Muita jotka saatte ennen menkkoja raivokohtauksia? Miesystävä ei ymmärrä, että en voi niille mitään

Maailmassa on raivoamattomiakin naisia joten miksi tuhlata aikaa raivoavan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.

Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.

Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?

Tämä kertaa tuhat!

On myös tutkimuksilla todistettu että suuri testosteronimäärä lisää agressiivisuutta, väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä niin miehillä kuin naisilla. Lisäksi tiedetään, että normaalistikin miehillä on noin 10-kertainen määrä testosteronipitoisuus naisiin verrattuna. Tieto löytyy vaikka Duodecim-lehdestä.

Silti varsinkin nuoret miehet (jotka pursuavat testosteronia) saavat usein kuulla, että kyllä ihmisen pitää vain oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Eipä hyväksytä hormoneita selitykseksi heidän käytökselleen. Miksi siis hormonien pitäisi olla hyväksyttävä syy naisten käyttäytymiselle? Eikö ihmisen pidäkään oppia hillitsemään käytöstään?

En ole väittänyt, että hormonit olisivat hyväksyttävä syy käytökselle, oli sukupuoli mikä tahansa. Hormonit eivät oikeuta kurjaa käytöstä, mutta fakta on, että hormonit voivat silti olla syynä käytökseen. Hormonien vaikutuksen kieltäminen tuskin hyödyttää ketään.

Yleisesti ottaen aggressiivisuus on ollut miehille kautta aikojen sallitumpaa ja hyväksyttävämpää kuin naisille, luultavasti juuri mainitsemastasi syystä: on yleisesti tiedossa että testosteroni aiheuttaa aggressiivisuutta.

Mieheen verrattuna naisen elimistössä tapahtuu jatkuvasti rajujakin hormonaalisia muutoksia. Silti ajatus siitä, että naisen hormonitoiminta voisi aiheuttaa aggressiivisuutta, on ilmeisesti asia josta on vaikea keskustella rakentavasti. Osasyynä on varmaan se, että naisten hormonitoimintaa tunnetaan edelleen heikosti: esim. pms:n perimmäistä syytä ei tiedetä. Monet eivät edes usko, että mitään pms:ää on olemassakaan.

Eikö jo heti aloituksessa todeta, että ei niille raivokohtauksille vain voi mitään? Kyllä se minusta aika vahvasti hyväksymiseltä kuulostaa. En väitä että sinä sitä hyväksyisit, mutta yleisesti se tuntuu olevan perustelu käytökselle. Eikä tuo ihan ilman kannatusta tässäkään ketjussa jäänyt.

Näin kieltämättä ap kirjoitti, mutta itse tulkitsin tuon kuitenkin niin, että ap ei maha sille hormonimyrskylle mitään omin avuin tällä hetkellä ja kaipaa apua miten voisi ehkä mahtaa?

-ohis

Terveellä naisella ei saa näkyä, kuin ehkä vähän silmistä!

Se on ihan normaalia. Toki raivoa pitää yrittää hillitä, mutta kyllä miehenkin pitäisi yrittää ymmärtää ettei ole tavallinen olotila ja että mielialanvaihtelut menevät ohitse.

Vierailija kirjoitti:

On naisvihaa kirjoittaa halveksuvasti naisten vaivoista. Tätä tekevät molemmat sukupuolet. Enemmän kuitenkin ihmetyttää naisten toisiin naisiin kohdistama viha. 

Ei ole naisten vaivojen vähättelyä vaatia oman käytöksen kontrollointia aikuiselta ihmiseltä.

Se mikä monia ihmetyttää on se, miten sitä käytöstä voidaan töissä kontrolloida, mutta ei kotona. Ainakin huomattavasti näkee ja kuulee tarinoita työpaikoilla raivokohtauksia saavista naisista verrattuna siihen miten paljon näitä kohtauksia kumppanit saa kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.

Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.

Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?

Tämä kertaa tuhat!

On myös tutkimuksilla todistettu että suuri testosteronimäärä lisää agressiivisuutta, väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä niin miehillä kuin naisilla. Lisäksi tiedetään, että normaalistikin miehillä on noin 10-kertainen määrä testosteronipitoisuus naisiin verrattuna. Tieto löytyy vaikka Duodecim-lehdestä.

