Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka saatte ennen menkkoja raivokohtauksia? Miesystävä ei ymmärrä, että en voi niille mitään
27.12.2021 |
Kun hormoonit jyllää niin en tunnista itsekään itseäni. Mutta kumppani ei tajua, että se vika ei ole hänessä. Silti hän aina hermostuu takaisin ja sitten riitelemme.
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo11201.pdf , Ette vissiin ole ikinä kuulut?
Kannattaa tutustua
No, missäs tuolla lulee, että kuuluu vaan ymmärtää, jos tuollainen raivoaa? Miksi se ei lue hoitosuosituksissa?
Siellä on kyllä hoitoonkin liittyviä asioita , jos viittii OIKEESTI lukee sen kokonaan. Eikä vaan väittää, että toi on keksitty juttu. Vähän , ku väittäis , että ei masennusta oo olemassakaan. Eihän ihmiselle mikään oo olemassa, jos ei itse siitä kärsi.
Se siesätkö sinä masennusta, PMDD-oireita tai jonkun syöpää. On kuule ihan sun omalla vastuulla.
En ole ikinä väittänyt, että olisi keksitty juttu. Se on keksitty juttu, että oikeuttaa raivoamiseen.
Eli et siis ymmärrä. Vaikka väität. EI TIETENKÄÄN OIKEUTA,MUTTA IHMINEN EI MAHDA SILLE MITÄÄN. Niiku sinäkään et mahda sille, että jos sairastut flunssaan. SILLE EI VOI MITÄÄN. Sitä on kuin eri ihminen silloin. Kunnes horomonit rauhoittuu. Jösses, kun pitää rautalangasta aina vääntää kaikki. Ei hullukaan voi sille mitään , jos näkee harhoja.
mutta , kuten aikaisemmin kirjoitn, niin ihmiset ei vaan tajua asioita, joita ei ole itse kokenut. Väittää vaan vastaan, ku jotku hölmöläiset
MUTTA KUN MAHTAA: JOKAINEN IHMINEN KYKENEE OPETTELEMAAN TAPOJA, JOILLA VOI SUOJATA TOISIA JOS RAIVOKOHTAUS TULEE. VAIKKAPA OPETELLA LÄHTEMÄÄN POIS TILANTEESTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M 45 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M 45 kirjoitti:
Ex avovaimolla oli aivan järkyttävät raivokohtaukset. Niitä kaikkia juttuja ei edes uskottaisi. Jälkikäteen hän ei edes muistanut kaikkia ja ihmetteli, miksi olin hiljainen tms. Suurimmaksi osaksi juuri siksi pakkasin tavarani ja lähdin.
Puhuitteko koskaan kohtausten jälkeen mitä oli tapahtunut? Kävittekö asioita läpi jollain tavalla tai pyysikö hän anteeksi?
Koitin alkuun ymmärtää ja antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pahimpien jälkeen koitin varovasti ottaa asiaa puheeksi ja taisi ymmärtääkkin että olisi syytä tehdä asialle jotain (lääkärissä käynnin kautta). Sanoi äidillään olleen aikoinaan myös pahoja päiviä.
Kyllä niistä jotenkin aina yli päästiin ja taisin jonkinlaiset pahoittelutkin saada.
Ymmärsin kyllä että se ei ollut enää "normaalia" ja mun oli laitettava oma hyvinvointi (jopa turvallisuus) etusijalle ja siksi lähdin.
Noita raivareita ei oikeasti usko, jos niitä ei joudu kokemaan.
Moni voi varmaan samaistua kokemukseesi, mutta aihe on sellainen ettei siitä ole ihan helppoa avautua suhteen ulkopuolisille. Hyvä, että pystyitte kuitenkin keskenänne puhumaan asiasta ja lopulta teit itsenäisesti vastuullisen päätöksen. Myönnän että olen itse ollut parisuhteessa tämä raivoava osapuoli ja olen ehdottanut miehelle joko erilleen muuttoa tai eroa (koska en ole saanut apua lääkkeistä), mutta hän ei halua keskustella kummastakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sairautta mutta en raivoamista.
