Pitääkö väsymys vaan hyväksyä?

Täälläkin yksi väsynyt

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:33"]En ymmärrä, miksi ihmiset aina odottavat muiden tekevän kaiken puolestaan. Pitää hyväksyä, jos et halua itse asialle mitään tehdä.

Lääkärin tehtävä on poissulkea sairaudet tai määrätä masennuslääkkeet, sinun tehtäväsi on sen sijaan paljon laajempi, olet vastuussa itsestäsi. Tarkista liikuntatottumukset, ravinto, tarpeeksi ulkoilua, onko parisuhteessa kaikki kunnossa, elämässä muuten asiat ok.

Tiedän monia väsymystään valittavia ihmisiä, joista tietää heti että syy on omissa elämäntavoissa. Syödään väärin, ei liikuta eikä ulkoilla, roikutaan paskoissa parisuhteissa (ilmeisesti odotetaan ihmettä tapahtuvaksi että puoliso muuttuu), ei sosiaalisia kontakteja. Vastuu siirretään lääkärin harteille ja sitten nillitetään, kun mitään ei löydy, vaikka ollaan pahimmassa tapauksessa vuosia juostu kaiken maailman testeissä, jossa koko kroppa ja kaikki maailman testit skannattu läpi.

Ryhdistäytykää, ottakaa vastuuta itsestänne!
[/quote]
Minä syön erittäin terveellisesti, liikun säännöllisesti, ei masennusta (ihan tutkittu), ei ylipainoa. Silti saatan päivän aikana väsyä pelkästä lenkistä niin, ettei mitään muuta jaksa. Olen sosiaalinen, mutta silloin kun olen väsynyt, en yksinkertaisesti jaksa nähdä ihmisiä. Rakastan kuitenkin ihmisseuraa ja minulla on paljon kavereita ja harrastuspaikkoja, josta saa tarvittaessa seuraa. On hyvä parisuhde, kaikki on paperilla kunnossa. Silti väsyttää toisinaan ihan helvetisti. Että painu muualle jauhamaan shaibaa :).

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:33"]En ymmärrä, miksi ihmiset aina odottavat muiden tekevän kaiken puolestaan. Pitää hyväksyä, jos et halua itse asialle mitään tehdä.

Lääkärin tehtävä on poissulkea sairaudet tai määrätä masennuslääkkeet, sinun tehtäväsi on sen sijaan paljon laajempi, olet vastuussa itsestäsi. Tarkista liikuntatottumukset, ravinto, tarpeeksi ulkoilua, onko parisuhteessa kaikki kunnossa, elämässä muuten asiat ok.

Tiedän monia väsymystään valittavia ihmisiä, joista tietää heti että syy on omissa elämäntavoissa. Syödään väärin, ei liikuta eikä ulkoilla, roikutaan paskoissa parisuhteissa (ilmeisesti odotetaan ihmettä tapahtuvaksi että puoliso muuttuu), ei sosiaalisia kontakteja. Vastuu siirretään lääkärin harteille ja sitten nillitetään, kun mitään ei löydy, vaikka ollaan pahimmassa tapauksessa vuosia juostu kaiken maailman testeissä, jossa koko kroppa ja kaikki maailman testit skannattu läpi.

