen voi liittää lahjalistaan.
Pojallani on monta kummilasta, hyvin toimeentulevana hän saa hyvissä ajoin tietää mitä nuput toivovat milloinkin lahjoiksi. Toivon, että poikani saa omia lapsia ja tämä lypsäminen jää vähemmälle.
Häsrkiys on minulle toki tuttua tänä päivänä, häissäkin lahjalista ja pankkitilin numero, jätän moiset häät aina väliin.
Niin. Häissä onkin olennaistina, että sa antaa lahjaksi nuorille oman näköisen kahviastiaston eikä ostaa vahingossakaan mitään tarpeellista tai hääparia ilahduttavaa.
No tottakai. Mikäs sen mukavampaa kuin etsiä niille kymmenille toisiinsa sopimattomille koriste-esineille paikkaa. Me ei laitettu korttiin mitään toiveita. Vanhempien kautta laitettiin kiertämään sana että kartutetaan matkakassaa ja myös säästetään vauvaa varten (olin raskaana) Muutama vanhempi sukulainen toi lasiesineitä, mutta se on ihan ok kun niitä tuli vain vähän ja jopa ihan klassista mallia. Ihan kiva konkreettinen juttu. Olisi ollut kauheaa saada kaikenlaista kahviastiastoa, joita on ennestään liikaa ja jotka ei olisi kuitenkaan todennäköisesti sopineet olemassa oleviin astioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekään ei muuten sitten riitä että kannetaan sitä ei-toivottua krääsää vaan yritetään vielä erilseen opettaa että tavaroita ei tarvitse käsitellä hyvin kun ”kaupastahan saa uusia”, sohvalla saa syödä ”koska aina voi ostaa uuden” jne.
Apua mun äiti hokee tätä. Ostaa vaatteensa jostain H&M alerekistä jossa on jäljellä enää karmeimmat akryyliviritykset hintaan 3e ja sitten kun sanon, että on vähän heikkolaatuisen näköinen niin tuhahtaa, että "miksi maksaa 50e neuleesta kun halvalla saa ja aina voi ostaa uuden?" Voi kristus...
Mun äiti myös. Ja sitten äidin vaatehuone pullistelee niistä huonoista vaatteista ja niitäkin yrittää tyrkyttää mulle. Vaikka olen itse kokoa 38/m ja äiti on 44/l-xl ja meillä on ihan erilainen maku. Perustelee vielä että kyllä ne mulle menee päälle. Menee juu, kun ovat monta kokoa liian isoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekään ei muuten sitten riitä että kannetaan sitä ei-toivottua krääsää vaan yritetään vielä erilseen opettaa että tavaroita ei tarvitse käsitellä hyvin kun ”kaupastahan saa uusia”, sohvalla saa syödä ”koska aina voi ostaa uuden” jne.
Apua mun äiti hokee tätä. Ostaa vaatteensa jostain H&M alerekistä jossa on jäljellä enää karmeimmat akryyliviritykset hintaan 3e ja sitten kun sanon, että on vähän heikkolaatuisen näköinen niin tuhahtaa, että "miksi maksaa 50e neuleesta kun halvalla saa ja aina voi ostaa uuden?" Voi kristus...
Mun äiti myös. Ja sitten äidin vaatehuone pullistelee niistä huonoista vaatteista ja niitäkin yrittää tyrkyttää mulle. Vaikka olen itse kokoa 38/m ja äiti on 44/l-xl ja meillä on ihan erilainen maku. Perustelee vielä että kyllä ne mulle menee päälle. Menee juu, kun ovat monta kokoa liian isoja.
Ai kauhee. Just tää :D
Tyrkyttää mulle ensin nuoruutensa vaatteita (oli silloin kokoa XXS) ja 85D RINTALIIVEJÄÄN jotka ovat jääneet pieniksi. (Olen itse kokoa S ja 70C ).
Jos olen viemässä omia vaatteitani kirpparille(ja hän sattuu näkemään kirppisnyssäkät) niin hän haluaa ratsata parhaat päältä. (Ottaa siis vaatteita jotka ei edes mahdu hänelle).
