Olen peräkamaripoika, tein päätöksen

ETTE OLE YKSIN :) vaan Rakkaus on lähellänne ja voi antaa uuden alun ja rohkeuden elämään, kuten tässä lyhyessä videossa kuvaillaan, suosittelen lämpimästi: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

Kukin eläköön tyylillään. Jos arvelet, että äitisikin olisi yksinäinen, ratkaisu lienee paras käsillä oleva. Onhan teillä toisistanne seuraa ja apua.

Sen sijaan "koskaan" tai "ikuisesti" on vähän tarpeetonta mietintää. Nyt näin. Jos joskus kaipaat muutosta elämääsi, se on mahdollista myöhemminkin.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 02:00"]Olen toki vasta 21-vuotias, mutta silti minua kai jo pidetään peräkamaripoikana. Poika ainakin olen ja asustan kahdestaan äitini kanssa.

Tein tänään sen päätöksen, että en muuta äitini luota pois koskaan. Miksikö? Koska en näe siinä yhtään mitään järkeä. En ole koskaan ollut naisten mieleen enkä osaa edes lähestyä naisia, eli perheen perustaminen on pois suljettua. En myöskään ole korkeasti koulutettu joten palkkani tulee olemaan naisten mielestä karkkirahoja joilla ei perhettä edes elätetä. Tällä hetkellä olen työtön. Minulla eikä äidilläni ole ystäviä joten olemme oikeastaan toistemme ainoat ystävät joille voi jotain jutella. En keksi yhtään hyvää syytä miksi minun pitäisi muuttaa pois. Äitini ei ole koskaan pyytänyt minua muuttamaan ja olen aika varma, että hän toivookin, että asuisin hänen kanssaan niin pitkään kunnes hän kuolee.

Odotan innolla ensimmäisiä pilkkaavia kommentteja.
[/quote]

Hei.. muuta ihan oikeasti pois äitisi nurkista ja katkaise napanuorasi. Turhaan vielä tuon ikäisenä sinne jättäydyt ja manaat itsellesi loppuelämää äitisi helmoissa. Piristyt kun pääset ihan oikeasti omaan rauhaasi. Ja naisen saat takuuvarmasti kun pukeudut siististi, pidät kuontalosta ja hygieniasta huolen, ja alat liikkumaan siellä missä ihmisiä on! Kukaan nainen ei tule sinua kotoa hakemaan. Kadut tuota vanhana poikana jos nyt sinne jättäydyt. :)
N26

Mulla on sisko joka asuu isän kanssa vielä 30 vuotiaana. Arvaatte varmasti saiko poikaystävän.. No saihan se! Ja nyt sen poikaystävä asuu samassa taloudessa ja sisko nyt raskaana. Ja aikovat jatkaa kyseistä asumisjärjestelyä lapsen synnyttyä.

Toisin sanoen jos olet mies ja asut vanhempasi nurkissa et saa ketään, jos olet nainen niin se ei haittaa. Ps. Velikin asuu samassa taloudessa ja se on sinkku. Taitaa olla ikuisesti. Että näin, kunnon kommuuni menoa

Olet säälittävä. Hoet itsellesi että näin on hyvä, äitisi on ainoa ystäväsi etkä kaipaakaan muuta, et vain uskalla itsenäistyä koska se tuntuu liian hankalalta. Väität ettei elämäsi paranisi mitenkään jos muuttaisit pois kotoa, koska jäisit vain kotiin kykkimään yksin. Et oikein tunnu tajuavan että parantaaksesi elämääsi SINUN pitäisi tehdä jotain sen eteen, opiskella harrastaa tai muuten kehittää itseäsi. Ei ne naisetkaan tule hakemaan kotoa jotain itseään säälivää surkimusta.

Kotona äidin helmoissa pysyminen voi vaikuttaa nyt helpoimmalta vaihtoehdolta, mutta jos et tee nyt mitään edes muuttaaksesi pois kotoa, olet parinkymmenen vuoden kuluttua pelkkä itsesäälissä rypevä yksinäinen peräkammarinpoika ja mietit miksi et yrittänyt aikaisemmin pyrkiä elämässä eteenpäin.

