Ei ihan mene minulla jakeluun nämä työpaikat, joihin on määräaikaan mennessä tullut useitakin muodollisesti pätevien ihmisten hakemuksia, mutta silti työpaikka laitetaan hakuun uudelleen!

Vierailija kirjoitti:

Jännä ettei täällä ole enempää puhuttu siitä, että yksi syy jatkuvaan rekryyn on se, että haetaan suurinpiirtein puoli-ilmaista tai ilmaista työntekijää / harjoittelijaa. Kaikki mahdollinen pitäisi osata, eli töitä olis tarjolla, mutta maksajat on vähissä.

Outoa, että minä tai läheiseni emme ole koskaan tällaisiin törmänneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään tulee tunne prosessin aikana, että epäilyttää, jätän palkkaamatta. Paljon helpompaa noin, kuin yrittää täällä Suomessa päästä jotenkin epäsopivasta tyypistä eroon työsuhteen alkamisen jälkeen. Se vasta hirveää ja vaikeaa on.

Häh? Koeaika on olemassa. 

Hyödyntäkää sitä. Sekin tosin vaatii työtä, eli että koeaikana perehdytätte uutta tyyppiä hommiinsa kunnolla (kumman usein tämä on firmoissa ihan retuperällä), ja seuraatte, miten se pärjää työssään.

Jos ei koeaikana pärjää, eroon pääseminen on helppoa.

Ei se kyllä noinkaan ole, vaan myös koeaikana tarvitaan asialliset perusteet työsuhteen purkuun. ja on ihmisiä, jotka koeajan ovat asiallisesti, ja sitten alkaa saikuttaminen sun muu. Eli ei näin.

Myöskään en jaksa perehdyttää lukuisia ihmisiä, todeta virherekrytoinniksi, alkaa rekrytointi alusta ja perehdyttää jne.

Parempi kaikille tehdä rekrytointi alunperin hyvin.

Olen samaa mieltä. Minusta on väärin palkata väkeä aina 6kk ajaksi kerrallaan ja sitten todeta, että hups vaan, et sovikaan tehtävään. Mieluummin yksi hyvä ja osuva rekrytointi kuin viisi epäonnistunutta.

Jos teillä haastatteluihin asti pääsee viisi ihmistä, jotka olisivat epäonnistuneita rekrytointeja, niin jossakin mättää. Kerrotteko te jo ilmoituksessanne rehellisesti ja ymmärrettävästi, mistä työssä on kysymys? Luetteko te ne hakemukset huolella?

Suuri osa johonkin tehtäviin hakeneista ihmisistä pystyy siihen työhön kyllä, jos heillä alun pitäenkin on ollut realistinen käsitys työn vaatimuksista & eivät ole olleet jotakin työkkärin pakottamana hakevia (huom. kaikki työttömien hakemukset eivät ole pakkohakemuksia).

Tai sitten perehdytys on ihan retuperällä.

Ei meillä haastatteluun pääse huonoja hakijoita, tuo äskeinen oli kommentti tähän viestiketjuun, jossa ehdotettiin huonojen palkkaamista ja sopimuksen purkamista koeajalla.

Ei kukaan ole ehdottanut huonojen palkkaamista.

Vaan ehdotettiin, että niistä haastattelussa käyneistä tyypeistä voisi kyllä palkata jonkun, sen sijaan että pistää paikan uudelleen auki.

Etenkin te voitte tehdä niin, koska teillä ei haastatteluun asti huonoja hakijoita pääse. Kyllä niistä hyvistä kuka tahansa hommaan pystyy, kunhan kunnolla perehdytetään.

Meillä on huomattu, että paikka kannattaa laittaa uudestaan auki, jos ei ensimmäisellä kerralla löydy sopivaa ja pätevää. Toisella kerralla on aina löytynyt joku, joka ei edellisellä kerralla edes ajatellut hakea, mutta uusinnan aikaan on muuttanut puolison työn perässä tai jäänyt vaille haluamaansa ylennystä tms. ja on siksi enemmän kuin halukas "tarttumaan haasteeseen". Ei rekrytoinneissa kannata tyytyä johonkin vain siksi, että juuri silloin ei ole parempia hakijoita. Samaahan työnhakijat tekevät: useita hakemuksia ja haastatteluja ja sitten valitsevat sen itselleen parhaan, ei sitä, jossa ehkä saattaisi viihtyä hetken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työnhakija vakuuttaa olevansa hyvä työkaveri, niin mitä esimerkkejä hänen pitäisi hyvyydestään antaa vai sivuutetaanko tuo työnhakijan  itsensä esilletuoma asia tuosta vain?

