Tämä on varmasti henkisesti raskas päivä monelle.

Toivon sydämestäni, että lapsiperheissä osataan ottaa rauhallisesti edes tänään. Lapset ansaitsevat kännittömän joulun.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki joulut jotka terveenä saa viettää, ovat juhlaa aina.

Olipa hyvin sanottu! Tämä todella osui, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä joulut on jotenkin tosi teennäisiä päiviä koska:

Yksinäisiä säälitään ja ne ketkä säälii yksinäisiä on niitä ketkä viettää joulua muiden ihmisten kanssa.

Miksi ne ei vietä joulua yksinäisten ihmisten kanssa?

Koska joulukiireet ovat niiii'in kauhean raskasta! Parempi antaa joulurauha yksinäisille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä joulut on jotenkin tosi teennäisiä päiviä koska:

Yksinäisiä säälitään ja ne ketkä säälii yksinäisiä on niitä ketkä viettää joulua muiden ihmisten kanssa.

Miksi ne ei vietä joulua yksinäisten ihmisten kanssa?

Kuka muka säälii yksinäisiä? Sinäkin mielummin syyllistät ja ihmettelet miten joku voi olla yksinäinen. 

Yksinäisiä monet säälii jouluna ja ihan jo mediat kirjottelee juttuja siitä kuinka jotkut ihmiset on jouluna yksin. Telkkarissakin pyörii eräs mainos missä joku vanha mies on joulun yksin.

Yksinäiset on yksin usein koko vuoden mutta miksi jouluna siitä tehdään niin iso numero?

Käytännössä yksinäiset ovat koko vuoden täysin näkymättömiä. Kun sitten yksinäisyydestä muistutetaan, niin seuralliset ihmiset alkavat kiillottamaan omaa omaatuntoaan pää kallellaan ja kulmakarvat hämmentyneessä rutussa mainostamalla muille kuinka yksinäisiä ihmisiä on jouluna, että voi voi.

Välittömästi kun tapaninpäivä vaalenee, unohtuu kaikenmaailman yksinäiset ja aletaan suunnittelemaan mitä tehtäisiin uuden vuoden juhlissa ystävien kanssa, ja sitten onkin jo mietittävä uudenvuoden lupauksia ja kohta hiihtolomia ja sitten jo kevään vihertymistä ja juhannusta, kunnes taas pitää pikkuhiljaa alkaa miettimään miten syksystä selviäisi että tulisi pian joulu. Ja taas joku muistuttaa että on olemassa yksinäisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä joulut on jotenkin tosi teennäisiä päiviä koska:

Yksinäisiä säälitään ja ne ketkä säälii yksinäisiä on niitä ketkä viettää joulua muiden ihmisten kanssa.

Miksi ne ei vietä joulua yksinäisten ihmisten kanssa?

Kuka muka säälii yksinäisiä? Sinäkin mielummin syyllistät ja ihmettelet miten joku voi olla yksinäinen. 

Yksinäisiä monet säälii jouluna ja ihan jo mediat kirjottelee juttuja siitä kuinka jotkut ihmiset on jouluna yksin. Telkkarissakin pyörii eräs mainos missä joku vanha mies on joulun yksin.

Yksinäiset on yksin usein koko vuoden mutta miksi jouluna siitä tehdään niin iso numero?

Käytännössä yksinäiset ovat koko vuoden täysin näkymättömiä. Kun sitten yksinäisyydestä muistutetaan, niin seuralliset ihmiset alkavat kiillottamaan omaa omaatuntoaan pää kallellaan ja kulmakarvat hämmentyneessä rutussa mainostamalla muille kuinka yksinäisiä ihmisiä on jouluna, että voi voi.

Välittömästi kun tapaninpäivä vaalenee, unohtuu kaikenmaailman yksinäiset ja aletaan suunnittelemaan mitä tehtäisiin uuden vuoden juhlissa ystävien kanssa, ja sitten onkin jo mietittävä uudenvuoden lupauksia ja kohta hiihtolomia ja sitten jo kevään vihertymistä ja juhannusta, kunnes taas pitää pikkuhiljaa alkaa miettimään miten syksystä selviäisi että tulisi pian joulu. Ja taas joku muistuttaa että on olemassa yksinäisiä ihmisiä.

Voisihan olla niinkin, ettei yksinäisiä mietittäisi sitä yhtäkään päivää vuodessa. Olisiko se parempi?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä joulut on jotenkin tosi teennäisiä päiviä koska:

Yksinäisiä säälitään ja ne ketkä säälii yksinäisiä on niitä ketkä viettää joulua muiden ihmisten kanssa.

