Miten sinä olet auttanut tuntematonta ihmistä?
Oletko joskus auttanut itsellesi täysin tuntematonta ihmistä jossain asiassa?
Olisi ihana kuulla joskus niitä positiivisia juttuja, kun nykyään on lehdet täynnä näitä "vanhus jätettiin pulaan" ja "kukaan ei tullut auttamaan" juttuja..
Itselle tuli ensimmäisenä mieleen eräs kerta kun autoin vanhan rouvan kadun yli. Hän kyllä itse pyysi apua ja totta kai siinä autoin. Itselle tuli todella hyvä mieli tuosta pienestä hyvästä teosta :)
Kommentit (93)
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:41"]Ajelin töihin ja satuin näkemään kadulla pyjamassa haahuilevan iäkkään miehen. Tein uukkarin ja poimin kyytiin. Kuten arvelin, ei mies muistanut, missä asuu. Kyselin mikä kauppa on häntä lähellä ym. ja muisti pieniä asioita, joiden perusteella sitten mentiin 100m kerrallaan ja katseltiin tuttuja kulmia. Löytyi talo, jonka pihaa mies osoitti. Mentiin ja soitin ovikelloa, jolloin tytär avasi ja naureskeli vaan. "Mitäs se isä nyt on keksinyt"? Sanoin, että aika kylmää ja vaarallista on muistisairaan lokakuisessa tuulessa ulkona yksin. Ei sanonut nainen mitään, ei edes kiittänyt. Saattoihan siinä ikävästi perinnönjako siirtyä :(
[/quote]
Järkyttävää miten ihmiset ei osaa edes kiittää! Ties kuinka kauan tuokin pappa oli jo haahuillut ja kuinka kauan vielä olisi haahuillut jos et olisi mennyt hätiin. Ja ei mitään kiitosta, missä on ihmisten käytöstavat???
Manne kysy reittiä laukkukauppaan- neuvoin väärin :D
Nostellu lastenrattaita linja-autoon ja pois tai siis auttanut siinä. Yhden mummelin ruokakassin kantamisessa kotiovelle.. No laiska se töitänsä laskee. Leikannut naapurin nurmikon jne..
Päästän yleensä aina kassajonossa ohitseni asiakkaan, jolla on 1-2 ostosta ja minulla kärry täynnä. Minua puolestaan ei kukaan koskaan ole päästänyt vastaavassa tilanteessa itsensä ohi.
Talvella huomasin jalkakäytävällä mummon, joka ei kerta kaikkiaan päässyt rollaattorinsa kanssa lumessa eteenpäin. Pysäytin autoni, tarjouduin auttamaan ja saatoin hänet kotiovelle.
Jos minulta jää parkkilappuun ylimääristä aikaa, tarjoan sitä sille joka sattuu juuri ostamaan itselleen lippua. Ihmiset hämmästyy tästä aina tosi paljon. Hauskin oli kerran sairaalan parkkipakalla, vanhempi herra oli ostanut yli 2 h liikaa parkkiaikaa, antoi lipun minulle ja minä kierrätin saman lipun vielä edelleen.
Mieheni pysähtyy aina auttamaan, jos jonkun auto on simahtanut vaikka liikennevaloihin. Hänellä on vetoliina aina mukana. Yhtenä pyrypäivänä hän taisi kiskoa neljä autoa penkasta.
Kannoin kuusivuotiaan tytön kotiinsa, kun oli murtanut jalkansa. Äitinsä ei vastannut puhelimeen.
Juuri eilen annoin jollekkin tytölle ja hänen lapselleen 6.70e kun ruokalapun rahat ei riittänyt,ja jono takana oli niin pitkä.
Ovien avaaminen, kassalla annoin pikku tytölle parikyt senttiä kun häneltä puuttui sen verran ja ole myös auttanut vaunujen kanssa esim. Junaan ja pois
Istuin vähän ennen joulua bussissa etupenkillä ja kuulin kuljettajan ja kyytiin tulevan opiskelijan keskustelun. Nuorelta mieheltä uupui lipun hinnasta viitisen euroa. Kaveri olisi joutunut odottamaan halvempaa vakiovuoroa lähes pari tuntia, joten tarjouduin maksamaan puuttuvan summan. Hän kiitteli moneen kertaan, sekä vielä bussista poistuessaankin. Tuli hyvä joulumieli :)
Eräällä lentokentällä selasin postikortteja telineessä. Huomasin kortin, joka oli kirjoitettu täyteen terveisiä, vastaanottajan nimi ja osoite oli laitettu sekä myös postimerkki. Ajattelin, että ehkä joku mummeli oli epähuomiossa palauttanut telineeseen muiden ostamatta jättämiensä korttien mukana myös tuon kirjoittamansa. Kävin viemässä sen postilaatikkoon. Toivottavasti meni perille.
Soitin kadulla harhaivalle vanhalle dementoituneelle rouvalle poliisit. Rouva muisti nimensä, mutta ei tiennyt missä oli ja missä harhaili. Puistosta oli kerännyt pari kukkasta "kimpuksi".
Poliisit hakivat, hoitokodista oli lähtenyt reissun päälle.
Kerran annoin rahaa kaupan kassajonossa edellä olleelle. Hän joutui poistamaan ostoksiaan kun rahat eivät riittäneet, ja sitten jäi vielä muutaman kymmenen senttiä puuttumaan niin annoin ne hänelle, että jono pääsisi eteenpäin.
