Muita jotka saatte ennen menkkoja raivokohtauksia? Miesystävä ei ymmärrä, että en voi niille mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PMS Punaiset miehet sinisinä kirjoitti:

Itseasiassa aika monikin nainen käyttää tekosyynä pms-oireita tai milloin mitäkin miehen tekemää virheliikettä tekosyynä käyttäytyä huonosti. Monelle se on myös suurta huvia (myös miehille naistaan kohtaan).  "olen nainen, minulla on siis oikeus..." Ei siis ihme, että oikeasti vaikeista hormonaalisista HÄIRIÖISTÄ kärsivä teilataan helposti.  Hormonaalisia oireita voi vähentää tekemällä omaa psyykkistä työtä. Pilleriä siihen ei ole. Pitää rakastaa itseään, pakottaa itseään olemaan hiljaa, menemällä vaikka metsään huutamaan, ottamaan kylmä suihku tai menemällä saunaan.  Joskus voi huutaa vaikka, että "mulla on PMS ja mua vituttaa" sen sijaan että töksäyttää kaverille jotain pahasti.

Tällaiset "neuvot" on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ne jotka oikeasti kärsivät näistä ongelmista ovat yleensä yrittäneet jo kaikkea mahdollista. Jos kyseessä on pms:n vakava muoto (tai PMDD), ei sen kanssa pärjää yksin "psyykkistä työtä tekemällä" ja itseään kehittämällä vaikka kuinka kovasti haluaisi ja yrittäisi. Arvioiden mukaan PMDD:stä kärsii 3-8% naisista, pms-oireista jopa yli 20% joten mikään harvinainen ilmiö tämä ei ole.

Kyllä kyllä. Väittäisin että mulla on ollut vaikea muoto, ja kaikki hormonitasojen vaihtelut on aiheuttaneet isoja ongelmia. Pahimmillaan ne oli joskus 15-25- vuotiaana.

Aika äkkiä huomasin, että ei se nyt noin mene, että saisin olla pers.häröinen 2-3 viikkoa kuukaudesta vain siksi, että olen nainen.

Ei muakaan kohtaan saa käyttäytyä törkeästi millään syyllä, ihan sama onko toisella pms, alkoholismi, vaihdevuodet tai ripuli - otan välimatkaa ja etsin uusia tuttavuuksia jos käytös ei parane.

Ymmärrän uhmaiän, dementian (ja jotkut kehitysvammat) olevan mahdottomia hallita. Pms ja vaihdevuodet on vaikeita, mutta silti pitää opetella käyttäytymään NORMAALISTI toisia kohtaan. Saa olla vihainen ja surullinen, mutta ei tarvi huutaa loukkauksia räkä roiskuen, purra ja käyttää astaloita ja hajotella tavaroita.

Miettikää nyt ihan pikkusen mitä kirjotatte. Väitätte kirkkain silmin, että naiset on narsistisia raivohulluja psykootikkoja, jotka ei voi itselleen mitään - kaikki ailahtelut pitää purkaa mieheensä ja miehen pitää ymmärtää. Teini-ikä ei voi olla ikuinen kehityshäiriö.

Vähän ryhtiä siskot nyt ja järkeä päähän noissa jutuissa, muuten on taas pakko sanoa etten ole niin kuin muut naiset :D

Mielenkiintoinen tulkinta. Mielestäni tällaisissa tilanteissa avainsanat ovat kommunikaatio, luottamus ja parhaansa yrittäminen. Esim. nainen kertoo tilanteestaan, mies ottaa tosissaan ja kuuntelee, etsitään tilanteeseen konkreettisia ratkaisuja. Mahdollisesti lääkitys, ruokavalio, käytännön järjestelyt. Lisäravinteistakin jotkut ovat voineet saada apua, ainakin lievemmissä tapauksissa. Sen verran tulisi ymmärtää, että kyseessä on pohjimmiltaan biologinen, fyysinen ja ei-valittu ongelma. Siitä kertoo sekin, että PMDD on myös diagnosoitava sairaus, ei osa normaalia naiseutta. Kenenkään ei tarvitse sietää kohtuutonta rähjäämistä ja loukkaamista, syljen roiskumista, tavaroiden rikkomista. Jokainen on myös vapaa itse päättämään, mitä on valmis jaksamaan. Mutta mielestäni esim. jonkinasteisen kireyden kohdalla voi joustaa, jos on jo todettu että nainen ei oikeasti voi sille mitään. Ja sama voi päteä muidenkin sairauksien oireisiin toisin päin.

