Ikää 36v ja liikunnasta aina tullut vaan huono olo ja väsymys. Miten saisi itsensä liikkumaan, kun tietää että lopputulos on inhottava olo..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt turhan päiten liikkumista. Itse teen fyysisiä hommia ja liikunta tulee siinä ohessa huomaamatta. Salille mua ei saa mistään hinnasta.

Jos tuolta kannalta ajattelee, niin loppujen lopuksi kaikki on turhaa. Liikkuminen on aina hyvästä toisin kuin rojahtaa sohvalle työpäivän jälkeen pizzalaatikon kanssa ja viikonloppuisin ehkä vielä olutlaatikko kaverina. Sellainen säännöllisesti tehtyä on iso karhunpalvelus itselle ja kostautuu aina jossain vaiheessa.

Miksi elämästä nauttiminen kostautuisi?

Jatkuvasti tehtynä kaikille epäterveellisyyksille antautuminen kostautuu monenlaisina sairauksina.

Minusta kuulostaa siltä, että hyötyisit ammattilaisen ohjauksesta. Tuossa on aika monta asiaa, jotka omaan korvaani kuulostaa aikamoisilta haasteilta: väsymys, nälän tunteen puuttuminen, liikunnan ilon hukassa olo. Sanoit lisäksi, että sinulla on syömishäiriötaustaa. Oot vielä nuori, ansaitset elämääsi parempaa - ja ehdit hyvin toteuttaa muutoksia.

Lisäksi mietin tuota kommenttiasi lihaskunnosta ja siitä, ettet halua kasvattaa lihaksia & siksi välttelet lihaskuntoharjoittelua. Eihän sen tarkoitus valtaosalla meistä olekaan lihasmassan kasvattaminen, vaan ihan jo lihasten säilyttäminen ja joskus myös rasvan vähentäminen. Kaikki tarvitsee lihaskunnon harjoittamista jollain tavalla. Muuten edessä on se, ettei pärjää arjessa. Olen samaa ikäluokkaa kuin sinä ja oman kuntoiluni suurin tavoite on toimintakyvyn ylläpitäminen ja sujuvampi arki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.

Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.

Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti

Ap

Miten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?

Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein

Ap

Anna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa siltä, että hyötyisit ammattilaisen ohjauksesta. Tuossa on aika monta asiaa, jotka omaan korvaani kuulostaa aikamoisilta haasteilta: väsymys, nälän tunteen puuttuminen, liikunnan ilon hukassa olo. Sanoit lisäksi, että sinulla on syömishäiriötaustaa. Oot vielä nuori, ansaitset elämääsi parempaa - ja ehdit hyvin toteuttaa muutoksia.

Lisäksi mietin tuota kommenttiasi lihaskunnosta ja siitä, ettet halua kasvattaa lihaksia & siksi välttelet lihaskuntoharjoittelua. Eihän sen tarkoitus valtaosalla meistä olekaan lihasmassan kasvattaminen, vaan ihan jo lihasten säilyttäminen ja joskus myös rasvan vähentäminen. Kaikki tarvitsee lihaskunnon harjoittamista jollain tavalla. Muuten edessä on se, ettei pärjää arjessa. Olen samaa ikäluokkaa kuin sinä ja oman kuntoiluni suurin tavoite on toimintakyvyn ylläpitäminen ja sujuvampi arki.

No en pidä Lihaskivusta, siksi en halua tehdä mitään lihaskuntoliikkeitä. Mulle riittää kävely, uinti, vesijuoksu, vesijumppa.

Niistä ei tule lihaskipuja, väsymys kyllä.

Tunnen itseni todella vanhaksi ja tuntuu, että elämä jo ohi. Siksi ei oikein innosta mikään neuvottu liikunta, tavoitteellisnen liikunta.

. Eri asia jos olisin 26v, niin sitten parhaat vuodet olisi vasta edessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.

Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.

Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti

Ap

Miten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?

Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein

Ap

Anna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.

