Lue keskustelun säännöt.
Äidilläni on ärsyttävä tapa aina ruokapöydässä
06.04.2015 |
mun tekemästä ruuasta tai leipomuksesta hämmästynyt ilme kasvoillaan todeta, että tämä onkin oikeastaan aika hyvää. Mun näsäviisailuiässä oleva lapsi eilen näpäytti mummolle, että miksi luulit että äiti olis tehnyt pahaa ruokaa!
Kommentit (98)
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 08:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:47"]
Täytyy myöntää, että itse välttelen nykyään sukujuhlia yms. tapahtumia äitini marttyyrikohtausten vuoksi.
Nämä tilaisuudet menevät aina saman kaavan mukaan, eli äitini siivoaa, kokkaa, leipoo, passaa ja palvelee, mutta apua hän ei huoli keneltäkään. Jos esim. katan pöydän, hän laittaa astiat takaisin kaappiin ja kattaa heti perään omalla tavallaan. Jos teen esim. salaatin tai leivon kakun, niin sitä ei voi tarjota muille, koska täytyy pästä sanomaan että kaikki on tehty yksin. Tarjoiluun hän ei huoli apua, ja muiden syödessä hän istuu juuri jollain keittiöjakkaralla, syö muutamia suupaloja, ja huokailee suureen ääneen että ei tässä ehdi syödä kun pitää jo keittää kahvia ja koristella kakkua.
Jossin vaiheessa iltaa alkaa nurkasta kuulua nyyhkytys, ja äitini avautuu itkuisella äänellä siitä, kuinka väsynyt hän on kun kukaan ei auta, ja aina saa yksin raataa. Ilta päättyy aina siihen, että hän menee teatraalisesti makaamaan pimeään makuuhuoneeseen kylmä pyyhe silmillään, ja pyytää että hänet jätetään yksin. Tämän jälkeen vieraat lähtevät vaivautuneena pois.
Tämä on todella rasittavaa, sillä kyse ei todellakaan ole siitä etteikö apua saisi. Kyllä sitä saisi, mutta apuahan ei missään nimessä voi ottaa vastaan!
[/quote]
Buahaha, ja yhdeksän nuorta naista uskoi tämän huuhaa-kyhäelmän! Ei ole ihme, että av-palstalla menevät läpi tyhmimmätkin trollit. Mahtaa teillä olla vimmattu viha öitejänne kohtaan, kun uskotte heidän sukupolvestaan mitä tahansa? Varokaa vaan, miten mahtavat omat lapsenne aikanaan teistä ajatella.
[/quote]
Heh joo,eniten ihmettelisin tuossa noita sukulaisia, kun kerta toisensa jälkeen silti tulevat kylään, vaikka ilta päättyy siihen, että "äiti menee teatraalisesti makaamaan pimeään makuuhuoneeseen kylmä pyyhe otsallaan, ja pyytää että hänet jätetään yksin."
;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trollin kirjoittaminen vaatii taitoa. Kannattaa lukea jotain muutakin kuin kioskikirjallisuutta.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:47"]
Täytyy myöntää, että itse välttelen nykyään sukujuhlia yms. tapahtumia äitini marttyyrikohtausten vuoksi.
Nämä tilaisuudet menevät aina saman kaavan mukaan, eli äitini siivoaa, kokkaa, leipoo, passaa ja palvelee, mutta apua hän ei huoli keneltäkään. Jos esim. katan pöydän, hän laittaa astiat takaisin kaappiin ja kattaa heti perään omalla tavallaan. Jos teen esim. salaatin tai leivon kakun, niin sitä ei voi tarjota muille, koska täytyy pästä sanomaan että kaikki on tehty yksin. Tarjoiluun hän ei huoli apua, ja muiden syödessä hän istuu juuri jollain keittiöjakkaralla, syö muutamia suupaloja, ja huokailee suureen ääneen että ei tässä ehdi syödä kun pitää jo keittää kahvia ja koristella kakkua.
Jossin vaiheessa iltaa alkaa nurkasta kuulua nyyhkytys, ja äitini avautuu itkuisella äänellä siitä, kuinka väsynyt hän on kun kukaan ei auta, ja aina saa yksin raataa. Ilta päättyy aina siihen, että hän menee teatraalisesti makaamaan pimeään makuuhuoneeseen kylmä pyyhe silmillään, ja pyytää että hänet jätetään yksin. Tämän jälkeen vieraat lähtevät vaivautuneena pois.
