Lue keskustelun säännöt.
Onks tää normaalia miehen käytöstä parisuhteessa?
27.03.2015 |
V*tuttaa, mutta hengittelen tässä syvään.
Jäin työttömäksi varsin hyväpalkkaisesta työstäni viime syksynä ja mies on tukenut rahallisesti siitä lähtien, kuten sovimme. Sopimus meni tyyliin, "että tuen kunnes saat työtä". No, harvinaisen huono tilanne työmarkkinoilla ja vaikka kuinka on hyvä tutkinto, niin ei edes haastatteluunkutsua vieläkään.
Mies sen sijaan, kuten pelkäsinkin, on alkanut käyttää tilannetta luodakseen itselleen vankan valta-aseman suhteessamme. Oli tätä taipumusta joo ennenkin, mutta nyt se tuntuu lähteneen ihan käsistä. Tai mistä minä tiedän, kun en ole koskaan aiemmin vastaavassa tilanteessa ollut. Ehkä tämä on normaalia - kertokaa te!
Just kävimme mukavan iltakeskustelun, jossa mies kertoi mistä kaikesta minun pitäisi luopua, kun rahaa ei kuulemma ole (miehellä bruttotulot vuodessa n. € 250.000, joten sekin ihmetyttää, että mihin ne rahat menevät).
Minun pitäisi kuulemma syödä halvempaa ruokaa (alipainostani huolimatta), harrastaa vain itseni sivistämistä kirjastossa ilmaiseksi, pärjätä aiemmin ostetuilla vaatteilla, luopua omasta tietokoneesta jne. Saman tien pitäisi kai luopua omista mielipiteistäkin, kun mies kuulemma haluaa olla "isäntä talossa". Pitäisi myös myydä kaupunkikämppämme, joka on minulle se tärkeä henkireikä, ja mies todellakin tietää sen.
Mies sen sijaan ei luovu miestään: hänen valitsemansa kartanonkokoinen asunto maalla, 2 isoa autoa (vain miehen käytössä), pari harrastusta, jotka nielevät molemmat € 300/kk, 3 uutta fillaria (yli € 1.000 kipale), vaatteita niin että kaapit pursuavat yli - en ole vastaavaa vaatemäärää ikinä miehellä nähnyt, jne.
Eniten tässä ottaa päähän se, ettei mies edes kyseenalaista käytöstään. Siis, että olisi joku parisuhde ja "me", jotka tekisimme päätöksiä edes isoista asioista (vrt. asuminen, ruokamenot). Mies on valinnut asuinpaikan, -tavan, harrastukset, aikataulut, "hyväksyttävät menot" jne.
Ymmärrän, että rahat ovat nyt miehen rahoja, kyllä. Mutta meneekö se oikeasti näin kaikilla muillakin, jotka olette esim. kotiäiteinä tai väliaikaisesti työttömänä parisuhteissanne? Onko tämä meno todellakin normaalia?
Vai onko teillä muilla miehiä, jotka näkevät oman napansa ympärillekin? Teettekö päätöksiä yhdessä, vaikka rahat oisivatkin toisen? Vai vallitseeko teilläkin diktatuuri? Odotanko ylipäätään vain liikoja?!?
Kommentit (133)
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:19"]Ja miksi tuo poispotkiminen ei olisi mahdollista, kun on firmassa osakkaana?
Osakkaalla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan: firman johto tekee päätöksen ja hallitus muodollisesti siunaa sen aikanaan omalla päätöksellään. Ei siinä yksittäiseltä osakkaalta sen enempiä kysellä.
Vai miten luulit homman toimivan?
Ei niitä irtisanomisia valitettavasti osakaskokouksessa päätetä. Eikä osakaskokouksella edes ole mitään päätäntävaltaa firmassa, vain yhtiökokouksella on. Voi toki olla, että tästä on erilaisia variaatioita firmasta riippuen, mutta ne on sitten näyttävä firman yhtiöjärjestyksessä. Ja osakeyhtiölain pakottavia säädöksiä ei voida yhtiöjärjestyksellä ohittaa.
Jos mietit vaikkapa taloyhtiötä, niin silloinkin yhtiökokous on se päättävä elin. Ero on siinä, että jokainen taloyhtiön osakkeenomistaja on mukana päätöksiä tekevänä jäsenenä myös yhtiökokouksessa, ja silloin yhdenkään ääntä/äänimäärää ei voida periaatteessa kokonaan ohittaa. Eri asia on kuitenkin sitten se, onko yhtiöjärjestyksessä saneltu, että tietyt päätökset on tehtävä yksimielisesti (harvemmin on) ja tietyt päätökset tietynkokoiseksi säännellyllä määräenemmistöllä tai äänienemmistöllä (tämä on se yleinen malli).