No kerropa, mitä tässä iässä pitäisi muka enää saavuttaa? :D

Eikö se ole tärkeintä, että elämä tuntuu mukavalta?

Ap

Liikunta ei tuota minulle minkäänlaista mielihyvää, vaan sitä on pakko harrastaa joskus jopa ihan hampaat irvessä. Ei tunnu fyysisesti pahalta eikä johdu kipeytyvistä lihaksista, nuppi vaan on kovilla. Eli liikunta rasittaa minua "henkisesti". Silti sitä koitan harrastaa. Aina vaan mietin, että mitä mielihyvää tästäkin pitäisi saada. Muuten olen mieleltäni hyvin vakaa, ainoastaan liikunta saa olon epämukavaksi.

Minä olen aina ihmetellyt, kun ihmiset sanoo liikunnasta tulevan niin hyvä olo. Ei mulla tule, ei koskaan. Väsyttää (toki ihan ilman liikkumistakin) ja tympäsee vaan, kun pitää tehdä jotain mikä ei huvita. Luonnossa on kiva olla, mutta en minä siitä liikkumisesta saa mitään irti.

Syömishäiriötaustaisilla kuulemma usein on tätä ongelmaa, että liikunta ei tuota hyvää oloa. Koska liikuntaa on käytetty itsensä vahingoittamiseen/rankaisuun. (Liikaa liikuntaa, liian rankkaa.) Näin mulle kertoi psykologi. Eli vaikka olisi jollain tavalla toipunut syömishäiriöstä, niin mieli ja keho on tottuneet reagoimaan liikuntaan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina ihmetellyt, kun ihmiset sanoo liikunnasta tulevan niin hyvä olo. Ei mulla tule, ei koskaan. Väsyttää (toki ihan ilman liikkumistakin) ja tympäsee vaan, kun pitää tehdä jotain mikä ei huvita. Luonnossa on kiva olla, mutta en minä siitä liikkumisesta saa mitään irti.

Sama. Minusta on aivan kamalaa esim. käydä jossain salilla, hirveää pakkopullaa. Tai yrittää lenkkeillä, kunto ei kasva millään. Kävely on huipputylsää. Pyöräilen töihin ja saan siinä vajaan tunnin hyötyliikuntaa päivittäin. Se pitää peruskunnon ihan Ok, muuten sohvaperunoin😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.

Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.

Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti

Ap

Miten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?

Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein

Ap

Anna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.

No kerropa, mitä tässä iässä pitäisi muka enää saavuttaa? :D

Eikö se ole tärkeintä, että elämä tuntuu mukavalta?

Ap

No jos susta oikeasti tuntuu mukavalta olla lihava ja huonokuntoinen, niin ei kai siinä sitten. Mukavaahan se on olla viimeistään 5-kymppisenä muiden avun varassa, kun kohta ei edes 10 minuutin kävely onnistu. Mutta onhan niitä läskimopoja nykyään onneksi avuksi, sillä varmaan muutaman vuoden vielä sinnittelee ennen kuin on täysin liikuntakyvytön. Ja sitten tuleekin kotipalvelut avuksi, niin voi vain maata sohvalla ja lihoa lisää. Ja nauttia mukavuudesta. Miksi edes siis yrität liikuntaa, jos kerran ilman on niin paljon mukavampi ja edessä tuollainen mukava tulevaisuus? Miksi edes mietit koko asiaa, jos nykyisyys ja tulevaisuus on mielestäsi mukavaa sellaisena kuin se nyt on?

Vierailija kirjoitti:

Eikä mulla ole tarkoitus kasvattaa lihasta,vaan pitää paino tässä, siksi ei ole tarkoitus tehdä mitään lihaskuntoa

Ap

Lihaskunto auttaa kehoa pysymään kunnossa ja ehkäiseen iän mukanaan tuomaa lihaskatoa sekä muita ongelmia. Oikeasti isot lihakset vaativat raakaa työtä ja panostusta ruokavalioon. Oman terveyden edesauttava treenaaminen on ihan eri juttu. 

