Lue keskustelun säännöt.
Miesystäväni otti koiranpennun ja olen ihan poikki
27.12.2021 |
Asumme miehen kanssa erillämme, koska minulla on kaksi lasta joka toinen viikko ja mies ei halua elää uusioperheessä. Fair enough. Olemme pitkään keskustelleet, että lemmikki olisi kiva, mutta jokaisessa keskustelussa tein selväksi, että minun luokseni ei koiraa tule. On vielä kohtalaisen pienet lapset, joiden hoitamisessa ruoanlaittoineen, pyykkäilyineen, tarhakuskailuineen jne on aika paljon hommaa päivätyöhön yhdistettynä. Olen lapsellisella viikolla ihan puhki jo tuosta yhdistelmästä.
Jossain vaiheessa mies sanoi, että hän ottaa koiran itselleen. Totesin että ota vaan asumaan luoksesi, eikä kai minulla siihen juuri olisi ollut nokan koputtamista, kun emme asu yhdessä. Mies otti koiran omiin nimiinsä.
Nyt koira on pari kuukautta ja ollut miehellä muutaman viikon. Olen ihan puhki tuosta pennusta. Pienempi lapseni oppu vasta pari kuukautta sitten nukkumaan omassa sängyssä, ja ehdin nukkua yksin kuukauden - ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen (kuopusta ennen vieressäni nukkui esikoinen).
Mies ei jaksanut ekana yönä tyynnytellä vinkuvaa pentua omaan kopppaansa sänkynsä viereen, joten hän on opettanut pennun nukkumaan sängyssä. Olin tässä aivan toista mieltä, mutta jälleen tuli ilmoitus, että jos ei kelpaa, niin voimme erota. Hänen elämäänsä kuuluu nyt koira.
Siispä pari viikkoa on mennyt huonosti nukkuen. Koiran heräilee ja pureskelee minua ja nykii hiuksista.
Välillä tulee pissat tai kakat joko sänkyyn tai sängyn viereen. Hereillä ollessaan pentu puree jatkuvasti ja roikkuu lahkeessa kiinni. Ja kai tämä on aika tyypillistä pennun elämää. Mutta minä vain olen ihan puhki.
Minulla on tämä viikko lomaa ja miehellä etätöitä - tosin hyvin hiljaiset työpäivät. Nyt sitten oletus olisi, että olisin koiran kanssa kotona ja sisällä koko lomaviikon. Koira on niin pieni, ettei vielä viihdy pitkään ulkona.
Ja minä taas olisin halunnut lomallani käydä pitkillä lenkeillä, museoissa, lounaalla ravintolassa jne. Teen töitä etänä, ja saattaa mennä viikkoja, etten poistu pyhästä kolmiosta koti - päiväkoti - kauppa. Todella kaipaisin nyt jotain muuta kuin kotona olemista.
Tästä tulee taas ihan eeppinen riita, ja mies alkaa taas vinkumaan, että ota tai jätä. Minua koko tilanne ahdistaa ja rankasti. Koen olevani täysin vankina.
Kommentit (179)
Todella kurja tilanne, en ymmärrä ihmisiä jotka laittavat eläimet ihmisten edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapselliset ei pariudu keskenään. Jättäkää ne lapsettomat miehet meille lapsettomille naisille. kaikki voittaa winwin.
Liittyy aloitukseen miten? Heillähän molemmilla on lapsia.
Melko pienestä olet "aivan poikki".
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapselliset ei pariudu keskenään. Jättäkää ne lapsettomat miehet meille lapsettomille naisille. kaikki voittaa winwin.
Tässä sulle lapsettomalle 3 lapsen isä. Jos meinaat pysyä lapsettomana, niin toki tämä voi suhun katsoa, mutta lisääntyä tämä mies ei leikattuna enää voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena voisin kuvitella itseni tuon miehen paikalle. Minäkin pidän eläimistä, mutta en jaksaisi toisen lapsia paapoa, enkä muuttaisi uusperheeseen.
Voi hyvinkin olla, että kun joka toinen viikko olen "sinkkuna", eli yksin kodissani koiran kanssa, antaisin sen nukkua sängyssä kanssani. Koira tuo läheisyyttä.
Eli melkeinpä kallistun miehen puolelle tässä asiassa.Toki mies saa yksin kotonaan ottaa koiran sänkyynsä viereen nukkumaan, muttei
raahata vielä sisäsiistiksi oppimatonta pentua ap:n luo ja ap:n sänkyyn.
Aaa... en tiennyt, että mies yökyläilee koiranpennun kanssa apn luona.
Eikös tuosta sopineet jo ennen pennun ottamista, että näin ei tehdä?
Käsitin, että lapsivapaalla viikolla ap yökyläilee miehen luona, ja nukkuvat sitten koirapedissä kolmistaan.
Homma toimisi noin, jos ap sietää pennun sängyssä. Kyllä koiran isompana voi tuuppia jalkopäähän, ei tarvi olla tyynyjen välissä.
Jalkopäässä koirasta on pieni haitta. No, riippuu koosta.
Rivien välistä voi lukea myös, että mies on ap:ta reilusti vanhempi. Ap on nolo, kun antaa setämiehen pomottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisena voisin kuvitella itseni tuon miehen paikalle. Minäkin pidän eläimistä, mutta en jaksaisi toisen lapsia paapoa, enkä muuttaisi uusperheeseen.
