Ikää 36v ja liikunnasta aina tullut vaan huono olo ja väsymys. Miten saisi itsensä liikkumaan, kun tietää että lopputulos on inhottava olo..

Vierailija kirjoitti:

mäkin aloittaessani kävelylenkit VIHASIN sitä! Olin kaksi tuntia lenkin jälkeen vielä tulipunainen ja aivan loppu, makasin vaan sängyssä ja hengittelin ja mietin ettei tästä koskaan tuu mitään. Nyt lenkkeilyä kohta vuosi takana enkä voisi enää kuvitellakkaan päivääkään ilman lenkkiä! Pakko päästä joka päivä 1-2 h lenkille, kipeenä olo on ihan tuskaa kun ei pääse liikkumaan. Kyllä siihen siis tottuu.

Minä olen kävellyt joka päivä 10v ajan tunnin kävelylenkin, ja joka kerta se on yhtä iso ponnistus, ja kaikki oireet jotka kävelylenkin jälkeen tulevat ovat jatkuneet täysin samoina koko 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaasiltä että kehosi ei ole tottunut rasitukseen ja kokee sen poikkeustilana. Kun tuohon lisää tunnetta vahvistavan asenteen ”tämä ei sovi mulle”, on ongelma valmis. Omat iäkkäät sukulaiset kauhisteli aikanaan että eivät voi käydä toistakertaa jossain tuolijumppaa tai sauvakävelyllä ”kun siitä tuli niin lihakset kipeiksi” tai ”huono oli ja rupesi väsyttämään”.

Niin käy aluksi kun aloittaa nollakunnolla. Kun keho tottuu ja kehittyy, saa vasta se palkinnon. Ei pikavoittoja ap.

Varmasti hyvää tarkoitat, mutta olet hieman yksinkertainen etkä oikein tahdo ymmärtää että ihmiset on kekenään erilaisia. Onneksi tätäkin pystyy harjoittelemaan, kirjastosta löytyy kirjoja, netti on pullollaan neuvoja miten ymmärtää että muut ihmiset ovat erilaisia, eikä joka asiassa samanlaisia kuin itse on.  Kun ymmärrys karttuu, saa siitä kivan palkinnon, uuden oppimisen ja oman kapean näkövinkkelin laajentumisen! Ei pikavoittoja :)

Vierailija kirjoitti:

Lihaskivut kuuluvat asiaan. Ilman lihaskipuja eivät lihakset kasva ja kehity.

nää ei nyt ymmärrä. Lihakset totta kai tulee kipeäksi jälkeen päin siitä ei ole kyse., mutta kun ei tule lainkaan liikunnasta mitään hyvänolon tunnetta, päin vastoin huono ja väsynyt ja kuvottava olo.

Olen onneksi pääsemässä mittaan ferritiinin ja kilpirauhasarvot

-eri

Sama juttu,vi""ttaa ja väsyttää. Käytiin hiihtämässä miehen kanssa ja mies oikein hehkui tarmoa että vois pestä saunan! Minä söin leivän ja menin päikkäreille.

Sama juttu kun sain pari ilmaista käyntikertaa salille,halusin jälkeenpäin vaan mäkkäriruokaa/suklaata ja nukkumaan.

Olen 41v,en usko että se tästä muuttuu. Liikunta ei vain ole juttuni.

Vierailija kirjoitti:

Syömishäiriötaustaisilla kuulemma usein on tätä ongelmaa, että liikunta ei tuota hyvää oloa. Koska liikuntaa on käytetty itsensä vahingoittamiseen/rankaisuun. (Liikaa liikuntaa, liian rankkaa.) Näin mulle kertoi psykologi. Eli vaikka olisi jollain tavalla toipunut syömishäiriöstä, niin mieli ja keho on tottuneet reagoimaan liikuntaan väärin.

