Ihminen joka kysyy, saako halata

Minusta on kohteliasta kysyä. Oma vikasi, jos et saa sanottua, että et halua halausta. Turha vinkua täällä palstalla.

Suomessa halataan aivan liian vähän. Sen vuoksi olemme ahdistuneita ja masentuneita.

On se surullista jos ihminen ei kestä tai halua toisen halausta. Kosketus on tärkeää ja terveyttä edistävää sekä ihmisille että eläimille. Luonnollinen asia.

En halaa korona-aikana, muulloin kyllä, tuttuja ihmisiä. Mutta esimerkiksi kun tapasin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, pidin parempana kysyä, saako halata. Olihan hän minulle ventovieras.

Minusta halaaminen on täysin ok, sen sijaan poskisuudelmien en toivo koskaan tulevan meidän kulttuuriimme, ne koen kiusallisiksi. Mutta kyllä nekin oppii ja varmaan niihin tottuisikin. En vain koe tarvetta.

Totuin sekä halauksiin että poskisuudelmiin Etelä-Euroopassa asuessani.

Yhden ainoan kerran siellä kysyttiin lupaa, lähinnä mieheltäni. Oli synttärini ja hyvin vanha italialaisherra kysyi, saako minua halata.

Vierailija kirjoitti:

En halaa korona-aikana, muulloin kyllä, tuttuja ihmisiä. Mutta esimerkiksi kun tapasin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, pidin parempana kysyä, saako halata. Olihan hän minulle ventovieras.

Minusta halaaminen on täysin ok, sen sijaan poskisuudelmien en toivo koskaan tulevan meidän kulttuuriimme, ne koen kiusallisiksi. Mutta kyllä nekin oppii ja varmaan niihin tottuisikin. En vain koe tarvetta.

Minulle taas on jäänyt erittäin lämpimänä ja miellyttävänä muistona mieleen, kun tapasin mieheni kanssa hänen irlantilaisen työtoverinsa, joka tervehti kättelyn lisäksi itselleni täysin yllättäen myös poskisuudelmin. Vaikea kuvailla, mutta tunne oli kuin olisi ollut tanssilattialla hyvin rauhallisen ja varmaotteisen tanssittajan otteessa. Ei tippaakaan vaivaantuneisuutta eikä töksähtelyä, vaan tervehtiminen sujui kuin tanssi ja jätti erittäin positiivisen fiiliksen. Se voin kuvitella, että kaikki eivät tätä koe omakseen, mutta minä tykkäsin!

Vierailija kirjoitti:

Et uskalla sanoa ei, vaikka vartavasten kysytään?

Ei ole kyse uskalluksesta, vaan koen sen epäkohteliaana jos toisen kädet jo lähestyy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On se surullista jos ihminen ei kestä tai halua toisen halausta. Kosketus on tärkeää ja terveyttä edistävää sekä ihmisille että eläimille. Luonnollinen asia.

Mutta on myös ihmisiä jotka eivät koe luontevaksi toisen kosketusta, mutta miksi hän olisi ns huonompi ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun joku olisikin halannut ennen koronaa. Ja paljon. Niin kovasti pitäisin, koska lapsena/nuorena ei kukaan pitänyt hyvänä. Nyt oma perhe halaa, silti tuntuu, että olisi ihanaa löytää edes yksi perheen ulkopuolinen, joka halaisi. Pitkään. Lohduttavasti. Välittäen.

Miksi et arvosta oman perheesi halauksia?

Missä niin sanoin?? Vai oletko joku nutturapäinen rivienvälitulkitsija?

Tottakai arvostan oman perheeni läheisyyttä eniten. Silti kaipaisin halausta muutenkin. Tilanteessa, jossa äiti tai isä, mummo tai vaari, tai edes se kummi ei ole koskaan halannut, kaipaa sellaista halausta, joka olisi aikuisen halaus, ilman hmm., jos sanon seksuaalisuutta, niin nutturapää sekoaa taas..., kuitenkin välittävä ja lämmin.

Narsisti? 

Vierailija kirjoitti:

Halaileva ihminen on erilainen luonteeltaan kuin se joka ei halua tulla halatuksi eli jos halaajasta tuntuu, että toisen on helppo kieltäytyä jos hän kysyy, niin ei ymmärrä ettei se toinen ole välttämättä ihminen joka pystyy sanomaan kielteisesti toiselle.

Sen takia miettikää ketä lääpitte.

Mistäs se halaaja välttämättä tietää halattavan luonteesta mitään, siksihän sitä lupaa kysytään. Toinenhan saattaa olla varsin mielissään halauksesta. Kyllä on vaikeaksi mennyt elämä, kun ystävälliset hyvän tahdon eleetkin pitää miettiä kymmeneen kertaan ettei vaan saa toista ahdistuneeksi tai loukkaantumaan - sekään ei riitä että kysyy luvan ennen elettä, vaan joku loukkaantuu jo siitäkin. En ole halailija itsekään, mutta koittakaa nyt vähän ymmärtää niitä kanssaeläjiä myös, ja sitä että me ihmiset todella ollaan erilaisia. Ei tarvitse kaikesta ottaa itseensä jos toinen selvästi tarkoittaa hyvää.

