Pitääkö väsymys vaan hyväksyä?

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:50"]

Mä olen sen vaan hyväksynyt osaksi elämääni. On tutkittu kyllä paljonkin, mitään syytä ei ole löytynyt. Minä vaan sitten olen ihminen, joka juuri ja juuri jaksaa työpäivän, sen jälkeen pitää vaan lepäillä.  Ja päiväunetkin tarvitsen 8 h yöunien lisäksi. 

[/quote]

Minä en haluaisi hyväksyä :( Olen niin nuori ja tajusin vähän aikaa sitten, että jos loppuelämä on tällästä, ei mikään perheenlisäys tule kyllä kysymykseenkään. Olen myös miettinyt onko tämä henkistä. Minulta on kysytty, kuvittelenko vain olevani väsynyt. Tuntuu hassulta, että vain kuvittelisin. Lomaillessa kuukauden ulkomailla tuntui aluksi, että täälläpä se väsymys ei iskekään. No, iski se sitten kuitenkin. Oli ihanaa olla lomalla, aurinko paistoi ja kaikki hyvin. Uutta ja jännittävää. Silti kaipasin päiväunia joka päivä. Ap

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:50"]

Mä olen sen vaan hyväksynyt osaksi elämääni. On tutkittu kyllä paljonkin, mitään syytä ei ole löytynyt. Minä vaan sitten olen ihminen, joka juuri ja juuri jaksaa työpäivän, sen jälkeen pitää vaan lepäillä.  Ja päiväunetkin tarvitsen 8 h yöunien lisäksi. 

[/quote]

Kun lääkäri ei löytänyt syytä, niin hyväksyt asian? Etkö halua itse tehdä asialle mitään?

[/quote]

Niin, mitä pitäisi tehdä. Väsymyksen takia en jaksa esim. liikuntaa tai harrastuksia. Suht terveellisesti syön, mutta usein en jaksa myöskään laittaa ruokaa joten silloin mennään eineksillä. 

Minä olen ollut tällainen lapsesta asti, ja isäni on samanlainen verkkainen ja paljon nukkuva, joten lienee ihan perinnöllinen ominaisuus.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:33"]

En ymmärrä, miksi ihmiset aina odottavat muiden tekevän kaiken puolestaan. Pitää hyväksyä, jos et halua itse asialle mitään tehdä. Lääkärin tehtävä on poissulkea sairaudet tai määrätä masennuslääkkeet, sinun tehtäväsi on sen sijaan paljon laajempi, olet vastuussa itsestäsi. Tarkista liikuntatottumukset, ravinto, tarpeeksi ulkoilua, onko parisuhteessa kaikki kunnossa, elämässä muuten asiat ok. Tiedän monia väsymystään valittavia ihmisiä, joista tietää heti että syy on omissa elämäntavoissa. Syödään väärin, ei liikuta eikä ulkoilla, roikutaan paskoissa parisuhteissa (ilmeisesti odotetaan ihmettä tapahtuvaksi että puoliso muuttuu), ei sosiaalisia kontakteja. Vastuu siirretään lääkärin harteille ja sitten nillitetään, kun mitään ei löydy, vaikka ollaan pahimmassa tapauksessa vuosia juostu kaiken maailman testeissä, jossa koko kroppa ja kaikki maailman testit skannattu läpi. Ryhdistäytykää, ottakaa vastuuta itsestänne!

[/quote]

Hyvä kirjoitus!

[/quote]

Voiko joku superfiksu ihminen sitten analysoida, mikä vika on elämäntavoissani? Syön kunnolla. En välttämättä kovin monipuolisesti, koska rahatilanne ei sitä salli, mutta kuitenkin parhaani mukaan. Teen kunnon ruokaa, syön aamiaisen, kasviksia, lihaa jne. Liikun, mutta liikkuminen vie monesti voimat loppupäiväksi. Ulkoilen. Juon vettä. Kauheasti ei kavereita ole, mutta niitä koitan nähdä ketä on. Hyvä parisuhde, joskin poikaystävän on välillä hankala ymmärtää uupumustani, niin kuin kaikkien jotka sitä eivät ole itse kokeneet. Mitä tässä voi tehdä? Pitääkö ostaa jotain superfoodeja ja vitamiineja? Spiruliinaa naamaan, tulenko virkeäksi ja hyväkuntoiseksi?

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 11:05"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:50"]

Mä olen sen vaan hyväksynyt osaksi elämääni. On tutkittu kyllä paljonkin, mitään syytä ei ole löytynyt. Minä vaan sitten olen ihminen, joka juuri ja juuri jaksaa työpäivän, sen jälkeen pitää vaan lepäillä.  Ja päiväunetkin tarvitsen 8 h yöunien lisäksi. 

