Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan miettinyt, että jos olisit uskovainen, elämäsi olisi parempi nyt?
21.12.2021 |
Itse olen kirkosta eronnut, mutta sellainen mielikuva minulla on, että uskovat ihmiset ovat tasapainoisempia.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Joo, ja haluaisin olla uskovainen. Luin Raamatun ja olin että no niin, täällä olis hedelmä kypsänä, tule Jeesus poimimaan vaan... ei mitään.
Ei sitä niin vain voi ruveta uskomaan. Miettikää jotain hindujumaluuksia, voitteko vaan yhtäkkiä päättää alkaa uskoa niihin? No ei se niin käy.
Mietin jopa mennä vaan mukaan johonkin uskontoon, mutta oli se rippikoulun käyminen ateistina niin kamalaa teeskentelyä, että tunsin halventavani jo sitä uskontoakin.
Minä taas en haua uskoa, vaan haluaisin, että niitä jumalia todella olisi. Näitä tarinakirjoja en arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse aikuisten satuja selvitäkseni elämästä. Harhaisuus ei todellakaan parantaisi elämänlaatuani mitenkään, päinvastoin.
Kyllähän se helpottaa elämää, jos kuvittelisit, että joku jumala pitää sinusta huolen ja jos satut tekemään jotain väärin, niin saisit jumalalta sen teon anteeksi rukoilemalla ja se riittäisi sinulle.
Oman vastuun siirtämistä jollekin Jumalalle on vastuun pakoilemista ja pelkuruutta.
Vierailija kirjoitti:
Oman vastuun siirtämistä jollekin Jumalalle on vastuun pakoilemista ja pelkuruutta.
Mitenniin oman vastuun siirtämistä? Selitä. Uskovathan usein ovat kilttejä ja hyviä ihmisiä, auttavat muita eivätkä tee rikoksia.
No tavallaan kaipaan sellaista lapsena oloa. Etten olisi itse täysin vastuussa ja uskoa siihen, että asiat järjestyvät. Mietin vaan, kuinka paljon pelkäisin sitten vastapainoksi helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tavallaan kaipaan sellaista lapsena oloa. Etten olisi itse täysin vastuussa ja uskoa siihen, että asiat järjestyvät. Mietin vaan, kuinka paljon pelkäisin sitten vastapainoksi helvettiä.
Kyllä uskovat ihan itse ovat vastuussa tekemisistään. Ei jumalan varjolla sakkoja voi jättää maksamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman vastuun siirtämistä jollekin Jumalalle on vastuun pakoilemista ja pelkuruutta.
Mitenniin oman vastuun siirtämistä? Selitä. Uskovathan usein ovat kilttejä ja hyviä ihmisiä, auttavat muita eivätkä tee rikoksia.
Uskikset selittävät omia mokiaan ja omaa välinpitämättömyyttään "Jumalan tahdolla". Omaa saamattomuuttaan ne piiloutuvat uskonnon taakse ja jättävät hoitamattomat asiat "Herran huomaan". Joo, joo, selityksiä on monia! Pakoilevat omaa vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman vastuun siirtämistä jollekin Jumalalle on vastuun pakoilemista ja pelkuruutta.
Mitenniin oman vastuun siirtämistä? Selitä. Uskovathan usein ovat kilttejä ja hyviä ihmisiä, auttavat muita eivätkä tee rikoksia.
Uskikset selittävät omia mokiaan ja omaa välinpitämättömyyttään "Jumalan tahdolla". Omaa saamattomuuttaan ne piiloutuvat uskonnon taakse ja jättävät hoitamattomat asiat "Herran huomaan". Joo, joo, selityksiä on monia! Pakoilevat omaa vastuuta.
:,D Tunnet kovin erilaisia uskovaisia kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman vastuun siirtämistä jollekin Jumalalle on vastuun pakoilemista ja pelkuruutta.
