Lue keskustelun säännöt.
Kaikki tuntuu kyllästyvän minuun, kaverit, mieskin, mitä tehdä asialle?
20.12.2021 |
Olen menettänyt monia kavereita ajan saatossa niin että eivät vaan vaikuta välittävän pitää yhteyksiä. Itse olen sellainen että kyselen mitä kuuluu ja välitän ihmisistä, vaikken niin tiheään ehkä olekaan ottamassa yhteyttä.
Ei siis ole siitä kyse että koko ajan haluaisin olla tekemisissä. Mietin voiko sekin nimenomaan olla ongelma? Pitäisikö olla enemmän? Mutta luultavasti ei. Kaverisuhteissa käy lähes aina niin että minä olen lopulta ainut joka panostaa. Olen ihan kyllästynyt tähän ja taidan lopettaa tuon. Luulen etten kuule heistä enää. Räikeimmät tapaukset (ihan tosi pitkäaikaiset ystävät) jättävät joskus jopa vastaamatta viestiinkin. Tuollaisiin en olekaan enää panostanut juurikaan. Vihje on huomattu.
Perheen kanssa on ihan sama juttu, minä saan aina olla ottamassa yhteyttä, ja itse saan matkustaa sinne tapaamaan heitä jos haluan, eivät he koskaan tänne päin tule. Se vaan on niin.
Miehenikin on nyt alkanut osoittaa välillä tuollaista kyllästymistä alkuhuuman ilmeisesti päätyttyä. Ei jaksa aina vastata jos sanon jotain. Minua alkaa hermostuttaa tuollainen töykeys. Itse en koskaan ignooraa muita. Olen saanut nyhdettyä irti sen verran että miestä kai vähän ahdistaa varsinkin nyt korona-aikana kun ollaan paljon kotona kahdestaan, ja nyt sitten vielä se ettei minulla ole oikein kavereita kenen kanssa viettäisin aikaa.
Eli tämä on nyt tällainen typerä kierre jolle en tunnu voivan oikein mitään. Ymmärrän hyvin miestä että naama alkaa kyllästyttää mutta mitä tälle voi tehdä. Olenko jotenkin todella kauhea ihminen? Mielestäni olen hyväntahtoinen, positiivinen tyyppi, mutta ehkä sitten vähän tylsä, kun olen melkoinen kotihiiri.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Asperger? ADHD?
Ei ole mitään diagnooseja, eikä edes nettitestit viittaa siihen että olisi. Mutta olen itsekin miettinyt että jotain rasittavaa teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon itsekin sen verran kuormittava ihminen ilman diagnooseja :D en ole edes puhelias mutta silti ihmiset väsyvät seurassani.
Vierailija kirjoitti:
Vi0erailija kirjoitti:
Asperger? ADHD?
Ei ole mitään diagnooseja, eikä edes nettitestit viittaa siihen että olisi. Mutta olen itsekin miettinyt että jotain rasittavaa teen.
Oletko ollut testeissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vi0erailija kirjoitti:
Asperger? ADHD?
Ei ole mitään diagnooseja, eikä edes nettitestit viittaa siihen että olisi. Mutta olen itsekin miettinyt että jotain rasittavaa teen.
Oletko ollut testeissä?
En. Mikä nyt sitten viittaa jompaan kumpaan?
Vierailija kirjoitti:
Oon itsekin sen verran kuormittava ihminen ilman diagnooseja :D en ole edes puhelias mutta silti ihmiset väsyvät seurassani.
Millä lailla olet kuormittava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi vika peilistä äläkä tee sitä normaalia naisten taktiikkaa että syytät ihan kaikkia muita paitsi itseäsi
Minulla on kaveri, joka viestittelee usein, soittelee, pyytää kävelylle, lähettää kortteja monta kertaa vuodessa… Tykkään hänestä kovasti, mutta hän on kertakaikkiaan uuvuttava. Vitkastelen vastauksissa, sillä en halua jatkuvasti olla yhteyksissä, mutta en halua pahoittaa hänen mieltään. Siksi en katkaise välejä. Yksi yhteinen kaveri niin teki ja tämä meni aivan pois tolaltaan.
