Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan miettinyt, että jos olisit uskovainen, elämäsi olisi parempi nyt?
21.12.2021 |
Itse olen kirkosta eronnut, mutta sellainen mielikuva minulla on, että uskovat ihmiset ovat tasapainoisempia.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Pakkoko siitä seksuaalisuudesta on puhua? En muista yhtään tilannetta että olisi ollut mikään pakko tuoda seksuaalisuutta esille.
Mene sunnuntain jumalanpalvelukseen käsi kädessä samaa sukupuolta olevan kanssa, ja sano vasta sitten pitääkö seksuaalisuudesta puhua.
Se nimittäin herättää närää kirkossa, ja joidenkin pappienkin mielestä homo on niin syntinen ettei saisi ottaa edes ehtoollista.
Ei se homous itsessään ole sen kummempaa kuin heterona oleminen. Näin kristittynä itse ainakin ajattelen, että se ei ole valinta. Homoseksin harjoittaminen tai samaa suokupuolta olevan kanssa parisuhteessa oleminen sen sijaan on valinta ja syntiä. Miksi se on syntiä, sitä en tiedä. Tai voihan sitä monella tavalla selitellä, esimerkiksi yhteiskuntajärjestyksen pystyssä pysymisellä, mutta ei tuo kieltä välttämättä nyky-yhteiskunnassa kasvaneesta oikeudenmukaiselta tunnu. Uskovan tehtävä on kuitenkin kaikessa luottaa enemmän Jumalaan ja Jumalan tahtoon omaksi parhaaksi kuin omiin mielihaluihin. Sitä on usko.
Samalla tavalla Raamatussa kielletään se että nainen puhuu seurakunnassa, samalla tavalla raamatussa kielletään se että käyttää vaatteita joissa on enempää kuin yhtä kuitulajia. Etkö luota Jumalasi sanaan näissä asioissa, mutta homouden harjoittamisessa luotat?
Vanhan liiton säädökset eivät oman uskoni mukaan ole sellaisenaan voimassa. Uuden testamentin ohjeistukset taas ovat uskovaista sitovampia. En kannata naispappeutta, mutta toisaalta UT kokonaiskuvaa katsomalla ei mielestäni ole syytä ajatella, että nainen ei missään tilanteessa saisi seurakunnassa puhua. Nämä on näitä tulkintakysymyksiä ja myös omantunnon kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman vastuun siirtämistä jollekin Jumalalle on vastuun pakoilemista ja pelkuruutta.
Sitä se myös on. Se on omien likapyykkien ripustamista Jeesuksen ylle, jotta pääsisi eroon siitä taakasta ja syyllisyydestä. Jos koet olevasi hyvä ja täydellinen ihminen, niin ei sinulla tietysti taakasta vapautumiselle mitään tarvettakaan ole. Toisaalta kristinuskon mukaan kaikkia, jotka eivät nöyrry Jeesuksen edessä ja anna niitä likapyykkejä Hänen kannettavakseen, seuraa ikuinen tuomio. Uskovainen nöyrtyy Jeesuksen edessä siihen totuuteen, että hän ei kykene hyvään tai täydellisyyteen, hän tarvitsee Jumalaa, eikä ole itseriittoinen tai ylpeä.
Ja sitten ne ihmiset jotka eivät koe tarvetta kumarrella kellekään vaan pyrkivät tekemään ympäristölleen vain hyvää hyvän itsensä tähden, joutuvat sitten helvettiin. Jokainen tekee elämässään virheitä, ei niitä tarvitse kenenkään niskaan ripustaa vaan otetaan opiksi ja toimitaan seuraavalla kerralla paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Haluisin olla uskossa ja tahtoa olisi mutta kaikesta rukoilusta tai Raamatun lukemisesta huolimatta mitään ei oo tapahtunut,samaa p""kaa päivästä toiseen,eli haluaisin mutten saa siihen Jumalaan yhteyttä:(
Ei kukaan saa ikinä täydellistä uskoa. Ajan mittaan vahvistuu. Kun tiedostaa rukousvastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Pakkoko siitä seksuaalisuudesta on puhua? En muista yhtään tilannetta että olisi ollut mikään pakko tuoda seksuaalisuutta esille.
Mene sunnuntain jumalanpalvelukseen käsi kädessä samaa sukupuolta olevan kanssa, ja sano vasta sitten pitääkö seksuaalisuudesta puhua.
Se nimittäin herättää närää kirkossa, ja joidenkin pappienkin mielestä homo on niin syntinen ettei saisi ottaa edes ehtoollista.
Ei se homous itsessään ole sen kummempaa kuin heterona oleminen. Näin kristittynä itse ainakin ajattelen, että se ei ole valinta. Homoseksin harjoittaminen tai samaa suokupuolta olevan kanssa parisuhteessa oleminen sen sijaan on valinta ja syntiä. Miksi se on syntiä, sitä en tiedä. Tai voihan sitä monella tavalla selitellä, esimerkiksi yhteiskuntajärjestyksen pystyssä pysymisellä, mutta ei tuo kieltä välttämättä nyky-yhteiskunnassa kasvaneesta oikeudenmukaiselta tunnu. Uskovan tehtävä on kuitenkin kaikessa luottaa enemmän Jumalaan ja Jumalan tahtoon omaksi parhaaksi kuin omiin mielihaluihin. Sitä on usko.
