Muita jotka saatte ennen menkkoja raivokohtauksia? Miesystävä ei ymmärrä, että en voi niille mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauhottava vois olla ihan hyvä lääke. Panacod voisi olla ihan paikallaan myös, jos rauhottavia ei saa. Psykoterapia voisi olla ihan paras, jos vaan löytää sopivan terapeutin. Mutta kuinka moni menkkaraivoaja suostuu näihin, kun ”kaikillahan naisilla tämmöistä on, ei sille mitään voi, se on ihan luonnollista ja miehen kuuluu vaan ymmärtää”.

Panacod on ihan hyvä lääke jos vatsakrampit ovat lamaannuttavia, mutta muutoin sivuvaikutusten takia aika surkea. Terapeutti ei voi mitenkään poistaa fyysistä sairautta ihmisestä. Hyvä mies todellakin ymmärtää toisen kipua ja sairautta.

kuukautiset tosiaan ovat fyysinen ilmiö ja kuukautisiin littyvät oireet voivat olla pahojakin vaivoja, mutta kuukautiset eivät ole sairaus.

tämä ilmiö (raivokohtaukset) on psyykkistä ja siksi niitä hoidetaan psyykenlääkkeillä, joten psykiatrille mars.

Mielestäsi siis myös mummojen virtsatietulehduksesta johtuvaa psykoottista sekoilua hoidetaan, ei suinkaan hoitamalla antibiooteilla tulehdus pois, vaan psyykelääkeillä! Onneksi olkoon, voitit juuri idiotica-palkinnon :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.

Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.

Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?

Tämä kertaa tuhat!

On myös tutkimuksilla todistettu että suuri testosteronimäärä lisää agressiivisuutta, väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä niin miehillä kuin naisilla. Lisäksi tiedetään, että normaalistikin miehillä on noin 10-kertainen määrä testosteronipitoisuus naisiin verrattuna. Tieto löytyy vaikka Duodecim-lehdestä.

Silti varsinkin nuoret miehet (jotka pursuavat testosteronia) saavat usein kuulla, että kyllä ihmisen pitää vain oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Eipä hyväksytä hormoneita selitykseksi heidän käytökselleen. Miksi siis hormonien pitäisi olla hyväksyttävä syy naisten käyttäytymiselle? Eikö ihmisen pidäkään oppia hillitsemään käytöstään?

En ole väittänyt, että hormonit olisivat hyväksyttävä syy käytökselle, oli sukupuoli mikä tahansa. Hormonit eivät oikeuta kurjaa käytöstä, mutta fakta on, että hormonit voivat silti olla syynä käytökseen. Hormonien vaikutuksen kieltäminen tuskin hyödyttää ketään.

Yleisesti ottaen aggressiivisuus on ollut miehille kautta aikojen sallitumpaa ja hyväksyttävämpää kuin naisille, luultavasti juuri mainitsemastasi syystä: on yleisesti tiedossa että testosteroni aiheuttaa aggressiivisuutta.

Mieheen verrattuna naisen elimistössä tapahtuu jatkuvasti rajujakin hormonaalisia muutoksia. Silti ajatus siitä, että naisen hormonitoiminta voisi aiheuttaa aggressiivisuutta, on ilmeisesti asia josta on vaikea keskustella rakentavasti. Osasyynä on varmaan se, että naisten hormonitoimintaa tunnetaan edelleen heikosti: esim. pms:n perimmäistä syytä ei tiedetä. Monet eivät edes usko, että mitään pms:ää on olemassakaan.

En tiedä miten hyväksyttävää miesten aggressiivisuus aiemmin on ollut, mutta tuntuu että viime aikoina se on nimenomaan ollut erityisen paheksuttavaa. Ennemminkin naisten aggressiivisuutta on sallittu paljon enemmän. Ihan noin esimerkkinä miten välinpitämättömästi suhtaudutaan siihen, että nainen sättii ja lyö miestä julkisesti. Huomattavasti kielteisemmin suhtaudutaan siihen, että mies sättii ja lyö naista. Vaikka eikö juuri testosteronin vuoksi sitä miehen käytöstä pitäisi ymmärtää jopa enemmän? Mies nyt ei nyt vaan hormoniensa vuoksi voi aggressiivisuudelleen mitään. Ja vaikka naisen terveyden vuoksi väliin menisikin, niin ei miestä ainakaan kannata tuosta torua vaan ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on jo siinä "myrskynsilmässä", ei käytöstään pysty hillitsemään. Mielenhallintaa tulee harjoitella jo etukäteen. Ajatella asiaa, toistaa itselleen itseään rauhoittavia mantroja, muistuttaa itseään mitä tulee tehdä, kun meinaa pinna kiristyä. Esimerkiksi minulla toimii tällainen ajatus, kun huomaan, että nyt meinaan hermostua:"Minua hermostuttaa/ärsyttää ja tiedostan sen, enkä annakaan sen tunteen tulla pidemmälle."

