Nainen, miksi et kuntoile?

kahden pikkulapsen yh-äitinä ei oikein pääse mihinkään. Kotona yritän välillä jumpata. Jumppapallo ostettu mutta arvatkaas saako sitä rauhassa käyttää kun lapset on paikalla... ja kun ne viimein nukkuu niin oon itsekin ihan uupunut...

Varmaan koska olen laiska. Liikun lähinnä sen verran kuin on pakko, eli koirat ulkoilutan kolmesti päivässä. Joskus tekee mieli tanssia tai jumpata tai kahvakuulaila. Ei kuitenkaan säännöisesti.

Hyötyliikunnasta onneksi saa ees vähä liikuntaa.

Ei kiinnosta. Inhoan liikuntaa ja kuntoilua. Uskon myös että pelkällä arkiliikunnalla pysyy terveenä ihan hyvin. En tarvitse mihinkään sen parempaa kuntoa. Ja ulkonäkö on minulle yksi ja sama, joten en senkään takia treenaa tai kuntoile. 

ei kiinnosta

Tulee tarpeeks liikuntaa ihan työpäivän aikanakin.

Olen patalaiska. Olen aina ollut luonnostaan hoikka, joten mikään ei oikein motivoi minua liikkumaan. Tietysti voisin olla timmimpi ja lihaksikkaampi, mutta olen silti niin tyytyväinen nykyiseen vartalooni, ettei minulla ole motivaatiota liikkua tai muokata kehoani täydelliseksi. Tiedän, että oma terveys tulisi olla se tärkein motivaattori, mutta olen kai liian välinpitämätön. Peruskuntoni on hyvä enkä ole juuri koskaan edes flunssassa, mutta tilanne voi muuttua milloin tahansa. Jos minulla olisi koira, silloin lenkkeilylle olisi tarkoitus ja liikkuisin mielelläni. Itseni vuoksi en viitsi sitä tehdä. Myös mieluisa harrastus voisi innostaa liikkumaan, mutta rahatilanteeni ei salli ratsastusta, seinäkiipeilyä, surffaamista ja muita kiinnostavia lajeja.

Väsyttää eikä kiinnosta.
Jos saisin ylimääräistä energiaa, kiipeäisin kiinnittämään itselleni hirttoköyden. Nyt en jaksa tehdä edes sitä vaikka sen jälkeen sais levätä forever.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 15:33"]

Kiinnostaa enemmän pään jumppaaminen

[/quote]

Sotanorsu?

Ei kiinnosta. Olen pieni ja normaalipainoinen ja ainakin vaatteet päällä näytän hyvältä, paljaana ei tarvitse missään näyttäytyä. Jaksan kivuta portaat ja kävellä postilaatikolle. Riittää mulle.

Kuntoilu on järjetöntä ajan hukkaa, jollei siitä nauti. Minä en nauti vaan inhoan kuntoilua. Miksi kuluttaa syömänsä kalorit tahallaan? Tuhlata rahaa, aikaa ja saada mieli pahaa?

Terveys on ainoa hyvä syy kuntoiluun, mutta kun työ ja arki on fyysistä niin saa luvan riittää.

Koulun pakkoliikunta ja sadistinen liikunnanope, joka otti silmätikukseen ne luokan huonoimmat urheilussa. Vaikka kuinka yritti, numero ei koskaan noussut. Sama opettaja seurasi yläasteelta lukioon. Jäi traumat ja liikunnan ilo katosi.

Tykkään tosi paljon monista ryhmäliikuntatunneista, harmi vaan, että oon niin väsynyt aina ja se rajoittaa liikuntaa.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 15:34"]

Kuntoilenhan mä.

[/quote]

Niin minäkin, ja aika paljonkin vielä. 

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 16:51"]Koulun pakkoliikunta ja sadistinen liikunnanope, joka otti silmätikukseen ne luokan huonoimmat urheilussa. Vaikka kuinka yritti, numero ei koskaan noussut. Sama opettaja seurasi yläasteelta lukioon. Jäi traumat ja liikunnan ilo katosi.
[/quote]

Itselleni tämä varjosti liikuntaa vuosikausia. Kaikki urheilu oli kouluaikana kilpailua ja kyllä siinä tunsi elävänsä, kun liikuntatunti toisensa jälkeen sinua ei pelkästään valkattu joukkueisiin viimeisenä, vaan myös siinä vaiheessa kiukuteltiin "onko pakko" ja "me pärjättäis kyl paremmin jos ois yks vähemmän mielummin kun TOI". En edes ollut lihava, mutta hidas ja kömpelö ihan luonnostani. Olisin tykännyt hiihtää ja juosta mutta koska en niissäkään ollut luokkani parhaita, opettaja ei antanut osallistua edes koulun kilpailuihin koska "ei siitä olisi mitään hyötyä kuitenkaan."

