Istuin autossa kaupan pihalla

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 00:33"]

Pelkään että törmään tuttuihin koska menneisyys ahdistaa ja hävettää. Nykyään pelkään vaikka en tuttuihin törmääkään...... eli ensin pelkäsin yhtä asiaa siellä kaupassa ja pelot kasvaa ja alan pelkäämään kaikkea

[/quote]

Juuri tätä tarkoitin. Pelko ottaa niin paljon tilaa ja valtaa kuin sille sitä antaa. Kun alkaa pelkäämään pelkoa, elämä kaventuu ja kutistuu. Uusia pelkoja tulee sitä mukaan kun vanhaan sopeutuu ja antaa sille periksi. Kohta te huomaatte että te makaatte vain päivät kotona, ettekä uskalla lähteä minnekään ilman lääkkeitä. Olette riippuvaisia lääkkeistä ja kohta huomaatte että pelkkä ajatuskin lähtemisestä laukaisee kohtauksen. Kierre on valmis ja mitä enemmän välttelette tilanteita, sitä enemmän niitä tulee. Sen sijaan että kävelisitte niihin tilanteisiin aina uudestaan ja uudestaan, niin kauan että paniikkioireet loppuvat, te alatte välttelemään ja puolusteleen sairauttanne, ja annatte sille valtaa.

Sitten kun kyllästytte noihin kohtauksiinne, lakkaatte uskomasta niihin ja laukaisette ne tahallanne aina uudestaan ja uudestaan, te parannutte. Hieman vain rohkeutta peliin.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:28"]

Mulla ei ole varsinaisesti paniikkihäiriötä, mutta paha sosiaalisten tilanteiden pelko. Joskus olen istunut marketin pihalla autossa ja lähtenytkin pois.  Etenkin pitkät kauppajonot ovat ahdistavia. Ja tosiaan luulen, että tästä ei voi päästä koskaan täysin eroon. Lääkkeitä käytän, mutta nekään eivät auta sen kummemmin.

[/quote]

Minulla aivan sama, ja haluaisin jotenkin oppia tästä pois, osata olla pelkäämättä. Mietin aina tarkasti etukäteen miten toimin esimerkiksi kassalla, kassajonossa tai tungoksessa. Silti kädet tärisee joka kerta maksaessa etenkin jos takana on paljon jonoa. Olen pyrkinyt minimoimaan kaupassakäynnit, menen vasta sitten kun on aivan ehdoton pakko. Sama missä tahansa tuntemattoman kanssa asioinnissa, soittamisessa jonnekin viralliseen paikkaan tai ylipäätään tuntemattomien kohtaamisessa. Haittaa elämää kyllä aikamoisen paljon.

En kyllä voi ymmärtää miten kaupassa käynti voi olla noin jännä juttu aikuiselle ihmiselle. Oikeesti, miettikää että joillain ihmisillä on oikeita ongelmia elämässään. Ihmeellistä miten jotkut onnistuvat lietsomaan itsensä noin perusteelliseen hysteriaan, pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja reipastua.

Mt-keskusteluissa on aina noloimmat trollit. Tulee mieleen että ovat oikeasti noin tyhmiä ja tuota mieltä, mutta anonyymina netissä on kiva tuoda sitä esiin koska se provosoi. Mitä siihen enää pitäisi sanoa? Hävettää.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 15:06"]En kyllä voi ymmärtää miten kaupassa käynti voi olla noin jännä juttu aikuiselle ihmiselle. Oikeesti, miettikää että joillain ihmisillä on oikeita ongelmia elämässään. Ihmeellistä miten jotkut onnistuvat lietsomaan itsensä noin perusteelliseen hysteriaan, pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja reipastua.
[/quote]
oletko kuullut sairaudesta nimeltä paniikkihäiriö? Googletappa.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 00:33"]

Pelkään että törmään tuttuihin koska menneisyys ahdistaa ja hävettää. Nykyään pelkään vaikka en tuttuihin törmääkään...... eli ensin pelkäsin yhtä asiaa siellä kaupassa ja pelot kasvaa ja alan pelkäämään kaikkea

[/quote]