Mä taas sanon ihan suoraan että nyt viduttaa niin ettei veri kierrä, ja mies ottaa asian tosissaan. En ikinä enää ala suitsimaan itseäni, vaan olen kotonani täysin rehellinen tunteistani ja olotiloistani.

Minäkin olen ennen ollut tuollainen, mutta olen halunnut kehittyä ihmisenä. Raivoaminen ei vaan ole fiksua,eikä millään tavalla hyväksi kenellekään.

Todellakin raivohuutaminen helpottaa, ja siinä nimen omaan se tunne huudetaan pois. Tietenkään toisille ihmisille näin ei tehdä, mutta itsekseen kotonaan saa huutaa niin paljon kuin tuntuu. Mä olen ollut ennen semmoinen sisäänpäinkääntyjä, mutta olen helunnut kehittyä ihmisenä, ja nyt olen sinut itseni kanssa, ja paljon onnellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.

Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.

Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?

Tämä kertaa tuhat!

On myös tutkimuksilla todistettu että suuri testosteronimäärä lisää agressiivisuutta, väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä niin miehillä kuin naisilla. Lisäksi tiedetään, että normaalistikin miehillä on noin 10-kertainen määrä testosteronipitoisuus naisiin verrattuna. Tieto löytyy vaikka Duodecim-lehdestä.

Silti varsinkin nuoret miehet (jotka pursuavat testosteronia) saavat usein kuulla, että kyllä ihmisen pitää vain oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Eipä hyväksytä hormoneita selitykseksi heidän käytökselleen. Miksi siis hormonien pitäisi olla hyväksyttävä syy naisten käyttäytymiselle? Eikö ihmisen pidäkään oppia hillitsemään käytöstään?

En ole väittänyt, että hormonit olisivat hyväksyttävä syy käytökselle, oli sukupuoli mikä tahansa. Hormonit eivät oikeuta kurjaa käytöstä, mutta fakta on, että hormonit voivat silti olla syynä käytökseen. Hormonien vaikutuksen kieltäminen tuskin hyödyttää ketään.

Yleisesti ottaen aggressiivisuus on ollut miehille kautta aikojen sallitumpaa ja hyväksyttävämpää kuin naisille, luultavasti juuri mainitsemastasi syystä: on yleisesti tiedossa että testosteroni aiheuttaa aggressiivisuutta.

Mieheen verrattuna naisen elimistössä tapahtuu jatkuvasti rajujakin hormonaalisia muutoksia. Silti ajatus siitä, että naisen hormonitoiminta voisi aiheuttaa aggressiivisuutta, on ilmeisesti asia josta on vaikea keskustella rakentavasti. Osasyynä on varmaan se, että naisten hormonitoimintaa tunnetaan edelleen heikosti: esim. pms:n perimmäistä syytä ei tiedetä. Monet eivät edes usko, että mitään pms:ää on olemassakaan.

En tiedä miten hyväksyttävää miesten aggressiivisuus aiemmin on ollut, mutta tuntuu että viime aikoina se on nimenomaan ollut erityisen paheksuttavaa. Ennemminkin naisten aggressiivisuutta on sallittu paljon enemmän. Ihan noin esimerkkinä miten välinpitämättömästi suhtaudutaan siihen, että nainen sättii ja lyö miestä julkisesti. Huomattavasti kielteisemmin suhtaudutaan siihen, että mies sättii ja lyö naista. Vaikka eikö juuri testosteronin vuoksi sitä miehen käytöstä pitäisi ymmärtää jopa enemmän? Mies nyt ei nyt vaan hormoniensa vuoksi voi aggressiivisuudelleen mitään. Ja vaikka naisen terveyden vuoksi väliin menisikin, niin ei miestä ainakaan kannata tuosta torua vaan ymmärtää.

