Lue keskustelun säännöt.
Jouluriita - mies on hankkinut meille koiranpennun
23.12.2021 |
Lapset on kinunnut jo 2 v koiraa. Nyt huomenna tuodaan kotiin ja mies kyllä tiesi että en ole koiraihminen ollenkaan. Miten ton vielä voi perua?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Koira pitää kouluttaa ja se vaatii perehtymistä, johdonmukaisuutta ja pitkää pinnaa. Kouluttamattomat koirat ovat kamalia. Voiko tuommoisessa tilanteessa luottaa siihen, että mies viitsii ja osaa hoitaa kouluttamisen? Pelkät ulkoiluttamiset ja hoitamiset eivät riitä.
Missään nimessä koiraa ei voi ottaa ilman koko perheen yhteistä päätöstä!
Kyllä voi ottaa, jos vanhemmat ja lapset äänestävät sen toisen vanhemman kumoon ja ottavat koirasta vastuun. Tiedän parikin perhettä, missä näin on tehty, ja hyvin on toiminut. Tosin näissä molemmissa isä on ollut se vastustava ääni. Onkohan sitten niin, että jos nainen tekee tämän päätöksen, se on tarkkaan punnittu ja harkittu ja tiedetään mihin ollaan ryhtymässä? Pennun kasvatus ja lenkit hoituu ja koira koulutetaan asianmukaisesti.
Näissä molemmissa tapauksissa isäkin on lämmennyt. En tiedä miten paljon on alkanut osallistua lenkityksiin vai osallistuuko ollenkaan. Mutta ottaahan monet sinkutkin koiran ja pärjäävät sen kanssa. Kyllä äiti ja lapset pärjäävät siinä missä sinkkukin, kunhan se äiti tietää mihin on ryhtymässä ja on valmis kantamaan vastuun yksin, jos lapset feilaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei koiran hankinnan täydy olla kokonaan yhteinen päätös. Minä olen meidän perheen koiraihminen ja mieheni suostuu asumaan koiran kanssa samassa talossa. Minä hoidan koiran kokonaan ja kaikkinensa. Lapset saattavat joskus auttaa. Mieheltä en edes pyydä apua. Tämä asia puhuttiin heti alunperin selväksi. Ei mitään ongelmaa.
Meilläkin mies ja lapset haluavat koiran, mutta eivät suostu tuohon sinun mainitsemaasi sopimukseen :D
Kun esitän ehdot, niin aletaan poistumaan takavasemmalle kaikessa hiljaisuudessa. Lopulta maristaan että kai sitä saa haaveilla sentään, johon vastaan että ei muuta kuin haaveilette, mutta haaveilkaa omissa päissänne tai keskenänne, älkääkä kulkeko haaveillen perässäni kyselemässä että eikö olisikin kiva sellainen koiranpentu, ja miksi me ei voida ottaa sellaista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus on totta, ymmärrän Ap:tä oikein hyvin. Meillä oli vuosia sitten sama tilanne. Minä en halunnut koiraa, muu perhe halusi. Ja minullehan sen koiran hoito sitten loppupeleissä lankesi.
No yritä etsiä sille koiralle uutta kotia. Jos ei muu perhe jaksa hoitaa haluamaansa koiraa, niin eivät myöskään pääse tekemään siitä päätöksiä.
Tämä olisi ihan varteenotettava vaihtoehto. Moni koiraihminen olisi varmasti valmis ottamaan aikuisen koiran. Se pentuvaihe on kauhean työläs, vaikka onhan pennussa oma viehätyksensä. Mutta aikuinen koira, joka olisi valmiiksi koulutettu ja pahin lapsi- ja teinivaihe jo ohitettu, kukapa ei sellaista haluaisi? Tietenkin vanhoilla päivillä tulee sitten oma vaivansa, mutta sitä ennen olisi edessä kuitenkin vuosia rauhallisen ja mukavan koiran kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt koiraa voi noin vaan ottaa. No mies varmaan sitten hoitaa ja lenkittää sen koiran lasten kanssa.