Juuri tätä tarkoitin. Pelko ottaa niin paljon tilaa ja valtaa kuin sille sitä antaa. Kun alkaa pelkäämään pelkoa, elämä kaventuu ja kutistuu. Uusia pelkoja tulee sitä mukaan kun vanhaan sopeutuu ja antaa sille periksi. Kohta te huomaatte että te makaatte vain päivät kotona, ettekä uskalla lähteä minnekään ilman lääkkeitä. Olette riippuvaisia lääkkeistä ja kohta huomaatte että pelkkä ajatuskin lähtemisestä laukaisee kohtauksen. Kierre on valmis ja mitä enemmän välttelette tilanteita, sitä enemmän niitä tulee. Sen sijaan että kävelisitte niihin tilanteisiin aina uudestaan ja uudestaan, niin kauan että paniikkioireet loppuvat, te alatte välttelemään ja puolusteleen sairauttanne, ja annatte sille valtaa.

Sitten kun kyllästytte noihin kohtauksiinne, lakkaatte uskomasta niihin ja laukaisette ne tahallanne aina uudestaan ja uudestaan, te parannutte. Hieman vain rohkeutta peliin.

[/quote]

Muuten hyvä mutta lainaamasi viesti kuvailee ahdistuneisuushäiriötä, ei paniikkihäiriötä. Siltikin neuvosi on urpo, ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan ammattilaisen kanssa terapialla ja mahdollisesti tarpeen vaatiessa lääkityksellä.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:22"]Tekisi mieli tulla takaapäin ja halata teitä oikein tiukasti, pitkään!
[/quote]

Kulli pystyssä?

Pikkukaupoissa on kiva asioida.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 00:33"]

Pelkään että törmään tuttuihin koska menneisyys ahdistaa ja hävettää. Nykyään pelkään vaikka en tuttuihin törmääkään...... eli ensin pelkäsin yhtä asiaa siellä kaupassa ja pelot kasvaa ja alan pelkäämään kaikkea

[/quote]

Juuri tätä tarkoitin. Pelko ottaa niin paljon tilaa ja valtaa kuin sille sitä antaa. Kun alkaa pelkäämään pelkoa, elämä kaventuu ja kutistuu. Uusia pelkoja tulee sitä mukaan kun vanhaan sopeutuu ja antaa sille periksi. Kohta te huomaatte että te makaatte vain päivät kotona, ettekä uskalla lähteä minnekään ilman lääkkeitä. Olette riippuvaisia lääkkeistä ja kohta huomaatte että pelkkä ajatuskin lähtemisestä laukaisee kohtauksen. Kierre on valmis ja mitä enemmän välttelette tilanteita, sitä enemmän niitä tulee. Sen sijaan että kävelisitte niihin tilanteisiin aina uudestaan ja uudestaan, niin kauan että paniikkioireet loppuvat, te alatte välttelemään ja puolusteleen sairauttanne, ja annatte sille valtaa.

Sitten kun kyllästytte noihin kohtauksiinne, lakkaatte uskomasta niihin ja laukaisette ne tahallanne aina uudestaan ja uudestaan, te parannutte. Hieman vain rohkeutta peliin.

[/quote]

Kyllä mä kävelen niihin tilanteisiin uudestaan ja uudestaan. Yölliset paniikkikohtaukset ovat erittäin tavallisia minulle, silti menen nukkumaan joka ilta. Varmaan oma vika kun nukkuessa LIETSON paniikkia. :D

Et taida tietää mikä paniikkikohtaus on. Onhan Googlettaminen aika haastavaa.

Mun kohdalla paniikkikohtaus on käytännössä sairaskohtaus, joka sattuu tulemaan usein julkisilla paikoilla. Jos joku saa epilepsiakohtauksen monta kertaa marketissa ja alkaa siksi jännittää niitä tilanteita, tarkoittaako se sitä että hän on ihmisiä pelkäävä nössö jonka pitää vaan olla välittämättä kohtauksesta?

