Olen täysin kylläsrynyt suurimpaan osaan muista äideistä

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:04"]Jälleen kerran korostit omaa erinomaisuuttasi.

Tiedätkö, nekin äidit, joiden lapsi ei välttämättä ole terve ja helppo, saattavat olla rakastavia, kuuntelevia ja läsnäolevia äitejä.

[/quote]

Jumalauta sentään! Hän puolusti jo itseään, eikä korostanut itseään. Mikä teitä älykääpiöitä oikein vaivaa? Ensin hyökätään joukolla tekemään omia päätelmiä ja sitten kun toinen korjaa niitä, niin ei, ei auta. 

Ehkä se naisena ja äitinä olo on hankalaa juuri teidänkaltaisten naisten takia? 

[/quote]

Puolustakoot vaan, mutta tuo minä-asenne paistaa kilometrien päähän. Huomasitko, miten tuo puolustaminenkin oli tuollaista minä olen sitä, minä olen tätä, minä, minä, minä ja vielä kerran minä -paskaa... 

[/quote]

KAIKKI ovat tässä keskustelussa tuota samaa: minä, minä ja minä, minun tapani ja sitten ne muut. Ei vain numero 4 vaan aivan jokainen. Ja se on aika luonnollista, että niin on. Johan aiheen asettelukin sitä vaatii. 

Mutta on sitten eri asia, haluaako nähdä niissä muiden teksteissä myös sen mielipiteen ja sanoman, vai haluaako pidättäytyä siinä omassa ja helpossa kuvitelmassaan... vai pystyykö menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja todeta että joo-o, voihan tuossakin olla perää. Että kyllä, joku voi olla hyvä äiti vaikka sanoo sen ääneen. 

[/quote]

Ei täällä suurinosa vastaajista ole puhunut itsestään mitään. Nelonen puolestaan korostaa joka viestissä, miten hän tekee niin ja näin ja kuinka muidenkin tulisi niin toimia. Se ei todellakaan ole hyvän äidin merkki, että pitää omia ratkaisujaan ainoina oikeina.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:10"]Kyllähän jokainen vanhempi joka on ollut lapsensa kanssa puistossa, muskarissa tms. paikassa tunnistaa "superäidin". Jonka tärkein olemassa olon tarkoitus on olla äiti ja elämän tehtävä on elää lapsensa kautta. Esim. itse törmäsin tyyppiin joka vaikutti ihan ok tyypiltä. Juteltiin niitä näitä ja sitten hän kysyi kuinka kauan aion olla kotona lapsen kanssa. Sanoin että yrittäjänä en voi töistä olla pois kovin kauaa. Ennen kuin ehdin edes kertoa että lapstani hoitaa työpäivinäni mummu ja pappa kotihoidontuella, alkoi tämä superäidiksi paljastunut henkilö paasata kovaan ääneen miten hänen mielestään on tärkeää lapsen saada olla kotona vähintään kolmevuotiaaksi asti, kuinka se on ehdoton edellytys lapsen normaalille kehitykselle. Ja kuinka hän on sen kolme vuotta jokaisen lapsensa kanssa kotona. No itseä lähinnä huvitti, mutta voin arvata että joku mahdollisesti omista valinnoistaan epävarmempi äiti olisi voinut hyvinkin pahoittaa mielensä kyseisen henkilön sanavalinnoista ja äänensävystä. Ja sehän hänellä ehkä tarkoitus olikin. Tämän tyyppisiin tilanteisiin törmäsin kyllä usein, vaikka en pikkulapsiaikana niin kauheasti kulkenutkaan paikoissa, joissa törmäsin muihin vieraisiin äiteihin. Eli kyllä tämä ilmiö on olemassa. Itsestä on jotenkin myös surullista että naiset alkavat päteä lastenhoidolla. Kun ei siinä oikeasti ole mitään pätemisen aihetta. [/quote] Jos olisit oikeasti varma ja tyytyväinen omiin ratkaisuihisi ja niiden paremmuuteen, et edes enää muistelisi tuon "väärässä olevan supermamman" kommenttia. Toinen teistä on oikeassa ja parempi äiti siltä osin. En ota kantaa kumpi, siitä voi olla montaa mieltä. Kaikki tavat kun eivät ole yhtä hyviä, on sitten kyse mistä tahansa asiasta.