Silti varsinkin nuoret miehet (jotka pursuavat testosteronia) saavat usein kuulla, että kyllä ihmisen pitää vain oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Eipä hyväksytä hormoneita selitykseksi heidän käytökselleen. Miksi siis hormonien pitäisi olla hyväksyttävä syy naisten käyttäytymiselle? Eikö ihmisen pidäkään oppia hillitsemään käytöstään?

En ole väittänyt, että hormonit olisivat hyväksyttävä syy käytökselle, oli sukupuoli mikä tahansa. Hormonit eivät oikeuta kurjaa käytöstä, mutta fakta on, että hormonit voivat silti olla syynä käytökseen. Hormonien vaikutuksen kieltäminen tuskin hyödyttää ketään.

Yleisesti ottaen aggressiivisuus on ollut miehille kautta aikojen sallitumpaa ja hyväksyttävämpää kuin naisille, luultavasti juuri mainitsemastasi syystä: on yleisesti tiedossa että testosteroni aiheuttaa aggressiivisuutta.

Mieheen verrattuna naisen elimistössä tapahtuu jatkuvasti rajujakin hormonaalisia muutoksia. Silti ajatus siitä, että naisen hormonitoiminta voisi aiheuttaa aggressiivisuutta, on ilmeisesti asia josta on vaikea keskustella rakentavasti. Osasyynä on varmaan se, että naisten hormonitoimintaa tunnetaan edelleen heikosti: esim. pms:n perimmäistä syytä ei tiedetä. Monet eivät edes usko, että mitään pms:ää on olemassakaan.

Eikö jo heti aloituksessa todeta, että ei niille raivokohtauksille vain voi mitään? Kyllä se minusta aika vahvasti hyväksymiseltä kuulostaa. En väitä että sinä sitä hyväksyisit, mutta yleisesti se tuntuu olevan perustelu käytökselle. Eikä tuo ihan ilman kannatusta tässäkään ketjussa jäänyt.

Näin kieltämättä ap kirjoitti, mutta itse tulkitsin tuon kuitenkin niin, että ap ei maha sille hormonimyrskylle mitään omin avuin tällä hetkellä ja kaipaa apua miten voisi ehkä mahtaa?

-ohis

Minä ymmärsin avauksen, niin että ap pitää miestään idioottina kun tämä ei ymmärrä, että menkat nyt vaan automaattisesti tuo raivokohtaukset tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan normaalia. Toki raivoa pitää yrittää hillitä, mutta kyllä miehenkin pitäisi yrittää ymmärtää ettei ole tavallinen olotila ja että mielialanvaihtelut menevät ohitse.

Ja pitääkö naisten vain ymmärtää, että testo aiheuttaa aggressiivisuutta, joten joskus sitä tulee vain raivottua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On naisvihaa kirjoittaa halveksuvasti naisten vaivoista. Tätä tekevät molemmat sukupuolet. Enemmän kuitenkin ihmetyttää naisten toisiin naisiin kohdistama viha. 

Ei ole naisten vaivojen vähättelyä vaatia oman käytöksen kontrollointia aikuiselta ihmiseltä.

Se mikä monia ihmetyttää on se, miten sitä käytöstä voidaan töissä kontrolloida, mutta ei kotona. Ainakin huomattavasti näkee ja kuulee tarinoita työpaikoilla raivokohtauksia saavista naisista verrattuna siihen miten paljon näitä kohtauksia kumppanit saa kokea.

Kyllä se taitaa kuitenkin vähättelyä olla. Kyllä autismin tai skitsofreniankin ymmärretään auheuttavan käytöstä, jota henkilö itse ei vain pysty täysin kontrolloimaan. Ainakaan ilman hoitoa ja lääkitystä.