Mikäköhän siinä on että menee aina mahakin niin sekasin ja näkökyky.. Tuntuu että se vammauttaa täysin kaiken hetkeksi. Ajattelun, puhekyvyn, näkökyvyn, liikkumiskyvyn, kaiken. Vihaan tätä sairautta. Ja onhan se noloa julkisella paikalla tai läheisten kanssa, luulevat että on jotain pahempaa kun vaan paniikki. Ja siinä paniikissa ruveta nyt selittämään kenellekään kun ei pysty vaan puhua. Onneksi itku kai viestittää muille että on edes psyykkisestä ongelmasta kyse...ettei tarttis ambulanssia soittaa. Yleensä lähden kyllä kotiin pikapikaa jos tunnen yhtään että kohtaus on tulossa.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 00:33"]

Pelkään että törmään tuttuihin koska menneisyys ahdistaa ja hävettää. Nykyään pelkään vaikka en tuttuihin törmääkään...... eli ensin pelkäsin yhtä asiaa siellä kaupassa ja pelot kasvaa ja alan pelkäämään kaikkea

[/quote]

Juuri tätä tarkoitin. Pelko ottaa niin paljon tilaa ja valtaa kuin sille sitä antaa. Kun alkaa pelkäämään pelkoa, elämä kaventuu ja kutistuu. Uusia pelkoja tulee sitä mukaan kun vanhaan sopeutuu ja antaa sille periksi. Kohta te huomaatte että te makaatte vain päivät kotona, ettekä uskalla lähteä minnekään ilman lääkkeitä. Olette riippuvaisia lääkkeistä ja kohta huomaatte että pelkkä ajatuskin lähtemisestä laukaisee kohtauksen. Kierre on valmis ja mitä enemmän välttelette tilanteita, sitä enemmän niitä tulee. Sen sijaan että kävelisitte niihin tilanteisiin aina uudestaan ja uudestaan, niin kauan että paniikkioireet loppuvat, te alatte välttelemään ja puolusteleen sairauttanne, ja annatte sille valtaa.

Sitten kun kyllästytte noihin kohtauksiinne, lakkaatte uskomasta niihin ja laukaisette ne tahallanne aina uudestaan ja uudestaan, te parannutte. Hieman vain rohkeutta peliin.

[/quote]

Kyllä mä kävelen niihin tilanteisiin uudestaan ja uudestaan. Yölliset paniikkikohtaukset ovat erittäin tavallisia minulle, silti menen nukkumaan joka ilta. Varmaan oma vika kun nukkuessa LIETSON paniikkia. :D

Et taida tietää mikä paniikkikohtaus on. Onhan Googlettaminen aika haastavaa.

[/quote]

Ei googlettaminen ole haastavaa, mutta paniikkihäiriöstä paraneminen näyttää olevan. Enkä tarvitse googlea sairauteen mistä olen jo kahdesti parantunut. Ensimmäisen kerran kärsin paniikkihäiriöstä yläasteella, se iski aina koulun ruokajonossa, mutta selätin sen taudin silloin, ilman lääkkeitä, ilman psykologeja. 30v:na jouduin väkivallan kohteeksi, ja sitä traumaa käsittelin kauan. Kun sain trauman päätökseen paniikkihäiriö tuli takaisin paljon vaikeampana kuin aikaisemmin. Selätin senkin kahdessa kuukaudessa.

Se että te ette ymmärrä minun tekstiäni, johtuu siitä ettette ole vielä parantuneet. Sitten kun/jos parannutte, ymmärrätte mitä kirjoitin. Tai varmaankin ymmärrätte nytkin, mutta ette pysty ottamaan sitä vastaan, ettekä hyväksymään. Paniikkihäiriö ei ole flunssa, se ei parane itsestään.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 18:08"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 00:33"]

Pelkään että törmään tuttuihin koska menneisyys ahdistaa ja hävettää. Nykyään pelkään vaikka en tuttuihin törmääkään...... eli ensin pelkäsin yhtä asiaa siellä kaupassa ja pelot kasvaa ja alan pelkäämään kaikkea

[/quote]

Juuri tätä tarkoitin. Pelko ottaa niin paljon tilaa ja valtaa kuin sille sitä antaa. Kun alkaa pelkäämään pelkoa, elämä kaventuu ja kutistuu. Uusia pelkoja tulee sitä mukaan kun vanhaan sopeutuu ja antaa sille periksi. Kohta te huomaatte että te makaatte vain päivät kotona, ettekä uskalla lähteä minnekään ilman lääkkeitä. Olette riippuvaisia lääkkeistä ja kohta huomaatte että pelkkä ajatuskin lähtemisestä laukaisee kohtauksen. Kierre on valmis ja mitä enemmän välttelette tilanteita, sitä enemmän niitä tulee. Sen sijaan että kävelisitte niihin tilanteisiin aina uudestaan ja uudestaan, niin kauan että paniikkioireet loppuvat, te alatte välttelemään ja puolusteleen sairauttanne, ja annatte sille valtaa.