Juuri noin eli se koira on miehen vastuulla, eihän lapset kykene siitä aina huolehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Sun vuoro joustaa. Sinä hankit ne lapset ja mies nyt sen koiran.
Siis nainenko tuli raskaaksi ihan tuosta vaan itsestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus on totta, ymmärrän Ap:tä oikein hyvin. Meillä oli vuosia sitten sama tilanne. Minä en halunnut koiraa, muu perhe halusi. Ja minullehan sen koiran hoito sitten loppupeleissä lankesi.
Näin kävi meilläkin. Mies halusi koiran, minä en. Mies vaihtoi työtä ja nyt on viikot poissa. Koira jäi minun hoidettavaksi.
Nyt mies alkanut haaveilla lapsesta, minä harkitsen eroa.
Jestas sentään. Kun mies seuraavan kerran lähtee työhön, niin anna hänelle kaksi vaihtoehtoa: joko mies ottaa koiran mukaan tai etsit sille uuden kodin sillä aikaa, kun mies on pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ikinä mitään lupia kysellyt, ostan koiran tai hevosen ihan sillon kun itse haluan.
No hevoselle varmaan ihan sama, kun ei se kotiin sisälle tule, mutta koirasta olisin keskustellut kumppanin kanssa. Luulisi hyvässä parisuhteessa tuollaisista asioista ilmoittavan etukäteen.
Ei sisälle mutta omaan pihaan. Meillä on niin hyvä parisuhde ettei mun tarvitse kysellä lupia.
No meillä on myös hyvä parisuhde, mutta kyllä tuollaisista asioista puhutaan etukäteen vaikka lupaa ei edes tarvitse. Minä olisin kertonut etukäteen, että nyt olisi vihdoinkin mahdollisuus ostaa se hevonen, josta olen lapsuudesta asti haaveillut jne.. Sen sijaan, että olisin vain tuonut hevoseen pihaan yksi kaunis päivä. Kuulosta oudolta, ettei tuolliasista keskustella etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama tilanne, tosin koira ei ihan jouluksi vielä saavu, mutta mies on jo maksanut sen ja sopinut kuljetus järjestelyt.
Olin joskus puhunut miehelleni, että tulevaisuudessa voitaisiin harkita koiran hankkimista, sellaista vähän isompi kokoista rotua olevaa (tarkoitin vähän isommalla jotain 20-30 kiloista).
Ja mitä mies sitten on mennyt tekemään yllättääkseen minut:
Meille on nyt tulossa ulkomailta Englannin mastiffin pentu!!!, siis se maailman painavin koirarotu joka kasvaa reilusti yli sata kiloiseksi ja epäilemättä kuolaa ja syö kuin mikäkin 😳
Pennun hankintaa ei miehen mukaan voi kuulemm enää perua, joten ensi vuodesta taitaa tulla meillä aika mielenkiintoinen 🙄
Ja mies saa opetella siivoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyydyt surkeaan elämääsi ja hoidat kakarat ja koiran sekä annat ukolles päivittäin kakkosta.
Annatko sinä ukollesi päivittäin p-aukkoasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea :D Tästä lähin koti haisee karmealta paskalta (koirat haisevat ihan törkeän pahalta), paskaa/kusta lattialla jos ei vie ajoissa lenkille, ja liian typeriä hoitaakseen asiat laatikkoon kuten kissat. Ärsyttävintä on se rakin seuraaminen joka paikkaan kun nämä avuttomat eliöt ei osaa itseään viihdyttää. Niin ja se haukkuminen, argh.
Joo, tuli puolison bonuksena koira itselle, ja koiravihani vain moninkertaistui kun näki käytännössä kuinka prseestä koirat ovat. Haluaisin joka päivä vain heittää sen parvekkeelta alas. No en oikeasti, mutta tunkea johonkin kenneliin tai pihalle pysyvästi.