Toisaalta jos PMS-oireet rinnastetaan tuollaisiin sairauksiin, niin PMS-diagnoosin mukana pitäisi tulla myös vahvaa lääkitystä ja ehkä jopa rajoitteita koneiden/ajoneuvojen käyttöön tms. ihan yleisen turvallisuuden nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ketuttaa välillä niin paljon ettei tiedä enää miten päin olisin. Mieheni tietää tämän, ja hän on mitä suurimmaksi avuksi, kun ymmärtää minua. Mulla pms oireet vaihtelevat ahdistuksesta suruun, ja epätoivoon, sekä ärsyyntymisestä syvään vidutukseen. Olen käynyt lääkärissä, jossa minulle ehdotettiin mielialalääkkeitä. En aio syödä päivittäin mielialalääkkeitä siksi että muutama päivä-joskus harvoin viikon verran kärsin pms-oireista. Olisin voinut harkita rauhoittavia, mutta niitähän ei voi lyhytaikaiseen käyttöön tarpeeseen määrätä, van ma-lääkkeitä tulisi napsia loputtomasti päivittäin. 

Mua ärsyttää miehessä monikin asia, mutta ymmärrän että hänkin pärjää minun ärsyttävyyksien kanssa, ja ymmärrämme molemmat puolison kummallisuuksia ja rasittavuuksia, kukaan ei ole täydellinen.

Pms aikaan tuo ärsyttävyys kuitenkin nousee potenssiin sata, ja asiat jotka muuten ohitan olakohauksella, saavat aikaan kihisevän ärsytyksen. Tiedostan että tämä johtuu pms:stä, ja tiedän että kun menee jonkin aikaa niin se poistuu, joten en kiinnitä suurta huomiota ärsytykseen. Huudan kyllä itselleni ja tavaroille, tyyliin: "mikä kerpele siinä nyt on kun et voi mennä siihen koloon" jos haarukka pomppaa tiskikoneen pohjalle laittaessani sitä koneeseen jne. Ollaan puhuttu asiasta ja olen sanonut että minun on ihan pakko saada myös purkaa sitä ääretöntä vidutusta, että en voi enkä aio vain hiljaa hymistellä vain siksi kun olen nainen ja minulla on sairaus. Saan myös olla rauhassa, ihan vain sanomalla että tiedätkö, haluan nyt olla ihan rauhassa, joten voitko olla puhumatta minulle/ häiritsemättä rauhaani. 

Pms on veemäinen, mutta vielä veemäisempi se olisi jos ei rakas mieheni ymmärtäisi ja tukisi. Hänen ei kuitenkaan kannata sanoa että tuo johtuu varmaan siitä pms:stä. Silloin on helekatti irti.

Ei PMSään syödä mielialalääkkeitä päivittäin vaan kerran kuussa tarpeen mukaan. 

Ei ole totta. Olen lääkärireissuni asian tiimoilta tehnyt. Mikään mielialalääke ei toimi parina päivänä syötynä. Jos se sinulla toimii, niin onneksi olkoon, olet herkkä lumevaikutukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo11201.pdf , Ette vissiin ole ikinä kuulut?

Kannattaa tutustua

No, missäs tuolla lulee, että kuuluu vaan ymmärtää, jos tuollainen raivoaa? Miksi se ei lue hoitosuosituksissa?

Siellä on kyllä hoitoonkin liittyviä asioita , jos viittii OIKEESTI lukee sen kokonaan. Eikä vaan väittää, että toi on keksitty juttu. Vähän , ku väittäis , että ei masennusta oo olemassakaan. Eihän ihmiselle mikään oo olemassa, jos ei itse siitä kärsi.

Se siesätkö sinä masennusta, PMDD-oireita tai jonkun syöpää. On kuule ihan sun omalla vastuulla.

En ole ikinä väittänyt, että olisi keksitty juttu. Se on keksitty juttu, että oikeuttaa raivoamiseen.

Eli et siis ymmärrä. Vaikka väität. EI TIETENKÄÄN OIKEUTA,MUTTA IHMINEN EI MAHDA SILLE MITÄÄN. Niiku sinäkään et mahda sille, että jos sairastut flunssaan. SILLE EI VOI MITÄÄN. Sitä on kuin eri ihminen silloin.  Kunnes horomonit rauhoittuu. Jösses, kun pitää rautalangasta aina vääntää kaikki. Ei hullukaan voi sille mitään , jos näkee harhoja. 

mutta , kuten aikaisemmin kirjoitn, niin ihmiset ei vaan tajua asioita, joita ei ole itse kokenut. Väittää vaan vastaan, ku jotku  hölmöläiset

Aika moni nainen vitsailee manflusta. Eivät vaan ymmärrä, että ei mies voi sille mitään, että sairastuu flunssaan. Vai olisiko niin, että nämä naiset eivät ymmärrä sitä, että 37,2 lämpö ei tarkoita totaalista toimintakyvyttömyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.

Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.

Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?

Tämä kertaa tuhat!

On myös tutkimuksilla todistettu että suuri testosteronimäärä lisää agressiivisuutta, väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä niin miehillä kuin naisilla. Lisäksi tiedetään, että normaalistikin miehillä on noin 10-kertainen määrä testosteronipitoisuus naisiin verrattuna. Tieto löytyy vaikka Duodecim-lehdestä.

Silti varsinkin nuoret miehet (jotka pursuavat testosteronia) saavat usein kuulla, että kyllä ihmisen pitää vain oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Eipä hyväksytä hormoneita selitykseksi heidän käytökselleen. Miksi siis hormonien pitäisi olla hyväksyttävä syy naisten käyttäytymiselle? Eikö ihmisen pidäkään oppia hillitsemään käytöstään?

En ole väittänyt, että hormonit olisivat hyväksyttävä syy käytökselle, oli sukupuoli mikä tahansa. Hormonit eivät oikeuta kurjaa käytöstä, mutta fakta on, että hormonit voivat silti olla syynä käytökseen. Hormonien vaikutuksen kieltäminen tuskin hyödyttää ketään.

Yleisesti ottaen aggressiivisuus on ollut miehille kautta aikojen sallitumpaa ja hyväksyttävämpää kuin naisille, luultavasti juuri mainitsemastasi syystä: on yleisesti tiedossa että testosteroni aiheuttaa aggressiivisuutta.

Mieheen verrattuna naisen elimistössä tapahtuu jatkuvasti rajujakin hormonaalisia muutoksia. Silti ajatus siitä, että naisen hormonitoiminta voisi aiheuttaa aggressiivisuutta, on ilmeisesti asia josta on vaikea keskustella rakentavasti. Osasyynä on varmaan se, että naisten hormonitoimintaa tunnetaan edelleen heikosti: esim. pms:n perimmäistä syytä ei tiedetä. Monet eivät edes usko, että mitään pms:ää on olemassakaan.

Eikö jo heti aloituksessa todeta, että ei niille raivokohtauksille vain voi mitään? Kyllä se minusta aika vahvasti hyväksymiseltä kuulostaa. En väitä että sinä sitä hyväksyisit, mutta yleisesti se tuntuu olevan perustelu käytökselle. Eikä tuo ihan ilman kannatusta tässäkään ketjussa jäänyt.

Näin kieltämättä ap kirjoitti, mutta itse tulkitsin tuon kuitenkin niin, että ap ei maha sille hormonimyrskylle mitään omin avuin tällä hetkellä ja kaipaa apua miten voisi ehkä mahtaa?

-ohis

Näin mäkin asian ymmärsin. Eikä sille raivostumiselle mitään voikaan, eikä tarvitse voidakaan, se on tunne, ja jos tunteita ei suostu tuntemaan, vaan painaa ne aina johonkin sisään syvälle, niin siitä seuraa ongelmia. Älykäs ihminenhän ei ala tähän väittämään mitään nönnönnöö, ei saa raivota puolisolle, vaan hän tietää ettei tuosta olekaan kyse. 

Itse olisin mieluummin yksin kuin miehen kanssa joka on niin tollo ettei ymmärrä etten ole hänelle vihainen.

Kun on jo siinä "myrskynsilmässä", ei käytöstään pysty hillitsemään. Mielenhallintaa tulee harjoitella jo etukäteen. Ajatella asiaa, toistaa itselleen itseään rauhoittavia mantroja, muistuttaa itseään mitä tulee tehdä, kun meinaa pinna kiristyä. Esimerkiksi minulla toimii tällainen ajatus, kun huomaan, että nyt meinaan hermostua:"Minua hermostuttaa/ärsyttää ja tiedostan sen, enkä annakaan sen tunteen tulla pidemmälle."

Vierailija kirjoitti:

Entä jos se mies ei anna esim. lähteä tilanteesta vaan kävelee perässä nalkuttaen huoneesta toiseen, että "pitää pystyä hillitsemään itsensä, vaikka mikä olisi".

