Tämä on varmasti henkisesti raskas päivä monelle.

joku kylpyläjoulu tai ulkomaanmatkajoulu ,vois sopia kanssa yksineläjälle.tässä just mietin tuleville vuosille mielekkäitä jouluja yksineläjille-

Tuli mieleen se 11-vuotias tyttö joka kuoli jäätyään rekasta putoavan vanerikuorman alle. Siinä perheessä on varmasti suuri suru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä joulut on jotenkin tosi teennäisiä päiviä koska:

Yksinäisiä säälitään ja ne ketkä säälii yksinäisiä on niitä ketkä viettää joulua muiden ihmisten kanssa.

Miksi ne ei vietä joulua yksinäisten ihmisten kanssa?

Kuka muka säälii yksinäisiä? Sinäkin mielummin syyllistät ja ihmettelet miten joku voi olla yksinäinen. 

Yksinäisiä monet säälii jouluna ja ihan jo mediat kirjottelee juttuja siitä kuinka jotkut ihmiset on jouluna yksin. Telkkarissakin pyörii eräs mainos missä joku vanha mies on joulun yksin.

Yksinäiset on yksin usein koko vuoden mutta miksi jouluna siitä tehdään niin iso numero?

Häiritseekö kun muistetaan yksinäisiä? Viiraako päässä? Saatanako siellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä joulut on jotenkin tosi teennäisiä päiviä koska:

Yksinäisiä säälitään ja ne ketkä säälii yksinäisiä on niitä ketkä viettää joulua muiden ihmisten kanssa.

Miksi ne ei vietä joulua yksinäisten ihmisten kanssa?

Kuka muka säälii yksinäisiä? Sinäkin mielummin syyllistät ja ihmettelet miten joku voi olla yksinäinen. 

Yksinäisiä monet säälii jouluna ja ihan jo mediat kirjottelee juttuja siitä kuinka jotkut ihmiset on jouluna yksin. Telkkarissakin pyörii eräs mainos missä joku vanha mies on joulun yksin.

Yksinäiset on yksin usein koko vuoden mutta miksi jouluna siitä tehdään niin iso numero?

Käytännössä yksinäiset ovat koko vuoden täysin näkymättömiä. Kun sitten yksinäisyydestä muistutetaan, niin seuralliset ihmiset alkavat kiillottamaan omaa omaatuntoaan pää kallellaan ja kulmakarvat hämmentyneessä rutussa mainostamalla muille kuinka yksinäisiä ihmisiä on jouluna, että voi voi.

Välittömästi kun tapaninpäivä vaalenee, unohtuu kaikenmaailman yksinäiset ja aletaan suunnittelemaan mitä tehtäisiin uuden vuoden juhlissa ystävien kanssa, ja sitten onkin jo mietittävä uudenvuoden lupauksia ja kohta hiihtolomia ja sitten jo kevään vihertymistä ja juhannusta, kunnes taas pitää pikkuhiljaa alkaa miettimään miten syksystä selviäisi että tulisi pian joulu. Ja taas joku muistuttaa että on olemassa yksinäisiä ihmisiä.

Irvokkainta tejopyhyyttä on kun jokainen tuntee jonkun yksinäisen, onhan joku ne yksinäiset syrjinyt porukoista. Ihan tarkoituksella. Ettei niitä muistaessaan kuitenkaan vaivauduta pyytämään mukaan ja lopettamaan syrjintää. Ehei.

Vierailija kirjoitti:

Mä selviän kyllä joulusta, mutta mulle uuden vuoden juhlinta on jotenkin aivan kauheaa. Uuden vuoden aattona oikein korostuu se, ettei minulla ole ystäviä joiden seurassa juhlistaisi vuoden vaihtumista ja kaiken kruunaa räjähtelevät ilotulitteet, joita ei voi olla kuulematta vaikka muuten pystyisikin välttelemään sitä juhlinnan tuputusta. 

Joulu ja uusivuosi on juhlia, joita ei yksinäisellä ole. On vain yksinäisyys.

Ikävä kyllä moni on yksinäinen koska suomessa on niin epäsosiaaliset ihmiset ja siksi että moni tahallisesti syrjii jotain ihmistä. Syitähän aina löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä joulut on jotenkin tosi teennäisiä päiviä koska:

Yksinäisiä säälitään ja ne ketkä säälii yksinäisiä on niitä ketkä viettää joulua muiden ihmisten kanssa.