Samalla tavalla Raamatussa kielletään se että nainen puhuu seurakunnassa, samalla tavalla raamatussa kielletään se että käyttää vaatteita joissa on enempää kuin yhtä kuitulajia. Etkö luota Jumalasi sanaan näissä asioissa, mutta homouden harjoittamisessa luotat?
Vanhan liiton säädökset eivät oman uskoni mukaan ole sellaisenaan voimassa. Uuden testamentin ohjeistukset taas ovat uskovaista sitovampia. En kannata naispappeutta, mutta toisaalta UT kokonaiskuvaa katsomalla ei mielestäni ole syytä ajatella, että nainen ei missään tilanteessa saisi seurakunnassa puhua. Nämä on näitä tulkintakysymyksiä ja myös omantunnon kysymyksiä.
Millä tavalla uskonnon dogmit ovat tulkintakysymyksiä ja omantunnon kysymyksiä? Miksei teille sitten riitä hengellisyys ja joku oma jumala jos kerran se kristinuskon jumala ei kelpaa? Tyyppi joka on suuttunut omille tekeleilleen niin palavasti että on tuhonnut koko maapallon vedenpaisumuksella ja tuhonnut kaupunkeja kivuliaalla tulikivellä… Sellaista haluatte palvoa ja uskotte että hän on yhtäkkiä muuttunut niin suvaitsevaiseksi että saatte ihan tulkita hänen ohjeitaan? Kai ymmärrätte että tämä antaa uskovaisista todella epämääräisen kuvan?
Vierailija kirjoitti:
Haluisin olla uskossa ja tahtoa olisi mutta kaikesta rukoilusta tai Raamatun lukemisesta huolimatta mitään ei oo tapahtunut,samaa p""kaa päivästä toiseen,eli haluaisin mutten saa siihen Jumalaan yhteyttä:(
hanki uskovaisia ystäviä vaikka fb kautta. Tv 7 on myös nettikanava joissa on henkilöitä joihin voi ottaa yhteyttä. Tarvitset jonkun tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluisin olla uskossa ja tahtoa olisi mutta kaikesta rukoilusta tai Raamatun lukemisesta huolimatta mitään ei oo tapahtunut,samaa p""kaa päivästä toiseen,eli haluaisin mutten saa siihen Jumalaan yhteyttä:(
Rakasta, niin olet yhteydessä Jumalaan. Jumala on rakkaus." Joka rakastaa, pysyy Jumalassa". Näin opetetaan Raamatussa.
Negatiivisissa, murheellisissa tunteissa velloessaan ihminen on kaukana Jumalasta. Sinun tulee pysyä Jumalassa, niin Jumala pysyy sinussa.
Vanhempani ovat ns. tosiuskovaisia. Jo lapsena ajattelin että tämä uskontohomma ei käy millään tavalla järkeen. En vaan pysty uskomaan uskonnon opettamalla tavalla. Enkä ole kokenut siihen mitään tarvettakaan sen jälkeen kun pääsin lapsuuden helvetinpelosta. Jumalaan uskon kyllä, mutta en usko että yksikään uskonto omistaa Jumalan, enkä usko että Jumala on sellainen kuin Raamatussa kuvaillaan.
Ap. on väärillä jäljillä siinä että uskovaiset olisivat tasapainoisempia. Minun nähdäkseni mielenterveysongelmat ja uskonnollisuus kulkevat usein tiiviisti yhdessä. Lisäksi uskonnot houkuttavat ihmisiä jotka eivät oikein pärjää elämässä, ja toivovat että uskonnollinen yhteisö ja yliluonnolliset voimat korjaisivat heidän ongelmansa. Vanhempani ovat poikkeus tässä säännöissä. Uskovaisuudestaan huolimatta he ovat melko järkeviä ja jalat maassa kulkevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonto tekisi mahdottomaksi tarkoituksen etsimisen, pohtimisen ja "totuuden etsinnän". Haluan pitää ajatukseni itselläni ja leikkiä niillä tällä ei tieteellisellä kentällä. Olen aina ollut ateisti mutta erittäin kiinnostunut mytologiasta, historiasta, salaliittoteorioista ja muusta "hörhöilystä".
Pidän hyvin tärkeänä että ihmiset pohtivat elämän suurimpia kysymyksiä ja miettivät omaa elämäänsä suhteessa niihin. Järjestäytynyt uskonto, jota usein tarjotaan tähän välineeksi, on kuitenkin vapaanajattelun suurimpia vihollisia. Ei uskontojen parissa mitään pohdita tai mietitä. Siellähän jo tiedetään "totuus".
