Nainen, miksi et kuntoile?

Kouluhan on kilpailua (kuten elämä yleensäkin) eikä liikuntatunnit tee poikkeusta. Mutta millään muulla oppitunnilla se kilpailu ei ole niin raakaa: ei matikantunnilla huonommat laskijat joudu yleisen nöyryytyksen kohteeksi. Kuvaamataidon tunnillakaan suoritustasi ei seuraa 20 silmäparia. Ja vaikka seuraisikin, et ole niiden silmäparien seurassa hikisenä ja sen jälkeen alasti suihkussa. Siksi liikuntatunneilla ollaan niin herkillä, koska siihen liittyy niin paljon muutakin kuin vain voitto ja häviö. Se on myös paljon ulkonäköä ja hierarkiaa (suosituimmat valitaan ensin joukkueeseen) ja siksi opettajan pitää olla todella ammattitaitoinen, ettei lähde laiskuuttaan mukaan siihen teinityttöjen julmuuteen.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:38"][quote author="Vierailija" time [/quote] itseä ihmetyttää ne, jotka ovat vielä aikuisiälläkin katkeria koululiikunnasta ja kieltäytyvät kaikesta siitä muistuttavasta. Itsellehhän sitä kannattaa liikkua. [/quote] Jännästi ilmaistu. Itse en kehtaisi sanoa koulukiusatulle että ryhdistäydy ja kasvata itsetunto, itsellesi sinä elät. On mielenkiintoista miten syvälle nuoruuden tunteet voivat juurtua ja miten välinpitämättömiä niistä ovat ihmiset, jotka eivät asiaa ymmärrä. Liikunnanopettajat ovat isojen asioiden äärellä. Niillä tunneilla ollaan niin herkillä: kilpailuhenkisyys ja teinitytön epävarmuus kehostaan. Nämä kaksi ovat sellainen yhdistelmä että moni hitaasti kehittyvät ja kömpelö nuori inhoaa liikuntatunteja. Ja moni aikuinenkin löytää työpaikan virkistymispäivänä lenkkareita jalkaan vetäessään itsestään edelleen sen pikkutytön, joka itkee pukukopissa koska on niin huono, ettei kelpaa.

[/quote]

mielestäni koululiikunnassa olevasta kilpailusta on hyötyä. Hyvä paikka oppia sietämään tappioita ja tuntea voittamisen riemua. Yhdelläkään koululuokalla ei ole niin kovaa tasoa, että yrittämällä siellä ei pärjäisi. Parhaatkin niillä tunneilla ovat aloittaneet nollilta. Eri asia, jos opettajat luonnevikaisia kiusaajia. Cooperin testiä kritisioidaan aina väliajoin mutta ei se kerro kuin yksilön sen hetkisestä juoksukunnosta. Jos esim alle 2000m juoksee myöhäis teini-iässä niin ei siinä ole syyttäminen opettajaa tai muita. Muutenkin kaikessa tekemisessä saa kovimmellekkin jauhot suuhun vain kun jaksaa yrittää.

[/quote]

Joo, jos hävittiin se oli mun vika, jos voitettiin se jonkun suositun ansiota. Ehkä siellä joku oppii sietämään tappiota, mutta siihen kuului sen huonon haukkuminen. Ja voittamisen riemu, mitä se on? Sitä en ainakaan koskaan tuntenut koululiikunnassa vaikka oltaisiin voitettu. Minä en enää koskaan joukkueurheile, kiitos koulukiusaajien. Ja kyllä kiitosta voidaan antaa myös eräälle helvetin kilpailuhenkiselle opettajalle. Minä kilpailen vain ja ainoastaan itseni kanssa, jos hänenkään kanssa. Liikkumisen pitäisi olla kivaa, ei kamppailua paremmuudesta.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:08"]

Kouluhan on kilpailua (kuten elämä yleensäkin) eikä liikuntatunnit tee poikkeusta. Mutta millään muulla oppitunnilla se kilpailu ei ole niin raakaa: ei matikantunnilla huonommat laskijat joudu yleisen nöyryytyksen kohteeksi. Kuvaamataidon tunnillakaan suoritustasi ei seuraa 20 silmäparia. Ja vaikka seuraisikin, et ole niiden silmäparien seurassa hikisenä ja sen jälkeen alasti suihkussa. Siksi liikuntatunneilla ollaan niin herkillä, koska siihen liittyy niin paljon muutakin kuin vain voitto ja häviö. Se on myös paljon ulkonäköä ja hierarkiaa (suosituimmat valitaan ensin joukkueeseen) ja siksi opettajan pitää olla todella ammattitaitoinen, ettei lähde laiskuuttaan mukaan siihen teinityttöjen julmuuteen.

