Miesystäväni otti koiranpennun ja olen ihan poikki
Asumme miehen kanssa erillämme, koska minulla on kaksi lasta joka toinen viikko ja mies ei halua elää uusioperheessä. Fair enough. Olemme pitkään keskustelleet, että lemmikki olisi kiva, mutta jokaisessa keskustelussa tein selväksi, että minun luokseni ei koiraa tule. On vielä kohtalaisen pienet lapset, joiden hoitamisessa ruoanlaittoineen, pyykkäilyineen, tarhakuskailuineen jne on aika paljon hommaa päivätyöhön yhdistettynä. Olen lapsellisella viikolla ihan puhki jo tuosta yhdistelmästä.
Jossain vaiheessa mies sanoi, että hän ottaa koiran itselleen. Totesin että ota vaan asumaan luoksesi, eikä kai minulla siihen juuri olisi ollut nokan koputtamista, kun emme asu yhdessä. Mies otti koiran omiin nimiinsä.
Nyt koira on pari kuukautta ja ollut miehellä muutaman viikon. Olen ihan puhki tuosta pennusta. Pienempi lapseni oppu vasta pari kuukautta sitten nukkumaan omassa sängyssä, ja ehdin nukkua yksin kuukauden - ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen (kuopusta ennen vieressäni nukkui esikoinen).
Mies ei jaksanut ekana yönä tyynnytellä vinkuvaa pentua omaan kopppaansa sänkynsä viereen, joten hän on opettanut pennun nukkumaan sängyssä. Olin tässä aivan toista mieltä, mutta jälleen tuli ilmoitus, että jos ei kelpaa, niin voimme erota. Hänen elämäänsä kuuluu nyt koira.
Siispä pari viikkoa on mennyt huonosti nukkuen. Koiran heräilee ja pureskelee minua ja nykii hiuksista.
Välillä tulee pissat tai kakat joko sänkyyn tai sängyn viereen. Hereillä ollessaan pentu puree jatkuvasti ja roikkuu lahkeessa kiinni. Ja kai tämä on aika tyypillistä pennun elämää. Mutta minä vain olen ihan puhki.
Minulla on tämä viikko lomaa ja miehellä etätöitä - tosin hyvin hiljaiset työpäivät. Nyt sitten oletus olisi, että olisin koiran kanssa kotona ja sisällä koko lomaviikon. Koira on niin pieni, ettei vielä viihdy pitkään ulkona.
Ja minä taas olisin halunnut lomallani käydä pitkillä lenkeillä, museoissa, lounaalla ravintolassa jne. Teen töitä etänä, ja saattaa mennä viikkoja, etten poistu pyhästä kolmiosta koti - päiväkoti - kauppa. Todella kaipaisin nyt jotain muuta kuin kotona olemista.
Tästä tulee taas ihan eeppinen riita, ja mies alkaa taas vinkumaan, että ota tai jätä. Minua koko tilanne ahdistaa ja rankasti. Koen olevani täysin vankina.
Kommentit (179)
Jos ette asu yhdessä niin eikö mies saa elää sellasta elämää kuin itse haluaa. Mies hyväksyy sen että sinulla on lapsia. Eikö sinunkin pidä hyväksyä että miehellä on koira. Niin kauan kun asutaan erillään jokainen saa elää oman näköistä elämää.
Itse potkin muijan koiraa pois sängystä kun oli sen siihen totuttanut, koirat haisee niin hirveältä.
Kyllä se rakki alkoi pikkuhiljaa tajuta kun tarpeeksi monta kertaa huusi ja lensi lattialle.
Vierailija kirjoitti:
Jos ette asu yhdessä niin eikö mies saa elää sellasta elämää kuin itse haluaa. Mies hyväksyy sen että sinulla on lapsia. Eikö sinunkin pidä hyväksyä että miehellä on koira. Niin kauan kun asutaan erillään jokainen saa elää oman näköistä elämää.
Joo, jos pysyy kotonaan ja hoitaa koiransa itse. Eikä vaadi naisystäväänsä hoitamaan koiransa tai nukkumaan samassa sängyssä sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itse potkin muijan koiraa pois sängystä kun oli sen siihen totuttanut, koirat haisee niin hirveältä.