Minkä takia työnhakija ylipäätään vakuuttaisi olevansa hyvä työkaveri? Mitä sellaista olet kysynyt, mikä saa hänet väittämään tuollaista?

Itse olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan, millainen sitten hakijan mielestä on se huono työkaveri, onko sellaisia paljonkin, ja miten hän on niiden kanssa tullut toimeen.

Meillä tehdään töitä tiimissä. Se edellyttää tietynlaista osaamista eikä kaikista ole siihen. Ja se on nimenomaan työtiimi, siihen ei tuoda mukaan yksityiselämää, ei päivähoito-ongelmia eikä omia opiskeluja.

Luulin ennen, että hyvä työntekijä on juuri tuollainen. Nykyisillä johtajakursseilla taas painotetaan sitä, että ongelmat pitää voida jakaa. Silloin työtkin onnistuvat kun henkilökohtainen elämä ei paina.

Meillä ei tulla töihin yhteisöterapiaan, tänne tullaan tekemään töitä. Ei ole tulokselle hyväksi, että tiimi kerää opiskelijalle sopivaa lähdeaineistoa, koska "ongelmat pitää voida jakaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha. Mielettömän ammattimaista on rekrytointi monissa yrityksissä.

Mieheni haki mielenkiintoisen tuntuiseen firmaan. Pääsi haastatteluihin ja testeihin, joihin piti varata kaksi kokonaista arkipäivää toisessa kaupungissa. Eli töihin piti keksiä vale, minkä perusteella saattoi olla poissa, palkatta tietysti se 2 päivää ja maksaa yöpyminenkin.

Firmasta ei kerrottu oikein mitään, sinne ei päässyt käymään eikä tj:tä voinut tavata vielä siinä vaiheessa, kun oli vasta karsinta.

Testit kesti todellakin kaksi pitkää päivää, ja meni myöhemmin saadun palautteen mukaan mieheltäni tosi hyvin, paitsi ettei hänen katsottu olevan _sitoutunut_ tulevaan tehtävään.

Miten edes teoriassa _kukaan_ voi olla sitoutunut tehtävään, kun ei anneta tietoa firmasta, ei saa tavata tj:tä eikä palkastakaan ollut mitään puhetta?

No se ei kauaa harmittanut, oli niin omituinen juttu että lähinnä nauratti nuo perustelut. Kaipa sitten saivat tehtävään jo testivaiheessa hyvin sitoutuneen henkilön 😄

Toinen oli konsulttifirma Seppo Hoffren Kuopiosta. Mies haki avoinna olevaa tehtävää. Mitään ei kuulunut ja tiedusteluihin vastattiin hyvin välttelevästi. Reilun 4 kk päästä vastattiin, että oli tehty päätös ettei ketään valitakaan tehtävään. Kuukausien päästä siitä tuli soitto, tulisiko mieheni kuitenkin. Ei tullut.

Kysyin erään kerran missä työpaikka sijaitsee (ilmoitukessa ei kerrottu). Vastattiin, että sijainti kerrotaan haastatteluun valituille...

Minulle ilmoitettiin väärä sijainti, jonka jälkeen rekryprosessi meni ihmeellisen tempoilevaksi enkä lopulta yllättynyt, kun en päässyt kys. firman kautta töihin. Olisi naurattanut, jos ei olisi melkein itkettänyt.

Mulle on kerran käynyt niin, että haastattelija ilmeisesti oli kokonaan unohtanut haastattelun. Aikani odottelin firman aulassa josta minut piti hakea, ja kun ketään ei kuulunut, rupesin respalta kyselemään. Hän sitten soitti haastattelijalle, paikalle ilmestyi todella kiukkuinen tiuskiva täti, joka ei ollut valmistautunut millään tavoin. Jäi lähinnä minun vastuulleni yrittää siinä jotain keskustelua ylläpitää. Olisi varmaan pitänyt ymmärtää vain poistua paikalta tai jotenkin hienovaraisesti ehdottaa toista aikaa, kun en sitä paikkaa sitten saanut. Eikä ollut edes mikään ihan pikkuputiikki, vaan vakavarainen arvostetun alan firma.

