Nainen, miksi et kuntoile?

Teen kaiken vapaa-ajan kotitöitä, että mieheni kerkeää rampata salilla ja muissa harrastuksissa. Vittu.

Koska aika katoaa limboon ihan kuin olisin hahmo tietokonepelissä jota ei yksinkertaisesti ole siitä hetkestä eteenpäin kun pukuhuoneen ovi aukeaa, siihen hetkeen kun se lähtiessä sulkeutuu takana. Olen kokeillut ja saan kyllä itseni säännöllisesti salille mutta sen jälkeen tuntuu vain siltä että päivästä on kadonnut monta tuntia aivan tyhjään. Kun tämä toistuu joka päivä, se on aika masentavaa. Oikeasti vaikuttaa laskevasti mielialaan ja siihen tunteeseen minkä saan elämästäni.

Kyse ei ole laiskuudesta koska esimerkiksi tiskaamisen tai töissäkäynnin kanssa minusta ei tunnu samalta. Kuntoilussa tyhjyyden ja elämästä ajan menettämisen tunteen aiheuttaa se että fyysisesti ponnistellessa en pysty kunnolla keskittymään omiin ajatuksiini vaan yhtäkkiä olen olemassa vain fyysisesti. Se tuntuu pahalta ja jättää koko päivään riittämättömän ja varastetun tunteen.

Suurin osa urheiluista on tylsää, ei mitään ajateltavaa. Olen fillaroinnut töihin ja parin kuukauden jälkeen käy tylsistyttämään. Jumpalla käy tylsistyttämään, lasken kattolautoja tms. Joukkuelajit taas ei sovi kun pitäisi ainaa yrittää 110%. Kyllähän mä yritän kuntoilla, mutta tylsäähän se on. 

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 15:33"]Kiinnostaa enemmän pään jumppaaminen
[/quote] Mä voin ihan rehellisesti sanoa, että mun pää on toiminut parhaiten silloin kun olen urheillut. Koreagrafisilla tunneilla saa myös aivojumppaa ja joskus pitää pusertaa juosten tai spinnaten niin että aivot tuulettuu. Olen niin levoton sielu, että tarvitsen liikuntaa kestääkseni arkea.

Siksi että en koe että saisin siitä mitään. Tasaisin väliajoin raahaan itseäsni salille ja jumppaan, eikä elämänlaatu ole sinä aikana yhtään parempi.

Mutta, minua vaivaa se, että teen töitä iäkkäiden parissa, eikä heistä näy se, kuka on jumpannut ja kuka ei. Pikemminkin niin päin, että ne jotka ovat liikkuneet paljon, ovat myös saaneet liikuntavammoja, ja sitten ne alkavat vanhemmiten vaivata vieläkin enemmän. Ne, joiden hurjin urheilusuoritus on ollut pyöräillä lähikauppaan ja takaisin, elävät ilman näitä vammoja. Enemmän näyttää merkkaavan painon pitäminen kohtuuden rajoissa, tupakoinnin ja päihteiden välttäminen, terveellinen ruoka (itse asiassa ei aina sekään, oman sukuni satavuotiaat mummot ovat eläneet voilla ja punaisella maidolla)  mutta myös  sosiaalisuus ja tietty myönteisyys ja ilo elämää kohtaan.  Joten minusta tuntuu, että liikuntaa jotenkin ylikorostetaan.

Inhoan kuntoilua, ja masennus on vienyt vähäisenkin elämänilon. Hädin tuskin jaksan käydä koulussa, kaupassa ja siivota kämppääni.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:27"]Siksi että en koe että saisin siitä mitään. Tasaisin väliajoin raahaan itseäsni salille ja jumppaan, eikä elämänlaatu ole sinä aikana yhtään parempi.