Joten ei olisi lopulta sillä yhden osakkaan äänellä/äänimäärällä taloyhtiön yhtiökokouksessakaan lopulta yleensä mitään vaikutusvaltaa. Harvemmissa yhtiöissä nimittäin annetaan yksittäiselle omistavalle taholle niin suurta valtaa vaikuttaa koko "yhteisön" tekemiin päätöksiin. Tuskin teidänkään taloyhtiössänne.
Mitäs pitäisi vielä seuraavaksi avata tarkemmin? T. Ap :)
[/quote]
Oletko juristi? Lakifirmoissahan se osakas vissiin tarkoittaa vähän muuta kuin tavallisesti ymmärretään, eli osakas=osaomistaja. Tavallisissa osakeyhtiöissä, niinkuin taloyhtiöissäkään ei ole erikseen mitään osakaskokouksia (mitä ne edes on?), vaan yhtiökokous päättää, ja siellä jokaisella osakkaalla/omistajalla on äänivaltaa ääni/osake. Hallitus on tietysti sekä osakeyhtiössä että taloyhtiössä, joka hoitaa yhtiön asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii-in, erittäin hyvä kysymys tuo, että miksi miehen pitäisi luopua mistään.
Ei minunkaan mielestäni pitäisi (siis miehen luopua mistään tai tehdän minkään sorttisia kompromissejä), jos elelisi yksikseen sinkkustatuksella.
Mutta eikö asiaa siis teidänkään mielestänne hetkauta millin vertaa se, että meitä on tässä kaksi?
Että vaikka ne rahat tulisivat ihan mistä vaan, niin eikö miehellä ole kerta kaikkiaan mitään velvollisuutta kuunnella tätä toista puoliskoaan?
Jos kaikki toimisivat näin, niin ei se taitaisi kovin kaunista katseltavaa olla, kun se jolla olisi rahaa/enemmän rahaa päättäisi kaikesta.
Tai sitten olen ymmärtänyt jotakin parisuhteesta tai avioliitosta (tai mistä tahansa "yhteistyösuhteesta") täysin väärin, ja yritän todellakin tässä miestäni hyväksikäyttäen loisia minkä kerkeän.
Tämä olikin juuri se alkuperäinen kysymykseni, joten hyvä että palattiin tähän. Onko tästä mielipiteitä?
Ap
Rakastatko sinä sitä miestä? Rakastaako mies sinua?
Tässä puhutaan pelkästään materiasta ja hyväksikäyttösuhteesta. Ei kuulosta parisuhteelta.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:25"]Sitten vielä loppuun yksi kysymys itseltäni (olen Ap, joka näyttää kohta harrastavan täällä yksinpuhelua :): kun lopulta saan rahani ulos osakkeista, niin pitäisikö minun käyttää ne saman tien juokseviin menoihin? Mitä jos siinä on pahimman kaavan mukaan lähes loppuelämäni rahat?
Tuntuu siltä, että tällä kertaa en haluaisi pistää kaikkea heti menemään. Sen verran tuli opittua. Miehellä kuitenkin rullaa säännöllinen iso palkka.
Mutta ehkä olette toista mieltä?
[/quote]
Miehen pitäisi siis maksaa "juoksevat menot" vielä sittenkin kun saat rahaa, kun saattavat olla loppuelämäsi omaisuus?
Sama tarina sossupummilla ja rahakkaalla. Pitäis saada sossusta rahaa elämiseen vaikka tilillä on kolmen tonnin säästöt, kun ne on varattu johonkin kivaan ja pesämunaksi. Sinulka vaan sossun tilalla mies.
Ja hei kaupunkiasunto? Tulet tänne palstalle itkemään, kun mies ei sinulle edes kakkosasuntoa maksa ja joutuu maalla kartanossa lusimaan. Tämän palstan taviskirjoittelija elää vuokralla kotihoidontuella ja mies on jatkuvan irtisanomisuhan alla kolmen tonnin kuukausipalkalla. Provoksikin liian törkeä, lopeta jo!
Jos AP olisi oikea ihminen hän olisi jo pakannut kamat, tilannut taksin (tai soittanut kaverin auttamaan), estänyt miehen puhelimesta ja mennyt sinne kaupunkiasunnolle etsimään uutta omaa kämppää (jos kaupunkiasunto on siis miehen nimissä) koska näin ei ole tapahtunut kyseessä on provoa venyttelevä satumaakari. Perinteinen todellisuudelle sokea narsistin raukkapuoliso. Nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:38"]
Ap jatkaa: Ja tosiaan, luovuin itsekin jo viimeistään jouluun mennessä kaikista yhtään kalliimmista harrastuksistani, lopetin kaikkin ylimääräisten vaatteiden ostelun, sekä muut turhemmat menot.