Jos pysäköintilippuun on jäänyt aikaa, olen muutaman kerran onnistunut antamaan sen jollekin pysäköivälle. Kerran yksi mies sanoi "olet maailman ihanin nainen" siitä hyvästä kun sai tunnin parkkiaikaa multa. Tulin itsekin tosi iloiseksi!
Toissa keväänä näin auton ikkunasta, että eräs mies pyörätuoleineen oli jäänyt jumiin sohjoon. Pyörätuoli oli autotiellä, ja mies yritti epätoivoisesti päästä sohjosta kävelytielle.
Käskin mieheni pysäyttää auton, hyppäsin autosta ja oikeasti liikennettä pysäytellen juoksin pyörätuolimiehen luo auttamaan. (joo, tunsin itseni elokuvien toimintasankariksi pikkuisen..)
Siinä kun oltiin väkerretty se tuoli turvallisesti kävelytien puolelle ja kiitosten jälkeen olin kääntynyt jo pois, kutsui mies minut takaisin ja veitikkamaisesti hymyillen sanoi "kun tunnut olevan noin näppärä tyttö auttamaan, niin mulla ois kotona ikkunat pesemättä".
En luvannut mennä pesemään..=)
Autoin kerran vanhan naisen pystyyn kun oli kaatunut rollaattorin kanssa alamäessä. Onneks ei käynyt mitään.
Soitin kerran hätänumeroon, kun naapurin mies oli saanut sairaskohtauksen rappukäytävässä. Toi n. viikon päästä tapahtuneesta 50e palkkioksi, olin hieman hämmentynyt mutta kertoi että pelastin hänen henkensä :')
Olen myös soittanut apua, kun vanha erittäin humalainen mies oli kaatunut pyörällä eikä päässyt pystyyn.
Autoin todella humalassa olevaa miestä löytämään pankkikorttinsa. Sanoin monesti että tarkista kunnolla se lompakko ja sitten vihdoin kun hän tutki kunnolla kortti yllätys yllätys löytyi sieltä. Hetken päästä tämä mies tuli pöytämme luokse ja toi kiitokseksi jonkun ihanan lämpimän suklaajuoman :) tämä mieleen jäänein auttaminen :D
Kerran näin auton, jossa oli takaovi auki. En nähnyt ketään auton luona ja odottelin koiran kanssa hetken siinä ja otin sitten numerotiedustelusta omistajan selville. Soitin hänelle ja oli tosi iloinen, tuli samantien läheisestä kerrostalosta paikalle. Oli ilmeisesti unohtanut oven auki ottaessaan lasta autosta. Onneks ei ollu varastettu mitään.
Ihania tarinoita! Kertokaa lisää! Alkaa palata usko hyviin ihmisiin :)
Ap
21 vielä täällä :)
Kävelin pyörätietä, kun näin puskassa pyörän ja miehen pitkällään pusikossa. Mies oli tuhannen taalan humalassa, ei päässyt ylös. Autoin ylös, ja vannotin, että ei enää pyörällä ajaisi...
Noh, tämän palstan viestien kautta lähetin jollekin tytölle housuja (oli vetänyt kasvuspurtin). Sain muuten kiitokset sekä äidiltä, että tyttäreltä, eli ei ihmiset ole ollenkaan kiittämättömiä tämän perusteella. Nostin kuukausilahjoitussummaani amnestylle. Autoin mummoja laskunmaksuautomaatin kanssa (kyllä, näitä on vielä olemassa). Hoidin naapurin vanhusten kissaa ja toisten naapurien lapsia. Soitin häkeen kun näin lapsen koirineen rantainmiesten kokoontumispaikalla pidemmän tovin.
Pieniä juttuja, mutta olen yrittänyt tehdä osani. Ensi vuonna ehkä sitten enemmän.
Kerran autoin kauppaan eksynyttä pientä lasta löytämään äitinsä. No äiti löytyi mutta tämä ei ollut moksiskaan, ei kiitosta ei mitään, ei tainnut edes huomata että joku pieni puuttui viereltä :(
Juuri tänään annoin parkkilipukkeen eteenpän. Kuukausi sitten autoin rollaattorilla kulkevaa mummoa parin pudonneen ostoksen kanssa. Autan, kun hoksaan apua tarvittavan.
Teininä talutin tolkuttoman humalaisen miehen kotiinsa n. parin kilometrin matkan. Olin niin naiivi, etten tajunnut vain soittaa viranomaisille. :D
Ajelin töihin ja satuin näkemään kadulla pyjamassa haahuilevan iäkkään miehen. Tein uukkarin ja poimin kyytiin. Kuten arvelin, ei mies muistanut, missä asuu. Kyselin mikä kauppa on häntä lähellä ym. ja muisti pieniä asioita, joiden perusteella sitten mentiin 100m kerrallaan ja katseltiin tuttuja kulmia. Löytyi talo, jonka pihaa mies osoitti. Mentiin ja soitin ovikelloa, jolloin tytär avasi ja naureskeli vaan. "Mitäs se isä nyt on keksinyt"? Sanoin, että aika kylmää ja vaarallista on muistisairaan lokakuisessa tuulessa ulkona yksin. Ei sanonut nainen mitään, ei edes kiittänyt. Saattoihan siinä ikävästi perinnönjako siirtyä :(