Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan miettinyt, että jos olisit uskovainen, elämäsi olisi parempi nyt?
21.12.2021 |
Itse olen kirkosta eronnut, mutta sellainen mielikuva minulla on, että uskovat ihmiset ovat tasapainoisempia.
Kommentit (123)
Se on niinpäin että hirvittää ajatus että olisin syntynyt johonkin lahkoon ja tullut aivopestyksi. Pitäisi tuntea syylliisyyttä aivan turhanpäiväisistä asioista erityisesti seksiin liittyen, ja homoja en pystyisi tai ainakaan haluaisi sortaa jne. Lueskelin lehtijuttua eräästä koronaan kuolleesta jenkistä ja jutussa oli linkkejä somepostauksiin ja kyllä iski klaustrofobia niitä lukiessa. Kaikki energia meni jumalan tarkoitusperien miettimiseen ja rukoilemisen anomiseen, yhtäkään kiitosta eivät saaneet ammattilaiset jotka yrittivät pitää tyyppiä hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Pakkoko siitä seksuaalisuudesta on puhua? En muista yhtään tilannetta että olisi ollut mikään pakko tuoda seksuaalisuutta esille.
Vierailija kirjoitti:
En usko että olisi. Suurin apu mitä usko voisi antaa on yhteisön tuki, mutta elämässäni on jo tarpeeksi ihmisiä.
Siihen yhteisöön ei kannata liikaa laittaa luottamustaan, oli sitten uskovainen tai ei-uskovainen yhteisö. Tärkein asia tämän elämän kannalta, että elämään saa toivon ja tarkoituksen, maailmankuvan jossa kaikki ei ole vain turhuuden tavoittelua. Oma kokemukseni on, että uskovaisen elämä voi olla vaikeampaa kuin "normi" ihmisen elämä, eikä läheskään jokaisella uskovaisella ole mitään yhteisöä elämässään. Jos uskoo, niin silloin se usko ja ikuisuuden päämäärä tulee maallisia asioita tärkeämmäksi. On kyse totuudesta, johon uskoo ja jota ei halua kieltää, vaikka se elämästä vaikeaa tekisikin.
Vierailija kirjoitti:
Uskonto tekisi mahdottomaksi tarkoituksen etsimisen, pohtimisen ja "totuuden etsinnän". Haluan pitää ajatukseni itselläni ja leikkiä niillä tällä ei tieteellisellä kentällä. Olen aina ollut ateisti mutta erittäin kiinnostunut mytologiasta, historiasta, salaliittoteorioista ja muusta "hörhöilystä".
Pidän hyvin tärkeänä että ihmiset pohtivat elämän suurimpia kysymyksiä ja miettivät omaa elämäänsä suhteessa niihin. Järjestäytynyt uskonto, jota usein tarjotaan tähän välineeksi, on kuitenkin vapaanajattelun suurimpia vihollisia. Ei uskontojen parissa mitään pohdita tai mietitä. Siellähän jo tiedetään "totuus".
En siis missään nimessä haluaisi olla uskovainen. Uskovaiset niin kamalasti vihaavat kysymyksiä. Sellainen elämä olisi hirveää.
Päin vastoin. Ainakin kristinusko on sitä, että on "rakkaus totuuteen" uskaltaa kyseenalaistaa ja etsiä ja valita sen minkä sydämessään uskoo oikeaksi riippumatta siitä mitä muut ihmiset ympärillä ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Lähes kukaan suomalainen nykyuskova ei noudata mitään Vanhan Testamentin vaatemääräyksiä. Puhut nyt äärimmäisen kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta, joka ei ole nykyaikana kovin suosittu tai helppo tapa elää.
Tuntuu, että tämä on kovinkin yleinen käsitys niille, jotka eivät tunne yhtään kristittyä. Tosielämä on paljon monimutkaisempaa ja vivahteikkaampaa, uskovien joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Pakkoko siitä seksuaalisuudesta on puhua? En muista yhtään tilannetta että olisi ollut mikään pakko tuoda seksuaalisuutta esille.
Mene sunnuntain jumalanpalvelukseen käsi kädessä samaa sukupuolta olevan kanssa, ja sano vasta sitten pitääkö seksuaalisuudesta puhua.
Se nimittäin herättää närää kirkossa, ja joidenkin pappienkin mielestä homo on niin syntinen ettei saisi ottaa edes ehtoollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman vastuun siirtämistä jollekin Jumalalle on vastuun pakoilemista ja pelkuruutta.
