Äidilläni on ärsyttävä tapa aina ruokapöydässä
mun tekemästä ruuasta tai leipomuksesta hämmästynyt ilme kasvoillaan todeta, että tämä onkin oikeastaan aika hyvää. Mun näsäviisailuiässä oleva lapsi eilen näpäytti mummolle, että miksi luulit että äiti olis tehnyt pahaa ruokaa!
Kommentit (98)
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:13"]
Huokaus. Aina tällaisia valituksia lukiessa tulee olo, että olemmepa me av-palstalla kovin erilaisia ja eri sukupolvista.
Tuo, että äiti/emäntä ruokailee sivussa on tietysti nykymaailmaan hoopo tapa. Siitä voisi ihan suoraan ainakin omalle äidilleen SANOA. Että äiti rakas, et sinä ole mikään palvelija, vaan tämän tilaisuuden päähenkilö, etkö voisi minun mielikseni kerrankin istua kunnolla pöytään ja antaa meidän hakea itse lisää ruokaa...?
Se sivussa istuminen on vanha agraaritapa, että emäntä palvelee ja tarjoilee. Monesti vielä puoliso on vahvistanut sitä vaimonsa roolia koko ajan vaatimalla jotain lisää pöytään. Missä on voi? Annatko vaimo niitä maustekurkkuja kans? Ja äiti hyppää koko ajan hakemaan jotain, helpompi istua siellä sivussa sitten.
Tai tuo äidin hämmästely, että kummaa, onpa hyvää... Onhan se noloa, mutta kuten tuossa ekalla sivulla jo joku totesi, siinä on isosti mukana se hämmästys, että onpa tämä elämä muuttunut ja tilanne on kääntynyt toisinpäin - ihan silmänräpäys sitten tuo minun taitava kokki tyttäreni oli pieni tyttö ja minä häntä paaposin, nyt se onkin näin....
Jos siitä nyt joku loukkaantuu, sanokaa herranen aika SUORAAN äidille. Että äiti, tuo kuulosti loukkaavalta, meinaatko etten sinusta osaa ruokaa laittaa, kun tuolla tavalla sanot?
Ja muistakaa - ihan jokainen meistä sanoo välillä tyhmästi ja loukkaavasti, jopa omalle rakkaalle lapselle, vaikka emme ole sitä loukkaavaksi tarkoittanut. Mutta jokainen meistä on myös oppiva ihminen, ja jos siitä nätisti huomautetaan (että se sanottu asia oli loukkaavaa), tuskin sitä tapahtuu toiste.
Edes pari-kolmekymppiset ah-niin-itsevarmat ja kannoissaan jyrkät naiset eivät ole erehtymättömiä. Ja myös heidän tapansa ovat toisen sukupolven silmissä hoopoja (vrt. emännän sivussa ruokailu).
Ollaan siis suvaitsevampia ja yritetään edes ymmärtää toisenlaisia tapoja.
[/quote]
Mun äitini on neljännen polven kaupunkilainen, eikä sivussaruokailu ole myöskään kotoa opittua. Sen tarkoitus lienee korostaa sitä, että äiti on aina kiireinen niin ettei edes syödä ehdi. Lisäksi sillä saa huomiota eikä tarvitse sopeutua joukkoon.
Täytyy myöntää, että itse välttelen nykyään sukujuhlia yms. tapahtumia äitini marttyyrikohtausten vuoksi.
Nämä tilaisuudet menevät aina saman kaavan mukaan, eli äitini siivoaa, kokkaa, leipoo, passaa ja palvelee, mutta apua hän ei huoli keneltäkään. Jos esim. katan pöydän, hän laittaa astiat takaisin kaappiin ja kattaa heti perään omalla tavallaan. Jos teen esim. salaatin tai leivon kakun, niin sitä ei voi tarjota muille, koska täytyy pästä sanomaan että kaikki on tehty yksin. Tarjoiluun hän ei huoli apua, ja muiden syödessä hän istuu juuri jollain keittiöjakkaralla, syö muutamia suupaloja, ja huokailee suureen ääneen että ei tässä ehdi syödä kun pitää jo keittää kahvia ja koristella kakkua.
