Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun en saa liikunnasta mitään iloa
28.03.2015 |
Se on vaan pakollinen pulla mikä on hyvinvoinnin eteen tehtävä. Eri lajeja kokeillut, eri rankkuudella ja keveydellä, mut ei. Olen vaan helpottunut että se on ohi siltä kerralta ja jyskyttävä päänäsrky päällä.
Olis niin kivaa jos edes vähän nauttisin siitä. Miten te muut saatte liikunnasta iloa?
Miksi mulle ei tule hyvänolontunnetta? Olis niin kivaa jos liikunnasta sais henkisestikin jotain tyydytystä. Olen aina ihmetellyt niitä joiden on pakko päästä salille tai pakko päästä lenkille.
Kommentit (5)
Rakastan liikkumista ja saan siitä virtaa. Ei kaikki nauti samasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin ennen liikunnanvihaaja (tai en oikeastaan edes ollut, kun kuitenkin harrastin omaehtoisesti kaikkea, mm. lumilautailua). Liikunnan saloihin olen perehtynyt pitkän ajan kuluessa. Mulle kyvyn nauttia liikunnasta ovat olleet kehonhallintalajit, jooga ja pilates. Niiden avulla on tullut oma keho tutuksi. Olen harrastanut sekä kevyttä että rankempaa joogaa, molemmat ovat antaneet paljon. Myös se rentoutus on hirveän tärkeää. Pilateksesta olen sitten saanut sitä keskivartalon hallintaa, siinä ei keskitytä kauheasti siihen rentoutumiseen.
Ei se liikunnasta nauttiminen ole tullut yhtäkkiä, vaan vuosien saatossa. Sitäkin on monenlaista, rankasta liikunnasta saa sen hyvänolontunteen jälkeenpäin, kevyestä saa sitä flow-tunnetta, kun keskittyy liikkeisiin.
Mä olen treenannut viimeiset 4v 5-6 päivänä viikossa useita eri lajeja. Salitreeni on 4/vko, lisänä erilaisia ryhmätunteja combatista joogaan. Ja kyllä mulle tulee niistä törkeän hyvä olo! Joistakin enemmän, joistakin vähemmän (esim salitreenin jälkeen se lihasväsymys on ihan huikea tunne!). Mulle liikunta on elämäntapa.
Painiskelen samanlaisten ongelmien kanssa. Minulle ainoat tavat, joilla jotenkin nautin liikunnasta, ovat pyöräily ja kävely sellaisissa paikoissa, joissa en ole ennen käynyt. Mieluiten luontopoluilla, puistoissa, hautausmailla, järvenrannoilla yms. Joskus olen jopa ostanut halvan bussilipun naapurikaupunkiin päästäkseni kävelemään uusissa maisemissa! Haaveilen myös soutuveneen hankinnasta, koska sillä pääsisin taas uusiin paikkoihin.
Silloin kun joudun oleilemaan kotinurkillani, suoritan "pakkoliikunnan" kävelemällä kuulokkeet korvilla, kuunnellen lempimusiikkiani. En ajattele kävelyä, keskityn ainoastaan musiikkiin, josta nautin.
Tuo jyskyttävä päänsärky kuulostaa kyllä huolestuttavalta, ei liikunnasta sellaista pitäisi tulla. Oletko puhunut asiasta lääkärin kanssa?
Eiköhän ne hyvänolontunteet ja salihehkutukset ole vain itsensä ja muiden huijaamista. Nämä salihullut koittavat selitellä järjenvastaista toimintaansa muille, etteivät vaikuta ihan sekopäiltä. He treenaavat ainoastaan saadakseen sen upean kropan tms, eivät minkään huuhaa hyvänolontunteen takia.
Itse inhoan ehkä eniten rankan liikuntasuorituksen jälkeen tulevaa nälkää, mikä ei tyydyty millään. Ahmin jääkaapin tyhjäksi ja samalla varmaan satakertaisesti kuluttamani kalorit takaisin.