Miksi ne ei vietä joulua yksinäisten ihmisten kanssa?

Jep. Munkin ystävät ihan kyyneltyvät kun kyselevät sitten aina pyhien jälkeen, että yksinkös olit, voi voi. Joka vuosi olen, en kaipaa sääliä. Seura kyllä kelpaisi.

Vierailija kirjoitti:

Mä selviän kyllä joulusta, mutta mulle uuden vuoden juhlinta on jotenkin aivan kauheaa. Uuden vuoden aattona oikein korostuu se, ettei minulla ole ystäviä joiden seurassa juhlistaisi vuoden vaihtumista ja kaiken kruunaa räjähtelevät ilotulitteet, joita ei voi olla kuulematta vaikka muuten pystyisikin välttelemään sitä juhlinnan tuputusta. 

Halaus sulle! Tiedän, miltä susta tuntuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä selviän kyllä joulusta, mutta mulle uuden vuoden juhlinta on jotenkin aivan kauheaa. Uuden vuoden aattona oikein korostuu se, ettei minulla ole ystäviä joiden seurassa juhlistaisi vuoden vaihtumista ja kaiken kruunaa räjähtelevät ilotulitteet, joita ei voi olla kuulematta vaikka muuten pystyisikin välttelemään sitä juhlinnan tuputusta. 

Miksi et lähde ulos ja etsi seuraa?

Meillä on nykyään liiankin hiljaista. Edes kaupunki ei enää ilotulita.

Tällaisten kommenttien tarkoitus on varmaan hyvä: Halutaan neuvoa ja piristää. Nämä kuitenkin aiheuttavat lisää ahdistusta yksinäisissä, koska tällaisten neuvojen antajilla ei selvästikään ole mitään käsitystä siitä, millaista yksinäisyys oikeasti on. Se ei ratkea sillä, että lähdetään ulos kävelemään ja kysellään tuntemattomilta että anteeksi voisitko olla ystäväni. Kuka oikeasti edes tekisi noin? Yksinäinen kaipaa mukaan pyytämistä ja empatiaa, ei tällaisia ihan pimeitä neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä joulut on jotenkin tosi teennäisiä päiviä koska:

Yksinäisiä säälitään ja ne ketkä säälii yksinäisiä on niitä ketkä viettää joulua muiden ihmisten kanssa.

Miksi ne ei vietä joulua yksinäisten ihmisten kanssa?

Kuka muka säälii yksinäisiä? Sinäkin mielummin syyllistät ja ihmettelet miten joku voi olla yksinäinen. 

Yksinäisiä monet säälii jouluna ja ihan jo mediat kirjottelee juttuja siitä kuinka jotkut ihmiset on jouluna yksin. Telkkarissakin pyörii eräs mainos missä joku vanha mies on joulun yksin.

Yksinäiset on yksin usein koko vuoden mutta miksi jouluna siitä tehdään niin iso numero?

Käytännössä yksinäiset ovat koko vuoden täysin näkymättömiä. Kun sitten yksinäisyydestä muistutetaan, niin seuralliset ihmiset alkavat kiillottamaan omaa omaatuntoaan pää kallellaan ja kulmakarvat hämmentyneessä rutussa mainostamalla muille kuinka yksinäisiä ihmisiä on jouluna, että voi voi.

Välittömästi kun tapaninpäivä vaalenee, unohtuu kaikenmaailman yksinäiset ja aletaan suunnittelemaan mitä tehtäisiin uuden vuoden juhlissa ystävien kanssa, ja sitten onkin jo mietittävä uudenvuoden lupauksia ja kohta hiihtolomia ja sitten jo kevään vihertymistä ja juhannusta, kunnes taas pitää pikkuhiljaa alkaa miettimään miten syksystä selviäisi että tulisi pian joulu. Ja taas joku muistuttaa että on olemassa yksinäisiä ihmisiä.

Voisihan olla niinkin, ettei yksinäisiä mietittäisi sitä yhtäkään päivää vuodessa. Olisiko se parempi?

Ei välttämättä, mutta käytännössä tilanne ei muuttuisi mitenkään suuntaan tai toiseen.

Esimerkiksi Punaisen Ristin ystäväpalvelua ei rahoiteta kuin pieneen osaan maata ja sielläkin on etusijalla lapset ja nuoret, sekä vanhukset.

Käytännössä tuo tarkoittaa sitä että yksinäinen lapsi, jolla on ongelmia perheessä, on se "yksinäinen". Sekä se vanhus joka on jäänyt leskeksi, on se "yksinäinen".

Ja noista yksinäisistä mediassa sitten puhutaan.