Sitä se myös on. Se on omien likapyykkien ripustamista Jeesuksen ylle, jotta pääsisi eroon siitä taakasta ja syyllisyydestä. Jos koet olevasi hyvä ja täydellinen ihminen, niin ei sinulla tietysti taakasta vapautumiselle mitään tarvettakaan ole. Toisaalta kristinuskon mukaan kaikkia, jotka eivät nöyrry Jeesuksen edessä ja anna niitä likapyykkejä Hänen kannettavakseen, seuraa ikuinen tuomio. Uskovainen nöyrtyy Jeesuksen edessä siihen totuuteen, että hän ei kykene hyvään tai täydellisyyteen, hän tarvitsee Jumalaa, eikä ole itseriittoinen tai ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Pakkoko siitä seksuaalisuudesta on puhua? En muista yhtään tilannetta että olisi ollut mikään pakko tuoda seksuaalisuutta esille.
No jos kävelen puolisoni kanssa käsi kädessä tai osallistuisimme perheenä jumalanpalvelukseen niin kyllä se tulisi ilmi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monesti miettinyt, että jos olisin uskossa, asenne olisi varmaan "herran haltuun".
Eli ajattelisin, että kohtalo hoitaa kaiken, itse ei tarvitse tehdä mitään. Puistattava ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Pakkoko siitä seksuaalisuudesta on puhua? En muista yhtään tilannetta että olisi ollut mikään pakko tuoda seksuaalisuutta esille.
Mene sunnuntain jumalanpalvelukseen käsi kädessä samaa sukupuolta olevan kanssa, ja sano vasta sitten pitääkö seksuaalisuudesta puhua.
Se nimittäin herättää närää kirkossa, ja joidenkin pappienkin mielestä homo on niin syntinen ettei saisi ottaa edes ehtoollista.
Ei se homous itsessään ole sen kummempaa kuin heterona oleminen. Näin kristittynä itse ainakin ajattelen, että se ei ole valinta. Homoseksin harjoittaminen tai samaa suokupuolta olevan kanssa parisuhteessa oleminen sen sijaan on valinta ja syntiä. Miksi se on syntiä, sitä en tiedä. Tai voihan sitä monella tavalla selitellä, esimerkiksi yhteiskuntajärjestyksen pystyssä pysymisellä, mutta ei tuo kieltä välttämättä nyky-yhteiskunnassa kasvaneesta oikeudenmukaiselta tunnu. Uskovan tehtävä on kuitenkin kaikessa luottaa enemmän Jumalaan ja Jumalan tahtoon omaksi parhaaksi kuin omiin mielihaluihin. Sitä on usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Lähes kukaan suomalainen nykyuskova ei noudata mitään Vanhan Testamentin vaatemääräyksiä. Puhut nyt äärimmäisen kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta, joka ei ole nykyaikana kovin suosittu tai helppo tapa elää.
Tuntuu, että tämä on kovinkin yleinen käsitys niille, jotka eivät tunne yhtään kristittyä. Tosielämä on paljon monimutkaisempaa ja vivahteikkaampaa, uskovien joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä.
Tuntuu aika merkillisille että uskotaan Jumalan kirjoittaneen oppikirjan jota sitten kuitenkaan ei tarvitse noudattaa? Miksi uskoa sitten kristittyyn jumalaan ollenkaan? Miksei johonkin muuhun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Pakkoko siitä seksuaalisuudesta on puhua? En muista yhtään tilannetta että olisi ollut mikään pakko tuoda seksuaalisuutta esille.
Mene sunnuntain jumalanpalvelukseen käsi kädessä samaa sukupuolta olevan kanssa, ja sano vasta sitten pitääkö seksuaalisuudesta puhua.
Se nimittäin herättää närää kirkossa, ja joidenkin pappienkin mielestä homo on niin syntinen ettei saisi ottaa edes ehtoollista.
Ei se homous itsessään ole sen kummempaa kuin heterona oleminen. Näin kristittynä itse ainakin ajattelen, että se ei ole valinta. Homoseksin harjoittaminen tai samaa suokupuolta olevan kanssa parisuhteessa oleminen sen sijaan on valinta ja syntiä. Miksi se on syntiä, sitä en tiedä. Tai voihan sitä monella tavalla selitellä, esimerkiksi yhteiskuntajärjestyksen pystyssä pysymisellä, mutta ei tuo kieltä välttämättä nyky-yhteiskunnassa kasvaneesta oikeudenmukaiselta tunnu. Uskovan tehtävä on kuitenkin kaikessa luottaa enemmän Jumalaan ja Jumalan tahtoon omaksi parhaaksi kuin omiin mielihaluihin. Sitä on usko.