Osa firmoista myöntää, että kyseessä on pelkkä mainostaminen. Mainostaminen on kallista, mutta TE-toimiston välityksellä se hoituu pitkäaikaisesti, osana markkinointia.

On myös tyyppejä, jotka tykkää ajatuksesta, että saa seuloa naisia/miehiä. Kenties heitä joskus tarvitaankin. Verkot on laskettu, pysyvästi. Näillä firmoilla on ongelma, kukaan ei heillä kauan pysy.

Vierailija kirjoitti:

Osa firmoista myöntää, että kyseessä on pelkkä mainostaminen. Mainostaminen on kallista, mutta TE-toimiston välityksellä se hoituu pitkäaikaisesti, osana markkinointia.

Jos se on mainostamista, niin miksei sitä hoideta kunnolla? Eikö mainoksen tarkoituksena ole saada oma tuote (tässä tapauksessa firma) erottumaan? Miksi työpaikkailmoitukset sitten näyttävät kaikki samoilta? Kuvissa samat hymyilevät yli-innostuneet tyylikkäät duunarit palavereissa. Tekstissä ne yhdet ja samat ylisanat, joiden välistä on vaikea löytää, mistä hommasta on kysymys ja mitä se vaatii. Skarpatkaa nyt edes vähän sentään!

Se työtä hakenut pätevä voi olla vaikka joku työtön. Kyllä silloin on parasta panna paikka uudelleen hakuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo "mitä tekisit jos..." - kysymykset ovat useimmiten todella keinotekoisen tuntuisia.

Kaveriltani oli kysytty juuri sellainen, että aikataulu oli menossa just umpeen, hommat oli kesken, työkaverit sairaana, pomo poissa ja suunnilleen maailmanloppu tulossa muutenkin. Mitä tekisit? Kaveri vastasi "Lähtisin lomalle" ja tuli valituksi.

Niin että haloo? Ihan vitsilläkö näitä vedetään?

Tuo on ihan oikea vastaus, koska jos ei ole vastuussa koko talosta, niin ei pidä kuvitella, että saa sen vastuun ottaa. Tai että se pitäisi ottaa. Pitää ymmärtää, mikä on minun työtäni, mikä muiden.

Jos on vaikka eläimistä kysymys, niin on ihan sama kuka siellä on paikalla. Eläimistä huolehditaan ja sillä selvä.

No ei, jos työnantajan mielestä tärkeintä on että työntekijä on hyvä tyyppi, jolle ne vastuut on vain huumorijuttu.

Ei tuossa tilanteessa rivityöntekijän tehtävä ole huolehtia mistään, vaan se on esimiesten tehtävä. Poissaolevan pomon on tultava töihin tai etsittävä sijainen. Jos eläimistä on kyse, kyseessä suurella todennäköisyydellä on joko yritystoiminta tai vapaaehtoinen yhdistystoiminta. Ekassa tapauksessa yrittäjä hommaa tekijän vaikka mistä ja jälkimmäisessä hallitus tulee itse paikalle, jos ei muita ole. 

Kuinka paljon nyt haluat jossitella. Pomo kuoli aamulla kolarissa matkalla työpaikalle ja vain laskutusta hoitava sijainen sattui tulemaan paikalle. Eläin mölisi tuskissaan, jonka laskuttava sijainen näki. Sijainen käveli tyynesti ohi ja meni tekemään laskutusta toimistoonsa vai lähtee lomalle? Tällaisen toiminnan kieltää jo eläinsuojelulaki. Eläintä on autettava.

Tekee mitä osaa, soittaa eläinlääkärille ja kysyy neuvoja. Joko eläinlääkäri tulee paikalle tai laskuttajan sijainen vie eläimen eläinlääkäriin hoidettavaksi. Soittelee myös läpi kaikki, joista löytyy se joku, joka jatkaa asioiden järjestelyä.

