WTF? Yle: Matematiikan, fysiikan ja kemian opettajat uhkaavat loppua Suomesta – nuoria ei kiinnosta ryhtyä aineenopettajaksi

Mafyke yliopistoon päätyvät ovat valtaosin introverttejä, seiniä pitkin huppu päässä kulkevia nörttierakoita. Näin kärjistetysti. Sellaisesta voi kypsyä erinomainen vakuutusmatemaatikko tai peliohjelmoija tai joku muu vaativan tason yksilösuorittaja. Heistä suurin osa ei todellakaan ole sosiaalisesti lahjakkaita saati edes ihmisistä kiinnostuneita. Monilla on kokemusta yksinäisyydestä, erilaisuudesta, koulukiusatuksi tulemisesta jne. Joukossa varmasto suhteessa enemmän mm. AS ihmisiä. Miksi he hakeutuisivat opetustyöhön kärsimään? Ja huomaa sen, että monet niistä, jotka ovat opettajiksi joutuneet plan c mukaisesti, eivät todellakaan ole hyviä ja nykyaikaisia opettajia. Ahdistuvat, hermostuvat, palavat loppuun. Ehkä pitäisi olle mafyke opettajan linjat ihan omanaan, jonne valittisiin ehkä jopa keskinkertaisia mafyke osaajia mutta painotettaisiin jo hakuvaiheessa sosiaalista kyvykkyyttä ja kiinnostusta opetustyöhön?

Tämähän on huono asia jos ei opettajia löydy, kyseinen aine kun on nostettu ratkaisevaan asemaan korkeakouluun pyrkijöille.

Näen tässä kyllä paljon sitäkin, että opettajan työtehtävät ovat viime vuosina liukuneet yhä kauemmas siitä opetettavasta aineesta. Ainakin tuttujen opettajien ja mediasta luetun perusteella. Jos matemattiset aineet kiinnostavat siinä määrin että on hakeutunut yliopistoon niitä lukemaan, pidän paljon mahdollisena että näillä ihmisillä ei ole ehkä vastaavaa kiinnostusta oppilaslähtöiseen ohjaukseen, eriyttämiseen, monimuoto-opiskeluun ryhmissä ynnä kaikkeen muuhun, mitä koulumaailmassa nyt vaaditaan.

Siinä missä vähän introvertille mutta innostuneelle ja inspiroivalle fysiikan taitajalle voisi olla ihan ok kertoa luokan edessä ilmiöistä, antaa tehtäviä ja keksiä projekteja, voi olla kestokyvyn ulkopuolella vetää integroitua luokkaa jossa on nepsy-lapsia, kielitaidottomia, lukutaidottomia, kaiken jo kotona opiskelleita ja kaikkea siltä väliltä. Luonnontieteestä kiinnostuneelle voi olla palkitsevaa keksiä aina uusia ja parempia tapoja selittää ja tehdä joku ilmiö mielenkiintoiseksi, mutta jos sellaiseen ei ole puitteita, helpompia ja palkitsevampia töitä löytää kyllä äkkiä muualta.

Opettajan ammatin ehdottomia valtteja on muuten se, että niitä hommia on tarjolla myös pk-seudun ulkopuolella, ja tämä kyllä monelle korvaisi jo matalan palkan.

Vierailija kirjoitti:

Mafyke yliopistoon päätyvät ovat valtaosin introverttejä, seiniä pitkin huppu päässä kulkevia nörttierakoita. Näin kärjistetysti. Sellaisesta voi kypsyä erinomainen vakuutusmatemaatikko tai peliohjelmoija tai joku muu vaativan tason yksilösuorittaja. Heistä suurin osa ei todellakaan ole sosiaalisesti lahjakkaita saati edes ihmisistä kiinnostuneita. Monilla on kokemusta yksinäisyydestä, erilaisuudesta, koulukiusatuksi tulemisesta jne. Joukossa varmasto suhteessa enemmän mm. AS ihmisiä. Miksi he hakeutuisivat opetustyöhön kärsimään? Ja huomaa sen, että monet niistä, jotka ovat opettajiksi joutuneet plan c mukaisesti, eivät todellakaan ole hyviä ja nykyaikaisia opettajia. Ahdistuvat, hermostuvat, palavat loppuun. Ehkä pitäisi olle mafyke opettajan linjat ihan omanaan, jonne valittisiin ehkä jopa keskinkertaisia mafyke osaajia mutta painotettaisiin jo hakuvaiheessa sosiaalista kyvykkyyttä ja kiinnostusta opetustyöhön?

Hyvä kirjoitus! Tietämäni luonnontieteiden opiskelijat taitavat olla juuri autismin kirjolla ja on lähinnä painajaismainen ajatus laittaa heidät paimentamaan teinejä. Oma yläkouluikäinen poikani haaveilee juuri aineenopettajan ammatista, ja vaikka hänkin on introvertti, hän on juuri kiinnostunut ihmisistä, keskusteluista, on diplomaattinen luonne, innostunut erilaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä. "Yllättäen" hän ei ole juurikaan kiinnostunut matematiikasta, joka ainakin yläkoulussa näyttäytyy vain sääntöjen mukaan laskemisena ja sellaisena yksitoikkoisena puurtamisena. Sen sijaan esim. historia ilmiöineen ja laajoine kaarineen kiinnostaa. Voisiko tosiaan ajatella, että ainakin yläkoulussa matikkaa voisi opettaa vähän vähemmänkin matematiikkaa opiskellut henkilö, joka haluaisi juuri työskennellä nuorten parissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu matematiikan ja fysiikan opettajaksi ei ole helppoa ja moni luovuttaa opinnot kesken.

Eihän kukaan lähde opiskelemaan matematiikan tai fysiikan opettajaksi. Lähdetään opiskelemaan matematiikka tai fysiikkaa ja sitten kun huomataan viidentenä tai kuudentena opiskeluvuonna että jostain pitäisi elanto saada, tehdään kasvatustieteen c-kokonaisuus ja auskultoidaan. Sama toki koskee muitakin aineenopettajia

Ehkä tässä on se virhe ja pitäisi olla olemassa sellainen opintosuunta, joka valmentaisi vähemmillä taidoilla ja vaatimuksilla opettajaksi. Se voisi olla joillekin ihan passeli vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Mafyke yliopistoon päätyvät ovat valtaosin introverttejä, seiniä pitkin huppu päässä kulkevia nörttierakoita. Näin kärjistetysti. Sellaisesta voi kypsyä erinomainen vakuutusmatemaatikko tai peliohjelmoija tai joku muu vaativan tason yksilösuorittaja. Heistä suurin osa ei todellakaan ole sosiaalisesti lahjakkaita saati edes ihmisistä kiinnostuneita. Monilla on kokemusta yksinäisyydestä, erilaisuudesta, koulukiusatuksi tulemisesta jne. Joukossa varmasto suhteessa enemmän mm. AS ihmisiä. Miksi he hakeutuisivat opetustyöhön kärsimään? Ja huomaa sen, että monet niistä, jotka ovat opettajiksi joutuneet plan c mukaisesti, eivät todellakaan ole hyviä ja nykyaikaisia opettajia. Ahdistuvat, hermostuvat, palavat loppuun. Ehkä pitäisi olle mafyke opettajan linjat ihan omanaan, jonne valittisiin ehkä jopa keskinkertaisia mafyke osaajia mutta painotettaisiin jo hakuvaiheessa sosiaalista kyvykkyyttä ja kiinnostusta opetustyöhön?

Hirveä valitus ihmisistä, jotka ovat aidosti lahjakkaita jossain. Ja joo, olen deittaillut yhtä, joka juu, introvertti matemaatikko, joka nykyään opettajana ja juu, lähipiirissä myös toinen, joka myös introvertti ja hemmetin lahjakas opettaja kalliilla erikoiskursseilla opettamassa.

Miten keskinkertainen tyyppi opettaa derivoimista tai Pythagoraan lausetta? Eikö käytössä tulisi olla monipuolisempi opetustapa: juurikin vaikka videot katsottavaksi tunnilla ja joihin voi palata. Odotatteko, että kaikki siirtyvät Tutorhousen tukiopetukseen kalliilla? Mä dissaisin ihan viimeisenä matikan ym. opettajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mafyke yliopistoon päätyvät ovat valtaosin introverttejä, seiniä pitkin huppu päässä kulkevia nörttierakoita. Näin kärjistetysti. Sellaisesta voi kypsyä erinomainen vakuutusmatemaatikko tai peliohjelmoija tai joku muu vaativan tason yksilösuorittaja. Heistä suurin osa ei todellakaan ole sosiaalisesti lahjakkaita saati edes ihmisistä kiinnostuneita. Monilla on kokemusta yksinäisyydestä, erilaisuudesta, koulukiusatuksi tulemisesta jne. Joukossa varmasto suhteessa enemmän mm. AS ihmisiä. Miksi he hakeutuisivat opetustyöhön kärsimään? Ja huomaa sen, että monet niistä, jotka ovat opettajiksi joutuneet plan c mukaisesti, eivät todellakaan ole hyviä ja nykyaikaisia opettajia. Ahdistuvat, hermostuvat, palavat loppuun. Ehkä pitäisi olle mafyke opettajan linjat ihan omanaan, jonne valittisiin ehkä jopa keskinkertaisia mafyke osaajia mutta painotettaisiin jo hakuvaiheessa sosiaalista kyvykkyyttä ja kiinnostusta opetustyöhön?

Hirveä valitus ihmisistä, jotka ovat aidosti lahjakkaita jossain. Ja joo, olen deittaillut yhtä, joka juu, introvertti matemaatikko, joka nykyään opettajana ja juu, lähipiirissä myös toinen, joka myös introvertti ja hemmetin lahjakas opettaja kalliilla erikoiskursseilla opettamassa.

Miten keskinkertainen tyyppi opettaa derivoimista tai Pythagoraan lausetta? Eikö käytössä tulisi olla monipuolisempi opetustapa: juurikin vaikka videot katsottavaksi tunnilla ja joihin voi palata. Odotatteko, että kaikki siirtyvät Tutorhousen tukiopetukseen kalliilla? Mä dissaisin ihan viimeisenä matikan ym. opettajia.

Ja loppuun lisään, että mulla on ollut tasan YKSI sellainen opettaja, joka oli sekä huippumatemaattinen ja erinomainen opettaja pedagogisesti. Ala-asteelta yliopistoon. Enkä valittanut pedagogisista taidoista.

Nykyään on vanhemmilla peiliin katsomisen paikka, jos eivät saa kullannuppuja keskittymään tunnilla tai kouluajan ulkopuolella keskittymään matematiikkaan, Keniaan ja fysiikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pilata elämäänsä kahjojen ja vanhempien kanssa? Osa ei osaa edes lukea tai laskea.

Täällä on ensinnäkin vallalla pseudosuomalaisten pyynti- ja siperiantaustaisten kulttuurinen "suomalaisuuden" omiminen. Suomenheimot olivat arjalaisia sakoja, jäämejä, gootteja/vesi jne. Pyyntitaustaiset kuviteltuine kulttuurihistoriallisine tasa-arvoineen eivät kykene edes ylläpitämään muiden luomaa sivistystä. Päinvastoin, tänne haalitaan lisää samanlaista porukkaa.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Ei myöskään päälleliimattu identiteetti, sivistys tai moraalikaan.

Olisikin tärkeää suojata lailla todellinen alkuperäinen R1a suomalaisvähemmistö ja mieluiten ihan eri valtio tai vähintään autonomia.

Matematiikka yliopistossa on jotain ihan muuta kuin esimerkiksi lukiossa. Kovin monesta ei ole siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mafyke yliopistoon päätyvät ovat valtaosin introverttejä, seiniä pitkin huppu päässä kulkevia nörttierakoita. Näin kärjistetysti. Sellaisesta voi kypsyä erinomainen vakuutusmatemaatikko tai peliohjelmoija tai joku muu vaativan tason yksilösuorittaja. Heistä suurin osa ei todellakaan ole sosiaalisesti lahjakkaita saati edes ihmisistä kiinnostuneita. Monilla on kokemusta yksinäisyydestä, erilaisuudesta, koulukiusatuksi tulemisesta jne. Joukossa varmasto suhteessa enemmän mm. AS ihmisiä. Miksi he hakeutuisivat opetustyöhön kärsimään? Ja huomaa sen, että monet niistä, jotka ovat opettajiksi joutuneet plan c mukaisesti, eivät todellakaan ole hyviä ja nykyaikaisia opettajia. Ahdistuvat, hermostuvat, palavat loppuun. Ehkä pitäisi olle mafyke opettajan linjat ihan omanaan, jonne valittisiin ehkä jopa keskinkertaisia mafyke osaajia mutta painotettaisiin jo hakuvaiheessa sosiaalista kyvykkyyttä ja kiinnostusta opetustyöhön?

Hirveä valitus ihmisistä, jotka ovat aidosti lahjakkaita jossain. Ja joo, olen deittaillut yhtä, joka juu, introvertti matemaatikko, joka nykyään opettajana ja juu, lähipiirissä myös toinen, joka myös introvertti ja hemmetin lahjakas opettaja kalliilla erikoiskursseilla opettamassa.

Miten keskinkertainen tyyppi opettaa derivoimista tai Pythagoraan lausetta? Eikö käytössä tulisi olla monipuolisempi opetustapa: juurikin vaikka videot katsottavaksi tunnilla ja joihin voi palata. Odotatteko, että kaikki siirtyvät Tutorhousen tukiopetukseen kalliilla? Mä dissaisin ihan viimeisenä matikan ym. opettajia.

Eiköhän keskinkertainen tyyppi pysty opettamaan ainakin Pythagoraan lauseen, kun kaikkien peruskoulun käyneiden odotetaan omaksuneen sen.

Minun yläkoulun matematiikan opettajani tapasi sanoa, että paras matematiikanopettaja on juuri sellainen oppilas, jolla on ollut välillä vaikeaa hiffata jotain asioita. Näin hän pystyy näkemään ja ymmärtämään toisten vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka yliopistossa on jotain ihan muuta kuin esimerkiksi lukiossa. Kovin monesta ei ole siihen.

Tämä on totta. Itse siirryin vuoden jälkeen TKK:lle kun teoreettisuus meni yli. Kysymys ehkä onkin onko lukion, saati sitten yläasteen, opettajalle juuri hyötyä käydä montaa vuotta tuollaista korkeampaa matematiikkaa vai riittäisikö vuosi sitä, vuosi lukiomatikan syvällisempää osaamista ja vuosi pedagogisia?

Ei todellakaan kaikki mafykessä hyvät hae lääkikseen. Meillä poika kirjoitti näistä kaikista laudaturit ja olisi toki papereilla päässyt lääkikseen, mutta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Opiskelee tutaa, mikä oli erinomainen valinta hänen persoonalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa opettajatarpeesta luotu keinotekoisesti pudottamalla yliopistojen pääsykokeet pois. Kaikki pakotetaan lukemaan fysiikkaa ja matematiikkaa riippumatta siitä, mille alalle oikeasti haluavat suuntautua.

Tästä esim. oikeustieteellinen, jossa pitkästä fysiikasta saa enemmän pisteitä, kuin yhteiskuntaopista. Ala jolla et tee yhtään mitään niillä fysiikan opinnoilla.

Lähes kaikilla aloilla on edelleen pääsykokeet, joiden avulla valitaan osa opiskelijoista.

Jep, mutta esim. lääkikseen, psykologiaan, oikikseen ja muille vaikeapääsyisille opintolinjoille pelkän kokeen kautta sisäänpääsy on todella epätodennäköistä ilman noiden em. aineiden laudatureja. Periaatteessa perehtymättä lainkaan oikeustieteeseen voit päästä oikikseen ja kun opiskelut alkavat, huomaat, ettei ollutkaan alasi. Pääsykokeet toimivat yhtä lailla karsivana tekijänä, mutta ne piti pudottaa pois, koska ylioppilaiden stressi. Nyt sitten mietitään kohta tarhasta saakka mille alalle suuntaudutaan.

Mistä sulle on tullut käsitys, että pääsykokeet jätettiin pois opiskelijoiden stressin takia? Yhteiskunta halusi, ettei yliopistot ja korkeakoulut tuhlaa resurssejaan pääsykokeisiin vaan jatkokoulutukseen siirtyminen on mahdollisimman sujuvaa - siispä päätettiin, että yo-todistuksella suoraan sisälle. Ei siinä opiskelijoilta kysytty vaan haluttiin tehdä siirtyminen jatkokoulutukseen edullisemmaksi ja virtaviivaisemmaksi. Samalla mahdollistettiin se, että jokainen pääsee helposti edes ”jonnekin” sisään, kun se sama todistus kelpaa ihan joka paikkaan. Muuten joku olisi saattanut jäädä pitämään välivuoden, jos olisi vaikka kolmeen pääsykokeeseen lukenut eikä päässyt. Välivuosia ei haluttu.

Nyt voidaan sit lukea lehdistä (esim tän pvän Hesari), mihin tämä putkiajattelu ja nopeuttaminen johtaa.

Kun kirjoitin ylioppilaaksi 1998 niin opettajien työ ei ollut maineeltaan lainkaan niin paskaa kuin se nykyään on. Matikka ja fysiikka olivat mulle helppoja, molemmista L (kirjoitin käytännössä fysiikan reaalissa).

Eipä tullut mieleenkään että opiskelisin opettajaksi, enkä harkinnut että hakisi edes lääkikseen, kun muut vaihtoehdot yksityisellä puolella olivat huomattavasti kiinnostavampia.

Nyt vedän isoja kansainvälisiä kehityshankkeita ihan kelpo palkalla. Työkaverit yliopistokoulutettuja. Vaikka lomat ei toki yhtä pitkiä ole kuin opettajilla niin koska työn saa vapaasti suunnitella oman elämäntilanteen mukaan niin viihdyn erittäin hyvin. Plus nyt vielä täysi etätyömahdollisuus esim Lapissa vuokramökillä tai purjeveneestä saaristomerellä korostavat viihtyisyyttä.

En kadu etten alkanut opettajaksi..

Vierailija kirjoitti:

Hei kiitos tästä!

Olenkin miettinyt mitä alaa ryhtyisin opiskelemaan. Pitäisi löytyä siisti, fyysisesti helppo sisätyö.

Matematiikassa olen taviksen ja hyvän välimaastossa, ymmärrän paremmin kuin keskivertoikäiseni (ainakin moni kaveri tuskailee kun ei osaa opettaa/auttaa teinejään matikanläksyissä, itselle ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia) mutten superälykäs toki ole.

Jaksan kyllä lukea ja harjoitella, siitä ei jää kiinni.

Ikää tosin on jo 40+, mutta onhan tässä vielä liki 30 vuotta ennen eläkeikää... Jos eläkkeelle koskaan pääsen.

T. Alanvaihtoa suunnitteleva hoitaja

Matikan / fysiikan / kemian opinnot eivät ole mikään helppo nakki. Mutta suosittelen opiskelemaan pedagogiset ja sitten ilmoittautua näiden aineiden sijaiseksi. Auttaa jos olet sisällä esim. matikan laitoksella.

En ihmettele yhtään! Jos työpaikan saa muualtakin, ei kannata kustakaan kouluun päin. Suomi menee Ruotsin tietä ja kohta kukaan ei halua olla opettaja ja niitä haalitaan kissojen ja koirien kanssa. Poliitikot kääntävät selkänsä koulun ongelmille eivätkä piittaa paskaakaan. t. ope

Kun matikan aineenopettaja joutuu yläkoulussa opettamaan osaa oppilaista tasolla 2+2=4 niin ei ihme, ettei motivaatio opettajan työhön riitä! 

Opettajan työssä houkuttaa ainoastaan lyhyet työpäivät ja pitkät lomat. Kaikki muu on perseestä. Ja nykyään lyhyet työpäivätkin alkavat olla historiaa. T. Sijainen

Käsitykseni mukaan nuoria ei kiinnosta mikään ammatti. Opiskellaan huuhaata35-vuotiaaksi, perustetaan perhe, ei mennä töihin, sitten kouluttaudutaan uudelleen toiseen huuhaa-hommaan, ja sitten onkin jo aika itkeä eläkkeen pienuutta.

Täysin tuottamaton sukupolvi.

Opettajaksi? Mahtaako pahempaa koiranvirkaa löytyä.