En siis missään nimessä haluaisi olla uskovainen. Uskovaiset niin kamalasti vihaavat kysymyksiä. Sellainen elämä olisi hirveää.
Päin vastoin. Ainakin kristinusko on sitä, että on "rakkaus totuuteen" uskaltaa kyseenalaistaa ja etsiä ja valita sen minkä sydämessään uskoo oikeaksi riippumatta siitä mitä muut ihmiset ympärillä ajattelevat.
Minkä perusteella kristinusko on tuollaista? Ei ainakaan Raamatun tai edes Uuden testamentin. Miksi ihmeessä ette keksi omaa uskontoanne kun ei kerran kristinuskon omat sanomat kelpaa?
2. Tess 2:
10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
No tässä on yksi kohta mikä tuli mieleen, mutta ajatus on se muutenkin se, että uskaltaa kyseenalaistaa ja etsiä. Jos vain uskoo siksi, että saa olla "osa porukkaa", ei usko kestä. Uskova on oikeasti vakuuttunut kristinuskon totuudesta ja periaatteessa on valmis uhraamaan kaiken muun tämän totuuden edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Lähes kukaan suomalainen nykyuskova ei noudata mitään Vanhan Testamentin vaatemääräyksiä. Puhut nyt äärimmäisen kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta, joka ei ole nykyaikana kovin suosittu tai helppo tapa elää.
Tuntuu, että tämä on kovinkin yleinen käsitys niille, jotka eivät tunne yhtään kristittyä. Tosielämä on paljon monimutkaisempaa ja vivahteikkaampaa, uskovien joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä.
Tuntuu aika merkillisille että uskotaan Jumalan kirjoittaneen oppikirjan jota sitten kuitenkaan ei tarvitse noudattaa? Miksi uskoa sitten kristittyyn jumalaan ollenkaan? Miksei johonkin muuhun?
Minusta on tekopyhää ateistilta arvostella kristittyä siitä, että emme noudata Raamattua tarpeeksi paljon. Ja sitten kuitenkin sanotaan, että en haluaisi olla kristitty kun pitäisi noudattaa kaikkia Raamatun kohtia.
Raamattu on kirjakokoelma, joka on kirjoitettu tuhansien vuosien aikana. Kaikki VT:n aikana Israelissa tehdyt säädökset eivät mitenkään taivu nykyajan Suomessa noudatettavaksi. Uudessa testamentissa on myös mainittu, että juutalaisia perimätapoja ja käskyjä ei tarvitse uusille kristityille opettaa, koska edes juutalaiset eivät ole niitä pystyneet noudattamaan. Tässä kohtaa siis Raamattu itse antaa vapautuksen noista säännöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin vasta vanhemmalla iällä uskovaiseksi, harmittaa kun en aiemmin, monelta harmilta olisin säästynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluisin olla uskossa ja tahtoa olisi mutta kaikesta rukoilusta tai Raamatun lukemisesta huolimatta mitään ei oo tapahtunut,samaa p""kaa päivästä toiseen,eli haluaisin mutten saa siihen Jumalaan yhteyttä:(
Rakasta, niin olet yhteydessä Jumalaan. Jumala on rakkaus." Joka rakastaa, pysyy Jumalassa". Näin opetetaan Raamatussa.
Negatiivisissa, murheellisissa tunteissa velloessaan ihminen on kaukana Jumalasta. Sinun tulee pysyä Jumalassa, niin Jumala pysyy sinussa.
Kristinuskossa keskeistä on usko, jota vasta rakkaus seuraa. Rakkaus ilman edeltävää uskoa on suorittamista, omien ansioiden varaan rakentamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Pakkoko siitä seksuaalisuudesta on puhua? En muista yhtään tilannetta että olisi ollut mikään pakko tuoda seksuaalisuutta esille.
Mene sunnuntain jumalanpalvelukseen käsi kädessä samaa sukupuolta olevan kanssa, ja sano vasta sitten pitääkö seksuaalisuudesta puhua.
Se nimittäin herättää närää kirkossa, ja joidenkin pappienkin mielestä homo on niin syntinen ettei saisi ottaa edes ehtoollista.
Ei se homous itsessään ole sen kummempaa kuin heterona oleminen. Näin kristittynä itse ainakin ajattelen, että se ei ole valinta. Homoseksin harjoittaminen tai samaa suokupuolta olevan kanssa parisuhteessa oleminen sen sijaan on valinta ja syntiä. Miksi se on syntiä, sitä en tiedä. Tai voihan sitä monella tavalla selitellä, esimerkiksi yhteiskuntajärjestyksen pystyssä pysymisellä, mutta ei tuo kieltä välttämättä nyky-yhteiskunnassa kasvaneesta oikeudenmukaiselta tunnu. Uskovan tehtävä on kuitenkin kaikessa luottaa enemmän Jumalaan ja Jumalan tahtoon omaksi parhaaksi kuin omiin mielihaluihin. Sitä on usko.