[/quote]

Sä puet sanoiksi todella hyvin. Itseäni aina mietityttänyt näin äitinä, miksi juuri siinä aineessa on ne epäpätevimmät opettajat, jossa tuo kaikki haavoittuvuus on niin läsnä ja todella tarvittaisiin se ammattipedagogi.

Ja ei se ollut kyllä hauskaa, ainakaan mun aikana, urheilijatyypeillekään. Itse kilpailin vaikka missä ljissa nuorena ja voin sanoa jälkikäteenkin olleeni todella urheilullinen. Missään muussa aineessa ei ollut niin ahdistavaa menestyksenpakkoa kuin liikunnassa. Vihasin liikuntatunteja vaikka urheilusta pidin ja nautinkin muuten.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:38"][quote author="Vierailija" time [/quote] itseä ihmetyttää ne, jotka ovat vielä aikuisiälläkin katkeria koululiikunnasta ja kieltäytyvät kaikesta siitä muistuttavasta. Itsellehhän sitä kannattaa liikkua. [/quote] Jännästi ilmaistu. Itse en kehtaisi sanoa koulukiusatulle että ryhdistäydy ja kasvata itsetunto, itsellesi sinä elät. On mielenkiintoista miten syvälle nuoruuden tunteet voivat juurtua ja miten välinpitämättömiä niistä ovat ihmiset, jotka eivät asiaa ymmärrä. Liikunnanopettajat ovat isojen asioiden äärellä. Niillä tunneilla ollaan niin herkillä: kilpailuhenkisyys ja teinitytön epävarmuus kehostaan. Nämä kaksi ovat sellainen yhdistelmä että moni hitaasti kehittyvät ja kömpelö nuori inhoaa liikuntatunteja. Ja moni aikuinenkin löytää työpaikan virkistymispäivänä lenkkareita jalkaan vetäessään itsestään edelleen sen pikkutytön, joka itkee pukukopissa koska on niin huono, ettei kelpaa.

[/quote]

mielestäni koululiikunnassa olevasta kilpailusta on hyötyä. Hyvä paikka oppia sietämään tappioita ja tuntea voittamisen riemua. Yhdelläkään koululuokalla ei ole niin kovaa tasoa, että yrittämällä siellä ei pärjäisi. Parhaatkin niillä tunneilla ovat aloittaneet nollilta. Eri asia, jos opettajat luonnevikaisia kiusaajia. Cooperin testiä kritisioidaan aina väliajoin mutta ei se kerro kuin yksilön sen hetkisestä juoksukunnosta. Jos esim alle 2000m juoksee myöhäis teini-iässä niin ei siinä ole syyttäminen opettajaa tai muita. Muutenkin kaikessa tekemisessä saa kovimmellekkin jauhot suuhun vain kun jaksaa yrittää.

[/quote]

Joo, jos hävittiin se oli mun vika, jos voitettiin se jonkun suositun ansiota. Ehkä siellä joku oppii sietämään tappiota, mutta siihen kuului sen huonon haukkuminen. Ja voittamisen riemu, mitä se on? Sitä en ainakaan koskaan tuntenut koululiikunnassa vaikka oltaisiin voitettu. Minä en enää koskaan joukkueurheile, kiitos koulukiusaajien. Ja kyllä kiitosta voidaan antaa myös eräälle helvetin kilpailuhenkiselle opettajalle. Minä kilpailen vain ja ainoastaan itseni kanssa, jos hänenkään kanssa. Liikkumisen pitäisi olla kivaa, ei kamppailua paremmuudesta.

[/quote]

mielenkiintoista, että tyttöjen liikuntatunnit eroavat noin paljon poikien tunneista. Johtuuko naisliikunnanopettajista vai mistä asioista? Poikien tunneilla ei katsottu kieroon kuin niitä jotka tulivat tunnille farkut jalassa ja muutenkin olivat naama norsun vituilla. Muistan kyllä miten heikoin jätkä nostettiin oikein jalustalle kun sai onnistumisia. Saatettiin päivienkin jälkeen tunneista muistuttaa että aika hieno maali/suoritus. 