Olen esim. lukuisia kertoja pyytänyt miestäni puhumaan minulle kauniisti. Voisitko tyhjentää tiskikoneen ja antaa minun valita milloin sen teen eikä niin, että täytyy pompata kesken toisen puuhan ja lopettaa sen tekeminen, koska mies saa jotain päähänsä. Käskyttäminen ja määräily ärsyttää. Pms-oireiden aikaan siitä tulee sanaharkkaa, koska ärsyyntyminen kasvaa niin paljon voimakkaammaksi enkä aina pysty sanomaan nätisti, että hei teen tämän ensin loppuun ja hoidan sitten. Oli pms tai ei niin mies kyllä ärisee ja mököttää jos en tee heti, kun hän käskee. En ymmärrä miksi naisen osa on hymistellä ja kynnysmattoilla komentelevaa miestä. Eivät ne ärsytykset tyhjästä synny. Tässä hyvässä vuorovaikutuksessa tarvittaisiin sen puolison tukea ihan aina. Ei niinkään loputtomassa "tyhjästä syntyvien" raivojen ymmärtämisessä. Mielestäni ei ole kohtuuton pyyntö.

Ihan samalla tavalla on naisia jotka käskyttävät miehiä ja kulkevat perässä nalkuttamassa. Jostain syystä aika vähän ymmärretään niitä miehiä, jotka runsaan testosteronin vuoksi eivät pysty tyynesti tätä kuuntelemaan vaan turvautuvat väkivaltaan. Ei se väkivalta tyhjästä synny, taustalla on provosointi ja hormonit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On naisvihaa kirjoittaa halveksuvasti naisten vaivoista. Tätä tekevät molemmat sukupuolet. Enemmän kuitenkin ihmetyttää naisten toisiin naisiin kohdistama viha. 

Ei ole naisten vaivojen vähättelyä vaatia oman käytöksen kontrollointia aikuiselta ihmiseltä.

Se mikä monia ihmetyttää on se, miten sitä käytöstä voidaan töissä kontrolloida, mutta ei kotona. Ainakin huomattavasti näkee ja kuulee tarinoita työpaikoilla raivokohtauksia saavista naisista verrattuna siihen miten paljon näitä kohtauksia kumppanit saa kokea.

On naisvihaa kirjoittaa halveksuvasti naisten vaivoista. Tätä tekevät molemmat sukupuolet. Enemmän kuitenkin ihmetyttää naisten toisiin naisiin kohdistama viha. 

Vierailija kirjoitti:

Kun on jo siinä "myrskynsilmässä", ei käytöstään pysty hillitsemään. Mielenhallintaa tulee harjoitella jo etukäteen. Ajatella asiaa, toistaa itselleen itseään rauhoittavia mantroja, muistuttaa itseään mitä tulee tehdä, kun meinaa pinna kiristyä. Esimerkiksi minulla toimii tällainen ajatus, kun huomaan, että nyt meinaan hermostua:"Minua hermostuttaa/ärsyttää ja tiedostan sen, enkä annakaan sen tunteen tulla pidemmälle."

Mä taas sanon ihan suoraan että nyt viduttaa niin ettei veri kierrä, ja mies ottaa asian tosissaan. En ikinä enää ala suitsimaan itseäni, vaan olen kotonani täysin rehellinen tunteistani ja olotiloistani.

Ap kuuluu suljetulle osastolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.

Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.

Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?

Tämä kertaa tuhat!

On myös tutkimuksilla todistettu että suuri testosteronimäärä lisää agressiivisuutta, väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä niin miehillä kuin naisilla. Lisäksi tiedetään, että normaalistikin miehillä on noin 10-kertainen määrä testosteronipitoisuus naisiin verrattuna. Tieto löytyy vaikka Duodecim-lehdestä.

Silti varsinkin nuoret miehet (jotka pursuavat testosteronia) saavat usein kuulla, että kyllä ihmisen pitää vain oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Eipä hyväksytä hormoneita selitykseksi heidän käytökselleen. Miksi siis hormonien pitäisi olla hyväksyttävä syy naisten käyttäytymiselle? Eikö ihmisen pidäkään oppia hillitsemään käytöstään?