Mutta kissat <3 Ihania, tuoksuvia pehmeitä karvapalloja jotka osoittavat läheisyyttä aidosta halusta, eikä siksi että saa keksin, osaavat huoltaa itsensä ja paskoa laatikkoon.
Onneksi kissanpaska haisee suloiselle ruusulle! Koira sentään osaa tehdä ulos, kun sen kerran siihen opettaa, kissa paskoo ja kusee aina sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ikinä mitään lupia kysellyt, ostan koiran tai hevosen ihan sillon kun itse haluan.
No hevoselle varmaan ihan sama, kun ei se kotiin sisälle tule, mutta koirasta olisin keskustellut kumppanin kanssa. Luulisi hyvässä parisuhteessa tuollaisista asioista ilmoittavan etukäteen.
Ei sisälle mutta omaan pihaan. Meillä on niin hyvä parisuhde ettei mun tarvitse kysellä lupia.
Koira joutuu koko ajan olemaan ulkona. Mitä järkeä on hankkia tuollainen?
Ei meillä koira joudu olemaan ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ikinä mitään lupia kysellyt, ostan koiran tai hevosen ihan sillon kun itse haluan.
No hevoselle varmaan ihan sama, kun ei se kotiin sisälle tule, mutta koirasta olisin keskustellut kumppanin kanssa. Luulisi hyvässä parisuhteessa tuollaisista asioista ilmoittavan etukäteen.
Ei sisälle mutta omaan pihaan. Meillä on niin hyvä parisuhde ettei mun tarvitse kysellä lupia.
No meillä on myös hyvä parisuhde, mutta kyllä tuollaisista asioista puhutaan etukäteen vaikka lupaa ei edes tarvitse. Minä olisin kertonut etukäteen, että nyt olisi vihdoinkin mahdollisuus ostaa se hevonen, josta olen lapsuudesta asti haaveillut jne.. Sen sijaan, että olisin vain tuonut hevoseen pihaan yksi kaunis päivä. Kuulosta oudolta, ettei tuolliasista keskustella etukäteen.
Hevosia on ollut vuosia pihassa ennen miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus on totta, ymmärrän Ap:tä oikein hyvin. Meillä oli vuosia sitten sama tilanne. Minä en halunnut koiraa, muu perhe halusi. Ja minullehan sen koiran hoito sitten loppupeleissä lankesi.
Näin kävi meilläkin. Mies halusi koiran, minä en. Mies vaihtoi työtä ja nyt on viikot poissa. Koira jäi minun hoidettavaksi.
Nyt mies alkanut haaveilla lapsesta, minä harkitsen eroa.Jestas sentään. Kun mies seuraavan kerran lähtee työhön, niin anna hänelle kaksi vaihtoehtoa: joko mies ottaa koiran mukaan tai etsit sille uuden kodin sillä aikaa, kun mies on pois.
Olen tuohon jo itsekin kiintynyt ja koiralla jo ikää niin olkoon loppuun asti. Eron tullessa koira jäisi minulle kun on minuun kiintynyt.
Tämä nyt esimerkkinä että ei missään nimessä koiraa jos se ei ole yhteinen päätös. Eikä varsinkaan mitään yllätyskoiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että kun saisikin koiran joululahjaksi! Yksi löytyy mutta toinen on haaveissa. ❤ Koirat on parasta mitä maailmassa on.
Mutta jos ap ei halua koiraa niin teidän täytyy sitten keskustella miehen kanssa ja yrittää päästä sopimukseen asiasta. Ikävä tilanne jos hän on jo lapsille kertonut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ikinä mitään lupia kysellyt, ostan koiran tai hevosen ihan sillon kun itse haluan.
No hevoselle varmaan ihan sama, kun ei se kotiin sisälle tule, mutta koirasta olisin keskustellut kumppanin kanssa. Luulisi hyvässä parisuhteessa tuollaisista asioista ilmoittavan etukäteen.
Ei sisälle mutta omaan pihaan. Meillä on niin hyvä parisuhde ettei mun tarvitse kysellä lupia.
Koira joutuu koko ajan olemaan ulkona. Mitä järkeä on hankkia tuollainen?