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:38"][quote author="Vierailija" time [/quote] itseä ihmetyttää ne, jotka ovat vielä aikuisiälläkin katkeria koululiikunnasta ja kieltäytyvät kaikesta siitä muistuttavasta. Itsellehhän sitä kannattaa liikkua. [/quote] Jännästi ilmaistu. Itse en kehtaisi sanoa koulukiusatulle että ryhdistäydy ja kasvata itsetunto, itsellesi sinä elät. On mielenkiintoista miten syvälle nuoruuden tunteet voivat juurtua ja miten välinpitämättömiä niistä ovat ihmiset, jotka eivät asiaa ymmärrä. Liikunnanopettajat ovat isojen asioiden äärellä. Niillä tunneilla ollaan niin herkillä: kilpailuhenkisyys ja teinitytön epävarmuus kehostaan. Nämä kaksi ovat sellainen yhdistelmä että moni hitaasti kehittyvät ja kömpelö nuori inhoaa liikuntatunteja. Ja moni aikuinenkin löytää työpaikan virkistymispäivänä lenkkareita jalkaan vetäessään itsestään edelleen sen pikkutytön, joka itkee pukukopissa koska on niin huono, ettei kelpaa.

[/quote]

mielestäni koululiikunnassa olevasta kilpailusta on hyötyä. Hyvä paikka oppia sietämään tappioita ja tuntea voittamisen riemua. Yhdelläkään koululuokalla ei ole niin kovaa tasoa, että yrittämällä siellä ei pärjäisi. Parhaatkin niillä tunneilla ovat aloittaneet nollilta. Eri asia, jos opettajat luonnevikaisia kiusaajia. Cooperin testiä kritisioidaan aina väliajoin mutta ei se kerro kuin yksilön sen hetkisestä juoksukunnosta. Jos esim alle 2000m juoksee myöhäis teini-iässä niin ei siinä ole syyttäminen opettajaa tai muita. Muutenkin kaikessa tekemisessä saa kovimmellekkin jauhot suuhun vain kun jaksaa yrittää.
[/quote] Hei minä inhosin koululiikuntaa ja erityisesti pesäpalloa. Siitäkin huolimatta minä urheilen ja erityisesti silloin kun elämä potkii.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:19"][quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:38"][quote author="Vierailija" time [/quote] itseä ihmetyttää ne, jotka ovat vielä aikuisiälläkin katkeria koululiikunnasta ja kieltäytyvät kaikesta siitä muistuttavasta. Itsellehhän sitä kannattaa liikkua. [/quote] Jännästi ilmaistu. Itse en kehtaisi sanoa koulukiusatulle että ryhdistäydy ja kasvata itsetunto, itsellesi sinä elät. On mielenkiintoista miten syvälle nuoruuden tunteet voivat juurtua ja miten välinpitämättömiä niistä ovat ihmiset, jotka eivät asiaa ymmärrä. Liikunnanopettajat ovat isojen asioiden äärellä. Niillä tunneilla ollaan niin herkillä: kilpailuhenkisyys ja teinitytön epävarmuus kehostaan. Nämä kaksi ovat sellainen yhdistelmä että moni hitaasti kehittyvät ja kömpelö nuori inhoaa liikuntatunteja. Ja moni aikuinenkin löytää työpaikan virkistymispäivänä lenkkareita jalkaan vetäessään itsestään edelleen sen pikkutytön, joka itkee pukukopissa koska on niin huono, ettei kelpaa.

[/quote]

mielestäni koululiikunnassa olevasta kilpailusta on hyötyä. Hyvä paikka oppia sietämään tappioita ja tuntea voittamisen riemua. Yhdelläkään koululuokalla ei ole niin kovaa tasoa, että yrittämällä siellä ei pärjäisi. Parhaatkin niillä tunneilla ovat aloittaneet nollilta. Eri asia, jos opettajat luonnevikaisia kiusaajia. Cooperin testiä kritisioidaan aina väliajoin mutta ei se kerro kuin yksilön sen hetkisestä juoksukunnosta. Jos esim alle 2000m juoksee myöhäis teini-iässä niin ei siinä ole syyttäminen opettajaa tai muita. Muutenkin kaikessa tekemisessä saa kovimmellekkin jauhot suuhun vain kun jaksaa yrittää.

