Hävettääkö ketään muuta puhua englantia?
Minä luen ja kirjoitan englantia sujuvasti ja tietenkin ymmärrän sitä kun katson videoita jne jos nyt ei aivan outoja slangisanoja tai murreilmaisuja käytetä. En ole joutunut puhumaan englantia missään muualla kuin ulkomailla.
Nyt pitäisi sitten puhua englantia muutama päivä ja pelkään, että se kuulostaa tankeroenglannilta tai rallienglannilta. Hävettää jo etukäteen! Onko kenelläkään vinkkiä, että kuinka saisin puheeni rennommaksi mutta pystyisin kuitenkin kommunikoimaan asiallisesti?
Hävettääkö muita puhua englantia jos ei ole tottunut puhumaan sitä työnsä puolesta vakituisesti? Ihmiset ovat kyllä aina saaneet selvän siitä, että mitä olen sanonut mutta se on voinut myös saada heidän korvansa kipeiksi. Kuinka pehmentää suomalaista r-kirjainta jos ei ihan amerikaneglantia ole tottunut puhumaan?
Kommentit (81)
No mä luulin puhuvani ihan hyvin englantia, kunnes sitten Australiasta juuri muuttanut naapuri tuli juttelemaan mukavia pihalla. Alku heipat ja mitä kuuluu meni ihan hyvin. Keskustelun jatkuessa huomasin hakevani sanoja ja aloin änkyttämään. Sit iski hermostuminen ja jollain tekosyyllä sitten poistuinkin paikalta. Kotona tuli kaikki sanat mieleen ja harmitti miten niin jäädyin siinä keskustelussa.
Ei hävetä, vaikka unohtelen välillä sanoja ja joudun selittelemään mitä yritän kertoa. Jenkeissä asuminen auttoi tähän. Ei siellä kukaan mulle nauranut, vaikka jotkut saattoivat vähän turhautua.
Miksi sitä ärrää pitää sanoa ollenkaan useimmissa sanoissa?
Esim. sana for, eihän siinä ole r:ää kuultavissa ollenkaan britti-englannissa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa opetetaan koulussa englantia brittiääntämyksellä ja sanastolla.
Sitten on hauska kuunnella suomalaista, joka yrittää esittää natiivijenkkiä maailmalla reissatessaan. Vähän kuin savolainen yrittäisi bamlaa stadin slangia.
Spede-vainaa ei päässyt koskaan eroon savolaisesta intonaatiostaan. Nimittäin...
Ei hävetä mutta tietty esim presentaation pitäminen vieraalla kielellä vieraskielisille aina jännittää. Mun ongelma on lähinnä se että alan puhumaan samalla murteella kuin vastapuoli, se vasta kuulostaa tyhmältä:D
Uusin kieleni on italia, ymmärrän sitä paremmin kuin puhun mutta onneksi italialaiset (toisin kuin esim ranskalaiset) ymmärtävät puolikkaasta takeltelevasta lauseesta mitä yritän sanoa ja he täydentävät sen oikein. Se kannustaa
Vierailija kirjoitti:
Suomessa opetetaan koulussa englantia brittiääntämyksellä ja sanastolla.
Sitten on hauska kuunnella suomalaista, joka yrittää esittää natiivijenkkiä maailmalla reissatessaan. Vähän kuin savolainen yrittäisi bamlaa stadin slangia.
Amiksen enkun ope puhuu brittiläisittäin. Mutta mä olen aina puhunut usalaisittain. Kerran ope väitti mun ääntäneen väärin mutta hoksasi myöhemmin että oli oikein. 🙄
Välillä hävettää, mutta aksentti on mitä on. Voisi se olla kamalampikin.
Yksi työkaveri kysyi, että olenko samasta paikasta kotoisin kuin Bottas, sillä en puhu englantia samalla tavalla kuin esimerkiksi Häkkinen tai Räikkönen.
Pari kaveria taas sanoi, että saan kaiken kuulostamaan seksuaaliselta englantia puhuessani. 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan lukea ääneen ja vaikka puhua itsekseen englanniksi. Ei mene sitten kieli solmuun, kun tarvii jotain oikeaa asiaa ruveta kertomaan englanniksi.
Tuommoinen brushing up vetreyttää lausuntaa päivässä parissa.Voihan sitä pyytää muita avuksi ja puhua oman perheen ja kaverien kanssa englantia yhdessä.
