Uskomatonta miten jotkut naiset passaa miehiään!

Minä olen elämäntapatyötön kuten myös mieskin. Miksi en saisi tehdä ruokaa? Siihen menee aikaa ja saa toteuttaa itseään ja hemmotella miestä. Mitä pahaa tässä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina ollut kotiäitinä ja -rouvana ja työnjako on ollut ihan selkeä. Minä hoidan kaikki siviilipuolen asiat ja mies keskittyy uraansa. Raskaat pihatyöt hän toki hoitaa, minun ei tarvitse muuta kuin kuopsuttaa istutuksiani.

Tämä on toiminut meillä ja molemmat ovat tyytyväisiä. Nytkin hän palasi viikon työmatkalta ja sillä välin oli koti muuttunut jouluiseksi, kuusi koristettu, tuoreita kukkia, ihanat tuoksut joululeivonnaisista, sauna lämmitetty ja oluet jääkaapissa.

Tämä työnjako on mahdollistanut meille oikein mukavan elämän.

Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle

Eipä tuossa muuten mitään mutta toivottavasti sun eläkeasiat ja muu taloudellinen puoli on turvattu jos puolisolle sattuu jotain.

No tietenkin on! Omaisuutta on sen verran, etti ole hätäpäivää ja eläkekin (privaatti) on jo nyt paljon suomalaista keskivertoa suurempi. Tottahan sitä nyt fiksu pitää olla ja hoitaa asiat ajallaan kuntoon ettei jää tyhjän päälle.

Minulla onkin sellainen mies jonka äiti on passannut ihan pilalle. Ja syy on se, että haluaa itse kokea itsensä tärkeäksi. Tämän seurauksena miehen sisarukset aivan avuttomia omassa elämässään. Ei minkäänlaisia elämänhallinnan taitoja. Eivät osaa hoitaa talouttaan, kotiaan, lapsiaan, ihmissuhteitaan…Eläkeikäinen mummo käy edelleen siivoamassa lastensa luona ja tämä on kaikkien mielestä normaalia. ”Aikuinen” lapsi saattaa vaikka sen aikaa istua sohvalla ja katsoa elokuvaa. Toinen näistä sisaruksista on kyllä nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuorin perunatkin miehelleni ja yhdessä on oltu onnellisena kohta 33 vuotta. Mies tekee kaikki ulkotyöt, korjaukset ja hoitaa kompostia. Lasten ollessa pieniä olin kotiäitinä.

Eli mies tekee 10-20% kaikista kotitöistä. Ei ihme että naimisissa/parisuhteessa olevat naiset kuolee nuorempana kuin sinkut, kun taas miehillä tämä menee toisinpäin. Monelle miehelle nainen on palvelija. Kyllä kelpaa! Eipä ihme sekään että suurin osa eroista tapahtuu naisen aloitteesta.

Kyllä se varmaan melko tasan menee. Mies tekee polttopuut (ison ok-talon lämmitys pääasiassa puulla), lumityöt (iso piha-alue) ja leikkaa nurmikot. Pelkästään polttopuiden tekoon menee aika paljon aikaa, kun ne metsästä asti itse haetaan. Meille tämä sopii, tykkään hemmotella miestäni monin tavoin ja tykkään kotitöistäkin, varsinkin ruuanlaittamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla onkin sellainen mies jonka äiti on passannut ihan pilalle. Ja syy on se, että haluaa itse kokea itsensä tärkeäksi. Tämän seurauksena miehen sisarukset aivan avuttomia omassa elämässään. Ei minkäänlaisia elämänhallinnan taitoja. Eivät osaa hoitaa talouttaan, kotiaan, lapsiaan, ihmissuhteitaan…Eläkeikäinen mummo käy edelleen siivoamassa lastensa luona ja tämä on kaikkien mielestä normaalia. ”Aikuinen” lapsi saattaa vaikka sen aikaa istua sohvalla ja katsoa elokuvaa. Toinen näistä sisaruksista on kyllä nainen.

Minun mieheni äiti taas ei ole tehnyt oikein mitään lapsensa eteen, ruokakin taisi olla vähän niin ja näin. Nyt sitten saan häntä passata. Ja vaikka olen lapsiakin passanut, on jokaisesta tullut todella reipas ja omatoiminen, tytär on supersiisti ja loistava kokki, osaa myös kodin hommat, remontoinnit yms.  niin että neuvoo välillä minuakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska olin kotona ja hallitsin täysin hänen pankkikorttiaan. Itse nautin passaamisesta. Enempi ihmetyttää akat jotka vaatia ukko jaan hommiin pitkien työpäivien jälkeen jos ite makaavat per se homeessa kotona.