Jossin vaiheessa iltaa alkaa nurkasta kuulua nyyhkytys, ja äitini avautuu itkuisella äänellä siitä, kuinka väsynyt hän on kun kukaan ei auta, ja aina saa yksin raataa. Ilta päättyy aina siihen, että hän menee teatraalisesti makaamaan pimeään makuuhuoneeseen kylmä pyyhe silmillään, ja pyytää että hänet jätetään yksin. Tämän jälkeen vieraat lähtevät vaivautuneena pois.
Tämä on todella rasittavaa, sillä kyse ei todellakaan ole siitä etteikö apua saisi. Kyllä sitä saisi, mutta apuahan ei missään nimessä voi ottaa vastaan!
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:15"]Ihana lapsi
[/quote]
Isona siitä tulee vauva.fi trolli koska se laukoo totuuksia. Myös niitä joita naisen psyyke ei kestä.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:24"]
Minä syyllistyn samaan kuin äitisi, meidän murkku hoitaa viikonloppuisin kokkaamisen. Poika on jo vuosia ollut parempi keittiössä kuin minä, mutta joka kerta minä hämmästyn kun saan täydellisen pihvin tai maukkaan kuhafileet eteeni. JA sanoa möläytän jotain todella noloa.
Tuo kommentti on meidän äitien tapa kehua. Samalla siinä on haikeutta siitä että omasta pikkuisesta on tullut äitiään parempi ♥
Äidit on noloja, odota kun oma lapsesi kasvaa :)
[/quote]
Ei tuollainen käytös ole noloa (tai no on se sinulle), vaan LOUKKAAVAA ja vähättelevää.
[/quote]
Tiedän. Yritän todella kertoa että ruoka on ihanaa. Mutta jos kehun, niin poika luulee että yritän vain mielistellä. Muiden kehut ottaa kyllä vastaan. Kai se johtuu Hämäläisyyden tuomasta väärästä nöyryydestä tai muusta vastaavasta. Miten saisin kehuttua niin että toinen ei käsitä väärin.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:25"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:24"]
Minä syyllistyn samaan kuin äitisi, meidän murkku hoitaa viikonloppuisin kokkaamisen. Poika on jo vuosia ollut parempi keittiössä kuin minä, mutta joka kerta minä hämmästyn kun saan täydellisen pihvin tai maukkaan kuhafileet eteeni. JA sanoa möläytän jotain todella noloa.
Tuo kommentti on meidän äitien tapa kehua. Samalla siinä on haikeutta siitä että omasta pikkuisesta on tullut äitiään parempi ♥
Äidit on noloja, odota kun oma lapsesi kasvaa :)
[/quote]
Ei tuollainen käytös ole noloa (tai no on se sinulle), vaan LOUKKAAVAA ja vähättelevää.
[/quote]
Tiedän. Yritän todella kertoa että ruoka on ihanaa. Mutta jos kehun, niin poika luulee että yritän vain mielistellä. Muiden kehut ottaa kyllä vastaan. Kai se johtuu Hämäläisyyden tuomasta väärästä nöyryydestä tai muusta vastaavasta. Miten saisin kehuttua niin että toinen ei käsitä väärin.
[/quote]
Lisään vielä, että minunkaan äiti ei ikinä ole kehunut minun ruokia tai leipomista. Onneksi tämä lapsenlapsi on saanut armon koska on poika ja meidän suvussa yleensä miehet pysyy kaukana keittiöstä.
Vastaa, että ihme kyllä opettelin tekemään hyvää ruokaa, vaikkei sitä kotona koskaan tarjottukaan.