[/quote]

Minä en haluaisi hyväksyä :( Olen niin nuori ja tajusin vähän aikaa sitten, että jos loppuelämä on tällästä, ei mikään perheenlisäys tule kyllä kysymykseenkään. Olen myös miettinyt onko tämä henkistä. Minulta on kysytty, kuvittelenko vain olevani väsynyt. Tuntuu hassulta, että vain kuvittelisin. Lomaillessa kuukauden ulkomailla tuntui aluksi, että täälläpä se väsymys ei iskekään. No, iski se sitten kuitenkin. Oli ihanaa olla lomalla, aurinko paistoi ja kaikki hyvin. Uutta ja jännittävää. Silti kaipasin päiväunia joka päivä. Ap

[/quote]

Mulle on käynyt juuri tuo että olen väsymyksen takia jättänyt perheen hankkimatta. Olen 40 v jo joten enää ei tule kyseeseenkään. Mutta kun ei jaksa työpäivän jälkeen muuta kuin nukkua ensin 1,5 h päiväunet ja sitten kölliä vihanneksena sohvalla, niin eipä sitä mitään parisuhdetta tai lapsia ole tullut tosiaan hankittua. Nykyisin jo ajattelen, että olen tyytyväinen siihen että jaksan sentään töissä käydä. Ja onneksi väsymys ei ole iän myötä lisääntynyt, oikeastaan päinvastoin. Opiskeluikäisenä olin kaikkein väsyneimmilläni ja 35 vuoden jälkeen vähän on helpottanut niin etten tarvi enää niin mahdottoman pitkiä yöunia.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:59"]

Minuakin väsyttää aina. Tällaista on ollut jo joitain vuosia. Olen vasta 20... Mutta mulla on mitä luultavimmin masennusta, niin liittyy varmaan siihen. On tää vaan kurjaa, kun yliopisto-opinnot on vasta aluillaan ja nyt jo tuntuu, että on ihan burn-outissa. En ole väsymyksen takia hakenut hoitoa, kun olen ajatellut sen liittyvän masennukseen. Anemiaa ei ainakaan ole, koska mun verikokeiden tulokset on aina täydelliset. Havahduin vain viime yönä miettimään, että onkohan tää kuitenkaan ihan normaalia. Heräsin keskellä yötä hyvin virkeänä. En muista, milloin olisi viimeksi tuntunut niin kevyeltä ja jaksavalta. Ei väsyttänyt ollenkaan! Ihana tunne! Jotenkin epätodellista. En edes muistanut, miltä vireys tuntuu. Kunpa olisi aina sellaista. Mutta ei. Heräsin taas aamulla zombina.

[/quote]

Ei kuulosta mukavalta :( Minulta on kysytty myös, kuvittelenko väsymyksen ja mistä tiedän, olenko virkeä vai en, kun sanon etten ole vuosiin ollut. Noh, ei ainakaan olo tunnu kovin virkeältä kun pitää ponnistella, ettei haukottele ja silmät painu kiinni. Syksyllä ja kesällä kun pyöräilin töihin, vajaa 4km matka vei välillä voimat niin, että olin jo tajuttoman väsynyt ennen työpäivää. Ei mikään mukava tunne. Se on kyllä pahin tunne, kun aamulla herää ja olo on kuin koomassa olisi. 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:50"]

Mä olen sen vaan hyväksynyt osaksi elämääni. On tutkittu kyllä paljonkin, mitään syytä ei ole löytynyt. Minä vaan sitten olen ihminen, joka juuri ja juuri jaksaa työpäivän, sen jälkeen pitää vaan lepäillä.  Ja päiväunetkin tarvitsen 8 h yöunien lisäksi. 

[/quote]

Kun lääkäri ei löytänyt syytä, niin hyväksyt asian? Etkö halua itse tehdä asialle mitään?

[/quote]

Niin, mitä pitäisi tehdä. Väsymyksen takia en jaksa esim. liikuntaa tai harrastuksia. Suht terveellisesti syön, mutta usein en jaksa myöskään laittaa ruokaa joten silloin mennään eineksillä. 

Minä olen ollut tällainen lapsesta asti, ja isäni on samanlainen verkkainen ja paljon nukkuva, joten lienee ihan perinnöllinen ominaisuus.

[/quote]

Jospa vaihtaisit ne einesruoat oikeaan ravintoon, kun sillä ravinnolla on kuitenkin suuri merkitys terveyteen ja hyvinvointiin.

Minulla ainakin on lääkäri, joka tuntuu suhtautuvan minuun hieman alentuvasti. Viimeksi kävin lääkärissä, kun rinnat ovat jatkuvasti turvonneet ja kipeät. Sellaiset, mitkä ne olivat ennen vain kuukautisten ensimmäisenä päivänä, paitsi nyt sitä kesti viikkotolkulla. Pieni pelko kävi mielessä, että ei kai mitään rintasyöpää ole ja tästä lääkärille sanoin. Tämä kysyi hieman ivallisesti, että "no kuinkas paljon tämä asia sinua on vaivannut?". Varmaan muistaa, että olen väsymyksen takia vastaanotolla käynyt ja hänen mielestään olevan varmaan joku luulotautinen. 

