Lue keskustelun säännöt.
Ikää 36v ja liikunnasta aina tullut vaan huono olo ja väsymys. Miten saisi itsensä liikkumaan, kun tietää että lopputulos on inhottava olo..
26.12.2021 |
Tiedän että se on terveellistä, miksi se ei sitten tunnu siltä.
Mitä liikuntaa suosittelet?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Kunnon kohotuksessa on kaksi vaihetta: treeni + palautuminen. Treeni tietoisesti "rikkoo" kroppaa ja "romahduttaa" kunnon, joten tarkalleen ottaen "kunto" "kasvaa" levossa eli palautumisjaksossa, jolloin elimistö korjaa ja paikkailee liikunnan aiheuttamia pieniä säröjä käyttämällä hyväksi ravinnosta saatavia elintärkeitä paikka-aineita. "Kunto kasvaa" koska kroppa paitsi korjaa treenin tuottamat säröt ikään kuin palauttamalla kropan lähtötasolleen, mutta myös ennakoi tulevia kuormituksia eli seuraavaa treeniä puskuroimalla vähän ylimääräistä "kuntoa" sinne. Vähän samalla tavalla kuin kroppa "nälänhädässä" varastoi energiaa tulevaa varten, minkä vuoksi laihduttaessa pitäisi kuitenkin syödä riittävästi (vaan ei liikaa).
Eli kunnon kohottamisessa on kolme yhtä tärkeää osa-aluetta: liikunta, lepo ja leipä eli ravitsemus. Häiriö yhdessä osa-alueessa = häiriö kunnon kohotuksessa, eli liikunta tuntuu raskaalta, väsyttää ja mielihyvähormonit jää saamatta. Eikä kunto kohene eli olo ei kohene vaikka kuinka yrittäisi liikkua lisää, jos tämä kolmiyhteys ei ole tasapainossa.
Ja vaikka on kuinka tasapainossa kaikki, niin silti kaikkien kunto ei kohoa kuin tiettyyn pisteeseen. Tämä on fakta, joka ei tokikaan kaikkia tavoita vaikka sitä kuinka yritettäisiin selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtava ketju taas, kun tänne vastailee kaikki liikunnasta endorfiineja saavat, ymmärtämättä lainkaan mistä puhutaan.
Olen ollut nuoremoana todella hyvässä kunnossa ja valmennuksessa ja ollut junnujen valmentaja. Normaalipainoinen myös. Edes silloin ei tullut mitään liikunnan euforiaa. Lakatkaa puhumasta asiasta josta ette ymmärrä.
-eri
Jos kävelee vaikka parikymmentä kilometriä putkeen, tulee semmonen olo, että ois vähän kamoissa. Saman matkan jos juoksee niin olo kuin olisi vähän kovemmat kamat käytössä. Onnekkaasti liikunnasta tulee tämmöisiä tuntemuksia niin fiksit on edullisia ja varsin vaarattomia.
Kokemuksesta sanon, että siihen oppii. Ensin on jonkin aikaa pakotettava itsensä. Myöhemmin on sitten jo pakottava halu päästä liikkumaan. Tulet huomaamaan tämän, kun jaksat ensi käydä läpi tuon pakottamisvaiheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.
Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.
Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti
ApMiten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?
Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein
ApAnna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.
No kerropa, mitä tässä iässä pitäisi muka enää saavuttaa? :D
Eikö se ole tärkeintä, että elämä tuntuu mukavalta?
Ap
Elämä ei voi tuntua kauhean mukavalta jos siinä jo 40 vuoden iässä ei jaksa enää liikuttaa itseään. Ei jaksa kantaa mitään ja oma liikkuvuus on todella rajoittunutta. Jos jostain kannattaa pitää huolta on se on oma liikkuvuus. On se sitten lihastreenin avulla, kunnon kohottamisen avulla ja vaikka sillä, että painon hallinnalla niin, että nivelet pysyvät terveinä, se kannattaa aina Se, ettei itse saa enää liikuttua ilman kipua ja apua ei ole kivaa. Eikä varsinkaan, jos se kestää kymmeniä vuosia elämästä.