Meillä saa jokainen perheenjäsen osoittaa tunteensa, koskee myös miestä.

Vierailija kirjoitti:

Kun on jo siinä "myrskynsilmässä", ei käytöstään pysty hillitsemään. Mielenhallintaa tulee harjoitella jo etukäteen. Ajatella asiaa, toistaa itselleen itseään rauhoittavia mantroja, muistuttaa itseään mitä tulee tehdä, kun meinaa pinna kiristyä. Esimerkiksi minulla toimii tällainen ajatus, kun huomaan, että nyt meinaan hermostua:"Minua hermostuttaa/ärsyttää ja tiedostan sen, enkä annakaan sen tunteen tulla pidemmälle."

Nimenomaan, eikö nyt noihin raivokohtauksiin kannattaisi jo valmiiksi varautua, että ne saisi talttumaan jo alkuunsa? Ihan typeräähän se on, että tulevat aina muka ihan puun takaa kuin ripulit housuun, eikä niille mitään voi. Psykoterapeutti voisi antaa työkaluja tällaisenkin ongelman käsittelemiseen. Nuo raivopäät taitavat vaan nauttia raivoamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.

Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.

Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?

Tämä kertaa tuhat!

On myös tutkimuksilla todistettu että suuri testosteronimäärä lisää agressiivisuutta, väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä niin miehillä kuin naisilla. Lisäksi tiedetään, että normaalistikin miehillä on noin 10-kertainen määrä testosteronipitoisuus naisiin verrattuna. Tieto löytyy vaikka Duodecim-lehdestä.

Silti varsinkin nuoret miehet (jotka pursuavat testosteronia) saavat usein kuulla, että kyllä ihmisen pitää vain oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Eipä hyväksytä hormoneita selitykseksi heidän käytökselleen. Miksi siis hormonien pitäisi olla hyväksyttävä syy naisten käyttäytymiselle? Eikö ihmisen pidäkään oppia hillitsemään käytöstään?

En ole väittänyt, että hormonit olisivat hyväksyttävä syy käytökselle, oli sukupuoli mikä tahansa. Hormonit eivät oikeuta kurjaa käytöstä, mutta fakta on, että hormonit voivat silti olla syynä käytökseen. Hormonien vaikutuksen kieltäminen tuskin hyödyttää ketään.

Yleisesti ottaen aggressiivisuus on ollut miehille kautta aikojen sallitumpaa ja hyväksyttävämpää kuin naisille, luultavasti juuri mainitsemastasi syystä: on yleisesti tiedossa että testosteroni aiheuttaa aggressiivisuutta.

Mieheen verrattuna naisen elimistössä tapahtuu jatkuvasti rajujakin hormonaalisia muutoksia. Silti ajatus siitä, että naisen hormonitoiminta voisi aiheuttaa aggressiivisuutta, on ilmeisesti asia josta on vaikea keskustella rakentavasti. Osasyynä on varmaan se, että naisten hormonitoimintaa tunnetaan edelleen heikosti: esim. pms:n perimmäistä syytä ei tiedetä. Monet eivät edes usko, että mitään pms:ää on olemassakaan.

En tiedä miten hyväksyttävää miesten aggressiivisuus aiemmin on ollut, mutta tuntuu että viime aikoina se on nimenomaan ollut erityisen paheksuttavaa. Ennemminkin naisten aggressiivisuutta on sallittu paljon enemmän. Ihan noin esimerkkinä miten välinpitämättömästi suhtaudutaan siihen, että nainen sättii ja lyö miestä julkisesti. Huomattavasti kielteisemmin suhtaudutaan siihen, että mies sättii ja lyö naista. Vaikka eikö juuri testosteronin vuoksi sitä miehen käytöstä pitäisi ymmärtää jopa enemmän? Mies nyt ei nyt vaan hormoniensa vuoksi voi aggressiivisuudelleen mitään. Ja vaikka naisen terveyden vuoksi väliin menisikin, niin ei miestä ainakaan kannata tuosta torua vaan ymmärtää.

Meillä saa jokainen perheenjäsen osoittaa tunteensa, koskee myös miestä.

Mies: ”Kyllä kulta.”