Kyllä se rakki alkoi pikkuhiljaa tajuta kun tarpeeksi monta kertaa huusi ja lensi lattialle.
Tuossa tilanteessa poistetaan kumppani, ei pahoinpidellä eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Koiratilanteeseen kantaaottamatta sanon kuitenkin, että ei ylipäätään kuulosta terveeltä parisuhteelta/seurustelulta jos jokaisen erimielisyyden kohdalla toinen kiristää aina erolla. Kyllä suhteessa pitää molempien tehdä kompromisseja eikä niin että mies kiukuttelee ja uhkaa erolla ja saa sillä aina tahtonsa läpi.
No muuhun kantaa ottamatta sanon, että naiset käyttää tuota korttia ihan yhtä usein kuin miehet.
Ja siis, olen itse nainen. Ja työskentelen perheneuvonnassa.
En tajua, miksi se mies koirineen on nyt siellä sun asunnossa. Hän ei halua saman katon alle lastesi vuoksi, fair enough kuten sanoit. Pysykööt sitten siellä omassa asunnossaan, jossa saa tehdä kuten parhaaksi näkee. Passittaisin kotiin. Seksiä harrastaakseen ei tarvitse nukkua samassa sängyssä. Ottaisin tarvitsemani ja sitten mies pentuineen kotiin. Ottakoot tai jättäkööt.
Vierailija kirjoitti:
Jos ette asu yhdessä niin eikö mies saa elää sellasta elämää kuin itse haluaa. Mies hyväksyy sen että sinulla on lapsia. Eikö sinunkin pidä hyväksyä että miehellä on koira. Niin kauan kun asutaan erillään jokainen saa elää oman näköistä elämää.
Eikä tarvitse huolia miestä eikä sen koiraa edes kylään, jos ei halua. Voi itse mennä sinne miehen luo käymään. Ja siellä sitten ollaan niin kuin siellä ollaan.
Meillä pentu oli pentuaitauksessa, kun nukuttiin.
Mies ei halua elää lapsiperhe-elämää ja ap ei halua elää koiraperhe-elämää.
En lukenut nyt muuta kuin aloituksen.
Mutta itse vastaavassa tilanteessa en jäisi tilannetta enempää katselemaan.
Olen itsekin eronnut äiti, ja jos uusi parisuhde kuormittaisi ja veisi jaksamista, niin en lähtisi sellaiseen parisuhteeseen. Pieni lapseni kuitenkin tarvitsee sitä jaksamistani, samoin kokopäivätyöni.
Miksi tuossa kuviossa on pakko seurustella kenenkään kanssa.
No tämähän on niin selkeä provo, että paistaa kuuhun asti. Itsellä lapset, joita mies ei jaksa, jotka on nukkuneet vieressä häiritsemässä yöunia, nyt miehellä koira, jota nainen ei jaksa, joka nukkuu vieressä häiritsemässä yöunia. Lapset vs. koira on ikivanha vastakkainasettelu.
Mikä on ap:n raja? Eikö riitä että mies on tehnyt selväksi mikä hänelle on tärkeintä? Se on koira. Pitääkö vielä lisäksi tirvaista turpaan vaiko mitä? Koira on nyt petikaveri ja perheenjäsen, ap voi hoidella mukuloitaan kaikessa rauhassa. On niilläkin rauhallisempaa ja turvallisempi olo, kuin tuossa ilmapiirissä, minkä koirakin vaistoaa ja häiriintyy.
Hävettää aina olla nainen kun näitä epätoivoisten riipparaukkojen vuodatuksia lukee.
Vierailija kirjoitti:
No tämähän on niin selkeä provo, että paistaa kuuhun asti. Itsellä lapset, joita mies ei jaksa, jotka on nukkuneet vieressä häiritsemässä yöunia, nyt miehellä koira, jota nainen ei jaksa, joka nukkuu vieressä häiritsemässä yöunia. Lapset vs. koira on ikivanha vastakkainasettelu.
Koiranpennut on rasittavia maksimissaan puoli vuotta, lapset on rasittavia maksimissaan kymmeniä vuosia.
Niin mikset ole jo jättänyt? Onko tässä joku kompa, kun itselle olisi selvä, että jätän tuon uuvelon.
