Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan miettinyt, että jos olisit uskovainen, elämäsi olisi parempi nyt?
21.12.2021 |
Itse olen kirkosta eronnut, mutta sellainen mielikuva minulla on, että uskovat ihmiset ovat tasapainoisempia.
Kommentit (123)
Olen.
Tosin lähinnä siinä mielessä, että olisi hauskaa jos voisi jättää oman ajattelun vähemmälle ja toimia vaan muiden päättämien ohjeiden mukaan.
Henkinen/moraalinen vastuu monesta asiasta pienenisi, kun voisi viitata satukirjan kohtaan X.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, ja haluaisin olla uskovainen. Luin Raamatun ja olin että no niin, täällä olis hedelmä kypsänä, tule Jeesus poimimaan vaan... ei mitään.
Ei sitä niin vain voi ruveta uskomaan. Miettikää jotain hindujumaluuksia, voitteko vaan yhtäkkiä päättää alkaa uskoa niihin? No ei se niin käy.
Mietin jopa mennä vaan mukaan johonkin uskontoon, mutta oli se rippikoulun käyminen ateistina niin kamalaa teeskentelyä, että tunsin halventavani jo sitä uskontoakin.
Pyydä Jumalalta, että hän ilmaisee itsensä sinulle
Vierailija kirjoitti:
En usko laumasieluisuuteen, mutta johonkin suurempaan voimaan uskon. Se on asia, johon en tarvitse jumalanpalveluksia enkä virsiä. Parhaiten yhteyden maailmaan kokee luonnossa. Kirkosta erosin aikoja sitten, koska kirkkoon en usko
Tämä on hyvin lähellä minunkin uskoani, itse asiassa kirjoitus voisi olla minun kirjoittamaani. Luonto kaikkinensa on minulle se juttu, se on sydäntäni lähellä ja sieltä löytyy se mitä etsin.
Kirkot voivat olla upeita historiallisia rakennuksia hienoilla paikoilla, mutta en löydä niistä historiallista arvoa enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko laumasieluisuuteen, mutta johonkin suurempaan voimaan uskon. Se on asia, johon en tarvitse jumalanpalveluksia enkä virsiä. Parhaiten yhteyden maailmaan kokee luonnossa. Kirkosta erosin aikoja sitten, koska kirkkoon en usko
Tämä on hyvin lähellä minunkin uskoani, itse asiassa kirjoitus voisi olla minun kirjoittamaani. Luonto kaikkinensa on minulle se juttu, se on sydäntäni lähellä ja sieltä löytyy se mitä etsin.
Kirkot voivat olla upeita historiallisia rakennuksia hienoilla paikoilla, mutta en löydä niistä historiallista arvoa enempää.
Kristinuskossa on kysymys persoonallisesta Jumalayhteydestä. Ei jostain luonnon tai maailman yhteydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko laumasieluisuuteen, mutta johonkin suurempaan voimaan uskon. Se on asia, johon en tarvitse jumalanpalveluksia enkä virsiä. Parhaiten yhteyden maailmaan kokee luonnossa. Kirkosta erosin aikoja sitten, koska kirkkoon en usko
Tämä on hyvin lähellä minunkin uskoani, itse asiassa kirjoitus voisi olla minun kirjoittamaani. Luonto kaikkinensa on minulle se juttu, se on sydäntäni lähellä ja sieltä löytyy se mitä etsin.
Kirkot voivat olla upeita historiallisia rakennuksia hienoilla paikoilla, mutta en löydä niistä historiallista arvoa enempää.
Kristinuskossa on kysymys persoonallisesta Jumalayhteydestä. Ei jostain luonnon tai maailman yhteydestä.
Lisäksi Jumalan valtakunnasta ,joka ei ole tästä maailmasta .Perheestä ,perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ateistit voitte ajatella mitä tykkäätte, mutta vähän hölmöä on tulla tänne lyttäämään uskovia, kun emme sovi teidän käsitykseen uskonnosta. Jos ei ole uskoa, niin ei voi olla myöskään mielipidettä siitä, mitä Raamatusta pitää tai ei pidä noudattaa.
Voitte perustella oman ateisminne myös täysin jotain muuta kautta, kuin uskovia haukkumalla.
