Lue keskustelun säännöt.
Hävettääkö ketään muuta puhua englantia?
16.12.2021 |
Minä luen ja kirjoitan englantia sujuvasti ja tietenkin ymmärrän sitä kun katson videoita jne jos nyt ei aivan outoja slangisanoja tai murreilmaisuja käytetä. En ole joutunut puhumaan englantia missään muualla kuin ulkomailla.
Nyt pitäisi sitten puhua englantia muutama päivä ja pelkään, että se kuulostaa tankeroenglannilta tai rallienglannilta. Hävettää jo etukäteen! Onko kenelläkään vinkkiä, että kuinka saisin puheeni rennommaksi mutta pystyisin kuitenkin kommunikoimaan asiallisesti?
Hävettääkö muita puhua englantia jos ei ole tottunut puhumaan sitä työnsä puolesta vakituisesti? Ihmiset ovat kyllä aina saaneet selvän siitä, että mitä olen sanonut mutta se on voinut myös saada heidän korvansa kipeiksi. Kuinka pehmentää suomalaista r-kirjainta jos ei ihan amerikaneglantia ole tottunut puhumaan?
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jenkki puhuu kuulemma täydellistä espanjaa kun osaa neljä sanaa.
Bullshit to the nth degree.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hävettää ja englanti on mulla ollut ihan virallinen työkieli joskus melkein parikymmentä vuotta. Mutta harvemmin puhuttiin, yleensä meni niin että englanninkielisissä palavereissa vaan kuunneltiin. Ja tietty kirjallinen materiaali ja työmeilit englanniksi, mutta se on eri asia. Oon joutunut pitämään jonkin verran koulutusta etänä englanniksi niin ei kovin hyvin mennyt. Tosin äänsin kyllä paremmin kuin ne intialaiset joita opetin
Oletko saanut palautetta, että äännät ”kovasti” englantia? Esimerkiksi vaikka sanat breathing tai feather.
En, äännän kyllä ihan hyvin. Itse asiassa olen saanut kehuja jopa ruotsin kielen ääntämisestä ruotsalaisilta. Ongelma on, että ei ole tarvinnut käyttää puhuttua kieltä juurikaan ja mietin puhuessani koko ajan sanojen oikeita taivutusmuotoja ja lauserakennetta. Tämä erityisesti ruotsia ja saksaa harvoin puhuessani, mutta englannissa ihan sama ongelma ja siksi puhe rytmiltään ehkä outoa ja hitaanpuoleista. On mulla ollut aina koulussa kielet kiitettäviä, mutta oon enemmän matemaattisesti suuntautunut kumminkin ja lisäksi olen ujo, mikä vähän rajoittaa tilanteissa, joissa olen epävarma itsestäni. Lisäksi vaadin mielelläni itseltäni täydellisyyttä eli monesti menee niin, että jos en osaa jotain tiettyä asiaa omasta mielestäni täydellisen hyvin, jätän sen kokonaan tekemättä. Idioottimaista, tiedän. Mutta oon aina ollut tämmöinen
Minulle yksi ruotsalainen sanoi, että kuulostan suomalaisen r-kirjaimen vuoksi aggressiiviselta, vaikka muuten kaikki on ymmärrettävää ja virheetöntä.
Kuinka sitä r-kirjainta voi pehmentää? Kaikki eivät halua puhua kuten Texasissa.
Ei Teksasissa mitaan kummallista r-kirjainta ole. Sen oppii lausumaan kun laittaa kielen syvemmalle suuhun eika paristele kielta etuhampaita vasten.