Samalla tavalla Raamatussa kielletään se että nainen puhuu seurakunnassa, samalla tavalla raamatussa kielletään se että käyttää vaatteita joissa on enempää kuin yhtä kuitulajia. Etkö luota Jumalasi sanaan näissä asioissa, mutta homouden harjoittamisessa luotat?
Vanhan liiton säädökset eivät oman uskoni mukaan ole sellaisenaan voimassa. Uuden testamentin ohjeistukset taas ovat uskovaista sitovampia. En kannata naispappeutta, mutta toisaalta UT kokonaiskuvaa katsomalla ei mielestäni ole syytä ajatella, että nainen ei missään tilanteessa saisi seurakunnassa puhua. Nämä on näitä tulkintakysymyksiä ja myös omantunnon kysymyksiä.
Millä tavalla uskonnon dogmit ovat tulkintakysymyksiä ja omantunnon kysymyksiä? Miksei teille sitten riitä hengellisyys ja joku oma jumala jos kerran se kristinuskon jumala ei kelpaa? Tyyppi joka on suuttunut omille tekeleilleen niin palavasti että on tuhonnut koko maapallon vedenpaisumuksella ja tuhonnut kaupunkeja kivuliaalla tulikivellä… Sellaista haluatte palvoa ja uskotte että hän on yhtäkkiä muuttunut niin suvaitsevaiseksi että saatte ihan tulkita hänen ohjeitaan? Kai ymmärrätte että tämä antaa uskovaisista todella epämääräisen kuvan?
Meidän pitäisi siis palvoa Jumalaa sellaisella tavalla, joka olisi sinusta järkevää. Vaikka et edes itse usko Jumalaan, haluat määrätä uskoville, millaisena Jumala on nähtävä ja mitä pitää noudattaa. Eikö tämä ole sinusta vähän ristiriitaista?
Jos oikeasti haluat tietää kristinuskosta, niin suosittelen lukemaan ihan suoraan teologiaa ja kristinuskon historiaa. Uskonto on kehittynyt tuhansien vuosien kuluessa, eikä nykykristityt välttämättä usko kirjaimellisesti Vanhan Testamentin Jumalaan. Eikä tarvitsekaan uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Pakkoko siitä seksuaalisuudesta on puhua? En muista yhtään tilannetta että olisi ollut mikään pakko tuoda seksuaalisuutta esille.
Mene sunnuntain jumalanpalvelukseen käsi kädessä samaa sukupuolta olevan kanssa, ja sano vasta sitten pitääkö seksuaalisuudesta puhua.
Se nimittäin herättää närää kirkossa, ja joidenkin pappienkin mielestä homo on niin syntinen ettei saisi ottaa edes ehtoollista.
Ei se homous itsessään ole sen kummempaa kuin heterona oleminen. Näin kristittynä itse ainakin ajattelen, että se ei ole valinta. Homoseksin harjoittaminen tai samaa suokupuolta olevan kanssa parisuhteessa oleminen sen sijaan on valinta ja syntiä. Miksi se on syntiä, sitä en tiedä. Tai voihan sitä monella tavalla selitellä, esimerkiksi yhteiskuntajärjestyksen pystyssä pysymisellä, mutta ei tuo kieltä välttämättä nyky-yhteiskunnassa kasvaneesta oikeudenmukaiselta tunnu. Uskovan tehtävä on kuitenkin kaikessa luottaa enemmän Jumalaan ja Jumalan tahtoon omaksi parhaaksi kuin omiin mielihaluihin. Sitä on usko.
Samalla tavalla Raamatussa kielletään se että nainen puhuu seurakunnassa, samalla tavalla raamatussa kielletään se että käyttää vaatteita joissa on enempää kuin yhtä kuitulajia. Etkö luota Jumalasi sanaan näissä asioissa, mutta homouden harjoittamisessa luotat?
Vanhan liiton säädökset eivät oman uskoni mukaan ole sellaisenaan voimassa. Uuden testamentin ohjeistukset taas ovat uskovaista sitovampia. En kannata naispappeutta, mutta toisaalta UT kokonaiskuvaa katsomalla ei mielestäni ole syytä ajatella, että nainen ei missään tilanteessa saisi seurakunnassa puhua. Nämä on näitä tulkintakysymyksiä ja myös omantunnon kysymyksiä.
Millä tavalla uskonnon dogmit ovat tulkintakysymyksiä ja omantunnon kysymyksiä? Miksei teille sitten riitä hengellisyys ja joku oma jumala jos kerran se kristinuskon jumala ei kelpaa? Tyyppi joka on suuttunut omille tekeleilleen niin palavasti että on tuhonnut koko maapallon vedenpaisumuksella ja tuhonnut kaupunkeja kivuliaalla tulikivellä… Sellaista haluatte palvoa ja uskotte että hän on yhtäkkiä muuttunut niin suvaitsevaiseksi että saatte ihan tulkita hänen ohjeitaan? Kai ymmärrätte että tämä antaa uskovaisista todella epämääräisen kuvan?