Ei tiedä synnytyksestäkään kirjoitti:

Miehillä on kivekset ei ne voi ymmärtää. Mutta ehkäisypillereillä kivut ja vauvat puolittuu on helpompi olla. Saat miettiä sterilisaatiota siltä kannalta että mies voi tehdä sen itselleen jos ei halua lapsia. Eihän miehillä ole kuukautisia.

Naisilla ei ole kiveksiä, joten he eivät voi ymmärtää runsaan testosteronin vaikutuksia. Joskus vaan nyrkit heiluu, ei sille minkään voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset hallitsevat tunteensa, ei miestenkään aggressiivisuutta nykyään hyväksytä.

Kyllä SAIRAITTEN miesten väkivaltaisyys ymmärretään. Ymmärretään, että tietty käyttäytyminen voi johtua sairaudesta. Alkoholismia tms. ei tarvitse hyväksyä. Päihteet omat oma valinta, sairaudet eivät. Kyllähän dementikotkin saattavat olla väkivaltaisia. Ei heitä voi parantaa ja ymmärretään, että väkivaltainen käytös on dementian aiheuttamaa.

Miehillä on sairaus nimeltä testosteroni, jota ei ymmärretä. Se aiheuttaa väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä.

Sitä en epäile etteikö menkat voisi saada sinua alakuloiseksi tai äreäksi, etkä voi tunteille mitään. On kuitenkin sinun PÄÄTÖS, miten reagoit tunteeseen. Menkat eivät siis oikeuta huonoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on jo siinä "myrskynsilmässä", ei käytöstään pysty hillitsemään. Mielenhallintaa tulee harjoitella jo etukäteen. Ajatella asiaa, toistaa itselleen itseään rauhoittavia mantroja, muistuttaa itseään mitä tulee tehdä, kun meinaa pinna kiristyä. Esimerkiksi minulla toimii tällainen ajatus, kun huomaan, että nyt meinaan hermostua:"Minua hermostuttaa/ärsyttää ja tiedostan sen, enkä annakaan sen tunteen tulla pidemmälle."

Nimenomaan, eikö nyt noihin raivokohtauksiin kannattaisi jo valmiiksi varautua, että ne saisi talttumaan jo alkuunsa? Ihan typeräähän se on, että tulevat aina muka ihan puun takaa kuin ripulit housuun, eikä niille mitään voi. Psykoterapeutti voisi antaa työkaluja tällaisenkin ongelman käsittelemiseen. Nuo raivopäät taitavat vaan nauttia raivoamisesta.

Ei, niihin ei voi varautua eivätkä mantrat auta. Olen joogannut ja mietiskellyt useita vuosia ja hillitsen itseni täysin kaikissa missa konfliktitilanteissa. Vaikka olen YKSIN menkkaraivon aikaan, niin raivoan silti.

Raivokohtaukset kuuluvat uhma-ja murrosikään. Raivokohtauksia saavan aikuisen velvollisuus itseään, muita ja etenkin lapsia kohtaan on harjoitella tunteiden hallintaa tai hakeutua avun piiriin. 

Minä en huutamista kuuntele. Jos puolisolle tulisi jatkuva ja toistuva tarve purkaa raivokohtauksella tunteitaan minuun ja lapsiin, olisi tilanne nopeasti joko tai. Hakekoon ammattiapua tai suhde päättyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.

Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.

Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?

Tämä kertaa tuhat!

On myös tutkimuksilla todistettu että suuri testosteronimäärä lisää agressiivisuutta, väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä niin miehillä kuin naisilla. Lisäksi tiedetään, että normaalistikin miehillä on noin 10-kertainen määrä testosteronipitoisuus naisiin verrattuna. Tieto löytyy vaikka Duodecim-lehdestä.

Silti varsinkin nuoret miehet (jotka pursuavat testosteronia) saavat usein kuulla, että kyllä ihmisen pitää vain oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Eipä hyväksytä hormoneita selitykseksi heidän käytökselleen. Miksi siis hormonien pitäisi olla hyväksyttävä syy naisten käyttäytymiselle? Eikö ihmisen pidäkään oppia hillitsemään käytöstään?

En ole väittänyt, että hormonit olisivat hyväksyttävä syy käytökselle, oli sukupuoli mikä tahansa. Hormonit eivät oikeuta kurjaa käytöstä, mutta fakta on, että hormonit voivat silti olla syynä käytökseen. Hormonien vaikutuksen kieltäminen tuskin hyödyttää ketään.