Rauhallinen aloitus ja maltilla kasvattaa liikkumista. Mikäli löytää itselle mieluisan lajin, niin se usein vie mennessään. 

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma kuin ap:llä. Veriarvot ja ravinto kunnossa, mutta ei vaan onnistu liikkuminen. Mulla tulee fyysisen huonon olon ja väsymyksen lisäksi henkinen ahdistus ja masennus. Kaikki vanhatkin ikävät asiat alkaa pyöriä mielessä, saatan itkeä ja makaan loppupäivän peiton alla kivuissa ja masennuksessa. Tämänkö pitäisi olla terveellistä? Moneen kertaan olen aloittanut rauhallisesti, toiveikkaana että nyt tämä onnistuu! Yhtä monta kertaa joutunut pettymään, ei musta vaan ole liikkujaksi.

Tämä kuulostaa todella pahalta, jos ei tunne kehon ja mielen yhteyttä. Tiesitkö, että keho varastoi tunnemuistoja? Joogassa tästä puhutaan paljonkin mutta enpä ole ajatellutkaan, että vähän liikkuvalla riittää näköjään ihan tavallinen liikunta kehomuistin aktivoitumiseen.

Ei ole lainkaan tavatonta, että jotain jooga-asanaa tai liikesarjaa tehdessä alkaa itkettää tai oivaltaa jonkin tunnelukon. Kun tarpeeksi tekee, pääsee eroon siitä tunteesta.

Suosittelisin sinulle lempeää joogaa ja jonkinlaista ymmärryksen lisäämistä itseäsi kohtaan. Kehosi yrittää nyt suojella sinua tunteilta, joita et osaa kohdata ajatuksen kanssa. Ei tuollainen tule itsestään helpottamaan, päin vastoin.

Pitää vain löytää ja keksiä se itselle mieluinen liikkumislaji. Puntit? Juoksu? Polkupyörä? Kävely? Jotain..? Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Ollaan kaikki erilaisia.

Mulla itsellä: Elokuusta toukokuun loppuun punttisali 4krt/vk. Torstai on aina "jalkapäivä". Jos joskus jätän jalkatreenin väliin, menen fillaroimaan 1/2 tunniksi, tai edes kävelemään.

"Joulutauko" 2 viikkoa: pelkkää lepoa. Syön reilusti enkä treenaa yhtään.

"Kesätauko" 2 kk:tta: Ei yhtään puntteja. Vain rentoa fillarointia ja kävelyä, aina kun haluaa liikkeelle.

Terv. M55

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitäisi nyt tietää että millaista liikuntaa ihan rehellisesti harrastat silloin kun harrastat.

Kuulostaa siltä että rapakuntoisena yrität tehdä jotain sellaista mitä oikeat urheilijat tekevät, tai sitten siltä että yksinäisenä masennut kun käyt esimerkiksi lenkillä, eikä ole ketään ystävää jonka kanssa jakaa se.

Oletan että kyse on ihan fyysisestä huonosta olosta. Silloin teet sitä aivan liian rajusti. Joko liian pitkään, tai sitten liian kovilla "painoilla"

Mun kestävyys ja kunto ei parane vaikka tekisin joka päivä(palautumispäivät tietenkin tekemättä) saman pompsin. Joko en ole rapakuntoinen, tai sitten olen rapakuntoinen siitä huolimatta miten paljon tekisin. 

En siis voi mitenkään kehittyä tekemällä ensin 10min lenkin, sitten 12 min lenkin jne, sillä sitten kun on maksimi minulle, niin siitä ei pääse enää mihinkään, ainoastaan huono olo seuraa.

Näin me ollaan erilaisia.

Jos pidät vesiliikunnasta, niin voit tehdä lihaskuntoa altaassa - joko ohjatusti vesijumpassa tai omatoimisesti. Meillä on uimahallissa sellainen tabletti, jossa on erilaisia treenejä. Tykkään itse niistä paljon.

Surulliselta kuulostaa tuo, että ajattelet parhaiden vuosiesi olevan jo takana.