Ymmärrät siis sairautta mutta et siihen liittyviä oireita? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Tekosyy raivota. Kyllä ne menkat vaikuttaa mielialaan mutta raivareita oppii hillittemään jos haluaa. Sä varmaan hyväksyisit mieheltä moisen käytöksen?
Ei se ole mikään tekosyy. Mulla oli tuota myös. Mielialalääkkeitä auttoivat ja vaihdevuodet, kun menkat jäivät pois.
Kyllä tuo on ihan oikea vaiva. Miksi naisten kokemuksia aina halutaan vähätellä?
Tämä keskustelu kiteyttää hyvin sen miten naistenvaivoihin yleisesti suhtaudutaan - vähätellen ja halveksuen. Pms on lähinnä julkinen vitsi ja "naisten tekosyy". Valitettavasti myös osa lääkäreistä suhtautuu samalla tavalla, joten apua ei läheskään aina heru vaikka nainen hakeutuisikin lääkäriin.
Lääketiede "löysi" pms:n jo 50-luvulla eli 70 vuotta sitten. Silti tietämys oireyhtymästä on yhä heikkoa ja syy siihen on ihmisten asenteissa. Ei ole harvinaista että jopa lääkärin mielestä suunnilleen kaikki naistentaudit ovat vain potilaan pään sisäisiä ongelmia, koska "naiseus ei ole sairaus!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kiteyttää hyvin sen miten naistenvaivoihin yleisesti suhtaudutaan - vähätellen ja halveksuen. Pms on lähinnä julkinen vitsi ja "naisten tekosyy". Valitettavasti myös osa lääkäreistä suhtautuu samalla tavalla, joten apua ei läheskään aina heru vaikka nainen hakeutuisikin lääkäriin.
Lääketiede "löysi" pms:n jo 50-luvulla eli 70 vuotta sitten. Silti tietämys oireyhtymästä on yhä heikkoa ja syy siihen on ihmisten asenteissa. Ei ole harvinaista että jopa lääkärin mielestä suunnilleen kaikki naistentaudit ovat vain potilaan pään sisäisiä ongelmia, koska "naiseus ei ole sairaus!"
Tässä keskustelussa ei puhuta naistenvaivoista vaan niiden varjolla raivoamisesta! Naisena minua loukkaa ja häiritsee tällainen väite, että olisi muka aivan normaalia ja ymmärrettävää raivota naistenvaivojen takia. Raivoaminen kertoo ainoastaan raivoajan itsehillinnän ja käytöstapojen puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kiteyttää hyvin sen miten naistenvaivoihin yleisesti suhtaudutaan - vähätellen ja halveksuen. Pms on lähinnä julkinen vitsi ja "naisten tekosyy". Valitettavasti myös osa lääkäreistä suhtautuu samalla tavalla, joten apua ei läheskään aina heru vaikka nainen hakeutuisikin lääkäriin.
Lääketiede "löysi" pms:n jo 50-luvulla eli 70 vuotta sitten. Silti tietämys oireyhtymästä on yhä heikkoa ja syy siihen on ihmisten asenteissa. Ei ole harvinaista että jopa lääkärin mielestä suunnilleen kaikki naistentaudit ovat vain potilaan pään sisäisiä ongelmia, koska "naiseus ei ole sairaus!"
Tässä keskustelussa ei puhuta naistenvaivoista vaan niiden varjolla raivoamisesta! Naisena minua loukkaa ja häiritsee tällainen väite, että olisi muka aivan normaalia ja ymmärrettävää raivota naistenvaivojen takia. Raivoaminen kertoo ainoastaan raivoajan itsehillinnän ja käytöstapojen puutteesta.