Mitenniin oman vastuun siirtämistä? Selitä. Uskovathan usein ovat kilttejä ja hyviä ihmisiä, auttavat muita eivätkä tee rikoksia.
Usko, toivo ja raskaus kirjassa oli paljon tästäkin aiheesta. Esimerkiksi kun mies hakkasi vaimoaan, niin se olikin vaimon syy myös srk:n mielestä, sillä vaimo ei antanut tarpeeksi usein. Vaimolla ja tämän ikuisilla vammoilla ei ollut mitään väliä, vaan oltiin hyvin huolissaan miehestä.
Jos isä tai vaikka isoisä sekaantui lapseen, niin sekin oli vaimon syy, koska tämä ei ollut huolehtinut miehen tarpeista. Mies sai sen myös anteeksi heti, mutta lapsen asioista ei välitetty millään tavoin. Mies sai siis jatkaa sekaantumistaan vaikka tappiin saakka, kunhan pyysi aina anteeksi. Ja lukuisia muita juttuja. Kunhan vain pyytää syntejään anteeksi, niin saa tehdä mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman vastuun siirtämistä jollekin Jumalalle on vastuun pakoilemista ja pelkuruutta.
Mitenniin oman vastuun siirtämistä? Selitä. Uskovathan usein ovat kilttejä ja hyviä ihmisiä, auttavat muita eivätkä tee rikoksia.
Mitä nyt vähän seksuaalirikoksia lapsia kohtaan ja yhteisöstä tai toisaalta perheestä eristämistä ja rankkaa painostusta kumppaniin, uraan ja esim. raskauteen liittyvissä asioissa. Ynnä muuta tuollaista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman vastuun siirtämistä jollekin Jumalalle on vastuun pakoilemista ja pelkuruutta.
Mitenniin oman vastuun siirtämistä? Selitä. Uskovathan usein ovat kilttejä ja hyviä ihmisiä, auttavat muita eivätkä tee rikoksia.
Usko, toivo ja raskaus kirjassa oli paljon tästäkin aiheesta. Esimerkiksi kun mies hakkasi vaimoaan, niin se olikin vaimon syy myös srk:n mielestä, sillä vaimo ei antanut tarpeeksi usein. Vaimolla ja tämän ikuisilla vammoilla ei ollut mitään väliä, vaan oltiin hyvin huolissaan miehestä.
Jos isä tai vaikka isoisä sekaantui lapseen, niin sekin oli vaimon syy, koska tämä ei ollut huolehtinut miehen tarpeista. Mies sai sen myös anteeksi heti, mutta lapsen asioista ei välitetty millään tavoin. Mies sai siis jatkaa sekaantumistaan vaikka tappiin saakka, kunhan pyysi aina anteeksi. Ja lukuisia muita juttuja. Kunhan vain pyytää syntejään anteeksi, niin saa tehdä mitä vain.
Ja sinusta nykyään suomalaiset uskovat elävät noin? Sekaantuvat lapsiin? Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman vastuun siirtämistä jollekin Jumalalle on vastuun pakoilemista ja pelkuruutta.
Mitenniin oman vastuun siirtämistä? Selitä. Uskovathan usein ovat kilttejä ja hyviä ihmisiä, auttavat muita eivätkä tee rikoksia.
Mitä nyt vähän seksuaalirikoksia lapsia kohtaan ja yhteisöstä tai toisaalta perheestä eristämistä ja rankkaa painostusta kumppaniin, uraan ja esim. raskauteen liittyvissä asioissa. Ynnä muuta tuollaista...
Sinä puhut nyt jostain lahkoista, minä tarkoitin ihan tavallisia ihmisiä jotka sattuvat uskomaan jumalaan.