Tämä on todella rasittavaa, sillä kyse ei todellakaan ole siitä etteikö apua saisi. Kyllä sitä saisi, mutta apuahan ei missään nimessä voi ottaa vastaan!
[/quote]
Täytyy myöntää, että itse välttelen menemästä tyttäreni vieraaksi yms. tyttären marttyyrikohtausten vuoksi.
Nämä tilaisuudet menevät aina saman kaavan mukaan eli hän vaatii minua siivoamaan, kokkaamaan, leipomaan, passaamaan ja palvelemaan,mutta apua hän ei tarjoa kertaakaan. Jos esim. katan pöydän, hän laittaa astiat takaisin kaappiin ja vaatii minua kattamaan pöydän uudelleen hänen tavallaan. Jos teen esim. Salaatin tai leivon kakun, hän vaatii tekemään sen uudelleen hänen aineksistaan ennen kuin se kelpaa tarjottavaksi, että pääsee sanomaan, että on tehty hänen reseptillään. Tarjoiluun hän ei anna apua, ja muiden syödessä minun on istuttava jollain keittiöjakkaralla, saan syödä muutamia suupaloja, mutta niidenkin takia tytär huokailee suureen ääneen, miten äiti kehtaa syödä, vaikka pitäisi jo keittää kahvia ja koristella kakku.
Jossain vaiheessa iltaa nurkasta alkaa kuulua nyyhkytys ja tytär avautuu itkuisella äänellä siitä, kuinka väsynyt hän on siitä, ettei äiti auta tarpeeksi, ja aina saa yksin raataa. Ilta päättyy aina siihen, että hän menee teatraalisesti makaamaan pimeään makuuhuoneeseen märkä pyyhe silmillään ja pyytää, että hänet jätetään yksin. Tämän jälkeen vieraat lähtevät vaivautuneina pois.
Tämä on todella rasittavaa, sillä kyse ei todellakaan ole siitä ettei apua saisi. Kyllä sitä saa, mutta kun mikään apuhan ei tyttärelle ikinä riitä!
Mitä? Miten niin ei ole uskottava tämä stoori? Mutta silti tuo 43:n satu upposi teihin?
ettei vaan ois kyse siitä, että haluatte uskoa iäkkäistä äideistä mitä pahaa tahansa, teissä itsessänne ei ole koskaan mitään vikaa.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 08:30"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 08:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:47"]
Täytyy myöntää, että itse välttelen nykyään sukujuhlia yms. tapahtumia äitini marttyyrikohtausten vuoksi.
Nämä tilaisuudet menevät aina saman kaavan mukaan, eli äitini siivoaa, kokkaa, leipoo, passaa ja palvelee, mutta apua hän ei huoli keneltäkään. Jos esim. katan pöydän, hän laittaa astiat takaisin kaappiin ja kattaa heti perään omalla tavallaan. Jos teen esim. salaatin tai leivon kakun, niin sitä ei voi tarjota muille, koska täytyy pästä sanomaan että kaikki on tehty yksin. Tarjoiluun hän ei huoli apua, ja muiden syödessä hän istuu juuri jollain keittiöjakkaralla, syö muutamia suupaloja, ja huokailee suureen ääneen että ei tässä ehdi syödä kun pitää jo keittää kahvia ja koristella kakkua.
Jossin vaiheessa iltaa alkaa nurkasta kuulua nyyhkytys, ja äitini avautuu itkuisella äänellä siitä, kuinka väsynyt hän on kun kukaan ei auta, ja aina saa yksin raataa. Ilta päättyy aina siihen, että hän menee teatraalisesti makaamaan pimeään makuuhuoneeseen kylmä pyyhe silmillään, ja pyytää että hänet jätetään yksin. Tämän jälkeen vieraat lähtevät vaivautuneena pois.
Tämä on todella rasittavaa, sillä kyse ei todellakaan ole siitä etteikö apua saisi. Kyllä sitä saisi, mutta apuahan ei missään nimessä voi ottaa vastaan!