[/quote]

Joo, jos hävittiin se oli mun vika, jos voitettiin se jonkun suositun ansiota. Ehkä siellä joku oppii sietämään tappiota, mutta siihen kuului sen huonon haukkuminen. Ja voittamisen riemu, mitä se on? Sitä en ainakaan koskaan tuntenut koululiikunnassa vaikka oltaisiin voitettu. Minä en enää koskaan joukkueurheile, kiitos koulukiusaajien. Ja kyllä kiitosta voidaan antaa myös eräälle helvetin kilpailuhenkiselle opettajalle. Minä kilpailen vain ja ainoastaan itseni kanssa, jos hänenkään kanssa. Liikkumisen pitäisi olla kivaa, ei kamppailua paremmuudesta.

[/quote]

mielenkiintoista, että tyttöjen liikuntatunnit eroavat noin paljon poikien tunneista. Johtuuko naisliikunnanopettajista vai mistä asioista? Poikien tunneilla ei katsottu kieroon kuin niitä jotka tulivat tunnille farkut jalassa ja muutenkin olivat naama norsun vituilla. Muistan kyllä miten heikoin jätkä nostettiin oikein jalustalle kun sai onnistumisia. Saatettiin päivienkin jälkeen tunneista muistuttaa että aika hieno maali/suoritus. 
[/quote]

Eiköhän se ole tämä naisten maailma, missä tikulla silmään sitä joka ulkosynnyttimet omistaa. Kun ensimmäiselle luokkakaverille iskee jonkinlainen kuukautiskierrontynkä, alkaa vit**ilu. Näkeehän sen tältä palstaltakin, että nainen kannustamassa toista naista on harvinainen näky.

Nimim. "se sama joka täällä koululiikunnan raadollisuudesta poraa"

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:19"]

mielenkiintoista, että tyttöjen liikuntatunnit eroavat noin paljon poikien tunneista. Johtuuko naisliikunnanopettajista vai mistä asioista? Poikien tunneilla ei katsottu kieroon kuin niitä jotka tulivat tunnille farkut jalassa ja muutenkin olivat naama norsun vituilla. Muistan kyllä miten heikoin jätkä nostettiin oikein jalustalle kun sai onnistumisia. Saatettiin päivienkin jälkeen tunneista muistuttaa että aika hieno maali/suoritus. 

[/quote]

Mielenkiintoista, että poikien liikunnantunnit eroavat näin paljon toisistaan. Meillä huonoille sählyn pelaajille vittuilivat niin luokkakaverit, kuin opettajatkin ja joka lajiin oli paras olla omat kalliit varusteet tai pääsit pilkan keskipisteeksi.

Taitaa olla tässä ketjussa melko paljon ylipainoisia naisia :). Ei kiinnosta, ei huvita, taidan avata sipsipussin jne...

Olen laiska ja kiireinen. Matkustan työni puolesta paljon, joten olen suurimman osan ajasta vieraassa ympäristössä, jossa en edes oikein uskalla lähteä lenkille... Juoksen ja kävelen kyllä silloin tällöin, mutta en kyllä voisi sanoa harrastavani urheilua. Osa on myöskin osaamisesta kiinni, en tiedä iten vetää mitään järkeviä lihastreenejä kotona tms.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:19"]

mielenkiintoista, että tyttöjen liikuntatunnit eroavat noin paljon poikien tunneista. Johtuuko naisliikunnanopettajista vai mistä asioista? Poikien tunneilla ei katsottu kieroon kuin niitä jotka tulivat tunnille farkut jalassa ja muutenkin olivat naama norsun vituilla. Muistan kyllä miten heikoin jätkä nostettiin oikein jalustalle kun sai onnistumisia. Saatettiin päivienkin jälkeen tunneista muistuttaa että aika hieno maali/suoritus. 

[/quote]

Mielenkiintoista, että poikien liikunnantunnit eroavat näin paljon toisistaan. Meillä huonoille sählyn pelaajille vittuilivat niin luokkakaverit, kuin opettajatkin ja joka lajiin oli paras olla omat kalliit varusteet tai pääsit pilkan keskipisteeksi.

[/quote]

No mä jo ajattelin, että onpa teinipojat kypsiä!