Entä sitten, jos liikunnan jälkeen väsyttää? Käyt nukkumaan vähäksi aikaa. Mitä sitä kiukuttelemaan? Siihen nyt ei ole mitään syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon kohotuksessa on kaksi vaihetta: treeni + palautuminen. Treeni tietoisesti "rikkoo" kroppaa ja "romahduttaa" kunnon, joten tarkalleen ottaen "kunto" "kasvaa" levossa eli palautumisjaksossa, jolloin elimistö korjaa ja paikkailee liikunnan aiheuttamia pieniä säröjä käyttämällä hyväksi ravinnosta saatavia elintärkeitä paikka-aineita. "Kunto kasvaa" koska kroppa paitsi korjaa treenin tuottamat säröt ikään kuin palauttamalla kropan lähtötasolleen, mutta myös ennakoi tulevia kuormituksia eli seuraavaa treeniä puskuroimalla vähän ylimääräistä "kuntoa" sinne. Vähän samalla tavalla kuin kroppa "nälänhädässä" varastoi energiaa tulevaa varten, minkä vuoksi laihduttaessa pitäisi kuitenkin syödä riittävästi (vaan ei liikaa).
Eli kunnon kohottamisessa on kolme yhtä tärkeää osa-aluetta: liikunta, lepo ja leipä eli ravitsemus. Häiriö yhdessä osa-alueessa = häiriö kunnon kohotuksessa, eli liikunta tuntuu raskaalta, väsyttää ja mielihyvähormonit jää saamatta. Eikä kunto kohene eli olo ei kohene vaikka kuinka yrittäisi liikkua lisää, jos tämä kolmiyhteys ei ole tasapainossa.
Ja vaikka on kuinka tasapainossa kaikki, niin silti kaikkien kunto ei kohoa kuin tiettyyn pisteeseen. Tämä on fakta, joka ei tokikaan kaikkia tavoita vaikka sitä kuinka yritettäisiin selittää.
Ei ole mitään "erityiselimistöjä," vaikka moni niin haluaakin uskotella itselleen. Kaikkien kunto kohoaa samalla kaavalla ja tämä on fakta: treeni-harjoitusvaste-palautuminen. Nyt ei kuitenkaan puhuta mistään huippu-urheilusta vaan ihan tavallisten matti/maija meikäläisten nousujohteisesta harjoitusvasteesta. 99.99% meistä ei tule Kipchogeja, mutta reippaasti tuonne päälle 80-v iän jokainen meistä pystyy kohottamaan kuntoaan. On ihan tehty tutkimuksia siitä kuinka pienikin säännöllinen päivittäinen kevyt/kotijumppa kasvattaa lihaskuntoa, tasapainoa, kehonhallintaa, liikkuvuutta, unen laatua, terveyttä ja elämänlaatua +85 ikäryhmässä. Kaikki muu on tekosyitä, tekosyitä.
Vierailija kirjoitti:
Mahtava ketju taas, kun tänne vastailee kaikki liikunnasta endorfiineja saavat, ymmärtämättä lainkaan mistä puhutaan.
Olen ollut nuoremoana todella hyvässä kunnossa ja valmennuksessa ja ollut junnujen valmentaja. Normaalipainoinen myös. Edes silloin ei tullut mitään liikunnan euforiaa. Lakatkaa puhumasta asiasta josta ette ymmärrä.