"niin, tuo taito näköjään hyppää yhden sukupolven ylitse. Mut ota toki toinenkin pulla kun näyttää niin maistuvan"
Sillä on myös toinen ärsyttävä tapa. Kertoo minusta jotain noloja juttuja mitä tein tai sanoin lapsena. AINA. Antais olla jo.
Ap.
Minä syyllistyn samaan kuin äitisi, meidän murkku hoitaa viikonloppuisin kokkaamisen. Poika on jo vuosia ollut parempi keittiössä kuin minä, mutta joka kerta minä hämmästyn kun saan täydellisen pihvin tai maukkaan kuhafileet eteeni. JA sanoa möläytän jotain todella noloa.
Tuo kommentti on meidän äitien tapa kehua. Samalla siinä on haikeutta siitä että omasta pikkuisesta on tullut äitiään parempi ♥
Äidit on noloja, odota kun oma lapsesi kasvaa :)
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:19"]
Sillä on myös toinen ärsyttävä tapa. Kertoo minusta jotain noloja juttuja mitä tein tai sanoin lapsena. AINA. Antais olla jo. Ap.
[/quote]
Minun äitini tekee tuota samaa ja se on raivostuttavaa. Tilanne on mennyt niin pitkälle, että olen jopa terapeutin kanssa pohtinut miten sen saisi loppumaan. Argh!
Mun äiti ottaa aina viimeisenä ruokaa. Käskee kaikki syömään, tarjoilee väkisin kaikille ja vaikka pyydämme kanssamme istumaan ja ruokailemaan, se haluaa "tarjoilla". Sitten viimeisenä istuu alas jonnekin keittiönjakkaralle mussuttamaan "kiireisenä" oman lautsellisen. Raivostuttavaa!
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:19"]
Sillä on myös toinen ärsyttävä tapa. Kertoo minusta jotain noloja juttuja mitä tein tai sanoin lapsena. AINA. Antais olla jo. Ap.
[/quote]
Minun äitini tekee tuota samaa ja se on raivostuttavaa. Tilanne on mennyt niin pitkälle, että olen jopa terapeutin kanssa pohtinut miten sen saisi loppumaan. Argh!
[/quote]
Pitäiskö sille äidille kertoa että lopeta, eikä nillittää jollekin terapeutille.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:30"]
Mun äiti ottaa aina viimeisenä ruokaa. Käskee kaikki syömään, tarjoilee väkisin kaikille ja vaikka pyydämme kanssamme istumaan ja ruokailemaan, se haluaa "tarjoilla". Sitten viimeisenä istuu alas jonnekin keittiönjakkaralle mussuttamaan "kiireisenä" oman lautsellisen. Raivostuttavaa!
[/quote]
Mun äiti myös tällainen... Se ei ole yhtään miettinyt, millaisen kuvan naisen asemasta perheessä antaa käytöksensä myötä. Itsekin olen huomannut pelkääväni miehiä, käyttäytyväni alistuvasti ja pitäväni miehen palvelemista hyvänä ja tavoiteltavana asiana.
Äitiä ei myöskään saa millään ravintolaan, ehkä se johtuu siitä, että siellä pitäisi vaan istua ja antaa muiden palvella itseään, "alistua" muiden palveltavaksi?
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:36"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:19"]
Sillä on myös toinen ärsyttävä tapa. Kertoo minusta jotain noloja juttuja mitä tein tai sanoin lapsena. AINA. Antais olla jo. Ap.
[/quote]
Minun äitini tekee tuota samaa ja se on raivostuttavaa. Tilanne on mennyt niin pitkälle, että olen jopa terapeutin kanssa pohtinut miten sen saisi loppumaan. Argh!
[/quote]
Pitäiskö sille äidille kertoa että lopeta, eikä nillittää jollekin terapeutille.
[/quote]
Oijoi ihan olet kuin oma äitini, joka pelkää hirveästi mitä puhun hänestä omalle terapeutilleni. Kuule äiti, nillitän hänelle just mitä haluan ;)
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:19"]
Sillä on myös toinen ärsyttävä tapa. Kertoo minusta jotain noloja juttuja mitä tein tai sanoin lapsena. AINA. Antais olla jo. Ap.
