En jaksa enää toisten ihmisten syyllistämisyrityksiä

Olen tehnyt osani asiassa ja syyllistynyt jokaisesta mahdollisesta asiasta perheessäni. En halua enkä aio enää osallistua siihen. Pilaan elämäni kaikella tällä syyllisyydentuskalla. Menetän yöuneni ja haudon kuolemaani harva se päivä. Tunnen itseni pahaksi, vaikka todellisuudessa siihen ei aihetta olisi. Kaikki sen takia, kun pelkään jatkuvasti pilaavani muiden fiilikset ja tekeväni virheitä ihmissuhteissa. Enkä edes ole mikään tohveli, vaan saatan näyttää vahvalta ulos päin.

Lapsuudesta asti mua on syyllistetty ties mistä, ja olen oppinut kantamaa toisten tuskaa harteillani liiallisuuksiin asti. Vaikka todellisuudessa kukaan ei pysty toisen tunteita kantamaan ja ottamaan niistä vastuuta. Ei kukaan muu kuin itse. Se on vanhempienkin osa parhaansa mukaan opettaa lasta käsittelemään tunteitaan ja ymmärtämään, että tunteet tulevat itsestä ja niitä on mahdollista käsitellä rakentavalla tavalla. Kunpa tulevaisuudessa lapsia opetettaisiin paremmin käsittelemään omia tunteita, tunteet tosiaan saattaa pilata elämän.