Nykyään kyllä suurin osa naisista ja äideistä käy töissä, oletko kuullut? Ja maksaa myös yhtä lailla kaikista menoista, monet perheen menoista jopa enemmän! Toista se oli varmaan joskus 50-luvulla.

Venäjällä on vielä kotirouvakulttuuri. Eivätkä ehkä ymmärrä että nainenkin voi käydä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina ollut kotiäitinä ja -rouvana ja työnjako on ollut ihan selkeä. Minä hoidan kaikki siviilipuolen asiat ja mies keskittyy uraansa. Raskaat pihatyöt hän toki hoitaa, minun ei tarvitse muuta kuin kuopsuttaa istutuksiani.

Tämä on toiminut meillä ja molemmat ovat tyytyväisiä. Nytkin hän palasi viikon työmatkalta ja sillä välin oli koti muuttunut jouluiseksi, kuusi koristettu, tuoreita kukkia, ihanat tuoksut joululeivonnaisista, sauna lämmitetty ja oluet jääkaapissa.

Tämä työnjako on mahdollistanut meille oikein mukavan elämän.

Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle

Näinpä. Minäkin olen hyvin koti-, perhe- ja parisuhdekeskeinen, enkä alkuunkaan tulisi toimeen miehen kanssa, joka keskittyy vain uraansa. Sen sijaan minulle sopii koti-, perhe- ja parisuhdekeskeinen mies, joka laillani on käynyt töissä vain siksi, koska pitää. Molemmat ollaan kyllä jo vähennetty aikasyöppö minimiin (ei enää lapsia eikä lainoja) saadaksemme lisää yhteistä aikaa. Lika barn osv tosiaan.

Eri

Näitä pilalle passattuja (ikä)miehiä näkee paljon sairaalahoidossa. Ollaan totuttu palveluun kotona ja sama meno jatkuu osastollakin. Leikkauksen tai sairauskohtauksen jälkeen ei haluta nousta sängyn pohjalta ylös ja kuntoutumaan vaan odotetaan et kaikki tulee nenän eteen eikä tarvii nousta sängystä ylös. Samat miehet on pulassa passaajapuolison kuollessa, koska pahimmillaan yhtään mikään kotityö ei onnistu kun ei osata.

Töissä on näitä ihmeen mieslapsia, joita ensin on äiti hyysännyt ja sitten vaimo. Varmaan kuolisi reppanat saastan keskellä nälkään jos ei olisi mamia siivoamassa ja syöttämässä.

Itse kun olen joutunut vastaamaan koko elämäni yksin kotitaloudestani niin ei voi kuin ihmetellä.

Meillä mies on aina hoitanut kaikki ruuanlaittohommat ja minä siivouksen ja pyykit. Molemmat käymme töissä. Olemme tähän työnjakoon molemmat tyytyväisiä. Olen huomannut, että aikuisen poikamme perheessä on sama työnjako, liekö kotoa opittu.

Vierailija kirjoitti:

Tein eilisiltana puolisolleni hänen lempiruokaansa, karjalanpaistia. Itse syön vegaanisesti.

Äsken puristin hänelle appelsiinimehua ja tein voileipiä (yhteen keitin kananmunan ja laitoin lisäksi tonnikalaa, kaksi maksamakkaralla ja juustolla), jota hän voi syödä katsoessaan jääkiekkoa. Jouluksi laitan yhteisten ruokien lisäksi hänen lempiruokiaan, niin kalaa kuin kinkkuakin.

Eikö olekin uskomatonta?

Mutta hän on sen arvoinen. Ja jos alettaisiin vertailla, kumpi meistä enemmän tekee kotitöitä ja sen lisäksi auttaa toista muissa asioiss, niin kyllä se olisi hän. Minä saan keskittyä töihini, opintoihini ja luottamustehtäviini, hän hoitaa pyykit ja siivoukset.