Onko luetun ymmärtämisessäsi vikaa? Raivoaminen nimenomaan ei ole normaalia vaan selvä oire, joka pitäisi ottaa vakavasti ja johon pitäisi tarvittaessa saada apua samalla tavalla kuin muihin terveysongelmiin. Mitä sinulla on sitä vastaan? Pms ja pmdd ovat naistenvaivoja ja voivat aiheuttaa rajua mielialan vaihtelua, joka ilmenee pahimmillaan esim. raivoamisena. Kuka tahansa ko. oireyhtymästä kärsivä varmasti vaihtaisi vaivansa melkein mihin tahansa muuhun jos se vain olisi omasta tahdosta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kiteyttää hyvin sen miten naistenvaivoihin yleisesti suhtaudutaan - vähätellen ja halveksuen. Pms on lähinnä julkinen vitsi ja "naisten tekosyy". Valitettavasti myös osa lääkäreistä suhtautuu samalla tavalla, joten apua ei läheskään aina heru vaikka nainen hakeutuisikin lääkäriin.
Lääketiede "löysi" pms:n jo 50-luvulla eli 70 vuotta sitten. Silti tietämys oireyhtymästä on yhä heikkoa ja syy siihen on ihmisten asenteissa. Ei ole harvinaista että jopa lääkärin mielestä suunnilleen kaikki naistentaudit ovat vain potilaan pään sisäisiä ongelmia, koska "naiseus ei ole sairaus!"
Tässä keskustelussa ei puhuta naistenvaivoista vaan niiden varjolla raivoamisesta! Naisena minua loukkaa ja häiritsee tällainen väite, että olisi muka aivan normaalia ja ymmärrettävää raivota naistenvaivojen takia. Raivoaminen kertoo ainoastaan raivoajan itsehillinnän ja käytöstapojen puutteesta.
Naisena minua loukkaavat ne naiset, jotka vähättelevät muiden naisten vaivoja etenkin jos itse eivät kärsi samoista vaivoista. Se ei ole mitään "varjolla" tekemistä huvikseen, vaan todellinen kärsimystila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kiteyttää hyvin sen miten naistenvaivoihin yleisesti suhtaudutaan - vähätellen ja halveksuen. Pms on lähinnä julkinen vitsi ja "naisten tekosyy". Valitettavasti myös osa lääkäreistä suhtautuu samalla tavalla, joten apua ei läheskään aina heru vaikka nainen hakeutuisikin lääkäriin.
Lääketiede "löysi" pms:n jo 50-luvulla eli 70 vuotta sitten. Silti tietämys oireyhtymästä on yhä heikkoa ja syy siihen on ihmisten asenteissa. Ei ole harvinaista että jopa lääkärin mielestä suunnilleen kaikki naistentaudit ovat vain potilaan pään sisäisiä ongelmia, koska "naiseus ei ole sairaus!"
Tässä keskustelussa ei puhuta naistenvaivoista vaan niiden varjolla raivoamisesta! Naisena minua loukkaa ja häiritsee tällainen väite, että olisi muka aivan normaalia ja ymmärrettävää raivota naistenvaivojen takia. Raivoaminen kertoo ainoastaan raivoajan itsehillinnän ja käytöstapojen puutteesta.
Naisena minua loukkaavat ne naiset, jotka vähättelevät muiden naisten vaivoja etenkin jos itse eivät kärsi samoista vaivoista. Se ei ole mitään "varjolla" tekemistä huvikseen, vaan todellinen kärsimystila.
Noo, voihan tässä käydä niinkin mukavasti, että lopulta elämä siunaa kaltaisiasi menccamonstereita ihan oikeillakin vaivoilla ja kivuilla, niin sitten teidän ei tarvitse enää billunne takia raivota.
Mua ketuttaa välillä niin paljon ettei tiedä enää miten päin olisin. Mieheni tietää tämän, ja hän on mitä suurimmaksi avuksi, kun ymmärtää minua. Mulla pms oireet vaihtelevat ahdistuksesta suruun, ja epätoivoon, sekä ärsyyntymisestä syvään vidutukseen. Olen käynyt lääkärissä, jossa minulle ehdotettiin mielialalääkkeitä. En aio syödä päivittäin mielialalääkkeitä siksi että muutama päivä-joskus harvoin viikon verran kärsin pms-oireista. Olisin voinut harkita rauhoittavia, mutta niitähän ei voi lyhytaikaiseen käyttöön tarpeeseen määrätä, van ma-lääkkeitä tulisi napsia loputtomasti päivittäin.