Perheen teini varmaan suostuikin tuohon kun maksetaan 🤣?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hävettää ja englanti on mulla ollut ihan virallinen työkieli joskus melkein parikymmentä vuotta. Mutta harvemmin puhuttiin, yleensä meni niin että englanninkielisissä palavereissa vaan kuunneltiin. Ja tietty kirjallinen materiaali ja työmeilit englanniksi, mutta se on eri asia. Oon joutunut pitämään jonkin verran koulutusta etänä englanniksi niin ei kovin hyvin mennyt. Tosin äänsin kyllä paremmin kuin ne intialaiset joita opetin
Oletko saanut palautetta, että äännät ”kovasti” englantia? Esimerkiksi vaikka sanat breathing tai feather.
En, äännän kyllä ihan hyvin. Itse asiassa olen saanut kehuja jopa ruotsin kielen ääntämisestä ruotsalaisilta. Ongelma on, että ei ole tarvinnut käyttää puhuttua kieltä juurikaan ja mietin puhuessani koko ajan sanojen oikeita taivutusmuotoja ja lauserakennetta. Tämä erityisesti ruotsia ja saksaa harvoin puhuessani, mutta englannissa ihan sama ongelma ja siksi puhe rytmiltään ehkä outoa ja hitaanpuoleista. On mulla ollut aina koulussa kielet kiitettäviä, mutta oon enemmän matemaattisesti suuntautunut kumminkin ja lisäksi olen ujo, mikä vähän rajoittaa tilanteissa, joissa olen epävarma itsestäni. Lisäksi vaadin mielelläni itseltäni täydellisyyttä eli monesti menee niin, että jos en osaa jotain tiettyä asiaa omasta mielestäni täydellisen hyvin, jätän sen kokonaan tekemättä. Idioottimaista, tiedän. Mutta oon aina ollut tämmöinen
Minulle yksi ruotsalainen sanoi, että kuulostan suomalaisen r-kirjaimen vuoksi aggressiiviselta, vaikka muuten kaikki on ymmärrettävää ja virheetöntä.
Kuinka sitä r-kirjainta voi pehmentää? Kaikki eivät halua puhua kuten Texasissa.
Me ymmärrämme, kun joku puhuu vähän ’hoono soomi’ - ja ainakin itse arvostan, että yrittää - emmekä pidä sitä nolona.
Miksi siis muun maalaiset pitäisivät nolona sitä, että pyrimme kommunikoimaan heidän omalla kielellään? Harvalla osuu kaikki kielioppisäännöt kohdilleen, mutta mitä siitä?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ihmisillä nykyään liiankin suuret paineet englannin suhteen (itselläni myös!). Englanti ei kuitenkaan ole se oma äidinkieli, joten mitä ihmettä sitä häpeilemään! Ja mitä väliä aksentillakaan. Miksi ihmeessä pitäisi osata puhua tyyliin samalla tavalla kuin sellainen jonka äidinkieli on englanti? Sehän on aivan eri asia.
Eihän kukaan oleta ulkomaalaisenkaan puhuvan suomea puhtaasti jos hän ei ole tullut Suomeen päiväkoti-ikäisenä. Minä olen tavannut tumman, rikasta Karjalan murretta puhuvan ihmisen.
No jenkki puhuu kuulemma täydellistä espanjaa kun osaa neljä sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein jonkin aikaa tutkijan töitä yliopistossa, ja silloin tuli reissattua pitkin Eurooppaa. Kuulin aika monenlaista aksenttia. Ei se saksalaisten, espanjalaisten tai varsinkaan ranskalaisten englanti ole sen seksikkäämpää kuin suomalaistenkaan. Itse jopa omaksuin vähän sellaisen tavan, että en edes suuremmin peitellyt aksenttiani, vaikka kyllä minulta suhteellisen puhdas BBC-englantikin onnistuisi, jos niin haluaisin. Britit ja muut englanninkieliset ainakin akateemisessa maailmassa ovat tottuneet siihen, että eri puolilla maailmaa puhutaan englantia erilaisilla aksenteilla. Ja ovat kiitollisia siitä, että ihmiset puhuvat heidän kieltään eivätkä odota heidän puhuvan esimerkiksi saksaa, ranskaa tai espanjaa.