Totuus on että KAIKKIEN pitää joskus poistua mukavuusalueeltaan. Itseltäni on diagnosoitu asperger ja ahdistuneisuushäiriö, joten olisin ihan helposti voinut jämähtää vanhempien nurkkiin asumaan. Muutin kuitenkin opiskelemaan toiseen kaupunkiin juuri siksi että olisi pakko lähteä kotoa ja tutustua muihin ihmisiin, vaikka kuinka ahdistaisi.

Nyt asun yhdessä avopuolisoni kanssa, vaikka teininä kuvittelin etten kelpaa kenellekkään. Ja en varmasti olisi kelvannut jos en olisi halunnut itsenäistyä.

M25

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 11:08"]

Äitillä on muutenkin paljon enemmän tarjottavaa kuin mitä naiselta voisit koskaan saada.

[/quote]

Vähän näinkin olen ajatellut. Minulla on tosiaan naiselle annettavaksi seurani ja huono huumori, äidilleni nuo kelpaavat, mutta seurusteluun nuo ei vielä oikein riitä. Minun ei myöskään tarvitse miellyttää äitiäni samalla tavalla kuin naista. Voin olla äitini seurassa oma, hieman vajaa itseni. Seksi toki jää pois laskuista, mutta se nyt on laskuista pois jo muutenkin, eli tilanteessa on vain voitettavaa.

-Ap

Minut vanhemmat potkas ulos 18vuotiiana kun dokasin vaan ja työtön olin. Suosittelen kyllä että muuttaisit omillee. Se on mukavaa ku ei tarvitse kuunnella mutsin valitusta.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 10:38"]

Mitä sä olet ajatellut sitten tehdä kun äitisi lopulta kuolee? Oletko sitten ihan yksin? Kuinka oletat 40-50 vuotiaana pääseväsi parisuhteeseen, jos et ole aiemmin ollut? Harva nainen jaksaa alkaa opettaa aikamiestä. Toki jos säilyt hyväkuntoisena, terveenä ja raittiina niin sitte ehkä vientiä voi löytyäkin. Ei siinä. jokainen eläkööt mun puolesta miten tykkää. Toivon kuitenkin ettet heitä toivoa naisesta hukkaan, kun selvästi naisesta haaveilet. Oletko kokeillut nettideittailua?

[/quote]

Mikä tuossa on niin ihmeellistä? Tiedän useita miehiä, jotka ovat tuossa iässä olleet ensimmäistä kertaa parisuhteessa. Eräs tuntemani mies meni 70-vuotiaana ensimmäistä kertaa naimisiin tässä muutama vuosi sitten. Se avioliitto on yhä voimassa tänäkin päivänä.

Peräkammarin poika on vallankäyttöä harrastavien feministilesbojen keksimä nimitys. Koska asut äitisi kanssa, et ole naisten käytettävissä ja alistettavissa. Sinulle pitää keksiä haukkumanimi, että lähtisit pois kotoa ja olisit feministilesbojen kiusattavissa.

Parempi olisi kun muuttaisit johonkin räkäiseen yksiöön, maksaisit vuokrasi itse ja tekisit ruokasi itse. Viikonloppuna saisit pakit mahdollisimman monelta rekkalesbolta ja sitten tekisit itsemurhan. Jos olet kelpo poika voisit kelvata jollekin feministille palvelijaksi.

Mikä ihmeen vika tuossa asumisjärjestelyssä on ?

Jokainen tehköön oman valintansa.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:29"]

Olet säälittävä. Hoet itsellesi että näin on hyvä, äitisi on ainoa ystäväsi etkä kaipaakaan muuta, et vain uskalla itsenäistyä koska se tuntuu liian hankalalta. Väität ettei elämäsi paranisi mitenkään jos muuttaisit pois kotoa, koska jäisit vain kotiin kykkimään yksin. Et oikein tunnu tajuavan että parantaaksesi elämääsi SINUN pitäisi tehdä jotain sen eteen, opiskella harrastaa tai muuten kehittää itseäsi. Ei ne naisetkaan tule hakemaan kotoa jotain itseään säälivää surkimusta.