Vierailija kirjoitti:

On meitä muitakin. Liikunta tuntuu joko epämiellyttävältä tai sitten ei miltään, mitään iloa en siitä itsestään saa. Hampaat irvessä en viitsi enää yrittää kun ei se toimi kuitenkaan. En vain pysty tekemään päivittäin jotain jota vihaan, vieläpä pitkiä aikoja.

Ja en todellakaan aloita liian raskaalla liikunnalla sillä olen kyllä huomannut että se vasta väsyttää ja harmittaakin. Sopivan raskas vaan harmittaa. Hikoilu tuntuu vastenmieliseltä, uiminen olisi varmaan kivaa muuten mutta en kestä olla vähissä vaatteissa muiden nähden (olen normaalipainoinen jos joku nyt ajattelee että laihduta). Tällä hetkellä ainut liikuntani on hyötyliikunta: pyöräily, ulkoilu ja puutarhanhoito, talvella sitä ei harmillisesti juuri ole. Tulen todennäköisesti kärsimään tästä kun ikää tulee lisää mutta se on sitten. En halua kärsiä läpi elämäni tehden asioita joita vihaan hyvin rajallisella vapaa-ajallani.

Mä sain fyssarilta hyvät vinkit kehon huoltoon. Teen sen sarjan päivittäin, tai vähintään 5x viikossa. Se riittää lihasten ja liikkuvuuden ylläpitoon hyvin.  Ihan turha rääkätä itseään sellaisella mikä ei sovi. Minulla vielä on toistot 5x 5, ja muutaman kerran viikossa 6x6. Ei todellakaan tarvitgse tehdä painoilla kauheita sarjoja, vaan itselläni menee koko sarjaan 15-20min / pvä.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ei tuota minulle minkäänlaista mielihyvää, vaan sitä on pakko harrastaa joskus jopa ihan hampaat irvessä. Ei tunnu fyysisesti pahalta eikä johdu kipeytyvistä lihaksista, nuppi vaan on kovilla. Eli liikunta rasittaa minua "henkisesti". Silti sitä koitan harrastaa. Aina vaan mietin, että mitä mielihyvää tästäkin pitäisi saada. Muuten olen mieleltäni hyvin vakaa, ainoastaan liikunta saa olon epämukavaksi.

Kunnioitusta, kun saat itsesi pakotettua vaikka pidät liikuntaa kamalana. Hyvä ettei siitä tule sulle kipuja tai muuta. 

-se joka aiemmin ketjussa vertasi liikunnan aiheuttamaa fyysistä ja henkistä oloa ruoskimiseen tai turpaan saamiseen

Vierailija kirjoitti:

Jotkut puhuvat tässä treenin jälkeisistä lihaskivuista. Osalla meistä ne liikunnan kivut eivät ole sellaista "normaalia" lihasten pienistä vaurioista tulevaa tunnetta, mikä johtaa lihasten kasvamiseen. Saamme mm. juuri niiden lihas- ja nivelkipujen voimakasta pahenemista, joita liikunnalla yritetään hoitaa. Ja ei, tilanne ei parane parin päivän kuluttua kun nämä ylimääräiset kivut loppuvat, vaan jatkamalla säännöllisesti vaan jatkuvasti pahentaa oloaan.

Tavoitteellinen, jatkuvasti kehittyvä liikunta on tällaisilla oireilla vain kaukainen haave. Pitää löytää sellainen kauhun tasapaino liikunnan puutteen ja itse liikunnan aiheuttaman pahoinvoinnin välillä. Minimimäärä ja -laatu asioita, joita pystyy tekemään sekä hyvillä mielin että hyvillä voimin ilman, että vointi alkaa kuitenkaan pahentua.