Sitten kun kyllästytte noihin kohtauksiinne, lakkaatte uskomasta niihin ja laukaisette ne tahallanne aina uudestaan ja uudestaan, te parannutte. Hieman vain rohkeutta peliin.

[/quote]

Kyllä mä kävelen niihin tilanteisiin uudestaan ja uudestaan. Yölliset paniikkikohtaukset ovat erittäin tavallisia minulle, silti menen nukkumaan joka ilta. Varmaan oma vika kun nukkuessa LIETSON paniikkia. :D

Et taida tietää mikä paniikkikohtaus on. Onhan Googlettaminen aika haastavaa.

[/quote]

Ei googlettaminen ole haastavaa, mutta paniikkihäiriöstä paraneminen näyttää olevan. Enkä tarvitse googlea sairauteen mistä olen jo kahdesti parantunut. Ensimmäisen kerran kärsin paniikkihäiriöstä yläasteella, se iski aina koulun ruokajonossa, mutta selätin sen taudin silloin, ilman lääkkeitä, ilman psykologeja. 30v:na jouduin väkivallan kohteeksi, ja sitä traumaa käsittelin kauan. Kun sain trauman päätökseen paniikkihäiriö tuli takaisin paljon vaikeampana kuin aikaisemmin. Selätin senkin kahdessa kuukaudessa.

Se että te ette ymmärrä minun tekstiäni, johtuu siitä ettette ole vielä parantuneet. Sitten kun/jos parannutte, ymmärrätte mitä kirjoitin. Tai varmaankin ymmärrätte nytkin, mutta ette pysty ottamaan sitä vastaan, ettekä hyväksymään. Paniikkihäiriö ei ole flunssa, se ei parane itsestään.

[/quote]Perjaatteessa olet oikeassa, käytännössä paljon vaikeampi toteuttaa ja aika yksilökohtaista kuitenkin miten helposti sen paniikkihäiriön saa hoidettua. Teit varmaan ennätyksen jos parissa kuukaudessa paranit. T. 10v siedättänyt

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 18:08"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 00:33"]

Pelkään että törmään tuttuihin koska menneisyys ahdistaa ja hävettää. Nykyään pelkään vaikka en tuttuihin törmääkään...... eli ensin pelkäsin yhtä asiaa siellä kaupassa ja pelot kasvaa ja alan pelkäämään kaikkea

[/quote]

Juuri tätä tarkoitin. Pelko ottaa niin paljon tilaa ja valtaa kuin sille sitä antaa. Kun alkaa pelkäämään pelkoa, elämä kaventuu ja kutistuu. Uusia pelkoja tulee sitä mukaan kun vanhaan sopeutuu ja antaa sille periksi. Kohta te huomaatte että te makaatte vain päivät kotona, ettekä uskalla lähteä minnekään ilman lääkkeitä. Olette riippuvaisia lääkkeistä ja kohta huomaatte että pelkkä ajatuskin lähtemisestä laukaisee kohtauksen. Kierre on valmis ja mitä enemmän välttelette tilanteita, sitä enemmän niitä tulee. Sen sijaan että kävelisitte niihin tilanteisiin aina uudestaan ja uudestaan, niin kauan että paniikkioireet loppuvat, te alatte välttelemään ja puolusteleen sairauttanne, ja annatte sille valtaa.

Sitten kun kyllästytte noihin kohtauksiinne, lakkaatte uskomasta niihin ja laukaisette ne tahallanne aina uudestaan ja uudestaan, te parannutte. Hieman vain rohkeutta peliin.

[/quote]

Kyllä mä kävelen niihin tilanteisiin uudestaan ja uudestaan. Yölliset paniikkikohtaukset ovat erittäin tavallisia minulle, silti menen nukkumaan joka ilta. Varmaan oma vika kun nukkuessa LIETSON paniikkia. :D

Et taida tietää mikä paniikkikohtaus on. Onhan Googlettaminen aika haastavaa.