Miksi suutut? Jos olisit hyvä uskovainen, niin et suuttuisi ollenkaan, vaan olisit loputtoman lempeä ja kärsivällinen uskossasi. Taidat olla hieman kateissa asiasi kanssa?
Olen eri, mutta mielestäni tuo ei ole suuttumista. Kyllä kristittykin voi mielipiteensä ilmaista. Luepa Uuden testamentin evankeliumeja. Vaikka Jeesus on Jumala ja Jumala on rakkaus, niin kyllä Jeesuskin sanoi asioita hyvin suoraan ja hän myös vihastui. Raamatussa sanotaan: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö"= älkää katkeroituko vaan antakaa anteeksi. Ja Jeesus osasi tarvittaessa todella kyseenalaistaa, varsinkin tekopyhiä ihmisiä. Hän tietysti tiesi ihmisten motiivit.
Sinun puolestasi ei tarvitse heti vähätellä toisen uskoa. Ehkä täällä palstalla ottaa niin pattiin uskovaisten haukkuminen ja mollaus. Se on epäkunnioittavaa ihmisarvoamme kohtaan ja menee välillä kiusaamisen puolelle. Tosin Raamatussa tämäkin on "luvattu" uskoville. Tämä keskustelu on ollut suhteellisen asiallista.
En väitä, että sinä haukkuisit jne. tai teet mutta aika lievästi. Kiva kuitenkin, että osallistut keskusteluun. Uskovana haluan rakastaa lähimmäisiäni Kristuksen rakkaudella. Mutta inhimillisenä ihmisenä omaa rakkautta ei aina ole, päinvastoin, olemme vajavaisia ihmisiä ja siksi tarvitsemme Jeesusta, joka päivä!
Vierailija kirjoitti:
Olen.
Tosin lähinnä siinä mielessä, että olisi hauskaa jos voisi jättää oman ajattelun vähemmälle ja toimia vaan muiden päättämien ohjeiden mukaan.
Henkinen/moraalinen vastuu monesta asiasta pienenisi, kun voisi viitata satukirjan kohtaan X.
Ei kukaan uskovainen viittaa "satukirjan kohtaan X".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin helluntaiseurakunnasta 15 v sitten, lapsuus meni traumatisoituessa. Seurakuntaan ja uskovien yhteyteen en halua missään nimessä takaisin, mutta kaipaan sitä turvallisuudenharhaa. Ajatusta siitä että vaikka mitä tapahtuisi, kaikella olisi jokin merkitys ja päämäärä.
Vaikka oli vaikeaa niin sanat "kenellekään ei anneta enempää kuin hän kestää" kantoivat, kunnes mieheni teki itsemurhan ja tajusin että eipä ne kauniit sanat kestä lähempää tarkastelua yhtään. Että ne hienot lupaukset ei koskisikaan kaikkia, ei edes uskovia. Ei edes lapsia.
Tunnen usein tyhjyyttä siinä kohtaa sielua missä joskus oli usko Jumalaan, mutta haluan että jumalani on yksinkertaisesti rakkaus, ei mitään monimutkaista kolmiyhteistä jargonia.
Ikävä kuulla kohdallesi osuneista surullisista asioista. Täytyy myös muistaa, että seurakunnissa on isoja eroja. edelleenkin joissain seurakunnissa luvataan ihan liikaa. Raamattu ei lupaa ihmiselle vaurautta ja ongelmatonta elämää, vaikka menestysteologiaa moni seurakunta opettaakin.
Ei uskovaisuus tarkoita sitä, että on loputtoman lempeä. Sellainen olisi ihan luonnotonta kenelle tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se mukavaa, jos voisi luottaa siihen että jokin korkeampi voima huolehtii asioista. Olen aina ihmetellyt, miksi uskovainen ystävä murehtii niin paljon kaikkea mahdollista, itse olen agnostikko mutta minusta kristinuskossa on kysymys nimenomaan siitä, että Jumala pitää huolta omistaan, synnit on sovitettu jne, ja kaikki mitä tapahtuu on osa suurta suunnitelmaa, siis miksi murehtia, asiat menevät juuri niin kuin on tarkoitettu.
Taidat agnostikkona tuntea paremmin kristinuskon kuin "uskovainen ystäväni". Voisit hyvin muistuttaa häntä Jumalan lupauksista.