En myöskään ramppaa lääkärissä kuukausittain, vaan on ollut pidempiä ajanjaksoja, jolloin olen yrittänyt hyväksyä oloni ja elää elämääni. Välillä kuitenkin aina havahdun murehtimaan sitä, miksi en jaksa normaaleja asioita niin kuin muut. Haluan harrastaa, käydä kävelyllä, matkustaa, tehdä töitä, opiskella ja vaikka mitä. Kun tulee kuntosalilta ja hädin tuskin jaksaa kävellä 2km matkaa kotiin, tulee joskus itku. Rojahtaa vaan sohvalle ja tuntuu, että loppupäivänä ei sitten muuta tehdäkään, koska voimat meni. Ap

Syötkö ap monivitamiinia ja kalkkia?

Voisiko sinulla olla matoja? Ne aiheuttavat tolkuttoman väsymyksen ja vievät ravintoaineita!

Väsymys on kamalinta! Alkuraskaudessa olin niin väsynyt, että kaikki jäi tekemättä. Koti oli kuin kaaos, jaksoin vain maata sohvalla. Nyt olo jo parempi.

Sinuna ehkä jopa kääntyisin homeopaatin puoleen.

Säännöllinen unirytmi ja riittävä yöuni on tärkeää, muuten biologinen kello, hormonien eritykset ja jopa immuunnijärjestelmä menevät sekaisin, ja väsyttää oikein todella. Väsyneille, toipilaille ja sairaillekin suosittelisin omasta kokemuksesta aamulla B-monivitamiinia, Ubikinolia 50mg ja auringon puuttuessa D-vitamiinia, ja iltapäivän alussa C-vitamiinia. Kannattaa tarkistuttaa verikokeilla: CRP, anemia, kilpirauhasarvot (T4V miel >=14) ja vakavien sairauksien takia S-LD-arvon tsekkaus. Jos on vatsavaivoja, ruokavaliokokeilulla voi tutkia estääkö laktoosi-intoleranssi, gluteeniherkyys tai keliakia hyvinvoitia. Kun nuo OK, voi ruokavaliota muuttaa kevyemmäksi ja vihreämmäksi kananmunista saatavia proteiineja, pähkinöitä, marjoja ja hyviä rasvoja unohtamatta. Maitohappobakteerit silloin tällöin auttavat tukemaan kaikki tarpeelliset ravintoaineet imeyttävää suolistoa. Jaksamista!

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:33"]

En ymmärrä, miksi ihmiset aina odottavat muiden tekevän kaiken puolestaan. Pitää hyväksyä, jos et halua itse asialle mitään tehdä. Lääkärin tehtävä on poissulkea sairaudet tai määrätä masennuslääkkeet, sinun tehtäväsi on sen sijaan paljon laajempi, olet vastuussa itsestäsi. Tarkista liikuntatottumukset, ravinto, tarpeeksi ulkoilua, onko parisuhteessa kaikki kunnossa, elämässä muuten asiat ok. Tiedän monia väsymystään valittavia ihmisiä, joista tietää heti että syy on omissa elämäntavoissa. Syödään väärin, ei liikuta eikä ulkoilla, roikutaan paskoissa parisuhteissa (ilmeisesti odotetaan ihmettä tapahtuvaksi että puoliso muuttuu), ei sosiaalisia kontakteja. Vastuu siirretään lääkärin harteille ja sitten nillitetään, kun mitään ei löydy, vaikka ollaan pahimmassa tapauksessa vuosia juostu kaiken maailman testeissä, jossa koko kroppa ja kaikki maailman testit skannattu läpi. Ryhdistäytykää, ottakaa vastuuta itsestänne!

[/quote]

Hyvä kirjoitus!

[/quote]

Voiko joku superfiksu ihminen sitten analysoida, mikä vika on elämäntavoissani? Syön kunnolla. En välttämättä kovin monipuolisesti, koska rahatilanne ei sitä salli, mutta kuitenkin parhaani mukaan. Teen kunnon ruokaa, syön aamiaisen, kasviksia, lihaa jne. Liikun, mutta liikkuminen vie monesti voimat loppupäiväksi. Ulkoilen. Juon vettä. Kauheasti ei kavereita ole, mutta niitä koitan nähdä ketä on. Hyvä parisuhde, joskin poikaystävän on välillä hankala ymmärtää uupumustani, niin kuin kaikkien jotka sitä eivät ole itse kokeneet. Mitä tässä voi tehdä? Pitääkö ostaa jotain superfoodeja ja vitamiineja? Spiruliinaa naamaan, tulenko virkeäksi ja hyväkuntoiseksi?