-eri
Tarviiko kaikesta saada jotain euforiaa? Moni siivoaa ja tiskaa vaikkei se mitään euforiaa aiheuta ja lähinnä inhoavat niiden tekemistä. Ihan vaan koska määrätyt asiat pitää pitää puhtaina. Liikunta on samanlaista. Toisia asioita kannattaa tehdä, koska tiedämme mitä hyötyä niistä on. Ja liikunnan hyödyistä nyt on tutkimuksia varmaan yli sadan vuoden ellei tuhansien vuosien ajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta sanon, että siihen oppii. Ensin on jonkin aikaa pakotettava itsensä. Myöhemmin on sitten jo pakottava halu päästä liikkumaan. Tulet huomaamaan tämän, kun jaksat ensi käydä läpi tuon pakottamisvaiheen.
Olen pakottanut itseäni 20 vuotta, osaatko sanoa milloin huomaan tämän mainotsemasi pakottavan halun liikkumiseen? Kerkeääkö tulla tämän elämän puolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon kohotuksessa on kaksi vaihetta: treeni + palautuminen. Treeni tietoisesti "rikkoo" kroppaa ja "romahduttaa" kunnon, joten tarkalleen ottaen "kunto" "kasvaa" levossa eli palautumisjaksossa, jolloin elimistö korjaa ja paikkailee liikunnan aiheuttamia pieniä säröjä käyttämällä hyväksi ravinnosta saatavia elintärkeitä paikka-aineita. "Kunto kasvaa" koska kroppa paitsi korjaa treenin tuottamat säröt ikään kuin palauttamalla kropan lähtötasolleen, mutta myös ennakoi tulevia kuormituksia eli seuraavaa treeniä puskuroimalla vähän ylimääräistä "kuntoa" sinne. Vähän samalla tavalla kuin kroppa "nälänhädässä" varastoi energiaa tulevaa varten, minkä vuoksi laihduttaessa pitäisi kuitenkin syödä riittävästi (vaan ei liikaa).
Eli kunnon kohottamisessa on kolme yhtä tärkeää osa-aluetta: liikunta, lepo ja leipä eli ravitsemus. Häiriö yhdessä osa-alueessa = häiriö kunnon kohotuksessa, eli liikunta tuntuu raskaalta, väsyttää ja mielihyvähormonit jää saamatta. Eikä kunto kohene eli olo ei kohene vaikka kuinka yrittäisi liikkua lisää, jos tämä kolmiyhteys ei ole tasapainossa.
Ja vaikka on kuinka tasapainossa kaikki, niin silti kaikkien kunto ei kohoa kuin tiettyyn pisteeseen. Tämä on fakta, joka ei tokikaan kaikkia tavoita vaikka sitä kuinka yritettäisiin selittää.
Kaikkien kunto kohoaa nyt kuitenkin aina sen hyödyn puolelle. Niin alas se ei kenelläkään jää, ettei sillä ole mitään merkitystä. Kaikista ei tule ultrajuoksijoita, mutta sellainen hyvä peruskunto on ihan kaikkien saavutettavissa, jos on edes suht perusterve, eikä tyylin koomapotilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.
Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.
Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti
ApMiten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?
Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein
ApAnna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.
No kerropa, mitä tässä iässä pitäisi muka enää saavuttaa? :D
Eikö se ole tärkeintä, että elämä tuntuu mukavalta?
ApElämä ei voi tuntua kauhean mukavalta jos siinä jo 40 vuoden iässä ei jaksa enää liikuttaa itseään. Ei jaksa kantaa mitään ja oma liikkuvuus on todella rajoittunutta. Jos jostain kannattaa pitää huolta on se on oma liikkuvuus. On se sitten lihastreenin avulla, kunnon kohottamisen avulla ja vaikka sillä, että painon hallinnalla niin, että nivelet pysyvät terveinä, se kannattaa aina Se, ettei itse saa enää liikuttua ilman kipua ja apua ei ole kivaa. Eikä varsinkaan, jos se kestää kymmeniä vuosia elämästä.
Entä sitten, jos liikunnan jälkeen väsyttää? Käyt nukkumaan vähäksi aikaa. Mitä sitä kiukuttelemaan? Siihen nyt ei ole mitään syytä.