Oletko läheisriippuvainen? En tajua, mikä ongelma tuossa on, kun ette edes asu yhdessä? Tapailette, kun haluatte. Sinä et vietä öitä koiran kanssa, mies tapaa sinua luonasi ilman koiraa silloin, kun sovitte niin. Sinä et missään nimessä huolehdi koirasta ja sen tarpeista, varsinkaan öisin. Ei ole sinun vastuulla. Onko mies huolehtinut lastesi tarpeista, entäpä öisin? Tuskin.
Minusta mies teki tuon tietoisesti. Ei kehtaa.erota itse, niin otti koiran eroa avittaakseen.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikset ole jo jättänyt? Onko tässä joku kompa, kun itselle olisi selvä, että jätän tuon uuvelon.
Muna. Turvallinen ja säännöllinen muna, mikä nyt on uhattuna koiran takia. Tiedossa yksinäinen Tinder-metsästys, lastenhoidon ja työn lisäksi. Helppo valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämähän on niin selkeä provo, että paistaa kuuhun asti. Itsellä lapset, joita mies ei jaksa, jotka on nukkuneet vieressä häiritsemässä yöunia, nyt miehellä koira, jota nainen ei jaksa, joka nukkuu vieressä häiritsemässä yöunia. Lapset vs. koira on ikivanha vastakkainasettelu.
Koiranpennut on rasittavia maksimissaan puoli vuotta, lapset on rasittavia maksimissaan kymmeniä vuosia.
Tuskin koira puolen vuoden jälkeen siirtyy sängystä omaan petiinsä nukkumaan. Jos on kerran sänkyyn tottunut, niin siellä se on seuraavat 15 v. Lapseni eivät ole koskaan nukkuneet sängyssämme kun mies on luonani ollut. Tässä on selvä ero. Eli lapset eivät tule minun ja miehen läheisyyden väliin. Eikä mies ole joutunut kertaakaan lapsiani hoitamaan. Ei ruokkimaan, pukemaan, siivoamaan jälkiä. Mutta multa odotetaan tätä koiran osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämähän on niin selkeä provo, että paistaa kuuhun asti. Itsellä lapset, joita mies ei jaksa, jotka on nukkuneet vieressä häiritsemässä yöunia, nyt miehellä koira, jota nainen ei jaksa, joka nukkuu vieressä häiritsemässä yöunia. Lapset vs. koira on ikivanha vastakkainasettelu.
Koiranpennut on rasittavia maksimissaan puoli vuotta, lapset on rasittavia maksimissaan kymmeniä vuosia.
Koirat eivät ns. itsenäisty koskaan. Herättelevät hyvissä ajoin aamulla lenkille, myös esim. koiran ripuli on ihan eri mittakaavassa kuin lapsen. Toista koiraa ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämähän on niin selkeä provo, että paistaa kuuhun asti. Itsellä lapset, joita mies ei jaksa, jotka on nukkuneet vieressä häiritsemässä yöunia, nyt miehellä koira, jota nainen ei jaksa, joka nukkuu vieressä häiritsemässä yöunia. Lapset vs. koira on ikivanha vastakkainasettelu.
Koiranpennut on rasittavia maksimissaan puoli vuotta, lapset on rasittavia maksimissaan kymmeniä vuosia.
Tuskin koira puolen vuoden jälkeen siirtyy sängystä omaan petiinsä nukkumaan. Jos on kerran sänkyyn tottunut, niin siellä se on seuraavat 15 v. Lapseni eivät ole koskaan nukkuneet sängyssämme kun mies on luonani ollut. Tässä on selvä ero. Eli lapset eivät tule minun ja miehen läheisyyden väliin. Eikä mies ole joutunut kertaakaan lapsiani hoitamaan. Ei ruokkimaan, pukemaan, siivoamaan jälkiä. Mutta multa odotetaan tätä koiran osalta.
Miehen valinta, sinä päätät vain omasta elämästäsi.
He hoitavat hyvin.Maailman täydellisimmät mummu ja pappa.Että toki huolehdin eläimestäni kunnes he ottivat hänet.Mutta näinkin voi käydä.