[/quote]

Ap kerrotko vielä tilanteestasi nämä:

1) paljonko painat?

2) paljonko verikokeiden tsh ja t4v (eli kilppariarvot) olivat?

3) montako kertaa harrastit liikuntaa viime vuonna? 

Painoa kysyn siks, että jos painatkin vaikka 150 kg, niin silloin tiedetään miks olet väsynyt. Kilppariarvoja kysyn siksi, että terveyskeskuslääkärit eivät anna lääkitystä siihen vasta kun tauti on jo todella pitkällä. Itse sain lääkityksen vasta menemällä toseen kaupunkiiin endokrinologin pakeille. Liikunnan todellista määrää kysyn siksi, että jos olet viimeisen vuoden aikana harrastanut viisi kertaa jotain liikuntaa, se ei tee sinua liikuntaa harrastavaksi. Mullaon kavereita, jotka mainostavat olevansa liikuntaharrarrastajia, kun ova kaksi kertaa käyneet bodypumpissa.  :) terv. Nina

Kolmivuorotyössä säännöllinen unirytmi ei tietenkään ole mahdollinen ja meitä vuorotyöläisiä on paljon. Väsymys on jatkuvaa, työpäivinä ei jaksa vapaa-aikana yleensä muuta kuin syödä ja nukkua, vapaapäivinä kotityöt. Tämä on monelle normaalia elämää. Moni tosin nykyään jää väsymyksen vuoksi sairauslomalle, mutta minusta sekään ei ole ratkaisu ongelmaan.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:42"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:33"] En ymmärrä, miksi ihmiset aina odottavat muiden tekevän kaiken puolestaan. Pitää hyväksyä, jos et halua itse asialle mitään tehdä. Lääkärin tehtävä on poissulkea sairaudet tai määrätä masennuslääkkeet, sinun tehtäväsi on sen sijaan paljon laajempi, olet vastuussa itsestäsi. Tarkista liikuntatottumukset, ravinto, tarpeeksi ulkoilua, onko parisuhteessa kaikki kunnossa, elämässä muuten asiat ok. Tiedän monia väsymystään valittavia ihmisiä, joista tietää heti että syy on omissa elämäntavoissa. Syödään väärin, ei liikuta eikä ulkoilla, roikutaan paskoissa parisuhteissa (ilmeisesti odotetaan ihmettä tapahtuvaksi että puoliso muuttuu), ei sosiaalisia kontakteja. Vastuu siirretään lääkärin harteille ja sitten nillitetään, kun mitään ei löydy, vaikka ollaan pahimmassa tapauksessa vuosia juostu kaiken maailman testeissä, jossa koko kroppa ja kaikki maailman testit skannattu läpi. Ryhdistäytykää, ottakaa vastuuta itsestänne! [/quote] Öö ap sanoi että lääkäri on HALUTON TUTKIMAAN. Eli ap ei ole saanut ravata testeissä. Ja et sinä eikä kukaan lääkäri voi vain katsomalla varmuudella tietää onko ihmisellä anemia, jokin vitamiininpuutos, kilpirauhasongelma, syöpä jne. Asennevammaista besserwisseriyttä ei tarvitse hyväksyä keneltäkään, etenkään lääkäriltä. Potilas on oman kehonsa paras asiantuntija, luki aikanaan lääkiksen pääsykokekirjassakin, jännästi vaan vuosien opiskelujen aikana monelta tätä unohtui. T. Se lääketieteen tutkija. Musta tuli muuteen tutkija mielummin kuin ammattia harjoittava lääkäri kun opiskeluaikana alkoi yksinkertaisesti vituttaa ne kaikentietävät opiskelukaverit. Tutkijalinjalla oli ne tyypit, joita oikeasti kiinnosti sairauden tarkat syyt ja parhaiden keinojen löytämiset potilaiden auttamiseksi. Tunsin kuuluvani joukkoon paremmin. [/quote] En usko sen olevan yleistä, että lääkäri on haluton tutkimaan. Tiedän valtavasti tapauksia, jossa potilas ohjataan tuollaisessa tilanteessa labraan, jotta saadaan poissuljettua sairauksia veriarvon perusteella. Yhden asennevammaisen lääkärin perusteella on täysin turhaa ja typerää tehdä mitään yleistyksiä kunnallisen terveydenhuollon tasosta. Itse olen saanut aina asiallusta hoitoa, kuin myös kaikki tapaukset, joista olen kuullut tutuiltani jne. Eräskin tuttava juoksee harva se päivä etsimässä syytä ongelmiinsa, välillä vaihtaa yksityiselle, mutta kun tulokset sielläkin samat, niin palaa kunnalliselle.