Kaikki ei pysty nukkumaan päiväunia. Mulla kestää herätä päiväunilta n. 4h. Tuon ajan sydän hakkaa, kuvottaa, ajatus ei pysy kasassa, eikä päivittäisistä toimista tule mitään. En pysty päivittäin liikuntaan käyttää aikaani liikunta 1h, päikkärit, 1h, herääminen päikkäreiltä 4h. 6h on vähän liikaa kun pitäisi käydä myös töissä ja hoitaa muut asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta sanon, että siihen oppii. Ensin on jonkin aikaa pakotettava itsensä. Myöhemmin on sitten jo pakottava halu päästä liikkumaan. Tulet huomaamaan tämän, kun jaksat ensi käydä läpi tuon pakottamisvaiheen.
Olen pakottanut itseäni 20 vuotta, osaatko sanoa milloin huomaan tämän mainotsemasi pakottavan halun liikkumiseen? Kerkeääkö tulla tämän elämän puolella?
Ehket koskaan tule kokemaan sitä tai sitten ehkä huomenna. Jos sinulta vietäisiin mahdollisuus liikkumiseen kokonaan voisit kaivata sitä vaikka vartin päästä. Niin kauan kun sinulla ei ole vaikeuksia liikkua vaikka vessaan kun olet yksin et osaa kaivata sitä.
Liikkumisen voi kadottaa sillä ettei liiku. Vanhat ihmiset jotka ovat liikkuneet aina liikkuvat loppuun asti, koska he eivät halua muuttua liikkumattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon kohotuksessa on kaksi vaihetta: treeni + palautuminen. Treeni tietoisesti "rikkoo" kroppaa ja "romahduttaa" kunnon, joten tarkalleen ottaen "kunto" "kasvaa" levossa eli palautumisjaksossa, jolloin elimistö korjaa ja paikkailee liikunnan aiheuttamia pieniä säröjä käyttämällä hyväksi ravinnosta saatavia elintärkeitä paikka-aineita. "Kunto kasvaa" koska kroppa paitsi korjaa treenin tuottamat säröt ikään kuin palauttamalla kropan lähtötasolleen, mutta myös ennakoi tulevia kuormituksia eli seuraavaa treeniä puskuroimalla vähän ylimääräistä "kuntoa" sinne. Vähän samalla tavalla kuin kroppa "nälänhädässä" varastoi energiaa tulevaa varten, minkä vuoksi laihduttaessa pitäisi kuitenkin syödä riittävästi (vaan ei liikaa).
Eli kunnon kohottamisessa on kolme yhtä tärkeää osa-aluetta: liikunta, lepo ja leipä eli ravitsemus. Häiriö yhdessä osa-alueessa = häiriö kunnon kohotuksessa, eli liikunta tuntuu raskaalta, väsyttää ja mielihyvähormonit jää saamatta. Eikä kunto kohene eli olo ei kohene vaikka kuinka yrittäisi liikkua lisää, jos tämä kolmiyhteys ei ole tasapainossa.
Ja vaikka on kuinka tasapainossa kaikki, niin silti kaikkien kunto ei kohoa kuin tiettyyn pisteeseen. Tämä on fakta, joka ei tokikaan kaikkia tavoita vaikka sitä kuinka yritettäisiin selittää.
Ei ole mitään "erityiselimistöjä," vaikka moni niin haluaakin uskotella itselleen. Kaikkien kunto kohoaa samalla kaavalla ja tämä on fakta: treeni-harjoitusvaste-palautuminen. Nyt ei kuitenkaan puhuta mistään huippu-urheilusta vaan ihan tavallisten matti/maija meikäläisten nousujohteisesta harjoitusvasteesta. 99.99% meistä ei tule Kipchogeja, mutta reippaasti tuonne päälle 80-v iän jokainen meistä pystyy kohottamaan kuntoaan. On ihan tehty tutkimuksia siitä kuinka pienikin säännöllinen päivittäinen kevyt/kotijumppa kasvattaa lihaskuntoa, tasapainoa, kehonhallintaa, liikkuvuutta, unen laatua, terveyttä ja elämänlaatua +85 ikäryhmässä. Kaikki muu on tekosyitä, tekosyitä.