Ei meillä koira joudu olemaan ulkona.
Tuolla edellisellä kirjoittajalla koira on koko ajan pihalla. Edelleen, mitä järkeä?
Onko mies koiraihmisiä - onko ollut koiraa koskaan? Onko sellainen että hoitaa ja haluaa se koiran ihan itse? Jos niin sallisin jos en olisi allerginen. Mutta jos osti vain lapsia miellyttääkseen niin ei hyvät heilu. Silloin olisi parempi peruuttaa koko homma. Niin ja koiranpito myös maksaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea :D Tästä lähin koti haisee karmealta paskalta (koirat haisevat ihan törkeän pahalta), paskaa/kusta lattialla jos ei vie ajoissa lenkille, ja liian typeriä hoitaakseen asiat laatikkoon kuten kissat. Ärsyttävintä on se rakin seuraaminen joka paikkaan kun nämä avuttomat eliöt ei osaa itseään viihdyttää. Niin ja se haukkuminen, argh.
Joo, tuli puolison bonuksena koira itselle, ja koiravihani vain moninkertaistui kun näki käytännössä kuinka prseestä koirat ovat. Haluaisin joka päivä vain heittää sen parvekkeelta alas. No en oikeasti, mutta tunkea johonkin kenneliin tai pihalle pysyvästi.
Mutta kissat <3 Ihania, tuoksuvia pehmeitä karvapalloja jotka osoittavat läheisyyttä aidosta halusta, eikä siksi että saa keksin, osaavat huoltaa itsensä ja paskoa laatikkoon.
Onneksi kissanpaska haisee suloiselle ruusulle! Koira sentään osaa tehdä ulos, kun sen kerran siihen opettaa, kissa paskoo ja kusee aina sisälle.
Joo, koira kusee ja paskoo naapureiden tonteille eikä omistajat tietenkään kerää jätöksiä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ikinä mitään lupia kysellyt, ostan koiran tai hevosen ihan sillon kun itse haluan.
No hevoselle varmaan ihan sama, kun ei se kotiin sisälle tule, mutta koirasta olisin keskustellut kumppanin kanssa. Luulisi hyvässä parisuhteessa tuollaisista asioista ilmoittavan etukäteen.
Ei sisälle mutta omaan pihaan. Meillä on niin hyvä parisuhde ettei mun tarvitse kysellä lupia.
No meillä on myös hyvä parisuhde, mutta kyllä tuollaisista asioista puhutaan etukäteen vaikka lupaa ei edes tarvitse. Minä olisin kertonut etukäteen, että nyt olisi vihdoinkin mahdollisuus ostaa se hevonen, josta olen lapsuudesta asti haaveillut jne.. Sen sijaan, että olisin vain tuonut hevoseen pihaan yksi kaunis päivä. Kuulosta oudolta, ettei tuolliasista keskustella etukäteen.
Hevosia on ollut vuosia pihassa ennen miestä.
No vähän eri asia sitten. Ei siis ollut mikään yllätys vaan tiedossa, että niitä hevosia aina tulee olemaan. Ilmeisesti niitä koiriakin on aina ollut. Jos tuollaiseen suhteeseen alkaa, niin onhan se päivänselvää, että niitä on vielä jatkossakin.
Elävää olentoa EI pidä hankkia hetken mielijohteesta ja vieläpä puhumatta niiden ihmisten kanssa, joiden elämään se tulee vaikuttamaan. Se ei ole mikään tavara, jonka olemassaolon voi huoletta unohtaa.
Toivon, että aloitus on provo, mutta kyllähän idioottimaisia ihmisiä löytyy pilvin pimein eikä varmasti olisi ensimmäinen kerta kun joku näin tempaisee.
Näin kävi meilläkin. Mies halusi koiran, minä en. Mies vaihtoi työtä ja nyt on viikot poissa. Koira jäi minun hoidettavaksi.
Nyt mies alkanut haaveilla lapsesta, minä harkitsen eroa.