[/quote]

No itse tiedän kymmenittäisin tapauksia missä hoito ja oikea diagnoosi on viivästynyt kun terveyskeskusksissa ei olla vaivauduttu tutkimaan asiaa kunnolla. Ja kansaisnvälisissä vertailuissa suomi on korkealla kustannusteokkuudessaann, mutta ei muilla mittareilla mitattuna! Eli nämäkään tapaukset jossa potilas saanut huonoa hoitoa eivät ole vain "yksittäistapauksia". Meillä myös annetaan eniten masennusdiagnooseja Euroopassa -miksi? Olisiko syy siinä, että perussairauksia ei tutkita kunnolla ja sitten potilas sairaana ollessaan ja kun ei hoitoa saa, masentuu. Tai sitten se, että ilman yleistutkimuksia väsymystä tai uupumusta valittava potilas ohjataan mielummin psykitatriselle sairaanhoitajlle juttelemana mukavia kuin verikokeisiin.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:50"]

Mä olen sen vaan hyväksynyt osaksi elämääni. On tutkittu kyllä paljonkin, mitään syytä ei ole löytynyt. Minä vaan sitten olen ihminen, joka juuri ja juuri jaksaa työpäivän, sen jälkeen pitää vaan lepäillä.  Ja päiväunetkin tarvitsen 8 h yöunien lisäksi. 

[/quote]

Kun lääkäri ei löytänyt syytä, niin hyväksyt asian? Etkö halua itse tehdä asialle mitään?

[/quote]

Niin, mitä pitäisi tehdä. Väsymyksen takia en jaksa esim. liikuntaa tai harrastuksia. Suht terveellisesti syön, mutta usein en jaksa myöskään laittaa ruokaa joten silloin mennään eineksillä. 

Minä olen ollut tällainen lapsesta asti, ja isäni on samanlainen verkkainen ja paljon nukkuva, joten lienee ihan perinnöllinen ominaisuus.

[/quote]

Jospa vaihtaisit ne einesruoat oikeaan ravintoon, kun sillä ravinnolla on kuitenkin suuri merkitys terveyteen ja hyvinvointiin.

[/quote]

Mutta kun en jaksa väsymykseltäni laittaa sitä oikeaa ruokaa... Töissä kyllä syön niin terveellisesti kuin mahdollista. 

Toisaalta kun joskus on ollut aikoja jolloin olen jaksanut laittaa terveellistä ruokaa kotona, ei se ole väsymykseeni mitenkään vaikuttanut, ei suuntaan eikä toiseen. 

Miettikää miltä tuntuu mennä oikean masennusdiagnoosin kanssa terveyskeskukseen saamaan apua .. no mihin tahansa :( Jouduin menemään yksityiselle, että sain nielunäytteen otettua ja sen myötä (pos. sreptokokki) antibioottikuurin. Tätä ennen kolme käyntiä syksyn mittaan terkkarissa, jossa sanotaan että no voi voi, joskus se kurkku vaan on on/off kipeänä pitkäänkin. Että lepäile, sinultahan se onnistuu kun et työssäkään käy.

Minä olen kärsinyt kroonisesta väsymyksestä koko ikäni. Enkä oikeasti tiedä, kumpi aiheuttaa kumpaa: masennus väsymystä vai väsymys masennusta. Kolesteroli, kilpirauhanen, hb ... kaikki ok, kun nekin sairaan kalliilla yksityisellä tarkistutin. Vitamineja syön, ja oikeasti melko terveellisestikin, eineksiä en ollenkaan. Liikun, minkä jaksan, mutta liikunnusta ei koskaan tule hyvä olo. En muista, koska olisin herännyt aamulla pirteänä. 