En ole väittänyt, että hormonit olisivat hyväksyttävä syy käytökselle, oli sukupuoli mikä tahansa. Hormonit eivät oikeuta kurjaa käytöstä, mutta fakta on, että hormonit voivat silti olla syynä käytökseen. Hormonien vaikutuksen kieltäminen tuskin hyödyttää ketään.

Yleisesti ottaen aggressiivisuus on ollut miehille kautta aikojen sallitumpaa ja hyväksyttävämpää kuin naisille, luultavasti juuri mainitsemastasi syystä: on yleisesti tiedossa että testosteroni aiheuttaa aggressiivisuutta.

Mieheen verrattuna naisen elimistössä tapahtuu jatkuvasti rajujakin hormonaalisia muutoksia. Silti ajatus siitä, että naisen hormonitoiminta voisi aiheuttaa aggressiivisuutta, on ilmeisesti asia josta on vaikea keskustella rakentavasti. Osasyynä on varmaan se, että naisten hormonitoimintaa tunnetaan edelleen heikosti: esim. pms:n perimmäistä syytä ei tiedetä. Monet eivät edes usko, että mitään pms:ää on olemassakaan.

Eikö jo heti aloituksessa todeta, että ei niille raivokohtauksille vain voi mitään? Kyllä se minusta aika vahvasti hyväksymiseltä kuulostaa. En väitä että sinä sitä hyväksyisit, mutta yleisesti se tuntuu olevan perustelu käytökselle. Eikä tuo ihan ilman kannatusta tässäkään ketjussa jäänyt.

Näin kieltämättä ap kirjoitti, mutta itse tulkitsin tuon kuitenkin niin, että ap ei maha sille hormonimyrskylle mitään omin avuin tällä hetkellä ja kaipaa apua miten voisi ehkä mahtaa?

-ohis

Näin mäkin asian ymmärsin. Eikä sille raivostumiselle mitään voikaan, eikä tarvitse voidakaan, se on tunne, ja jos tunteita ei suostu tuntemaan, vaan painaa ne aina johonkin sisään syvälle, niin siitä seuraa ongelmia. Älykäs ihminenhän ei ala tähän väittämään mitään nönnönnöö, ei saa raivota puolisolle, vaan hän tietää ettei tuosta olekaan kyse. 

Itse olisin mieluummin yksin kuin miehen kanssa joka on niin tollo ettei ymmärrä etten ole hänelle vihainen.

Fiksu ihminen ymmärtää, että tunteet ja teot ovat eri asioita. Voit tuntea vaikka mitä, mutta silti käyttäytyä asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauhottava vois olla ihan hyvä lääke. Panacod voisi olla ihan paikallaan myös, jos rauhottavia ei saa. Psykoterapia voisi olla ihan paras, jos vaan löytää sopivan terapeutin. Mutta kuinka moni menkkaraivoaja suostuu näihin, kun ”kaikillahan naisilla tämmöistä on, ei sille mitään voi, se on ihan luonnollista ja miehen kuuluu vaan ymmärtää”.

Panacod on ihan hyvä lääke jos vatsakrampit ovat lamaannuttavia, mutta muutoin sivuvaikutusten takia aika surkea. Terapeutti ei voi mitenkään poistaa fyysistä sairautta ihmisestä. Hyvä mies todellakin ymmärtää toisen kipua ja sairautta.

kuukautiset tosiaan ovat fyysinen ilmiö ja kuukautisiin littyvät oireet voivat olla pahojakin vaivoja, mutta kuukautiset eivät ole sairaus.

tämä ilmiö (raivokohtaukset) on psyykkistä ja siksi niitä hoidetaan psyykenlääkkeillä, joten psykiatrille mars.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on jo siinä "myrskynsilmässä", ei käytöstään pysty hillitsemään. Mielenhallintaa tulee harjoitella jo etukäteen. Ajatella asiaa, toistaa itselleen itseään rauhoittavia mantroja, muistuttaa itseään mitä tulee tehdä, kun meinaa pinna kiristyä. Esimerkiksi minulla toimii tällainen ajatus, kun huomaan, että nyt meinaan hermostua:"Minua hermostuttaa/ärsyttää ja tiedostan sen, enkä annakaan sen tunteen tulla pidemmälle."