Jokainen on vastuussa siitä, että yrittää parhaansa, mutta tämänhetkisillä hoidoilla ei ole useinkaan realistista, että kaikki oireet poistuisivat niillä.

Pidän myös jokseenkin outoina näitä vertauksia testosteroniin. Testosteroni ei ole sairaus, siihen ei tarvita hoitoa eikä se heittelehdi rajusti. PMDD taas on. Oirekuva on aika erilainen. Mutta ilmeisesti tällainen on osalle mahdotonta ymmärtää.

Itselläni ei siis ole minkäänlaisia kuukautisiin liittyviä mielialanvaihteluita. Kuten on jo todettu, ei kaikilla naisilla ole.

Varmasti suurin osa onkin valmis jonkinlaista kireyttä tai alakuloa kumppanillaan sietämään. AP kuitenkin aloitti ketjun suoraan raivokohtauksista. Niitä ei todellakaan voi kenenkään odottaa ymmärtävän.

Testosteronin oirekuva on todella hyvin erilainen. Se aiheuttaa mm. epäsosiaalista ja aggressiivista käytöstä. Se ei heittele rajusti vaan aiheuttaa näitä koko ajan. Ongelma onkin, ettei sen vaikutusta miehiin yleisesti tunnusteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja olen melkein 4-kymppinen.

Mies ei tajua kun pyydän pysymään kauempana.

Vonkaa silti p illua. Voisiko enempää ärsyttää. On varmaan joku verifetissi.

Sillä on omat hormoninsa, jotka aiheuttavat valtavaa panetusta. Ei voi olla vonkaamatta.

Hyvä pointti. Eikö sillekin näin ollen kuuluisi oikeus raivota? Ja naisella ois velvollisuus vain ymmärtää ja lohduttaa?

Menkka-raivoojat, oletteko selvittäneet, että voisiko teillä olla epävakaa persoonallisuushäiriö? Tässä on hyvä juttu siitä:

https://yle.fi/uutiset/3-12244612

Mulla todettiin aikoinaan määrittelemätön persoonallisuushäiriö epävakain ja estynein piirtein. En kuitenkaan ole ikinä ollut raivoaja, mutta muilta osin löydän itsestäni noita epävakaan piirteitä. Toki tässä parin vuosikymmenen aikana vanhentuessani olen tasaantunut paljon, suuri merkitys on ollut myös psykoterapialla.

Raivoaminen voi tilanteen ollessa päällä tuntua ainoalta oikealta ja mahdolliselta tavalta käsitellä sitä pahaa oloa, mutta ei ihminen näe siinä tunnemyrskyssä selkeästi. Aina on muitakin tapoja. Ja yrittäkää silloin muistaa se lopulta tuleva morkkis, miten olette toista satuttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PMS Punaiset miehet sinisinä kirjoitti:

Itseasiassa aika monikin nainen käyttää tekosyynä pms-oireita tai milloin mitäkin miehen tekemää virheliikettä tekosyynä käyttäytyä huonosti. Monelle se on myös suurta huvia (myös miehille naistaan kohtaan).  "olen nainen, minulla on siis oikeus..." Ei siis ihme, että oikeasti vaikeista hormonaalisista HÄIRIÖISTÄ kärsivä teilataan helposti.  Hormonaalisia oireita voi vähentää tekemällä omaa psyykkistä työtä. Pilleriä siihen ei ole. Pitää rakastaa itseään, pakottaa itseään olemaan hiljaa, menemällä vaikka metsään huutamaan, ottamaan kylmä suihku tai menemällä saunaan.  Joskus voi huutaa vaikka, että "mulla on PMS ja mua vituttaa" sen sijaan että töksäyttää kaverille jotain pahasti.

Tällaiset "neuvot" on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ne jotka oikeasti kärsivät näistä ongelmista ovat yleensä yrittäneet jo kaikkea mahdollista. Jos kyseessä on pms:n vakava muoto (tai PMDD), ei sen kanssa pärjää yksin "psyykkistä työtä tekemällä" ja itseään kehittämällä vaikka kuinka kovasti haluaisi ja yrittäisi. Arvioiden mukaan PMDD:stä kärsii 3-8% naisista, pms-oireista jopa yli 20% joten mikään harvinainen ilmiö tämä ei ole.

Kyllä kyllä. Väittäisin että mulla on ollut vaikea muoto, ja kaikki hormonitasojen vaihtelut on aiheuttaneet isoja ongelmia. Pahimmillaan ne oli joskus 15-25- vuotiaana.

Aika äkkiä huomasin, että ei se nyt noin mene, että saisin olla pers.häröinen 2-3 viikkoa kuukaudesta vain siksi, että olen nainen.

