Lue keskustelun säännöt.
Miehen autismi = tavallinen ulkonäkö ja huonoa tuuria
26.12.2021 |
Vähän epäselvästi otsikoitu, mutta olen miettinyt sosiaalista vuorovaikutusta pitkään ja sitä, että miten ihmisiä kategorisoidaan lääketieteen kielellä tai jollain muulla kielellä.
Olen tavallisennäköinen ja keskimittainen mies, joka on siis melko näkymätön Tinderissä ja murrosikäisenä luokkani suosituin tyttö koulussa yritti saada muitakin pilkkaamaan minua. Kohtasin myös paljon väkivaltaa välitunnilla, koska en ollut isokokoinen ja kaupungin pohjasakka oli koottu samaan kouluun, rehtori vihasi perhettäni eikä antanut vaihtaa koulua.
Tämä tapahtui käpykyläkaupungissa ja isäni ei koskaan osoittanut rakkautta sanoilla tai kosketuksilla, vaan joskus suuttui minulle, jos esim.itkin kivusta satuttaessani itseni urheillessa.
Olen joskus kertonut baari-illoistani ja muusta netin palstoilla ja käyttäytymistäni on tekstin perusteella kuvattu kömpelöksi ja jopa sanottu, että minun pitäisi etsiä "autistista" naista. Tämän hetkiset settini ovat siis sellaiset, että olen erilaisia psykologisia aineita opiskellut korkeakouluissa ainakin kaksi vuotta, harrastanut paljon tanssia, teatteria ja muita aineita, joissa monella menisi sormi suuhun. Sosiaaliset taitoni eivät ole paperilla mitattuna huonot, jos noita saavutuksia käytetään mittarina ja ne ovat aika paljon objektiivisempia, kuin ulkonäön värittämä käsitys.
Jos mies ei ole saanut lapsesta asti takapuolen nuolentaa ulkonäkönsä takia tai muuten tarkkaan valikoitua eliittiympäristöä kasvualustakseen, hänellä ei useinkaan ole mitään mahdollisuutta olla erityisen positiviinen, itsevarma ja odottaa saavansa erityisen hyvää kohtelua. Tämä johtaa varovaiseen ja jopa välttävään käytökseen sekä omien energiatasojen virittämiseen alaspäin, koska tämä ihminen pelkää, että hänen sosiaalinen asemansa ei riitä korkeaenergiseen esiintymistapaan; kun ihminen ei ymmärrä jotain, hän monesti turhautuu ja sitten suuttuu ja jos ei-komeaa miestä ei ymmärretä, riski on sitä suurempi. Joka kerta, kun olen jäänyt rekrytoinnissa sivuun tai kokenut syrjintää, ei minulta ole kysytty, että mitä vahvuuksia minulla mahdollisesti olisi, vaan on mikroilmeistä voinut päätellä, että ulkonäköni aiheuttaa vastenmielisyyttä ja minun olisi pitänyt vain pitää suu kiinni. Yritin kompensoida ulkonäköäni tuomalla esille tietotaitoa ja älykkyyttä, mutta monesti tämä koetaan vain haasteena ja arvovaltarajojen ylityksenä.
Olen omassa elämässä yrittänyt olla parempi ihminen ja soveltaa päinvastaista suhtautumistapaa. Esim.eräässä harrastuksessani oli paljon nuorempi mies, jonka ulkonäkö herätti minussa ennakkoluuloja ja pienet käyttäytymispiirteet vielä lisäsivät niitä. Päätin ottaa tästä miehestä selvää ja katsoa, mitä yhteistä meillä olisi ja mitä hyvää hänessä on. Lopulta päädyin eräänlaiseen mentoriasemaan hetkellisesti tälle miehelle tai pojalle ja muistelen häntä lämmöllä yhä, vaikka meillä ei ole ollut suurempaa yhteydenpitoa.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän varsin hyvin mitä AP tällä avauksellaan hakee.
AP on ns. "paljastanut taikurin tempun", eli sellaisen tempun jota tässä yhteiskunnassa (ja myös ihmisyydessä) käytetään hyvin yleisesti ja jolla on useita erilaisia ilmenemismuotoja. Onneksi olkoon.
Kyseinen temppu on nimeltään toisten hallitseminen sen avulla, että hallinnan kohde ikäänkuin ohjelmoidaan käyttäytymään tietyllä tavalla ja sitten tämä käyttäytyminen ongelmatisoidaan (ja tietenkin siihen myös keksitään lääke jolla ongelmaa "hoidetaan", eli ongelma tuotteistetaan ja täten valjastetaan hyödyttämään fiksumpia.). Vain paljastamalla tämän toimintamekanismin sen kohde voi päästä rimpuilemaan itsensä siitä vapaaksi. Eli pelastaa itsensä siitä. Kukaan muu ei sitä valitettavasti kohteen puolesta tee, koska kaikki teeskentelevät että mitään ongelmaa ei olekaan. (Ei olekaan heidän näkökannaltaan katsoen, vastapuoli voikin sitten olla asiasta ihan eri mieltä.)