Ryhdistäytykää, ottakaa vastuuta itsestänne!
[/quote]
Minä syön erittäin terveellisesti, liikun säännöllisesti, ei masennusta (ihan tutkittu), ei ylipainoa. Silti saatan päivän aikana väsyä pelkästä lenkistä niin, ettei mitään muuta jaksa. Olen sosiaalinen, mutta silloin kun olen väsynyt, en yksinkertaisesti jaksa nähdä ihmisiä. Rakastan kuitenkin ihmisseuraa ja minulla on paljon kavereita ja harrastuspaikkoja, josta saa tarvittaessa seuraa. On hyvä parisuhde, kaikki on paperilla kunnossa. Silti väsyttää toisinaan ihan helvetisti. Että painu muualle jauhamaan shaibaa :).
[/quote]
Samaistuin tähän. Kävin pienen tauon jälkeen tänään ryhmäliikuntatunnilla. Keski-ikä tunnilla oli noin 50, itse siis puolta nuorempi. Tunti oli kevyt ja silti sen jälkeen oli ihan veto poissa. Kävin kaupassa, tein ruokaa. Nyt en tuntuu, että uuvuttaa niin etten jaksa tehdä enää mitään. Multa kysyi eräs tuttuni, onko sydäntä koskaan ultrattu. Ei oo, enkä tiiä oisko aiheellistakaan. Tuntuu, että lääkärille jos menen sanomaan tuosta ja muista sairauksista, mitä oon miettinyt / täällä ehdotettu, saan ainakin luulotautisen leiman

Mistä sen tietää, onko väsymys masennuksesta johtuvaa, vai sairaudesta? Mulla on ainakin ollut elämässä vastoinkäymisiä, että näen silti tulevaisuuden ihan kivana. Minulla on unelmia ja haaveita, haluaisin liikkua enemmän ja tehdä vaikka mitä, mutta koen tämän väsymyksen estävän paljon. Pakosta tulee hieman katkera olo, kun ei jaksa nuorena juuri mitään.

Jos tämä vuosikausia jatkunut väsymys, aivosumu, huono olo, huono kunto, korkea leposyke jne

Syötkö paljon viljoja? Kannattaa tehdä keliakiatesti (maksaa apteekissa n. 18e), kaikki noi oireet sopis gluteeniyliherkkyteen/allergiaan.

Väsymys nähdään usein laiskuutena ja vain tottumuksena ja haluna nukkua. Saan toisinaan voimakkaita väsymyskohtauksia, saattaa syynä olla kilpirauhasen vajaatoiminta (joskin lääkitty). uupumus painaa kädet ja koko kropan raskaaksi ja on pakko mennä nukkumaan. Sitä eivät tajua mies eikä lapsi vaan huutavat, että olet vain laiska ja tottunut nukkumaan. Voiko ihminen ylipäänsöä ilma väsymystä huvikseen nukkua 3h päikkärit?

Anteeksi 66, vahinkoalapeukku! Tuo on raivostuttavaa että ihmiset leimaavat laiskuudeksi. Jatkuvasti väsynyt ihminen kun haluaisi usein tehdä asioita mutta kun voimat eivät riitä. Välillä yrittää väkisin tehdä jotain mutta vaikeaa se on kun on ihan pihalla: menee vaikka toiseen huoneeseen ja unohti miksi tuli sinne, palaa takaisin ja kohta taas muistaa ja sitten unohtaa jonkin toisen asian. Pirteänä on elämä ihan mahtavaa, kun pikkuasiat eivät vaadi ponnisteluja.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:24"]Väsymys läsnä joka pv..
Esimerkiksi tänään (vapaapäivä) kävin aamulla labrassa, kaupassa ja kirjastossa. Uuvahdin täysin vaikka kaupunkireissuun ei mennyt kuin tunti. Hyvä kun jaksoin ostokset purkaa.. Menin päiväunille klo 11 (olin herännyt klo 8) ja nukuin. Koko päivä mennyt ihan sumussa ...

Töissä käyn mutta töiden jälkeen en jaksa Mitään.
[/quote]
Minusta tämä kuulostaa krooniselta väsymysoireyhtymältä. Tai mitä siitä olen lukenut, enhän minä mikään lääkäri ole. Toisaalta, lääkärit ilmeisesti tuntee tuota aika huonosti.