Itselleni ehkä arvokkain Raamatun lupaus on nimenomaan tämä: "Heittäkää kaikki murheenne Herran päälle, sillä hän pitää teistä huolen". Kaikki uskovat eivat ole tajunneet, että niin voi oikeasti tehdä ja sen mukaisesti elää. Eikä se tarkoita mitään vastuuttomuutta omista teoistaan, seurauksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Lähes kukaan suomalainen nykyuskova ei noudata mitään Vanhan Testamentin vaatemääräyksiä. Puhut nyt äärimmäisen kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta, joka ei ole nykyaikana kovin suosittu tai helppo tapa elää.
Tuntuu, että tämä on kovinkin yleinen käsitys niille, jotka eivät tunne yhtään kristittyä. Tosielämä on paljon monimutkaisempaa ja vivahteikkaampaa, uskovien joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä.
Vanha laki täyttyi, kun Jeesus Kristus kuolemassaan antautui meidän kaikkien sovitusuhriksi. Riittää, kun uskoo tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulkintakysymykset, hengellisyyden ja hartauden harjoittaminen sekä muotoseikat ovat sivuseikkoja ydinkysymysten rinnalla.
Ihminen on niin syntinen, ettei voi mitenkään pelastua ja puhdistua omin voimin ja hyvin teoin kadotukselta ilman Jeesuksen sovitustyötä. Tässä on ydinkysymys, joka jokaisen ihmisen täytyisi ratkaista elämänsä aikana, suhteensa Jeesukseen Kristukseen. Hän on se kulmakivi, jonka rakentajat hylkäsivät.
Elämä muuttuu kun uskoon tuleminen on valtakunnasta toiseen siirtymistä ,niin että uusi on sijaan tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Lähes kukaan suomalainen nykyuskova ei noudata mitään Vanhan Testamentin vaatemääräyksiä. Puhut nyt äärimmäisen kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta, joka ei ole nykyaikana kovin suosittu tai helppo tapa elää.
Tuntuu, että tämä on kovinkin yleinen käsitys niille, jotka eivät tunne yhtään kristittyä. Tosielämä on paljon monimutkaisempaa ja vivahteikkaampaa, uskovien joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä.
Vanha laki täyttyi, kun Jeesus Kristus kuolemassaan antautui meidän kaikkien sovitusuhriksi. Riittää, kun uskoo tämän.
Pitää kuolla että voi antaa testamentin .Testamentti on perintö. Tämä salaisuus on suuri ,niinkuin Paavali kirjoitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Lähes kukaan suomalainen nykyuskova ei noudata mitään Vanhan Testamentin vaatemääräyksiä. Puhut nyt äärimmäisen kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta, joka ei ole nykyaikana kovin suosittu tai helppo tapa elää.
Tuntuu, että tämä on kovinkin yleinen käsitys niille, jotka eivät tunne yhtään kristittyä. Tosielämä on paljon monimutkaisempaa ja vivahteikkaampaa, uskovien joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä.
Vanha laki täyttyi, kun Jeesus Kristus kuolemassaan antautui meidän kaikkien sovitusuhriksi. Riittää, kun uskoo tämän.
Pitää kuolla että voi antaa testamentin .Testamentti on perintö. Tämä salaisuus on suuri ,niinkuin Paavali kirjoitti.
Juuri näin. On Vanha liitto eli Vanha testamentti ja Uusi liitto, jonka Jumala teki ihmisten kanssa Jeesuksen sovitustyön kautta. Jeesus täytti täydellisesti lain eli VT:n käskyt ja määräykset. Ne oli ammoin annettu kansalle esikuvaksi, valmistelemaan heitä vastaanottamaan Kristuksen sovitusuhrin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen.
Tosin lähinnä siinä mielessä, että olisi hauskaa jos voisi jättää oman ajattelun vähemmälle ja toimia vaan muiden päättämien ohjeiden mukaan.
Henkinen/moraalinen vastuu monesta asiasta pienenisi, kun voisi viitata satukirjan kohtaan X.
Ei kukaan uskovainen viittaa "satukirjan kohtaan X".
Todellisuus on enenmänkuin satu.
En varmasti olisi onnellisempi. Elämäni on hyvää ilman painostavaa yhteisöä ja syyllisyyttä milloin mistäkin.