Yleisesti ottaen aggressiivisuus on ollut miehille kautta aikojen sallitumpaa ja hyväksyttävämpää kuin naisille, luultavasti juuri mainitsemastasi syystä: on yleisesti tiedossa että testosteroni aiheuttaa aggressiivisuutta.

Mieheen verrattuna naisen elimistössä tapahtuu jatkuvasti rajujakin hormonaalisia muutoksia. Silti ajatus siitä, että naisen hormonitoiminta voisi aiheuttaa aggressiivisuutta, on ilmeisesti asia josta on vaikea keskustella rakentavasti. Osasyynä on varmaan se, että naisten hormonitoimintaa tunnetaan edelleen heikosti: esim. pms:n perimmäistä syytä ei tiedetä. Monet eivät edes usko, että mitään pms:ää on olemassakaan.

Eikö jo heti aloituksessa todeta, että ei niille raivokohtauksille vain voi mitään? Kyllä se minusta aika vahvasti hyväksymiseltä kuulostaa. En väitä että sinä sitä hyväksyisit, mutta yleisesti se tuntuu olevan perustelu käytökselle. Eikä tuo ihan ilman kannatusta tässäkään ketjussa jäänyt.

Näin kieltämättä ap kirjoitti, mutta itse tulkitsin tuon kuitenkin niin, että ap ei maha sille hormonimyrskylle mitään omin avuin tällä hetkellä ja kaipaa apua miten voisi ehkä mahtaa?

-ohis

Näin mäkin asian ymmärsin. Eikä sille raivostumiselle mitään voikaan, eikä tarvitse voidakaan, se on tunne, ja jos tunteita ei suostu tuntemaan, vaan painaa ne aina johonkin sisään syvälle, niin siitä seuraa ongelmia. Älykäs ihminenhän ei ala tähän väittämään mitään nönnönnöö, ei saa raivota puolisolle, vaan hän tietää ettei tuosta olekaan kyse. 

Itse olisin mieluummin yksin kuin miehen kanssa joka on niin tollo ettei ymmärrä etten ole hänelle vihainen.

Fiksu ihminen ymmärtää, että tunteet ja teot ovat eri asioita. Voit tuntea vaikka mitä, mutta silti käyttäytyä asiallisesti.

En käyttäytynyt yhtään asiallisesti kädestäni pudonneita tavaroita kohtaan, vaan viskelin niitä sinne tänne päin seinää ja lisäksi naapritavarat.

Ei silminnäkijöitä paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu kiteyttää hyvin sen miten naistenvaivoihin yleisesti suhtaudutaan - vähätellen ja halveksuen. Pms on lähinnä julkinen vitsi ja "naisten tekosyy". Valitettavasti myös osa lääkäreistä suhtautuu samalla tavalla, joten apua ei läheskään aina heru vaikka nainen hakeutuisikin lääkäriin.

Lääketiede "löysi" pms:n jo 50-luvulla eli 70 vuotta sitten. Silti tietämys oireyhtymästä on yhä heikkoa ja syy siihen on ihmisten asenteissa. Ei ole harvinaista että jopa lääkärin mielestä suunnilleen kaikki naistentaudit ovat vain potilaan pään sisäisiä ongelmia, koska "naiseus ei ole sairaus!"

Olet ymmärtänyt kriittiset viestit (ehkä tahallisesti) väärin. Pms ei ole vitsi eikä tekosyy, mutta se on tekosyy, jos selittää omaa väkivaltaista käytöstään pms:llä ikäänkuin "en voinut sille mitään, että löin miestäni, se oli pms!"  Mitenhän kävisi, jos mies selittäisi väkivaltaisuuttaan naista kohtaan "en voinut sille mitään, se johtui liian täysistä kiveksistä!"

Jos tahdot lieventää oireita hiilarit minimiin, hikiliikuntaa vähintään puoli tuntia kerrallaan,

riittävästi lepoa. Pidä oirepäiväkirjaa jossa kaikki syömiset, liikunta, lepo, stressin aiheuttajat jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on jo siinä "myrskynsilmässä", ei käytöstään pysty hillitsemään. Mielenhallintaa tulee harjoitella jo etukäteen. Ajatella asiaa, toistaa itselleen itseään rauhoittavia mantroja, muistuttaa itseään mitä tulee tehdä, kun meinaa pinna kiristyä. Esimerkiksi minulla toimii tällainen ajatus, kun huomaan, että nyt meinaan hermostua:"Minua hermostuttaa/ärsyttää ja tiedostan sen, enkä annakaan sen tunteen tulla pidemmälle."