Lisäisin tähän vielä, että yleistyksenä mitä pohjoisemmaksi Euroopassa mennään, sitä lähempänä englannin kielen ääntämys on sitä BBC:n uutistenlukijan ääntämystä. Etelässä ja Idässä puhutaan paljon vahvemmalla "aksentilla" kuin Pohjoismaissa, Pohjoissaksassa tai Benelux-maissa.
Jossain blogissa bloggari totesi suomalaisten puhuvan englantia kuten venäläiset ja harva osaa Suomessa kunnolla englantia ja jos osaa niin ei halua mielellään puhua sitä. Ainoa poikkeus olivat humalaiset nuoret naiset hänen mielestään.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa opetetaan koulussa englantia brittiääntämyksellä ja sanastolla.
Sitten on hauska kuunnella suomalaista, joka yrittää esittää natiivijenkkiä maailmalla reissatessaan. Vähän kuin savolainen yrittäisi bamlaa stadin slangia.
Minulla oli vuoron perään britti- ja jenkkienglantiin kallellaan olevia opettajia. Aina joutui miettimään, että uskaltaako kirjoittaa rubber gum vai onko se nyt eraser muista sanoista sitten puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä ärrää pitää sanoa ollenkaan useimmissa sanoissa?
Esim. sana for, eihän siinä ole r:ää kuultavissa ollenkaan britti-englannissa.
Eli Christmas gift for him menee suunnilleen ”kistmas gift foo him?
Meillä englantia työksemme tai matkoilla puhuvilla suomalaisilla on yleisesti ottaen paljon parempi ääntäminen kuin monilla muilla kansalaisuuksilla. Älä suotta häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hävettää ja englanti on mulla ollut ihan virallinen työkieli joskus melkein parikymmentä vuotta. Mutta harvemmin puhuttiin, yleensä meni niin että englanninkielisissä palavereissa vaan kuunneltiin. Ja tietty kirjallinen materiaali ja työmeilit englanniksi, mutta se on eri asia. Oon joutunut pitämään jonkin verran koulutusta etänä englanniksi niin ei kovin hyvin mennyt. Tosin äänsin kyllä paremmin kuin ne intialaiset joita opetin
Oletko saanut palautetta, että äännät ”kovasti” englantia? Esimerkiksi vaikka sanat breathing tai feather.
En, äännän kyllä ihan hyvin. Itse asiassa olen saanut kehuja jopa ruotsin kielen ääntämisestä ruotsalaisilta. Ongelma on, että ei ole tarvinnut käyttää puhuttua kieltä juurikaan ja mietin puhuessani koko ajan sanojen oikeita taivutusmuotoja ja lauserakennetta. Tämä erityisesti ruotsia ja saksaa harvoin puhuessani, mutta englannissa ihan sama ongelma ja siksi puhe rytmiltään ehkä outoa ja hitaanpuoleista. On mulla ollut aina koulussa kielet kiitettäviä, mutta oon enemmän matemaattisesti suuntautunut kumminkin ja lisäksi olen ujo, mikä vähän rajoittaa tilanteissa, joissa olen epävarma itsestäni. Lisäksi vaadin mielelläni itseltäni täydellisyyttä eli monesti menee niin, että jos en osaa jotain tiettyä asiaa omasta mielestäni täydellisen hyvin, jätän sen kokonaan tekemättä. Idioottimaista, tiedän. Mutta oon aina ollut tämmöinen
Minulle yksi ruotsalainen sanoi, että kuulostan suomalaisen r-kirjaimen vuoksi aggressiiviselta, vaikka muuten kaikki on ymmärrettävää ja virheetöntä.
Kuinka sitä r-kirjainta voi pehmentää? Kaikki eivät halua puhua kuten Texasissa.
Kraaistmas gift foaar him?
Vierailija kirjoitti:
Meillä englantia työksemme tai matkoilla puhuvilla suomalaisilla on yleisesti ottaen paljon parempi ääntäminen kuin monilla muilla kansalaisuuksilla. Älä suotta häpeä.
Kerro taidon salaisuudet muutamalla sanalla, jooko?
Suomessa opetetaan koulussa englantia brittiääntämyksellä ja sanastolla.
Sitten on hauska kuunnella suomalaista, joka yrittää esittää natiivijenkkiä maailmalla reissatessaan. Vähän kuin savolainen yrittäisi bamlaa stadin slangia.