Ikää 36v ja liikunnasta aina tullut vaan huono olo ja väsymys. Miten saisi itsensä liikkumaan, kun tietää että lopputulos on inhottava olo..

Neliraajahalvaantunutkin pystyy kasvattamaan kuntoaan, liikkuvuuttaan ja toimintakykyään säännöllisellä harjoittelulla. Onko se aluksi kivaa ja helppoa? No ei todellakaan ole. Kivistääkö, onko tuskallista ja rankkaa? No kyllä todellakin on, mutta se helpottaa mitä enemmän sitä tekee.

Kaikki muu on tekosyitä, tekosyitä, tekosyitä.

Korvienvälissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mäkin aloittaessani kävelylenkit VIHASIN sitä! Olin kaksi tuntia lenkin jälkeen vielä tulipunainen ja aivan loppu, makasin vaan sängyssä ja hengittelin ja mietin ettei tästä koskaan tuu mitään. Nyt lenkkeilyä kohta vuosi takana enkä voisi enää kuvitellakkaan päivääkään ilman lenkkiä! Pakko päästä joka päivä 1-2 h lenkille, kipeenä olo on ihan tuskaa kun ei pääse liikkumaan. Kyllä siihen siis tottuu.

Minä olen kävellyt joka päivä 10v ajan tunnin kävelylenkin, ja joka kerta se on yhtä iso ponnistus, ja kaikki oireet jotka kävelylenkin jälkeen tulevat ovat jatkuneet täysin samoina koko 10 vuotta.

Lopetat sen kävelyn kokonaan. Istut ja makaat koko päivän ja muutaman vuoden päästä ei tosiaan tarvitse enää kävellä metriäkään. Lääkäri määrää sinulle sähköpyörätuolin ja elämäsi helpottuu, kun ei tarvitse enää tosiaankaan liikuttaa itseään

Miten sinun jorinasi liittyy siihen että toisille ei tule edes 10 va aikana oloa että on pakko päästä lenkille, vaan olo on joka kerta yhtä kurja?

Yhtä paljon kun sinun jorinasi viimeistä sinun kymmenistä vuosista ap:en ongelmaan,

Vierailija kirjoitti:

Siis käyn lähinnä käveleen 1h, ja siitä tulee väsymys. Lihaskuntoa en ole tehnyt 10 vuoteen, koska tulee lihaskipuja

Ap

Huh, olet tosi huonossa kunnossa. Tottakai saat lihaskipuja, jos et lihaskunnosta piittaa. Mutta jos kaikki liikunta on sulle noin vaikeaa, fyssari voi opastaa alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta sanon, että siihen oppii. Ensin on jonkin aikaa pakotettava itsensä. Myöhemmin on sitten jo pakottava halu päästä liikkumaan. Tulet huomaamaan tämän, kun jaksat ensi käydä läpi tuon pakottamisvaiheen.

Olen pakottanut itseäni 20 vuotta, osaatko sanoa milloin huomaan tämän mainotsemasi pakottavan halun liikkumiseen? Kerkeääkö tulla tämän elämän puolella?

Ehket koskaan tule kokemaan sitä tai sitten ehkä huomenna. Jos sinulta vietäisiin mahdollisuus liikkumiseen kokonaan voisit kaivata sitä vaikka vartin päästä. Niin kauan kun sinulla ei ole vaikeuksia liikkua vaikka vessaan kun olet yksin et osaa kaivata sitä.

Liikkumisen voi kadottaa sillä ettei liiku. Vanhat ihmiset jotka ovat liikkuneet aina liikkuvat loppuun asti, koska he eivät halua muuttua liikkumattomaksi.

Vastaa kysymykseen, kun kerrot tietäväsi tämän asian. Jos et tiedä, niin älä viitsi esittää tietäväsi. Se on noloa.

Oletko lapsi vai onko kaikki noin muuten vaan sinulle noloa? Mistä kukaan voi tietää milloin joku tulee kaipaamaan liikkuvuuttaan? Mutta lähes kaikki sen menettäneet vaikuttavat kyllä kaipaavansa sitä, vai oletko sinä lukenut ihmisistä jotka puhuvat sen olleen elämänsä paras päivä, kun eivät enää kyenneet liikkumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.

Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.

Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti

Ap

Miten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?

Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein

Ap

Anna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.