Mä taas sanon ihan suoraan että nyt viduttaa niin ettei veri kierrä, ja mies ottaa asian tosissaan. En ikinä enää ala suitsimaan itseäni, vaan olen kotonani täysin rehellinen tunteistani ja olotiloistani.

Minäkin olen ennen ollut tuollainen, mutta olen halunnut kehittyä ihmisenä. Raivoaminen ei vaan ole fiksua,eikä millään tavalla hyväksi kenellekään.

Todellakin raivohuutaminen helpottaa, ja siinä nimen omaan se tunne huudetaan pois. Tietenkään toisille ihmisille näin ei tehdä, mutta itsekseen kotonaan saa huutaa niin paljon kuin tuntuu. Mä olen ollut ennen semmoinen sisäänpäinkääntyjä, mutta olen helunnut kehittyä ihmisenä, ja nyt olen sinut itseni kanssa, ja paljon onnellisempi.

Terapeutit jopa kannustavat tähän. Tietenkin tiettyyn pisteeseen asti. Kyllä terapeuteista osa itsekin puhdistaa ilmaa riitelemällä kumppaninsa kanssa.

Mulle tuli koronapiikistä järkyt pms-oireet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ketuttaa välillä niin paljon ettei tiedä enää miten päin olisin. Mieheni tietää tämän, ja hän on mitä suurimmaksi avuksi, kun ymmärtää minua. Mulla pms oireet vaihtelevat ahdistuksesta suruun, ja epätoivoon, sekä ärsyyntymisestä syvään vidutukseen. Olen käynyt lääkärissä, jossa minulle ehdotettiin mielialalääkkeitä. En aio syödä päivittäin mielialalääkkeitä siksi että muutama päivä-joskus harvoin viikon verran kärsin pms-oireista. Olisin voinut harkita rauhoittavia, mutta niitähän ei voi lyhytaikaiseen käyttöön tarpeeseen määrätä, van ma-lääkkeitä tulisi napsia loputtomasti päivittäin. 

Mua ärsyttää miehessä monikin asia, mutta ymmärrän että hänkin pärjää minun ärsyttävyyksien kanssa, ja ymmärrämme molemmat puolison kummallisuuksia ja rasittavuuksia, kukaan ei ole täydellinen.

Pms aikaan tuo ärsyttävyys kuitenkin nousee potenssiin sata, ja asiat jotka muuten ohitan olakohauksella, saavat aikaan kihisevän ärsytyksen. Tiedostan että tämä johtuu pms:stä, ja tiedän että kun menee jonkin aikaa niin se poistuu, joten en kiinnitä suurta huomiota ärsytykseen. Huudan kyllä itselleni ja tavaroille, tyyliin: "mikä kerpele siinä nyt on kun et voi mennä siihen koloon" jos haarukka pomppaa tiskikoneen pohjalle laittaessani sitä koneeseen jne. Ollaan puhuttu asiasta ja olen sanonut että minun on ihan pakko saada myös purkaa sitä ääretöntä vidutusta, että en voi enkä aio vain hiljaa hymistellä vain siksi kun olen nainen ja minulla on sairaus. Saan myös olla rauhassa, ihan vain sanomalla että tiedätkö, haluan nyt olla ihan rauhassa, joten voitko olla puhumatta minulle/ häiritsemättä rauhaani. 

Pms on veemäinen, mutta vielä veemäisempi se olisi jos ei rakas mieheni ymmärtäisi ja tukisi. Hänen ei kuitenkaan kannata sanoa että tuo johtuu varmaan siitä pms:stä. Silloin on helekatti irti.

Et siis raivoa miehellesi, vaan muille asioille? Vaikka mies ärsyttäisikin sinua oireittesi takia. Se on jo parempi. Ja kuulostaa ihan hyvältä muutenkin tuo miten olet puhunut miehesi kanssa.