Alleviivaat hienosti sitä miten fakta ei mene perille, vaikka miten yritettäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.
Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.
Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti
ApMiten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?
Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein
ApAnna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.
No kerropa, mitä tässä iässä pitäisi muka enää saavuttaa? :D
Eikö se ole tärkeintä, että elämä tuntuu mukavalta?
ApElämä ei voi tuntua kauhean mukavalta jos siinä jo 40 vuoden iässä ei jaksa enää liikuttaa itseään. Ei jaksa kantaa mitään ja oma liikkuvuus on todella rajoittunutta. Jos jostain kannattaa pitää huolta on se on oma liikkuvuus. On se sitten lihastreenin avulla, kunnon kohottamisen avulla ja vaikka sillä, että painon hallinnalla niin, että nivelet pysyvät terveinä, se kannattaa aina Se, ettei itse saa enää liikuttua ilman kipua ja apua ei ole kivaa. Eikä varsinkaan, jos se kestää kymmeniä vuosia elämästä.
Entä sitten, jos liikunnan jälkeen väsyttää? Käyt nukkumaan vähäksi aikaa. Mitä sitä kiukuttelemaan? Siihen nyt ei ole mitään syytä.
Kaikki ei pysty nukkumaan päiväunia. Mulla kestää herätä päiväunilta n. 4h. Tuon ajan sydän hakkaa, kuvottaa, ajatus ei pysy kasassa, eikä päivittäisistä toimista tule mitään. En pysty päivittäin liikuntaan käyttää aikaani liikunta 1h, päikkärit, 1h, herääminen päikkäreiltä 4h. 6h on vähän liikaa kun pitäisi käydä myös töissä ja hoitaa muut asiat.
No mitä jos tekisit sen lenkin vähän ennen nukkumaan menoa? Tai hankit kuntopyörää kotiin? Sehän olisi vain kätevää kun uni tulisi helposti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon kohotuksessa on kaksi vaihetta: treeni + palautuminen. Treeni tietoisesti "rikkoo" kroppaa ja "romahduttaa" kunnon, joten tarkalleen ottaen "kunto" "kasvaa" levossa eli palautumisjaksossa, jolloin elimistö korjaa ja paikkailee liikunnan aiheuttamia pieniä säröjä käyttämällä hyväksi ravinnosta saatavia elintärkeitä paikka-aineita. "Kunto kasvaa" koska kroppa paitsi korjaa treenin tuottamat säröt ikään kuin palauttamalla kropan lähtötasolleen, mutta myös ennakoi tulevia kuormituksia eli seuraavaa treeniä puskuroimalla vähän ylimääräistä "kuntoa" sinne. Vähän samalla tavalla kuin kroppa "nälänhädässä" varastoi energiaa tulevaa varten, minkä vuoksi laihduttaessa pitäisi kuitenkin syödä riittävästi (vaan ei liikaa).
Eli kunnon kohottamisessa on kolme yhtä tärkeää osa-aluetta: liikunta, lepo ja leipä eli ravitsemus. Häiriö yhdessä osa-alueessa = häiriö kunnon kohotuksessa, eli liikunta tuntuu raskaalta, väsyttää ja mielihyvähormonit jää saamatta. Eikä kunto kohene eli olo ei kohene vaikka kuinka yrittäisi liikkua lisää, jos tämä kolmiyhteys ei ole tasapainossa.
Ja vaikka on kuinka tasapainossa kaikki, niin silti kaikkien kunto ei kohoa kuin tiettyyn pisteeseen. Tämä on fakta, joka ei tokikaan kaikkia tavoita vaikka sitä kuinka yritettäisiin selittää.