Kuitenkin ne varsinaiset yksinäiset ihmiset, eli ne joilla ei oikeasti ole ketään, jäävät noiden palveluiden ulkopuolelle koska mikään palvelu ei heitä lähesty, eli he itsekään eivät tiedä että voisivat ottaa yhteyttä johonkin!

Mutta onhan se hyvä, kun Suomessa on sellainen meininki että tulosta pitää näkyä tai rahantulo lakkaa. Kun nuo ystäväpalvelut voivat kertoa että yksinäinen lapsi on varttunut nuoreksi ja saanut opiskelupaikan, niin tehtävä on suoritettu ja voidaan osoittaa että ystäväpalvelu on kustannustehokasta toimintaa.

Tosielämä on kuitenkin aivan jotain muuta. Tulosten luominen on todella vaikeaa!

Nimittäin. Suurin osa yksinäisistä ihmisistä joilla puhelin on käytössä vain siksi että he itse voivat vaaran sattuessa soittaa apua, ja heitä ei muista silloin tällöin kuin ehkä palveluntarjoaja, ja joiden kodissa ei keskustele kuin televisio tai radio, tai jotka nauttivat maisemista jotka näkyvät oman asunnon ikkunoista, ovat sellaisia joilla

A) Vanhemmat eivät käyttäneet päihteitä tai olleet mielenterveysongelmaisia

B) Vanhemmat eivät harjoittaneet tai kokeneet kotiväkivaltaa

C) koulumenestys oli vähintäänkin tyydyttävää

D) eivät kokeneet kiusaamista.

Toisin sanoen. Suurin osa yksinäisistä ihmisistä on sellaisia joilla on ns. "kotiasiat kunnossa" ihan lapsesta saakka. Nuo ihmiset eivät jää mihinkään haaviin, koska yhteiskunnalle he ovat täysin näkymättömiä. Ei kukaan tee heistä lasuja, eivätkä he itse sekaannu rikoksiin, tms.

Kyllä me voimme kertoa menestystarinoita yksinäisistä jotka ovat lapsena olleet väkivaltaisessa alkoholinhuuruisessa perheessä ja jotka ovat sekaantuneet myöhemmin rikollisuuteen, ja sitten parantaneet tapansa ja saaneet hankituksi ammatin ja työpaikan ja oman asunnon jne.

Sen sijaan yksinäinen jolla ei ole oikeasti ketään eikä mitään, ei pelkällä "ystävällä" voi edes rakentaa mitään. "Ystävä" voi käydä yksinäisen kanssa konserteissa, kahvilla tai näyttelyissä, mutta "ystävä" on työnsä jälkeen kotonaan oman perheensä kanssa viettämässä seurallista joulua, kun taas yksinäinen istuu yksin omassa kämpässään ja mätänee sinne, yksin.

Ongelma on siinä että edeltävässä tapauksessa jossa ihminen elää ongelmallista lapsuutta, ei välttämättä ole yksin lainkaan, vaan tukiverkot ohjaavat muiden samankaltaisten luokse. Mutta oikeasti yksinäinen on tavallaan päätynyt tilanteeseen jossa elämä on ajanut ohi.

Eli vaikka ammatti olisikin, niin työtä ei välttämättä ole tarjolla. Tai vaikka työpaikka olisikin, niin sosiaaliset taidottomuudet aiheuttavat ongelmia, ja ihminen on yhä edelleen yksin ryhmässäkin.

Kirjoitin tässä pitkästi, mutta haluan tällä vain sanoa sen että kun mediassa puhutaan yksinäisyydestä, niin ihmiset ajattelevat että se korjautuu jonkun muun toimesta. Mutta sitä se ei tee. Eikä asiasta voivottelu vähennä ongelmaa! Jotta ongelma korjaantuisi, sosiaalisten ihmisten tulisi ottaa yksinäinen ryhmäänsä mukaan vaikka väkisin! Tuota ei kuitenkaan tapahdu, ellei siitä makseta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna se koko vuoden yksinolo korostuu kun ei ole mahdollista tavata ketään koska kaikki ovat niiden perheidensä parissa! 

Ja joo, on todellakin muitakin ongelmia esim. terveyden kanssa. 

Miksi se jouluna korostuu? Miksi joulusta on väännetty joku perhejuhla? Miksi mediat ei kirjoita että joulua voi ja pitää juhlia myös yksin?

Miksikö on väännetty, siksi että joulun sanoma on perhe, syntyi lapsi. 