Ehkä heillekin, mutta mulla ei ole mitään syömishäiriötaustaa. Ikinä ei ole ollut mitään liikunnan iloa, ja parhaimmillaan kävin salilla kolme kertaa viikossa ja pari lenkkiä päälle. Kunto oli ihan ok mutta se oli silti vastenmielistä pakkopullaa, ei mitään endorfiineja eikä koukutusta.

Vierailija kirjoitti:

Bmi 37 on se mikä väsyttää. Jos raahaa mukana koko ajan kymmeniä kiloja ylimääräistä painoa, totta hitossa se väsyttää. Jokainen askel on salitreeniä kun mukana on 30-40 kilon painot.

Miksi ap jätti näin tähdellisen tiedon pois aloituksesta? Ihan turha ehdotella ratkaisuja kun ainoa hoitokeino on painon radikaali pudottaminen ensin ruokavalion muutoksella, ja sitten vähittäinen liikunnan aloitus. Tuolla painolla ei mikään ruhon liikutus varmasti tunnu mukavalta.

Tämä sama kaikkialla, jos kertoo painon niin kaikki ongelma on olevinaan aina siinä.

Mulla on liikunta ollut kamalaa aina, ihan laihanakin, hyväkuntoisena, nuorena, kaikki lajit. On kokeiltu uinti, lenkki, pyöräily, patikointi, tanssi, hiihto, kuntosali, jumpat-zumbat-joogat-pilatekset jne jnet. Kaikki on yhtä kamalaa ja vaikka kuinka monta kertaa viikossa tekisi. MITEN on niin vaikeaa ymmärtää, että meidän kropat toimii eri lailla ja on ihmisiä, kenelle liikunta EI tuota mitään nautintoa, ikinä.

-ohis-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.

Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.

Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti

Ap

Miten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?

Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein

Ap

Anna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.

No kerropa, mitä tässä iässä pitäisi muka enää saavuttaa? :D

Eikö se ole tärkeintä, että elämä tuntuu mukavalta?

Ap

No jos susta oikeasti tuntuu mukavalta olla lihava ja huonokuntoinen, niin ei kai siinä sitten. Mukavaahan se on olla viimeistään 5-kymppisenä muiden avun varassa, kun kohta ei edes 10 minuutin kävely onnistu. Mutta onhan niitä läskimopoja nykyään onneksi avuksi, sillä varmaan muutaman vuoden vielä sinnittelee ennen kuin on täysin liikuntakyvytön. Ja sitten tuleekin kotipalvelut avuksi, niin voi vain maata sohvalla ja lihoa lisää. Ja nauttia mukavuudesta. Miksi edes siis yrität liikuntaa, jos kerran ilman on niin paljon mukavampi ja edessä tuollainen mukava tulevaisuus? Miksi edes mietit koko asiaa, jos nykyisyys ja tulevaisuus on mielestäsi mukavaa sellaisena kuin se nyt on?

Monesti olen vastannut, pyrin liikunnalla pitämään painon tässä, koska en halua lihoa lisää, ja niinku sanoit, joutua invaliidiksi 50 vuotiaana.

Uskon, että silloin tällöin kävelemällä ja satunnaisella uinnilla /vesijuoksulla/vesojumpalla voin sen välttää.

Siihen tuskin tarvitsee kuntosalia? :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma kuin ap:llä. Veriarvot ja ravinto kunnossa, mutta ei vaan onnistu liikkuminen. Mulla tulee fyysisen huonon olon ja väsymyksen lisäksi henkinen ahdistus ja masennus. Kaikki vanhatkin ikävät asiat alkaa pyöriä mielessä, saatan itkeä ja makaan loppupäivän peiton alla kivuissa ja masennuksessa. Tämänkö pitäisi olla terveellistä? Moneen kertaan olen aloittanut rauhallisesti, toiveikkaana että nyt tämä onnistuu! Yhtä monta kertaa joutunut pettymään, ei musta vaan ole liikkujaksi.