Kuka tai mikä sinun mielestäsi on tämä ”vastapuoli”, joka jo lapsesta asti on lyttäämässä ”hallinnan kohdetta” mm. vanhempien ja leikkikaverien avulla, jatkaa sitä koulun suosituimman tytön muodossa, myöhemmin opinnoissa, harrastuksissa, työhaastatteluissa ja… niin, kaikkialla? Miten se valjastaa kaikki muut ihmiset käyttöönsä ja miksi? Mitä se hyötyy ”kohteen” hallinnasta?
Mä tunnistan sut monista psykologiaan liittyvistä keskusteluista. Sä rupeat aina jossain vaiheessa hankalaksi heittämällä tän rasittavan kysymyspatterin. Oletko opetellut terapeutin käsikirjaa? Siinähän opetetaan väistämään keskustelut esittämällä kysymyksiä. Ja jos potilas kysyy jotain, nevotaan vastaamaan vastakysymyksellä. Kysymyksistä saa kätevän suojakilven, jonka alla piilotella. Tällaisissa keskusteluissa niillä voi myös pelata loputtomasti aikaa ja tehdä vastapuolen elämän tosi epämukavaksi, jos se on niin hupsu, että se ryhtyy oikein vaivalla niitä kysymyksiä purkamaan.
Et tunnista minua, koska en ole osallistunut mihinkään psykologiaan liittyviin keskusteluihin. Jos joku muukin on kysynyt nämä samat kysymykset, niin ilmeisesti ne ovat kysymyksiä, jotka jäävät vaille vastausta teoriassasi. Mikä tai kuka on siis tämä vastapuoli? Keitä ovat nämä ”kohteet” ja millä periaatteella heidät valitaan? Miten tämä systeemi toimii ja kuka sitä organisoi? Ihan luonnollisia kysymyksiä tuollaiseen salaliittoteoriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ulkonäkö ole, sulla vaan on ollut jotain taitoja mistä muut ovat olleet kateellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat samaan aikaan ylimieliseltä ja alemmuuskompleksiselta. Et ole sosiaalisessa hierarkiassa kovin korkealla ja tunnet siitä katkeruutta. Tee siis asioita, jotta pääset kiipeämään ylöspäin ja lue filosofiaa ja vaikka raamattua.
En usko, että filosofian, tai Raamatunkaan, lukeminen auttaa ylimielisyyteen. Ehkä jopa päinvastoin...
OhisJoo, tässä on kaksikin viestiä osoittamassa niin täsmälleen, mitä tarkoitan. Joku ap:ssa nostaa esiin nää syytökset ylimielisyydestä ja tää vaan on joillekin aivan sietämätöntä, etenkin kun se samalla yhdistyy merkkeihin ei niin korkeasta asemasta arvohierakiassa tai/ja kömpelöstä ilmaisutavasta. Koittakaa nyt vaan kestää :D. Ja yrittää nähdä viesti silloinkin, kun se on puettu ei niin teitä miellyttävään muotoon.
Olette te kyllä jotenkin. Halloo XD
Antaisit nyt sen aloittajan tulla esille kertomaan, mitä hän oikein haluaa sanoa. Kun et kerran ole hän. Kiinnostaa kovasti, mikä tässä on jutun juoni. Vai saada typerykset huutamaan, ja ampua heidät alas. Nyt sinä näytät ryöväävän sen ilon aloittajalta.
Mä kyllä luulen, että hän on vain poissa langoilta, aika moni näin joulunaikaan on... mutta juu, häivyn itse jatkamasta, selvästikään osuuttani tänne ei haluta :D. Ja itsekin olen mieluummin muualla. Mutta oli mielenkiintoista XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voisi olla kateellinen ap:lle?? Siis niinkuin mistä asiasta?
Kateellinen on ehkä väärä sana, ehkä ärsyyntyä kateuden sävyttämästi on oikea.
Ap:ssa ärsyttää joitakin keskustelijoita se, että hän on ilmeinen yhdistelmä sosiaalista kömpelyyttä mutta hyviä ajatuksia ja huom., etenkin tarvetta luennoida niistä itseään hieman kankeasti ilmaisten mutta silti ylenkatseisekesi tulkitusti yliopistomaista kieltä käyttäen. Jo tämä monipuolinen kirjo heikon mutta silti vahvana esiintyvän henkilön yhdistelmää aiheuttaa ihmisissä tarvettä lytätä, joskus ihan murhanhimoisesti. Onkin tosi mielenkiintoista seurata tällaista!
Ap on alustuksessaan lisäksi kuvannut omia ei niin hottismies-ominaisuuksiaankin. Myös tällainen "ruikuttaminen" herättää aihe vapaan joissakin keskustelijoissa aina raivoa. Ihmiset eivät kestä heikkouden osoituksia. Ne ahdistavat, muistuttavat omista heikkouksista, asioiden toivottomuudesta, kyvyttömyydestä auttaa jne.
Mutta jos ruikutus yhdistyy lisäksi auktoriteettia tavoittelevaan luennoivaan puhetyyliin, soppa on tavallistakin sakeampi.