Siksi koska paikkakunnalla jonne muutin ei ole tarjota sitä harrastusmahdollisuutta mitä haluaisin. Kävelen kyllä kouluun jne, mutta hikiliikunta on jäänyt. Sali ei innosta tippaakaan, onneksi pääsen pian muuttamaan pois täältä rakkaan harrastukseni pariin!

Olen kovaa työtä vaativassa mainostoimistotyössä jonka lisäksi opiskelen samalla. Todella tyhmää, mutta en vain jaksa sen lisäksi kuin satunnaisia lenkkejä.

Harrastan vain hyötyliikuntaa (kävelen työmatkat, kauppareissut ja kaikki muut matkat jotka ovat alle 5km yhteen suuntaan) ja liikun myös töissä paljon. En oikein miellä liikuntaa vain liikunnan takia mitenkään miellyttäväksi (eli ei tulisi mieleenkään lähteä kuntosalille pyöräilemään, kun voin pyöräillä vaikka työmatkat). Hyvässä seurassa liikunta on kyllä kivaa, esimerkkinä vaikkapa työporukan kanssa pelattu pesäpallo.

Semmoinen totinen ja tosissaan liikkuminen ei ole minun mielestäni tekemisen arvoista.

Väsyttää :(

Lisäksi teen mieluummin sitä, mistä tykkään. Aivojumppaa siis mieluummin.

En omista autoa, joten kuljen kaikki matkat pyörällä, myös sen 5km työmatkan. Teen fyysistä työtä johon kuuluu paljon liikkumista kävelystä kantamiseen (en ole hoitoalalla :D)

Yksipuolistahan tuo taitaa olla. Mutta en myöskään haluaisi lukea täältä tai muualtakaan huumoriketjua siitä miten se talipallo-riipputissi taas tunki meidän uimahalliin/kuntosalille...

Koska en jaksa enkä tykkää kuntoilla. Kävelyä sentään harrastan, mutta ei sitä kuntoiluksi voi laskea. Tarvetta ei ole myöskään laihduttaa kiloakaan.

Väsymys. En vain jaksa. Kiinnostusta olisi.

Ptystyn pitämään linjani kurissa muutenkin. Eikä vaan jaksa.

Mä sanoin henkisestä kapasiteetista ja kyllä olen urheillut, jopa ksi sm-mitali:D olen muös valmentanut, juossut marathoneja jne. Minulla siis onni, että aivan sama mitä söisin, on painoni sama. Vatsalihaksista osa näkyy ääriviivat ja käytän 26" farkkuja. Tähän kaikkeen syynä se, että tajusin lopettaa älyttömän urheilun. Ainoat, joita älyllisedti arvostan ovat kauppi ja muutama muu. Muiden sankareiden elämähän pyörii vaa'an ja vammojensa ympärillä, muutama lukenut kauppiksen kautta itsensä johonkin konsultin hommaan, jossa pääsee käyttämään kyynerpäitä. Lopuilla räjähtää pää, kun ura loppuu eikä ole kouluja käyty eikä liiallista älyä, mutta saatanallinen tahto päteä ja voittaa. Tarvitseeko luetella nimiä? Olen alalla, jossa tapaan jatkuvasti itsensä urheilulla vammauttaneita. Olkavamman jälkeen salille, proteesilla puolikkaalle jne. Ei ole tervettä. Se on itsensä ylikorostamista, epätervettä suhdetta kroppaan, asioiden pakenemista jne. Esim. penikkatautihan on tyhmyyttä, mutta eihän sitä saa ääneen sanoa:D meillä on nyös 10 vuoden päästä aikamoinen pommi fitness-beibejen hedelmöttymyyden hoidossa, myös tod.näk. kauneuskirurgien jälkien korjaamisessa. Tämä on faktaa. Ja tietyn normaalin rajan yli treenaamisesta: ei nopeuta leikkauksesta palautumista, lähinnä edistää infektioiden pesimistä. Sori:D mä avaan sipsipussin, hyvän kirjan ja radion, oon kyl niin katkera. Tänään teillä saattaa nousta 500g enemmän penkistä ku ennen ja se, jos mikä, on maailmanhistoriallisesti ja älyllenne merkittävää.

Ei kiinnosta. Arvostan toki liikkuvia ihmisiä. En ole koskaan ollut urheilullista tyyppiä. Painonhallintaan ei ole tarvetta, mutta olishan kuntoilu kaikenkaikkiaan hyödyllistä.