Lue keskustelun säännöt.
Jouluriita - mies on hankkinut meille koiranpennun
23.12.2021 |
Lapset on kinunnut jo 2 v koiraa. Nyt huomenna tuodaan kotiin ja mies kyllä tiesi että en ole koiraihminen ollenkaan. Miten ton vielä voi perua?
Kommentit (69)
No ei nyt koiraa voi noin vaan ottaa. No mies varmaan sitten hoitaa ja lenkittää sen koiran lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun vuoro joustaa. Sinä hankit ne lapset ja mies nyt sen koiran.
Olis ehkä kannattanut ostaa pehmolelu tms.
Vierailija kirjoitti:
Sun vuoro joustaa. Sinä hankit ne lapset ja mies nyt sen koiran.
No varmaan AP myös hoitaa ne lapset itse, joten mies hoitakoon koiran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyydyt surkeaan elämääsi ja hoidat kakarat ja koiran sekä annat ukolles päivittäin kakkosta.
Vakava keskustelu miehen kanssa ja yhteys kasvattajaan. Toki juttu lienee Porvoon torilta kuultu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo olisi jo eron paikka. Onneksi vaimo ei edes harkitse koiraa, vaikka lapset ovat sellaista vuosia kinunneet.
Vierailija kirjoitti:
Sun vuoro joustaa. Sinä hankit ne lapset ja mies nyt sen koiran.
Lisään : Kyllä koira sulatta sydämesi. Ja todella aijemmat päätökset olet itse tehnyt.Joten jousta jousta vuorostasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä nyt totta niin yhteys kasvattajaan.
Ja miehen kanssa vakavan keskustelun paikka ettei tuollaisia päätöksiä tehdä yksipuolisesti.
Onnea :D Tästä lähin koti haisee karmealta paskalta (koirat haisevat ihan törkeän pahalta), paskaa/kusta lattialla jos ei vie ajoissa lenkille, ja liian typeriä hoitaakseen asiat laatikkoon kuten kissat. Ärsyttävintä on se rakin seuraaminen joka paikkaan kun nämä avuttomat eliöt ei osaa itseään viihdyttää. Niin ja se haukkuminen, argh.
Joo, tuli puolison bonuksena koira itselle, ja koiravihani vain moninkertaistui kun näki käytännössä kuinka prseestä koirat ovat. Haluaisin joka päivä vain heittää sen parvekkeelta alas. No en oikeasti, mutta tunkea johonkin kenneliin tai pihalle pysyvästi.
Mutta kissat <3 Ihania, tuoksuvia pehmeitä karvapalloja jotka osoittavat läheisyyttä aidosta halusta, eikä siksi että saa keksin, osaavat huoltaa itsensä ja paskoa laatikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakava keskustelu miehen kanssa ja yhteys kasvattajaan. Toki juttu lienee Porvoon torilta kuultu.
Porvoostapa hyvinkin.
Ei ollut ap:lla kekseliäisyyttä laatia parempaa provoa. Eikö sua nolota noin heikkotasoinen provoilu?
Minua nolottaisi.
Eiköhän se mies sitten ole koiraihminen? Ei kukaan ota koiraa pelkästä lasten pyynnöstä, ellei ole itse valmis ottamaan koirasta vastuuta.
Ap voisi katsoa YouTubesta videoita aiheesta, tai melkein aiheesta. Hakuun "dads who didn't want dogs" niin löytyy ihania videoita siitä, miten koirat ovat pehmittäneet perheen isät puolelleen.
Meillä ei ole koiraa, enkä minäkään aiemmin ollut koiraihminen. Mutta tytär hankki koiran ja sitä kautta olen nyt yhteen koiraan tutustunut. En vieläkään väitä että oikein ymmärtäisin koiria, mutta kyllä tämän yhden koiran kautta olen oppinut ymmärtämään, miksi ihmiset niitä haluavat. Vielä en ole siinä pisteessä, että olisin valmis ottamaan koiraa itselleni (se kakkakasoissa kieriminen on vaan liian ällöä, en halua pestä kakalta haisevaa koiraa), mutta tyttären koiraa on aina kiva nähdä ja mökillä on vietetty paljonkin aikaa yhdessä.
Tietenkin mies ja lapset hoitavat koiran, mutta uskoisin että ajan myötä myös ap lämpenee ja saattaa alkaa touhuta koiran kanssa itsekin. Näin minullekin kävi ja olen myös alkanut suhtautua koiriin eri tavalla. Aiemmin suhtautuminen oli neutraalia, nyt se on positiivista. Olen alkanut ajatella, että koirat ovat symppiksiä ja itkin, kun luin uutisia saksanpaimenkoirien rääkistä tietyissä suojelukoiraharrastajapiireissä. Koirat on minulle nykyisin "hän" eikä haittaa, jos koira vähän nuolee minua naamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se mies sitten ole koiraihminen? Ei kukaan ota koiraa pelkästä lasten pyynnöstä, ellei ole itse valmis ottamaan koirasta vastuuta.