[/quote]
Buahaha, ja yhdeksän nuorta naista uskoi tämän huuhaa-kyhäelmän! Ei ole ihme, että av-palstalla menevät läpi tyhmimmätkin trollit. Mahtaa teillä olla vimmattu viha öitejänne kohtaan, kun uskotte heidän sukupolvestaan mitä tahansa? Varokaa vaan, miten mahtavat omat lapsenne aikanaan teistä ajatella.
[/quote]
Heh joo,eniten ihmettelisin tuossa noita sukulaisia, kun kerta toisensa jälkeen silti tulevat kylään, vaikka ilta päättyy siihen, että "äiti menee teatraalisesti makaamaan pimeään makuuhuoneeseen kylmä pyyhe otsallaan, ja pyytää että hänet jätetään yksin."
;D
[/quote]
Joo, mua tosin huvitti vielä enemmän tuo, että äiti kerää astiat pöydästä ja tekee koko homman uusiksi. Kannattaisi pitää yksityiskohdat uskottavina.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:19"]
Sillä on myös toinen ärsyttävä tapa. Kertoo minusta jotain noloja juttuja mitä tein tai sanoin lapsena. AINA. Antais olla jo. Ap.
[/quote]
Sama, ja aina vielä ne samat vanhat jutut! Luulis jo kuulijoitakin kyllästyttävän... Aivan helvetin raivostuttavaa, miksi mut pitää aina seurassa nolata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50, täällä on nuoria naisia kirjoittelemassa, eiköhän sen sukupolven painotus ole aika selvä asia.
Jännä juttu, minä olen jo 40+, enkä tunne yhtään iäkästä naista edes maaseudulla (jossa asun), joka ei istuisi juhlapöydässä muiden joukossa. Tuollainen sivussa istuskelu on ollut tapana joskus 1900-luvun alun maaseudulla. Mutta kummasti tähän ketjuun on löytynyt nuoria naisia, joiden 50-60 -vuotiaat äidit muka toimivat tuolla tavalla. Siis c'moon, rockin ja tv:n sukupolvea itsekin olevat naiset???
Ei nyt millään tasolla uskottavaa, siis moni muukaan kommentti kuin 43.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 08:48"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:19"]
Sillä on myös toinen ärsyttävä tapa. Kertoo minusta jotain noloja juttuja mitä tein tai sanoin lapsena. AINA. Antais olla jo. Ap.
[/quote]
Sama, ja aina vielä ne samat vanhat jutut! Luulis jo kuulijoitakin kyllästyttävän... Aivan helvetin raivostuttavaa, miksi mut pitää aina seurassa nolata?
[/quote]
Ja sä kuuntelet hiljaa hymy naamalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 08:48"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:19"]
Sillä on myös toinen ärsyttävä tapa. Kertoo minusta jotain noloja juttuja mitä tein tai sanoin lapsena. AINA. Antais olla jo. Ap.
[/quote]
Sama, ja aina vielä ne samat vanhat jutut! Luulis jo kuulijoitakin kyllästyttävän... Aivan helvetin raivostuttavaa, miksi mut pitää aina seurassa nolata?
[/quote]
Mä kerron äitini ja siskoni kanssa kilpaa noita lapsuusmuistoja ja nauretaan päälle. Mulla ja siskollani vissiin on joko niin hyvä itsetunto tai sitten ollaan jo sen verran eletty elämää (40+) että osataan ottaa huumorilla....
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 08:53"]
50, täällä on nuoria naisia kirjoittelemassa, eiköhän sen sukupolven painotus ole aika selvä asia.
Jännä juttu, minä olen jo 40+, enkä tunne yhtään iäkästä naista edes maaseudulla (jossa asun), joka ei istuisi juhlapöydässä muiden joukossa. Tuollainen sivussa istuskelu on ollut tapana joskus 1900-luvun alun maaseudulla. Mutta kummasti tähän ketjuun on löytynyt nuoria naisia, joiden 50-60 -vuotiaat äidit muka toimivat tuolla tavalla. Siis c'moon, rockin ja tv:n sukupolvea itsekin olevat naiset???
Ei nyt millään tasolla uskottavaa, siis moni muukaan kommentti kuin 43.