Yhdistyksessä tietäisin useamman puhelinnumeron mistä kysellä apua. Sen verran on kokemusta että tiedän että jotain esim.  tosi arkaa kissaa on todella vaikea käsitellä kenenkään kokemattoman. Päivystävän eläinlääkärin numero tai sopimuseläinlääkärin numero on varmasti käsillä ja saatavilla, jos ei ole, valvontaeläinlääkäri voi kieltää koko toiminnan, mikäli on niin huonosti hoidettu toiminta. Tosin näissä tapauksissa, kun yhdistys tai yrittäjä on pieni, laskuttajan sijainen tekee työnsä ihan eri pisteessä kuin missä toiminta on, eikä todennäköisesti saavu paikalle, vaan luultavasti koko homma on ulkoistettu tai sitä tehdään kotitoimistossa eikä siellä eläinsuojassa tai navetassa. Jos kyseessä on suurempi työnantaja, silloin ei homma ole yhden työntekijän harteilla ja tuollainen skenaario on käytännössä erittäin epätodennäköinen.  

En tiedä, onko tässä keskustelussa mukana aidosti työnantajien edustajia, vai pelkkiä trolleja, mutta silti pistään silmään, ettei kukaan myönnä rekryprosessissa olevan mitään vialla, vaan koko ajan moititaan hakijoita. Miksi kukaan todellinen osaaja sellaiseen firmaan hakisi tai viihtyisi? Ilmoitukset, joissa haetaan nuorekkaaseen ilmapiiriin huipputiimiin hyvää tyyppiä, kertomatta mitään itse työstä tai työpaikasta sijaintia edes kaupungin/kunnan verran, antaa kuvan siitä, että nyt haetaan jotain telemarkkinoijaa. Kuitenkin lähempi tutkiminen osoittaa, että kyse voi olla ihan perustoimistotyöstä. No siinä saatte sitten tyypin, joka olisi hyvä puhelinmyyjä, mutta en minä noita hae.

Toimistotöitä en tällä hetkellä etsi, vaikka kaupallinen koulutus ja kokemusta ajalta ennen alanvaihtoa onkin ja ikäni puolesta en ehkä enää ole halutuinta työvoimaa, mutta osaajaksi minua sanotaan omalla alallani. Mutta kaltaiseni nuoremmatkaan todelliset osaajat eivät hae tuollaisiin, vaan paikkohin, missä osataan kertoa selkeästi. Vaikka kyse on siitä, että toimenkuva muotoutuu hakijan osaamisen mukaan, niin silti voisi kertoa alan ja sijainnin. Omakin työpaikkani on sellainen, joka muotoutui vähän erilaiseksi kuin edeltäjälläni, laajemman koulutukseni ja osaamiseni vuoksi. 

Kyllä te rekrtyoijat tarvitsette opastusta saadaksenne hyvät tekijät. Ette ole ylijumalia, jotka eivät tee virheitä. 

Koska eivät löydä mieluista ja sopivaa työntekijää ensimmäisellä kertaa?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko tässä keskustelussa mukana aidosti työnantajien edustajia, vai pelkkiä trolleja, mutta silti pistään silmään, ettei kukaan myönnä rekryprosessissa olevan mitään vialla, vaan koko ajan moititaan hakijoita. Miksi kukaan todellinen osaaja sellaiseen firmaan hakisi tai viihtyisi? Ilmoitukset, joissa haetaan nuorekkaaseen ilmapiiriin huipputiimiin hyvää tyyppiä, kertomatta mitään itse työstä tai työpaikasta sijaintia edes kaupungin/kunnan verran, antaa kuvan siitä, että nyt haetaan jotain telemarkkinoijaa. Kuitenkin lähempi tutkiminen osoittaa, että kyse voi olla ihan perustoimistotyöstä. No siinä saatte sitten tyypin, joka olisi hyvä puhelinmyyjä, mutta en minä noita hae.

Toimistotöitä en tällä hetkellä etsi, vaikka kaupallinen koulutus ja kokemusta ajalta ennen alanvaihtoa onkin ja ikäni puolesta en ehkä enää ole halutuinta työvoimaa, mutta osaajaksi minua sanotaan omalla alallani. Mutta kaltaiseni nuoremmatkaan todelliset osaajat eivät hae tuollaisiin, vaan paikkohin, missä osataan kertoa selkeästi. Vaikka kyse on siitä, että toimenkuva muotoutuu hakijan osaamisen mukaan, niin silti voisi kertoa alan ja sijainnin. Omakin työpaikkani on sellainen, joka muotoutui vähän erilaiseksi kuin edeltäjälläni, laajemman koulutukseni ja osaamiseni vuoksi. 

Kyllä te rekrtyoijat tarvitsette opastusta saadaksenne hyvät tekijät. Ette ole ylijumalia, jotka eivät tee virheitä. 