Ei pidä paikkaansa. Alkuperäisellä joululla ei ole mitään tekemistä kristinuskon tai Jeesuksen kanssa. Joulu eli Yule on pohjoismainen pakanallinen keskitalven juhla. Lisäksi joulu perustuu antiikin roomalaisten viettämään Saturnaliaan. Kristityt tulivat keskiajalla levittämään uskontoaan pohjoismaihin ja asettivat Jeesuksen syntymäjuhlan alkuperäisen Yulen päälle. Jeesus ei ole syntynyt jouluna vaan heinäkuussa, keskikesällä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyin kuin luin iltapäivälehdestä ihmisten muistoja niistä huonoista jouluista. Miksi niihin jäädään vellomaan, eikä edes yritetä antaa sitä lapsuutta anteeksi ja päästä siitä yli?

Minulla on ollut hyvä lapsuus ja jouluista ei ole kuin ihania muistoja. Nyt toinen vanhempani on juuri kuollut ja lähityötä tekevänä olen iso riski riskiryhmään kuuluville läheisilleni, joilla vasta kaksi rokotusta. Tästä syystä olen joulun yksin. Ikävässä, surussa, yksinäisyydessä. Nauttiako tästä pitäisi?

kirkon tilaisuudet on mahdollisuus olla ihmisten parissa. niitä löytyy musiikkikonsertista illalla,aamupäivän jumalanpalvelukseen. niin näkee muita ihmisiä ja on osa joukkoa.suosittelen. netistä vaan lähikirkon tapahtumat hakea. r-kioskilla oli aamupäivällä ihmisiä kahvittelemassa. eli on paikkoja joissa pystyy hengaan, vaikkei ole seuraa.

itse sairauden takia tänä jouluna yksin sängyn pohjalla,olisi kutsuttu kyllä mukaan, mut tänä jouluna vointi niin huono, ettei pysty. eli vietän joulua vauva palstalla,kiitos kaikille kirjottajille ja hyvää joulua teille kaikille.

hyväksyy vain sen, että voi olla paha mieli ja syrjään jääneen fiilikset välillä, mut ei auta kun lähteä vaikka välillä kodin ulkopuolelle, etsiin paikkoja ,jotka auki. miehet usein hengaa huoltoasemilla tai kirjastojen lukusaleil,naiset vapaa-ehtoistöissä ja kirkon tapahtumissa. ne aukee kyllä joulun jälkeen.harrastukset kuten kansalaisopistot ym. mahdollisuus löytää tuttavia aikuisenakin.

HelsinkiMissiolla on yksinäisyystyötä aikuisille. Organisaatio on nimestään huolimatta tunnustukseton ja käsittääkseni apua voi saada myös muualla kuin pk-seudulla.

HelsinkiMission sivuilta löytyy  myös hyvä työkirja avuksi yksinäisyyteen

https://www.helsinkimissio.fi/sites/default/files/custom/Yksinaisyystyo…

Heti jo aamusta meni kaikki huonosti.

Menin lähikauppa Alepaan ja keräsin ostokset koriin. Kun olin menossa kassalle siihen edelle meni kovaa ysköstautiapoteva eukko joka köhi ja röhi. Jäin kauemmaksi ja se vaan röhi. Kaupassa ei ollut muita asiakkaita. Hetken odotin lähteekö se, mutta se jäi yskiin siihen kassalle. Vein tavarat takaisin hyllyyn ja lähdin kaupasta pois. Jäi sitten viimeset jouluostokset tekemättä.

Nyt kun julistettiin joulurauha.

Samalla hetkellä kun joulurauha oli julistettu alkoi yläkerroksesta kuulua vasaralla naputtelua, niinkuin korjaisi tai kasaisi huonekaluja, koko ajan naputtelee. Ovat muunmaalaisia eikä vietä joulua. Joutuukohan sitä koko joulun kuunteleen, vai pitäskö paukattaa takasin vasaralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä joulut on jotenkin tosi teennäisiä päiviä koska:

Yksinäisiä säälitään ja ne ketkä säälii yksinäisiä on niitä ketkä viettää joulua muiden ihmisten kanssa.

Miksi ne ei vietä joulua yksinäisten ihmisten kanssa?

Kuka muka säälii yksinäisiä? Sinäkin mielummin syyllistät ja ihmettelet miten joku voi olla yksinäinen. 

Yksinäisiä monet säälii jouluna ja ihan jo mediat kirjottelee juttuja siitä kuinka jotkut ihmiset on jouluna yksin. Telkkarissakin pyörii eräs mainos missä joku vanha mies on joulun yksin.

Yksinäiset on yksin usein koko vuoden mutta miksi jouluna siitä tehdään niin iso numero?