Sain kristillisen kasvatuksen (vanhoillinen suku, ei lestadiolainen) ja se oli raskasta. Suurinta syyllisyyttä koin siitä, että en kyennyt uskomaan. Mua myös syyllistettiin ihan älyttömistä asioista (viheltely on syntiä, ei saa pelata pasianssia, ei saa värjätä hiuksia punaisiksi mutta muilla väreillä kyllä jne) ja tajusin, että tässä pyritään vaan ajamaan ihminen kontrolloitavaan tilaan. Siitä huolimatta annoin uskonnolle tilaisuuden aikuisiässä ja päädyin töihin seurakuntaan ei-tunnustukselliseen työhön.
Jos joku ihmettelee, miksi ei-uskova haluaisi kirkolle töihin niin realiteetit ovat sellaiset, että montaa ihan tavallista ammattia voi päätyä harjoittamaan yksityisen, kunnan tai Jeesuksen palkkalistoilla. Enää en ole tuossa työssä, koska en kestä kovin kauaa sairasta ympäristöä.
Osoittautui, että eivät nämä tämän päivän ev.lut. kirkkolaiset vaikuttaneet sen tolkullisemmilta kuin lapsuuteni lahkomummot. Muutama poikkeus tietenkin oli ja kokemukseeni pohjaten oletan, että nämä ihmiset olivat mukana lähinnä sosiaalisista syistä, ei uskonnollisista. Entäs sitten kirkon henkilökunta. Voitte kuvitella millainen on työhyvinvointi firmassa, jonka ylin pomo on mielikuvitusolento.
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihminen etsii hengellisiä kokemuksia. Ne ovat jossain määrin välttämättömiä ihmisenä kasvun kannalta. Niitä voi löytää muualtakin kuin järjestäytyneestä uskonnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olisihan se hienoa elää ikuisesti niin kuin hihhulit. ateistilla on kuolemanpelon tuskaa
Luulisi, että asia on juuri toisin päin. Ateisti ajattelee, ettei kuoleman jälkeen ole mitään, kristityt taas että kuoleman jälkeen vaihtoehdot ova taivas tai helvetti. Kyllä olisi raskaampaa pelätä ikuisuutta helvetiss kuin sitä, että tietoisuus sammuu lopullisesti.
On sekin ahdistava ajatus, että ei tunne enää koskaan mitään. Jää miettimään asiaa, niin huomaat miten käsittämätöntä sekin on.
Miksi se on ahdistavaa? Missä ajattelet olleesi ennen syntymääsi tai hedelmöittymistä, kuinka sen haluatkin ajatella?
En tiedä. En vain osaa kuvitella tilannetta, jossa minulla ei olisi tietoisuutta. Ehkä siksi, ettei siinä ole mitään kuviteltavaa, sitä ei vain ole. Se on kuitenkin niin luonnoton ja pelottava ajatus, että mieluummin uskon taivaaseen.
Uskotko siis, että on kaikki pääsevät taivaaseen? Vai että on myös helvetti, mutta sinä olet menossa taivaaseen? Uskovainen ystävä sanoi joskus surevansa, kun tietää että kaikki hänen ystävänsä joutuvat helvettiin. Silloin ajattelin, että olen tyytyväi en kun en ole uskovainen, on kyllä masentava ajatus tuo että on hyvä tuo puoleinen mutta kaikki rakkaat eivät pääse sinne.
Vierailija kirjoitti:
Minut kastettiin mormoniksi 8-vuotiaana lapsena. Uritin kovasti olla uskovainen, kunnes se osoittautui mahdottomaksi. Elämä mormonikodissa oli helvettiä, varmaan joissain muissa mormonikodeissa voi olla toinen tilanne. Rahaa kirkolle pitää maksaa 10% kaikista tuloistaan. Se kaikki oli poissa meidän lasten tarpeista, kun ei oltu varakas perhe.
Surullista. Mutta mormonit eivät ole kristittyjä, kyseessä on uskonto.
Enkä sitä toki tarkoita etteikö kristityillä olisi myös ongelmia.
ohis, mutta minun mielestäni uskominen on mukavaa, mutta minun uskoni on ikiomaani ja en paasaa sitä muille. En edes yritä selittää uskoani muille, vaan olen onnellinen sen kanssani yksin.