Nyt vasta aikuisena +30v olen löytänyt liikunnan uudelleen. Joukkuelajeihin en suostu edelleenkään, mutta yksin juoksen ja käyn salilla. Syksyllä voisin uskaltaa jo ryhmäliikuntatunnille. Ehkä.

Liikunta on oikeasti kivaa, kun löytää sen jutun sieltä. Mutta kyllä koululiikunta oli ainakin vielä 80 ja 90 -luvuilla kömpelölle lapselle paikka missä nöyryytys oli jokatuntinen liikuntamuoto.

Mulle tulee sairas olo kaikesta kauppaan vaunujen kanssa hitaasti löntystelyä reippaammasta liikunnasta. Siis semmoinen flunssainen että paleltaa, pissattaa koko ajan ja oon niin kuolemanväsynyt, etten jaksaisi kättä nostaa, etoo eikä ruoka maistu yhtään. Siitä huolimatta yöunet menee helposti jos yhtään illemmalla liikun. Liikkuessa voi olla vielä hyvä ja reipas olo, mut ton jälkiolon takia en edes viitsi yrittää mitään liikuntaa enää. Ei oo yksinhuoltajana varaa virua sohvalla koko iltaa, pakko saada lapsi ja koti hoidettua ja ton vilkkaan lapsen kanssa se ei järin helppoa ole täysissä voimissakaan.

Oon ihan terve ja niin hyvävointinen kuin ihminen, joka ei oo yli puoleeen vuoteen nukkunut täyttä yötä voi olla muuten (kilpparit, hemoglobiinit tms. mitattu synnytyksen jälkitarkastuksessa ja kaikki ok) joten en viitsi turhaan edes mennä lääkärille, nauraisivat vaan mut pihalle. Kunto riittää kuitenkin selviytyä jo painavan lapsen nosteluista, kauppareisuista tms. Muistan, että mulla oli tää ongelma jo lapsettomana, esim. salilla tai jumpissa säännölllisemmin käynti tyssäsi aina siihen, että liikunta vei kaikki energiat enkä olis jaksanut tehdä yhtään mitään muuta, jos kävin ennen töitä, en töissä saanut aikaiseksi mitään, töiden jälkeen taas en olis jaksanut itselleni edes ruokaa laittaa saati tehdä mitään muita kotitöitä.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 15:33"]

Kiinnostaa enemmän pään jumppaaminen

[/quote]

Sinänsä hupaisa syy, kun on tutkitusti todennettua, että liikunta auttaa masennukseen, parantaa muistia, keskittymiskykyä, mielialaa, seksidraivia, jne. Liikunta vaikuttaa hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti.

Laiskottaa ja masentaa, en saa aikaiseksi. En ole löytänyt lajia jota olisi oikeasti mukava harrastaa, olen harrastanut taistelu/kamppailulajeja vuosia sekä kiipeilyä muutaman vuoden mutta jotenkin kaikki nuo tuntuu niin pakkopullalta nykyään. Vaikka hampaat irvessä saisi itsensä raahattua treeneihin ei siitä tule minkäänlaisia positiivisia fiiliksiä, masentaa vaan huomata miten surkeassa kunnossa on varsinkin niitä treenattuja vartaloita katsellessa ja tekee mieli lukittautua kotiin viikkokausiksi. Olen kamppaillut tämän fiiliksen kanssa kohta pari vuotta ja mielialaa laskee entisestään se, kun vähäinenkin timmiys ja lihaskunto karisee enkä saa tehdyksi asialle mitään. Totaalinen luuseriolo.

Lapsetkin voi ottaa mukaan kotijumppaan. Lapset on tekosyy sohvalla makaamiseen.

Miksi kysymys on vain naisille?

Ei ole motivaatiota, ihan siitä syystä. Oma löystynyt kroppa ja huono kunto ällöttää kyllä, mutta mitä huonompi kunto, sitä pienempi motivaatio tehdä mitään, kun taas pitäisi aloittaa kaikki alusta.