Kannattaa nyt muistaa, että täällä kirjoittavat pääosin ne työnhakijat, joita kukaan ei valitse eli he hakevat selkeästi väärää työpaikkaa. Loogisesti myös työnantaja on sen huomannut eli vaikka miten tarkasti kertoisi tarvittavat osaamiset ja työkokemukset, niin hakemuksia tulee niiltäkin, jotka ovat hyvin kaukana tarpeesta. Toki itselleen voi vakuutella, että hyvällä perehdytyksellä kuka tahansa osaa mitä tahansa, mutta hammashoitajasta ei tule rahoitusanalyytikkoa vaikka miten perehdytettäisiin.

Helpointa on rekrytoida joku työntekijän kaverin kaveri eli puskaradio tuottaa parhaat tekijät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työnhakija vakuuttaa olevansa hyvä työkaveri, niin mitä esimerkkejä hänen pitäisi hyvyydestään antaa vai sivuutetaanko tuo työnhakijan  itsensä esilletuoma asia tuosta vain?

Minkä takia työnhakija ylipäätään vakuuttaisi olevansa hyvä työkaveri? Mitä sellaista olet kysynyt, mikä saa hänet väittämään tuollaista?

Itse olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan, millainen sitten hakijan mielestä on se huono työkaveri, onko sellaisia paljonkin, ja miten hän on niiden kanssa tullut toimeen.

Meillä tehdään töitä tiimissä. Se edellyttää tietynlaista osaamista eikä kaikista ole siihen. Ja se on nimenomaan työtiimi, siihen ei tuoda mukaan yksityiselämää, ei päivähoito-ongelmia eikä omia opiskeluja.

Luulin ennen, että hyvä työntekijä on juuri tuollainen. Nykyisillä johtajakursseilla taas painotetaan sitä, että ongelmat pitää voida jakaa. Silloin työtkin onnistuvat kun henkilökohtainen elämä ei paina.

Meillä ei tulla töihin yhteisöterapiaan, tänne tullaan tekemään töitä. Ei ole tulokselle hyväksi, että tiimi kerää opiskelijalle sopivaa lähdeaineistoa, koska "ongelmat pitää voida jakaa".

Sinulla on käsitteet hieman hukassa. Kiva kuitenkin, että palkkaatte opiskelijoita töihin. Avautuminen tai purkautuminen voi olla sitä, että puhuu asiasta, ei sitä, että tiimiläiset ratkovat toistensa ongelmia. Se jo helpottaa kun saa purkaa mieltään painavan asian sanallisesti pois. Se helpottaa, että muut kuulevat ja tietävät asiasta. Useampi johtaja sanoi luennoilla, että pomon tärkein ominaisuus on kuntelutaito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko tässä keskustelussa mukana aidosti työnantajien edustajia, vai pelkkiä trolleja, mutta silti pistään silmään, ettei kukaan myönnä rekryprosessissa olevan mitään vialla, vaan koko ajan moititaan hakijoita. Miksi kukaan todellinen osaaja sellaiseen firmaan hakisi tai viihtyisi? Ilmoitukset, joissa haetaan nuorekkaaseen ilmapiiriin huipputiimiin hyvää tyyppiä, kertomatta mitään itse työstä tai työpaikasta sijaintia edes kaupungin/kunnan verran, antaa kuvan siitä, että nyt haetaan jotain telemarkkinoijaa. Kuitenkin lähempi tutkiminen osoittaa, että kyse voi olla ihan perustoimistotyöstä. No siinä saatte sitten tyypin, joka olisi hyvä puhelinmyyjä, mutta en minä noita hae.

Toimistotöitä en tällä hetkellä etsi, vaikka kaupallinen koulutus ja kokemusta ajalta ennen alanvaihtoa onkin ja ikäni puolesta en ehkä enää ole halutuinta työvoimaa, mutta osaajaksi minua sanotaan omalla alallani. Mutta kaltaiseni nuoremmatkaan todelliset osaajat eivät hae tuollaisiin, vaan paikkohin, missä osataan kertoa selkeästi. Vaikka kyse on siitä, että toimenkuva muotoutuu hakijan osaamisen mukaan, niin silti voisi kertoa alan ja sijainnin. Omakin työpaikkani on sellainen, joka muotoutui vähän erilaiseksi kuin edeltäjälläni, laajemman koulutukseni ja osaamiseni vuoksi. 