Jees mai inklis oolsou saunds veri tankero änd veri ralli inklis, jees ia anderständ it veri gyyd bat ai känt spiik it veri vell
Vierailija kirjoitti:
Jees mai inklis oolsou saunds veri tankero änd veri ralli inklis, jees ia anderständ it veri gyyd bat ai känt spiik it veri vell
WOW! What happened to your W?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata hävetä. Ota sellainen amerikkalainen asenne; siellähän sanotaan ylpeästi että osataan espanjaa vaikka osattaisiin vain 20 sanaa tai sanontaa :D
Ei vaan, ymmärrän kyllä hyvin mitä tarkoitat, ap. Minä olin myös todella epävarma englannin kielen taidostani mutta meillä on tapana arvioida omat taidot alakanttiin. Edelleen välillä nolottaa kuunnella ääniviestejä joita lähetän ulkomaalaisille kavereille kun vaikka kuinka tuntuu että äännän ja puhun hyvin niin se kuulostaa niin tankerolta. Mutta kaikilla on oma aksenttinsa ja taitotasonsa; tärkeintä on että vastaanottaja ymmärtää.
Joku kirjoitti: „Suomalaisessa korostuksessa ei ole yhtään mitään hävettävää.“. Ja juuri näin se on.
Mutta hyvin tyypillistä on, että suomalaiset eivät kehtaa sitä sun toista, häpeävät, miettivät mitä muut sanovat tai ajattelevat. Kyselevät „voiko…“ vaikka kyseessä on makuasia. Kun tuon iluisen häpeilemisen ja ei-kehtaamisen saisi kitkettyä pois! Kauan ulkomailla asuneena olen sitä mieltä että se on kohtalokas yhdistelmä luonnetta ja kasvatusta (hysss, kaikki katsoo…). Ja siitä joutui myös se, että humalassa padot pettävät ja tulee tehtyä kaikkea sellaista, joka nössö-arkena suljetaan sisälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti: „Suomalaisessa korostuksessa ei ole yhtään mitään hävettävää.“. Ja juuri näin se on.
Mutta hyvin tyypillistä on, että suomalaiset eivät kehtaa sitä sun toista, häpeävät, miettivät mitä muut sanovat tai ajattelevat. Kyselevät „voiko…“ vaikka kyseessä on makuasia. Kun tuon iluisen häpeilemisen ja ei-kehtaamisen saisi kitkettyä pois! Kauan ulkomailla asuneena olen sitä mieltä että se on kohtalokas yhdistelmä luonnetta ja kasvatusta (hysss, kaikki katsoo…). Ja siitä joutui myös se, että humalassa padot pettävät ja tulee tehtyä kaikkea sellaista, joka nössö-arkena suljetaan sisälle!
Samaa mieltä, mutta monessa maassa asuneena olen huomannut myös ettei missään muussa maassa pilkata tai naureskella omien maanmiesten ja -naisten ääntämystä ja kielitaitoa samoin kuin Suomessa. On outoa, miten Suomessa on lähes sydämen asia osata täydellistä englantia ja jos suomalainen puhuu itse hyvin niin sitten hän häpeää toisten suomalaisten puhetta. Miksi? Täälläkin tämä asenne tulee esiin. Tuossa aiemmin joku kirjoitti miten on "hauska" kuunnella kun brittienglantia oppineet suomalaiset vääntävät jenkkienglantia kuin savolaiset stadia. Mitä ihmeen hauskaa siinä on? Miksi muun maalaiset eivät naureskele eivätkä häpeile toisten ihmisten puhetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://lingual.net/2019/10/17/5-ways-to-find-a-native-speaker-to-pract…
Minun englanninkieliset sukulaiseni eivät halua puhua minulle englantia, vaikka kanssakäymme englanniksi. Puoliso on puheliaampi ja sen vuoksi he olettavat sitten että puhuvat ensin puolisolle, joka kääntää saman asian minulle. Tekisi mieli sanoa, että kyllä teillä olisi aikaa kuunnella minun muita hitaammin puhumaa englantiani.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa opetetaan koulussa englantia brittiääntämyksellä ja sanastolla.