Tämä kuulostaa todella pahalta, jos ei tunne kehon ja mielen yhteyttä. Tiesitkö, että keho varastoi tunnemuistoja? Joogassa tästä puhutaan paljonkin mutta enpä ole ajatellutkaan, että vähän liikkuvalla riittää näköjään ihan tavallinen liikunta kehomuistin aktivoitumiseen.

Ei ole lainkaan tavatonta, että jotain jooga-asanaa tai liikesarjaa tehdessä alkaa itkettää tai oivaltaa jonkin tunnelukon. Kun tarpeeksi tekee, pääsee eroon siitä tunteesta.

Suosittelisin sinulle lempeää joogaa ja jonkinlaista ymmärryksen lisäämistä itseäsi kohtaan. Kehosi yrittää nyt suojella sinua tunteilta, joita et osaa kohdata ajatuksen kanssa. Ei tuollainen tule itsestään helpottamaan, päin vastoin.

En ole oivaltanut mitään tunnelukkoa, enkä voi siinä alkaa pillittämään muiden katsellessa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bmi 37 on se mikä väsyttää. Jos raahaa mukana koko ajan kymmeniä kiloja ylimääräistä painoa, totta hitossa se väsyttää. Jokainen askel on salitreeniä kun mukana on 30-40 kilon painot.

Miksi ap jätti näin tähdellisen tiedon pois aloituksesta? Ihan turha ehdotella ratkaisuja kun ainoa hoitokeino on painon radikaali pudottaminen ensin ruokavalion muutoksella, ja sitten vähittäinen liikunnan aloitus. Tuolla painolla ei mikään ruhon liikutus varmasti tunnu mukavalta.

Tämä sama kaikkialla, jos kertoo painon niin kaikki ongelma on olevinaan aina siinä.

Mulla on liikunta ollut kamalaa aina, ihan laihanakin, hyväkuntoisena, nuorena, kaikki lajit. On kokeiltu uinti, lenkki, pyöräily, patikointi, tanssi, hiihto, kuntosali, jumpat-zumbat-joogat-pilatekset jne jnet. Kaikki on yhtä kamalaa ja vaikka kuinka monta kertaa viikossa tekisi. MITEN on niin vaikeaa ymmärtää, että meidän kropat toimii eri lailla ja on ihmisiä, kenelle liikunta EI tuota mitään nautintoa, ikinä.

-ohis-

No kyllä se runsas ylipaino ja rapakunto on se todennäköisin syy, miksi liikunta tuntuu pahalta. Turha sitä yrittää keksiä erilaisia muka-lääketiteellisiä "mulla on isot luut" -tyyppisiä poikkeussyitä sille, miksi liikunta ei muka sovi juuri minulle, vaikka ihmisen kroppa on nimenomaan kehittynyt liikkumaan ja liikkumattomuus on epäluonnollista ja aiheutta ongelmia ja sairauksia.

Aloittaminen on hankalaa. Kun kroppa ei ole tottunut säännölliseen liikuntaa, se kipeytyy ja sitä väsyy nopeasti. Liike on kuitenkin juurikin se ainoa lääke, joka auttaa, ja jo muutaman viikon säännöllisen itsensä liikuttamisen jälkeen kroppaa sopeutuu, lihakset eivät enää kipeydy niin helposti, ei hengästy eikä väsy yhtä nopeasti. Kaikki muu on hölynpölyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihaskivut kuuluvat asiaan. Ilman lihaskipuja eivät lihakset kasva ja kehity.

nää ei nyt ymmärrä. Lihakset totta kai tulee kipeäksi jälkeen päin siitä ei ole kyse., mutta kun ei tule lainkaan liikunnasta mitään hyvänolon tunnetta, päin vastoin huono ja väsynyt ja kuvottava olo.