Mutta, minua vaivaa se, että teen töitä iäkkäiden parissa, eikä heistä näy se, kuka on jumpannut ja kuka ei. Pikemminkin niin päin, että ne jotka ovat liikkuneet paljon, ovat myös saaneet liikuntavammoja, ja sitten ne alkavat vanhemmiten vaivata vieläkin enemmän. Ne, joiden hurjin urheilusuoritus on ollut pyöräillä lähikauppaan ja takaisin, elävät ilman näitä vammoja. Enemmän näyttää merkkaavan painon pitäminen kohtuuden rajoissa, tupakoinnin ja päihteiden välttäminen, terveellinen ruoka (itse asiassa ei aina sekään, oman sukuni satavuotiaat mummot ovat eläneet voilla ja punaisella maidolla)  mutta myös  sosiaalisuus ja tietty myönteisyys ja ilo elämää kohtaan.  Joten minusta tuntuu, että liikuntaa jotenkin ylikorostetaan.
[/quote] Alapeukutin vahingossa. Minä olin lapsi jonka kanssa piti ulkoilla säällä kuin säällä etten olisi hyppinyt seinille. Tiedän etteivät kaikki saa liikunnasta samoja kiksejä. Minä olen helposti addiktoituva ja jollen liikkuisi niin tarvitsisin rauhoittavia tai alkoholia. Olen ollut välillä pitkiäkin aikoja urheilematta, mutta kun olen löytänyt liikunnanriemun uudestaan; niin tunnen oloni upeaksi, jotenkin puhtaaksi. Pystyn taas hengittämään.

Siksi, että sinä voisit kauhistella sitä.

Taidanpa avata sipsipussin

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:18"]

Suurin osa urheiluista on tylsää, ei mitään ajateltavaa. Olen fillaroinnut töihin ja parin kuukauden jälkeen käy tylsistyttämään. Jumpalla käy tylsistyttämään, lasken kattolautoja tms. Joukkuelajit taas ei sovi kun pitäisi ainaa yrittää 110%. Kyllähän mä yritän kuntoilla, mutta tylsäähän se on. 

[/quote]

joukkuelajeissa kun löytää hyvän porukan, jossa taitotasot samalla tasolla ja kilpailuhenkeä löytyy, niin ei uskoisi ikinä että olisi tylsää. Vaikka monet näkevät ammattiurheilunkin vain rahan tekemiseen tarkoitettuna, niin itse löydän tietyistä tapahtumista jopa runollista kauneutta ja draamaa. En tarkoita nyt mitään maikkarin ylihehkutettuja lähetyksiä vaan muita lajeja, jossa mahdollisuus nähdä esim vuosikymmenen ottelu, esim tennis, jossa voimasuhteet saattavat heitellä ottelun sisällä paljonkin.

itseä ihmetyttää ne, jotka ovat vielä aikuisiälläkin katkeria koululiikunnasta ja kieltäytyvät kaikesta siitä muistuttavasta. Itsellehhän sitä kannattaa liikkua.

Ei jaksa enää kun painaa kahta duunia ja hoitaa kodin ja lapset. Onneksi teen fyysistä työtä niin ei rupsahda.

Hmm, vähän punaniskaista. Mulla bmi 21, oikeen kiva kroppa eikä pakkomielletä mihinkään ruokaan eikä itseni palvomiseen liikunnan kautta. Pää kestää, lihaskunto hyvä arkiliikunnalla, arvostan enemmän älykköjä ja sivistyneitä. Ehkä urheilisin, jos ei ois henkistä kapasiteettia.

Ei kiinnosta mursunvertaa

Varmaan juuri se aika sama syy, kun monella muulla. Olen aika vaativassa duunissa ja olen jo työpäivän jälkeen suhteellisen väsynyt. Sitten haen lapsen kotiin tarhasta ja rupean vääntämään ruokaa ja kuuntelen kiukuttelua. Pikku Kakkosen aika (joko katsoo, niin kuin nyt telkusta tai katsoo kuudesta seiskaan sen netin kautta) on mulla kyllä vapaata mutta yleensä käytän sen lukien aamun lehden (että pysyisin yhteiskunnasta ja maailmasta edes jotenkin ajantasalla). Sitten onkin jo iltahässäkät. Kun lapsi nukkuu saatan tehdä vielä töitä.... Ymmärrän, että liikunta antais energiaa ja kai sen saisi puristettua johonkin väliin esim tohon Pikku Kakkosen aikaan mutta kun se ei ole tullut elämäntavaksi ja muutenkin on väsähätnyt niin ajatus, että rupeais polkemaan spinningpyörää tai kotijumppailemaan... niin... se jää valitettavasti vaan ajatukseksi. 

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:42"]

Hmm, vähän punaniskaista. Mulla bmi 21, oikeen kiva kroppa eikä pakkomielletä mihinkään ruokaan eikä itseni palvomiseen liikunnan kautta. Pää kestää, lihaskunto hyvä arkiliikunnalla, arvostan enemmän älykköjä ja sivistyneitä. Ehkä urheilisin, jos ei ois henkistä kapasiteettia.

[/quote]

et ole näemmä ikinä tosissasi urheillut, jos uskot että urheilu ei vaadi henkistä kapasiteettia. 