Hän asuu miehen ja kissan kanssa, eikä pahemmin tee mitään. Hän haluaisi nykyään vain puhua miehestä, kissastaan, näiden ongelmista ja sairauksistaan. Minulla ei ole aikaa. On perhe, omat ja lasten harrastukset, työ, lemmikit, iso talo huolehdittavana -todellakin ruuhkavuosia elellään. Toivon tälle omalle kaverilleni kaikkea hyvää, mutta myös että hän löytäisi elämäänsä jotain positiivista sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, joka viestittelee usein, soittelee, pyytää kävelylle, lähettää kortteja monta kertaa vuodessa… Tykkään hänestä kovasti, mutta hän on kertakaikkiaan uuvuttava. Vitkastelen vastauksissa, sillä en halua jatkuvasti olla yhteyksissä, mutta en halua pahoittaa hänen mieltään. Siksi en katkaise välejä. Yksi yhteinen kaveri niin teki ja tämä meni aivan pois tolaltaan.
Hän asuu miehen ja kissan kanssa, eikä pahemmin tee mitään. Hän haluaisi nykyään vain puhua miehestä, kissastaan, näiden ongelmista ja sairauksistaan. Minulla ei ole aikaa. On perhe, omat ja lasten harrastukset, työ, lemmikit, iso talo huolehdittavana -todellakin ruuhkavuosia elellään. Toivon tälle omalle kaverilleni kaikkea hyvää, mutta myös että hän löytäisi elämäänsä jotain positiivista sisältöä.
Ymmärrän. Mutta minä en edes jatkuvasti laita niitä viestejä. Mietin jopa laitanko niitä liian harvoin, ja siksi ketään ei kiinnosta. Hyvin voi mennä pari kk etten ole yhteyksissä. Mutta ehkä kuormitan sillä välin liikaa miestäni jutuillani. Olen pohdiskeleva tyyppi, ja varmaan höpötän liikaa hänelle. Mutta olen vähän hillitympi kavereiden kanssa.
Kotona olette koko ajan yhdessä ja sen kerran kun miehesi saa sinusta hengähdys tauon alat pommittamaan puhelimella ja kitiset ja nalkutat jos ei vastaa.
Lyhyesti sanottuna olet todella raskas ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotona olette koko ajan yhdessä ja sen kerran kun miehesi saa sinusta hengähdys tauon alat pommittamaan puhelimella ja kitiset ja nalkutat jos ei vastaa.
Lyhyesti sanottuna olet todella raskas ihminen
Voitteko nyt jättää tekemättä tuollaisia oletuksia. En juurikaan viestittele miehen kanssa silloin kun ollaan omissa menoissamme. Ei ole mitään tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon itsekin sen verran kuormittava ihminen ilman diagnooseja :D en ole edes puhelias mutta silti ihmiset väsyvät seurassani.
Millä lailla olet kuormittava?
Ei kukaan ikinä kerro. Aina vuoden päätteeksi vaan kaikki läheiseni ovat loppuunpalaneita ja itse vetelen omia polkuja perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, joka viestittelee usein, soittelee, pyytää kävelylle, lähettää kortteja monta kertaa vuodessa… Tykkään hänestä kovasti, mutta hän on kertakaikkiaan uuvuttava. Vitkastelen vastauksissa, sillä en halua jatkuvasti olla yhteyksissä, mutta en halua pahoittaa hänen mieltään. Siksi en katkaise välejä. Yksi yhteinen kaveri niin teki ja tämä meni aivan pois tolaltaan.
