Auttakaa minua eroamaan miehestäni

Suojele lastasi, kukaan muu ei voi tehdä sitä. Lapsi on täysin teidän armoillanne eikä mahda tilanteelle mitään. Hyvä, että sinä näet sen ja ymmärrät miten väärin miehesi toimii.

Minä olen jo isoäiti ja katson asioita matkan päästä. Tällä järjellä en ikinä jäisi sellaiseen paikkaan jossa minun pienelle lapselleni edes huudetaan toistuvasti saati tehtäisiin muuta pahaa. Käytännön asiat järjestyvät aina, luota siihen.

Voitko mennä ensin vanhempiesi luo? Jos et, mene turvakotiin. Mene minne tahansa, missä lapsesi ei tarvitse pelätä. Voi olla, että miehesi tulee joskus järkiinsä ja aikuistuu ja voitte olla yhdessä, mutta niin kauan kuin sitä ei tapahdu, hän ei ole hyvä isä sinun lapsillesi.

Älä vähättele tätä asiaa äläkä selittele sitä parhain päin. Meillä naisilla on taipumus silotella ja piilotella ikäviä asioita ja valitettavasti se usein tapahtuu lasten kustannuksella.

Samanlainen tilanne ollut itsellä. Esikoiseni ei ole nykyisen mieheni oma mutta toiminut isän korvikkeena koska biologinen isä valitsi aineet tärkeämmiksi. Mies ei tehnyt muutakun valittanut ja huutanut lapselleni kaikesta. Ei suostunut mennä juttelemaan lapselle jos tämä aiheuttanut tälle pahan mielen. Jouduin jatkuvasti menemään väliin näihin tilanteisiin ja sain huudot joka kerta ja sitä lapsi joutui kuuntelemaan. Loppujen lopuksi otin eron koska lapsen ei tarvitse nähdä sellaista elämää kun on ansainnut paljon parempaa. Helppo päätös ei tietenkään ollut mutta oma lapsi menee kaiken edelle.

Tsemppiä vielä ja muista että valinnan teet itsesi ja lapsesi parhaaksi<3

Ammu sitä aikaa haulikolla kasvoihin

Mä tajusin vasta eron jälkeen, miten olin ollut aina lasten ja miehen välissä.

Suojelin lapsia, hyssyttelin että annetaan isän nukkua, lähdettiin aamulla ulkoilemaan. Ja riitatilanteissa käänsin huomion itseeni ja viitoin lapset menemään pois tilanteesta.

Meillä ei siis käyty käsiksi, mutta huudettiin railakkaasti tai v-tuiltiin pistävästi.

Meillä on lasten kanssa yhä suorastaan telepaattinen yhteys, ne tajuaa pelkästä silmäyksestä mitä tarkoitan. Mutta kun tiedän, mistä se johtuu - siitä että ovat joutuneet pelkäämään ja luottamaan siihen että äiti hoitaa asian niin se ei ole pelkästään hyvä.

Lapset osaavat lukea mielialoja tarkkaan ja mukauttaa käytöstään. He tietävät, miten olla ettei iskä vaan hermostu. He tietävät, miten voimia kuluttavaa on joutua tarkkailemaan, millaisella tuulella vanhampi tällä kertaa on.

Ero oli kuitenkin niin vapauttava. Jo muutama viikko eron jälkeen lapseni alkoivat taas lauleskella ääneen, soittaa musiikkia isolla, nauraa ja jutella. Varsinkin se lauleskelu oli mielestäni suurenmoista - mulla ei ole syytä ärähtää että "voisit sinäkin olla hiljaa välillä".