Olen myös kärsinyt pitkään väsymyksestä, joka ainakin osittain selittyy matalalla hemoglobiinilla. Luovutin ennen verta, enää en saa kun ei tahdo rautaa riittää edes itselle. Söin puolen vuoden ajan lisärautaa jotta tyhjät rautavarastot saataisiin täyteen, nyt muutamia kuukausia kuurin lopettamisen jälkeen olo alkaa taas olla voipunut, hengästyn helposti ja pienessäkin rasituksessa syke nousee korkeaksi joten taitaisi taas olla aika varata aika tk:lle. Tätä on jatkunut vuosia, jostain syystä hemoglobiini laskee sinne sadan tietämille ja alle vaikka syön monipuolisesti ja terveellisesti. Kuukausien rautakuurit ovat herkkävatsaiselle piinaavia, kun kaikki rautavalmisteet (myös ne "hyvin siedetyt") saavat mahan sekaisin.Lääkärit kohauttelevat olkiaan ja tuputtavat lisää rautapillereitä, syytä tuolle huonolle hemoglobiininne ei koskaan ole löydetty eikä yksikään valkotakkinen ole välittänyt pyynnöistä tai kysymyksistä huolimatta sitä selvittää tai ottaa siihen kantaa.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo:58"] Miksi lääkärin pitäisi tehdä jotain sinun väsymykselle? Etkö vois ihan itse tehdä asialle jotain? Aloita vaikka tarkastelemalla ruokavaliotasi. [/quote] En ole ap, vastaan silti, näin lääketieteen alan tutkijana. Lääkärin velvollisuus on auttaa potilastaan ja etsiä syy oireisiin. Väsymys voi olla oire lukuisissa eri sairauksissa ja diagnoosi vaatii aikaa ja ainakin verikokeita, mahdollisesti muitakin kokeita. Perus tk lääkärit sivuuttavat aivan liian usein väsymyksen jonain harmittomana "normaalina" asiana tai pahimmillaan ilman mitään kunnon yleistutkimuksia, verikokeita jne leimaavat potilaan masentuneeksi. Suomessa on ihan paska kunnallinen terveydenhoito, näin kansallisissa vertailuissakin. Ollan aika ylhläään jos tarkastellaan kustannustehokkuutta, mutta hoidon laatu ei ole hyvää ekä etenkään ennaltaehkäisy. Suosittelen ap että taistele kunnlalisella, varaat ajan vaikka eri lääkärille. Jos ei kunnallisella puolella onnistu, niin sitten menet hyvälläe yksityiselle yleisslääketieteen erikoislääkärille. Ja js käy niin että hän jotain sinulta löytää niin muista tehdä valitus terveyskeskukseen osaamattomasta hoidosta. Asiat ei muutu sillä että hiljaisesti hyväksyy huonon kohtelun.  [/quote] Ja syy tähän on, että ihmisten väsymys johtuu usein niistä omista elämäntavoista. Kyllä lääkärit tarvittavat testit tekevät, en tiedä yhtään tapausta, että olisivat kieltäyneet. Tuolle ei ole kyllä mitään perustetta, että kunnallinen terveydenhuolto olisi huonoa tasoa. Varsinkin kun useat käyvät ihan yksityisellä työterveyshuollon kautta. Se nyt vaan on todellinen ongelma, kun lääkäri ei voi vaikuttaa yksilön elämäntapoihin ja usein väsymys on seurausta niistä.

[/quote]

Ihanko oikeasti lääkärit tekevät kaikki tarvittavat testit? Tiedätkö että niitä testejä pitäisi ottaa melkoisen valtava määrä? Millä rahalla ne kaikki tehtäisiin? Kuka sen kaiken maksaisi?

Itse kärsin nuorena opiskelijana vaikeasta uupumuksesta. Luennoilla jaksoin käydä ja kotitehtävät sain juuri ja juuri tehtyä, mutta kaikki muu aika meni nukkumiseen. Olin koko ajan todellakin sairaan väsynyt. Lääkärissä en tämän takia käynyt, sillä ajattelin ongelman johtuvan stressistä tai ruokavaliosta tai vähäisestä liikkumisesta (eipä siinä missään jumpassa jaksanut käydä kun ei vapaa-aikana tosiaankaan jaksanut kuin nukkua). Pari kuukautta sitä kesti ja se meni itsestään ohi.

Muutama kuukasi myöhemmin oikeanpuoleset raajani puutuivat täysin. Yhtenä aamuna herätessäni huomasin että käsi ja jalka ovat kadonneet jonnekin. Kurkistin ihmeissäni peiton alle, ja kyllä ne siellä olivat. Niissä vain ei ollut tuntoa lainkaan. Tämä vaiva kesti melko tarkkaan 2 viikkoa. Sillä kerralla yritin päästä lääkäriin. Soitin terveyskeskuksen vastaanottoon, jossa hoitaja naureskeli oireilleni. En saanut aikaa lääkäriin.

Myöhemmin satuin mainitsemaan terveystarkastuksessa siitä puutumisesta ja välittömästi lähetteen neurologin vastaanotolle. Puoli vuotta myöhemmin minulla diagnosoitiin ms-tauti. Siitä se omituisen voimakas väsyminenkin (eli fatiikki) oli johtunut eikä mistään elintavoista.

En jaksa uskoa, että vaikka olisin käynyt lääkärissä silloin sen ensimmäisen väsymyksen kanssa, olisi lääkäri alkanut tutkimaan voisiko taustalla olla ms-tauti. Varmasti olisi jonkun parin verikokeen jälkeen vain kehottanut liikkumaan enemmän ja kiinnittämään huomiota ruokavalioon.