Olen onneksi pääsemässä mittaan ferritiinin ja kilpirauhasarvot

-eri

Ja se minkä toiset määrittelevät ilman asiantuntemusta, vain omia olojaan miettien lihaskivuiksi jotka kasvattavat lihasta, saattavat tosiasiassa olla muuta kipua. Mullekin ihan lääkäri sanoi että lihaskipuja vain ovat, ihan normaalia, ja kun sanoin että kipu ei kyllä tunnu lihaksissa vaan nivelten ympärillä, niin nauroi että ei luut tule liikunnasta kipeäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bmi 37 on se mikä väsyttää. Jos raahaa mukana koko ajan kymmeniä kiloja ylimääräistä painoa, totta hitossa se väsyttää. Jokainen askel on salitreeniä kun mukana on 30-40 kilon painot.

Miksi ap jätti näin tähdellisen tiedon pois aloituksesta? Ihan turha ehdotella ratkaisuja kun ainoa hoitokeino on painon radikaali pudottaminen ensin ruokavalion muutoksella, ja sitten vähittäinen liikunnan aloitus. Tuolla painolla ei mikään ruhon liikutus varmasti tunnu mukavalta.

Tämä sama kaikkialla, jos kertoo painon niin kaikki ongelma on olevinaan aina siinä.

Mulla on liikunta ollut kamalaa aina, ihan laihanakin, hyväkuntoisena, nuorena, kaikki lajit. On kokeiltu uinti, lenkki, pyöräily, patikointi, tanssi, hiihto, kuntosali, jumpat-zumbat-joogat-pilatekset jne jnet. Kaikki on yhtä kamalaa ja vaikka kuinka monta kertaa viikossa tekisi. MITEN on niin vaikeaa ymmärtää, että meidän kropat toimii eri lailla ja on ihmisiä, kenelle liikunta EI tuota mitään nautintoa, ikinä.

-ohis-

No kyllä se runsas ylipaino ja rapakunto on se todennäköisin syy, miksi liikunta tuntuu pahalta. Turha sitä yrittää keksiä erilaisia muka-lääketiteellisiä "mulla on isot luut" -tyyppisiä poikkeussyitä sille, miksi liikunta ei muka sovi juuri minulle, vaikka ihmisen kroppa on nimenomaan kehittynyt liikkumaan ja liikkumattomuus on epäluonnollista ja aiheutta ongelmia ja sairauksia.

Aloittaminen on hankalaa. Kun kroppa ei ole tottunut säännölliseen liikuntaa, se kipeytyy ja sitä väsyy nopeasti. Liike on kuitenkin juurikin se ainoa lääke, joka auttaa, ja jo muutaman viikon säännöllisen itsensä liikuttamisen jälkeen kroppaa sopeutuu, lihakset eivät enää kipeydy niin helposti, ei hengästy eikä väsy yhtä nopeasti. Kaikki muu on hölynpölyä.

Miksi mulla liike ei ole lääke, vaan lihakset tulee kipeäksi ja liikunta laskee elämänlaatua väsyttämällä? Ohis

Hankala kuvitella ettei mitään iloa voisi liikunnasta saada, vaikka sitten edes sitä iloa kun epämukava rasitus loppuu. Veikkaan että jos tulee ihan kuollut olo pitkäks aikaa on treenattu liian kovaa tai ravintopuoli on pahasti pielessä tjsp.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.

Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.

Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti

Ap

Miten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?

Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein

Ap

Anna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.

No kerropa, mitä tässä iässä pitäisi muka enää saavuttaa? :D

Eikö se ole tärkeintä, että elämä tuntuu mukavalta?

Ap

No jos susta oikeasti tuntuu mukavalta olla lihava ja huonokuntoinen, niin ei kai siinä sitten. Mukavaahan se on olla viimeistään 5-kymppisenä muiden avun varassa, kun kohta ei edes 10 minuutin kävely onnistu. Mutta onhan niitä läskimopoja nykyään onneksi avuksi, sillä varmaan muutaman vuoden vielä sinnittelee ennen kuin on täysin liikuntakyvytön. Ja sitten tuleekin kotipalvelut avuksi, niin voi vain maata sohvalla ja lihoa lisää. Ja nauttia mukavuudesta. Miksi edes siis yrität liikuntaa, jos kerran ilman on niin paljon mukavampi ja edessä tuollainen mukava tulevaisuus? Miksi edes mietit koko asiaa, jos nykyisyys ja tulevaisuus on mielestäsi mukavaa sellaisena kuin se nyt on?