[/quote]

Kai hän sen mainitsi, kun tässähän on puhe juuri tuollaisesta ihmistyypistä! Jos oikeasti olisi varma ja enpä nyt sano kumpi mutta ...  blaablaablaa!

Tuokin on vain yksi keino yrittää lytätä toinen. Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja vaikuttaa paljon varmemmalta ja rennomalta kuin sinä. Samaa noloa keinoa käyttää myös kateuskortin viljelijät ja "se koira älähtää" - sanonnan käyttäjät. Yhtä tehottomia kaikki. 

[/quote]

:D Täällä joku keittiöpsykologi ulisee. Ihan ohiksena, mutta tiedoksi vain, että tuollainen sanomisten ja lausahdusten analysointi on yksi tutkimusmetodi nimeltään diskurssianalyysi, ei mikään "vain yksi keino lytätä toinen". ;)

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:10"]Suurperheen äitinä ja perhepäivähoitajana en nyt pitäisi soseiden itse tekemistä kovinkaan kummoisena suorituksena, mutta ymmärrän että se varmasti sinulle sellainen on. [/quote]

En ole nelonen, mutta tämäkö sitten ei ole itsensä jalustalle nostamista ja asioiden korostamista? 

Minusta tuo on yksi tyypillisimmistä äitien kompastuskivistä: jos yhden tai kahden äiti sanoo jotakin, hän ei seitsemän lapsen äidin mielestä voi tietää mistään mitään. Minusta tämän äidin kommentti ei eronnut nelosen kommenteista millään tavalla, ellei sitten niin että on jopa pahempi. 

[/quote]

Nelosen kaltaisia äitejä ovat useimmiten ne yhden (tai kahden) lapsen äidit. Koska harvemmin enää toinen tai kolmas lapsi menee samalla kaavalla. Kun ei sen seuraavan lapsen kanssa enää menekään yhtä helposti kuin aiemman vaan lapsi onkin ihan erilainen voi oma maailmankuva yllättävästi avautua. Tajuaa että ehkä esikoisen helppous johtuikin jostain muusta kuin omasta erinomaisuudesta. Mitä enemmän lapsia sitä enemmän kokemusta siitä että lapset todella ovat erilaisia. Itsekin on äitinä erilainen esikoiselle kuin vaikkapa kolmannelle. 

Niin, halusin tiputtaa nelosen pilvilinnastaan. Kyllä minulle tuntui ensimmäisten lasten vauva-aikana ylivoimaiselta jonkun perunan keittäminen ja soseuttaminen joten ymmärrän että se saattaa jollekin olla suoritus, sellainenkin josta kokee ylpeyttä. Vaikka kokkaan kymmenelle hengelle kaksi ruokaa päivittäin saatan syöttää vauvalle purkkiruuan. Nelonen toi itse esille miten soseen tekeminen itse tekee hänestä paremman äidin kuin muista. Halusin tuoda esiin että se ei nyt kaikista niin kummoinen ponnistus ole. Kaikki eivät vaan koe sitä välttämättömänä. 

Jos luit kirjoitukseni kokonaan varmaan huomasit etten ole nostanut itseäni jalustalle kuten nelonen suorittamalla äitiyttä. Meillä syödään surutta eineksiä jos siltä tuntuu, on sotkua jos siltä tuntuu. Elämänkokemus tuo laajemman perspektiivin, etenkin jos olet itse ollut monenlaisessa erilaisessa äitiyden roolissa niin ymmärrät paremmin erilaisissa tilanteissa olevia. Minulle äitiys ei ole suoritus ja sillä päteminen mielestäni ärsyttävää (nelonen). En edes osaa ottaa sillä tavalla vakavasti hänelle tärkeitä asioita kuten hän toivoisi meidän muiden äitien tekevän. Ne eivät ole mielestäni niin tärkeitä, eivät osoituksia hyvästä äitiydestä. Syytökset jollain äitiydellä pätemisellä lähinnä huvittavat minua.  En ole superäiti kuten yhden lapsen äiti nelonen, oikeasti inhoan ruuanlaittoa ja siivoamista ym ja minulle ne ovat vain välttämätön paha joista jotenkuten selviydytään. En koe olevani pätevä tai edes riittävän kiinnostunut jakelemaan muille neuvoja näissä asioissa. Olen kyllä tottunut siihen että suurperheen äitinä minuun suhtaudutaan kuin olisin intohimoinen pullantuoksuinen elämäntapakotirouva. No en ole. Eikä voisi vähempää kiinnostaa miten muut äidit arkeaan pyörittävät. Siksi suorastaan ärsyttää nelosen kaltaisten nokan työntely muiden arkeen ja ruokatapoihin. Kannattaa tehdä elämässään muutakin kuin kotihommia ja lastenhoitoa, sellaista missä pääsee vaikka kilpailemaan jos kilpailuviettiä löytyy. Äitiys ei ole mikään kilpalaji.

[/quote]

Hyvin sanottu!

Häh, sanot, että perunan keittäminen on ponnistus, mutta sitten toteat että eipäs olekaan..? Nro 120 ei nyt ole kovin looginen.

Up

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 17:08"]Nelonen on edelleen hyvä ja lukee sen ihkaensimmäisen kommenttinsa, nro. 4, tässä ketjussa... vink vink...
[/quote]

Nelonen vastaa. Oletko ollenkaan lukenut selventäviä kommenttejani? Hätäisimmät voivat helposti käsittää ensimmäisen kommenttini väärin omien oletustensa perusteella. En jaksaisi enää toistaa itseäni.

Joo. Oikeestaan se alkaa jo synnytyksestä, se miten synnytit määrittää sen millanen äiti olet ja millainen lapsesi on. Itse päätin jo raskautuessani, etten todellakaan arvostele toisten lapsia ja muita äitejä. Kasvattakoot kukin lapsensa tavallaan.

Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.

4 jatkaa...Jos yhtään osaan oikein veikata, niin viestini nosti monella karvat pystyyn. Eli sitä puolustuskannalle menemistä juuri ihmettelen ja haluan nostaa asian esille. Miksi se, että joku jaksaa tehdä asiat paremmin kuin moni muu ja kehtaa vielä jopa kannustaa muitakin yrittämään, on toisille punainen vaate?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]

Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.

[/quote]

Tuskin superäiti. Enemmän perfektionisti jolla emotionaalisia ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 22:59"]Joo. Oikeestaan se alkaa jo synnytyksestä, se miten synnytit määrittää sen millanen äiti olet ja millainen lapsesi on. Itse päätin jo raskautuessani, etten todellakaan arvostele toisten lapsia ja muita äitejä. Kasvattakoot kukin lapsensa tavallaan.
[/quote]
Näin pitäis kaikkien tehdä. Oltais vältytty monelta pahalta mieleltä.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:44"]4 jatkaa...Jos yhtään osaan oikein veikata, niin viestini nosti monella karvat pystyyn. Eli sitä puolustuskannalle menemistä juuri ihmettelen ja haluan nostaa asian esille. Miksi se, että joku jaksaa tehdä asiat paremmin kuin moni muu ja kehtaa vielä jopa kannustaa muitakin yrittämään, on toisille punainen vaate?
[/quote]

Kerro vielä, että mitä olet tehnyt muita paremmin?

Juuri tuollainen itsensä jalustalle nostaminen saa ihmisillä karvat pystyyn. Miksi juuri sinun tapasi olla äiti olisi parempi kuin muidenkaan? Miksi koet tarvettaa "kannustaa" muita olemaan samanlainen kuin sinä, etkö voisi kunnioittaa ihmisiä sellaisina kuin he ovat?

Minua ärsyttää, että äidiydestä on tehty jokin kilpailusuoritus. Vertaillaan ja/tai koetaan alemmuutta äitiydessä. Yht'äkkiä rennoista, kivoista ihmisistä on tullut takakireitä, varuillaan olevia äitimammasia, joiden "tutkat" kokoajan tunnustelevat mikä on minun asemani suhteessa X:n, miten minä hoidan tämän lastenhoito/-kotijutun suhteessa X:n, miten minun lapseni kehittyvät /menestyvät koulussa/harrastuksissa suhteessa muihin. Miten olen urheillut/imettänyt/ pitänyt vartaloni hoikkana ja timminä/ruokkinut lapseni kotiruualla luomuaineksista/pitänyt kodin aina siistinä ja puhtaana/ suhteessa muihin. KERTAA miljoona mutta vertailevaa asiaa.