Kaikkien kunto kohoaa nyt kuitenkin aina sen hyödyn puolelle. Niin alas se ei kenelläkään jää, ettei sillä ole mitään merkitystä. Kaikista ei tule ultrajuoksijoita, mutta sellainen hyvä peruskunto on ihan kaikkien saavutettavissa, jos on edes suht perusterve, eikä tyylin koomapotilas.
Mutta onko tällainen ihminen terve? Ehkä ei ole, mutta hänelle väitetään että hän on terve, ja vain laiska, kuten olet tässäkin ketjussa huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta sanon, että siihen oppii. Ensin on jonkin aikaa pakotettava itsensä. Myöhemmin on sitten jo pakottava halu päästä liikkumaan. Tulet huomaamaan tämän, kun jaksat ensi käydä läpi tuon pakottamisvaiheen.
Olen pakottanut itseäni 20 vuotta, osaatko sanoa milloin huomaan tämän mainotsemasi pakottavan halun liikkumiseen? Kerkeääkö tulla tämän elämän puolella?
Ehket koskaan tule kokemaan sitä tai sitten ehkä huomenna. Jos sinulta vietäisiin mahdollisuus liikkumiseen kokonaan voisit kaivata sitä vaikka vartin päästä. Niin kauan kun sinulla ei ole vaikeuksia liikkua vaikka vessaan kun olet yksin et osaa kaivata sitä.
Liikkumisen voi kadottaa sillä ettei liiku. Vanhat ihmiset jotka ovat liikkuneet aina liikkuvat loppuun asti, koska he eivät halua muuttua liikkumattomaksi.
Vastaa kysymykseen, kun kerrot tietäväsi tämän asian. Jos et tiedä, niin älä viitsi esittää tietäväsi. Se on noloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.
Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.
Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti
ApMiten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?
Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein
ApAnna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.
No kerropa, mitä tässä iässä pitäisi muka enää saavuttaa? :D
Eikö se ole tärkeintä, että elämä tuntuu mukavalta?
ApElämä ei voi tuntua kauhean mukavalta jos siinä jo 40 vuoden iässä ei jaksa enää liikuttaa itseään. Ei jaksa kantaa mitään ja oma liikkuvuus on todella rajoittunutta. Jos jostain kannattaa pitää huolta on se on oma liikkuvuus. On se sitten lihastreenin avulla, kunnon kohottamisen avulla ja vaikka sillä, että painon hallinnalla niin, että nivelet pysyvät terveinä, se kannattaa aina Se, ettei itse saa enää liikuttua ilman kipua ja apua ei ole kivaa. Eikä varsinkaan, jos se kestää kymmeniä vuosia elämästä.
Entä sitten, jos liikunnan jälkeen väsyttää? Käyt nukkumaan vähäksi aikaa. Mitä sitä kiukuttelemaan? Siihen nyt ei ole mitään syytä.
Kaikki ei pysty nukkumaan päiväunia. Mulla kestää herätä päiväunilta n. 4h. Tuon ajan sydän hakkaa, kuvottaa, ajatus ei pysy kasassa, eikä päivittäisistä toimista tule mitään. En pysty päivittäin liikuntaan käyttää aikaani liikunta 1h, päikkärit, 1h, herääminen päikkäreiltä 4h. 6h on vähän liikaa kun pitäisi käydä myös töissä ja hoitaa muut asiat.
No mitä jos tekisit sen lenkin vähän ennen nukkumaan menoa? Tai hankit kuntopyörää kotiin? Sehän olisi vain kätevää kun uni tulisi helposti?