Ja kateuden otin esiin, koska jotakuta keskustelijaa selvästi raivostuttaa se, että ap on ottanut puheeksi asioita, joita tämä toinen keskustelija on oman näkemyksensä mukaan jo ajat sitten itse ajatellut. Kyseisessä kommentissa oli kateutta siitä, että se onkin silti joku muu, joka senoo ne ajatukset ääneen vaikka ne oikeasti kuuluivat tälle keskustelijalle. Sellaista lapsellista suuttumusta, kun joku muu pääsee valokeilaan, kun itte oisi se parempi valinta.
Ja paljon tässä ketjussa on vihamielisyyttä ihan vain senkin takia, että ap on mies. Tätä mä en tajua, tätä että lytätään jo periaatteesta, koska miestä nyt kuuluu aina lytätä, viis siitä, mitä hän sanoo.
Eiköhän tällä palstalla, ja muutenkin netissä, nykyään lytätä ihan kaikenlaisia kirjoittajia. Kaikilla on tarve olla oikeasssa ja omata poikkeuksellisen hienoja mielipiteitä ja näkemyksiä.
Myös minulle tulee mieleen, että tässä ap kirjoittaa esiintyen toisena ihmisenä. Kun noissa aloituksen näkemyksissä ei oikeasti ole mitään niin ihmeellistä, että niiden voisi ajatella herättävän kateutta. Tästä samasta asiasta on keskusteltu ihan loputtomiin, ei tässä ollut mitään uutta. Ja se, että kirjoittaa ajatuksiaan keskustelupalstalle, miten sitä voisi ajatella valokeilaan pääsemisenä, sitä en tiedä.
Se on hienoa, että ihmiset pohtivat ja ajattelevat asioita syvällisemmin. Pitää kuitenkin tajuta, että muut ihmiset eivät välttämättä nää asioita samalla tavalla. Se, että leimaa heidät kateellisiksi, tai ärsyyntyneiksi kun ei itse sanonut ensin näitä asioita, on kyllä hemmetin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika autistinen aloitus, valtava määrä itsekeskeistä ja itsekästä omasta itsestä selittämistä, mukana vielä pitkät pätkät erikoismielenkiinnon kohteista.
Tulkitsen tuontyyppistä tekstiä että kirjoittajalla voisi olla jokin mielenterveyden häiriö taustalla, on sen verran epäjohdonmukaisuutta ja ilmeisesti arkuutta ihmissuhteiden luomisessa, kaiken lisäksi rivien välistä paljastuu viehtymys samaan sukupuoleen jotta identiteetti voi olla selkiytymätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tämän hetkiset settini ovat siis sellaiset, että olen erilaisia psykologisia aineita opiskellut korkeakouluissa ainakin kaksi vuotta, harrastanut paljon tanssia, teatteria ja muita aineita, joissa monella menisi sormi suuhun. Sosiaaliset taitoni eivät ole paperilla mitattuna huonot, jos noita saavutuksia käytetään mittarina ja ne ovat aika paljon objektiivisempia, kuin ulkonäön värittämä käsitys."
Ihan outoa ja sekavaa seittiä tuo pätkä... Menee pahasti puurot ja vellit sekaisin. Se, että on opiskellut psykologiaa tai osaa tanssia, ei kerro mitään ihmisen omista sosiaalisista taidoista, jotka tulevat esille vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Ja ulkonäkö ei liity mitenkään sosiaalisiin taitoihin, ei siis mitenkään. Eikä myöskään siihen autismiin. Tämä ap ei taida edes ymmärtää, mitä autismi on
En rupea väittelemään tuosta kanssasi enkä koe, että minulla on enää mitään todisteltavaa kasvottomille ihmisille. Opintoja löytyy asiasta enemmän kuin keskivertolääkäriltä ja se riittää minulle. Jos sinulle ei riitä, niin olen sinut asian kanssa.
-ap-
Missasit pointin. Kukaan ei sun opintojasi ole kyseenalaistanut. Mutta se, että on luettua kirjaviisautta, ei kerro mitään niistä oikean elämän sosiaalisista taidoista. Ja päinvastoin, ihminen, joka ei ole lukenut elämänsä aikana yhtäkään kirjaa, voi omata silti hyvät sosiaaliset taidot.
Tässä on sitkeää maalitolpan siirtelyä.
Vaikka ihminen osoittaisi kontrolloidussa ympäristössä erinomaisia ilmaisutaitoja ammattitaitoisen opettajan tarkkailussa, tällä ei sitten enää olekaan väliä, kun se ei ole "tositilanne". Joku oli tuossa jopa esittänyt, että ihminen, joka haluaa tarkastella ja kehittää taitojaan huipputasolla onkin epänormaali ihminen, joka todistelee jotain. Se on todella kyyninen näkökulma.
Minä en oikein näe, että miten tämä poikkeaa siitä ajattelusta, jonka mukaan "maisteri ei tiedä mitään tosielämästä" tms. Epäilisin kuitenkin, että nämä samat ihmiset, jotka sijoittavat 'sosiaaliset taidot' jonnekin ulottumattomiin luottavat tieteeseen aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määrittele tavallinen ulkonäkö