[/quote]
Niimpä. 60-vuotiaat on syntyneet 1950-luvulla. Ei kivikaudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 08:55"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 08:48"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:19"] Sillä on myös toinen ärsyttävä tapa. Kertoo minusta jotain noloja juttuja mitä tein tai sanoin lapsena. AINA. Antais olla jo. Ap. [/quote] Sama, ja aina vielä ne samat vanhat jutut! Luulis jo kuulijoitakin kyllästyttävän... Aivan helvetin raivostuttavaa, miksi mut pitää aina seurassa nolata? [/quote] Mä kerron äitini ja siskoni kanssa kilpaa noita lapsuusmuistoja ja nauretaan päälle. Mulla ja siskollani vissiin on joko niin hyvä itsetunto tai sitten ollaan jo sen verran eletty elämää (40+) että osataan ottaa huumorilla....
[/quote]
Sama juttu täällä. Jos jollekin on vanhempansa luona käyminen aina pelkkää piinaa, luulisi osaavan sanoa nasevasti takaisin tai pysyä poissa. Kun kerran AINA samat jutut ja AINA samalla lailla ilkutaan.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 08:48"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:19"]
Sillä on myös toinen ärsyttävä tapa. Kertoo minusta jotain noloja juttuja mitä tein tai sanoin lapsena. AINA. Antais olla jo. Ap.
[/quote]
Sama, ja aina vielä ne samat vanhat jutut! Luulis jo kuulijoitakin kyllästyttävän... Aivan helvetin raivostuttavaa, miksi mut pitää aina seurassa nolata?
[/quote]
Itseironia on aivan helvetin vaikea laji parikymppiselle. Menee koko viikko pilalle, jos joku leukailee parikymppiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äidilläni oli tapana syödä leipää tms. siinä vaiheessa kun meillä tehtiin ruokaa, jotta voi sitten jättää syömättä, kun ei ole enää yhtään nälkä. Ei olla enää missään tekemisissä.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 09:00"]
Minun äidilläni oli tapana syödä leipää tms. siinä vaiheessa kun meillä tehtiin ruokaa, jotta voi sitten jättää syömättä, kun ei ole enää yhtään nälkä. Ei olla enää missään tekemisissä.
[/quote]
Tai sitten sille tulee jo ruuanlaittovaiheessa niin kova nälkä, että on pakko jotain tankata. Mun mies on samanlainen. Tosin se jaksaa vielä ruuallakin, mutta ei niin paljon kuin jos olisi jättänyt voikkarin syömättä ruokaa tehdessään. Pitäisköhän munkin ottaa mokomaan vähän etäisyyttä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 09:00"]
Minun äidilläni oli tapana syödä leipää tms. siinä vaiheessa kun meillä tehtiin ruokaa, jotta voi sitten jättää syömättä, kun ei ole enää yhtään nälkä. Ei olla enää missään tekemisissä.
[/quote]
Mun teinini norkoilee välipalaa aina kun teen ruokaa. Ihan sama, alanko tehdä iltaruokaa jo kolmelta vai vasta kuudelta. Sitten varsinaisella ruualla se syö muutaman haarukalliswn. Lounas kelpaa kyllä ajallaan hyvin, mutta iltaruuan kanssa on tuo ikuinen närppiminen. Paha tapa se on eikä muuta.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 09:00"]
Minun äidilläni oli tapana syödä leipää tms. siinä vaiheessa kun meillä tehtiin ruokaa, jotta voi sitten jättää syömättä, kun ei ole enää yhtään nälkä. Ei olla enää missään tekemisissä.
[/quote]
Mun teinini norkoilee välipalaa aina kun teen ruokaa. Ihan sama, alanko tehdä iltaruokaa jo kolmelta vai vasta kuudelta. Sitten varsinaisella ruualla se syö muutaman haarukalliswn. Lounas kelpaa kyllä ajallaan hyvin, mutta iltaruuan kanssa on tuo ikuinen närppiminen. Paha tapa se on eikä muuta.
[/quote]
Eijei, kyllä sun teini leikkii vaan marttyyriä. Jätä se, ansaitset parempaa!
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 09:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 09:00"]
Minun äidilläni oli tapana syödä leipää tms. siinä vaiheessa kun meillä tehtiin ruokaa, jotta voi sitten jättää syömättä, kun ei ole enää yhtään nälkä. Ei olla enää missään tekemisissä.