Niin mä teenkin kaikki liikuntaa vaativat aina ennen nukkum,aan menoa. Toki se sitten meinaa sitä että herään kolmelat aamuyöstä, enkä saa levottomuuden takia enää nukuttua, mutta parempi sekin, kuin päivä pilalla päikkäreiden tai liikkumisen takia. JA ei, en todellakaan liiku jos ei ole pakko, kuin pakolliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mäkin aloittaessani kävelylenkit VIHASIN sitä! Olin kaksi tuntia lenkin jälkeen vielä tulipunainen ja aivan loppu, makasin vaan sängyssä ja hengittelin ja mietin ettei tästä koskaan tuu mitään. Nyt lenkkeilyä kohta vuosi takana enkä voisi enää kuvitellakkaan päivääkään ilman lenkkiä! Pakko päästä joka päivä 1-2 h lenkille, kipeenä olo on ihan tuskaa kun ei pääse liikkumaan. Kyllä siihen siis tottuu.
Minä olen kävellyt joka päivä 10v ajan tunnin kävelylenkin, ja joka kerta se on yhtä iso ponnistus, ja kaikki oireet jotka kävelylenkin jälkeen tulevat ovat jatkuneet täysin samoina koko 10 vuotta.
Lopetat sen kävelyn kokonaan. Istut ja makaat koko päivän ja muutaman vuoden päästä ei tosiaan tarvitse enää kävellä metriäkään. Lääkäri määrää sinulle sähköpyörätuolin ja elämäsi helpottuu, kun ei tarvitse enää tosiaankaan liikuttaa itseään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mäkin aloittaessani kävelylenkit VIHASIN sitä! Olin kaksi tuntia lenkin jälkeen vielä tulipunainen ja aivan loppu, makasin vaan sängyssä ja hengittelin ja mietin ettei tästä koskaan tuu mitään. Nyt lenkkeilyä kohta vuosi takana enkä voisi enää kuvitellakkaan päivääkään ilman lenkkiä! Pakko päästä joka päivä 1-2 h lenkille, kipeenä olo on ihan tuskaa kun ei pääse liikkumaan. Kyllä siihen siis tottuu.
Minä olen kävellyt joka päivä 10v ajan tunnin kävelylenkin, ja joka kerta se on yhtä iso ponnistus, ja kaikki oireet jotka kävelylenkin jälkeen tulevat ovat jatkuneet täysin samoina koko 10 vuotta.
Lopetat sen kävelyn kokonaan. Istut ja makaat koko päivän ja muutaman vuoden päästä ei tosiaan tarvitse enää kävellä metriäkään. Lääkäri määrää sinulle sähköpyörätuolin ja elämäsi helpottuu, kun ei tarvitse enää tosiaankaan liikuttaa itseään
Miten sinun jorinasi liittyy siihen että toisille ei tule edes 10 va aikana oloa että on pakko päästä lenkille, vaan olo on joka kerta yhtä kurja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.
Minä taas olen ihan loppu ja kiukkuinen tuon jälkeen. Pari kertaa kävin, kun uimahallit aukesi, mutta tulin vain väsyneeksi ja kiukkuiseksi.
Vesijuoksu tuntuu olevan ainoa mukava liikunta. Senkin jälkeen kyllä väsyttää hitosti
ApMiten minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vain keksiä tekosyitä. Mikään ei kelpaa. Mites se ravintopuoli? Riudutatko itseäsi jatkuvassa nälässä (ja sitten ihmettelet, kun väsyttää ja kikuttaa)?
Mulla on todella harvoin nälkä, syön paljon ja usein
ApAnna kun arvaan, nälkäkin tuntuu NIIN HIRVEÄLTÄ ettei sitäkään siedä yhtään 🙄. Kuule kasva aikuiseksi (ei vain isoksi), ja ymmärrä ettei mitään saavuta, jos ei siedä yhtään mitään epämukavuutta.
No kerropa, mitä tässä iässä pitäisi muka enää saavuttaa? :D
Eikö se ole tärkeintä, että elämä tuntuu mukavalta?