[/quote]

Ei googlettaminen ole haastavaa, mutta paniikkihäiriöstä paraneminen näyttää olevan. Enkä tarvitse googlea sairauteen mistä olen jo kahdesti parantunut. Ensimmäisen kerran kärsin paniikkihäiriöstä yläasteella, se iski aina koulun ruokajonossa, mutta selätin sen taudin silloin, ilman lääkkeitä, ilman psykologeja. 30v:na jouduin väkivallan kohteeksi, ja sitä traumaa käsittelin kauan. Kun sain trauman päätökseen paniikkihäiriö tuli takaisin paljon vaikeampana kuin aikaisemmin. Selätin senkin kahdessa kuukaudessa.

Se että te ette ymmärrä minun tekstiäni, johtuu siitä ettette ole vielä parantuneet. Sitten kun/jos parannutte, ymmärrätte mitä kirjoitin. Tai varmaankin ymmärrätte nytkin, mutta ette pysty ottamaan sitä vastaan, ettekä hyväksymään. Paniikkihäiriö ei ole flunssa, se ei parane itsestään.

[/quote]

Hienoa, nyt voit googlettaa sanan "yksilökohtainen".

Jos ei vieläkään mene jakeluun niin päivän sana on "ylimielinen."

Laita korvanapit korviin ja kuuntele jotain hyvää musaa ja käyt äkkiä vaan hakemassa jotain pientä siitä kaupasta tai vaan kuljet sen läpi. Seuraavalla kerralla jo vähän pitempi reissu. Ajattelet jotain muuta kun sitä kauppaa että olet siellä. Viet itsesi pikkuhiljaa niihin tilanteisiin.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:46"]En todellakaan pelästynyt niitä kalapuikkoja ..

[/quote]

Apua mua alkoi hirveästi naurattamaan tämä... pelästyy kalapuikkoja... voiei.

Anteeksi, tää on vakava aihe enkä naura teidän ongelmillenne, on varmasti rankkaa. Jaksuja <3

Pelkään että törmään tuttuihin koska menneisyys ahdistaa ja hävettää. Nykyään pelkään vaikka en tuttuihin törmääkään...... eli ensin pelkäsin yhtä asiaa siellä kaupassa ja pelot kasvaa ja alan pelkäämään kaikkea

Siis se kohtaus tulee randomisti ja pelkäätte, että se tapahtuu ihmisten ilmoilla? Tapahtuuko esim. kotona tai töissä tms? Ja miten toivotte vieraan ihmisen menettelevän jos yhtäkkiä saattw kohtauksen?
T: toinen tietämätön, mutta asiasta kiinnostunut

Tiedän tunteen, itselleni tuli noita parikymppisenä. Istuin kaikessa rauhassa matikantunnilla, mukava ope, suht helpot laskut, ei mtn ihmeellistä ja pim, yhtäkkiä happi ei kulkenut, hyperventiloin ja kädet tärisivät. Sama toistui aina, eli kohtaus tuli kuin tyhjästä esim. kesken mukavan työpäivän, ei riidan seurauksena tai muuten ahdistavassa tilanteessa. Onneksi ei tule enää.

Mun paniikkikohtaus alkaa rytmihäiriönä, sitten oksettaa ja pyörryttää. Monesti lähtee taju ja oksennan ja on tullut housuun. Kun olen tajuissani, luulen kuolevani ja tulevani hulluksi. Käyttäydyn autistisesti kohtauksen aikana. Omin jaloin ei kaupasta ulos kävellä, ennenkuin rauhottavat vaikuttavat ja siihen menee noin tunti. Se aika kiljutaan ja itketään lattialla maaten jalat seinää vasten pystyssä, ettei taas pyörry. Nykyään on helpompi vaan olla menemättä kauppaan. Jos kohtaus tulee kotona, ei tartte hävetä kun makaa maassa ripelit housuissa itkemässä. Sitten jos oksentaa lääkkeet kokoajan ylös, ei ne kerkeä vaikuttamaan. 30mg oxamin tyhjään mahaan ja tunnin päästä olen kykenevä vaikka kauppakeskukseen ja ravintolaan ihan ilman ongelmia. Tämä tauti on yks saatanan helvetti. Kymmenen vuotta kärsitty ja terapioissa ravattu. Välillä on parempia kausia, välillä paniikki tulee heti kun aamulla silmänsä avaa.