Itse olen lukenut paljon Kaisa Jaakkolan juttuja vatsaoireista ja väsymyksestä. Hyvin usein nousee esille tuo hapoton maha/ matala vatsahappotaso tai lisämunuaisten uupumus. Veikkaan, että jos lääkärille menen noista puhumaan, ei ota ollenkaan tosissaan. Monet ovat myös löytäneet avun antioksidanttiklinikalta. Täällä missä asun, ei sellasia ole, eikä olisi tällä hetkellä rahaa mennäkään :/

Hommasin kaikenlaisia vitamiineja, joita väsyneollenkaan suositellaan, mutta rupesin miettimään, onko järkeä niitä napsia, jos en ole varma, imeytyykö ne edes.

Olen myös ahkerasti hakenut töitä ja pelottaa jo etukäteen oma jaksaminen.

Minulta on testattu keliakia verikokeella ja tähystämällä, ei ollut. Gluteenittomalla ruokavaliolla olin kolmisen kuukautta, en huomannut siinä ajassa mitään eroa. En tiedä oliko liian lyhyt aika...

Ap

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 17:24"]Itse olen lukenut paljon Kaisa Jaakkolan juttuja vatsaoireista ja väsymyksestä. Hyvin usein nousee esille tuo hapoton maha/ matala vatsahappotaso tai lisämunuaisten uupumus. Veikkaan, että jos lääkärille menen noista puhumaan, ei ota ollenkaan tosissaan. Monet ovat myös löytäneet avun antioksidanttiklinikalta. Täällä missä asun, ei sellasia ole, eikä olisi tällä hetkellä rahaa mennäkään :/

Hommasin kaikenlaisia vitamiineja, joita *väsyneille* suositellaan, mutta rupesin miettimään, onko järkeä niitä napsia, jos en ole varma, imeytyykö ne edes.

Olen myös ahkerasti hakenut töitä ja pelottaa jo etukäteen oma jaksaminen.

Minulta on testattu keliakia verikokeella ja tähystämällä, ei ollut. Gluteenittomalla ruokavaliolla olin kolmisen kuukautta, en huomannut siinä ajassa mitään eroa. En tiedä oliko liian lyhyt aika...

Ap
[/quote]

Up

Mä olin melkein kaksi vuotta ihan kuolemanväsynyt, vaikka mitään ei mukamas ollut vialla. Masentuneisuudeksi vaan kuitattiin, ei verikokeita, ei mitään tutkimuksia. Sitten kävin gynellä kun kuukautisia ei enää kuulunut ja diagnoosina ennenaikainen munasarjojen toiminnan loppuminen eli varhaiset vaihdevuodet (olen nyt 34, diagnoosista kohta vuosi). Hormonikorvaushoidolla sain avun ja minut vastaanotoltaan masennuslääkeresepti kourassa pois pöllyttänyt lääkäri sai nuhtelun.

Up

Joidenkin aistijärjestelmää ja hermostoa ympäristön virikkeet kuormittavat enemmän kuin toisten. Liittyy hermostollisiin yksilöllisiin eroihin tuo ylikuormittuminen. Ravinto voi vaikutttaa myös vireystilaan ja väsymyksen tunteeseen. Joitakin voi väsyttää uniapnea, eli unen aikaiset lyhyet  hengityskatkokset. Syitä voi olla monia?  

Itseäni pelottaa uusi työpaikka, jossa aloitan parin kuukauden päästä. Työssä pitää olla tarkkana ja sisäistää paljon uusia asioita lyhyen ajan sisässä. Haluan käydä töissä ja elää "normaalia" elämää, mutta pelottaa kuinka pärjään juuri väsymyksen takia...

Ehkä tämä nykyelämä 24/7 vaatimuksineen, työn tuottavuusvaatimuksineen, alati keskeyttävä viihde-elektroniikka yms, on liikaa monien aivoille ja hermostolle, ja se väsyttää. Enää ei voi keskittyä mihinkään paria sekunttia kauempaa ja koko ajan pitää olla tehokas ja aikaansaava. Häly ja melu on niin päällekäyvää, että aivot eivät selviä kaikesta informaatiovirrasta. 