Kyllä te rekrtyoijat tarvitsette opastusta saadaksenne hyvät tekijät. Ette ole ylijumalia, jotka eivät tee virheitä. 

Kannattaa nyt muistaa, että täällä kirjoittavat pääosin ne työnhakijat, joita kukaan ei valitse eli he hakevat selkeästi väärää työpaikkaa. Loogisesti myös työnantaja on sen huomannut eli vaikka miten tarkasti kertoisi tarvittavat osaamiset ja työkokemukset, niin hakemuksia tulee niiltäkin, jotka ovat hyvin kaukana tarpeesta. Toki itselleen voi vakuutella, että hyvällä perehdytyksellä kuka tahansa osaa mitä tahansa, mutta hammashoitajasta ei tule rahoitusanalyytikkoa vaikka miten perehdytettäisiin.

Helpointa on rekrytoida joku työntekijän kaverin kaveri eli puskaradio tuottaa parhaat tekijät.

Mikä ettei tulisi? Voihan sillä olla lahjoja alalle. On vain valinnut aikoinaan hammashommat. Nyt on alkanut taas kiinnostaa muukin. Eivät ihmiset ole vain yhteen muottiin lyötyjä, vaan voivat vaihtaa alaa. Paljon muuten valitaankin eri tehtäviin aivan toisilta aloilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko tässä keskustelussa mukana aidosti työnantajien edustajia, vai pelkkiä trolleja, mutta silti pistään silmään, ettei kukaan myönnä rekryprosessissa olevan mitään vialla, vaan koko ajan moititaan hakijoita. Miksi kukaan todellinen osaaja sellaiseen firmaan hakisi tai viihtyisi? Ilmoitukset, joissa haetaan nuorekkaaseen ilmapiiriin huipputiimiin hyvää tyyppiä, kertomatta mitään itse työstä tai työpaikasta sijaintia edes kaupungin/kunnan verran, antaa kuvan siitä, että nyt haetaan jotain telemarkkinoijaa. Kuitenkin lähempi tutkiminen osoittaa, että kyse voi olla ihan perustoimistotyöstä. No siinä saatte sitten tyypin, joka olisi hyvä puhelinmyyjä, mutta en minä noita hae.

Toimistotöitä en tällä hetkellä etsi, vaikka kaupallinen koulutus ja kokemusta ajalta ennen alanvaihtoa onkin ja ikäni puolesta en ehkä enää ole halutuinta työvoimaa, mutta osaajaksi minua sanotaan omalla alallani. Mutta kaltaiseni nuoremmatkaan todelliset osaajat eivät hae tuollaisiin, vaan paikkohin, missä osataan kertoa selkeästi. Vaikka kyse on siitä, että toimenkuva muotoutuu hakijan osaamisen mukaan, niin silti voisi kertoa alan ja sijainnin. Omakin työpaikkani on sellainen, joka muotoutui vähän erilaiseksi kuin edeltäjälläni, laajemman koulutukseni ja osaamiseni vuoksi. 

Kyllä te rekrtyoijat tarvitsette opastusta saadaksenne hyvät tekijät. Ette ole ylijumalia, jotka eivät tee virheitä. 

Kannattaa nyt muistaa, että täällä kirjoittavat pääosin ne työnhakijat, joita kukaan ei valitse eli he hakevat selkeästi väärää työpaikkaa. Loogisesti myös työnantaja on sen huomannut eli vaikka miten tarkasti kertoisi tarvittavat osaamiset ja työkokemukset, niin hakemuksia tulee niiltäkin, jotka ovat hyvin kaukana tarpeesta. Toki itselleen voi vakuutella, että hyvällä perehdytyksellä kuka tahansa osaa mitä tahansa, mutta hammashoitajasta ei tule rahoitusanalyytikkoa vaikka miten perehdytettäisiin.

Helpointa on rekrytoida joku työntekijän kaverin kaveri eli puskaradio tuottaa parhaat tekijät.

Miten voi olla väärä työpaikka jos halu tehdä ko. työtä ratkaisee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpointa on rekrytoida joku työntekijän kaverin kaveri eli puskaradio tuottaa parhaat tekijät.

Kyllä tälläkin tavalla voi saada umpisurkeita, kaverille vaan pitää keksiä joku työ. Itsellä on työkaverina pomon sukulainen, puuhastelemassa, ei sitä oikein voi työnteoksi kutsua. 