Monesti olen vastannut, pyrin liikunnalla pitämään painon tässä, koska en halua lihoa lisää, ja niinku sanoit, joutua invaliidiksi 50 vuotiaana.

Uskon, että silloin tällöin kävelemällä ja satunnaisella uinnilla /vesijuoksulla/vesojumpalla voin sen välttää.

Siihen tuskin tarvitsee kuntosalia? :D

Ap

Satunnainen kävely tai muu kevyt liikunta kuluttaa niin vähän kaloreita, ettei sillä ole painonhallinnan kannalta yhtään mitään merkitystä. Esim tunnin hidas kävelylenkki viikossa kuluttaa ehkä 300-400kcal, eli noin 50kcal päivää kohden. Vaikutus painoon on tasan nolla, etenkin jos yhtään palkitset itsesi "liikunnasta" jollain herkulla. 

Lihaskuntoharjoittelu (johon ei tarvitse salia eikä välttämättä edes erillisiä painoja) taas on erittäin tärkeää etenkin vanhetessa, lihasten ylläpidolle ja esim. tasapainolle sekä estämään luukatoa.

":D"

Vierailija kirjoitti:

Enpä osaa oikein minäkään muuta vinkata kuin kävelyä metsässä, kävelyä kuunnelleen kivaa musiikkia tai äänikirjaa ja kaikenlaista hyötyliikuntaa. Heiluttele käsiäsi ympäri ja kohottele harteita kun kävelet ja täytä asianpesukone menemällä kyykkyyn.

Vielä en ole tavannut lääkäriä, fysioterapeuttia tai personal traineria, joka ymmärtäisi että pystyisitkös itse pakottamaan itsesi ruoskimaan itseäsi tai vaikka lyömään itseäsi turpaan tunnin ajan kolme kertaa viikossa loppuelämäsi ajan vain siksi, että virallisten ohjeiden mukaan se on tosi terveellistä. Siltä osasta meistä liikunta tuntuu henkisesti ja fyysisesti, mutta sehän johtuu vain siitä että olemme laiskoja, halveksuttavia ihmisiä.

Ihanaa, kun on muitakin kohtalotovereita! Tässä vanhetessa alkaa hirvittää, että pitäisi keksiä jotain liikuntaa, jottei ihan rapistu, mutta kaikesta liikkumisesta tulee vain huono, kiukkuinen olo. Ei tietoakaan mistään hyvästä olosta. Hammasta purren en ala liikkumaan ja pakottamaan itseäni johonkin yhtä inspiroivaan kuin tuo turpaan vetäminen tunnin ajan kolme kertaa viikossa. Kadehdin ihmisiä, jotka saavat liikunnasta iloa ja energiaa sekä mielihyvää. Niitä, joiden on pakko päästä liikkumaan, muuten hajoaa pää ja tulee levoton paha olo, ja jotka nauttivat liikkumisesta.

Minä asuin 80- ja 90-luvun maalla. 1. luokalta aina lukion loppuun saakka kävelin tai pyöräilin päivittäin koulumatkan 2-6 kilometriä, riippuen vähän koulutaksikuljetuksista bussipysäkille. Eli 5 päivänä viikossa liikuntaa 12 vuoden ajan + koululiikunta päälle + kesälomilla ja vapaa-ajalla liikkuminen paikasta toiseen kävellen tai pyöräillen, koska vanhemmat eivät tosiaankaan kuskanneet. Siihen päälle partio ja vaellusreissut, talvisin luistelu ja hiihto.