Ja samalla jotkut äitimammaset kokevat suurta tarvetta neuvoa muita äitejä äitiydessä/lapsen kasvatuksessa/kodin hoidossa jne. En halua ottaa vastaan muiden käteviä vinkkejä, ellen itse sitä pyydä, kiitos. Nämä vinkinjakajat ovat vain näitä "ylinäppäriä"äitejä, jotka kilvoittelevat taas sillä omalla näppäryydellään. Heidän seuransa on ihan kamalinta ikinä, koska he todellakin suorittavat sitä äitiyttä isolla Ä.llä... Luoja meitä varjelkoon heidän seuraltaan! Juoksen karkuun heidän ikävystyttävää, egonnostattamistalkoitaan.

Kuule nelonen... kaltaisesi ihminen ei halua tuolla kannustaa, vaan nostaa itseään jalustalle, kun tuollaista puhuu väsyneelle äidille ja tuntee paremmuutta toisen huonommuuden edessä. Kukaan, ei todellakaan kukaan, ole niin kiinnostunut muiden ihmisten hyvinvoinnista, että haluaisi kannjstaa ja antaa ystävällisessä mielessä tuollaisia luomusose -vinkkejä. Ei siellä hiekkalaatikolla viereisen äidin hyvinvointi ketään kiinnosta, on vaan kiva saada vöhän aikuisseuraa lasten leikkiessä ja toisilla tuoda lmia ja lastensa saavutuksia kovaan ääneen julki.

Hei nelonen, en ajattele sinua superäitinä vaan ahdistavan perfektionistina. Kaikilla ei imetys onnistu vaikka miten yrittäisi, jotkut ovat niin väsyneitä ettei jaksa tehdä soseita itse, vaunulenkit voivat tuntua raskailta ja paikkoihin sattua. Siivotakaan ei ehdi kunnolla.

Silti voi olla hyvä äiti ja ajatella lapsensa parasta. Jos imetys ei onnistu ei yritetä väkisin. Jos ei jaksa tehdä soseita itse niin pääasia että ruokaa tarjotaan. Jos ei ole aikaa siivota kunnolla niin sitten ei vaan ole. Tärkeintä on kuitenkin rakastaa lastaan, kuulostella hänen tarpeitaan ja olla läsnä.

Hyvin usein ärsyyntymisessä ja suuttumuksessa on kyse oman minän suojelusta. Eli omien negatiivisten puolien kohtaaminen on niin vaikeaa, että "hyökkäykset" niiden paljastamiseksi torjutaan raivokkaasti. Oma minäkuva halutaan luonnollisesti rakentaa positiiviseksi koetuista asioista ("olen ihana ja rento äiti, en ota stressiä turhasta" vs. "olen laiska ja itsekäs äiti, annoin taas lasteni katsoa telkkaria puoli päivää karkkia syöden, jotta sain itse roikkua av:lla").

Mielenkiintoisin aihe pitkään aikaan av:lla!

Se vertailu ei ala synnyttämisestä, se alkaa jo sieltä, kenellä naisella on poikaystävä, kuka on naimisissa, kuka on raskaana, sitten vasta synnytetään jne... Ihan loputon suo, jos siellä jaksaa tarpoa.

Suurin osa naisista on tuollaisia paskanpuhujia, ja lähes kaikilla heistä on lapsia, koska eihän he ois voineet lapsettomiksi jäädä kun pitää kilpailla koko ajan ja tehdä asiat paremmin kuin muut.

Olen minäkin täysin kyllästynyt naisten vertailuun; poikaystävä, naimisiin meno, lapset, lasten asiat. Vaikka olisi ominainen piirre naissukupuolelle, eikö ole käytöstapoja olla vertailematta ääneen, koska kaikki tämän vian/ominaisuuden naisissa tiedostavat, siis naiset itse.

Mä olisin sellainen äiti joka ei vertaile tai kilpaile, tai puhu selän takana ja juoruile muiden asioista, mutta en koskaan ala äidiksi. Voin erittäin helposti kuvitella helvetin esikartanoiksi nuokin naiskerääntymät. Elämänilo katoaa tuollaisissa naisporukoissa täysin, jo pelkkä ajatuskin tuntuu kamalalta.