[/quote]
Mun teinini norkoilee välipalaa aina kun teen ruokaa. Ihan sama, alanko tehdä iltaruokaa jo kolmelta vai vasta kuudelta. Sitten varsinaisella ruualla se syö muutaman haarukalliswn. Lounas kelpaa kyllä ajallaan hyvin, mutta iltaruuan kanssa on tuo ikuinen närppiminen. Paha tapa se on eikä muuta.
[/quote]
Eijei, kyllä sun teini leikkii vaan marttyyriä. Jätä se, ansaitset parempaa!
[/quote]
;))) niin kai sitten, kun av-palsta niin sanoo!
Meillä on sukujuhlissa aina tapana muistella menneitä ja jokaisesta kerrotaan hurjia ja nolojakin tarinoita. myös ihmiset itsestään, siis. En osaa pitää sitä nolaamisena, kun sitä tehdään kaikista ja sävy on kumminkin nostalginen. Voi tietty olla, että ikä auttaa opettamaan taitoa nauraa itselleen, teininä ei ehkä osaa suhtautua asiaan samalla lailla vapautuneesti.
Järkky ketju tämä. Osa kommenteista on selvästi liioiteltuja, mutta pahinta on se, että kirjoittajat eivät ole edes tippaakaan kiinnostuneita siitä, miksi äidit käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Ainoa selitys on heidän mielestään se, että äidit "leikkivät marttyyriä" ja haluavat syyllistää muita, ennen kaikkea heitä (tyttäriä) itseään.
Jos ajattelette noin pahaa äideistänne, kannattaisi varmaan pysyä poissa. Ja toivoa kädet ristissä kyynärpäitä myöden, että omat lapsenne ovat teitä itseänne ymmärtäväisempiä ja empatiakykyisempiä sitten aikanaan.
Minun äitini on jo päälle 80. Kyllä hän istuu ruokapöydässä mukana, mutta aina saan vääntää kättä hänen kanssaan ja olla todella nopea, että pääsen edes tiskaamaan, hän kun haluaa passata vieraat. Mutta en osaa ottaa asiaa negatiivisesti, se on hänelle vaan tapa, ja kiusottelen häntä siitä tyyliin "taasko me äiti sitten tapellaan siitä, kuka saa tiskata...?"
Äiti on sitten rakas. Ei vaan enää kauaa luonani, koska sairastaa Alzheimeria :-((
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:47"]
Täytyy myöntää, että itse välttelen nykyään sukujuhlia yms. tapahtumia äitini marttyyrikohtausten vuoksi.
Nämä tilaisuudet menevät aina saman kaavan mukaan, eli äitini siivoaa, kokkaa, leipoo, passaa ja palvelee, mutta apua hän ei huoli keneltäkään. Jos esim. katan pöydän, hän laittaa astiat takaisin kaappiin ja kattaa heti perään omalla tavallaan. Jos teen esim. salaatin tai leivon kakun, niin sitä ei voi tarjota muille, koska täytyy pästä sanomaan että kaikki on tehty yksin. Tarjoiluun hän ei huoli apua, ja muiden syödessä hän istuu juuri jollain keittiöjakkaralla, syö muutamia suupaloja, ja huokailee suureen ääneen että ei tässä ehdi syödä kun pitää jo keittää kahvia ja koristella kakkua.
Jossin vaiheessa iltaa alkaa nurkasta kuulua nyyhkytys, ja äitini avautuu itkuisella äänellä siitä, kuinka väsynyt hän on kun kukaan ei auta, ja aina saa yksin raataa. Ilta päättyy aina siihen, että hän menee teatraalisesti makaamaan pimeään makuuhuoneeseen kylmä pyyhe silmillään, ja pyytää että hänet jätetään yksin. Tämän jälkeen vieraat lähtevät vaivautuneena pois.
Tämä on todella rasittavaa, sillä kyse ei todellakaan ole siitä etteikö apua saisi. Kyllä sitä saisi, mutta apuahan ei missään nimessä voi ottaa vastaan!
[/quote]
Buahaha, ja yhdeksän nuorta naista uskoi tämän huuhaa-kyhäelmän! Ei ole ihme, että av-palstalla menevät läpi tyhmimmätkin trollit. Mahtaa teillä olla vimmattu viha öitejänne kohtaan, kun uskotte heidän sukupolvestaan mitä tahansa? Varokaa vaan, miten mahtavat omat lapsenne aikanaan teistä ajatella.