Lue keskustelun säännöt.
Miesystäväni otti koiranpennun ja olen ihan poikki
27.12.2021 |
Asumme miehen kanssa erillämme, koska minulla on kaksi lasta joka toinen viikko ja mies ei halua elää uusioperheessä. Fair enough. Olemme pitkään keskustelleet, että lemmikki olisi kiva, mutta jokaisessa keskustelussa tein selväksi, että minun luokseni ei koiraa tule. On vielä kohtalaisen pienet lapset, joiden hoitamisessa ruoanlaittoineen, pyykkäilyineen, tarhakuskailuineen jne on aika paljon hommaa päivätyöhön yhdistettynä. Olen lapsellisella viikolla ihan puhki jo tuosta yhdistelmästä.
Jossain vaiheessa mies sanoi, että hän ottaa koiran itselleen. Totesin että ota vaan asumaan luoksesi, eikä kai minulla siihen juuri olisi ollut nokan koputtamista, kun emme asu yhdessä. Mies otti koiran omiin nimiinsä.
Nyt koira on pari kuukautta ja ollut miehellä muutaman viikon. Olen ihan puhki tuosta pennusta. Pienempi lapseni oppu vasta pari kuukautta sitten nukkumaan omassa sängyssä, ja ehdin nukkua yksin kuukauden - ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen (kuopusta ennen vieressäni nukkui esikoinen).
Mies ei jaksanut ekana yönä tyynnytellä vinkuvaa pentua omaan kopppaansa sänkynsä viereen, joten hän on opettanut pennun nukkumaan sängyssä. Olin tässä aivan toista mieltä, mutta jälleen tuli ilmoitus, että jos ei kelpaa, niin voimme erota. Hänen elämäänsä kuuluu nyt koira.
Siispä pari viikkoa on mennyt huonosti nukkuen. Koiran heräilee ja pureskelee minua ja nykii hiuksista.
Välillä tulee pissat tai kakat joko sänkyyn tai sängyn viereen. Hereillä ollessaan pentu puree jatkuvasti ja roikkuu lahkeessa kiinni. Ja kai tämä on aika tyypillistä pennun elämää. Mutta minä vain olen ihan puhki.
Minulla on tämä viikko lomaa ja miehellä etätöitä - tosin hyvin hiljaiset työpäivät. Nyt sitten oletus olisi, että olisin koiran kanssa kotona ja sisällä koko lomaviikon. Koira on niin pieni, ettei vielä viihdy pitkään ulkona.
Ja minä taas olisin halunnut lomallani käydä pitkillä lenkeillä, museoissa, lounaalla ravintolassa jne. Teen töitä etänä, ja saattaa mennä viikkoja, etten poistu pyhästä kolmiosta koti - päiväkoti - kauppa. Todella kaipaisin nyt jotain muuta kuin kotona olemista.
Tästä tulee taas ihan eeppinen riita, ja mies alkaa taas vinkumaan, että ota tai jätä. Minua koko tilanne ahdistaa ja rankasti. Koen olevani täysin vankina.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jätä. Mikä pakko on väkisin olla ihmisen kanssa , jonka kanssa ei vaan asiat toimi ?
Koska muuten miehen kanssa toimii. Ainoa "ongelma" tässä on koira. En ymmärrä, miksi on oltava niin jyrkkä. Miksi esim. koiraa ei voi opettaa nukkumaan kopassaan vaan sen on nukuttava sängyssä ja tuhottava ihmisten yöunet?
Lue uudelleen, mitä juuri kirjoitit! Ongelma on jyrkkä mies, ei koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jätä. Mikä pakko on väkisin olla ihmisen kanssa , jonka kanssa ei vaan asiat toimi ?
Koska muuten miehen kanssa toimii. Ainoa "ongelma" tässä on koira. En ymmärrä, miksi on oltava niin jyrkkä. Miksi esim. koiraa ei voi opettaa nukkumaan kopassaan vaan sen on nukuttava sängyssä ja tuhottava ihmisten yöunet?