Hän asuu miehen ja kissan kanssa, eikä pahemmin tee mitään. Hän haluaisi nykyään vain puhua miehestä, kissastaan, näiden ongelmista ja sairauksistaan. Minulla ei ole aikaa. On perhe, omat ja lasten harrastukset, työ, lemmikit, iso talo huolehdittavana -todellakin ruuhkavuosia elellään. Toivon tälle omalle kaverilleni kaikkea hyvää, mutta myös että hän löytäisi elämäänsä jotain positiivista sisältöä.
Ymmärrän. Mutta minä en edes jatkuvasti laita niitä viestejä. Mietin jopa laitanko niitä liian harvoin, ja siksi ketään ei kiinnosta. Hyvin voi mennä pari kk etten ole yhteyksissä. Mutta ehkä kuormitan sillä välin liikaa miestäni jutuillani. Olen pohdiskeleva tyyppi, ja varmaan höpötän liikaa hänelle. Mutta olen vähän hillitympi kavereiden kanssa.
Kuulostat nuorehkolta vaan paljonko konkreettisesti on mittarissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, joka viestittelee usein, soittelee, pyytää kävelylle, lähettää kortteja monta kertaa vuodessa… Tykkään hänestä kovasti, mutta hän on kertakaikkiaan uuvuttava. Vitkastelen vastauksissa, sillä en halua jatkuvasti olla yhteyksissä, mutta en halua pahoittaa hänen mieltään. Siksi en katkaise välejä. Yksi yhteinen kaveri niin teki ja tämä meni aivan pois tolaltaan.
Hän asuu miehen ja kissan kanssa, eikä pahemmin tee mitään. Hän haluaisi nykyään vain puhua miehestä, kissastaan, näiden ongelmista ja sairauksistaan. Minulla ei ole aikaa. On perhe, omat ja lasten harrastukset, työ, lemmikit, iso talo huolehdittavana -todellakin ruuhkavuosia elellään. Toivon tälle omalle kaverilleni kaikkea hyvää, mutta myös että hän löytäisi elämäänsä jotain positiivista sisältöä.
Ymmärrän. Mutta minä en edes jatkuvasti laita niitä viestejä. Mietin jopa laitanko niitä liian harvoin, ja siksi ketään ei kiinnosta. Hyvin voi mennä pari kk etten ole yhteyksissä. Mutta ehkä kuormitan sillä välin liikaa miestäni jutuillani. Olen pohdiskeleva tyyppi, ja varmaan höpötän liikaa hänelle. Mutta olen vähän hillitympi kavereiden kanssa.
Kuulostat nuorehkolta vaan paljonko konkreettisesti on mittarissa?
Voitko perustella hieman tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, joka viestittelee usein, soittelee, pyytää kävelylle, lähettää kortteja monta kertaa vuodessa… Tykkään hänestä kovasti, mutta hän on kertakaikkiaan uuvuttava. Vitkastelen vastauksissa, sillä en halua jatkuvasti olla yhteyksissä, mutta en halua pahoittaa hänen mieltään. Siksi en katkaise välejä. Yksi yhteinen kaveri niin teki ja tämä meni aivan pois tolaltaan.
Hän asuu miehen ja kissan kanssa, eikä pahemmin tee mitään. Hän haluaisi nykyään vain puhua miehestä, kissastaan, näiden ongelmista ja sairauksistaan. Minulla ei ole aikaa. On perhe, omat ja lasten harrastukset, työ, lemmikit, iso talo huolehdittavana -todellakin ruuhkavuosia elellään. Toivon tälle omalle kaverilleni kaikkea hyvää, mutta myös että hän löytäisi elämäänsä jotain positiivista sisältöä.
Tässä kolikon kääntöpuoli, olen itse sellainen ystävä joka ei soittele, ei kysele kuulumisia, minua on hankala tavoittaa ja en ole kiinnostunut oikein mistään. Työtoverini kuormittuvat minusta koska en jaa koskaan mitään elämästäni ja olen liian salaperäinen. Minua on kuitenkin helppo lähestyä näistä huolimatta. Läheiseni kaikki kyllästyvät minuun usein.