Kotona äidin helmoissa pysyminen voi vaikuttaa nyt helpoimmalta vaihtoehdolta, mutta jos et tee nyt mitään edes muuttaaksesi pois kotoa, olet parinkymmenen vuoden kuluttua pelkkä itsesäälissä rypevä yksinäinen peräkammarinpoika ja mietit miksi et yrittänyt aikaisemmin pyrkiä elämässä eteenpäin.

Totuus on että KAIKKIEN pitää joskus poistua mukavuusalueeltaan. Itseltäni on diagnosoitu asperger ja ahdistuneisuushäiriö, joten olisin ihan helposti voinut jämähtää vanhempien nurkkiin asumaan. Muutin kuitenkin opiskelemaan toiseen kaupunkiin juuri siksi että olisi pakko lähteä kotoa ja tutustua muihin ihmisiin, vaikka kuinka ahdistaisi.

Nyt asun yhdessä avopuolisoni kanssa, vaikka teininä kuvittelin etten kelpaa kenellekkään. Ja en varmasti olisi kelvannut jos en olisi halunnut itsenäistyä.

M25

[/quote]

No minusta näin on hyvä. On minulla ollut kavereita, mutta en osaa ylläpitää kaverisuhteita. En jostain syystä edes enää saa kavereita, pienenä sain naapuruston lapsista kavereita, mutta koulusta en saanut kuin sellaisia "kavereita" jotka olivat kanssani vain siksi kun änkesin joukkoon. Yleensä minua oltiin ajamassa joidenkin ihmisten toimesta pois porukoista. Kyllä minulla harrastuksiakin on, mutta en minä niistä kavereita saa. Olen alkuun niin sulkeutunut, että ei minuun varmaan edes kukaan halua tutustua, mutta sellainen minä olen. Ihan helvetisti pitäisi muuttua, että saisin aikaan toimivan parisuhteen. En usko, että minusta on siihen muutokseen. En edes usko, että oikeasti haluan sitä parisuhdetta niin paljoa.

-Ap

Ei pelkkä yksin asumaan muuttaminen ja opiskelu tee kaikista miehistä naisille kiinnostavaa tai kelpaavaa. On miehiä jotka eivät aiheuta mitään muita tuntemuksia kuin inhoa tai sääliä tai ovat aivan neutraaleja naisen silmissä.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:44"]

Ei pelkkä yksin asumaan muuttaminen ja opiskelu tee kaikista miehistä naisille kiinnostavaa tai kelpaavaa. On miehiä jotka eivät aiheuta mitään muita tuntemuksia kuin inhoa tai sääliä tai ovat aivan neutraaleja naisen silmissä.

[/quote]

Tämä on hyvin totta. Mä muutin pois kotoota lukion jälkeen ja opiskelin yliopistossa tutkinnon. Nyt olen ihan hyvässä työssä ja asun omassa asunnossa lainaa pois maksellen. Siltikään ei ole naista siunaantunut, vaikka olen yrittänyt olla aktiivinen. Ap, sun järjestely kuulostaa ihan hyvältä. Älä anna muiden tuomita. Tulet vain katkeraksi, jos muutat pois naisen takia ja jäätkin sitten yksin

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:51"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:44"]

Ei pelkkä yksin asumaan muuttaminen ja opiskelu tee kaikista miehistä naisille kiinnostavaa tai kelpaavaa. On miehiä jotka eivät aiheuta mitään muita tuntemuksia kuin inhoa tai sääliä tai ovat aivan neutraaleja naisen silmissä.

[/quote]

Tämä on hyvin totta. Mä muutin pois kotoota lukion jälkeen ja opiskelin yliopistossa tutkinnon. Nyt olen ihan hyvässä työssä ja asun omassa asunnossa lainaa pois maksellen. Siltikään ei ole naista siunaantunut, vaikka olen yrittänyt olla aktiivinen. Ap, sun järjestely kuulostaa ihan hyvältä. Älä anna muiden tuomita. Tulet vain katkeraksi, jos muutat pois naisen takia ja jäätkin sitten yksin
[/quote]
Mulla melkein sama tilanne :(

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:34"]

Minut vanhemmat potkas ulos 18vuotiiana kun dokasin vaan ja työtön olin. Suosittelen kyllä että muuttaisit omillee. Se on mukavaa ku ei tarvitse kuunnella mutsin valitusta.