Miksi ne ei vietä joulua yksinäisten ihmisten kanssa?

Kuka muka säälii yksinäisiä? Sinäkin mielummin syyllistät ja ihmettelet miten joku voi olla yksinäinen. 

Yksinäisiä monet säälii jouluna ja ihan jo mediat kirjottelee juttuja siitä kuinka jotkut ihmiset on jouluna yksin. Telkkarissakin pyörii eräs mainos missä joku vanha mies on joulun yksin.

Yksinäiset on yksin usein koko vuoden mutta miksi jouluna siitä tehdään niin iso numero?

Käytännössä yksinäiset ovat koko vuoden täysin näkymättömiä. Kun sitten yksinäisyydestä muistutetaan, niin seuralliset ihmiset alkavat kiillottamaan omaa omaatuntoaan pää kallellaan ja kulmakarvat hämmentyneessä rutussa mainostamalla muille kuinka yksinäisiä ihmisiä on jouluna, että voi voi.

Välittömästi kun tapaninpäivä vaalenee, unohtuu kaikenmaailman yksinäiset ja aletaan suunnittelemaan mitä tehtäisiin uuden vuoden juhlissa ystävien kanssa, ja sitten onkin jo mietittävä uudenvuoden lupauksia ja kohta hiihtolomia ja sitten jo kevään vihertymistä ja juhannusta, kunnes taas pitää pikkuhiljaa alkaa miettimään miten syksystä selviäisi että tulisi pian joulu. Ja taas joku muistuttaa että on olemassa yksinäisiä ihmisiä.

Voisihan olla niinkin, ettei yksinäisiä mietittäisi sitä yhtäkään päivää vuodessa. Olisiko se parempi?

Ei se yksinäisyys miettimällä ja murehtimalla mihinkään häviä. Pitäisi vaan suhtautua asiallisemmin läheisiin. Ei juntit osaa.

Jos joulu ahdistaa syystä tai toisesta, niin kannattaisikohan muuttaa suhtautumistaan koko jouluaikaan. Sitähän voisi olla viettämättäkin koko joulua, jos on liian vaikeaa ja näin selviäisi paremmin näistäkin asioista. Jouluhan on vai yksi päivä muitten joukossa, mistä ei tarvi sen enempää perustaa. Ei pidä ainakaan taskaksi ottaa.

Eilen yksinäisyyttäni pohtiessani havahduin kysymään itseltäni aika pysäyttävän kysymyksen.

"Mikä tulee todennäköisesti olemaan elämäsi seuraava suuri tapahtuma?"

Vastaus tuohon kertoo hyvin paljon siitä onko ihminen yksinäinen vai seurallinen.

Mitkään "joulu", "kesäloma Lanzarotella", "anopin 50 vuotisjuhlat" tai vastaava ei ole mikään suuri tapahtuma elämässä, vaan tapahtuman pitää olla oikeasti sosiaalisesti merkittävä.

Esimerkiksi oman lapsen syntymä, omat kihlat, omat häät, oman lapsen valmistuminen ammattiin ja kotoaan poismuutto, tai muu vastaava on sopiva suuri tapahtuma.

Yksinäisellä seuraava suuri tapahtuma saattaa olla esimerkiksi oma kuolema, tai oma vakava sairastuminen, tai vaikkapa puolison kuolema tms.

Oman lapsen syntymä, häät tai lapsen muuttaminen pois kotoa kertoo siitä että ihminen omaa ystäviä ja sosiaalisia suhteita vaikka olisikin välillä yksin. Sen sijaan jos ihmisellä seuraava suuri tapahtuma tulee olemaan kuolema tms. silloin voidaan sanoa että ihminen on todella yksin.

Vierailija kirjoitti:

Eilen yksinäisyyttäni pohtiessani havahduin kysymään itseltäni aika pysäyttävän kysymyksen.

"Mikä tulee todennäköisesti olemaan elämäsi seuraava suuri tapahtuma?"

Vastaus tuohon kertoo hyvin paljon siitä onko ihminen yksinäinen vai seurallinen.

Mitkään "joulu", "kesäloma Lanzarotella", "anopin 50 vuotisjuhlat" tai vastaava ei ole mikään suuri tapahtuma elämässä, vaan tapahtuman pitää olla oikeasti sosiaalisesti merkittävä.

Esimerkiksi oman lapsen syntymä, omat kihlat, omat häät, oman lapsen valmistuminen ammattiin ja kotoaan poismuutto, tai muu vastaava on sopiva suuri tapahtuma.