Ap on 163/52-54kg noin suurin piirtein. Kilpirauhaskokeet otettu viimeksi pari vuotta sitten, niiden tuloksia mulle ei ole koskaan kerrottu suoraan. Sanottu, että ne on normaalit. Niitä kyllä aion "vaatia" seuraavaksi ja haluan myös kuulla ne tulokset, mieluiten paperilla. Itse olen myös miettinyt, voiko olla b12-vitamiinin puutos, vaikka aika harvinaista varmaan. Syön vatsaystävällistä rautaa parhaillaan ja minulla on b12-vitamiinisuihke, vaikutusta en ole havainnut. D-vitamiiniakin syön. Parhaillani harkitsen tilausta iherbille, jos tilaisi karnosiinia ja e-epaa ja sellaista, jos vaikka olisi jotain vaikutusta.

Liikuntamääristä en osaa sanoa tarkkaan. Käyn ryhmäliikuntatunneilla enimmäkseen, bodypumpissa, combatissa, bodybalancessa, tanssillisilla tunneilla jne. Koen liikunnan jälkeen välillä ihan kohtuutonta väsymystä, niin "pääkopassa" kun kropassakin. Juuri tuo, että kotiin käveleminen jumpasta tuntuu saavutukselta. Jos olen käynyt lihaskuntotunnilla, takin laittaminen naulakkoon voi tuntua raskaalta. Liikuntaa harrastan 0-5 kertaa viikossa, kaikki riippuu jaksamisesta. Kesällä pyöräilin joka päivä töihin ja toivoin sen parantavan peruskuntoani, turhaan. Tein 2-vuorotyötä ja sillon tuntui kyllä, että sama irtisanoa kuntosalijäsenyys, kun ei sinne jaksa mennä. "Kannattaa käydä töiden jälkeen tai ennen, se piristää" sanoi moni kaveri. Ennen töitä kun kävin, väsytti vielä enemmän töissä. Töiden jälkeen tuntui, että se oli yhtä haukottelua se liikkuminen.

2013 oli hemoglobiini 112. Keliakiakoe negatiivinen, helikobakteeri negatiivinen. Ferritiiniarvo oli 2013 8, tietääkseni aika matala. Kun söin rautaa, hb nousi 128.  Vatsavaivoja on, tähystetty molemmista päistä ja todettiin ibs. (+epäspesifi duodeniitti sekä lievää epäspesifistä kroonista gastriittia) 2014 hb 132. Tammikuussa 2015 118. Lääkärin mukaan ok. Madoista en tiedä, en usko että on. Monivitamiinia en tällä hetkellä syö, ehkä sekin olisi hyvä ottaa käyttöön. 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 12:33"]

Olen myös kärsinyt pitkään väsymyksestä, joka ainakin osittain selittyy matalalla hemoglobiinilla. Luovutin ennen verta, enää en saa kun ei tahdo rautaa riittää edes itselle. Söin puolen vuoden ajan lisärautaa jotta tyhjät rautavarastot saataisiin täyteen, nyt muutamia kuukausia kuurin lopettamisen jälkeen olo alkaa taas olla voipunut, hengästyn helposti ja pienessäkin rasituksessa syke nousee korkeaksi joten taitaisi taas olla aika varata aika tk:lle. Tätä on jatkunut vuosia, jostain syystä hemoglobiini laskee sinne sadan tietämille ja alle vaikka syön monipuolisesti ja terveellisesti. Kuukausien rautakuurit ovat herkkävatsaiselle piinaavia, kun kaikki rautavalmisteet (myös ne "hyvin siedetyt") saavat mahan sekaisin.Lääkärit kohauttelevat olkiaan ja tuputtavat lisää rautapillereitä, syytä tuolle huonolle hemoglobiininne ei koskaan ole löydetty eikä yksikään valkotakkinen ole välittänyt pyynnöistä tai kysymyksistä huolimatta sitä selvittää tai ottaa siihen kantaa.

[/quote]

Minä joskus kysyin suoraan lääkäriltä, miksei olo parane jos hemoglobiini nousee? (esimerkiksi tonne 130 tietämille) Huomasi, ettei hän osaa sanoa tai arveli, että vaan kuvittelen väsymykseni. Huudahti vaan, että mene sinne gastroskopiaan ja kolonoskopiaan. No, niin tein mutta ei paljon auttanut. 

Mutta pakko sanoa, että TODELLA LOHDUTTAVAA lukea tuollaista, koska tuo kuulostaa samanlaiselta kuin minulla. Kunto on ihan surkea, joskus talvisin kun kävelen nopeasti tuntuu, että joudun haukkomaan happea. Hemoglobiini nousi kun söin vatsaystävällistä rautaa, verilettuja, maksalaatikkoa, vähensin maitotuotteita ja otin raudan kanssa appelsiinimehua/sitrushedelmiä. Kun muutan ruokavaliotani "normaalimmaksi", niin tiedän että hb laskee, vaikkei olo muutu. Eikä minulla ole runsaita kuukautisia. Myös vatsa on herkkä, enkä kykene popsimaan koko ajan jotain retaferia. Kaikki apteekin merkit on käyty läpi. Ravitsemusterapeutilla käyty, kehotti vaan vähentämään maitotuotteita. Ap

Itsekin mietin tuota, todellako lääkärit tekevät kaikki testit? On niin paljon helpompaa kysästä, et mitenkäs kotona menee. Onko kaikki hyvin parisuhteessa? Onko olo alakuloinen, kaipaatko keskusteluapua tai mites nää masennuslääkkeet? Ensimmäisiä kertoja kun menin matalan hb:n takia lääkäriin, sain kouraani muutaman a4:sen. Kyllä, lääkäri tulosti joltain sivulta tietoa anemiasta ja se oli siinä. 