Väität siis olevasi vegaani, mutta silti ilman omantunnontuskia laitat ruokia puolisollesi tehotuotetuista eläimistä? Mikäs se sinun syy veganismiin on, ei ainakaan eläinten oikeuksien puolustaminen? 😠

Jotkut naiset oikeesti tykkää passata miehiä. Kukaan tuskin heitä pakottaa. Kyllä sitten taas mieskin voi omilla tavoillaan auttaa ja passata naista ja hoitaa taloutta ja autoja ynnä muuta, joita naiset ei arvosta ennen kuin jäävät niiden asioiden kanssa yksin. 

Ei se passaaminen ole ongelma vaan kiittämätön ukko. Jostain syystä tämmöisiä silti päästetään avioon. 

Mistä niitä passattavia miehiä löytyy?? Suurin osa miehistä on kuitenkin tyytyväisiä kolmen F:n sääntöön eli "feed me, F* me, fold my shirts" ja loput mies hoitaa itte. 

En passaa. Pikkulapsiaikana kaikki (työn ulkopuolinen) aika oli 50/50. Otin tämän linjan alusta asti, sillä huomasin, että monella lipsui passaamisen puolelle. Siis miehen lastenhoitoajan tekeminen on myös hänen passaamistaan, tarkoitan. Lipsuminen tapahtuu juuri menneisyytemme takia ja rakenteisiin pesiytyneen epätasa-arvon takia. Kun homma lähti rullaamaan tasa-arvoisesti, höllensin tarkkuuttani. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä taitaa kaikki juontaa juurensa historiaan, jossa miehet ovat hallinneet ja miesten ääni on ollut ainoa kuuluva. 

Tiedättekö, että 1930 naiset pääsivät vasta pois holhouksesta. 

Se tarkoittaa sitä, että aika monella tämän päivän aikuisella on vielä tuon ajan ihmisiä lähipiirissä. 

Vaikka olisi syntynyt vaikka 1930-1950- luvuilla, jolloin naiset on jo olleet vapaita - se maailma ei ollut vielä muuttunut niistä ajoista. 

Silloin lapsia kasvatti ne ihmiset, joille tuo holhouksen alaisuus oli aivan normaali asia eikä se todellakaan muuttunut. 

Sieltä ajoilta on uskomukset siirtyneet ja sieltä tulee edelleen ajatuksia siitä, että nainen on huonompi, arvottomapi jne. 

Yhteiskunta on hyvin hitaasti muuttunut niistä ajoista, kun naisia vielä pidettiin eri tavoin kykenemättöminä päättää itse asioistaan ja ne asenteet on siirtyneet tavoissa sukupolvelta toiselle. 

Ne tavat eivät muutu ellei niitä tiedosta ja itse muuta. 

Sitä tarkoittaa, kun puhutaan sukupolvisten taakkojen tai traumojen katkaisusta. 

Että ei enää laita näitä juttuja eteenpäin. 

Omat vanhempani ovat niiden lapsia, jotka itse syntyivät ihan siinä naisten holhouksesta vapautumisen jälkeen (jonka jälkeen kohta tuli sota ja avot, mitä traumoja sieltä oli jaossa) ja minun vanhempien ikäiset on kasvattaneet sodissa traumatisoituneet ihmiset, jotka tosiaan ovat taas olleet kasvatettuja niillä ajatuksilla mitkä edelsivät naisten holhouksesta vapauttamista. 

Eli - tiedostakaa hyvät ihmiset mistä käytös - oma ja muiden - kumpuaa. Pysähtykää seuraamaan omaa toimintaanne ja muuttakaa se mitä muutosta vaatii. 

Se ei ole helppoa - jos olisi, maailma olisi jo muuttunut. 

Mutta se on mahdollista ja muutos on hyvässä vauhdissa jo. 

 

Näin juuri.

Minut on isovanhemmat (mummo) kasvattanut piikomaan miestä joka tuo rahan kotiin.

Mummolle oli kauhistus kun opiskelujen jälkeen jäin töihin, missä on lapset? Aviossa kuitenkin oltiin.

Lapset tulivat myöhemmin ja opetin myös pojat kotitöille koska passasin exmiehen piloille.

Lapseni uskaltavat nauttia elämästään puolisoidensa kanssa ja siivota kerkee yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ei olisi saanut miestään itselleen ellei olisi alusta saakka tehnyt kaikkea hänen ehdoillaan. Miehellä oli toinenkin nainen kierroksessa kun seurustelivat, mutta kaverini passasi miehen itselleen. Nyt kaksi lasta ja mies ei tee mitään töiden lisäksi, pelailee bilistä kavereiden kanssa mancavessaan. Ovat molemmat tyytyväisiä kuitenkin, sillä kaverini ei olisi muuten saanut tuota miestä. 