Mua ärsyttää miehessä monikin asia, mutta ymmärrän että hänkin pärjää minun ärsyttävyyksien kanssa, ja ymmärrämme molemmat puolison kummallisuuksia ja rasittavuuksia, kukaan ei ole täydellinen.
Pms aikaan tuo ärsyttävyys kuitenkin nousee potenssiin sata, ja asiat jotka muuten ohitan olakohauksella, saavat aikaan kihisevän ärsytyksen. Tiedostan että tämä johtuu pms:stä, ja tiedän että kun menee jonkin aikaa niin se poistuu, joten en kiinnitä suurta huomiota ärsytykseen. Huudan kyllä itselleni ja tavaroille, tyyliin: "mikä kerpele siinä nyt on kun et voi mennä siihen koloon" jos haarukka pomppaa tiskikoneen pohjalle laittaessani sitä koneeseen jne. Ollaan puhuttu asiasta ja olen sanonut että minun on ihan pakko saada myös purkaa sitä ääretöntä vidutusta, että en voi enkä aio vain hiljaa hymistellä vain siksi kun olen nainen ja minulla on sairaus. Saan myös olla rauhassa, ihan vain sanomalla että tiedätkö, haluan nyt olla ihan rauhassa, joten voitko olla puhumatta minulle/ häiritsemättä rauhaani.
Pms on veemäinen, mutta vielä veemäisempi se olisi jos ei rakas mieheni ymmärtäisi ja tukisi. Hänen ei kuitenkaan kannata sanoa että tuo johtuu varmaan siitä pms:stä. Silloin on helekatti irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On naisvihaa kirjoittaa halveksuvasti naisten vaivoista. Tätä tekevät molemmat sukupuolet. Enemmän kuitenkin ihmetyttää naisten toisiin naisiin kohdistama viha.
Vierailija kirjoitti:
Mua ketuttaa välillä niin paljon ettei tiedä enää miten päin olisin. Mieheni tietää tämän, ja hän on mitä suurimmaksi avuksi, kun ymmärtää minua. Mulla pms oireet vaihtelevat ahdistuksesta suruun, ja epätoivoon, sekä ärsyyntymisestä syvään vidutukseen. Olen käynyt lääkärissä, jossa minulle ehdotettiin mielialalääkkeitä. En aio syödä päivittäin mielialalääkkeitä siksi että muutama päivä-joskus harvoin viikon verran kärsin pms-oireista. Olisin voinut harkita rauhoittavia, mutta niitähän ei voi lyhytaikaiseen käyttöön tarpeeseen määrätä, van ma-lääkkeitä tulisi napsia loputtomasti päivittäin.
Mua ärsyttää miehessä monikin asia, mutta ymmärrän että hänkin pärjää minun ärsyttävyyksien kanssa, ja ymmärrämme molemmat puolison kummallisuuksia ja rasittavuuksia, kukaan ei ole täydellinen.
Pms aikaan tuo ärsyttävyys kuitenkin nousee potenssiin sata, ja asiat jotka muuten ohitan olakohauksella, saavat aikaan kihisevän ärsytyksen. Tiedostan että tämä johtuu pms:stä, ja tiedän että kun menee jonkin aikaa niin se poistuu, joten en kiinnitä suurta huomiota ärsytykseen. Huudan kyllä itselleni ja tavaroille, tyyliin: "mikä kerpele siinä nyt on kun et voi mennä siihen koloon" jos haarukka pomppaa tiskikoneen pohjalle laittaessani sitä koneeseen jne. Ollaan puhuttu asiasta ja olen sanonut että minun on ihan pakko saada myös purkaa sitä ääretöntä vidutusta, että en voi enkä aio vain hiljaa hymistellä vain siksi kun olen nainen ja minulla on sairaus. Saan myös olla rauhassa, ihan vain sanomalla että tiedätkö, haluan nyt olla ihan rauhassa, joten voitko olla puhumatta minulle/ häiritsemättä rauhaani.
Pms on veemäinen, mutta vielä veemäisempi se olisi jos ei rakas mieheni ymmärtäisi ja tukisi. Hänen ei kuitenkaan kannata sanoa että tuo johtuu varmaan siitä pms:stä. Silloin on helekatti irti.