Yksinäisellä seuraava suuri tapahtuma saattaa olla esimerkiksi oma kuolema, tai oma vakava sairastuminen, tai vaikkapa puolison kuolema tms.

Oman lapsen syntymä, häät tai lapsen muuttaminen pois kotoa kertoo siitä että ihminen omaa ystäviä ja sosiaalisia suhteita vaikka olisikin välillä yksin. Sen sijaan jos ihmisellä seuraava suuri tapahtuma tulee olemaan kuolema tms. silloin voidaan sanoa että ihminen on todella yksin.

Hyvin kirjoitettu. Usein yksinäiselle kylmässä maailmassa ei ole mitään positiivisia kivoja mainitsemiasi sosiaalisia tilanteita. Ei ollenkaan mitään positiivista. Mutta on niitä negativiisia tilanteita, niitähän on kaikilla, joku sanoo veemäisesti. Lyö kadulla. Kun yrittää saada niitä positiivisia sosiaalisia juttuja tulee jatkuvia vastoinkäymisiä ja vittuilua. Aivan erityinen tilanne kun jos olisi neutraalia mutta kun ne sosiaaliset kokemukset on niitä traumatisoivia. Onko yhteiskunnalla ja yhteisöllä vastuu yksinäisistäkin. On.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu on perheen juhla ja sitä ihanaa "perhejoulua" tulee joka tuutista. 

Perheettömälle tämä on hankalaa kun yrittää olla huomaamatta näitä mainoksia jne. 

Katkeroituminen meinaa välillä nostaa päätään mutta toistaiseksi olen saanut sen blokattua. 

Kannattaa ottaa huomioon, että nuo mainokset ihanista perhejouluista on tosiaan ihan vain mainoksia. Ei missään sellaista yli-idyllistä tunnelmaa oikeasti ole, vaan ihan normaalia elämää joulunakin eletään.

Minä esimerkiksi tällä hetkellä palstailen - ilmeisesti - ja mies pelaa pleikkaria. Ei siis istuta umpirakastuneesti takan ääressä viltin alla, vaikka pariskuntajoulua vietetäänkin. Ihan normaalisti ollaan.

Totta! Kun on itsekseen voi myös tehdä ihan mitä huvitta. Mä esim. nyt syön piparkakkutaikinaa kissat sylissä. Ne ei ikinä valita.

Ai voiko. Voiko käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Voiko muuttaa yhdessä maailmaa ja purkaa sydäntään. Voiko jakaa asioitaan ja kokemuksiaan. saako yksinäinen tukea ja neuvoja. Saako läheisyyttä. Koskettaako joku. Kerro vastaus noihin.

Kyllä yksinäisyys Jouluna korostuu, ihminen kun on silloin "herkkä" muistamaan menneitä ja Uuden Vuoden läheisyys myös tuo takkaa jos yksinäisyyteen ei ole mitään lääkettä näkyvissä.

Sitä aina ihmettelen miksi esim uskovat eivät avaa joulupöytää edes joulupäivänä joillekkin seurakunan yksinäisille? Kutsussa voisi lukea tule päivälliselle (vierailuaika 3t).

Tai jos sekin on liikaa niin edes käythän päiväkahvilla (2t max).

Kyllä tuokin pieni kutsu ja tauko yksinäisyyteen lämmittäisi.

Jouluna korostuu ihmisten paskamaisuus toisille. Hampaat irvessä teeskenneellään että kaikki on hyvin vaikka tuli tehtyä vaikka mitö kolttosia toisille. Eritoten syrjimällä. Jotkut nauttii ja saa pieniä orkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä joulut on jotenkin tosi teennäisiä päiviä koska:

Yksinäisiä säälitään ja ne ketkä säälii yksinäisiä on niitä ketkä viettää joulua muiden ihmisten kanssa.

Miksi ne ei vietä joulua yksinäisten ihmisten kanssa?

Kuka muka säälii yksinäisiä? Sinäkin mielummin syyllistät ja ihmettelet miten joku voi olla yksinäinen. 

Yksinäisiä monet säälii jouluna ja ihan jo mediat kirjottelee juttuja siitä kuinka jotkut ihmiset on jouluna yksin. Telkkarissakin pyörii eräs mainos missä joku vanha mies on joulun yksin.

Yksinäiset on yksin usein koko vuoden mutta miksi jouluna siitä tehdään niin iso numero?