Koira ei ole ongelma vaan sinä. Mene kotiisi nukkumaan.
Niinhän voin toki tehdäkin. Mutta minkäslainen parisuhde on sellainen, jossa ei harrasteta ollenkaan seksiä tai nukuta yhdessä? Ja nyt jouluna olisi ollut raakaa passittaa mies ja koira yksin kotiinsa.
On sullakin ongelmat. Koiranpennun takia muka parisuhteesta loppuu seksi. :D:D:D
Tuliko mieleen, että mies otti koiran sen takia kun on yksinäinen ne viikot kun olet lastesi kanssa. Jotain iloa ja seuraa hänelle kun on yksin etkä sinä ole antamassa sitä läheisyyttäsi ja yhteisiä öitä.
Eikö se ole mielestäsi hänelle epäreilua että joutuu viikon aina nukkumaan yksin ja olemaan ilman seksiä?
Sehän oli miehen oma toive, että asuu yksikseen eikä halua olla perheemme menossa mukana. Toki minä haluaisin, että hän olisi täällä myös lapsiviikolla. Ja joskus onkin. Eli yksinäisyydestä ei ainakaan minua voi syyttää. Hän vaan haluaa elää omilla ehdoillaan, emmekä siksi asu yhdessä. Nyt kuitenkaan minä en saisi elää omilla ehdoillani, ts. päättää, että koira ei nuku vieressä automaattisesti. Olisi ihan ok, että joskus koira otetaan viereen, jos yö menee kokonaan ulinaksi. Mutta että koiran paikka on nyt sitten vakkaristi meidän tyynyjen välissä.
Mies on innostunut sun lapsista yhtä vähän kuin sinä hänen koirasta. Yhdessä kuitenkin päätitte lemmikistä, mutta hän syytön lapsiisi. Ymmärrän että ei kiinnosta taas alkaa pikkulasten "faijaksi" jos jo omat kolme on saanut maailmalle.
Sitä ootellessa että sunkin omat lentää pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP onkin oikea lottovoitto puolisoksi…
Läheisriipat yleensä on. Siisti koti, puhtaat vaatteet, ruoka pöydässä ja sitä seksiä. Mitä muuta mies tarvii?
Älä ota itsestäänselvyytenä, läheisriippa saattaa vaihtaa lennosta sellaiseen, jolta saa yhtä paljon takaisin 😊
AP:llä tuskin on äijää jonossa, paitsi jos tasoksi riittää avohoitopotilas.
Ap ei tosiaan arvosta itseään yhtään, se on totta.
Ja näitä AP:n kaltaisia kynnysmattonaisiahan suomessa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jätä. Mikä pakko on väkisin olla ihmisen kanssa , jonka kanssa ei vaan asiat toimi ?
Koska muuten miehen kanssa toimii. Ainoa "ongelma" tässä on koira. En ymmärrä, miksi on oltava niin jyrkkä. Miksi esim. koiraa ei voi opettaa nukkumaan kopassaan vaan sen on nukuttava sängyssä ja tuhottava ihmisten yöunet?
Koira ei ole ongelma vaan sinä. Mene kotiisi nukkumaan.
Niinhän voin toki tehdäkin. Mutta minkäslainen parisuhde on sellainen, jossa ei harrasteta ollenkaan seksiä tai nukuta yhdessä? Ja nyt jouluna olisi ollut raakaa passittaa mies ja koira yksin kotiinsa.
On sullakin ongelmat. Koiranpennun takia muka parisuhteesta loppuu seksi. :D:D:D
Tuliko mieleen, että mies otti koiran sen takia kun on yksinäinen ne viikot kun olet lastesi kanssa. Jotain iloa ja seuraa hänelle kun on yksin etkä sinä ole antamassa sitä läheisyyttäsi ja yhteisiä öitä.
Eikö se ole mielestäsi hänelle epäreilua että joutuu viikon aina nukkumaan yksin ja olemaan ilman seksiä?