Et siis raivoa miehellesi, vaan muille asioille? Vaikka mies ärsyttäisikin sinua oireittesi takia. Se on jo parempi. Ja kuulostaa ihan hyvältä muutenkin tuo miten olet puhunut miehesi kanssa.
Muuten en tajua tätä, että jos puoliso kärsii naisen raivoamisista, on usein joku tekosyy kieltäytyä lääkityksestä, kuten vaikka just että minähän en mitään mielialalääkkeitä ala syömään, minulle käy vain luontaishoidot ja energiahoidot, ihmisen kuuluu saada olla oma itsensä jne. Nainen ei aina suostu tajuamaan, miten kamalaa on elää raivoavan puolison kanssa. Eivätkö naiset osaa miettiä, miltä itsestä tuntuisi elää miehensä osaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ketuttaa välillä niin paljon ettei tiedä enää miten päin olisin. Mieheni tietää tämän, ja hän on mitä suurimmaksi avuksi, kun ymmärtää minua. Mulla pms oireet vaihtelevat ahdistuksesta suruun, ja epätoivoon, sekä ärsyyntymisestä syvään vidutukseen. Olen käynyt lääkärissä, jossa minulle ehdotettiin mielialalääkkeitä. En aio syödä päivittäin mielialalääkkeitä siksi että muutama päivä-joskus harvoin viikon verran kärsin pms-oireista. Olisin voinut harkita rauhoittavia, mutta niitähän ei voi lyhytaikaiseen käyttöön tarpeeseen määrätä, van ma-lääkkeitä tulisi napsia loputtomasti päivittäin.
Mua ärsyttää miehessä monikin asia, mutta ymmärrän että hänkin pärjää minun ärsyttävyyksien kanssa, ja ymmärrämme molemmat puolison kummallisuuksia ja rasittavuuksia, kukaan ei ole täydellinen.
Pms aikaan tuo ärsyttävyys kuitenkin nousee potenssiin sata, ja asiat jotka muuten ohitan olakohauksella, saavat aikaan kihisevän ärsytyksen. Tiedostan että tämä johtuu pms:stä, ja tiedän että kun menee jonkin aikaa niin se poistuu, joten en kiinnitä suurta huomiota ärsytykseen. Huudan kyllä itselleni ja tavaroille, tyyliin: "mikä kerpele siinä nyt on kun et voi mennä siihen koloon" jos haarukka pomppaa tiskikoneen pohjalle laittaessani sitä koneeseen jne. Ollaan puhuttu asiasta ja olen sanonut että minun on ihan pakko saada myös purkaa sitä ääretöntä vidutusta, että en voi enkä aio vain hiljaa hymistellä vain siksi kun olen nainen ja minulla on sairaus. Saan myös olla rauhassa, ihan vain sanomalla että tiedätkö, haluan nyt olla ihan rauhassa, joten voitko olla puhumatta minulle/ häiritsemättä rauhaani.
Pms on veemäinen, mutta vielä veemäisempi se olisi jos ei rakas mieheni ymmärtäisi ja tukisi. Hänen ei kuitenkaan kannata sanoa että tuo johtuu varmaan siitä pms:stä. Silloin on helekatti irti.
Et siis raivoa miehellesi, vaan muille asioille? Vaikka mies ärsyttäisikin sinua oireittesi takia. Se on jo parempi. Ja kuulostaa ihan hyvältä muutenkin tuo miten olet puhunut miehesi kanssa.
Muuten en tajua tätä, että jos puoliso kärsii naisen raivoamisista, on usein joku tekosyy kieltäytyä lääkityksestä, kuten vaikka just että minähän en mitään mielialalääkkeitä ala syömään, minulle käy vain luontaishoidot ja energiahoidot, ihmisen kuuluu saada olla oma itsensä jne. Nainen ei aina suostu tajuamaan, miten kamalaa on elää raivoavan puolison kanssa. Eivätkö naiset osaa miettiä, miltä itsestä tuntuisi elää miehensä osaa?