Minusta heidän elämänsä vaikuttaa kovin stressaavalta. Koko ajan joutuu kyttäämään sekä omia omia että muiden syntejä ja esim tasa-arvo on sula mahdottomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän paljon mieluummin todellisuudessa kuin harhoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kun on vierestä koko ikänsä seurannut itse uskonnosta vapaana sellaisten ihmisten ja perheiden sekoilua, jotka ovat pahasti uskoihinsa koukussa, ei voi kuin kiittää onneaan, että on säästynyt kaikelta siltä. Uskonto on sosiaalisesti hyväksytty mielenterveyden häiriö.
Tämä on omakin kokemukseni. Jotenkin ymmärrän ne vanhat ihmiset, jotka on kasvaneet erilaisessa yhteiskunnassa, mutta sama touhu ja "uskoontulemiset" ja "todistamiset" ja tietenkin se kiivas jäsenhankinta jatkuu yhä vaan uusissakin sukupolvissa. Ne jutut on sellaisia, että itse seuraan suu auki, mutta toisten uskovaisten mielestä niissä ei ole mitään kummallista.
Vierailija kirjoitti:
olisihan se hienoa elää ikuisesti niin kuin hihhulit. ateistilla on kuolemanpelon tuskaa
Ei ole kuolemanpelkoa ateistilla sen enempää kuin hyväksi ihmiselle on että pysyy hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Pilua saa hyvin kun vihjailee ettää voisi ruvta hihyloimaan :-)
No mikä sun selitys on sille ettet silti saa?
vapaana syntynyt kirjoitti:
En voisi kuvitellakaan, että minua ohjailtaisiin ja hallittaisiin ulkopuolelta. Uskonnot käyttävät valtaa ja syyllistävät ihmisiä toimimaan yksilön oman tahdon vastaisesti. Uskonnolla mainpulointi ja painostus on tuomittavaa. En voi hyväksyä uskonnon varjolla ja ihmsyyttä vastaan tehtyjä rikoksia, jotka aina ns. "lakaistaan maton alle".
Tuo on vähän yksipuolinen ajatus. Uskonnon varjolla on tehty myös paljon hyvää. Jotkut uskovat ovat pyhittäneet koko elämänsä toisten auttamiselle ja palvelemiselle. Lähetyssaarnaajat ovat vieneet kolmannen maailman maihin tietoa ja avustuksia, että siellä köyhyys vähenisi.
Ensimmäiset sairaalat olivat nunnien pitämiä luostarissa.
Uskonto antaa monelle toivoa kuolemanjälkeisestä elämästä ja siitä, että elämällä on joku merkitys.
Kysymys oli kuitenkin siitä, millaista yksilön elämä olisi uskovana, eikä siitä mitä kaikkea pahaa on uskonto maailmassa tehnyt.
Yhteisöllisyyden ja perhearvojen puolesta kyllä. Joskus kävi mielessä suviseuroulla käynti vaikka olen ateisti. Eipä se haittaisi jos pitäisi joskus kirkossa käydä kun olisi perhettä ja yhteisöä ympärillä yksinäisyyden sijaan.
Uskonto tekisi mahdottomaksi tarkoituksen etsimisen, pohtimisen ja "totuuden etsinnän". Haluan pitää ajatukseni itselläni ja leikkiä niillä tällä ei tieteellisellä kentällä. Olen aina ollut ateisti mutta erittäin kiinnostunut mytologiasta, historiasta, salaliittoteorioista ja muusta "hörhöilystä".
Pidän hyvin tärkeänä että ihmiset pohtivat elämän suurimpia kysymyksiä ja miettivät omaa elämäänsä suhteessa niihin. Järjestäytynyt uskonto, jota usein tarjotaan tähän välineeksi, on kuitenkin vapaanajattelun suurimpia vihollisia. Ei uskontojen parissa mitään pohdita tai mietitä. Siellähän jo tiedetään "totuus".
En siis missään nimessä haluaisi olla uskovainen. Uskovaiset niin kamalasti vihaavat kysymyksiä. Sellainen elämä olisi hirveää.