Viimeksi tammikuussa kun hb mitattiin pyynnöstäni, lääkäri sanoi että ei tarvii sitten soitella tuloksista. Ne löytyy netistä (kanta.fi) ja hän kommentoi, jos on kommentoitavaa. Kiva, kiitos tästäkin vähästä. Ap

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 12:47"]

Ap on 163/52-54kg noin suurin piirtein. Kilpirauhaskokeet otettu viimeksi pari vuotta sitten, niiden tuloksia mulle ei ole koskaan kerrottu suoraan. Sanottu, että ne on normaalit. Niitä kyllä aion "vaatia" seuraavaksi ja haluan myös kuulla ne tulokset, mieluiten paperilla. Itse olen myös miettinyt, voiko olla b12-vitamiinin puutos, vaikka aika harvinaista varmaan. Syön vatsaystävällistä rautaa parhaillaan ja minulla on b12-vitamiinisuihke, vaikutusta en ole havainnut. D-vitamiiniakin syön. Parhaillani harkitsen tilausta iherbille, jos tilaisi karnosiinia ja e-epaa ja sellaista, jos vaikka olisi jotain vaikutusta.

Liikuntamääristä en osaa sanoa tarkkaan. Käyn ryhmäliikuntatunneilla enimmäkseen, bodypumpissa, combatissa, bodybalancessa, tanssillisilla tunneilla jne. Koen liikunnan jälkeen välillä ihan kohtuutonta väsymystä, niin "pääkopassa" kun kropassakin. Juuri tuo, että kotiin käveleminen jumpasta tuntuu saavutukselta. Jos olen käynyt lihaskuntotunnilla, takin laittaminen naulakkoon voi tuntua raskaalta. Liikuntaa harrastan 0-5 kertaa viikossa, kaikki riippuu jaksamisesta. Kesällä pyöräilin joka päivä töihin ja toivoin sen parantavan peruskuntoani, turhaan. Tein 2-vuorotyötä ja sillon tuntui kyllä, että sama irtisanoa kuntosalijäsenyys, kun ei sinne jaksa mennä. "Kannattaa käydä töiden jälkeen tai ennen, se piristää" sanoi moni kaveri. Ennen töitä kun kävin, väsytti vielä enemmän töissä. Töiden jälkeen tuntui, että se oli yhtä haukottelua se liikkuminen.

2013 oli hemoglobiini 112. Keliakiakoe negatiivinen, helikobakteeri negatiivinen. Ferritiiniarvo oli 2013 8, tietääkseni aika matala. Kun söin rautaa, hb nousi 128.  Vatsavaivoja on, tähystetty molemmista päistä ja todettiin ibs. (+epäspesifi duodeniitti sekä lievää epäspesifistä kroonista gastriittia) 2014 hb 132. Tammikuussa 2015 118. Lääkärin mukaan ok. Madoista en tiedä, en usko että on. Monivitamiinia en tällä hetkellä syö, ehkä sekin olisi hyvä ottaa käyttöön. 

[/quote]

No niin :) tuo hemppasi on tosi matala. Kun mulla oli viime kesänä hemppa 111, niin en meinannut portaita jaksaa nousta. Syön hemppaani edelleen maltofer-rautaa c-vitamiinin kera, joten hemppani on nyt 135. Ja Olo on ihan eri :) Voit soittaa terveyskeskukseesi ja kysyä noiden vanhojen kilpparikokeiden tuloksia. Jos tsh on yli 2 ja t4v on alta 14, niin googlaa kilpparin vajaatoiminnan oireet. Jos tuntuu mätsäävän, niin tilaa aika endokrinologi Vesa Ilvesmäelle. Itse printtasin oirelistan, johon merkkasin kaikki oireet mitkä mulla oli ja marssin Vesan pakeille sen paperin kera toiseen kaupunkiin asti, töistäkin pidin palkattoman vapaan. Onnellisena tulin sieltä tyroksiinireseptin kanssa. Ja voin sanoa, että jaksan ihan eri lailla kuin ennen :) juu ja olen ns rajatapaus. Loppui muuten myös menkkatiputtelut kuin seinään. Siitäkin olin 20v kärsinyt.

t. Nina