Sehän oli miehen oma toive, että asuu yksikseen eikä halua olla perheemme menossa mukana. Toki minä haluaisin, että hän olisi täällä myös lapsiviikolla. Ja joskus onkin. Eli yksinäisyydestä ei ainakaan minua voi syyttää. Hän vaan haluaa elää omilla ehdoillaan, emmekä siksi asu yhdessä. Nyt kuitenkaan minä en saisi elää omilla ehdoillani, ts. päättää, että koira ei nuku vieressä automaattisesti. Olisi ihan ok, että joskus koira otetaan viereen, jos yö menee kokonaan ulinaksi. Mutta että koiran paikka on nyt sitten vakkaristi meidän tyynyjen välissä.
Mies on innostunut sun lapsista yhtä vähän kuin sinä hänen koirasta. Yhdessä kuitenkin päätitte lemmikistä, mutta hän syytön lapsiisi. Ymmärrän että ei kiinnosta taas alkaa pikkulasten "faijaksi" jos jo omat kolme on saanut maailmalle.
Sitä ootellessa että sunkin omat lentää pesästä.
Kuulostaako tämä sun mielestä yhteiseltä päätökseltä koiran ottamisesta?
"Olemme pitkään keskustelleet, että lemmikki olisi kiva, mutta jokaisessa keskustelussa tein selväksi, että minun luokseni ei koiraa tule. On vielä kohtalaisen pienet lapset, joiden hoitamisessa ruoanlaittoineen, pyykkäilyineen, tarhakuskailuineen jne on aika paljon hommaa päivätyöhön yhdistettynä. Olen lapsellisella viikolla ihan puhki jo tuosta yhdistelmästä.
Jossain vaiheessa mies sanoi, että hän ottaa koiran itselleen. Totesin että ota vaan asumaan luoksesi, eikä kai minulla siihen juuri olisi ollut nokan koputtamista, kun emme asu yhdessä. Mies otti koiran omiin nimiinsä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP onkin oikea lottovoitto puolisoksi…
Läheisriipat yleensä on. Siisti koti, puhtaat vaatteet, ruoka pöydässä ja sitä seksiä. Mitä muuta mies tarvii?
Älä ota itsestäänselvyytenä, läheisriippa saattaa vaihtaa lennosta sellaiseen, jolta saa yhtä paljon takaisin 😊
Läheisriippa ei jätä( vaikka käskettäisiin). Hän odottaa ja odottaa, että toinen muuttui että viimeinkin saa suhteelta sen minkä haluaa haluaa. Vai mitä ap?
Oliko tuo joulutouhotus aloittajan tekstiä myös? Että jouluvieraita oli kolmena päivänä ja kahtena niistä ne oli miehen sukua? Ja olivat aloittajan kotona?
Ei hyvää päivää. Mitä tää tämmöinen on? Miksi taivaan tähden tämmöinen touhuaminen, jos ei ole edes tarkoitus uusperhettä luoda? Miksi rupeat passaamaan miehen sukua jos ei mieskään sinun lapsia? Miehen suku tulkoon miehen läävään - joka varmaan oikeasti on läävä, mutta eipä voi syödä kakkuaan ja säästää, eli miehenkin on sitten jotain valintoja tehtävä. Ei ole sekään reilua, että nainen maksaa yksin kallista hintaa omasta isosta asunnostaan jossa lapsineen asuu, ja mies tulee sitten välillä sinne ilmaiseksi huvittelemaan, paneskelemaan, syöttämään omaa sukuaan ja hoidattamaan koiraansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä joko provo tai sitten AP on aivan ulalla.
Mies ei halua uusioperhettä, eli lapsia joita sinulla on. Luuletko, että on järkevää loppuelämä elää kahta elämää? Ei ole, jos se ei vielä ollut selvää.
Miehen asenne on "koiranpentu, ota tai jätä" ja vielä tämän jälkeen haikailet perään? Mies ei ole kiinnostunut sinusta muuta kuin seksin takia.