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:42"]Hmm, vähän punaniskaista. Mulla bmi 21, oikeen kiva kroppa eikä pakkomielletä mihinkään ruokaan eikä itseni palvomiseen liikunnan kautta. Pää kestää, lihaskunto hyvä arkiliikunnalla, arvostan enemmän älykköjä ja sivistyneitä. Ehkä urheilisin, jos ei ois henkistä kapasiteettia.
[/quote] Miten henkinen kapasiteetti ja fyysisyys sulkevat toisensa pois? Minä en bodaa vaan nautin euforiasta, flow-tilasta.

Ei huvita

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:38"][quote author="Vierailija" time

[/quote]

itseä ihmetyttää ne, jotka ovat vielä aikuisiälläkin katkeria koululiikunnasta ja kieltäytyvät kaikesta siitä muistuttavasta. Itsellehhän sitä kannattaa liikkua.
[/quote]

Jännästi ilmaistu. Itse en kehtaisi sanoa koulukiusatulle että ryhdistäydy ja kasvata itsetunto, itsellesi sinä elät. On mielenkiintoista miten syvälle nuoruuden tunteet voivat juurtua ja miten välinpitämättömiä niistä ovat ihmiset, jotka eivät asiaa ymmärrä.

Liikunnanopettajat ovat isojen asioiden äärellä. Niillä tunneilla ollaan niin herkillä: kilpailuhenkisyys ja teinitytön epävarmuus kehostaan. Nämä kaksi ovat sellainen yhdistelmä että moni hitaasti kehittyvät ja kömpelö nuori inhoaa liikuntatunteja. Ja moni aikuinenkin löytää työpaikan virkistymispäivänä lenkkareita jalkaan vetäessään itsestään edelleen sen pikkutytön, joka itkee pukukopissa koska on niin huono, ettei kelpaa.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:38"][quote author="Vierailija" time [/quote] itseä ihmetyttää ne, jotka ovat vielä aikuisiälläkin katkeria koululiikunnasta ja kieltäytyvät kaikesta siitä muistuttavasta. Itsellehhän sitä kannattaa liikkua. [/quote] Jännästi ilmaistu. Itse en kehtaisi sanoa koulukiusatulle että ryhdistäydy ja kasvata itsetunto, itsellesi sinä elät. On mielenkiintoista miten syvälle nuoruuden tunteet voivat juurtua ja miten välinpitämättömiä niistä ovat ihmiset, jotka eivät asiaa ymmärrä. Liikunnanopettajat ovat isojen asioiden äärellä. Niillä tunneilla ollaan niin herkillä: kilpailuhenkisyys ja teinitytön epävarmuus kehostaan. Nämä kaksi ovat sellainen yhdistelmä että moni hitaasti kehittyvät ja kömpelö nuori inhoaa liikuntatunteja. Ja moni aikuinenkin löytää työpaikan virkistymispäivänä lenkkareita jalkaan vetäessään itsestään edelleen sen pikkutytön, joka itkee pukukopissa koska on niin huono, ettei kelpaa.

[/quote]

mielestäni koululiikunnassa olevasta kilpailusta on hyötyä. Hyvä paikka oppia sietämään tappioita ja tuntea voittamisen riemua. Yhdelläkään koululuokalla ei ole niin kovaa tasoa, että yrittämällä siellä ei pärjäisi. Parhaatkin niillä tunneilla ovat aloittaneet nollilta. Eri asia, jos opettajat luonnevikaisia kiusaajia. Cooperin testiä kritisioidaan aina väliajoin mutta ei se kerro kuin yksilön sen hetkisestä juoksukunnosta. Jos esim alle 2000m juoksee myöhäis teini-iässä niin ei siinä ole syyttäminen opettajaa tai muita. Muutenkin kaikessa tekemisessä saa kovimmellekkin jauhot suuhun vain kun jaksaa yrittää.

Kilpailuvietti on synnynnäistä, eikä kaikilla sitä ole. He kokevat kilpailun ahdistavana ja turhana. Yhteistyöllä kun pääsee usein vähintään yhtä hyviin tuloksiin, siis elämässä, kuin kilpailemalla. 

Ne, jotka nauttivat kilpailusta, voivat siitä nauttia, mutta on väärin ajatella, että kaikkien pitäisi. 

Inhoan liikunnan jälkeistä tunteja jatkuvaa turtaa ja keskittymiskyvytöntä oloa, joka haittaa niiden asioiden harrastamista, joista nautin.