Taas, vika on muissa! Mietippäs voiko se olla mahdollista? Mitäpä jos ihan kysyisit. Voisin kuvitella, että kanssasi on raskasta olla, koska vaadit muilta 100% läsnäoloa koko ajan, siihen ikävä kyllä väsyy ja se alkaa ahdistamaan. Jos joku ei jaksa sinua, miksi se olisi hänen syy, ethän sinäkään jaksa heitä jos he eivät tanssi pillisi mukaan. Aina ei jaksa, pysty, eikä tarvitse. Myöskään sinun ei tarvitse olla varpaillasi että kohtelet toisia parhaalla mahdollisella tavalla, koska se aiheuttaa selvästi vaatimuksia muille. Jos ystävä auttaa toista, niin onko mielestäsi sen toisen velvollisuus auttaa vastavuoroisesti samalla mitalla?
Sanon ihan suoraan että olet varmaan raskasta ja Kuormittavaa seuraa vaikka kanssasi ei viettäisi usein aikaa. Koska jos kaikki kaverisuhteet viilenee niin yhdistävä tekijä olet sinä. Ei sillä että sinussa olisi jotain perustavan laatuista seuraa. Mutta nämä kyseiset kaverit voivat kukin tahollaan kokea sinut vain raskaaksi seuraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, joka viestittelee usein, soittelee, pyytää kävelylle, lähettää kortteja monta kertaa vuodessa… Tykkään hänestä kovasti, mutta hän on kertakaikkiaan uuvuttava. Vitkastelen vastauksissa, sillä en halua jatkuvasti olla yhteyksissä, mutta en halua pahoittaa hänen mieltään. Siksi en katkaise välejä. Yksi yhteinen kaveri niin teki ja tämä meni aivan pois tolaltaan.
Hän asuu miehen ja kissan kanssa, eikä pahemmin tee mitään. Hän haluaisi nykyään vain puhua miehestä, kissastaan, näiden ongelmista ja sairauksistaan. Minulla ei ole aikaa. On perhe, omat ja lasten harrastukset, työ, lemmikit, iso talo huolehdittavana -todellakin ruuhkavuosia elellään. Toivon tälle omalle kaverilleni kaikkea hyvää, mutta myös että hän löytäisi elämäänsä jotain positiivista sisältöä.
Ymmärrän. Mutta minä en edes jatkuvasti laita niitä viestejä. Mietin jopa laitanko niitä liian harvoin, ja siksi ketään ei kiinnosta. Hyvin voi mennä pari kk etten ole yhteyksissä. Mutta ehkä kuormitan sillä välin liikaa miestäni jutuillani. Olen pohdiskeleva tyyppi, ja varmaan höpötän liikaa hänelle. Mutta olen vähän hillitympi kavereiden kanssa.
Kuulostat nuorehkolta vaan paljonko konkreettisesti on mittarissa?
Voitko perustella hieman tätä?
Tiedetään elämänkokemuksen kautta että mitä suuremmat numerot sitä vähemmän herättää kiinnostusta jonkin kriittisen rajan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Asperger? ADHD?
Voisko tän adhd-massapsykoosin jo lopettaa. Töissä joka toisella naisella on jo adhd ja loput haluaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Sanon ihan suoraan että olet varmaan raskasta ja Kuormittavaa seuraa vaikka kanssasi ei viettäisi usein aikaa. Koska jos kaikki kaverisuhteet viilenee niin yhdistävä tekijä olet sinä. Ei sillä että sinussa olisi jotain perustavan laatuista seuraa. Mutta nämä kyseiset kaverit voivat kukin tahollaan kokea sinut vain raskaaksi seuraksi.
Osui ja upposi ainakin itseeni😆
- ihan eri
Asperger? ADHD?