Mä taas sanon ihan suoraan että nyt viduttaa niin ettei veri kierrä, ja mies ottaa asian tosissaan. En ikinä enää ala suitsimaan itseäni, vaan olen kotonani täysin rehellinen tunteistani ja olotiloistani.

Minäkin olen ennen ollut tuollainen, mutta olen halunnut kehittyä ihmisenä. Raivoaminen ei vaan ole fiksua,eikä millään tavalla hyväksi kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.

Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.

Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?

Tämä kertaa tuhat!

On myös tutkimuksilla todistettu että suuri testosteronimäärä lisää agressiivisuutta, väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä niin miehillä kuin naisilla. Lisäksi tiedetään, että normaalistikin miehillä on noin 10-kertainen määrä testosteronipitoisuus naisiin verrattuna. Tieto löytyy vaikka Duodecim-lehdestä.

Silti varsinkin nuoret miehet (jotka pursuavat testosteronia) saavat usein kuulla, että kyllä ihmisen pitää vain oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Eipä hyväksytä hormoneita selitykseksi heidän käytökselleen. Miksi siis hormonien pitäisi olla hyväksyttävä syy naisten käyttäytymiselle? Eikö ihmisen pidäkään oppia hillitsemään käytöstään?

En ole väittänyt, että hormonit olisivat hyväksyttävä syy käytökselle, oli sukupuoli mikä tahansa. Hormonit eivät oikeuta kurjaa käytöstä, mutta fakta on, että hormonit voivat silti olla syynä käytökseen. Hormonien vaikutuksen kieltäminen tuskin hyödyttää ketään.

Yleisesti ottaen aggressiivisuus on ollut miehille kautta aikojen sallitumpaa ja hyväksyttävämpää kuin naisille, luultavasti juuri mainitsemastasi syystä: on yleisesti tiedossa että testosteroni aiheuttaa aggressiivisuutta.

Mieheen verrattuna naisen elimistössä tapahtuu jatkuvasti rajujakin hormonaalisia muutoksia. Silti ajatus siitä, että naisen hormonitoiminta voisi aiheuttaa aggressiivisuutta, on ilmeisesti asia josta on vaikea keskustella rakentavasti. Osasyynä on varmaan se, että naisten hormonitoimintaa tunnetaan edelleen heikosti: esim. pms:n perimmäistä syytä ei tiedetä. Monet eivät edes usko, että mitään pms:ää on olemassakaan.

Eikö jo heti aloituksessa todeta, että ei niille raivokohtauksille vain voi mitään? Kyllä se minusta aika vahvasti hyväksymiseltä kuulostaa. En väitä että sinä sitä hyväksyisit, mutta yleisesti se tuntuu olevan perustelu käytökselle. Eikä tuo ihan ilman kannatusta tässäkään ketjussa jäänyt.

Näin kieltämättä ap kirjoitti, mutta itse tulkitsin tuon kuitenkin niin, että ap ei maha sille hormonimyrskylle mitään omin avuin tällä hetkellä ja kaipaa apua miten voisi ehkä mahtaa?

-ohis

Näin mäkin asian ymmärsin. Eikä sille raivostumiselle mitään voikaan, eikä tarvitse voidakaan, se on tunne, ja jos tunteita ei suostu tuntemaan, vaan painaa ne aina johonkin sisään syvälle, niin siitä seuraa ongelmia. Älykäs ihminenhän ei ala tähän väittämään mitään nönnönnöö, ei saa raivota puolisolle, vaan hän tietää ettei tuosta olekaan kyse. 

Itse olisin mieluummin yksin kuin miehen kanssa joka on niin tollo ettei ymmärrä etten ole hänelle vihainen.

Fiksu ihminen ymmärtää, että tunteet ja teot ovat eri asioita. Voit tuntea vaikka mitä, mutta silti käyttäytyä asiallisesti.

Voit käyttäytyä asiallisesti vaikka sinulla olisi mikä, me muut käyttäydytään sitten niin kuin me käyttäydytään. Jos mun tekee mieli huutaa suoraa huutoa kotona, niin huudan. Ei mieheni sitä mitenkään pelkää.