Muuten en tajua tätä, että jos puoliso kärsii naisen raivoamisista, on usein joku tekosyy kieltäytyä lääkityksestä, kuten vaikka just että minähän en mitään mielialalääkkeitä ala syömään, minulle käy vain luontaishoidot ja energiahoidot, ihmisen kuuluu saada olla oma itsensä jne. Nainen ei aina suostu tajuamaan, miten kamalaa on elää raivoavan puolison kanssa. Eivätkö naiset osaa miettiä, miltä itsestä tuntuisi elää miehensä osaa?

No ethän sinäkään tajua ettei mielialalääkkeiden syöminen jatkuvalla syötöllä parin päivän takia ole mitenkään perusteltavissa, mutta kuin sillä ettei naiselle anneta hänen vaivaansa parasta mahdollista hoitoa, eli rauhoittavia niiksi pariksi päiväksi kuussa, vaan hänen täytyy syödä ma-lääkkeitä jatkuvasti siksi koska naien puolesta valitaan hoito, vaikka se ei olisi paras mahdollinen hoito hänelle.  Vallankäyttöä ja naista alistavaa kieltää sopiva hoito. Ja täten myös naisvihaa.

raivottarien pms-mielialalääkkeitä syödään noin viikko/kuukausi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on jo siinä "myrskynsilmässä", ei käytöstään pysty hillitsemään. Mielenhallintaa tulee harjoitella jo etukäteen. Ajatella asiaa, toistaa itselleen itseään rauhoittavia mantroja, muistuttaa itseään mitä tulee tehdä, kun meinaa pinna kiristyä. Esimerkiksi minulla toimii tällainen ajatus, kun huomaan, että nyt meinaan hermostua:"Minua hermostuttaa/ärsyttää ja tiedostan sen, enkä annakaan sen tunteen tulla pidemmälle."

Mä taas sanon ihan suoraan että nyt viduttaa niin ettei veri kierrä, ja mies ottaa asian tosissaan. En ikinä enää ala suitsimaan itseäni, vaan olen kotonani täysin rehellinen tunteistani ja olotiloistani.

Minäkin olen ennen ollut tuollainen, mutta olen halunnut kehittyä ihmisenä. Raivoaminen ei vaan ole fiksua,eikä millään tavalla hyväksi kenellekään.

Todellakin raivohuutaminen helpottaa, ja siinä nimen omaan se tunne huudetaan pois. Tietenkään toisille ihmisille näin ei tehdä, mutta itsekseen kotonaan saa huutaa niin paljon kuin tuntuu. Mä olen ollut ennen semmoinen sisäänpäinkääntyjä, mutta olen helunnut kehittyä ihmisenä, ja nyt olen sinut itseni kanssa, ja paljon onnellisempi.

Terapeutit jopa kannustavat tähän. Tietenkin tiettyyn pisteeseen asti. Kyllä terapeuteista osa itsekin puhdistaa ilmaa riitelemällä kumppaninsa kanssa.

Ketkä terapeutit? Miksi? Osa terapeuteista ihan varmasti harrastaa henkistä ja/tai ruumiillista väkivaltaa kumppaniaan kohtaan, osa taas ihan varmasti ei.

Otsikko ja aloitusviesti, ja useat sitä komppaavat viestit antavat ymmärtää, että kun nainen karjuu pims-raivossaan miehelleen, kuuluu miehen vaan kiltisti ymmärtää. Turha sitä on yrittää sen kauniimmaksi kuvittaa.

Tottahan sitä nyt yksin omissa oloissaan saa riehua ja rääkyä minkä huvittaa, ja mikäs siinä jos se helpottaa oloa. Aika erikoista vain, jos jolla kulla on tarve moiseen toistuvasti. Naapurit voivat ehkä kärsiä, ja ehkä joudut toistuvasti ostamaan uusia kamoja rikkomiesi tilalle, mutta you do you. Toisaalta häätö ja köyhyys voivat aiheuttaa sen, ettei mikään pikku pims enää sen kaiken rinnalla niin vtutakaan sitten. Win win.

Oletteko kokeilleet astua naulaan? Hankkia luunmurtuman? Migreenin? Mikähän tuohon oikein auttaisi? Psykoterapia tai lääkärin määräämät lääkkeet eivät tietenkään tule kyseeseen, koska ne loukkaavat luontaista naiseuttanne. Hankala tilanne. Miehenne ja me muut yritämme vain ymmärtää ja lohduttaa. Raivostutteko lisää, jos laitan kuulosuojaimet päähän tai poistun mölyn lähteeltä? Varmaankin. Anteeksi kun edes kysyin. Nyökyttelen siis vain nöyränä. Kyllä kultaseni, kyllä kultaseni, olet aivan oikeassa, pyydän kovasti anteeksi, kyllä se on minun syy, anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli koronapiikistä järkyt pms-oireet.