[/quote]
Minun äitini tekee tuota samaa ja se on raivostuttavaa. Tilanne on mennyt niin pitkälle, että olen jopa terapeutin kanssa pohtinut miten sen saisi loppumaan. Argh!
[/quote]
Luuletko etten ole sanonut? Se ei vaan tehoa. Lupaa lopettaa, mutta kohta taas muistellaan mitä hassunhauskaa tein kun olin 5-vuotias.
Pitäiskö sille äidille kertoa että lopeta, eikä nillittää jollekin terapeutille.
[/quote]
Mulla samantyylinen ongelma kuin äidillä.Ikinä ei syödä pöydän ääressä kaikki kerralla vaan äiti jossain portailla istuskelee.Ottaa myös aina jonkun pienen kahvilautasen vaan ja siihen nokareen ruokaa,miksei voi kerrankin syödä niinkuin aikuinen ihminen.Ärsyttävää.Ei myöskään syö esim. Marjoja (ei tykkää muka) ja vihanneksia,yritäppä sitten sanoa että ois kiva jos et kuolis kymmenessä vuodessa vaan pitäisit huolta itsestäsi.Kai kylpee itsesäälissä,luulee olevansa hyvä kun ei itse syö paremmin ja muille kokkaa mutta tuosta tulee ainoastaan tippa linssiin kun tietää että elinvuosia katoaa loppupäästä silmien edessä :'(
Hups, lainaus meni väärin. Eli: olen kyllä sanonut, se ei vaan mene perille. Terveisin se terapiassa käyvä.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:05"]
Noh, suuttuminen oli ehkä väärä sana. Mutta äiditkin loukkaantuu siitä, että heidän marttyyrimainen käytös esiintyä kaikkien palvelijana ei kelpaakkaan nykynuorisolle. Että on ne lapset niin kiittämättömiä, kun ei äidin apu enää kelpaa. Siksihän sinne pöydän ääreen ei istuta, koska äidit eivät halua olle sen arvoisia. Ei, vaikka miten pyydettäisiin.
Ja kyllä, varmasti kyseessä kuilu, mutta ärsyttää kuinka sinä nro. 30 pidät asiaa ainoastaan nuorten ongelmana. Onko ne marttyyrit ansainnut mitalinsa, vai miksi hekään eivät voi myöntää, että ansaitsevat paikkansa ruokapöydän ääressä tasavertaisena syöjänä?
[/quote]
Kenen muunkaan se olisi, kuin ärsyyntyjän itsensä ongelma, ensisijaisesti?
Toistan - kun asia ei nyt selvästi ole sinulle kertasanomisella uponnut - minustakin tapa on hoopo. Se on kumminkin YMMÄRRETTÄVÄ, sitä sivussa passaajan sukupolven ja elinympärisrön tapakulttuuria vasten.
Siksi, koska se ei siis ole passajan harjottamaa henkilökohtaista vittuilua ja tärkeilyä juuri sinua kohtaan, siitä voi lempeästi sanoa. Että äiti, olet tämän tapaamisen tärkein päähenkilö, minusta on kiusallista, että passaat meitä tuolla tavalla, olisitko kiltti ja istuisit tähän syömään.
Kun pyrit ärsyyntymisen sijasta ymmärtämään sitä, miksi toinen käyttäytyy eri lailla kuin sinä, se erilaisuus lakkaa olemasta itse asiassa KENENKÄÄN ONGELMA. Sinun tai sen toisen.
Toistan tämänkin: meillä aivan jokaisella on noita noloja tapoja ja luutumia. Sinullakin. Toivot varmaan, että sinuakin hiukan armahdetaan, eikä heti ärsyynnytä, kun toimit toisin kuin mihin muut ovat tottuneet?
-30-