Käytännössä yksinäiset ovat koko vuoden täysin näkymättömiä. Kun sitten yksinäisyydestä muistutetaan, niin seuralliset ihmiset alkavat kiillottamaan omaa omaatuntoaan pää kallellaan ja kulmakarvat hämmentyneessä rutussa mainostamalla muille kuinka yksinäisiä ihmisiä on jouluna, että voi voi.

Välittömästi kun tapaninpäivä vaalenee, unohtuu kaikenmaailman yksinäiset ja aletaan suunnittelemaan mitä tehtäisiin uuden vuoden juhlissa ystävien kanssa, ja sitten onkin jo mietittävä uudenvuoden lupauksia ja kohta hiihtolomia ja sitten jo kevään vihertymistä ja juhannusta, kunnes taas pitää pikkuhiljaa alkaa miettimään miten syksystä selviäisi että tulisi pian joulu. Ja taas joku muistuttaa että on olemassa yksinäisiä ihmisiä.

Voisihan olla niinkin, ettei yksinäisiä mietittäisi sitä yhtäkään päivää vuodessa. Olisiko se parempi?

Tai tehtäisiin se muulloin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyin kuin luin iltapäivälehdestä ihmisten muistoja niistä huonoista jouluista. Miksi niihin jäädään vellomaan, eikä edes yritetä antaa sitä lapsuutta anteeksi ja päästä siitä yli?

Minulla on ollut hyvä lapsuus ja jouluista ei ole kuin ihania muistoja. Nyt toinen vanhempani on juuri kuollut ja lähityötä tekevänä olen iso riski riskiryhmään kuuluville läheisilleni, joilla vasta kaksi rokotusta. Tästä syystä olen joulun yksin. Ikävässä, surussa, yksinäisyydessä. Nauttiako tästä pitäisi?

Yksi viikonloppu ja joulu sinne tai tänne!!

Onhan tässä kyllä miettiminen, että minkä viinapullon avaisi ja mitä tietokonepeliä pelaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Rouva ylisuorittaa turboahdettuna postikorttijouluaan js sitten seuraavan viikon mököttää kun kukaan ei välitä/arvosta

Teinejä ei vois vähempää kiinnostaa joulusäätäminen ja itse yritån käyttäytyä kuin kyseessä olisi mikä tahansa pidennetty viikonloppu. Pomo käski pitää loppovuoden vapaata, mutts jotenkin tuntuu siltä että ensi viikolla lähden offiisille ihan oikeasti ottamaan rennosti.

...jouluun hurahtaneiden kokoontuminen jatkuu:

Anoppi ja appi saapuivat, apella sopivasti pikkuköhää ja vähän voipunut olo, ei todellakaan pirteä ukko, olisi aivan hyvin voinut jäädä kotiin ("mutta kun se alkaa ryyppäämään jos se ei ole mukana" - no ei varmana tossa kondiksessa). Äiti ja tytär eli rouva ja anoppi tästä innostuivat piristämään joululauluhetkellä ennen puuroilua. Ei stana, mun mielestä vielä tonttusoihtukulkue lippustandaarein tyyliin Adolf & Joseph.

Loppupäivän ohjelma kellotettu viiden minuutin tarkkuudella. Joulusauna, sapuskat (ja siellä ruokalajikellotus toki), lahjajako ja sitten hautuumaakierros.

Helkutin joulunatsit, tästä on kaukana rauhaida joulu.

Itse olen vaan niin väsynyt. Onneksi nyt voin silti paremmin kuin viime vuonna. Itsellekin joulusta silti tullut vähän vaikeaa aikaa. Ymmärrän jos moni voi huonosti nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu on perheen juhla ja sitä ihanaa "perhejoulua" tulee joka tuutista. 

Perheettömälle tämä on hankalaa kun yrittää olla huomaamatta näitä mainoksia jne. 

Katkeroituminen meinaa välillä nostaa päätään mutta toistaiseksi olen saanut sen blokattua. 

Kannattaa ottaa huomioon, että nuo mainokset ihanista perhejouluista on tosiaan ihan vain mainoksia. Ei missään sellaista yli-idyllistä tunnelmaa oikeasti ole, vaan ihan normaalia elämää joulunakin eletään.

Minä esimerkiksi tällä hetkellä palstailen - ilmeisesti - ja mies pelaa pleikkaria. Ei siis istuta umpirakastuneesti takan ääressä viltin alla, vaikka pariskuntajoulua vietetäänkin. Ihan normaalisti ollaan.

Totta! Kun on itsekseen voi myös tehdä ihan mitä huvitta. Mä esim. nyt syön piparkakkutaikinaa kissat sylissä. Ne ei ikinä valita.