Miesystäväni otti koiranpennun ja olen ihan poikki
Asumme miehen kanssa erillämme, koska minulla on kaksi lasta joka toinen viikko ja mies ei halua elää uusioperheessä. Fair enough. Olemme pitkään keskustelleet, että lemmikki olisi kiva, mutta jokaisessa keskustelussa tein selväksi, että minun luokseni ei koiraa tule. On vielä kohtalaisen pienet lapset, joiden hoitamisessa ruoanlaittoineen, pyykkäilyineen, tarhakuskailuineen jne on aika paljon hommaa päivätyöhön yhdistettynä. Olen lapsellisella viikolla ihan puhki jo tuosta yhdistelmästä.
Jossain vaiheessa mies sanoi, että hän ottaa koiran itselleen. Totesin että ota vaan asumaan luoksesi, eikä kai minulla siihen juuri olisi ollut nokan koputtamista, kun emme asu yhdessä. Mies otti koiran omiin nimiinsä.
Nyt koira on pari kuukautta ja ollut miehellä muutaman viikon. Olen ihan puhki tuosta pennusta. Pienempi lapseni oppu vasta pari kuukautta sitten nukkumaan omassa sängyssä, ja ehdin nukkua yksin kuukauden - ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen (kuopusta ennen vieressäni nukkui esikoinen).
Mies ei jaksanut ekana yönä tyynnytellä vinkuvaa pentua omaan kopppaansa sänkynsä viereen, joten hän on opettanut pennun nukkumaan sängyssä. Olin tässä aivan toista mieltä, mutta jälleen tuli ilmoitus, että jos ei kelpaa, niin voimme erota. Hänen elämäänsä kuuluu nyt koira.
Siispä pari viikkoa on mennyt huonosti nukkuen. Koiran heräilee ja pureskelee minua ja nykii hiuksista.
Välillä tulee pissat tai kakat joko sänkyyn tai sängyn viereen. Hereillä ollessaan pentu puree jatkuvasti ja roikkuu lahkeessa kiinni. Ja kai tämä on aika tyypillistä pennun elämää. Mutta minä vain olen ihan puhki.
Minulla on tämä viikko lomaa ja miehellä etätöitä - tosin hyvin hiljaiset työpäivät. Nyt sitten oletus olisi, että olisin koiran kanssa kotona ja sisällä koko lomaviikon. Koira on niin pieni, ettei vielä viihdy pitkään ulkona.
Ja minä taas olisin halunnut lomallani käydä pitkillä lenkeillä, museoissa, lounaalla ravintolassa jne. Teen töitä etänä, ja saattaa mennä viikkoja, etten poistu pyhästä kolmiosta koti - päiväkoti - kauppa. Todella kaipaisin nyt jotain muuta kuin kotona olemista.
Tästä tulee taas ihan eeppinen riita, ja mies alkaa taas vinkumaan, että ota tai jätä. Minua koko tilanne ahdistaa ja rankasti. Koen olevani täysin vankina.
Kommentit (179)
AP onkin oikea lottovoitto puolisoksi…
Ja seksiä voi harrastaa muulloinkin luin yöllä ja muuallakin kuin sängyssä...
Tiedätkö ap miksi koirat nuolevat pallejaan?
Vierailija kirjoitti:
Koira on perheenjäsen!
Niin on. Eikä kukaan tuo uutta perheenjäsentä kotiin ihan vain kun itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes lukenut loppuun aloitusta. Älkää passatko niitä aikuisia miehiä. Tai joo, tee lapset sen kanssa ja tule sit takas valittamaan taas
Kuule, ei ole suunnitelmissa. Minulla on ikää 45 ja miehelle tehty vasektomia. Yhteensä 5 lasta riitää - minun 2 lastani ja miehen 3 aikuista lasta. Miksi muuttaisinkaan edes yhteen, kun mies ei osallistuisi kustannuksiin tai tekisi osaansa arjen hommista. Helpompaa asua yksin ja hoitaa ne lapset omalla viikolla omin avuin kuin siivoilla ja passailla vielä yhtä lisää.
No mitä ihmettä sinä saat kyseiseltä suhteelta ? Mikä pakko on treffailla vätystä ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jätä. Mikä pakko on väkisin olla ihmisen kanssa , jonka kanssa ei vaan asiat toimi ?
Koska muuten miehen kanssa toimii. Ainoa "ongelma" tässä on koira. En ymmärrä, miksi on oltava niin jyrkkä. Miksi esim. koiraa ei voi opettaa nukkumaan kopassaan vaan sen on nukuttava sängyssä ja tuhottava ihmisten yöunet?