Käytännössä yksinäiset ovat koko vuoden täysin näkymättömiä. Kun sitten yksinäisyydestä muistutetaan, niin seuralliset ihmiset alkavat kiillottamaan omaa omaatuntoaan pää kallellaan ja kulmakarvat hämmentyneessä rutussa mainostamalla muille kuinka yksinäisiä ihmisiä on jouluna, että voi voi.

Välittömästi kun tapaninpäivä vaalenee, unohtuu kaikenmaailman yksinäiset ja aletaan suunnittelemaan mitä tehtäisiin uuden vuoden juhlissa ystävien kanssa, ja sitten onkin jo mietittävä uudenvuoden lupauksia ja kohta hiihtolomia ja sitten jo kevään vihertymistä ja juhannusta, kunnes taas pitää pikkuhiljaa alkaa miettimään miten syksystä selviäisi että tulisi pian joulu. Ja taas joku muistuttaa että on olemassa yksinäisiä ihmisiä.

Voisihan olla niinkin, ettei yksinäisiä mietittäisi sitä yhtäkään päivää vuodessa. Olisiko se parempi?

Ei se yksinäisyys miettimällä ja murehtimalla mihinkään häviä. Pitäisi vaan suhtautua asiallisemmin läheisiin. Ei juntit osaa.

Pakko ikävä kyllä sanoa, että vähän samoin ajattelen. En ymmärrä tätä omiin kopperoihin poteroitumista, jossa vain puoliso ja ehkä omat ja appivanhemmat mahtuvat juhlapöytään. En käsitä esimerkiksi, miten omassa lapsuudenperheessäni voidaan jättää minut kokonaan yksin viettämään joulua, vaikka olen suoraan ja rehellisesti kertonut olevano todella surullinen ja yksinäinen. Jotenkin en vain sovi siihen idylliseen kuvioon, niin vaikka yksinäisyydestä voidaan lässyttää silmät kyyneltyen muuten, ei kuitenkaan välitetä, että oma sisar on siinä ihan vieressä ja itkee joulun yksin. Eipä tulisi kuuloonkaan vaikka Etelä-Euroopassa.

Joulu voi haavoittaa todella pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä joulut on jotenkin tosi teennäisiä päiviä koska:

Yksinäisiä säälitään ja ne ketkä säälii yksinäisiä on niitä ketkä viettää joulua muiden ihmisten kanssa.

Miksi ne ei vietä joulua yksinäisten ihmisten kanssa?

Kuka muka säälii yksinäisiä? Sinäkin mielummin syyllistät ja ihmettelet miten joku voi olla yksinäinen. 

Yksinäisiä monet säälii jouluna ja ihan jo mediat kirjottelee juttuja siitä kuinka jotkut ihmiset on jouluna yksin. Telkkarissakin pyörii eräs mainos missä joku vanha mies on joulun yksin.

Yksinäiset on yksin usein koko vuoden mutta miksi jouluna siitä tehdään niin iso numero?

Käytännössä yksinäiset ovat koko vuoden täysin näkymättömiä. Kun sitten yksinäisyydestä muistutetaan, niin seuralliset ihmiset alkavat kiillottamaan omaa omaatuntoaan pää kallellaan ja kulmakarvat hämmentyneessä rutussa mainostamalla muille kuinka yksinäisiä ihmisiä on jouluna, että voi voi.

Välittömästi kun tapaninpäivä vaalenee, unohtuu kaikenmaailman yksinäiset ja aletaan suunnittelemaan mitä tehtäisiin uuden vuoden juhlissa ystävien kanssa, ja sitten onkin jo mietittävä uudenvuoden lupauksia ja kohta hiihtolomia ja sitten jo kevään vihertymistä ja juhannusta, kunnes taas pitää pikkuhiljaa alkaa miettimään miten syksystä selviäisi että tulisi pian joulu. Ja taas joku muistuttaa että on olemassa yksinäisiä ihmisiä.

Voisihan olla niinkin, ettei yksinäisiä mietittäisi sitä yhtäkään päivää vuodessa. Olisiko se parempi?

Ei se yksinäisyys miettimällä ja murehtimalla mihinkään häviä. Pitäisi vaan suhtautua asiallisemmin läheisiin. Ei juntit osaa.