Tulkinnassa naisten puhumisessa seurakunnassa ei ole kysymys dogmista. Perehdy aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Lähes kukaan suomalainen nykyuskova ei noudata mitään Vanhan Testamentin vaatemääräyksiä. Puhut nyt äärimmäisen kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta, joka ei ole nykyaikana kovin suosittu tai helppo tapa elää.
Tuntuu, että tämä on kovinkin yleinen käsitys niille, jotka eivät tunne yhtään kristittyä. Tosielämä on paljon monimutkaisempaa ja vivahteikkaampaa, uskovien joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä.
Tuntuu aika merkillisille että uskotaan Jumalan kirjoittaneen oppikirjan jota sitten kuitenkaan ei tarvitse noudattaa? Miksi uskoa sitten kristittyyn jumalaan ollenkaan? Miksei johonkin muuhun?
Minusta on tekopyhää ateistilta arvostella kristittyä siitä, että emme noudata Raamattua tarpeeksi paljon. Ja sitten kuitenkin sanotaan, että en haluaisi olla kristitty kun pitäisi noudattaa kaikkia Raamatun kohtia.
Raamattu on kirjakokoelma, joka on kirjoitettu tuhansien vuosien aikana. Kaikki VT:n aikana Israelissa tehdyt säädökset eivät mitenkään taivu nykyajan Suomessa noudatettavaksi. Uudessa testamentissa on myös mainittu, että juutalaisia perimätapoja ja käskyjä ei tarvitse uusille kristityille opettaa, koska edes juutalaiset eivät ole niitä pystyneet noudattamaan. Tässä kohtaa siis Raamattu itse antaa vapautuksen noista säännöistä.
Mihin sitten uskot? Jonkun tietyn papin sanaa? Itse tekemääsi tulkintaan Raamatusta ja UT:sta? En kritisoi yhtään uskoa johonkin, koen että se on aika luonnollinen tarve ihmisellä. Kritisoin sitä että koetaan uskoa johonkin tiettyyn kontrolloituun instanssiin ja tuetaan sitä ja sen tekemiä kauheuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Pakkoko siitä seksuaalisuudesta on puhua? En muista yhtään tilannetta että olisi ollut mikään pakko tuoda seksuaalisuutta esille.
Mene sunnuntain jumalanpalvelukseen käsi kädessä samaa sukupuolta olevan kanssa, ja sano vasta sitten pitääkö seksuaalisuudesta puhua.
Se nimittäin herättää närää kirkossa, ja joidenkin pappienkin mielestä homo on niin syntinen ettei saisi ottaa edes ehtoollista.
Ei se homous itsessään ole sen kummempaa kuin heterona oleminen. Näin kristittynä itse ainakin ajattelen, että se ei ole valinta. Homoseksin harjoittaminen tai samaa suokupuolta olevan kanssa parisuhteessa oleminen sen sijaan on valinta ja syntiä. Miksi se on syntiä, sitä en tiedä. Tai voihan sitä monella tavalla selitellä, esimerkiksi yhteiskuntajärjestyksen pystyssä pysymisellä, mutta ei tuo kieltä välttämättä nyky-yhteiskunnassa kasvaneesta oikeudenmukaiselta tunnu. Uskovan tehtävä on kuitenkin kaikessa luottaa enemmän Jumalaan ja Jumalan tahtoon omaksi parhaaksi kuin omiin mielihaluihin. Sitä on usko.
Samalla tavalla Raamatussa kielletään se että nainen puhuu seurakunnassa, samalla tavalla raamatussa kielletään se että käyttää vaatteita joissa on enempää kuin yhtä kuitulajia. Etkö luota Jumalasi sanaan näissä asioissa, mutta homouden harjoittamisessa luotat?
Vanhan liiton säädökset eivät oman uskoni mukaan ole sellaisenaan voimassa. Uuden testamentin ohjeistukset taas ovat uskovaista sitovampia. En kannata naispappeutta, mutta toisaalta UT kokonaiskuvaa katsomalla ei mielestäni ole syytä ajatella, että nainen ei missään tilanteessa saisi seurakunnassa puhua. Nämä on näitä tulkintakysymyksiä ja myös omantunnon kysymyksiä.
Millä tavalla uskonnon dogmit ovat tulkintakysymyksiä ja omantunnon kysymyksiä? Miksei teille sitten riitä hengellisyys ja joku oma jumala jos kerran se kristinuskon jumala ei kelpaa? Tyyppi joka on suuttunut omille tekeleilleen niin palavasti että on tuhonnut koko maapallon vedenpaisumuksella ja tuhonnut kaupunkeja kivuliaalla tulikivellä… Sellaista haluatte palvoa ja uskotte että hän on yhtäkkiä muuttunut niin suvaitsevaiseksi että saatte ihan tulkita hänen ohjeitaan? Kai ymmärrätte että tämä antaa uskovaisista todella epämääräisen kuvan?
Tulkinnassa naisten puhumisessa seurakunnassa ei ole kysymys dogmista. Perehdy aiheeseen.