Tämä ketjui osuikin silmiini oikealla hetkellä. Kun tuli olo, että nyt en ihan todella jaksa enää. Takana vaikea raskaus (hypremeesi) ja todella allergisen vauvan kanssa eläminen - vuoden tiukka riisikalakana-dieetti. Näiden tuloksena elimistöni oli aivan tiltissä. Nyt kun olisi mahdollisuudet tasata tilannetta, olen vain aivan jäätävän väsynyt. En saa edes lapsista ja kodista huolehdittua mielestäni niin hyvin kuin pitäisi. Ja se "onnellinen" vauva-aika täällä kotona, on pelkkää äidin itkua, väsymystä ja vihan tunteita itseä kohtaan kun ei vaan jaksa. Lääkärillä kunnallisella on käyty, jotain testejä otettu, th-hoitaja kuittasi puhelimessa, että "ei täällä mitään ole, viikonloppuja!" Enkö jaksanut toiste mitään aikaa varailla, tuon edellisenkin mieheni varasi minulle. Varmastikaan mistään kilppareista yms ei ole kysymys, koska painoa olen saanut kyllä kerrytettyä dieetin jälkeen +15kg ja tosiaan tiukan dieetin ja imetyksen aikana ei pudonnut ensimmäistäkään raskauskiloa! Että kai universumi on tarkoittanut minun olevan väsynyt ja läski, siihen saakka kunnes päätän tämän typerän vitsin, jota elämäksikin kai kutsutaan. Miehelle usein itken sitä, että kun kaikki on hyvin ja haluaisin tehdä vaikka mitä ja rakastan häntä ja lapsia, mutta kun voisin vain vaihtaa itseni. Sellaiseen joka jaksaisi leikkiä lasten kanssa, nauttisi yhdessä perheen kanssa ja joka iloitsisi myös ajasta itsekseen ja miehen kanssa.

Ap täällä 32v kohtalotoveri. Mä oon jo perhepiirin (ja suvun) inside-vitsi kun en meinaa aamuisin jaksaa nousta ylös sängystä. Töihin on pakko herätä arkisin klo 7, mutta kaikki vapaapäivät yritän aamusin levätä niin pitkään kuin mahdollista ja jos ollaan vaan kotona niin pitkin päivää loikoilen joko sohvalla tai sängyssä. Olen normaalipainoinen ja mulla on yksi 9v lapsi. Välillä en piristy koko päivänä yhtään ja välillä taas iltasin on sentään hetken aikaa normaali olo (illanvirkku). Mutta yhtä tuskaa töissä 8-16 ja sit pitäis vielä kotipuuhat jaksaa. Haluaisin niin 6 tunnin työpäivät kun tuntuu että pelkkä kevyt 8h toimistotyökin vie voimat.

Multa on ekan kerran tutkittu tätä väsymystä 22-vuotiaana. Kaikki arvot kilppariarvoja myöden normaalit. Sitten tutkittiin uudestaan 28-vuotiaana kun sain nykyisen työni ja meillä on kattava työterveyshuolto. Ja viimeksi vuosi sitten tutkittu ja ei edelleenkään mitään syytä löydy! 21-vuotiaana söin jopa masennuslääkkeitä puoli vuotta mutta lopetin kun omasta mielestä en ole masentunut! Vain väsynyt! 

Kahvittelen kavereiden luona viikoittain tai ainakin pari krt kuussa puolin ja toisin ja välillä on kausia että jaksan käydä töiden jälkeen jumpassa useammankin kerran viikossa mutta sinne saa tosiaan pakottaa itsensä vaikka ihan hyvä fiilis sen jumpan jälkeen tulee. Mutta sit taas saattaa mennä kuukausia että en yksinkertaisesti jaksa käydä jumpassa. Onneksi lapsen takia on  pakko pitää jonkunlaista rytmiä, muuten varmaan makaisin kotona illat töiden jälkeen.