Vierailija kirjoitti:

Se työtä hakenut pätevä voi olla vaikka joku työtön. Kyllä silloin on parasta panna paikka uudelleen hakuun.

Kun rekryt nyt itse vaan tajuaisivat tämän, mutta kun ei... Heidän mielestään tuo on juuri niin kuin pitää ollakin... Se "normaali".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha. Mielettömän ammattimaista on rekrytointi monissa yrityksissä.

Mieheni haki mielenkiintoisen tuntuiseen firmaan. Pääsi haastatteluihin ja testeihin, joihin piti varata kaksi kokonaista arkipäivää toisessa kaupungissa. Eli töihin piti keksiä vale, minkä perusteella saattoi olla poissa, palkatta tietysti se 2 päivää ja maksaa yöpyminenkin.

Firmasta ei kerrottu oikein mitään, sinne ei päässyt käymään eikä tj:tä voinut tavata vielä siinä vaiheessa, kun oli vasta karsinta.

Testit kesti todellakin kaksi pitkää päivää, ja meni myöhemmin saadun palautteen mukaan mieheltäni tosi hyvin, paitsi ettei hänen katsottu olevan _sitoutunut_ tulevaan tehtävään.

Miten edes teoriassa _kukaan_ voi olla sitoutunut tehtävään, kun ei anneta tietoa firmasta, ei saa tavata tj:tä eikä palkastakaan ollut mitään puhetta?

No se ei kauaa harmittanut, oli niin omituinen juttu että lähinnä nauratti nuo perustelut. Kaipa sitten saivat tehtävään jo testivaiheessa hyvin sitoutuneen henkilön 😄

Toinen oli konsulttifirma Seppo Hoffren Kuopiosta. Mies haki avoinna olevaa tehtävää. Mitään ei kuulunut ja tiedusteluihin vastattiin hyvin välttelevästi. Reilun 4 kk päästä vastattiin, että oli tehty päätös ettei ketään valitakaan tehtävään. Kuukausien päästä siitä tuli soitto, tulisiko mieheni kuitenkin. Ei tullut.

Kysyin erään kerran missä työpaikka sijaitsee (ilmoitukessa ei kerrottu). Vastattiin, että sijainti kerrotaan haastatteluun valituille...

Minulle ilmoitettiin väärä sijainti, jonka jälkeen rekryprosessi meni ihmeellisen tempoilevaksi enkä lopulta yllättynyt, kun en päässyt kys. firman kautta töihin. Olisi naurattanut, jos ei olisi melkein itkettänyt.

Mulle on kerran käynyt niin, että haastattelija ilmeisesti oli kokonaan unohtanut haastattelun. Aikani odottelin firman aulassa josta minut piti hakea, ja kun ketään ei kuulunut, rupesin respalta kyselemään. Hän sitten soitti haastattelijalle, paikalle ilmestyi todella kiukkuinen tiuskiva täti, joka ei ollut valmistautunut millään tavoin. Jäi lähinnä minun vastuulleni yrittää siinä jotain keskustelua ylläpitää. Olisi varmaan pitänyt ymmärtää vain poistua paikalta tai jotenkin hienovaraisesti ehdottaa toista aikaa, kun en sitä paikkaa sitten saanut. Eikä ollut edes mikään ihan pikkuputiikki, vaan vakavarainen arvostetun alan firma.

Minulle soitti kerran todella kiukuinen tyyppi. Tuli vain olo, että jos hän jo oli päättänyt, että olin epäsopiva, niin miksi hän soitti ollenkaan...  Seuraavaa kiukkuista kiitän soitosta ja lopetan itse puhelun.

Tällainen on Suomen paljon kohuttu työvoimapula. Ei pulaa tekijöistä lainkaan. Kaikkiin paikkoihin on hirveä tunku, mutta ketään ei oteta. Siitäpä ei kirjoitella lehdissä :D

Ilmiölle on oma nimikin: työvoimapula.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt muistaa, että täällä kirjoittavat pääosin ne työnhakijat, joita kukaan ei valitse eli he hakevat selkeästi väärää työpaikkaa.

Onko sinulla mitään käsitystä monien alueiden/alojen hakijamääristä tänä päivänä? On ihan normaalia, että saattaa joutua lähettämään kasoittain hakemuksia, ennen kuin tärppää. Eivät ne haetut paikat ole mitenkään vääriä.