Ei muakaan kohtaan saa käyttäytyä törkeästi millään syyllä, ihan sama onko toisella pms, alkoholismi, vaihdevuodet tai ripuli - otan välimatkaa ja etsin uusia tuttavuuksia jos käytös ei parane.

Ymmärrän uhmaiän, dementian (ja jotkut kehitysvammat) olevan mahdottomia hallita. Pms ja vaihdevuodet on vaikeita, mutta silti pitää opetella käyttäytymään NORMAALISTI toisia kohtaan. Saa olla vihainen ja surullinen, mutta ei tarvi huutaa loukkauksia räkä roiskuen, purra ja käyttää astaloita ja hajotella tavaroita.

Miettikää nyt ihan pikkusen mitä kirjotatte. Väitätte kirkkain silmin, että naiset on narsistisia raivohulluja psykootikkoja, jotka ei voi itselleen mitään - kaikki ailahtelut pitää purkaa mieheensä ja miehen pitää ymmärtää. Teini-ikä ei voi olla ikuinen kehityshäiriö.

Vähän ryhtiä siskot nyt ja järkeä päähän noissa jutuissa, muuten on taas pakko sanoa etten ole niin kuin muut naiset :D

Mielenkiintoinen tulkinta. Mielestäni tällaisissa tilanteissa avainsanat ovat kommunikaatio, luottamus ja parhaansa yrittäminen. Esim. nainen kertoo tilanteestaan, mies ottaa tosissaan ja kuuntelee, etsitään tilanteeseen konkreettisia ratkaisuja. Mahdollisesti lääkitys, ruokavalio, käytännön järjestelyt. Lisäravinteistakin jotkut ovat voineet saada apua, ainakin lievemmissä tapauksissa. Sen verran tulisi ymmärtää, että kyseessä on pohjimmiltaan biologinen, fyysinen ja ei-valittu ongelma. Siitä kertoo sekin, että PMDD on myös diagnosoitava sairaus, ei osa normaalia naiseutta. Kenenkään ei tarvitse sietää kohtuutonta rähjäämistä ja loukkaamista, syljen roiskumista, tavaroiden rikkomista. Jokainen on myös vapaa itse päättämään, mitä on valmis jaksamaan. Mutta mielestäni esim. jonkinasteisen kireyden kohdalla voi joustaa, jos on jo todettu että nainen ei oikeasti voi sille mitään. Ja sama voi päteä muidenkin sairauksien oireisiin toisin päin.

Jokainen on vastuussa siitä, että yrittää parhaansa, mutta tämänhetkisillä hoidoilla ei ole useinkaan realistista, että kaikki oireet poistuisivat niillä.

Pidän myös jokseenkin outoina näitä vertauksia testosteroniin. Testosteroni ei ole sairaus, siihen ei tarvita hoitoa eikä se heittelehdi rajusti. PMDD taas on. Oirekuva on aika erilainen. Mutta ilmeisesti tällainen on osalle mahdotonta ymmärtää.

Itselläni ei siis ole minkäänlaisia kuukautisiin liittyviä mielialanvaihteluita. Kuten on jo todettu, ei kaikilla naisilla ole.

Varmasti suurin osa onkin valmis jonkinlaista kireyttä tai alakuloa kumppanillaan sietämään. AP kuitenkin aloitti ketjun suoraan raivokohtauksista. Niitä ei todellakaan voi kenenkään odottaa ymmärtävän.

Testosteronin oirekuva on todella hyvin erilainen. Se aiheuttaa mm. epäsosiaalista ja aggressiivista käytöstä. Se ei heittele rajusti vaan aiheuttaa näitä koko ajan. Ongelma onkin, ettei sen vaikutusta miehiin yleisesti tunnusteta.

Testosteroni ei tosiaan olekaan leikin asia. Kaikki on kai lukeneet, millaista se on, kun vaikka kehonrakentaja on sitä käyttänyt dopingina. Myös sukupuoltaan miehiksi korjaavilla naiseksi syntyneillä on usein totuttelua sen vaikutuksiin. Silti testosteronin elimistössä ei ole katsottu olevan oikeutettu syy mihinkään aggressiiviseen käytökseen.

Pms- oireilu on yhtä helvettiä.

Lenkkeily, b- vitamiini, mielialalääkkeet, yksin olo, hormonikierukka..... nämä auttaneet jonkun verran.

Ehkä kannattaisi keskittyä selvittämään, että mikä auttaisi nimenomaan raivokohtauksiin, se voi olla kuukautiskierto-vaivoista ihan irrallinen oma ongelmansa, vaikka näyttäisikin olevan niiden laukaisema.