Miesystäväni otti koiranpennun ja olen ihan poikki
Asumme miehen kanssa erillämme, koska minulla on kaksi lasta joka toinen viikko ja mies ei halua elää uusioperheessä. Fair enough. Olemme pitkään keskustelleet, että lemmikki olisi kiva, mutta jokaisessa keskustelussa tein selväksi, että minun luokseni ei koiraa tule. On vielä kohtalaisen pienet lapset, joiden hoitamisessa ruoanlaittoineen, pyykkäilyineen, tarhakuskailuineen jne on aika paljon hommaa päivätyöhön yhdistettynä. Olen lapsellisella viikolla ihan puhki jo tuosta yhdistelmästä.
Jossain vaiheessa mies sanoi, että hän ottaa koiran itselleen. Totesin että ota vaan asumaan luoksesi, eikä kai minulla siihen juuri olisi ollut nokan koputtamista, kun emme asu yhdessä. Mies otti koiran omiin nimiinsä.
Nyt koira on pari kuukautta ja ollut miehellä muutaman viikon. Olen ihan puhki tuosta pennusta. Pienempi lapseni oppu vasta pari kuukautta sitten nukkumaan omassa sängyssä, ja ehdin nukkua yksin kuukauden - ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen (kuopusta ennen vieressäni nukkui esikoinen).
Mies ei jaksanut ekana yönä tyynnytellä vinkuvaa pentua omaan kopppaansa sänkynsä viereen, joten hän on opettanut pennun nukkumaan sängyssä. Olin tässä aivan toista mieltä, mutta jälleen tuli ilmoitus, että jos ei kelpaa, niin voimme erota. Hänen elämäänsä kuuluu nyt koira.
Siispä pari viikkoa on mennyt huonosti nukkuen. Koiran heräilee ja pureskelee minua ja nykii hiuksista.
Välillä tulee pissat tai kakat joko sänkyyn tai sängyn viereen. Hereillä ollessaan pentu puree jatkuvasti ja roikkuu lahkeessa kiinni. Ja kai tämä on aika tyypillistä pennun elämää. Mutta minä vain olen ihan puhki.
Minulla on tämä viikko lomaa ja miehellä etätöitä - tosin hyvin hiljaiset työpäivät. Nyt sitten oletus olisi, että olisin koiran kanssa kotona ja sisällä koko lomaviikon. Koira on niin pieni, ettei vielä viihdy pitkään ulkona.
Ja minä taas olisin halunnut lomallani käydä pitkillä lenkeillä, museoissa, lounaalla ravintolassa jne. Teen töitä etänä, ja saattaa mennä viikkoja, etten poistu pyhästä kolmiosta koti - päiväkoti - kauppa. Todella kaipaisin nyt jotain muuta kuin kotona olemista.
Tästä tulee taas ihan eeppinen riita, ja mies alkaa taas vinkumaan, että ota tai jätä. Minua koko tilanne ahdistaa ja rankasti. Koen olevani täysin vankina.
Kommentit (179)
Sinå teit selväksi että et osallistu pennun hoitoon ja nyt kuitenkin sinulta sitä vaaditaan? Ei tuossa ongelma ole se pentu, vaan se, että sun yli kävellään. Itse päätät annatko sen jatkua vai et.
Huh. Kaikki sympatiat ap. Ei tuollaista jaksa.
Mies on jo aika suoraan sanonut mitä mieltä on teidän suhteesta. 🤣
Anna ne lapsesi pois, niin saat aikaa nukkua.
Tämän on pakko olla provo. Jos olisin tuo mies, olisin potkinut sinut mäkeen aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jätä. Mikä pakko on väkisin olla ihmisen kanssa , jonka kanssa ei vaan asiat toimi ?
Koska muuten miehen kanssa toimii. Ainoa "ongelma" tässä on koira. En ymmärrä, miksi on oltava niin jyrkkä. Miksi esim. koiraa ei voi opettaa nukkumaan kopassaan vaan sen on nukuttava sängyssä ja tuhottava ihmisten yöunet?
Koira ei ole ongelma vaan sinä. Mene kotiisi nukkumaan.
Niinhän voin toki tehdäkin. Mutta minkäslainen parisuhde on sellainen, jossa ei harrasteta ollenkaan seksiä tai nukuta yhdessä? Ja nyt jouluna olisi ollut raakaa passittaa mies ja koira yksin kotiinsa.
Tässä tapauksessa olisi kolmen kimppa, koska koira olisi siinä kaverina myös. Yäk.
"Olin tässä aivan toista mieltä, mutta jälleen tuli ilmoitus, että jos ei kelpaa, niin voimme erota. Hänen elämäänsä kuuluu nyt koira."
Ok, kyllä mä tuossa tilanteessa tajuaisin jättää miehen jos on noin munaton... ota vaikka lastesi isä takaisin, et olisi niin väsynyt noista yh-viikoistasi. Mitä teet miehellä, joka nukkuu parikuisen, ei-sisäsiistin koiransa kanssa samassa sängyssä? Onhan se kätevää ja helppoa kun mies on lapseton, mutta vaikuttaa myös vähän jälkeenjääneeltä tuo heppu. Jättäisin miehen kaksin koiransa kanssa, sitähän se selvästi haluaa. Kai sinul,a on parempaakin tekemistä kuin elätellä toiveita, että tuosta tulisi jotenkin romanttinen saati toimiva suhdeviritys. Uutta matoa koukkuun.
Koiranpentu on jo itsessään rasittava, mutta ei todellakaan ole mitään verrattuna itsekkääseen mieheen, joka harrastaa syyllistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jätä. Mikä pakko on väkisin olla ihmisen kanssa , jonka kanssa ei vaan asiat toimi ?
Koska muuten miehen kanssa toimii. Ainoa "ongelma" tässä on koira. En ymmärrä, miksi on oltava niin jyrkkä. Miksi esim. koiraa ei voi opettaa nukkumaan kopassaan vaan sen on nukuttava sängyssä ja tuhottava ihmisten yöunet?
Koira ei ole ongelma vaan sinä. Mene kotiisi nukkumaan.
Tämä nyt on vain se oikea vastaus, eli mene kotiisi nukkumaan hyvät unet ja hengailette sitten päivällä yhdessä. Ja sanot miehelle, että koirat nukkuvat muualla kuin sängyssä. En ymmärrä miten jotkut opettavat koirat nukkumaan sängyssään...
"Ja sanot miehelle---"
Miksi ap:n pitäisi ottaa vastuuta koiran kasvatuksesta?
Mietippä nyt ihan rehellisesti haluatko tuhlata elämäsi ihmisen kanssa, jonka kanssa asioista sopiminen on mahdotonta ? Kuvitteletko että aikaa myöten helpottaa. Ei helpota. Jos mies ei ole sinun hyvinvointisi vuoksi valmis tekemään kompromisseja edes erillään asuessa, niin se ei todellakaan tule muuttumaan myöhemminkään. Sinä kelpaat sängynlämmittäjäksi tasan niin kauan kun miehelle löytyy se lapseton nainen, jonka kanssa asua yhdessä.
Käske sen miehen valita sinun tai sen koiran välillä eli joko lähtee se koira tai sitten lähdet sinä ja samalla otat hänestä eron. Mies jääkööt sitten kaksin sen rakkinsa kanssa jos hän valitsee sen sinun sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Tapailkaa. Treffailkaa! Älkää yrittäkö puoliksi asua yhdessä tuossa tilanteessa, toisella pienet lapset, toisella koiranpentu. Vuoden kuluttua asiat näyttää jo ihan toiselta. Tuo suhde on sulle ihana keidas arjen keskellä, mutta älä yritä tehdä siitä enempää juuri nyt.
Millä lailla tämä suhde on "ihana keidas arjen keskellä"? Saan olla miestä passaamassa ja silloin harvoin kun mies tulee yöksi, niin koira pilaa unet. Todellista hemmottelua, joo. Juuri kolme päivää vietin tarjoilijan tehtävissä kun vieraita lappasi jouluksi (kahtena kolmesta päivästä miehen vieraat) ja minä tarjoilin ruoat, korjasin jäljet ja välillä sitten niitä koiran paskoja paimentolaismatolta. Tänään aamulla mies lähti koiran kanssa kotiinsa etätöihin ja minä jäin lomapäivälle kotiin. Oli pakko soittaa klo 7.30 ovikelloa, kun olisi voinut käyttää avainta ja antaa minun loma-aamuna nukkua.
Kyllä se on miehen tehtävä 100 % hoitaa OMA lemmikkinsä. Tee se hänelle selväksi. Eli mies sysää hoitovastuun sinulle, vaikka se on miehen koira?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jätä. Mikä pakko on väkisin olla ihmisen kanssa , jonka kanssa ei vaan asiat toimi ?
Koska muuten miehen kanssa toimii. Ainoa "ongelma" tässä on koira. En ymmärrä, miksi on oltava niin jyrkkä. Miksi esim. koiraa ei voi opettaa nukkumaan kopassaan vaan sen on nukuttava sängyssä ja tuhottava ihmisten yöunet?
Koira ei ole ongelma vaan sinä. Mene kotiisi nukkumaan.
Tämä nyt on vain se oikea vastaus, eli mene kotiisi nukkumaan hyvät unet ja hengailette sitten päivällä yhdessä. Ja sanot miehelle, että koirat nukkuvat muualla kuin sängyssä. En ymmärrä miten jotkut opettavat koirat nukkumaan sängyssään...
"Ja sanot miehelle---"
Miksi ap:n pitäisi ottaa vastuuta koiran kasvatuksesta?
Kyllä kai he puhuvat? Vastuuta se ei ole, vaan vain sanomista ja omien ehtojen asettamista. Jos mies haluaa nukkua koira kainalossa seuraavat 15 vuotta, niin ok, hän nukkuu, mutta typerä on.
Oletko siis itse lapsi vai yli 30v?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jätä. Mikä pakko on väkisin olla ihmisen kanssa , jonka kanssa ei vaan asiat toimi ?
Koska muuten miehen kanssa toimii. Ainoa "ongelma" tässä on koira. En ymmärrä, miksi on oltava niin jyrkkä. Miksi esim. koiraa ei voi opettaa nukkumaan kopassaan vaan sen on nukuttava sängyssä ja tuhottava ihmisten yöunet?
Koira ei ole ongelma vaan sinä. Mene kotiisi nukkumaan.
Niinhän voin toki tehdäkin. Mutta minkäslainen parisuhde on sellainen, jossa ei harrasteta ollenkaan seksiä tai nukuta yhdessä? Ja nyt jouluna olisi ollut raakaa passittaa mies ja koira yksin kotiinsa.
On sullakin ongelmat. Koiranpennun takia muka parisuhteesta loppuu seksi. :D:D:D
Tuliko mieleen, että mies otti koiran sen takia kun on yksinäinen ne viikot kun olet lastesi kanssa. Jotain iloa ja seuraa hänelle kun on yksin etkä sinä ole antamassa sitä läheisyyttäsi ja yhteisiä öitä.
Eikö se ole mielestäsi hänelle epäreilua että joutuu viikon aina nukkumaan yksin ja olemaan ilman seksiä?
Ilmoitat nyt, että toistaiseksi, kunnes pennun kasvatus on kunnossa, tapailette päivisin ja nukut omassa kodissasi yöt. Kerrot, että töiden ja lasten vuoksi tarvitset yöunet. Jos asiasta tulee riitaa, teet johtopäätöksesi (jos et vielä tähän mennessä ole osannut tehdä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailkaa. Treffailkaa! Älkää yrittäkö puoliksi asua yhdessä tuossa tilanteessa, toisella pienet lapset, toisella koiranpentu. Vuoden kuluttua asiat näyttää jo ihan toiselta. Tuo suhde on sulle ihana keidas arjen keskellä, mutta älä yritä tehdä siitä enempää juuri nyt.
Millä lailla tämä suhde on "ihana keidas arjen keskellä"? Saan olla miestä passaamassa ja silloin harvoin kun mies tulee yöksi, niin koira pilaa unet. Todellista hemmottelua, joo. Juuri kolme päivää vietin tarjoilijan tehtävissä kun vieraita lappasi jouluksi (kahtena kolmesta päivästä miehen vieraat) ja minä tarjoilin ruoat, korjasin jäljet ja välillä sitten niitä koiran paskoja paimentolaismatolta. Tänään aamulla mies lähti koiran kanssa kotiinsa etätöihin ja minä jäin lomapäivälle kotiin. Oli pakko soittaa klo 7.30 ovikelloa, kun olisi voinut käyttää avainta ja antaa minun loma-aamuna nukkua.
Lue huolellisesti juuri kirjoittamasi teksti. Aiemmassa väität että kaikki sujuu ja nyt väität että olet vain kodinhoitaja. Nimenomaan, sinä olet palvelija ja helppo perä. Et muuta. Kauanko sinulla kestää tämä tajuta ?
Vierailija kirjoitti:
En edes lukenut loppuun aloitusta. Älkää passatko niitä aikuisia miehiä. Tai joo, tee lapset sen kanssa ja tule sit takas valittamaan taas
Kuule, ei ole suunnitelmissa. Minulla on ikää 45 ja miehelle tehty vasektomia. Yhteensä 5 lasta riitää - minun 2 lastani ja miehen 3 aikuista lasta. Miksi muuttaisinkaan edes yhteen, kun mies ei osallistuisi kustannuksiin tai tekisi osaansa arjen hommista. Helpompaa asua yksin ja hoitaa ne lapset omalla viikolla omin avuin kuin siivoilla ja passailla vielä yhtä lisää.
En edes lukenut loppuun aloitusta. Älkää passatko niitä aikuisia miehiä. Tai joo, tee lapset sen kanssa ja tule sit takas valittamaan taas