Laita se mies pennun kanssa koirakouluun, hankkimaan sille vaatteet niin voi ulkoilla ja siivoamaan sen jäljet.Miksi annat miehelle mahdollisuuden tehdä, mitä huvittaa? Ja koira kasvaa nopeasti, se tosin tarvitsee kasvatusta eli kannattaa etsiä tietoa ja myös kysyä koiran kasvattajalta ellei ole kyseessä tyhm' mies, joka osti sekarotuisen joltain tehtailijalta tietämättä/ välittämättä vanhempien roduista tai käyttöominaisuuksista tippaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerran asutte erillänne, niin vaatiiko mies nyt, että asut hänen luonaan ja koulutat koiraa? Jos ei, etkö voi nukkua kotona ja viettää lomapäiviä itseksesikin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP onkin oikea lottovoitto puolisoksi…
Läheisriipat yleensä on. Siisti koti, puhtaat vaatteet, ruoka pöydässä ja sitä seksiä. Mitä muuta mies tarvii?
Älä ota itsestäänselvyytenä, läheisriippa saattaa vaihtaa lennosta sellaiseen, jolta saa yhtä paljon takaisin 😊
Läheisriippa ei jätä( vaikka käskettäisiin). Hän odottaa ja odottaa, että toinen muuttui että viimeinkin saa suhteelta sen minkä haluaa haluaa. Vai mitä ap?
No joo, varmaan totta. En tunne sellaisia. Harmi, normaalilla itsetunnolla ei tarvitsisi jäädä ovimatoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
” Asumme miehen kanssa erillämme, koska minulla on kaksi lasta joka toinen viikko ja mies ei halua elää uusioperheessä. Fair enough. Olemme pitkään keskustelleet, että …”
Kuka minäminä-tyyppi puhuu näin… blaablaa ”fair enough” blaa blaa…
Lopetin tähän lukemisen, koska osaan arvata lopun ”minä sitä, minä tätä, minä tota…”
Hämmästyttävää miten moni nainen edelleenkin antaa käyttää itseään hyväksi. Mies sanelee ehdot ja sinä seuraat? Jos sulla on loma ja sulla ei ole huollettavia (koira miehen) niin kyllä aivan varmasti vietät oman aikasi aivan kuten itse haluat. Nyt selkärankaa nainen, varsinkin kun mies on tollanen moukka, että uhkailee ota tai jätä jos ei tehdä niinkuin hän haluaa. Todella jättäisin ja äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiratilanteeseen kantaaottamatta sanon kuitenkin, että ei ylipäätään kuulosta terveeltä parisuhteelta/seurustelulta jos jokaisen erimielisyyden kohdalla toinen kiristää aina erolla. Kyllä suhteessa pitää molempien tehdä kompromisseja eikä niin että mies kiukuttelee ja uhkaa erolla ja saa sillä aina tahtonsa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jätä. Mikä pakko on väkisin olla ihmisen kanssa , jonka kanssa ei vaan asiat toimi ?
Koska muuten miehen kanssa toimii. Ainoa "ongelma" tässä on koira. En ymmärrä, miksi on oltava niin jyrkkä. Miksi esim. koiraa ei voi opettaa nukkumaan kopassaan vaan sen on nukuttava sängyssä ja tuhottava ihmisten yöunet?
Koira ei ole ongelma vaan sinä. Mene kotiisi nukkumaan.
Niinhän voin toki tehdäkin. Mutta minkäslainen parisuhde on sellainen, jossa ei harrasteta ollenkaan seksiä tai nukuta yhdessä? Ja nyt jouluna olisi ollut raakaa passittaa mies ja koira yksin kotiinsa.
On sullakin ongelmat. Koiranpennun takia muka parisuhteesta loppuu seksi. :D:D:D
Tuliko mieleen, että mies otti koiran sen takia kun on yksinäinen ne viikot kun olet lastesi kanssa. Jotain iloa ja seuraa hänelle kun on yksin etkä sinä ole antamassa sitä läheisyyttäsi ja yhteisiä öitä.
Eikö se ole mielestäsi hänelle epäreilua että joutuu viikon aina nukkumaan yksin ja olemaan ilman seksiä?
Sehän oli miehen oma toive, että asuu yksikseen eikä halua olla perheemme menossa mukana. Toki minä haluaisin, että hän olisi täällä myös lapsiviikolla. Ja joskus onkin. Eli yksinäisyydestä ei ainakaan minua voi syyttää. Hän vaan haluaa elää omilla ehdoillaan, emmekä siksi asu yhdessä. Nyt kuitenkaan minä en saisi elää omilla ehdoillani, ts. päättää, että koira ei nuku vieressä automaattisesti. Olisi ihan ok, että joskus koira otetaan viereen, jos yö menee kokonaan ulinaksi. Mutta että koiran paikka on nyt sitten vakkaristi meidän tyynyjen välissä.
Mies on innostunut sun lapsista yhtä vähän kuin sinä hänen koirasta. Yhdessä kuitenkin päätitte lemmikistä, mutta hän syytön lapsiisi. Ymmärrän että ei kiinnosta taas alkaa pikkulasten "faijaksi" jos jo omat kolme on saanut maailmalle.
Sitä ootellessa että sunkin omat lentää pesästä.
Kuulostaako tämä sun mielestä yhteiseltä päätökseltä koiran ottamisesta?
"Olemme pitkään keskustelleet, että lemmikki olisi kiva, mutta jokaisessa keskustelussa tein selväksi, että minun luokseni ei koiraa tule. On vielä kohtalaisen pienet lapset, joiden hoitamisessa ruoanlaittoineen, pyykkäilyineen, tarhakuskailuineen jne on aika paljon hommaa päivätyöhön yhdistettynä. Olen lapsellisella viikolla ihan puhki jo tuosta yhdistelmästä.
Jossain vaiheessa mies sanoi, että hän ottaa koiran itselleen. Totesin että ota vaan asumaan luoksesi, eikä kai minulla siihen juuri olisi ollut nokan koputtamista, kun emme asu yhdessä. Mies otti koiran omiin nimiinsä."
Miksi olet jokaisessa "pitkässä keskustelussanne" antanut ymmärtää, että lemmikki olisi kiva jos se kerran ei sitä sitten olekaan? Valehtelit miehellesi vai vaan halusit mielistellä?
"Nyt koira on pari kuukautta ja ollut miehellä muutaman viikon". Minkä ikäisenä se on vieroitettu?
Jaa mutta Porvoossahan on tapana tietenkin toimia näin. Tuo "paskat paimentolaismatolla" meni myös yli.
Otin itse koiranpennun ja melko pian huomasin etten jaksa.No isini ja äitini onneksi ottivat sen hoitoonsa.Nyt en kehtaa sanoa kenellekään että asuu heidän kanssaan.Instaan laitan välillä siitä kuvia,jossa esitän olevani täydellinen koiranomista ja kuinka reipas poika mulla onkaan.Kunhan en vauvaani pois anna niin eikö tässä kunnon kansalaisia olla :)
Anna miehen mennä, ei näitä koiran ottajia kukaan ymmärrä, jos ei itse koirista tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Otin itse koiranpennun ja melko pian huomasin etten jaksa.No isini ja äitini onneksi ottivat sen hoitoonsa.Nyt en kehtaa sanoa kenellekään että asuu heidän kanssaan.Instaan laitan välillä siitä kuvia,jossa esitän olevani täydellinen koiranomista ja kuinka reipas poika mulla onkaan.Kunhan en vauvaani pois anna niin eikö tässä kunnon kansalaisia olla :)
Olet järkyttävä ja vastuuton ihminen. Koira ei ole mikään lelu.
Ei, ei. Mies saa nukkua koiranpedissä jos haluaa, en menisi samaan sänkyyn. Jo pelkästään tuo veisi eri teille.