Perehdy sinä sisälukutaitoon ja vastaa kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Pakkoko siitä seksuaalisuudesta on puhua? En muista yhtään tilannetta että olisi ollut mikään pakko tuoda seksuaalisuutta esille.
Mene sunnuntain jumalanpalvelukseen käsi kädessä samaa sukupuolta olevan kanssa, ja sano vasta sitten pitääkö seksuaalisuudesta puhua.
Se nimittäin herättää närää kirkossa, ja joidenkin pappienkin mielestä homo on niin syntinen ettei saisi ottaa edes ehtoollista.
Ei se homous itsessään ole sen kummempaa kuin heterona oleminen. Näin kristittynä itse ainakin ajattelen, että se ei ole valinta. Homoseksin harjoittaminen tai samaa suokupuolta olevan kanssa parisuhteessa oleminen sen sijaan on valinta ja syntiä. Miksi se on syntiä, sitä en tiedä. Tai voihan sitä monella tavalla selitellä, esimerkiksi yhteiskuntajärjestyksen pystyssä pysymisellä, mutta ei tuo kieltä välttämättä nyky-yhteiskunnassa kasvaneesta oikeudenmukaiselta tunnu. Uskovan tehtävä on kuitenkin kaikessa luottaa enemmän Jumalaan ja Jumalan tahtoon omaksi parhaaksi kuin omiin mielihaluihin. Sitä on usko.
Samalla tavalla Raamatussa kielletään se että nainen puhuu seurakunnassa, samalla tavalla raamatussa kielletään se että käyttää vaatteita joissa on enempää kuin yhtä kuitulajia. Etkö luota Jumalasi sanaan näissä asioissa, mutta homouden harjoittamisessa luotat?
Vanhan liiton säädökset eivät oman uskoni mukaan ole sellaisenaan voimassa. Uuden testamentin ohjeistukset taas ovat uskovaista sitovampia. En kannata naispappeutta, mutta toisaalta UT kokonaiskuvaa katsomalla ei mielestäni ole syytä ajatella, että nainen ei missään tilanteessa saisi seurakunnassa puhua. Nämä on näitä tulkintakysymyksiä ja myös omantunnon kysymyksiä.
Millä tavalla uskonnon dogmit ovat tulkintakysymyksiä ja omantunnon kysymyksiä? Miksei teille sitten riitä hengellisyys ja joku oma jumala jos kerran se kristinuskon jumala ei kelpaa? Tyyppi joka on suuttunut omille tekeleilleen niin palavasti että on tuhonnut koko maapallon vedenpaisumuksella ja tuhonnut kaupunkeja kivuliaalla tulikivellä… Sellaista haluatte palvoa ja uskotte että hän on yhtäkkiä muuttunut niin suvaitsevaiseksi että saatte ihan tulkita hänen ohjeitaan? Kai ymmärrätte että tämä antaa uskovaisista todella epämääräisen kuvan?
Meidän pitäisi siis palvoa Jumalaa sellaisella tavalla, joka olisi sinusta järkevää. Vaikka et edes itse usko Jumalaan, haluat määrätä uskoville, millaisena Jumala on nähtävä ja mitä pitää noudattaa. Eikö tämä ole sinusta vähän ristiriitaista?
Jos oikeasti haluat tietää kristinuskosta, niin suosittelen lukemaan ihan suoraan teologiaa ja kristinuskon historiaa. Uskonto on kehittynyt tuhansien vuosien kuluessa, eikä nykykristityt välttämättä usko kirjaimellisesti Vanhan Testamentin Jumalaan. Eikä tarvitsekaan uskoa.
Olen opiskellut teologiaa ja (myös) kristinuskon historiaa ihan ammattini puolesta, olen historoitsija. Siksi kyseenalaistankin nimenomaan kristinuskon. Tai en niinkään uskoa vaan uskonnon. Usko on luonnollista ja siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta se että nykyihminen kaikella tietotaidolla kokee tarpeelliseksi vääntää tiettyä uskontoa omanlaisekseen sen sijaan että uskaltaisi todeta että hei, kristinusko ei ole minun juttuni useastakaan syystä, vaan minun jumalani on tällainen _. Miksi roikkua kiinni niin ongelmallisessa järjestössä jonka useaan sanomaan ei sitten kuitenkaan usko? Pelko siitä että muut eivät ota tosissaan? Halu olla osana suurempaa seurakuntaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Lähes kukaan suomalainen nykyuskova ei noudata mitään Vanhan Testamentin vaatemääräyksiä. Puhut nyt äärimmäisen kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta, joka ei ole nykyaikana kovin suosittu tai helppo tapa elää.
Tuntuu, että tämä on kovinkin yleinen käsitys niille, jotka eivät tunne yhtään kristittyä. Tosielämä on paljon monimutkaisempaa ja vivahteikkaampaa, uskovien joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä.