Se on tosi huono juttu tässä tilanteessa että oon kaiken lisäksi  herkkäuninen. Tarvitsen täyden hiljaisuuden että saan nukuttua joten päiväunet ei onnistu ikinä. Yöllä saatan herätä useamman kerran. Joten aamulla se mun pitkään sängyssä loikoilu on oikeastaan torkkumista koska en muiden noustua saa kunnolla unen päästä kiinni. Sit kun tällasesta puolihorroksesta nousee puolen päivän maissa niin koko loppupäivän on karsea huimausolo. Se hyvä puoli arkisin on että sillon on pakko nousta seiskalta töihin eikä voi jäädä lepäämään vaikka ei jaksais nousta. Niin ja nukahtamilääkkeillä ja unilääkkeillä saatu yhtenäinen yöuni ei kuitenkaan ole poistanut väsymystä. Ei tätä voi ymmärtää kukaan muu kuin muut jotka tästä kärsii.

Kunpa löytyisi joku syy eikä elämä olis ainaista väsymystä :(

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 14:17"]

Tämä ketjui osuikin silmiini oikealla hetkellä. Kun tuli olo, että nyt en ihan todella jaksa enää. Takana vaikea raskaus (hypremeesi) ja todella allergisen vauvan kanssa eläminen - vuoden tiukka riisikalakana-dieetti. Näiden tuloksena elimistöni oli aivan tiltissä. Nyt kun olisi mahdollisuudet tasata tilannetta, olen vain aivan jäätävän väsynyt. En saa edes lapsista ja kodista huolehdittua mielestäni niin hyvin kuin pitäisi. Ja se "onnellinen" vauva-aika täällä kotona, on pelkkää äidin itkua, väsymystä ja vihan tunteita itseä kohtaan kun ei vaan jaksa. Lääkärillä kunnallisella on käyty, jotain testejä otettu, th-hoitaja kuittasi puhelimessa, että "ei täällä mitään ole, viikonloppuja!" Enkö jaksanut toiste mitään aikaa varailla, tuon edellisenkin mieheni varasi minulle. Varmastikaan mistään kilppareista yms ei ole kysymys, koska painoa olen saanut kyllä kerrytettyä dieetin jälkeen +15kg ja tosiaan tiukan dieetin ja imetyksen aikana ei pudonnut ensimmäistäkään raskauskiloa! Että kai universumi on tarkoittanut minun olevan väsynyt ja läski, siihen saakka kunnes päätän tämän typerän vitsin, jota elämäksikin kai kutsutaan. Miehelle usein itken sitä, että kun kaikki on hyvin ja haluaisin tehdä vaikka mitä ja rakastan häntä ja lapsia, mutta kun voisin vain vaihtaa itseni. Sellaiseen joka jaksaisi leikkiä lasten kanssa, nauttisi yhdessä perheen kanssa ja joka iloitsisi myös ajasta itsekseen ja miehen kanssa.

[/quote]

Mun mielestä tää ei kuulosta väsymysoireyhtymältä vaan pikkulapsiajan normaalilta väsymykseltä... (teillä varmasti allergioiden takia vielä normaalia rankempaa). Tsemppiä!

T.Nro 78

Ap kävi kilpirauhaskokeessa vähän aikaa sitten, tuloksia odotellessa. Oon kyllä 99% varma, että ne on viitearvojen sisällä... Yritin kysyä B12-vitamiiniarvoista ja sellaista, hoitaja vaan totesi tylysti, että katsotaan nämä ensin. Viime yönä taas nukuttu 9h ja jäi salille menemättä väsymyksen takia... Tuntuu välillä, että ihan epätoivo iskee tämän olon kanssa. Itsekin olen herkkäuninen. Täytyy olla melkein täydellinen hiljaisuus, että saan unta, jos on aamulla herätys. Kun kävin syksyllä vielä töissä, menin aivan 9 maissa nukkumaan , että jaksoin herätä. Ihmiset lohduttavaa, että lisääntynyt valon määrä virkistää. Ikävä kyllä siitä ei ole mulle kauheesti apua :( ap