Silti minulle opettaja valitti koko ajan, että olen huonokuntoinen. En pysynyt muiden mukana, kunto ei kasvanut, liikkunnasta ei tullut mitään iloa. Ei ole ikinä, koskaan milloinkaan missään tilanteessa, minkään liikuntasuorituksen jälkeen ollut olo, että virtaa riittää, ihanaa, ihan puhkun tarmoa. Mitä se on? Miten sellaisen voi saada?

Tuollaisia tarmonpuuskia ja inspiraation hehkua olen saanut vain taiteista ja historiasta. Ja olen keski-ikäinen jo.

Vierailija kirjoitti:

Hankala kuvitella ettei mitään iloa voisi liikunnasta saada, vaikka sitten edes sitä iloa kun epämukava rasitus loppuu. Veikkaan että jos tulee ihan kuollut olo pitkäks aikaa on treenattu liian kovaa tai ravintopuoli on pahasti pielessä tjsp.

Saahan sitä veikkailla kaikenlaista :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bmi 37 on se mikä väsyttää. Jos raahaa mukana koko ajan kymmeniä kiloja ylimääräistä painoa, totta hitossa se väsyttää. Jokainen askel on salitreeniä kun mukana on 30-40 kilon painot.

Miksi ap jätti näin tähdellisen tiedon pois aloituksesta? Ihan turha ehdotella ratkaisuja kun ainoa hoitokeino on painon radikaali pudottaminen ensin ruokavalion muutoksella, ja sitten vähittäinen liikunnan aloitus. Tuolla painolla ei mikään ruhon liikutus varmasti tunnu mukavalta.

Tämä sama kaikkialla, jos kertoo painon niin kaikki ongelma on olevinaan aina siinä.

Mulla on liikunta ollut kamalaa aina, ihan laihanakin, hyväkuntoisena, nuorena, kaikki lajit. On kokeiltu uinti, lenkki, pyöräily, patikointi, tanssi, hiihto, kuntosali, jumpat-zumbat-joogat-pilatekset jne jnet. Kaikki on yhtä kamalaa ja vaikka kuinka monta kertaa viikossa tekisi. MITEN on niin vaikeaa ymmärtää, että meidän kropat toimii eri lailla ja on ihmisiä, kenelle liikunta EI tuota mitään nautintoa, ikinä.

-ohis-

No kyllä se runsas ylipaino ja rapakunto on se todennäköisin syy, miksi liikunta tuntuu pahalta. Turha sitä yrittää keksiä erilaisia muka-lääketiteellisiä "mulla on isot luut" -tyyppisiä poikkeussyitä sille, miksi liikunta ei muka sovi juuri minulle, vaikka ihmisen kroppa on nimenomaan kehittynyt liikkumaan ja liikkumattomuus on epäluonnollista ja aiheutta ongelmia ja sairauksia.

Aloittaminen on hankalaa. Kun kroppa ei ole tottunut säännölliseen liikuntaa, se kipeytyy ja sitä väsyy nopeasti. Liike on kuitenkin juurikin se ainoa lääke, joka auttaa, ja jo muutaman viikon säännöllisen itsensä liikuttamisen jälkeen kroppaa sopeutuu, lihakset eivät enää kipeydy niin helposti, ei hengästy eikä väsy yhtä nopeasti. Kaikki muu on hölynpölyä.

Miksi mulla liike ei ole lääke, vaan lihakset tulee kipeäksi ja liikunta laskee elämänlaatua väsyttämällä? Ohis

Siksi, että sinulla on huono peruskunto. Ihan yksinkertaisesti.

Liikunnan välttämisellä ei rakenneta hyvää peruskuntoa.

Sinulla on huono peruskunto, koska:

A) et liiku riiittävä säännöllisesti eli liikunta on satunnaisia spurtteja

B) liikut liian kovilla tehoilla, jolloin peruskunto ei kehity vaan vedät vain itsesi piippuun kerta toisensa jälkeen

C) et syö riittävästi/laadukkaasti, jotta saat energiaa a) treeniin b) treenin jälkeiseen palautumiseen

D) et anna kropallesi mahdollisuutta palautua a) lepäämällä b) ravitsemuksella.