Tuntuu aika merkillisille että uskotaan Jumalan kirjoittaneen oppikirjan jota sitten kuitenkaan ei tarvitse noudattaa? Miksi uskoa sitten kristittyyn jumalaan ollenkaan? Miksei johonkin muuhun?
Minusta on tekopyhää ateistilta arvostella kristittyä siitä, että emme noudata Raamattua tarpeeksi paljon. Ja sitten kuitenkin sanotaan, että en haluaisi olla kristitty kun pitäisi noudattaa kaikkia Raamatun kohtia.
Raamattu on kirjakokoelma, joka on kirjoitettu tuhansien vuosien aikana. Kaikki VT:n aikana Israelissa tehdyt säädökset eivät mitenkään taivu nykyajan Suomessa noudatettavaksi. Uudessa testamentissa on myös mainittu, että juutalaisia perimätapoja ja käskyjä ei tarvitse uusille kristityille opettaa, koska edes juutalaiset eivät ole niitä pystyneet noudattamaan. Tässä kohtaa siis Raamattu itse antaa vapautuksen noista säännöistä.
Mihin sitten uskot? Jonkun tietyn papin sanaa? Itse tekemääsi tulkintaan Raamatusta ja UT:sta? En kritisoi yhtään uskoa johonkin, koen että se on aika luonnollinen tarve ihmisellä. Kritisoin sitä että koetaan uskoa johonkin tiettyyn kontrolloituun instanssiin ja tuetaan sitä ja sen tekemiä kauheuksia.
No olen luterilaisen kirkon jäsen ja uskon siihen perusoppiin, että Jeesus on Jumalan poika joka on kuollut syntiemme puolesta. Tämä on se perusoppi. Jos siitä poikkeaa, ei ole minusta enää kristitty. Sen sijaan joku Mooseksen lakien noudattaminen tms. ei ole ollenkaan keskeistä.
Kristillisissä kirkoissa on valtavia eroja sen suhteen, miten Raamattua tulkitaan. Myös kirkkojen sisällä on suuria eroja. Kristinuskon Raamattua ei pidetä Jumalan itsensä kirjoittamana, vaan sen on kirjoittanut suuri joukko ihmisiä eri aikoina. Siksi on myös sallittua miettiä ja tulkita, mitä otetaan ja mitä jätetään. Kulttuurilla ja ajan kululla on suuri vaikutus siihen, mitä tehdään tai jätetään tekemättä. Ajan muuttuessa myös ihmisten arvot muuttuvat, vaikka perussanoma pysyy samana. Esim. naispappeus on hyväksytty noin 30 vuotta sitten, ja on nykyään normaalia.
Jos ei saisi yhtään soveltaa eikä yhdessä keskustella uskosta, niin kaikki kristityt eläisivät kuin Vanhan Testamentin aikoina. Mutta ei kukaan niin tee.
Te ateistit tunnutte tekevän uskosta niin pienen ja tarkasti määritellyn kokonaisuuden, kun oikeasti ihmisten kokemusten, elämysten ja uskomusten kirjo on valtava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Lähes kukaan suomalainen nykyuskova ei noudata mitään Vanhan Testamentin vaatemääräyksiä. Puhut nyt äärimmäisen kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta, joka ei ole nykyaikana kovin suosittu tai helppo tapa elää.
Tuntuu, että tämä on kovinkin yleinen käsitys niille, jotka eivät tunne yhtään kristittyä. Tosielämä on paljon monimutkaisempaa ja vivahteikkaampaa, uskovien joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä.
Tuntuu aika merkillisille että uskotaan Jumalan kirjoittaneen oppikirjan jota sitten kuitenkaan ei tarvitse noudattaa? Miksi uskoa sitten kristittyyn jumalaan ollenkaan? Miksei johonkin muuhun?
Kyllä täytyy kristityn noudattaa Jumalan käskyjä, tietysti,nehän on kristittyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että elämäni olisi millään lailla parempaa. Seksuaalisuuteni herättäisi varmasti närää kirkossa ja jos itse tulkitsisin Raamattua sanatarkasti (ja millä muulla tavalla sitä pitäisikään) , kokisin suurta ristiriitaa asiasta. Olen lisäksi feministi ja melko suvaitseva, joten Raamatun tekstit tuottaisivat tässäkin ongelmia. Puhumattakaan vaatteista, kävisi vaatekaappi vähiin jos ei saisi pitää yllään muuta kuin yhdestä kuitulajista tehtyjä vaatteita. Ja pienoisen ongelman kokisin myös siinä että kaikkitietävä/näkevä/kokeva jumalolento on jo kaikki lajit tehdessään tiennyt kaiken mitä tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta junaillut asiat näin, eli vapaa tahto on hyvin näennäistä.
Pakkoko siitä seksuaalisuudesta on puhua? En muista yhtään tilannetta että olisi ollut mikään pakko tuoda seksuaalisuutta esille.
Mene sunnuntain jumalanpalvelukseen käsi kädessä samaa sukupuolta olevan kanssa, ja sano vasta sitten pitääkö seksuaalisuudesta puhua.