No ethän sinäkään tajua ettei mielialalääkkeiden syöminen jatkuvalla syötöllä parin päivän takia ole mitenkään perusteltavissa, mutta kuin sillä ettei naiselle anneta hänen vaivaansa parasta mahdollista hoitoa, eli rauhoittavia niiksi pariksi päiväksi kuussa, vaan hänen täytyy syödä ma-lääkkeitä jatkuvasti siksi koska naien puolesta valitaan hoito, vaikka se ei olisi paras mahdollinen hoito hänelle. Vallankäyttöä ja naista alistavaa kieltää sopiva hoito. Ja täten myös naisvihaa.
Rauhottava vois olla ihan hyvä lääke. Panacod voisi olla ihan paikallaan myös, jos rauhottavia ei saa. Psykoterapia voisi olla ihan paras, jos vaan löytää sopivan terapeutin. Mutta kuinka moni menkkaraivoaja suostuu näihin, kun ”kaikillahan naisilla tämmöistä on, ei sille mitään voi, se on ihan luonnollista ja miehen kuuluu vaan ymmärtää”.
Vierailija kirjoitti:
Rauhottava vois olla ihan hyvä lääke. Panacod voisi olla ihan paikallaan myös, jos rauhottavia ei saa. Psykoterapia voisi olla ihan paras, jos vaan löytää sopivan terapeutin. Mutta kuinka moni menkkaraivoaja suostuu näihin, kun ”kaikillahan naisilla tämmöistä on, ei sille mitään voi, se on ihan luonnollista ja miehen kuuluu vaan ymmärtää”.
Panacod on ihan hyvä lääke jos vatsakrampit ovat lamaannuttavia, mutta muutoin sivuvaikutusten takia aika surkea. Terapeutti ei voi mitenkään poistaa fyysistä sairautta ihmisestä. Hyvä mies todellakin ymmärtää toisen kipua ja sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Mua ketuttaa välillä niin paljon ettei tiedä enää miten päin olisin. Mieheni tietää tämän, ja hän on mitä suurimmaksi avuksi, kun ymmärtää minua. Mulla pms oireet vaihtelevat ahdistuksesta suruun, ja epätoivoon, sekä ärsyyntymisestä syvään vidutukseen. Olen käynyt lääkärissä, jossa minulle ehdotettiin mielialalääkkeitä. En aio syödä päivittäin mielialalääkkeitä siksi että muutama päivä-joskus harvoin viikon verran kärsin pms-oireista. Olisin voinut harkita rauhoittavia, mutta niitähän ei voi lyhytaikaiseen käyttöön tarpeeseen määrätä, van ma-lääkkeitä tulisi napsia loputtomasti päivittäin.
Mua ärsyttää miehessä monikin asia, mutta ymmärrän että hänkin pärjää minun ärsyttävyyksien kanssa, ja ymmärrämme molemmat puolison kummallisuuksia ja rasittavuuksia, kukaan ei ole täydellinen.
Pms aikaan tuo ärsyttävyys kuitenkin nousee potenssiin sata, ja asiat jotka muuten ohitan olakohauksella, saavat aikaan kihisevän ärsytyksen. Tiedostan että tämä johtuu pms:stä, ja tiedän että kun menee jonkin aikaa niin se poistuu, joten en kiinnitä suurta huomiota ärsytykseen. Huudan kyllä itselleni ja tavaroille, tyyliin: "mikä kerpele siinä nyt on kun et voi mennä siihen koloon" jos haarukka pomppaa tiskikoneen pohjalle laittaessani sitä koneeseen jne. Ollaan puhuttu asiasta ja olen sanonut että minun on ihan pakko saada myös purkaa sitä ääretöntä vidutusta, että en voi enkä aio vain hiljaa hymistellä vain siksi kun olen nainen ja minulla on sairaus. Saan myös olla rauhassa, ihan vain sanomalla että tiedätkö, haluan nyt olla ihan rauhassa, joten voitko olla puhumatta minulle/ häiritsemättä rauhaani.