No kerropa, mitä tässä iässä pitäisi muka enää saavuttaa? :D

Eikö se ole tärkeintä, että elämä tuntuu mukavalta?

Ap

Elämä ei voi tuntua kauhean mukavalta jos siinä jo 40 vuoden iässä ei jaksa enää liikuttaa itseään. Ei jaksa kantaa mitään ja oma liikkuvuus on todella rajoittunutta. Jos jostain kannattaa pitää huolta on se on oma liikkuvuus. On se sitten lihastreenin avulla, kunnon kohottamisen avulla ja vaikka sillä, että painon hallinnalla niin, että nivelet pysyvät terveinä, se kannattaa aina Se, ettei itse saa enää liikuttua ilman kipua ja apua ei ole kivaa. Eikä varsinkaan, jos se kestää kymmeniä vuosia elämästä.

Entä sitten, jos liikunnan jälkeen väsyttää? Käyt nukkumaan vähäksi aikaa. Mitä sitä kiukuttelemaan? Siihen nyt ei ole mitään syytä.

Ei päiväunet auta, sitä on koomassa koko loppuillan ja pahantuulinen, miehelle ja lapsille raivoan ja huudan väsyneenä.

Siksi haluaisin löytää sen piristävän lajin.

(Ja mitä väliä, jos en jaksa hirveästi liikkua tulevaisuudessa? Koska ei ole tarkoituskaan liikkua vanhana,musta ei tule mitään sporttimummoa, lähinnä on tarkoitus nautiskella elämästä, kuten nyt. Ei ihmisen enää tässä iässä tarvitse rääkätä itseään.)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.

Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.

Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti

Ap

Miten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?

Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein

Ap

Anna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.

No kerropa, mitä tässä iässä pitäisi muka enää saavuttaa? :D

Eikö se ole tärkeintä, että elämä tuntuu mukavalta?

Ap

Elämä ei voi tuntua kauhean mukavalta jos siinä jo 40 vuoden iässä ei jaksa enää liikuttaa itseään. Ei jaksa kantaa mitään ja oma liikkuvuus on todella rajoittunutta. Jos jostain kannattaa pitää huolta on se on oma liikkuvuus. On se sitten lihastreenin avulla, kunnon kohottamisen avulla ja vaikka sillä, että painon hallinnalla niin, että nivelet pysyvät terveinä, se kannattaa aina Se, ettei itse saa enää liikuttua ilman kipua ja apua ei ole kivaa. Eikä varsinkaan, jos se kestää kymmeniä vuosia elämästä.

Entä sitten, jos liikunnan jälkeen väsyttää? Käyt nukkumaan vähäksi aikaa. Mitä sitä kiukuttelemaan? Siihen nyt ei ole mitään syytä.

Miksi pitäisi tehdä jotain sellaista, joka huonontaa elämänlaatua? Väsyttää ja laittaa päiväunille?

Eikö liikunta THL:n mukaan piristä, vai onko se valetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mäkin aloittaessani kävelylenkit VIHASIN sitä! Olin kaksi tuntia lenkin jälkeen vielä tulipunainen ja aivan loppu, makasin vaan sängyssä ja hengittelin ja mietin ettei tästä koskaan tuu mitään. Nyt lenkkeilyä kohta vuosi takana enkä voisi enää kuvitellakkaan päivääkään ilman lenkkiä! Pakko päästä joka päivä 1-2 h lenkille, kipeenä olo on ihan tuskaa kun ei pääse liikkumaan. Kyllä siihen siis tottuu.

Minä olen kävellyt joka päivä 10v ajan tunnin kävelylenkin, ja joka kerta se on yhtä iso ponnistus, ja kaikki oireet jotka kävelylenkin jälkeen tulevat ovat jatkuneet täysin samoina koko 10 vuotta.

Lopetat sen kävelyn kokonaan. Istut ja makaat koko päivän ja muutaman vuoden päästä ei tosiaan tarvitse enää kävellä metriäkään. Lääkäri määrää sinulle sähköpyörätuolin ja elämäsi helpottuu, kun ei tarvitse enää tosiaankaan liikuttaa itseään

Miten sinun jorinasi liittyy siihen että toisille ei tule edes 10 va aikana oloa että on pakko päästä lenkille, vaan olo on joka kerta yhtä kurja?