Koira ei ole ongelma vaan sinä. Mene kotiisi nukkumaan.
Niinhän voin toki tehdäkin. Mutta minkäslainen parisuhde on sellainen, jossa ei harrasteta ollenkaan seksiä tai nukuta yhdessä? Ja nyt jouluna olisi ollut raakaa passittaa mies ja koira yksin kotiinsa.
On sullakin ongelmat. Koiranpennun takia muka parisuhteesta loppuu seksi. :D:D:D
Tuliko mieleen, että mies otti koiran sen takia kun on yksinäinen ne viikot kun olet lastesi kanssa. Jotain iloa ja seuraa hänelle kun on yksin etkä sinä ole antamassa sitä läheisyyttäsi ja yhteisiä öitä.
Eikö se ole mielestäsi hänelle epäreilua että joutuu viikon aina nukkumaan yksin ja olemaan ilman seksiä?
Sehän oli miehen oma toive, että asuu yksikseen eikä halua olla perheemme menossa mukana. Toki minä haluaisin, että hän olisi täällä myös lapsiviikolla. Ja joskus onkin. Eli yksinäisyydestä ei ainakaan minua voi syyttää. Hän vaan haluaa elää omilla ehdoillaan, emmekä siksi asu yhdessä. Nyt kuitenkaan minä en saisi elää omilla ehdoillani, ts. päättää, että koira ei nuku vieressä automaattisesti. Olisi ihan ok, että joskus koira otetaan viereen, jos yö menee kokonaan ulinaksi. Mutta että koiran paikka on nyt sitten vakkaristi meidän tyynyjen välissä.
Ei siinä muu auta kuin pistää suhde tauolle. Mies hoitaa koiraansa ja sinä lapsiasi sekä nukut väliviikon. Voitte vaikka sitten tekstailla. Tuo suhde ei nyt vaan ole toimiva.
Vierailija kirjoitti:
AP onkin oikea lottovoitto puolisoksi…
Läheisriipat yleensä on. Siisti koti, puhtaat vaatteet, ruoka pöydässä ja sitä seksiä. Mitä muuta mies tarvii?
Vierailija kirjoitti:
Ja seksiä voi harrastaa muulloinkin luin yöllä ja muuallakin kuin sängyssä...
Varmasti voikin. Mutta mitäs luulet, onko koira koskaan yli 2 metrin päässä miehestä? Laittaako hän koskaan koiraa esim. toiseen huoneeseen? Kun ei edes ole kertaakaan jättänyt koiraa vaikkapa 2 tunniksi yksin kotiin?
Siis mies ei halua uusperhettä sinun lastesi kanssa, mutta haluaa teistä uusperheen johon kuuluu hänen koiransa.
Hei haloo akka, järki päähän nyt. Miehen koira, miehen koti, anna tämän miehen nyt harjoitella sitä itsenäisyyttään ihan rauhassa. Jos hän ei uusperhettä s.o. sinua lapsinesi halua, niin ei sinulla kyllä ole mitään velvollisuutta ruveta koiranpennun vahdiksi. Ihan sitten yksi ja sama minne sen koiransa tunkee kunhan se ei ole sinun kotona, sinun sängyssä eikä sinun elämässä - niin kuin sinun lapset ei ole miehen elämässä.
Sinä olet vain vakituinen seksikumppani ja helppo sellainen ja välillä myös kätevä palvelija. Mitä nopeammin tämän tajuat sen parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP onkin oikea lottovoitto puolisoksi…
Läheisriipat yleensä on. Siisti koti, puhtaat vaatteet, ruoka pöydässä ja sitä seksiä. Mitä muuta mies tarvii?
Älä ota itsestäänselvyytenä, läheisriippa saattaa vaihtaa lennosta sellaiseen, jolta saa yhtä paljon takaisin 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes lukenut loppuun aloitusta. Älkää passatko niitä aikuisia miehiä. Tai joo, tee lapset sen kanssa ja tule sit takas valittamaan taas
Kuule, ei ole suunnitelmissa. Minulla on ikää 45 ja miehelle tehty vasektomia. Yhteensä 5 lasta riitää - minun 2 lastani ja miehen 3 aikuista lasta. Miksi muuttaisinkaan edes yhteen, kun mies ei osallistuisi kustannuksiin tai tekisi osaansa arjen hommista. Helpompaa asua yksin ja hoitaa ne lapset omalla viikolla omin avuin kuin siivoilla ja passailla vielä yhtä lisää.
Tässähän tää paljastuu, että teidän suhteenne ongelma on aivan jossain muussa kuin koiranpennussa.