Vetistelee melkein jokaisen vaatteen ja tavaran kohdalla "Voi ei tästäkin luovut vaikka niin nätti!" "Mitä siis tänhän sä sait juhannuksena 2005 Miina-tädiltä! Joko sä nyt jo luovut siitä?" "Mitä tääkin on täällä, just ostit! Mitä sitten vaikka kiristää vyötäröstä, vedät vaan vatsaa sisään!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Tämä aloittaja, nainen, miniä odottaa kieli pitkällä ennakoperintöä. Kyttää jo lastensa kautta, paljonko aina irtoaa. Jos olisi sivistystä, olisi kiitollinen pienestäkin, sydämestä annetusta lahjasta. Voihan sopimattoman laittaa kierrätykseen. Jos paras lahja olisi mummon kanssa pulkkamäkeen, toiveen voi liittää lahjalistaan.
Pojallani on monta kummilasta, hyvin toimeentulevana hän saa hyvissä ajoin tietää mitä nuput toivovat milloinkin lahjoiksi. Toivon, että poikani saa omia lapsia ja tämä lypsäminen jää vähemmälle.
Häsrkiys on minulle toki tuttua tänä päivänä, häissäkin lahjalista ja pankkitilin numero, jätän moiset häät aina väliin.
Haa, saatiin palstalle paskalahjojen antaja :D . Miksi lahjalista on väärin, olettaen että siellä on niitä parinkympin juttujakin? Tai pankkitili, kun ihmisillä on jo ne kattilat ja lakanat yhteen muuttaessa nykyään.
Muistan tyyliin omista häistä, sen sijaan että olisi ostanut sen kerättävän astiasarjan yhden halvan jutun, osti kaksi rumaa eriparituoppia. Samassa hintaluokassa, mutta saipa ostettua jotakin ei-mieluisaa, joka sitten lähtikin roskiin. Ja kyseli niitä vielä jälkikäteen, eli kiitollisia olisi pitänyt olla.
En myöskään ymmärrä lahjalistojen karsastusta. Paljon helpompaa ostaa lahja listan kanssa. Lasten maailmasta on vaikea pysyä perillä jos ei ole omia lapsia ja häät on ihan kauhea painajainen vähävaraisena. Kun 20e on vähän nolo summa antaa, mutta käyttötavara riski, jos ei ole ihan varma mitä tyyliä toivotaan. Lahjalistalta voi sitten katsoa mitä astiastoa vaikka on toiveena ja ostaa siihen jonkun sen sarjan astian mikä sopii omaan budjettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi kyseli mitä lahjaksi ja sanottiin että kaikki frozeniin liittyvä olis tytölle mieleen. Lisättiin vielä ettei muulla niin väliä kunhan ei mitään slimejä ja muita limoja..
No yllätys, jo oli anoppi omasta mielestään hauskan lahjan hommannut kun paketista ilmestyi frozen slimen tekotarpeet!!!
No tää pila osu omaan nilkkaansa kun tyttö sitten sotki tuolla limalla anopin neuloman villapaidan ja eihän se siitä paidasta mihinkään irtoa… meidän syyhän se oli kun paita oli pilalla mutta voi sitä ilmettä kun mies sanoi että itepä slimet ostit vaikka kiellettiin.
Mikä on slime?
Suomeksi sanottuna se on värillistä "tekolimaa", johon osa lapsista on ihastunut. Sitä voi venytellä käsissä, mutta se voi pilata vaatteita ja huonekaluja. Olen nähnyt lelukaupassa, kun eräs äiti kieltäytyi ostamasta sitä lapselleen. Äiti kertoi, että lima oli sotkenut heillä huonekaluja pahasti.
Juu on yritetty sitäkin, että MITÄÄN häälahjoja ei pyydetty. Ei yhtään mitään. Tämä varmistettiin myös erikseen heille, jotka asiaa oikein tiedustelivat. Emme tarvinneet mitään kodin tavaraa emmekä halunneet kenenkään tuhlaavan meihin rahaa. Ei ollut mitään lahjapöytääkään tietenkään häissä näin ollen. Arvatkaa kunnioittivatko kaikki toivetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekään ei muuten sitten riitä että kannetaan sitä ei-toivottua krääsää vaan yritetään vielä erilseen opettaa että tavaroita ei tarvitse käsitellä hyvin kun ”kaupastahan saa uusia”, sohvalla saa syödä ”koska aina voi ostaa uuden” jne.
Apua mun äiti hokee tätä. Ostaa vaatteensa jostain H&M alerekistä jossa on jäljellä enää karmeimmat akryyliviritykset hintaan 3e ja sitten kun sanon, että on vähän heikkolaatuisen näköinen niin tuhahtaa, että "miksi maksaa 50e neuleesta kun halvalla saa ja aina voi ostaa uuden?" Voi kristus...
Mun äiti myös. Ja sitten äidin vaatehuone pullistelee niistä huonoista vaatteista ja niitäkin yrittää tyrkyttää mulle. Vaikka olen itse kokoa 38/m ja äiti on 44/l-xl ja meillä on ihan erilainen maku. Perustelee vielä että kyllä ne mulle menee päälle. Menee juu, kun ovat monta kokoa liian isoja.
Ai kauhee. Just tää :D
Tyrkyttää mulle ensin nuoruutensa vaatteita (oli silloin kokoa XXS) ja 85D RINTALIIVEJÄÄN jotka ovat jääneet pieniksi. (Olen itse kokoa S ja 70C ).
Jos olen viemässä omia vaatteitani kirpparille(ja hän sattuu näkemään kirppisnyssäkät) niin hän haluaa ratsata parhaat päältä. (Ottaa siis vaatteita jotka ei edes mahdu hänelle).
Vetistelee melkein jokaisen vaatteen ja tavaran kohdalla "Voi ei tästäkin luovut vaikka niin nätti!" "Mitä siis tänhän sä sait juhannuksena 2005 Miina-tädiltä! Joko sä nyt jo luovut siitä?" "Mitä tääkin on täällä, just ostit! Mitä sitten vaikka kiristää vyötäröstä, vedät vaan vatsaa sisään!"
Kyllä kyllä. Tutulta kuulostaa. Omiin suosikkeihini lukeutuu myös "et ole tätäkään ikinä pitänyt". Ihan niinkuin mulla olisi vaatteet päällä vain silloin kun olen äidin kanssa tekemisissä :D
Myöskään epämukavia vaatteita ei saisi pistää pois. Etenkään jos ne on äidin mielestä nättejä. Yleensä ne on kyllä äidin antamia joululahjoja. Juurikin väärää kokoa (äidilleni sopivia, minulle liian isoja) tai sellaista materiaalia mistä en pidä tai muuten vaan ei ollenkaan minun tyylisiäni.
Ymmärtäisin jossain määrin aloituksen jos sen pointti olisi, että varakkaat vanhemmat antavat aikuisille lapsilleen turhia krääsälahjoja. Mutta, että lapsenlapset. Mitä kallista ja laadukasta nuo kakarat muka tarvisi? Minua aikuisena ketuttaisi saada joku väkisin lahjaksi keksitty Tokmannin halpis kahvimuki, mutta peni-koille nyt on ihan sama, että ostaako niille sen halpis hevosen, vai jonkun kalliin My little ponyn. Yhtä turhia leluja tosielämässä molemmat. Erona vaan se, että toinen on sika kallis.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin jossain määrin aloituksen jos sen pointti olisi, että varakkaat vanhemmat antavat aikuisille lapsilleen turhia krääsälahjoja. Mutta, että lapsenlapset. Mitä kallista ja laadukasta nuo kakarat muka tarvisi? Minua aikuisena ketuttaisi saada joku väkisin lahjaksi keksitty Tokmannin halpis kahvimuki, mutta peni-koille nyt on ihan sama, että ostaako niille sen halpis hevosen, vai jonkun kalliin My little ponyn. Yhtä turhia leluja tosielämässä molemmat. Erona vaan se, että toinen on sika kallis.
Jos isovanhemmat ajattelevat lapsenlapsiaan penikoina, joiden toiveilla ei ole mitään väliä, on parempi olla ostamatta mitään. Tuolla ajattelutavalla oikeastaan parempi pitää etäisyyttä koko penikkalaumaan. Kaikki ovat todennäköisesti tyytyväisempiä.
Minä olen saita. Ostan harkiten tarpeeseen.
Siskoni on köyhä. Mm siksi että pohauttelee jatkuvasti mitä sattuu.