[/quote]

Itsekin olen työtön, mutta en juopottele, eikä äitini juurikaan valita. Enemmän uskon mahdollisen naisystävän valittavan minulle kuin äitini. Yksin asuminen luultavasti ei onnistuisi, koska tarvitse jonkun jolle höpötellä kaikkea turhaa jos siltä tuntuu. Välillä kun olen yksin kotona niin juttelen itsekseni. Ehkä pitäisi säästää rahaa papukaijaan niin voisi muuttaa omilleen kun olisi se juttukaveri.

-Ap

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:51"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:44"]

Ei pelkkä yksin asumaan muuttaminen ja opiskelu tee kaikista miehistä naisille kiinnostavaa tai kelpaavaa. On miehiä jotka eivät aiheuta mitään muita tuntemuksia kuin inhoa tai sääliä tai ovat aivan neutraaleja naisen silmissä.

[/quote]

Tämä on hyvin totta. Mä muutin pois kotoota lukion jälkeen ja opiskelin yliopistossa tutkinnon. Nyt olen ihan hyvässä työssä ja asun omassa asunnossa lainaa pois maksellen. Siltikään ei ole naista siunaantunut, vaikka olen yrittänyt olla aktiivinen. Ap, sun järjestely kuulostaa ihan hyvältä. Älä anna muiden tuomita. Tulet vain katkeraksi, jos muutat pois naisen takia ja jäätkin sitten yksin

[/quote]

Korkeasti koulutetun, hyvässä työssä olevan suomalaismiehen kannattaa etsiä naista myös ulkomailta. Enkä nyt tarkoita niitä thaimaalaisia tai venäläisiä naisia, vaan tasokkaita, toisista länsimaista olevia naisia. Ne naiset ovat kauniita, ystävällisiä ja fiksuja. Tuttavapiirissä on mm. saksalainen nainen - suomalainen mies ja brittinainen - suomalainen mies parit. Näistä ensimmäinen pari on ollut naimisissa jo pidempään ja heillä on yhteisiä lapsiakin.

Nykyään moni mies elää noin. Ei siinä ole hävettävää. Suomen talous on niin kuralla että poikien on oltava äitiensä suojissa vielä aikuisinakin. Samaan aikaan eräs tietty porukka saa tukia helposti ja vie naisetkin.

Lopeta hukkaamasta elämääsi ja uskalla elää hieman! Kummasti huomaat itsevarmuutesi nousevan kunhan muutat omillesi ja joudut olemaan yksin itsestäsi vastuussa. Turha verrata kouluaikoja ja tätä päivää ja sanoa ettei niitä naisia silloinkaan ollut niin miksi olisi jos muuttaisit pois kotoa.

Aikuistu hyvä ihminen, maailma on avoin!

Etelä-Euroopassa, kuten Italiassa, et olisi peräkammarin poika, vaan tilanteesi olisi täysin normaali. Siellä on todella kummallista jos lapsi muuttaa pois kotoa alle 20-vuotiaana. :)

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 02:09"]Olen itse 31v mies ja asunu mutsin kanssa koko ikäni. Maksetaa kimppaa vuokra.

Töissä olen, mutta vapaaehtoisesti en halua muuttaa yksin muualle. Pesen omat pyykkini ja teen omat ruokani. Kukaan ei tee puolestani mitään. Mulla on aina ollut oma huone ja täys rauha.

Suurin osa ajastani kuluu harrastusten parissa, jolla kulutan elämää. Ajatus suhteesta vähän ahdistaa ja en ole varma haluanko edes koskaan. En jaksa lasten huutoa ja ylimääräistä stressiä tai draamaa.

Ehkä 40-50 vuotiaana saatan mennä suhteeseen
[/quote]
Jos sitten saat. Eikä kyllä hyvältä näytä mies joka asuu ikänsä kotona mutta juuri siinä vaiheessa kun vanhempi alkaa ikänsä puolesta kohta kaivata apua, niin tämä kultapoju alkaakin suunnitella pakoa ja etsiä uutta äitiä...
Nimim. Peräkammarin poikia deittaillut