Ammattilainen kuin katsoisi, että miten oikeastaan liikut, syöt ja lepäät, niin vastaus löytyy näistä tai niiden kombinaatioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mäkin aloittaessani kävelylenkit VIHASIN sitä! Olin kaksi tuntia lenkin jälkeen vielä tulipunainen ja aivan loppu, makasin vaan sängyssä ja hengittelin ja mietin ettei tästä koskaan tuu mitään. Nyt lenkkeilyä kohta vuosi takana enkä voisi enää kuvitellakkaan päivääkään ilman lenkkiä! Pakko päästä joka päivä 1-2 h lenkille, kipeenä olo on ihan tuskaa kun ei pääse liikkumaan. Kyllä siihen siis tottuu.

Minä olen kävellyt joka päivä 10v ajan tunnin kävelylenkin, ja joka kerta se on yhtä iso ponnistus, ja kaikki oireet jotka kävelylenkin jälkeen tulevat ovat jatkuneet täysin samoina koko 10 vuotta.

Sun kannattas kokeilla liikuntaa.

Kunnon hikijumppaa yms.

Liikut liian rajusti suhteessa omaan kuntoosi. Aloita kevyemmin. Ja lisää pikkuhiljaa määrää ja tehoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.

Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.

Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti

Ap

Miten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?

Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein

Ap

Anna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.

No kerropa, mitä tässä iässä pitäisi muka enää saavuttaa? :D

Eikö se ole tärkeintä, että elämä tuntuu mukavalta?

Ap

No jos susta oikeasti tuntuu mukavalta olla lihava ja huonokuntoinen, niin ei kai siinä sitten. Mukavaahan se on olla viimeistään 5-kymppisenä muiden avun varassa, kun kohta ei edes 10 minuutin kävely onnistu. Mutta onhan niitä läskimopoja nykyään onneksi avuksi, sillä varmaan muutaman vuoden vielä sinnittelee ennen kuin on täysin liikuntakyvytön. Ja sitten tuleekin kotipalvelut avuksi, niin voi vain maata sohvalla ja lihoa lisää. Ja nauttia mukavuudesta. Miksi edes siis yrität liikuntaa, jos kerran ilman on niin paljon mukavampi ja edessä tuollainen mukava tulevaisuus? Miksi edes mietit koko asiaa, jos nykyisyys ja tulevaisuus on mielestäsi mukavaa sellaisena kuin se nyt on?

Monesti olen vastannut, pyrin liikunnalla pitämään painon tässä, koska en halua lihoa lisää, ja niinku sanoit, joutua invaliidiksi 50 vuotiaana.

Uskon, että silloin tällöin kävelemällä ja satunnaisella uinnilla /vesijuoksulla/vesojumpalla voin sen välttää.

Siihen tuskin tarvitsee kuntosalia? :D

Ap

Satunnainen kävely tai muu kevyt liikunta kuluttaa niin vähän kaloreita, ettei sillä ole painonhallinnan kannalta yhtään mitään merkitystä. Esim tunnin hidas kävelylenkki viikossa kuluttaa ehkä 300-400kcal, eli noin 50kcal päivää kohden. Vaikutus painoon on tasan nolla, etenkin jos yhtään palkitset itsesi "liikunnasta" jollain herkulla. 

Lihaskuntoharjoittelu (johon ei tarvitse salia eikä välttämättä edes erillisiä painoja) taas on erittäin tärkeää etenkin vanhetessa, lihasten ylläpidolle ja esim. tasapainolle sekä estämään luukatoa.

":D"

Mutta olen poissa jääkaapilta sen ajan, kun olen liikkumassa, eli hyöty voi olla jopa - 1500 kcal

:D

Ap