Aika huolestuttavaa, vieläpä kun olet mieshenkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on jo siinä "myrskynsilmässä", ei käytöstään pysty hillitsemään. Mielenhallintaa tulee harjoitella jo etukäteen. Ajatella asiaa, toistaa itselleen itseään rauhoittavia mantroja, muistuttaa itseään mitä tulee tehdä, kun meinaa pinna kiristyä. Esimerkiksi minulla toimii tällainen ajatus, kun huomaan, että nyt meinaan hermostua:"Minua hermostuttaa/ärsyttää ja tiedostan sen, enkä annakaan sen tunteen tulla pidemmälle."

Mä taas sanon ihan suoraan että nyt viduttaa niin ettei veri kierrä, ja mies ottaa asian tosissaan. En ikinä enää ala suitsimaan itseäni, vaan olen kotonani täysin rehellinen tunteistani ja olotiloistani.

Minäkin olen ennen ollut tuollainen, mutta olen halunnut kehittyä ihmisenä. Raivoaminen ei vaan ole fiksua,eikä millään tavalla hyväksi kenellekään.

Todellakin raivohuutaminen helpottaa, ja siinä nimen omaan se tunne huudetaan pois. Tietenkään toisille ihmisille näin ei tehdä, mutta itsekseen kotonaan saa huutaa niin paljon kuin tuntuu. Mä olen ollut ennen semmoinen sisäänpäinkääntyjä, mutta olen helunnut kehittyä ihmisenä, ja nyt olen sinut itseni kanssa, ja paljon onnellisempi.

Terapeutit jopa kannustavat tähän. Tietenkin tiettyyn pisteeseen asti. Kyllä terapeuteista osa itsekin puhdistaa ilmaa riitelemällä kumppaninsa kanssa.

Ketkä terapeutit? Miksi? Osa terapeuteista ihan varmasti harrastaa henkistä ja/tai ruumiillista väkivaltaa kumppaniaan kohtaan, osa taas ihan varmasti ei.

Otsikko ja aloitusviesti, ja useat sitä komppaavat viestit antavat ymmärtää, että kun nainen karjuu pims-raivossaan miehelleen, kuuluu miehen vaan kiltisti ymmärtää. Turha sitä on yrittää sen kauniimmaksi kuvittaa.

Tottahan sitä nyt yksin omissa oloissaan saa riehua ja rääkyä minkä huvittaa, ja mikäs siinä jos se helpottaa oloa. Aika erikoista vain, jos jolla kulla on tarve moiseen toistuvasti. Naapurit voivat ehkä kärsiä, ja ehkä joudut toistuvasti ostamaan uusia kamoja rikkomiesi tilalle, mutta you do you. Toisaalta häätö ja köyhyys voivat aiheuttaa sen, ettei mikään pikku pims enää sen kaiken rinnalla niin vtutakaan sitten. Win win.

Oletteko kokeilleet astua naulaan? Hankkia luunmurtuman? Migreenin? Mikähän tuohon oikein auttaisi? Psykoterapia tai lääkärin määräämät lääkkeet eivät tietenkään tule kyseeseen, koska ne loukkaavat luontaista naiseuttanne. Hankala tilanne. Miehenne ja me muut yritämme vain ymmärtää ja lohduttaa. Raivostutteko lisää, jos laitan kuulosuojaimet päähän tai poistun mölyn lähteeltä? Varmaankin. Anteeksi kun edes kysyin. Nyökyttelen siis vain nöyränä. Kyllä kultaseni, kyllä kultaseni, olet aivan oikeassa, pyydän kovasti anteeksi, kyllä se on minun syy, anteeksi.

En ala terveystietojani tarkemmin erittelemääm, mutta minulla on todellakin ollut useita hoitoa vaativia fyysisiä "tilanteita". Menkkakivut voivat todellakin olla leikkaushoitoa vaatineiden ongelmien veroisia. Mikään kipulääke ei auta niihin. Lopeta tuo vähättely.