Yhtä paljon kun sinun jorinasi viimeistä sinun kymmenistä vuosista ap:en ongelmaan,

En lainannutkaan aloittajaa, vaan toista kirjoittajaa ja vastasin siihen. Sinä lainasit minun viestini, ja aloit jorisemaan lainaamasi tekstin vierestä. Huomaatko yhtään eroa, vai pitäisikö suunnata koulunpenkille lukemista opettelemaan? Tai ehkä se onkin ymmärryksessä se vikasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta sanon, että siihen oppii. Ensin on jonkin aikaa pakotettava itsensä. Myöhemmin on sitten jo pakottava halu päästä liikkumaan. Tulet huomaamaan tämän, kun jaksat ensi käydä läpi tuon pakottamisvaiheen.

Olen pakottanut itseäni 20 vuotta, osaatko sanoa milloin huomaan tämän mainotsemasi pakottavan halun liikkumiseen? Kerkeääkö tulla tämän elämän puolella?

Ehket koskaan tule kokemaan sitä tai sitten ehkä huomenna. Jos sinulta vietäisiin mahdollisuus liikkumiseen kokonaan voisit kaivata sitä vaikka vartin päästä. Niin kauan kun sinulla ei ole vaikeuksia liikkua vaikka vessaan kun olet yksin et osaa kaivata sitä.

Liikkumisen voi kadottaa sillä ettei liiku. Vanhat ihmiset jotka ovat liikkuneet aina liikkuvat loppuun asti, koska he eivät halua muuttua liikkumattomaksi.

Vastaa kysymykseen, kun kerrot tietäväsi tämän asian. Jos et tiedä, niin älä viitsi esittää tietäväsi. Se on noloa.

Oletko lapsi vai onko kaikki noin muuten vaan sinulle noloa? Mistä kukaan voi tietää milloin joku tulee kaipaamaan liikkuvuuttaan? Mutta lähes kaikki sen menettäneet vaikuttavat kyllä kaipaavansa sitä, vai oletko sinä lukenut ihmisistä jotka puhuvat sen olleen elämänsä paras päivä, kun eivät enää kyenneet liikkumaan?

No onhan se sinulta noloa lainata viestiä ja sitten olla vastaamatta siihen, ja sen sijaan höpöttää ihan joutavia. Ehkä joo lapsellistakin käytöstä, mutta en täällä kirjoittavilta muuta odotakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.

Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.

Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti

Ap

Miten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?

Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein

Ap

Anna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.

No kerropa, mitä tässä iässä pitäisi muka enää saavuttaa? :D

Eikö se ole tärkeintä, että elämä tuntuu mukavalta?

Ap

Elämä ei voi tuntua kauhean mukavalta jos siinä jo 40 vuoden iässä ei jaksa enää liikuttaa itseään. Ei jaksa kantaa mitään ja oma liikkuvuus on todella rajoittunutta. Jos jostain kannattaa pitää huolta on se on oma liikkuvuus. On se sitten lihastreenin avulla, kunnon kohottamisen avulla ja vaikka sillä, että painon hallinnalla niin, että nivelet pysyvät terveinä, se kannattaa aina Se, ettei itse saa enää liikuttua ilman kipua ja apua ei ole kivaa. Eikä varsinkaan, jos se kestää kymmeniä vuosia elämästä.

Entä sitten, jos liikunnan jälkeen väsyttää? Käyt nukkumaan vähäksi aikaa. Mitä sitä kiukuttelemaan? Siihen nyt ei ole mitään syytä.

Ei päiväunet auta, sitä on koomassa koko loppuillan ja pahantuulinen, miehelle ja lapsille raivoan ja huudan väsyneenä.

Siksi haluaisin löytää sen piristävän lajin.

(Ja mitä väliä, jos en jaksa hirveästi liikkua tulevaisuudessa? Koska ei ole tarkoituskaan liikkua vanhana,musta ei tule mitään sporttimummoa, lähinnä on tarkoitus nautiskella elämästä, kuten nyt. Ei ihmisen enää tässä iässä tarvitse rääkätä itseään.)

Ap

Anna olla ja ole liikkumatta. Ei ole mitään piristävää lajia. Jos kaikki väsyttää ja kiukuttaa ole kotona pirteänä nauttimassa istumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bmi 37 on se mikä väsyttää. Jos raahaa mukana koko ajan kymmeniä kiloja ylimääräistä painoa, totta hitossa se väsyttää. Jokainen askel on salitreeniä kun mukana on 30-40 kilon painot.