Pakko ikävä kyllä sanoa, että vähän samoin ajattelen. En ymmärrä tätä omiin kopperoihin poteroitumista, jossa vain puoliso ja ehkä omat ja appivanhemmat mahtuvat juhlapöytään. En käsitä esimerkiksi, miten omassa lapsuudenperheessäni voidaan jättää minut kokonaan yksin viettämään joulua, vaikka olen suoraan ja rehellisesti kertonut olevano todella surullinen ja yksinäinen. Jotenkin en vain sovi siihen idylliseen kuvioon, niin vaikka yksinäisyydestä voidaan lässyttää silmät kyyneltyen muuten, ei kuitenkaan välitetä, että oma sisar on siinä ihan vieressä ja itkee joulun yksin. Eipä tulisi kuuloonkaan vaikka Etelä-Euroopassa.

Joulu voi haavoittaa todella pahasti.

Aivan.

Vierailija kirjoitti:

Jouluna korostuu ihmisten paskamaisuus toisille. Hampaat irvessä teeskenneellään että kaikki on hyvin vaikka tuli tehtyä vaikka mitö kolttosia toisille. Eritoten syrjimällä. Jotkut nauttii ja saa pieniä orkkuja.

Jouluyön hälytystehtävistä lukiessa tuli ajatus, että kenellehän joulun aika on oikeasti tuskaa, perheellisille vai yksin sitä viettäville? Ketkä lähtee turvakotiin, ketkä selvittelee välejään puukoin ja puntarein? Kenellä on turvallinen ja rauhallinen joulu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu on perheen juhla ja sitä ihanaa "perhejoulua" tulee joka tuutista. 

Perheettömälle tämä on hankalaa kun yrittää olla huomaamatta näitä mainoksia jne. 

Katkeroituminen meinaa välillä nostaa päätään mutta toistaiseksi olen saanut sen blokattua. 

Kannattaa ottaa huomioon, että nuo mainokset ihanista perhejouluista on tosiaan ihan vain mainoksia. Ei missään sellaista yli-idyllistä tunnelmaa oikeasti ole, vaan ihan normaalia elämää joulunakin eletään.

Minä esimerkiksi tällä hetkellä palstailen - ilmeisesti - ja mies pelaa pleikkaria. Ei siis istuta umpirakastuneesti takan ääressä viltin alla, vaikka pariskuntajoulua vietetäänkin. Ihan normaalisti ollaan.

Totta! Kun on itsekseen voi myös tehdä ihan mitä huvitta. Mä esim. nyt syön piparkakkutaikinaa kissat sylissä. Ne ei ikinä valita.

Ai voiko. Voiko käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Voiko muuttaa yhdessä maailmaa ja purkaa sydäntään. Voiko jakaa asioitaan ja kokemuksiaan. saako yksinäinen tukea ja neuvoja. Saako läheisyyttä. Koskettaako joku. Kerro vastaus noihin.

No eipä voi eikä saa tukea tai läheisyyttä.  :( Yritin vain löytää jotain positiivista omasta yksinäisestä joulustani. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joulu ahdistaa syystä tai toisesta, niin kannattaisikohan muuttaa suhtautumistaan koko jouluaikaan. Sitähän voisi olla viettämättäkin koko joulua, jos on liian vaikeaa ja näin selviäisi paremmin näistäkin asioista. Jouluhan on vai yksi päivä muitten joukossa, mistä ei tarvi sen enempää perustaa. Ei pidä ainakaan taskaksi ottaa.

Meidän perheellä on juuri nyt surua. Kyllä se jotenkin tuntuu vielä pahemmalta, kun on joulu josta muuten nautittaisiin. Toisaalta onneksi on lomaa, eikä tarvitse jaksaa vielä käydä töissä ja koulussakin.

Ihan normi päivä se on kun ei lähde uskonnollisten hihhuleiden ja markkinapellejen vietäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normi päivä se on kun ei lähde uskonnollisten hihhuleiden ja markkinapellejen vietäväksi.

No kun eihän se vaan ole, kun siihen latautuu niin valtava määrä kulttuurisia odotuksia ja merkityksiä, etteivät ne kieltämällä mihinkään häviä. Lisäksi jokaisella on oma historiansa, joka tuo juhlapäiviin oman latauksensa. Joku varmasti voi ja haluaa olla kuten joulua ei olisikaan, mutta ei se todellakaan ole kaikille mahdollista. Monilla on yksinäisyyttä, ahdistusta ja surua, johon ei välttämättä auta oma asennemuutos tai se, että esittää ettei joulua ole.