Se nimittäin herättää närää kirkossa, ja joidenkin pappienkin mielestä homo on niin syntinen ettei saisi ottaa edes ehtoollista.
Ei se homous itsessään ole sen kummempaa kuin heterona oleminen. Näin kristittynä itse ainakin ajattelen, että se ei ole valinta. Homoseksin harjoittaminen tai samaa suokupuolta olevan kanssa parisuhteessa oleminen sen sijaan on valinta ja syntiä. Miksi se on syntiä, sitä en tiedä. Tai voihan sitä monella tavalla selitellä, esimerkiksi yhteiskuntajärjestyksen pystyssä pysymisellä, mutta ei tuo kieltä välttämättä nyky-yhteiskunnassa kasvaneesta oikeudenmukaiselta tunnu. Uskovan tehtävä on kuitenkin kaikessa luottaa enemmän Jumalaan ja Jumalan tahtoon omaksi parhaaksi kuin omiin mielihaluihin. Sitä on usko.
Samalla tavalla Raamatussa kielletään se että nainen puhuu seurakunnassa, samalla tavalla raamatussa kielletään se että käyttää vaatteita joissa on enempää kuin yhtä kuitulajia. Etkö luota Jumalasi sanaan näissä asioissa, mutta homouden harjoittamisessa luotat?
Vanhan liiton säädökset eivät oman uskoni mukaan ole sellaisenaan voimassa. Uuden testamentin ohjeistukset taas ovat uskovaista sitovampia. En kannata naispappeutta, mutta toisaalta UT kokonaiskuvaa katsomalla ei mielestäni ole syytä ajatella, että nainen ei missään tilanteessa saisi seurakunnassa puhua. Nämä on näitä tulkintakysymyksiä ja myös omantunnon kysymyksiä.
Millä tavalla uskonnon dogmit ovat tulkintakysymyksiä ja omantunnon kysymyksiä? Miksei teille sitten riitä hengellisyys ja joku oma jumala jos kerran se kristinuskon jumala ei kelpaa? Tyyppi joka on suuttunut omille tekeleilleen niin palavasti että on tuhonnut koko maapallon vedenpaisumuksella ja tuhonnut kaupunkeja kivuliaalla tulikivellä… Sellaista haluatte palvoa ja uskotte että hän on yhtäkkiä muuttunut niin suvaitsevaiseksi että saatte ihan tulkita hänen ohjeitaan? Kai ymmärrätte että tämä antaa uskovaisista todella epämääräisen kuvan?
Meidän pitäisi siis palvoa Jumalaa sellaisella tavalla, joka olisi sinusta järkevää. Vaikka et edes itse usko Jumalaan, haluat määrätä uskoville, millaisena Jumala on nähtävä ja mitä pitää noudattaa. Eikö tämä ole sinusta vähän ristiriitaista?
Jos oikeasti haluat tietää kristinuskosta, niin suosittelen lukemaan ihan suoraan teologiaa ja kristinuskon historiaa. Uskonto on kehittynyt tuhansien vuosien kuluessa, eikä nykykristityt välttämättä usko kirjaimellisesti Vanhan Testamentin Jumalaan. Eikä tarvitsekaan uskoa.
Olen opiskellut teologiaa ja (myös) kristinuskon historiaa ihan ammattini puolesta, olen historoitsija. Siksi kyseenalaistankin nimenomaan kristinuskon. Tai en niinkään uskoa vaan uskonnon. Usko on luonnollista ja siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta se että nykyihminen kaikella tietotaidolla kokee tarpeelliseksi vääntää tiettyä uskontoa omanlaisekseen sen sijaan että uskaltaisi todeta että hei, kristinusko ei ole minun juttuni useastakaan syystä, vaan minun jumalani on tällainen _. Miksi roikkua kiinni niin ongelmallisessa järjestössä jonka useaan sanomaan ei sitten kuitenkaan usko? Pelko siitä että muut eivät ota tosissaan? Halu olla osana suurempaa seurakuntaa?
No mitä sitten pitäisi tehdä? Muuttua joksikin erakko-ajattelijaksi, joka istuu kivellä autiomaassa ja kuuntelee mitä Jumala puhuu?
Miksei saa mennä kirkkoon, vaikkei olisi 100 % samaa mieltä kaikesta? Mikä siinä on niin väärin?
Minusta on täysin loogista, että jos Jumala on olemassa, hän ei ole sidottu yhteen tiettyyn uskontoon tai seurakuntaan. Mutta hän voi silti koskettaa, puhutella ja auttaa ihmisiä, jotka haluavat saada häneen yhteyden. Ja jos sen saa vaikka jumalanpalveluksessa, niin miksi ei sitten kävisi siellä?
Mutta kristinuskon teesejä ja dogmeja siellä on joihin koko uskonto perustuu. Jos nämä hylkää ja valitsee sieltä vain mieleisensä, niin kuinka ihmeessä voi sanoa uskovansa kristinuskon jumalaan?