Mua harmittaa todella paljon, etten ollut poikaystäväni ensimmäinen

Olette ilmiselvästi hyvin nuoria. Kuulostaa varmaan tosi ärsyttävältä, mutta tällaiset asiat lakkaavat mietityttämästä kun elää vähän enemmän. Aika harva nykyään viettää loppuelämäänsä yhdessä teinirakkautensa ja ensimmäisen seksikumppaninsa kanssa. Jos tapaa vaikkapa 25-vuotiaana tulevan puolisonsa, on aika selvää, että molemmat ovat rakastuneet ja rakastelleet joskus ennenkin. Syystä tai toisesta nämä rakkaudet eivät ole kestäneet ja juuri sen vuoksi teillä on mahdollisuus rakastua siinä hetkessä. Ei kenenkään menneisyydestä kannata olla mustasukkainen. Eletty elämä on tehnyt toisesta juuri sen, joka hän on nyt.

ärsyttää täälläkin:/

Ootteko muutenkin sairaalloisen mustasukkaisia poikkiksistanne? Ei ketään voi omistaa, eikä mennyttä tarvitse pyydellä anteeksi!

Minä en ole ollut yhdellekään tyttöystävälleni ensimmäinen, koska poikuuteni "vei" siinä kohtaa jo entinen luokkakaverini, jonka kanssa en koskaan seurustellut päivääkään.

Kun menin keskikouluun, niin hän oli minun ensimmäisen luokan ihastukseni, vaikken hänelle sitä koskaan kertonutkaan. Sen jälkeen tulikin sitten muut ihastuksen kohteet ja muutamia seurustelujakin. Yläasteen jälkeen sitten sattumalta näimme ravintolassa, minä silloin vielä alaikäinen, mutta hän jo täyttänyt 18. Emme olleet koko viisivuotisen yhteisen keskikoulu/yläastetaipaleemme aikana koskaan liikkunut samoissa piireissä, eikä oikeastaan liiemmin juteltukaan, lähinnä kai siitä syystä, että minä koin hänet jotenkin viileänä ja etäisenä. Ravintolassa hän kuitenkin tuli erittäin iloisena juttelemaan ja vietimmekin sitten koko illan yhdessä tanssien ja jutellen ja loppujen lopuksi päädyimme minun sänkyyni.

Hän rupesi jo ylä-aste aikaan seurustelemaan itseään huomattavasti vanhemman pojan kanssa, jonka kanssa hän asui myös tuona kohtalokkaana iltana. Tuolloin hän kuitenkin itse melko aktiivisesti vei tilannetta kohti poikuuteni "riistämistä". En sitä toki hänelle tuolloin paljastanut, että olin vielä poitsut, eikä hän sitä tiedä vieläkään, koska emme tavanneet enää koskaan tuon ikimuistoisen illan/yön jälkeen.

Se harmittaa, että joku muu on ollut poikaystävän ensimmäinen ja poikaystävä on kokenut ensimmäisen kerran jonkun muun kanssa ja muistaa tämän illan varmasti loppuelämänsä. Eka kerta on aina eka kerta niinkuin hänkin on sanonut.

Teinit miettii tällasia asioita.
Se menee ohi kun kasvaa aikuiseksi

Samma här! Oon kyllä yrittäny kertoa miehelleni mietteistäni, mutta hän ei ymmärrä alkuunkaan.

Miksi

Ootahan kun kasvat isoksi, näin lähes 30v sinkkuna ne kaikki miehet jotka kiinnostavat ja jotka ovat paperilla kunnossa (koulutus, duuni, ulkonäkö, kroppa jne) ovat sitten kyntäneet kymmeniä naisia. Alfauros tietää arvonsa ja he osaavat pitää hauskaa sekä nauttia siitä. Ehkä myös ovat vakiintuessaan panneet tarpeeksi loppuelämän edestä että yksi nainen riittää sitten vain jatkossa.

Poikaystäväni oli ensimmäiseni, mutta hänellä oli ollut pari säätöä ennen minua. Olin huojentunut kuullessani tämän (ks. aiemmat vastaukset siihen liittyen, ettei tarvitse haikailla kokemusten perään). Nyt yhdessä kahdeksatta vuotta.

Mä oon ollu ihan samassa tilanteessa ku sinä. Mieheni on mun ensimmäinen (toivottavasti viimeinen) ja mun miehellä taas on ollu ennen mua jo erilaisia säätöjä.. se häiritsi joo sillo 17 vuotiaana, mutta oon päässy asiasta yli ajattelemalla että ihan hyvä vaa että on ollu niitä muitakin, ettei sit tuu halua kokeilla muita sit. Miehillä niitä haluja varmasti tulee paljo helpommin ku naisilla. Tai ei tuo varmasti sukupuolesta riipu vaan persoonasta enemmänkin. Ite oon semmoi et uskon pystyväni olemaan vaan sen yhden ja ainoan kanssa koko loppuelämän. Luulen että mun miestä häiritsee se ku en oo kokeillu ketää muuta ikinä. Olen nyt 22v

Njaa