Samalla tavalla Raamatussa kielletään se että nainen puhuu seurakunnassa, samalla tavalla raamatussa kielletään se että käyttää vaatteita joissa on enempää kuin yhtä kuitulajia. Etkö luota Jumalasi sanaan näissä asioissa, mutta homouden harjoittamisessa luotat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt, että jos olisin uskossa, asenne olisi varmaan "herran haltuun".
Eli ajattelisin, että kohtalo hoitaa kaiken, itse ei tarvitse tehdä mitään. Puistattava ajatus.
Toisaalta Jumalan tahto antaa myös syyn tehdä asiat hyvin ja rehellisesti, pitää huolta lähimmäisistä ja luomakunnasta. Jumalan käsiin asioiden antaminen tarkoittaa sitä, että ihminen hoitaa sen oman tonttinsa parhaalla tavalla, mutta hänen ei tarvitse kantaa taakkaa kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Lähes kukaan suomalainen nykyuskova ei noudata mitään Vanhan Testamentin vaatemääräyksiä. Puhut nyt äärimmäisen kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta, joka ei ole nykyaikana kovin suosittu tai helppo tapa elää.
Tuntuu, että tämä on kovinkin yleinen käsitys niille, jotka eivät tunne yhtään kristittyä. Tosielämä on paljon monimutkaisempaa ja vivahteikkaampaa, uskovien joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä.
Tuntuu aika merkillisille että uskotaan Jumalan kirjoittaneen oppikirjan jota sitten kuitenkaan ei tarvitse noudattaa? Miksi uskoa sitten kristittyyn jumalaan ollenkaan? Miksei johonkin muuhun?
Käsittääkseni raamattu ei ole kristittyjen mukaan jumalan kirjoittama (vrt muslimien koraani).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Pakkoko siitä seksuaalisuudesta on puhua? En muista yhtään tilannetta että olisi ollut mikään pakko tuoda seksuaalisuutta esille.
No jos kävelen puolisoni kanssa käsi kädessä tai osallistuisimme perheenä jumalanpalvelukseen niin kyllä se tulisi ilmi…
Jos minulla olisi haluamani puoliso niin poliisit veisi jo ennen kuin pääsisin kirkkoon tuomittavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonto tekisi mahdottomaksi tarkoituksen etsimisen, pohtimisen ja "totuuden etsinnän". Haluan pitää ajatukseni itselläni ja leikkiä niillä tällä ei tieteellisellä kentällä. Olen aina ollut ateisti mutta erittäin kiinnostunut mytologiasta, historiasta, salaliittoteorioista ja muusta "hörhöilystä".
Pidän hyvin tärkeänä että ihmiset pohtivat elämän suurimpia kysymyksiä ja miettivät omaa elämäänsä suhteessa niihin. Järjestäytynyt uskonto, jota usein tarjotaan tähän välineeksi, on kuitenkin vapaanajattelun suurimpia vihollisia. Ei uskontojen parissa mitään pohdita tai mietitä. Siellähän jo tiedetään "totuus".
En siis missään nimessä haluaisi olla uskovainen. Uskovaiset niin kamalasti vihaavat kysymyksiä. Sellainen elämä olisi hirveää.
Päin vastoin. Ainakin kristinusko on sitä, että on "rakkaus totuuteen" uskaltaa kyseenalaistaa ja etsiä ja valita sen minkä sydämessään uskoo oikeaksi riippumatta siitä mitä muut ihmiset ympärillä ajattelevat.
Minkä perusteella kristinusko on tuollaista? Ei ainakaan Raamatun tai edes Uuden testamentin. Miksi ihmeessä ette keksi omaa uskontoanne kun ei kerran kristinuskon omat sanomat kelpaa?
Haluisin olla uskossa ja tahtoa olisi mutta kaikesta rukoilusta tai Raamatun lukemisesta huolimatta mitään ei oo tapahtunut,samaa p""kaa päivästä toiseen,eli haluaisin mutten saa siihen Jumalaan yhteyttä:(
Olen uskossa eikä elämäni sen paremmaksi juuri ole muuttunut, on kumminkin tunne että kaikki aina järjestyy vaikeuksista huolimatta. Minulla on seurakunnan joulukalenteri jossa eräässä luukussa luki mielestäni hyvä aate: joskus paras tapa ottaa kädestä on ristiä omansa.
Suviseurat on ahdistavaa kulttimeininkiä.
Suosittelisin sen sijaan Herättäjäjuhlia, körtit ovat vähän rennompaa porukkaa.