Sitten on hauska kuunnella suomalaista, joka yrittää esittää natiivijenkkiä maailmalla reissatessaan. Vähän kuin savolainen yrittäisi bamlaa stadin slangia.
En minä ainakaan yritä mitään jenkkiä esittää, mutta aksenttini on lähempänä sitä, koska amerikanenglantia kuulee niin paljon enemmän tv:ssä, Youtubessa ym. kuin brittienglantia.
Olipa typerä kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmassa riittää englannille murteita maissa joissa se on virallinen kieli.
Australia, Etelä-Afrikka, Intia, Skotlanti, Irlanti, Englannista puhumattakaan kun jokaiselle kylälle löytyy oma murre.
Niin miksi, oi miksi, suomalainen häpeää omaa murrettaan?
Vierailija kirjoitti:
Jees mai inklis oolsou saunds veri tankero änd veri ralli inklis, jees ia anderständ it veri gyyd bat ai känt spiik it veri vell
💖
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perfektionistina minua hävettää se, että vaikka ymmärrän puhuttua ja kirjoitettua englantia yhtä hyvin kuin suomea, mutta puhuessa minulla on typerä suomiaksentti. Ei toki mikään rallienglannin kaltainen supernolous, puhun enkkua keskivertoa selkeästi paremmin, mutta kuitenkin natiivi englanninkielinen kuulee aksentin puheestani selvästi. Ja se ärsyttää minua, koska haluan enkun lausumiseni olevan täysin mahdotonta erottaa natiivipuhujista! Ja tämä estää minua puhumasta enkkua tilanteissa, joissa en ole täysin varma täydellisestä osaamisestani. Aaaaargh! Ärsyttävää.
Se kannattaa vain hyväksyä ettet tule koskaan puhumaan täysin kuin natiivi, koska et ole natiivi, etkä sellaiseksi voi muuttua. Kyse on niin pienistä nyansseista, jotka kertovat natiiville ettet ole natiivi. Niitä ei voi oppia, ellei ole kasvanut siinä ympäristössä ja oppinut kieltä jo lapsena. Ihan sama jos yrittäisit opetella puhumaan Pohjanmaan tai Karjalan murretta, niin paikallinen tulee aina huomaamaan että olet jostain muualta. Toisaalta, miksi sinun edes pitäisi saada ketään vakuuttuneeksi siitä että olisit paikallinen, ole ylpeä omista suomalaisista juuristasi, se saa kuulua sinun puheessa. Voit toki oppia puhumaan todella hyvää ja selkeää englantia, ehkä puhutkin jo, mutta pelkästään Englannissa on niin paljon murteita, että suomalaisen (tai kenenkään muunkaan) olisi mahdoton oppia yhtä tiettyä täysin, ilman että sekoittaisi joitain piirteitä muista murteista ja pystyisi kadottamaan suomalaiset piirteet puheestaan.
Aloin opettamaan englanninkielellä noin viisi vuotta sitten. Lakkasin häpeämästä ääntämistäni kuunneltuani eri kansallisuutta edustavien puhetta. Sanavarastoni on kohtuullisen hyvä, koska luen paljon tekstiä in english. Mikään ei tunnu kuitenkaan auttavan siihen, että puhun lähinnä suomeksi äännettyä amerikan englantia. Olen pitänyt tärkeimpänä sitä, että tulen ymmärretyksi ja että vaikeimpia sanoja joutuvat muutkin hakemaan sanakirjoista. On toi oma opetusaine sellainen, että perusbrititkään eivät tunnista joitain termejä. Osa ranskalaista alkuperää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hävettää ja englanti on mulla ollut ihan virallinen työkieli joskus melkein parikymmentä vuotta. Mutta harvemmin puhuttiin, yleensä meni niin että englanninkielisissä palavereissa vaan kuunneltiin. Ja tietty kirjallinen materiaali ja työmeilit englanniksi, mutta se on eri asia. Oon joutunut pitämään jonkin verran koulutusta etänä englanniksi niin ei kovin hyvin mennyt. Tosin äänsin kyllä paremmin kuin ne intialaiset joita opetin
Oletko saanut palautetta, että äännät ”kovasti” englantia? Esimerkiksi vaikka sanat breathing tai feather.