Jotkut ap:n lisävastaukset ketjussa kuulostavat siltä, että hyvällä tuurilla tosiaan ravinto ja ravintoaineet voivat vaikuttaa asiaan, ja että useista eri syistä pieni määrä kevyttä liikuntaa on hänelle vielä liian raskasta. Huonolla tuurilla kyse ei ole tästä, vaan että hän on kanssa näitä ihmisiä, joiden kroppa ei toimi niin kuin oppikirjassa sanotaan, ja lääketiede ja hyvinvointiala on ihan ymmällään.

-12

Tämä. Tiesin jo alaikäisenä ettei kaikki ole kohdallaan, mutta meni melkein nelikymppiseksi ennen kuin minut otettiin todesta terveydenhuollossa. Mulla siis niveliä ympäröivä kudos on löysää, ja siihen tulee vaurioita saman liikkeen toistamisesta niin, että kivut, ja kudoksen korjaantuminen saattavat kestää vuodenkin.  Jos meinaan maalata seinän, se kestää minulla kauemmin kuin muilla, koska en voi tehdä sitä maalausliikettä kovin pitkään. Jos meinaan kävellä, niin se on autolla pururadalle, ja siellä pikku kierros, ja kotiin. Asvaltilla en voi kävellä kuin aivan pakolliset. 

Rikoin itseäni nuorempana, ja minulla on esim. spondylolisteesi, koska olin kuulemma vain laiska ja mukavuudenhaluinen, enkä viitsinyt liikkua, vaan valitin huvikseni ettei tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uiminen olisi varmaan kivaa muuten mutta en kestä olla vähissä vaatteissa muiden nähden

Uiminen vasta syvältä onkin. Altaan päästä päähän, käännös, altaan päästä päähän, käännös,... tolkuttoman pitkästyttävää.

uiminen on kuin meditaatiota. kun uidessa korvat ovat välillä veden alla, varsinkin selkää uidessa, äänimaailma muuttuu. Veden väri, auringon kimallus, pärskeet, aallot, keinuminen, kellunta. Pelkästään uimisen ja vesielementin ajattelu saa minut iloiseksi. Se miltä vesi tuntuu ensin, viileältä ja miten siinä keho on melkein painoton ja liukuu, miltä vesi tuntuu iholla...

Olisi, jos ei olisi kroonista korvatulehdusta joka estää korvien laittamisen veteen, sekä kaikkien tuotteiden käyttämisen jotka asetetaan korvakäytävään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma kuin ap:llä. Veriarvot ja ravinto kunnossa, mutta ei vaan onnistu liikkuminen. Mulla tulee fyysisen huonon olon ja väsymyksen lisäksi henkinen ahdistus ja masennus. Kaikki vanhatkin ikävät asiat alkaa pyöriä mielessä, saatan itkeä ja makaan loppupäivän peiton alla kivuissa ja masennuksessa. Tämänkö pitäisi olla terveellistä? Moneen kertaan olen aloittanut rauhallisesti, toiveikkaana että nyt tämä onnistuu! Yhtä monta kertaa joutunut pettymään, ei musta vaan ole liikkujaksi.

Tämä kuulostaa todella pahalta, jos ei tunne kehon ja mielen yhteyttä. Tiesitkö, että keho varastoi tunnemuistoja? Joogassa tästä puhutaan paljonkin mutta enpä ole ajatellutkaan, että vähän liikkuvalla riittää näköjään ihan tavallinen liikunta kehomuistin aktivoitumiseen.

Ei ole lainkaan tavatonta, että jotain jooga-asanaa tai liikesarjaa tehdessä alkaa itkettää tai oivaltaa jonkin tunnelukon. Kun tarpeeksi tekee, pääsee eroon siitä tunteesta.

Suosittelisin sinulle lempeää joogaa ja jonkinlaista ymmärryksen lisäämistä itseäsi kohtaan. Kehosi yrittää nyt suojella sinua tunteilta, joita et osaa kohdata ajatuksen kanssa. Ei tuollainen tule itsestään helpottamaan, päin vastoin.

VMP. Tuollainen hippihuijauspaska ei ainakaan auta yhtään ketään. Seuraavaksi enkelihoitajalle ja kristalliterapiaa?