Ap voisi katsoa YouTubesta videoita aiheesta, tai melkein aiheesta. Hakuun "dads who didn't want dogs" niin löytyy ihania videoita siitä, miten koirat ovat pehmittäneet perheen isät puolelleen.
Meillä ei ole koiraa, enkä minäkään aiemmin ollut koiraihminen. Mutta tytär hankki koiran ja sitä kautta olen nyt yhteen koiraan tutustunut. En vieläkään väitä että oikein ymmärtäisin koiria, mutta kyllä tämän yhden koiran kautta olen oppinut ymmärtämään, miksi ihmiset niitä haluavat. Vielä en ole siinä pisteessä, että olisin valmis ottamaan koiraa itselleni (se kakkakasoissa kieriminen on vaan liian ällöä, en halua pestä kakalta haisevaa koiraa), mutta tyttären koiraa on aina kiva nähdä ja mökillä on vietetty paljonkin aikaa yhdessä.
Tietenkin mies ja lapset hoitavat koiran, mutta uskoisin että ajan myötä myös ap lämpenee ja saattaa alkaa touhuta koiran kanssa itsekin. Näin minullekin kävi ja olen myös alkanut suhtautua koiriin eri tavalla. Aiemmin suhtautuminen oli neutraalia, nyt se on positiivista. Olen alkanut ajatella, että koirat ovat symppiksiä ja itkin, kun luin uutisia saksanpaimenkoirien rääkistä tietyissä suojelukoiraharrastajapiireissä. Koirat on minulle nykyisin "hän" eikä haittaa, jos koira vähän nuolee minua naamasta.
Just joo. Ei se mieskään välttämättä ole koiraihminen. Jos sinä olet lämmennyt koirille niin ei tarkoita että kaikille niin kävisi, etenkin kun et elä sen koiran kanssa 24/7.
Meilläkin on koira ja en todellakaan anna koiran nuolla naamaani.
Koira pitää kouluttaa ja se vaatii perehtymistä, johdonmukaisuutta ja pitkää pinnaa. Kouluttamattomat koirat ovat kamalia. Voiko tuommoisessa tilanteessa luottaa siihen, että mies viitsii ja osaa hoitaa kouluttamisen? Pelkät ulkoiluttamiset ja hoitamiset eivät riitä.
Missään nimessä koiraa ei voi ottaa ilman koko perheen yhteistä päätöstä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea :D Tästä lähin koti haisee karmealta paskalta (koirat haisevat ihan törkeän pahalta), paskaa/kusta lattialla jos ei vie ajoissa lenkille, ja liian typeriä hoitaakseen asiat laatikkoon kuten kissat. Ärsyttävintä on se rakin seuraaminen joka paikkaan kun nämä avuttomat eliöt ei osaa itseään viihdyttää. Niin ja se haukkuminen, argh.
Joo, tuli puolison bonuksena koira itselle, ja koiravihani vain moninkertaistui kun näki käytännössä kuinka prseestä koirat ovat. Haluaisin joka päivä vain heittää sen parvekkeelta alas. No en oikeasti, mutta tunkea johonkin kenneliin tai pihalle pysyvästi.
Mutta kissat <3 Ihania, tuoksuvia pehmeitä karvapalloja jotka osoittavat läheisyyttä aidosta halusta, eikä siksi että saa keksin, osaavat huoltaa itsensä ja paskoa laatikkoon.
Kateilla ei oo mitään virkaa, ne vasta tyhmiä onkin. Aina kun mahdollista katit laitetaan kaulakiikkuun
Huomaa hyvin sinun älykkyysosamäärän. Anteeksi, tarkoitin sen puuttumisen. Olet typerämpi kuin koirat ja katit. Sinulla ei ole mitään virkaa. Kaulakiikkuun vaan.
Mä en ole ikinä mitään lupia kysellyt, ostan koiran tai hevosen ihan sillon kun itse haluan.
Vierailija kirjoitti:
Tyydyt surkeaan elämääsi ja hoidat kakarat ja koiran sekä annat ukolles päivittäin kakkosta.
Pidätkö itseäsi nokkelana?
Jos aloitus on totta, ymmärrän Ap:tä oikein hyvin. Meillä oli vuosia sitten sama tilanne. Minä en halunnut koiraa, muu perhe halusi. Ja minullehan sen koiran hoito sitten loppupeleissä lankesi.
Sinällään hellyttävää mieheltä, mutta ikäni koirien kanssa eläneenä kyllä koiran hankinnan perheeseen tulee olla vanhempien yhteinen päätös, ilman muuta. Jos aloitus on totta, niin eikun vaan ilmoitus kasvattajalle, ettei otetakaan.