En, äännän kyllä ihan hyvin. Itse asiassa olen saanut kehuja jopa ruotsin kielen ääntämisestä ruotsalaisilta. Ongelma on, että ei ole tarvinnut käyttää puhuttua kieltä juurikaan ja mietin puhuessani koko ajan sanojen oikeita taivutusmuotoja ja lauserakennetta. Tämä erityisesti ruotsia ja saksaa harvoin puhuessani, mutta englannissa ihan sama ongelma ja siksi puhe rytmiltään ehkä outoa ja hitaanpuoleista. On mulla ollut aina koulussa kielet kiitettäviä, mutta oon enemmän matemaattisesti suuntautunut kumminkin ja lisäksi olen ujo, mikä vähän rajoittaa tilanteissa, joissa olen epävarma itsestäni. Lisäksi vaadin mielelläni itseltäni täydellisyyttä eli monesti menee niin, että jos en osaa jotain tiettyä asiaa omasta mielestäni täydellisen hyvin, jätän sen kokonaan tekemättä. Idioottimaista, tiedän. Mutta oon aina ollut tämmöinen
Minulle yksi ruotsalainen sanoi, että kuulostan suomalaisen r-kirjaimen vuoksi aggressiiviselta, vaikka muuten kaikki on ymmärrettävää ja virheetöntä.
Sama ruotsalainen sanoi myös, että suomen ja suomenruotsin puhuminen kuulostaa juuri r-kirjaimen vuoksi aggressiiviselta kiroilulta. Muumiruotsi on lähinnä sellainen paremman puutteessa tokaistu hyväntahtoinen kohteliaisuus suomenruotsalaisille kun ei ilkeä sanoa totuutta.
Se ruotsalainen voisi kyllä tunkea mielipiteensä hanuriinsa. Just niin ruotsalaisen alentuvaa.
DeveLOUPment. Anteeksi mutta korvat halkeaa aina kun kuulen tämän.
Eli ap ja muutkin, tässä hyvä tärppi opetella.
Ei hävetä. Teen työkseni sitä. Olen siis englannin opettaja. Älä häpeä itseäsi ja sitä mitä suustasi tulee. Kuulijat kyllä ymmärtävät, että englanti ei ole äidinkielesi tai vahvuutesi. Maailma on täynnä englantia hassusti puhuvia ihmisiä. Tärkeintä on, että yrität ja virheistä huolimatta porskutat eteenpäin. Minua ei ainakaan haittaa muiden virheet kunhan saan kuitenkin asiasta selvän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa opetetaan koulussa englantia brittiääntämyksellä ja sanastolla.
Sitten on hauska kuunnella suomalaista, joka yrittää esittää natiivijenkkiä maailmalla reissatessaan. Vähän kuin savolainen yrittäisi bamlaa stadin slangia.Spede-vainaa ei päässyt koskaan eroon savolaisesta intonaatiostaan. Nimittäin...
Ja miksi olisi pitänytkään päästä?
Tuskin Englannissakaan joku Lancashire'sta kotoisin oleva haluaa kuulostaa aidolta syntyperäiseltä Yorkshire'n murteen puhujalta, tai lontoolaiseltakaan .
Ei hävetä. Peruskoulussa ja lukiossa kyllä aristelin puhumista, kun siellä muut oppilaat ikävästi arvostelivat toisten kykyjä ja taitoja. Kun menin yliopistoon opiskelemaan englantia, rentouduin asian suhteen, siellä kun ei kytätty eikä kyräilty, miten kukakin puhui. Luennoitsijoitakin oli eri maista, jokaisella omanlaisensa aksentti, kuten saa ollakin.