Voi hyvinkin olla, että kun joka toinen viikko olen "sinkkuna", eli yksin kodissani koiran kanssa, antaisin sen nukkua sängyssä kanssani. Koira tuo läheisyyttä.
Eli melkeinpä kallistun miehen puolelle tässä asiassa.
No vaatisitko että kumppanisi vahtisi koiranpentuasi vapaaviikkonsa ajan, kun itse olet töissä? Ja kiikuttaisitko sen karvakasan sinne kumppanisi asuntoon? Ja vaatisitko, että sinun sukulaiset saa tulla joulukylään kumppanin asuntoon, se kun on suurempi kuin sinun yksiösi?
On yksi asia ottaa koira. Ja toinen asia vastata siitä sitten ihan itse.
Koirat ei kuulu sänkyyn. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina kaikkien koirat menneet talon säännöillä. Omat koirat ei mene sänkyyn eikä sohvalle, joten ei mene muidenkaan. Talossa talon tavalla.
Aivan samoin kuin muiden lapsetkin menevät meidän lasten säännöillä eli esim syödään pöydän ääressä jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena voisin kuvitella itseni tuon miehen paikalle. Minäkin pidän eläimistä, mutta en jaksaisi toisen lapsia paapoa, enkä muuttaisi uusperheeseen.
Voi hyvinkin olla, että kun joka toinen viikko olen "sinkkuna", eli yksin kodissani koiran kanssa, antaisin sen nukkua sängyssä kanssani. Koira tuo läheisyyttä.
Eli melkeinpä kallistun miehen puolelle tässä asiassa.Toki mies saa yksin kotonaan ottaa koiran sänkyynsä viereen nukkumaan, muttei raahata vielä sisäsiistiksi oppimatonta pentua ap:n luo ja ap:n sänkyyn.
Onko "ei tuttu käsite?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena voisin kuvitella itseni tuon miehen paikalle. Minäkin pidän eläimistä, mutta en jaksaisi toisen lapsia paapoa, enkä muuttaisi uusperheeseen.
Voi hyvinkin olla, että kun joka toinen viikko olen "sinkkuna", eli yksin kodissani koiran kanssa, antaisin sen nukkua sängyssä kanssani. Koira tuo läheisyyttä.
Eli melkeinpä kallistun miehen puolelle tässä asiassa.No vaatisitko että kumppanisi vahtisi koiranpentuasi vapaaviikkonsa ajan, kun itse olet töissä? Ja kiikuttaisitko sen karvakasan sinne kumppanisi asuntoon? Ja vaatisitko, että sinun sukulaiset saa tulla joulukylään kumppanin asuntoon, se kun on suurempi kuin sinun yksiösi?
On yksi asia ottaa koira. Ja toinen asia vastata siitä sitten ihan itse.
Vastaan jokaiseen kysymykseen "en". Mutta minä olenkin vastuullinen emäntä koiralleni. Korkeintaan poikkeustilanteessa voisin pyytää toista pissittämään koiran,jos minulla menee töissä myöhään.
Summa summarum. Apn mies ei ole mikään catch. Ap, kasvata selkäranka ja sano "ei". Välirikko voi tulla, mutta saa miehen miettimään asiaa.
Karma.
Mies joutuu sietämään sinun pentujasi ja sinä joudut sietämään nyt hänen. Enemmän niistä lapsista on vaivaa kuin koirasta.
Jos et kestä niin erotkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on perheenjäsen!
Niin on. Eikä kukaan tuo uutta perheenjäsentä kotiin ihan vain kun itse haluaa.
Jos miesystäväni alkaisi sanelemaan minulle, etten saa ottaa OMAAN kotiini koiraa, niin miesystävällä olisi kengän kuva perseessä alta aikayksikön.
Sinä koiranpiikana lomasi ajan? Juu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hoitaisko mies sun lapsia viikon?
Ainahan asiat harmittaa jos ei mene oman tahdon mukaan
Sanot ettet halua koira elämää, fair game.
Oikeasti vaikuttaa ettei mies halua olla sun kanssa. Monesti tätä "Ota tai jätä - ukaasia ja sä vaan otat..
Mitähän vielä keksii, että ymmärrät jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämähän on niin selkeä provo, että paistaa kuuhun asti. Itsellä lapset, joita mies ei jaksa, jotka on nukkuneet vieressä häiritsemässä yöunia, nyt miehellä koira, jota nainen ei jaksa, joka nukkuu vieressä häiritsemässä yöunia. Lapset vs. koira on ikivanha vastakkainasettelu.
Koiranpennut on rasittavia maksimissaan puoli vuotta, lapset on rasittavia maksimissaan kymmeniä vuosia.
Koirat eivät ns. itsenäisty koskaan. Herättelevät hyvissä ajoin aamulla lenkille, myös esim. koiran ripuli on ihan eri mittakaavassa kuin lapsen. Toista koiraa ei tule.
Ja lapset itsenäistyvät joskus 18-vuoden jälkeen jos silloinkaan. Harva koira elää niin pitkään, useimmat tipahtavat vanhaan ikään joskus 14-vuoden paikkeilla. Mikä on pointtisi?
Miksi lapselliset ei pariudu keskenään. Jättäkää ne lapsettomat miehet meille lapsettomille naisille. kaikki voittaa winwin.