Kuka on niin typerä, että jää suhteeseen sen jälkeen, kun toinen sanoo ota tai jätä yhtään mihinkään asiaan ?
Koira on aina perheenjäsen ja sitä ei saa kohdella huonosti.
Koira osaa myös tuoda iloa perheeseen. Ja koiran hoito ei kovin paljoa lisää hommia aiheuta.
Lapset yleensä tykkää eläimistä, koirista, tai kissoista. Ja voi olla hyväksikin, jos kotona on lemmikki, se opettaa lapsia suhtautumaan eläimiin myönteisesti.
Koira on omistajalleen yleensä tärkeä ja omistaja saattaa loukkaantua syvästi, jos hänen koiraansa moititaan, koira on kuin paras kaveri omistajalleen, jota ei saa loukata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja seksiä voi harrastaa muulloinkin luin yöllä ja muuallakin kuin sängyssä...
Varmasti voikin. Mutta mitäs luulet, onko koira koskaan yli 2 metrin päässä miehestä? Laittaako hän koskaan koiraa esim. toiseen huoneeseen? Kun ei edes ole kertaakaan jättänyt koiraa vaikkapa 2 tunniksi yksin kotiin?
No hyvänen aika nainen. Jätä mies. Teidän suhde nyt vaan ei toimi enää. Mies ei ole valmis kompromisseihin. Kuule sä et tarvitse tuota ihmistä elämääsi. Parisuhteen tulee olla tyydyttävä ja siitä tulee saada yhtä paljon kuin se antaa. Nyt ei niin ole. Rehellisesti, tuleeko olemaankaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jätä. Mikä pakko on väkisin olla ihmisen kanssa , jonka kanssa ei vaan asiat toimi ?
Koska muuten miehen kanssa toimii. Ainoa "ongelma" tässä on koira. En ymmärrä, miksi on oltava niin jyrkkä. Miksi esim. koiraa ei voi opettaa nukkumaan kopassaan vaan sen on nukuttava sängyssä ja tuhottava ihmisten yöunet?
Koira ei ole ongelma vaan sinä. Mene kotiisi nukkumaan.
Niinhän voin toki tehdäkin. Mutta minkäslainen parisuhde on sellainen, jossa ei harrasteta ollenkaan seksiä tai nukuta yhdessä? Ja nyt jouluna olisi ollut raakaa passittaa mies ja koira yksin kotiinsa.
Tässä tapauksessa olisi kolmen kimppa, koska koira olisi siinä kaverina myös. Yäk.
Samaa mietin. Koira on siinä aina menossa mukana, joten onpa kiva parisuhde. Me3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP onkin oikea lottovoitto puolisoksi…
Läheisriipat yleensä on. Siisti koti, puhtaat vaatteet, ruoka pöydässä ja sitä seksiä. Mitä muuta mies tarvii?
Älä ota itsestäänselvyytenä, läheisriippa saattaa vaihtaa lennosta sellaiseen, jolta saa yhtä paljon takaisin 😊
AP:llä tuskin on äijää jonossa, paitsi jos tasoksi riittää avohoitopotilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailkaa. Treffailkaa! Älkää yrittäkö puoliksi asua yhdessä tuossa tilanteessa, toisella pienet lapset, toisella koiranpentu. Vuoden kuluttua asiat näyttää jo ihan toiselta. Tuo suhde on sulle ihana keidas arjen keskellä, mutta älä yritä tehdä siitä enempää juuri nyt.
Millä lailla tämä suhde on "ihana keidas arjen keskellä"? Saan olla miestä passaamassa ja silloin harvoin kun mies tulee yöksi, niin koira pilaa unet. Todellista hemmottelua, joo. Juuri kolme päivää vietin tarjoilijan tehtävissä kun vieraita lappasi jouluksi (kahtena kolmesta päivästä miehen vieraat) ja minä tarjoilin ruoat, korjasin jäljet ja välillä sitten niitä koiran paskoja paimentolaismatolta. Tänään aamulla mies lähti koiran kanssa kotiinsa etätöihin ja minä jäin lomapäivälle kotiin. Oli pakko soittaa klo 7.30 ovikelloa, kun olisi voinut käyttää avainta ja antaa minun loma-aamuna nukkua.
Oliko tämä oikeasti ap?
Jos oli, miksi kirjoitit, että suhde on toiminut hyvin ennen koiraa, kun ei tuo nyt siltä kuulosta, että kaikki ongelmat johtuu koirasta. Ei me osata vastata kuin siihen, mitä kirjoitat. Nyt tulee tipottain viestiä suhteen oikeasta tilasta.
Nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa?