Lue keskustelun säännöt.
Olen peräkamaripoika, tein päätöksen
05.04.2015 |
Olen toki vasta 21-vuotias, mutta silti minua kai jo pidetään peräkamaripoikana. Poika ainakin olen ja asustan kahdestaan äitini kanssa.
Tein tänään sen päätöksen, että en muuta äitini luota pois koskaan. Miksikö? Koska en näe siinä yhtään mitään järkeä. En ole koskaan ollut naisten mieleen enkä osaa edes lähestyä naisia, eli perheen perustaminen on pois suljettua. En myöskään ole korkeasti koulutettu joten palkkani tulee olemaan naisten mielestä karkkirahoja joilla ei perhettä edes elätetä. Tällä hetkellä olen työtön. Minulla eikä äidilläni ole ystäviä joten olemme oikeastaan toistemme ainoat ystävät joille voi jotain jutella. En keksi yhtään hyvää syytä miksi minun pitäisi muuttaa pois. Äitini ei ole koskaan pyytänyt minua muuttamaan ja olen aika varma, että hän toivookin, että asuisin hänen kanssaan niin pitkään kunnes hän kuolee.
Odotan innolla ensimmäisiä pilkkaavia kommentteja.
Kommentit (107)
Jokainen tehkööt omat valintansa, sanon minä. Ainoa asia mikä huolestuttaa on äitisi. Nyt kun olet aikuinen, niin onko suhteenne lapsi-vanhempi -suhde, jossa äitisi siivoaa huoneesi ja valmistaa ruoat, pyykinpesusta puhumattakaan? Teettekö saman verran kotitöitä ja maksatko oman osasi kuluista? Kaikkea hyvää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 18:08"]
Etelä-Euroopassa, kuten Italiassa, et olisi peräkammarin poika, vaan tilanteesi olisi täysin normaali. Siellä on todella kummallista jos lapsi muuttaa pois kotoa alle 20-vuotiaana. :)
[/quote]
Täytyy varmaan vinkata mammalle, että muutetaan Italiaan.
-Ap
Miten se hukkaan menee? Enemmän hukkaan menisi jos muuttaisi vuokra-asuntoon, yhteiskunnan tuella eläjäksi. Nythän ap:lla on mahdollisuudet vaikka mihin, elämä ihan siedettävää työttömyydestä huolimatta ja sitten kun saa työtä niin rahat riittävät paremmin. Voihan se olla että nainenkin löytyy joskus tai sitten ei, elää voi ilman parisuhdettakin ja jopa täydempää elämää peräkammarin poikana kuin omassa kämpässään. Laita kuitenkin ap niinkuin muutkin kaltaisesi naiset tai miehet jonkinlaiset säästöt vireille omaa asuntoja varten tai muuten, pankkien sijoitusneuvonnasta saat ohjausta, katso nettipankistasi jo valmiiksi tietoja. Aika makeaa olla joku päivä ison osakesalkun omistaja, siihen on vaikeampi päästä niiden jotka ovat pikaisesti muuttaneet asumis- ja toimeentulotuille "aikuistuttuaan".
Voi ap, sinä olet vielä niin nuori! Älä ole noin pessimistinen tulevaisuutesi suhteen. Entä jos et heti etsisi tyttöystävää vaan aloittaisit kavereiden hankkimisen? Itse löysin oman mieheni yhteisen ystävän kautta ja tutustuminen oli helppoa, kun olin kuullut miehestä hyvää. Ujona en olisi ventovieraan miehen juttusille uskaltanut.
Mun miehen veli asuu vanhempiensa luona vielä nelikymppisenä. Hänellä on käytössä talon yläkerta, jonka hän itse siivoaa. Hän myös pesee pyykkinsä ja tuo ruuat kaupasta. Isä on jo huonokuntoinen eikä hän pärjäisi kotona ilman poikaa, samoin käynee äidin kanssa. Miehen veljeä en peräkammarin pojaksi kutsuisi, sillä hän on aikuinen eikä vanhemmat pidä häntä holhottavana lapsena. Eikä kotona asuminen ole miehen seuraelämää haitannut, hänellä on ollut vuosienkin seurustelusuhteita.
Tsemppiä, ap!
Kukin eläköön tavallaan. Minusta kotona asumisesi kuulostaa järkevästi perustellulta. Minäkään tosin en kannata ajatusta, että "nyt olen tässä ja koskaan en muuta pois". Ajatukset saattavat muuttua. Uskon, että suurin syy siihen, ettei sinulla ole tyttöystävää on se, että olet jämähtänyt kotiin. Kukapa sinua sieltä osaisi tulla hakemaan? Ihmisten ilmoille vain rohkeasti! Jos pääset tutustumaan edes yhteen ihmiseen, vaikka johonkin toiseen poikaan, saatat hänen kauttaan tutustua elämäsi naiseen. Eli kaikki ihmisten kanssa oleminen on eteenpäin! Ja niin kuin joku jo kirjoittikin, ei tarvitse mitenkään erityisesti iskeä ketään. Sen kun vain on juttelee normaalisti kun luonteva paikka ja hetki tulee. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Kun juttu lähtee kulkemaan ihan luonnostaan, saattaa kiinnostus herätä molemmin puolin. Tsemppiä elämääsi ja iloista kevättä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaa iskeä naista...mhh. Kysyt, et ootkos ennen täällä ollut, tuletko tanssimaan, saanko tarjota jonkun juoman...tms. Eihän sun tarvii, kun mennä johonkin vaikka katsomaan jotain yhtyettä ja pidät silmät avoinna. Itsekään en ole rohkein tai maailman sosiaalisin ihminen, mut tää nyt on kyllä ihan peruskauraa. Meet jutustelemaan jollekulle.
Hyvä vaihtoehto, ei kaikki ole sellaisia jotka saisi suhteen vaikka asuisi yksinkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanottua niin kummallakaan meistä ei ole muuta sosiaalista elämää kuin toisemme. En halua asua yksin, koska kaipaan jotain jonka kanssa keskustella kun siltä tuntuu. Ilmeisesti äitini ajattelee samoin. Mielestäni on paras ratkaisu asua äitini kanssa, jolle voin jutella kun siltä tuntuu.
En usko hetkeäkään, että jotenkin maagisesti elämäni paranisi kun muutan äidin helmoista. Päinvastoin. Silloin olisin ihan yksin, vielä huonommassa rahatilanteessa kuin nyt, enkä varmasti siltikään saisi naista tai perhettä. En todellakaan saa naista vaikka asuisin missä, koska en osaa toimia naisten kanssa oikein vaan friendzonetan heidät. En uskalla ottaa sitä viimeistä askelta kohti parisuhdetta vaan isken friendzonen oven kiinni ja lukkoon. Jos joku nainen kutsuisi minut luokseen ja heittäisi vaatteensa pois niin luultavasti sanoisin "Voivoi, nyt sinulle tulee kylmä" ja antaisin jonkun peiton. En osaa ajatella naista iskettävänä.
Joku sanoi, että älä tee tuollaisia päätöksiä noin nuorena. Miksi en? Joskushan se päätös on tehtävä kuitenkin. En vain löydä yhtään niin hyvää syytä poismuuttamiseen, että kokisin sen järkeväksi. Itsenäistyminen sitä ja itsenäistyminen tätä. Entä jos en vain halua itsenäistyä tai koe sitä millään tapaa minulle hyödylliseksi? Mitä se on teiltä pois jos asun äitini kanssa ja hän sallii sen?
Niin, en muuten manaa itseäni tänne äidin helmoihin. Ihan oma valinta se on eikä mikään "Yyh! Minun on pakko asua äitini kanssa!" Tilanne vain on se, että se yhdessä asuminen helpottaa molempien elämää. Voisin minä muuttaa pois jos tahtoisin, mutta miksi tekisin niin kun se ei hyödytä itseäni ja äitiäni?
Mukava huomata, että en ole ainoa joka asuu vielä kotona.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 02:16"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 02:05"]
Ei mitään pilkattavaa.
Toimisin itse täysin samoin jos se olisi mahdollista. Mutta minunpa äitini "heitti" minut pihalle siinä parikymppisenä ja sen jälkeen olenkin sitten viettänyt pari vuotta ulkomailla ja nyt asun eri puolella Suomea. Äitiäni en ole tuon jälkeen nähnyt. Kuuteen vuoteen.
Olet onnekas jos äitisi välittää sinusta. Minulta ei ole näinä vuosina mennyt viikkoakaan etten olisi kaivannut kotiin. Tuskin tulen ikinä enää olemaan onnellinen.
[/quote]
Joillain äideillä ei ole äidinvaistoja ja lapsi on turha sen jälkeen kun lapsilisät on kuitattu.
[/quote]
Eikun rakastava äiti just heittää lapsen pihalle, vaikka sydämestä ottaiskin. Ymmärtää sen olevan loppupeleissä lapsen parhaaksi. Näin siis yleensä. En suoralta käsin tuomitse äidin kanssa asuvaa aikuista miestä silloin kun en tiedä mitkä olosuhteet ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 10:28"]
Kuten sanottua niin kummallakaan meistä ei ole muuta sosiaalista elämää kuin toisemme. En halua asua yksin, koska kaipaan jotain jonka kanssa keskustella kun siltä tuntuu. Ilmeisesti äitini ajattelee samoin. Mielestäni on paras ratkaisu asua äitini kanssa, jolle voin jutella kun siltä tuntuu.
En usko hetkeäkään, että jotenkin maagisesti elämäni paranisi kun muutan äidin helmoista. Päinvastoin. Silloin olisin ihan yksin, vielä huonommassa rahatilanteessa kuin nyt, enkä varmasti siltikään saisi naista tai perhettä. En todellakaan saa naista vaikka asuisin missä, koska en osaa toimia naisten kanssa oikein vaan friendzonetan heidät. En uskalla ottaa sitä viimeistä askelta kohti parisuhdetta vaan isken friendzonen oven kiinni ja lukkoon. Jos joku nainen kutsuisi minut luokseen ja heittäisi vaatteensa pois niin luultavasti sanoisin "Voivoi, nyt sinulle tulee kylmä" ja antaisin jonkun peiton. En osaa ajatella naista iskettävänä.
Joku sanoi, että älä tee tuollaisia päätöksiä noin nuorena. Miksi en? Joskushan se päätös on tehtävä kuitenkin. En vain löydä yhtään niin hyvää syytä poismuuttamiseen, että kokisin sen järkeväksi. Itsenäistyminen sitä ja itsenäistyminen tätä. Entä jos en vain halua itsenäistyä tai koe sitä millään tapaa minulle hyödylliseksi? Mitä se on teiltä pois jos asun äitini kanssa ja hän sallii sen?
Niin, en muuten manaa itseäni tänne äidin helmoihin. Ihan oma valinta se on eikä mikään "Yyh! Minun on pakko asua äitini kanssa!" Tilanne vain on se, että se yhdessä asuminen helpottaa molempien elämää. Voisin minä muuttaa pois jos tahtoisin, mutta miksi tekisin niin kun se ei hyödytä itseäni ja äitiäni?
Mukava huomata, että en ole ainoa joka asuu vielä kotona.
-Ap
[/quote]
Olet vielä nuori, ok niin kauan kun pidät yksityisalueen. Lähdin itse aika nuorena, silti jäi joku läheisriippuvuus.
Aikuisen ihmisen ei tarvitse tehdä tiliä kaikesta vanhemmilleen. Suosittelen lähtemään heti kun voit.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 10:28"]Miksi en? Joskushan se päätös on tehtävä kuitenkin. En vain löydä yhtään niin hyvää syytä poismuuttamiseen, että kokisin sen järkeväksi. Itsenäistyminen sitä ja itsenäistyminen tätä. Entä jos en vain halua itsenäistyä tai koe sitä millään tapaa minulle hyödylliseksi? Mitä se on teiltä pois jos asun äitini kanssa ja hän sallii sen?
-Ap
[/quote]
Ei, siis tosi hyvä juttu! Säästät kuluissa ja hermojasi myös - ei tollasia miehiä kukaan nainen muutenkaan huolis. Ei se kuule meiltä keltään muulta poissa ole! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 10:14"]
Voi ap, sinä olet vielä niin nuori! Älä ole noin pessimistinen tulevaisuutesi suhteen. Entä jos et heti etsisi tyttöystävää vaan aloittaisit kavereiden hankkimisen? Itse löysin oman mieheni yhteisen ystävän kautta ja tutustuminen oli helppoa, kun olin kuullut miehestä hyvää. Ujona en olisi ventovieraan miehen juttusille uskaltanut.
Mun miehen veli asuu vanhempiensa luona vielä nelikymppisenä. Hänellä on käytössä talon yläkerta, jonka hän itse siivoaa. Hän myös pesee pyykkinsä ja tuo ruuat kaupasta. Isä on jo huonokuntoinen eikä hän pärjäisi kotona ilman poikaa, samoin käynee äidin kanssa. Miehen veljeä en peräkammarin pojaksi kutsuisi, sillä hän on aikuinen eikä vanhemmat pidä häntä holhottavana lapsena. Eikä kotona asuminen ole miehen seuraelämää haitannut, hänellä on ollut vuosienkin seurustelusuhteita.
Tsemppiä, ap!
[/quote]
Jotenkin se elämä vaan kuljettanut ettei kumppania ole, asunut aina vanhempien kanssa samassa talossa, isä tosin kuollut jo aijat sitten, äitini sairastui ettei yksin pärjää yhtään, tässä sitä taas ollaan jumissa omaishoitajana ties miten pitkään.
Ikää enemmän kuin ap:llä, pahalle näyttää että yksin olen loppuelämänikin.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 10:23"]
Osaa iskeä naista...mhh. Kysyt, et ootkos ennen täällä ollut, tuletko tanssimaan, saanko tarjota jonkun juoman...tms. Eihän sun tarvii, kun mennä johonkin vaikka katsomaan jotain yhtyettä ja pidät silmät avoinna. Itsekään en ole rohkein tai maailman sosiaalisin ihminen, mut tää nyt on kyllä ihan peruskauraa. Meet jutustelemaan jollekulle.
[/quote]
En ole ap, mutta tuo on minulle ylipääsemättömän vaikeaa. En vaan yksinkertaisesti uskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä olet ajatellut sitten tehdä kun äitisi lopulta kuolee? Oletko sitten ihan yksin? Kuinka oletat 40-50 vuotiaana pääseväsi parisuhteeseen, jos et ole aiemmin ollut? Harva nainen jaksaa alkaa opettaa aikamiestä. Toki jos säilyt hyväkuntoisena, terveenä ja raittiina niin sitte ehkä vientiä voi löytyäkin.
Ei siinä. jokainen eläkööt mun puolesta miten tykkää. Toivon kuitenkin ettet heitä toivoa naisesta hukkaan, kun selvästi naisesta haaveilet. Oletko kokeillut nettideittailua?
Olet tosi nuori vielä. Itse aloin seurustelemaan eka kerran, kun olin 20-v. 18-vuotiaana lukiolaishupakkona en olisi näin jälkikäteen ajateltuna edes ollut tarpeeksi aikuinen parisuhteeseen. Yks kaveri oli ihan tuskissaan jo 15-v, että hänestä tulee vanhapiika
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 10:38"]
Mitä sä olet ajatellut sitten tehdä kun äitisi lopulta kuolee? Oletko sitten ihan yksin? Kuinka oletat 40-50 vuotiaana pääseväsi parisuhteeseen, jos et ole aiemmin ollut? Harva nainen jaksaa alkaa opettaa aikamiestä. Toki jos säilyt hyväkuntoisena, terveenä ja raittiina niin sitte ehkä vientiä voi löytyäkin. Ei siinä. jokainen eläkööt mun puolesta miten tykkää. Toivon kuitenkin ettet heitä toivoa naisesta hukkaan, kun selvästi naisesta haaveilet. Oletko kokeillut nettideittailua?
[/quote]
Olen keskustellut netissä varmaan satojen naisten kanssa, mutta en ole ikinä päässyt edes treffeille. Pikkuhiljaa vain on pakko hyväksyä se tosiasia, että en ole mikään naisten suosikki aviomiesehdokas, asuin sitten kotona tai en. Sitten kun äitini kuolee niin olen yksin, mutta toivon, että silloin olisin jo töissä ja olisi edes se työ joka täyttäisi ne päivän pahimmat tyhjät hetket.
-Ap
"ä. En todellakaan saa naista vaikka asuisin missä, koska en osaa toimia naisten kanssa oikein vaan friendzonetan heidät. En uskalla ot"
Lopeta nettifoorumeiden lukeminen .. friendzonetat..
Sinun kannattaa adoptoida lapsi. Muuten jäät yksin kun äitis kuolee.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 10:28"]Miksi en? Joskushan se päätös on tehtävä kuitenkin. En vain löydä yhtään niin hyvää syytä poismuuttamiseen, että kokisin sen järkeväksi. Itsenäistyminen sitä ja itsenäistyminen tätä. Entä jos en vain halua itsenäistyä tai koe sitä millään tapaa minulle hyödylliseksi? Mitä se on teiltä pois jos asun äitini kanssa ja hän sallii sen?
-Ap
[/quote]
Ei, siis tosi hyvä juttu! Säästät kuluissa ja hermojasi myös - ei tollasia miehiä kukaan nainen muutenkaan huolis. Ei se kuule meiltä keltään muulta poissa ole! :)
[/quote]
Mut väkivaltaiset juopot tuntuu kelpaavan.
Hyvä valinta. Oon itsekin miettinyt jos muuttais takasin äitin luokse, kun ei jaksais tehdä mitään ja en saa koskaan ketään.
Minusta oikeastaan ikävämpää kuin se, että et saa naisystävää, on se, että et saa ylipäänsä kavereita. Erityisesti jos ei ole parisuhteessa, ystävät on iso voimavara. Mutta en oikein osaa antaa mitään järkeviä neuvoja, kuinka ystävystytään.