Sitä paitsi ei ystävällinen halaus vaikka itkevää lohduttaakseen todellakaan ole mitään "lääppimistä".

En usko, että tuntisin mitään tarvetta halata ap:n kaltaista neurootikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halaileva ihminen on erilainen luonteeltaan kuin se joka ei halua tulla halatuksi eli jos halaajasta tuntuu, että toisen on helppo kieltäytyä jos hän kysyy, niin ei ymmärrä ettei se toinen ole välttämättä ihminen joka pystyy sanomaan kielteisesti toiselle.

Sen takia miettikää ketä lääpitte.

Mistäs se halaaja välttämättä tietää halattavan luonteesta mitään, siksihän sitä lupaa kysytään. Toinenhan saattaa olla varsin mielissään halauksesta. Kyllä on vaikeaksi mennyt elämä, kun ystävälliset hyvän tahdon eleetkin pitää miettiä kymmeneen kertaan ettei vaan saa toista ahdistuneeksi tai loukkaantumaan - sekään ei riitä että kysyy luvan ennen elettä, vaan joku loukkaantuu jo siitäkin. En ole halailija itsekään, mutta koittakaa nyt vähän ymmärtää niitä kanssaeläjiä myös, ja sitä että me ihmiset todella ollaan erilaisia. Ei tarvitse kaikesta ottaa itseensä jos toinen selvästi tarkoittaa hyvää.

Sitä paitsi ei ystävällinen halaus vaikka itkevää lohduttaakseen todellakaan ole mitään "lääppimistä".

Ei siitä todennäköisesti kukaan loukkaannu, mutta miksi joutua halatuksi, kun ei pidä sitä tarpeellisena tapahtumana.

Yllättävän paljon on ihmisiä jotka kokee halaamisen vähemmän mukavana, mutta halataan koska ei ilkeä olla se joka paljastaa ettei pidä vieraan kosketuksesta.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että tuntisin mitään tarvetta halata ap:n kaltaista neurootikkoa.

Neurootikkojako on ihmiset jotka ei pidä samoista asioista kuin sinä?

Toisaalta en minäkään halua lähelleni ihmistä joka on noin töykeä kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Minäpä pidän halailusta sekä noista spontaaneista pienistä kosketuksista. En näe enkä koe siinä mitään pahaa, jos joku ystävällinen ihminen esim. koskettaa kättäni tai olkaani - päin vastoin, se on mielestäni lämmin inhimillinen ele ja yleensä täysin luontainen sille ihmiselle jonka taholta se tulee.

Suomessa on ihan riittävästi näitä puupökkelöitä, jotka eivät osaa enää halata (jos joskus on pakko, niin läpyttelevät toisiaan metrin päästä vaivaantuneesti perseet pitkällä olalle kuin puu-ukot) tai tosiaan kohta edes kätellä. Emme me ole robotteja, vaikka kuinka yrittäisimme sellaisia leikkiä tai esittää; ihminen tarvitsee kosketusta ja kaikki kosketus ei ole intiimiä tai seksuaalista.

Uskallatteko te halauspelkurit mennä kampaajalle tai hierojalle vai pelkäättekö näissäkin kosketusta? Saako lääkäri tai terveysden- /sairaanhoitaja koskea teitä? Pidättekö omia tai läheisiä lapsia sylissä?

Käyn hierojalla enkä tosiaan pelkää kosketustaja lapsiani olen aina pitänyt sylissä, mutta jostain syystä meillä ei ikinä ole halailtu koko suvussa.

En näe miksi olisimme huonoja sen takia?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Suomessa halataan aivan liian vähän. Sen vuoksi olemme ahdistuneita ja masentuneita.

Suomessa on niin vähän sellaisia ihmissuhteita, joissa halaaminen olisi jotain muuta kuin teeskentelyä ja/tai vallankäyttöä

Vierailija kirjoitti:

Saako halata?

\o/

Saako heilata?

\o

Vierailija kirjoitti:

On se surullista jos ihminen ei kestä tai halua toisen halausta. Kosketus on tärkeää ja terveyttä edistävää sekä ihmisille että eläimille. Luonnollinen asia.

Aika moni ei tykkää että ei-läheiset ihmiset tulee halailemaan. Läheiset käy.

Vierailija kirjoitti:

Arvostan, jos hän ei halaa.

En pidä siitä, että vieraat ihmiset koskevat minuun.

Entäs tutut?

Kuka oikeasti ventovieraita lähtee halailemaan?

Jos joku mies yrittää treffeillä heti halata se on heti turn-off. Seuraavaksi olisi kuitenkin käsi takamuksella