Miksi ap jätti näin tähdellisen tiedon pois aloituksesta? Ihan turha ehdotella ratkaisuja kun ainoa hoitokeino on painon radikaali pudottaminen ensin ruokavalion muutoksella, ja sitten vähittäinen liikunnan aloitus. Tuolla painolla ei mikään ruhon liikutus varmasti tunnu mukavalta.

Tämä sama kaikkialla, jos kertoo painon niin kaikki ongelma on olevinaan aina siinä.

Mulla on liikunta ollut kamalaa aina, ihan laihanakin, hyväkuntoisena, nuorena, kaikki lajit. On kokeiltu uinti, lenkki, pyöräily, patikointi, tanssi, hiihto, kuntosali, jumpat-zumbat-joogat-pilatekset jne jnet. Kaikki on yhtä kamalaa ja vaikka kuinka monta kertaa viikossa tekisi. MITEN on niin vaikeaa ymmärtää, että meidän kropat toimii eri lailla ja on ihmisiä, kenelle liikunta EI tuota mitään nautintoa, ikinä.

-ohis-

No kyllä se runsas ylipaino ja rapakunto on se todennäköisin syy, miksi liikunta tuntuu pahalta. Turha sitä yrittää keksiä erilaisia muka-lääketiteellisiä "mulla on isot luut" -tyyppisiä poikkeussyitä sille, miksi liikunta ei muka sovi juuri minulle, vaikka ihmisen kroppa on nimenomaan kehittynyt liikkumaan ja liikkumattomuus on epäluonnollista ja aiheutta ongelmia ja sairauksia.

Aloittaminen on hankalaa. Kun kroppa ei ole tottunut säännölliseen liikuntaa, se kipeytyy ja sitä väsyy nopeasti. Liike on kuitenkin juurikin se ainoa lääke, joka auttaa, ja jo muutaman viikon säännöllisen itsensä liikuttamisen jälkeen kroppaa sopeutuu, lihakset eivät enää kipeydy niin helposti, ei hengästy eikä väsy yhtä nopeasti. Kaikki muu on hölynpölyä.

Miksi mulla liike ei ole lääke, vaan lihakset tulee kipeäksi ja liikunta laskee elämänlaatua väsyttämällä? Ohis

Voin ymmärtää sikäli että minulla tilanne meni tällaiseksi jossain vaiheessa oltuani sitä ennen paljon liikkuva ja huippukunnossa. Syynä ei ole ylipaino eikä sekään että olisin ”päästänyt itseni rapakuntoon”, koska kaikesta huolimatta jatkoin melko liikkuvaista elämää. Yhtäkkiä vain alkoi olla niin, että uuvun pienestäkin fyysisestä rasituksesta, ja tämä tilanne on jämähtänyt päälle. Edelleen pidän liikkumista olennaisena osana elämää mutta tyydyn nyt vähempään kun kerran kroppa vaatii lepoa. En aio muuttaa käsitystäni liikunnan tärkeydestä mutta tietty armollisuus itseä kohtaan on nyt täytynyt omaksua, ja ulkopuolelta tulevan syyttelyn jätän omaan arvoonsa. Olen tajunnut ettei uupumukseni helpota vuodessa, kahdessa tai välttämättä edes kymmenessä, mutta teen minkä pystyn.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis käyn lähinnä käveleen 1h, ja siitä tulee väsymys. Lihaskuntoa en ole tehnyt 10 vuoteen, koska tulee lihaskipuja

Ap

Alas tekee lihaskuntoa. Kehonpainoilla. Aluksi kipeytyy paikat, mutta hetken päästä ei.

Kokeilin, tästäkin tuli huono olo, hiki ja hengästyminen.

En tee enää, huomennakin varmaan saa vielä kärsiä lihaskipujakin :(

Ap

Inhoan myös liikuntaa. Silti yritän käydä kävelyllä silloin tällöin ja jopa eka kertaa kävin hiihtämässä tälle talvelle viime lauantaina. En jaksa stressata liikunnan määrästä. Jokainen askel arkielämässä on hyvä juttu. Muutama vuosi sitten oli esillä isosti idea, että 5-10 minuuttiakin riittää kerrallaan liikkumista. Arkiliikunta on hyvä juttu.