ApElämä ei voi tuntua kauhean mukavalta jos siinä jo 40 vuoden iässä ei jaksa enää liikuttaa itseään. Ei jaksa kantaa mitään ja oma liikkuvuus on todella rajoittunutta. Jos jostain kannattaa pitää huolta on se on oma liikkuvuus. On se sitten lihastreenin avulla, kunnon kohottamisen avulla ja vaikka sillä, että painon hallinnalla niin, että nivelet pysyvät terveinä, se kannattaa aina Se, ettei itse saa enää liikuttua ilman kipua ja apua ei ole kivaa. Eikä varsinkaan, jos se kestää kymmeniä vuosia elämästä.
Entä sitten, jos liikunnan jälkeen väsyttää? Käyt nukkumaan vähäksi aikaa. Mitä sitä kiukuttelemaan? Siihen nyt ei ole mitään syytä.
Kaikki ei pysty nukkumaan päiväunia. Mulla kestää herätä päiväunilta n. 4h. Tuon ajan sydän hakkaa, kuvottaa, ajatus ei pysy kasassa, eikä päivittäisistä toimista tule mitään. En pysty päivittäin liikuntaan käyttää aikaani liikunta 1h, päikkärit, 1h, herääminen päikkäreiltä 4h. 6h on vähän liikaa kun pitäisi käydä myös töissä ja hoitaa muut asiat.
No mitä jos tekisit sen lenkin vähän ennen nukkumaan menoa? Tai hankit kuntopyörää kotiin? Sehän olisi vain kätevää kun uni tulisi helposti?
Niin mä teenkin kaikki liikuntaa vaativat aina ennen nukkum,aan menoa. Toki se sitten meinaa sitä että herään kolmelat aamuyöstä, enkä saa levottomuuden takia enää nukuttua, mutta parempi sekin, kuin päivä pilalla päikkäreiden tai liikkumisen takia. JA ei, en todellakaan liiku jos ei ole pakko, kuin pakolliset.
Lopeta se liikkuminen. Kaikki ratkeaa sillä. Ei sinun ole pakko liikkua yhtään. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Teknologia kyllä auttaa kaikessa ja tulevaisuudessa entistä enemmän. Hankit vaan pehmeän sohvan, sängyn ja nojatuolin. Tarpeeksi leveät ovat, että pääset sillä skootterillasi. Ymmärrän sinua. Pehmeässä on ihana maata, joten miksi kärsiä ja pakottaa itsensä johonkin mistä ei nauti?
Kunnon kohotuksessa on kaksi vaihetta: treeni + palautuminen. Treeni tietoisesti "rikkoo" kroppaa ja "romahduttaa" kunnon, joten tarkalleen ottaen "kunto" "kasvaa" levossa eli palautumisjaksossa, jolloin elimistö korjaa ja paikkailee liikunnan aiheuttamia pieniä säröjä käyttämällä hyväksi ravinnosta saatavia elintärkeitä paikka-aineita. "Kunto kasvaa" koska kroppa paitsi korjaa treenin tuottamat säröt ikään kuin palauttamalla kropan lähtötasolleen, mutta myös ennakoi tulevia kuormituksia eli seuraavaa treeniä puskuroimalla vähän ylimääräistä "kuntoa" sinne. Vähän samalla tavalla kuin kroppa "nälänhädässä" varastoi energiaa tulevaa varten, minkä vuoksi laihduttaessa pitäisi kuitenkin syödä riittävästi (vaan ei liikaa).
Eli kunnon kohottamisessa on kolme yhtä tärkeää osa-aluetta: liikunta, lepo ja leipä eli ravitsemus. Häiriö yhdessä osa-alueessa = häiriö kunnon kohotuksessa, eli liikunta tuntuu raskaalta, väsyttää ja mielihyvähormonit jää saamatta. Eikä kunto kohene eli olo ei kohene vaikka kuinka yrittäisi liikkua lisää, jos tämä kolmiyhteys ei ole tasapainossa.