Nyt ottaa kaikista eniten päähän se, että ruokamenoni on pistetty vahtauksen alle. Minulle siis riittäisi hyvin pitkälti se, että mies maksaisi työttömän ollessani katon pään päälle ja ihan tuhdisti syötävää (on tätä laihtumistaipumusta ikävissä määrin), sekä bussikortin, niin että pääsen liikkumaan järkevästi. Hygieniatuotteet ja muut vastaavat siihen päälle, niin jes!
Lopuksi: myönnän, että suurin "heikkouteni" on tässä tilanteessa tuo toinen kämppä kaupungissa, koska olen ajokortiton ja koen tarvitsevani jonkun paikan, jossa pääsen omaan rauhaan ja rauhaan mieheltäni. Hän kun ei ole koskaan ollut niitä helpoimpia ihmisiä. Sen säilyttämistä olen anellut ja anellut, samoin kuin riittäviä ruokamääriä.
[/quote] siis mihin sun ansiosidonnainen oikein menee? Jos ukkosmaksaa ruuat, hygienian, bussilipun, asumisen! vaatteisiin? kampaajalle? Miksi et myy sitä kaupunki kämppää joson liian kallis? Osta halvempi tilalle! Tai vuokraa..
minkä ikäisiä olette? Misä kaupungissa kämppä sijaitsee?
Ei tullut miehelle potkuja.. olisit vastannut että erotaan! Tai olisit sillä aikaa häipynyt vaan!
Kaunko olette tunteneet? Ennen naimisiin menoa? Avio ehto? Rakkaudesta menitte ihan naimisiin? Miten silloin huomio sinua ennen kuin jäit työttömäksi? Mitä vikaa siinä kirjastossa oikein on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika! Koskaan ei välittänyt susta eikä muutenkaan sua rakasta.. Säälistä sua elättää. Niiku me kaikki tehää. Älä kuuntele näitä nirppanokkia sillä suurin osa näistä av mammoista on katkeria yh mammoi. Pidä hyvää huolta miehestä sillä joku toinen kohta nauttii niistä eduista ;)
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 08:38"]Eikä kukaan sitäpaitti huoli 150kg miestä joten yksinhän se ressukka jää kaikesta "kuninkuusajattelusta" huolimatta. Siinäpä miettii että naisen pitämiseen tarvitaan muutakin kuin rahaa.[/quote]
Ihan varmasti 20 tonnia kuussa tienaava mies jää yksin. Tai sitten ei. Tosielämässä se mies saa uuden naisen samana iltana kun AP lähtee, jos haluaa. Jos se on näyttänyt vähänkin tulojaan elämäntavallaan, lokkeja kiertelee kuin kaatopaikalla. Se on aivan sama mitä mies painaa, miltä näyttää ja kuinka kusipäinen on, jos vain osaa olla höveli kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:44"]Mutta eikö asiaa siis teidänkään mielestänne hetkauta millin vertaa se, että meitä on tässä kaksi?
Että vaikka ne rahat tulisivat ihan mistä vaan, niin eikö miehellä ole kerta kaikkiaan mitään velvollisuutta kuunnella tätä toista puoliskoaan?
Jos kaikki toimisivat näin, niin ei se taitaisi kovin kaunista katseltavaa olla, kun se jolla olisi rahaa/enemmän rahaa päättäisi kaikesta.[/Quote]
Mitä oikein haet tällä keskustelulla? Se on tullut hyvin selväksi, että suurimman osan mielestä miehesi käyttäytyy törkeästi ja tekee moraalisesti väärin. Mutta mikään laki ei pakota häntä toimimaan toisin eikä meillä palstan lukijoillakaan ole valtaa vaikuttaa mieheesi.
Tuliko se sinulle yllätyksenä, että maailmassa on kusipäisiä ihmisiä, jotka käyttäytyvät hyvien tapojen vastaisesti? Eivät kunnioita puolisoitaan ja yrittävät manipuloida ja pompottaa heitä? En usko, jos olet niin vanha ja kokenut kuin väität. Olet vain yrittänyt kaivaa kultaa ja katsonut rikkaan miehen luonnevikoja sormiesi läpi. Tähän asti hän on pingottanut, mutta nyt hän on näyttänyt mikä oikeasti on. Et sinä voi muuta kuin sietää miehesi kusipäisyyttä ja elää kulissiliitossa miehesi ehdoilla tai lähteä ja elää omillasi. Valinta on sinun, ei meidän eikä totuus muutu vaikka me jauhaisimme vuoden miehesi pahuutta.
Jos olisin sinun kengissäsi niin en tekisi isoja päätöksiä (ero yms) ainakaan vielä. Yritä saada itsesi työllistymään ja jahka tilanne taas normalisoituu niin katsoo mihin suuntaan asiat menee. Anna ainakin 6kk aikaa ja katso sitten onko tilanne parantunut. Hetken (tai edes vähän pidemmän hetken) pahasta fiiliksestä ei kannata vielä kipata kaikkea nurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 01:16"]
Miehiä on erilaisia. Olen ollut tuollaisen kanssa, mutta nykyinen on toisenlainen ja antaa vähistä rahoistaankin. Jos taas mulla on rahaa, minä maksan.
[/quote]
Mun mies on aina, jo alusta saakka, ollut sellainen, että antaa mulle vaikka viimeiset penninsä.
Mä arvostan sitä todella paljon, on luonteeltaan juuri sellainen, että naiselleen antaisi kaiken mitä ikinä voi. Ollaan oltu parikymmentä vuotta yhdessä ja naimisissa, edelleen tunnemme molemmin puolin syvää rakkautta ja intohimoa. Ja hullunhauskaa ystävyyttä! Onneksi löysin hänet...
Teillä ei kuulosta olevan parisuhdetta lainkaan. Mikä muu teidät pitää yhdessä, kuin raha?
Sinä pidät miestäsi narsistikusipäänä (mikä hän kertomasi mukaan onkin), miehesi ei kunnioita sinua pätkääkään.
Mikset muuta kaupunkiasuntoosi, jos se kerran sinun on, elät ansiosidonnaisella, rahaa on tulossa osakkeista. Etsit samalla uusia töitä.
Mikä edes on ongelma, sinä et pidä miehestäsi, mies ei sinusta - onko vaihtoehtoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:44"]Mutta eikö asiaa siis teidänkään mielestänne hetkauta millin vertaa se, että meitä on tässä kaksi?
Että vaikka ne rahat tulisivat ihan mistä vaan, niin eikö miehellä ole kerta kaikkiaan mitään velvollisuutta kuunnella tätä toista puoliskoaan?
Jos kaikki toimisivat näin, niin ei se taitaisi kovin kaunista katseltavaa olla, kun se jolla olisi rahaa/enemmän rahaa päättäisi kaikesta.[/Quote]
Mitä oikein haet tällä keskustelulla? Se on tullut hyvin selväksi, että suurimman osan mielestä miehesi käyttäytyy törkeästi ja tekee moraalisesti väärin. Mutta mikään laki ei pakota häntä toimimaan toisin eikä meillä palstan lukijoillakaan ole valtaa vaikuttaa mieheesi.
Tuliko se sinulle yllätyksenä, että maailmassa on kusipäisiä ihmisiä, jotka käyttäytyvät hyvien tapojen vastaisesti? Eivät kunnioita puolisoitaan ja yrittävät manipuloida ja pompottaa heitä? En usko, jos olet niin vanha ja kokenut kuin väität. Olet vain yrittänyt kaivaa kultaa ja katsonut rikkaan miehen luonnevikoja sormiesi läpi. Tähän asti hän on pingottanut, mutta nyt hän on näyttänyt mikä oikeasti on. Et sinä voi muuta kuin sietää miehesi kusipäisyyttä ja elää kulissiliitossa miehesi ehdoilla tai lähteä ja elää omillasi. Valinta on sinun, ei meidän eikä totuus muutu vaikka me jauhaisimme vuoden miehesi pahuutta.
[/quote]
Näimpä.
Itse olin aiemmin hieman samassa tilanteessa, sillä erolla ettei noin isoista tuloista ja menoista puhuttu. Työt ja näin ollen oma rahantulo jatkui, mutta miehen määräily jäi jotenkin päälle edelleen.? :o
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:23"]
Jos olisin sinun kengissäsi niin en tekisi isoja päätöksiä (ero yms) ainakaan vielä. Yritä saada itsesi työllistymään ja jahka tilanne taas normalisoituu niin katsoo mihin suuntaan asiat menee. Anna ainakin 6kk aikaa ja katso sitten onko tilanne parantunut. Hetken (tai edes vähän pidemmän hetken) pahasta fiiliksestä ei kannata vielä kipata kaikkea nurin.
[/quote]
En suosittele, en todellakaan.
Minulla on hieman ap:n miestä muistuttava mies. Kuitenkin muutamalla merkittävällä erolla:
- minun ja mieheni välisiin suuriin tuloeroihin suhtaudumme jakamalla yhteiset menot tulojen suhteessa ja tämä on selkeästi reiluinta kummankin mielestä,
- miehelläni on tuollaisia alistamistaipumuksia ja joskus aivan absurdeihinkin mittasuhteisiin eteneviä kohtauksia, mutta hän on ainakin välillä itsekin tietoinen ettei ole aivan normaali, ja motivoitunut opettelemaan ihmisiksi olemista
Jos jompi kumpi kohta puuttuisi, olisin lähtenyt suhteesta jo kauan sitten. Nytkin, kun tilanne on tuo mikä on, tulee välillä (harvoin, noin kerran 5 vuodessa) niin pahasti haavoittavia tilanteita että niistä on todella vaikeaa päästä jatkamaan rakentavalla tavalla.
Ap, suosittelen että häivyt mahdollisimman nopeasti ja salaa mieheltäsi. Avioeropaperit vetämään saman tien, etsit itsellesi kivan asunnon kaupungista (jos kerran tykkäät siellä asua) ja haet pahimman tulottomuusjakson turvaksi vaikka toimeentulotukea. Mielestäni miehesi on niin sekaisin, mm. syyllistäessään sinua mahdollisista töissä saamistaan huomautuksista (mitähän niissäkin on oikeasti takana?), että hän saattaa hyvin muuttua vaikka väkivaltaiseksi, jos hän huomaa että aiot tosissasi erota hänestä. Tuo hänen puoleltaan tuleva erouhkailu on vain peliä.
Lähde, hyvä ihminen, niin pian kuin voit!
116 lisää vielä, että jos et tämän keskustelunkaan jälkeen ole riittävän motivoitunut eroamaan, niin etsi itsellesi hyvä terapeutti. Olet siinä tapauksessa liian syvällä suossa ja näkökulmasi liian vääristynyt näkemään, että olet vaarassa. Joko fyysisesti tai emotionaalisesti tai molempia. Silloin sinut täytyy ensin saada ymmärtämään oma tilanteesi, ennen kuin voit tehdä sille jotain.
Toivon, ettei kohdallasi ole liian myöhäistä.
Ap, ei todellakaan ole normaalia käytöstä mieheltä. Voit todella onnitella itseäsi, että tuo tuli esiin ennen mahdollisia lapsia. Mieti jos olisit vauvan kanssa kotona, mies painostaisi menemään töihin ja saisit kerjätä kaikkiin hankintoihin rahaa jossain korvessa miehen päättämässä asuinpaikassa.
Ymmärrän, että monia voi ärsyttää jos joutuu vuosikausia maksamaan kaiken ja elintaso on sen takia tosi alhainen. Mutta eihän se tässä ollut se ongelma, vaan nuo "isäntä talossa" puheet ja muu sekoilu. Jos yhteisten menojen maksaminen käy luonnolle niin tuo ei todellakaan ole se tapa, jolla asiaa käsitellään parisuhteessa. Mies kuulostaa suoraan sanottuna jotenkin mt-ongelmaiselta.
En suoraan sanottuna ymmärrä miksi jankkaat täällä siitä, onko mies narsisti ja onko tuo käytös ihan ok, miksi et vain lähde? Miksi olet vielä suhteessa?
Jos meillä olisi vastaava tilanne, niin yhdessä sopisimme, mistä säästetään ja mistä ei. Jos rahaa riiittäisi samaan elintasoon kuin ennenkin niin mitään ei muutettaisi. Miehesi kuulostaa narsistilta, joka mittaa parisuhteen arvon rahassa.
No Ap tässä edelleen: Mulla ei ole tätä miehen asuinpaikkaa vastaan mitään muuta kuin se, että tämä on puhtasti miehen valitsema. Miehen, joka ei suostu minkäänlaisiin kompromisseihin. Mulle kun se kaupunkikämppä on se ykköasunto.
Mies maksaa tästä useamman sadan neliön lukaalistaan isoa omaa lainaansa koko ajan pois, eikä suostu kuuntelemaan, kun olen koko talven ajan etsinyt meille kompromissiratkaisuna jostakin nykyisten asuntojen välimaastosta sopivia vaihtoehtoja. Edullisempia kuin tämä nykyinen ratkaisu, jopa puolet edullisempia.
Omasta mielestäni kun kaksi aikuista ihmistä mahtuvat oikein hyvin asumaan esim. 120-150 m2 kokoisessa kämpässä maaseudun ja kaupungin välimmastossa.
Mutta ei, ei mene mikään näistä omasta mielestäni ihan fiksuista ratkaisuista läpi.