"Saanut"?! En olisi huolinut mistään hinnasta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska olin kotona ja hallitsin täysin hänen pankkikorttiaan. Itse nautin passaamisesta. Enempi ihmetyttää akat jotka vaatia ukko jaan hommiin pitkien työpäivien jälkeen jos ite makaavat per se homeessa kotona.

Nykyään kyllä suurin osa naisista ja äideistä käy töissä, oletko kuullut? Ja maksaa myös yhtä lailla kaikista menoista, monet perheen menoista jopa enemmän! Toista se oli varmaan joskus 50-luvulla.

Venäjällä on vielä kotirouvakulttuuri. Eivätkä ehkä ymmärrä että nainenkin voi käydä töissä.

Mikä onni ja autuus se työnteko on?

Perhe ja sen toimivuus on onni ja auvo.

Tiedän miehiä jotka ovat jääneet kotiin lasten kanssa, naisen käydessä töissä. Ja kyllä, hyvin hoitavat niin kodin, lapset kuin vaimonkin.

Onnelliset lapset kasvaa onnellisessa kodissa. Toki onnellinen on myös kahden työssäkäyvän koti.

Kukin tehköön omat valintansa. Ei ole yhtä sapluunaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein eilisiltana puolisolleni hänen lempiruokaansa, karjalanpaistia. Itse syön vegaanisesti.

Äsken puristin hänelle appelsiinimehua ja tein voileipiä (yhteen keitin kananmunan ja laitoin lisäksi tonnikalaa, kaksi maksamakkaralla ja juustolla), jota hän voi syödä katsoessaan jääkiekkoa. Jouluksi laitan yhteisten ruokien lisäksi hänen lempiruokiaan, niin kalaa kuin kinkkuakin.

Eikö olekin uskomatonta?

Mutta hän on sen arvoinen. Ja jos alettaisiin vertailla, kumpi meistä enemmän tekee kotitöitä ja sen lisäksi auttaa toista muissa asioiss, niin kyllä se olisi hän. Minä saan keskittyä töihini, opintoihini ja luottamustehtäviini, hän hoitaa pyykit ja siivoukset.

Väität siis olevasi vegaani, mutta silti ilman omantunnontuskia laitat ruokia puolisollesi tehotuotetuista eläimistä? Mikäs se sinun syy veganismiin on, ei ainakaan eläinten oikeuksien puolustaminen? 😠

Eiköhän se ole ihan hänen oma asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä passaan mun miestä ihan iloisesti, koskaan ei ole kotihommia tehnyt tai lapsia hoitanut. Sopii meille täydellisesti. Ruoka on aina kotona tehtyä ja kaikkien mielten mukaista. Meillä viihtyy myös miehen ja lasten kaverit. Kaikki saa saman kohtelun. Vastavuoroisesti minä saan hyvän mielen.

Monet kysyy miksi elää perheelle ilman harrastuksia ja omaa aikaa, ”kyllä sulle sitten tulee outoa kun ne muuttaa pois”. Pierut. Mulla on paljon suunnitelmia kunhan se aika tulee.

Onko sun miehellä sitten omia harrastuksia?

On, työaika kun loppuu hän käy ainakin kolmasti viikossa parin tunnin pyörälenkillä. Soittelee kitaraa useamman tunnin viikossa. Käy juoksu/kävelylenkillä sään salliessa. Käy poikien reissuilla useamman kerran vuodessa. Kannustan häntä näkemään kavereitaan ja harrastamaan. Ei ole multa poissa.

Onkohan miehesi juuri se mies, joka lähtee "pyörälenkille" ja tulee luokseni lempimään? Tullut jo vuosia. Kyllähän se kunto siinäkin nousee.

En todellakaan passaa miestä. Saa itse silittää paitansa, tehdä eväänsä, hoitaa osansa siivouksesta yms. Mä haluan hoitaa pyykit, että ei mene mitään pilalle. Ruoan teen aina mä koska mä tykkään ruoanlaitosta ja miestä se taas ei kiinnosta pätkääkään. Kuorii toki perunat jos pyydän ja esim. jouluna kun syödään isommalla porukalla niin auttaa keittiössä, että saadaan ruoat pöytään.