Pms on veemäinen, mutta vielä veemäisempi se olisi jos ei rakas mieheni ymmärtäisi ja tukisi. Hänen ei kuitenkaan kannata sanoa että tuo johtuu varmaan siitä pms:stä. Silloin on helekatti irti.
Ei PMSään syödä mielialalääkkeitä päivittäin vaan kerran kuussa tarpeen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.
Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.
Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?
Tämä kertaa tuhat!
On myös tutkimuksilla todistettu että suuri testosteronimäärä lisää agressiivisuutta, väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä niin miehillä kuin naisilla. Lisäksi tiedetään, että normaalistikin miehillä on noin 10-kertainen määrä testosteronipitoisuus naisiin verrattuna. Tieto löytyy vaikka Duodecim-lehdestä.
Silti varsinkin nuoret miehet (jotka pursuavat testosteronia) saavat usein kuulla, että kyllä ihmisen pitää vain oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Eipä hyväksytä hormoneita selitykseksi heidän käytökselleen. Miksi siis hormonien pitäisi olla hyväksyttävä syy naisten käyttäytymiselle? Eikö ihmisen pidäkään oppia hillitsemään käytöstään?
En ole väittänyt, että hormonit olisivat hyväksyttävä syy käytökselle, oli sukupuoli mikä tahansa. Hormonit eivät oikeuta kurjaa käytöstä, mutta fakta on, että hormonit voivat silti olla syynä käytökseen. Hormonien vaikutuksen kieltäminen tuskin hyödyttää ketään.
Yleisesti ottaen aggressiivisuus on ollut miehille kautta aikojen sallitumpaa ja hyväksyttävämpää kuin naisille, luultavasti juuri mainitsemastasi syystä: on yleisesti tiedossa että testosteroni aiheuttaa aggressiivisuutta.
Mieheen verrattuna naisen elimistössä tapahtuu jatkuvasti rajujakin hormonaalisia muutoksia. Silti ajatus siitä, että naisen hormonitoiminta voisi aiheuttaa aggressiivisuutta, on ilmeisesti asia josta on vaikea keskustella rakentavasti. Osasyynä on varmaan se, että naisten hormonitoimintaa tunnetaan edelleen heikosti: esim. pms:n perimmäistä syytä ei tiedetä. Monet eivät edes usko, että mitään pms:ää on olemassakaan.
Eikö jo heti aloituksessa todeta, että ei niille raivokohtauksille vain voi mitään? Kyllä se minusta aika vahvasti hyväksymiseltä kuulostaa. En väitä että sinä sitä hyväksyisit, mutta yleisesti se tuntuu olevan perustelu käytökselle. Eikä tuo ihan ilman kannatusta tässäkään ketjussa jäänyt.
Entä jos se mies ei anna esim. lähteä tilanteesta vaan kävelee perässä nalkuttaen huoneesta toiseen, että "pitää pystyä hillitsemään itsensä, vaikka mikä olisi".
Olen esim. lukuisia kertoja pyytänyt miestäni puhumaan minulle kauniisti. Voisitko tyhjentää tiskikoneen ja antaa minun valita milloin sen teen eikä niin, että täytyy pompata kesken toisen puuhan ja lopettaa sen tekeminen, koska mies saa jotain päähänsä. Käskyttäminen ja määräily ärsyttää. Pms-oireiden aikaan siitä tulee sanaharkkaa, koska ärsyyntyminen kasvaa niin paljon voimakkaammaksi enkä aina pysty sanomaan nätisti, että hei teen tämän ensin loppuun ja hoidan sitten. Oli pms tai ei niin mies kyllä ärisee ja mököttää jos en tee heti, kun hän käskee. En ymmärrä miksi naisen osa on hymistellä ja kynnysmattoilla komentelevaa miestä. Eivät ne ärsytykset tyhjästä synny. Tässä hyvässä vuorovaikutuksessa tarvittaisiin sen puolison tukea ihan aina. Ei niinkään loputtomassa "tyhjästä syntyvien" raivojen ymmärtämisessä. Mielestäni ei ole kohtuuton pyyntö.
Alue: Aihe vapaa
eli vaiva on psyykkinen, hoitona psykiatriset lääkkeet ja ovulaation esto.